Muisti

Tältä sivulta voit lukea Minun näköinen elämä -toiminnan Muisti-tallenteen tekstivastineen.

Kuuntele
Lue

Kuuntele Muisti-tallenne Soundcloudissa.- Ulkoinen linkki

[Alkutunnus alkaa, porinaa]

[Mies laulaen:] Dum-dum...

[Naiset laulaen:] Aa-aa… mielen pata porisee…

[Nainen puhuen:] Minun näköinen mieli.

[Naiset laulaen:] Mitä se tarjoilee-ee-ee...?

[Nainen puhuen:] Näkövammaisten liitto.

[Alkutunnus päättyy.]

MIRA: Hei, tervetuloa tämänkertaiseen podcastiin. Meillä on tosi mielenkiintoinen aihe tällä kertaa myöskin, eli puhutaan muistista. Mutta ennen sitä mä kerron, että kuka minä olen. Mä olen Mira Nieminen, ja toimintakoordinaattorina Näkövammaisten liitossa. Minun näköinen elämä -toiminta pyörii hyvin, ja meillä on muun muassa kaikenlaista hyvin vointiin ja vertaistukeen liittyvää toimintaa, me tuotetaan podcasteja ja sitten meillä on aktiivista mahtavaa puhelinrinkitoimintaa. Ja sitten me tarjotaan myös mielenhyvinvoinnin valmennuksia. Näissä kaikissa mä toimin toimintakoordinaattorina, mutta mukana on iso ryhmä vapaaehtoisia, jotka tekevät tätä työtä, merkityksellistä työtä intohimolla. Ja tämä podcast-asia on yksi meidän tämmöinen kiva juttu, ja nyt me ollaan päätetty tänään Päivin kanssa puhua vähän muistista. Mutta Päivi, tervetuloa kanssa mukaan, ja kerro ensin että kuka sinä olet.

PÄIVI: Moikka moi, mä olen Päivi Vig ja mä tulen tämmöisenä kokemusasiantuntijana ehkä tänään tähän puhumaan muistista. Tarkoitus ei ole puhua mitenkään teoreettisesti, vaan nimenomaan käytännönläheisesti, mitä muisti merkitsee näkövammaisille. Mä olen itse sokeutunut 25 vuotta sitten, ja oppinut muistista ja sen käyttämisestä tosi paljon juttuja. Tänään on ajatuksena jakaa niitä vinkkejä ja ideoita, ja toivottavasti jokainen saa tästä jotakin myös itselleen matkaan mukaan.

MIRA: Ihan varmasti. Kiitos Päivi. Mä olen tässä mukana nyt sitten semmoisessa tilanteessa, että minun muistini on erittäin huono. Ja kun mä olen aikuisiässä oikeastaan ihan muutama vuosi sitten toiminnallisesti sokeutunut ja mä oon huomannut, että muistia tarvitaan yhä enemmän, kun ei ole enää sitä mahdollisuutta silmäillä tai sitä näkökykyä ei enää pysty käyttämään, semmoisissa niin kuin äkkitilanteissa, vaikka muistiinpanojen kirjoittamisessa tai vastaavissa tilanteissa. Ja mä lähdin tätä muistia miettimään ihan tuolta ensin teoreettisesti ja rupesin netistä lukemaan, että mitä tämä muisti on. Ja totesin tosi nopeasti, että on paljon kivempaa että me puhutaan tänään tosiaan siitä käytännönasioista. Miten se muisti vaikuttaa meidän käytännön toimintaan ja miten sitä voi harjoittaa, kun sitten taas se teoreettinen puoli, mitä voi netistä lukea. Mutta sen mä sieltä nyt älysin kuitenkin nopeasti lukaistuani, että mä rupesin miettimään, että mitä se muisti on. Ja se oli aika hyvin tiivistetty siellä, että muisti on kyky omaksua ja tallentaa tietoa, ja käyttää sitä tallennettua tietoa, niin kuin nyt tai myöhemmässä vaiheessa. Mitä Päivi muisti sulle on?

PÄIVI: No se on just tätä. Elikä on tavallaan pitkäkestoista muistia ja sitten on lyhytkestoista muistia. Pitkäkestoisella muistilla mä itse ajattelen, että ne on niitä asioita joita me tehdään ajattelematta. Keitetään vaikkapa aamukahvit. Ei me joka aamu mietitä, että hei mites tää nyt menikään. Vaan me osataan ne asiat, ja ne tulee niin kuin selkärangasta. Mutta se on muisti, joka meitä ohjaa. Ja se on sitä pitkäkestoista muistia. Siihen liittyy mun mielestäni myös esimerkiksi, että oppii pyöräilemään, uimaan, tämmöiset asiat. Niin nämä on ehkä sitä pitkäkestoisen muistin. Ja sitten taas se lyhytkestoinen muisti, niin se merkitsee mulle sitä arjessa selviytymistä. Että mä en tosiaan pysty katsomaan, että ahaa minulla on muisti listalla näitä, silmäilemään ja käyttämään vaikka värikoodeja, että punainen huutaa siellä punaisena, että tee minut tänään, joku asia. Vaan minun pitää käyttää erilaisia keinoja siinä, ja se on sitä lyhytkestoista muistia, joka helpottaa sitä arjen sujumista, kun siihen löytää itselleen sopivat keinot.

MIRA: Joo, mennään ennen niitä keinoja, niin mennään vähän vielä syvemmin näihin haasteisiin. Mitä kaikkea haasteita tämmöinen muisti tai muistamattomuus voi, tai kyky käyttää sitä muistia, jos ei se ole ihan niin terävöitynyt, varsinkaan minulla. Mä olen tämmöinen omasta mielestäni hyvin diagnosoimaton ADHD-tapaus, eli mä olen hyvin tota äkkinäinen liikkeissäni ja mulla on paljon menossa koko ajan samanaikaisesti monta rautaa tulessa. Ja mä teen tosi paljon asioita, mutta kyllä mä huomaan, että mua kuormittaa, tosi paljon se, kun siinä samalla rapatessa roiskuu ja mä huomaan, että mä en muista asioita. Ja kun ei tosiaan pysty, niin kuin sinäkin sanoit Päivi, ei voi silmäillä asioita, niin ei löydy niitä tavaroita, tai mitä on jättänyt jonnekin. Mä monesti hukkaan esimerkiksi kahvikuppini, kun mä kuljen kotona niin, se löytyy ihan, milloin mistäkin. Ja se on raivoistuttavaa ja kuormittavaa, että tämä tämmöinen niin kuin, asioita mitä ei muista, niin tosiaan vie myöskin voimavaroja. Ja sitten mä olen huomannut sen, että vaikka aamulla muistaisi vähän enemmän asioita tai päivän aikana, mutta sitten iltaa kohti alkaa, sitten lähestulkoon semmoinen amnesia-vaihe päälle. Että tulee niin kuin muistihäiriöitä ja myöskin semmoisia niin kuin isoja ongelmia, niin on se, että voi just unohtaa, jonkun tärkeän kokouksen ja sitten siitä kärsii muutkin ihmiset. Mitä haasteita, ennen kuin mennään niihin Päivi sun hyviin keksintöihin ja ratkaisuihin ja näihin keinoihin niin, mitä haasteita sulla on ollut elämän aikana muistin suhteen.

PÄIVI: No, muistin suhteen ehkä just ne haasteet on siinä, että yrittää muistaa liian paljon asioita kerralla. Mä olen oppinut tässä 25 vuoden aikana pohtimaan ne asiat, niin että esimerkiksi asiat pitää niin kuin tietyllä tavalla laittaa tärkeysjärjestykseen ja vaikka on monta rautaa tulessa, niin tekee niin kuin yhden asian aina kerrallaan, ettei yritäkään olla semmoinen multitaskaaja, että tekee niin kuin monta asiaa yhtä aikaa. Koska siinä käy niin näkevälle kuin näkövammaiselle helposti niin, että joku asia unohtuu ja pahimmassa tapauksessa sä huomaat tekeväsi kaksi kertaa sitä samaa asiaa. Sen takia on niin kuin jotenkin tosi tärkeää se, että aikanaan näkevänä käytti semmoisia värikoodeja, että punainen oli tosi tärkeä ja vihreät liittyi harrastuksiin, ja näin poispäin. Ja nyt kun niitä ei voi käyttää, niin mä tavallaan laitan ne semmoisille erillisille listoille. Mutta puhutaan niistä keinoista sitten, mutta nämä on niin kuin niitä haasteita, että muistaa tavallaan sen että mitä tuleva viikko tuo tullessaan, en pystykään nopeasti kalenterista silmäilemään. Pitää aina kuunnella jostakin kalenterista tai jostain ja sen takia, kun muistaa ne asiat, niin se helpottaa, se sujuvoittaa sitä arkea. Ja tässä on myös tärkeätä muistaa se, että unohtaa. Eli ei tarvitse sen jälkeen, kun asia on mennyt, niin ei sitä ole pakko kantaa mukana niin kuin loputtomiin. Vaan pitää osata myös luopua ja päästää menemään sitten kun asiat on hoidettu.

MIRA: Joo, tota mä olen miettinyt monesti. Että mitä mun aivoissa niin kuin tapahtuu, kun mä muistan jotain sellaisia asioita, mille mä en oikeastaan, ne on ihan epärelevantteja asioita. Ja mä monesti niin kuin jään seisomaan ja miettimään sitä, että miksi mä tämmöisen asian, niin kuin ykskaks muistan tai mistä tämäkin tuli nyt, tupsahti mun mieleen tämmöinen muistikuva, jostakin millä mä en oikeastaan tee yhtään mitään. Sitten tärkeimmät asiat, esimerkiksi tämän päivän kokous ajat tai missä mun pitää olla ja mikä on se tärkeä juttu tänään. Eikä pelkästään niin kuin oma ajankäyttö, vaan myös koko perheen ajankäyttö, että sen huomaa perheen äitinä, että pitää olla myös kontrollissa tosi moni asia. Ja valitettavasti kyllä useimmat asiat on niin että pitää muistaa myös samanaikaisesti. Ja lisäksi siihen vielä kaikki yleinen tohottaminen, niin monesti mä päädyn pohtimaan sitä, että kun mun aivot ei tarttis nyt tätä tietoa tällä hetkellä. Niin miksi sieltä sitten tupsahtelee. Mutta nämä on näitä haasteita. Oletko sä Päivi miettinyt koskaan, että onko se niin kuin lyhytkestoisessa muistissa, eniten niitä haasteita vai onko mitään haasteita siellä pitkäkestoisessa muistissa, missä sä sanoit, että sisältää nämä esimerkiksi tämmöiset oppimiseen liittyvät asiat.

PÄIVI: Totta kai myöskin oppiminen vaikeutuu, kun ikää tulee lisää. Ja sitten myös se että kun näkövammautuu aikuisena, niin joutuu oppimaan uudellaisen tavan oppia. Ja myös se on kuormittavaa ja se saattaa aiheuttaa sinne pitkäkestoiselle muistille sitä kuormitusta. Mutta totta kai, jos on diagnosoitu tai ei vielä diagnosoitu, muistisauraus. Niin se on totta kai sellainen mikä aiheuttaa haastetta nimenomaan sinne pitkäkestoiselle muistille. Niinhän siinä sitten loppuviimeksi käy, että me emme enää muista kahvia keittäessä laittaa esimerkiksi puruja. Tai myöskin jos on muistisairaus ollut pitkään, niin meillähän katoaa esimerkiksi taito uimiseen. Mutta ne on tavallaan sellaisia asioita, että sille on se selkeä syy siellä sairaudessa. Tuohon lyhytkestoisen muistiin, totta kai siihen on niin kuin monta syytä miksi se kuormittuu. Mutta musta on tärkeätä se, että liikkuu, koittaa syödä monipuolisesti ja säännöllisesti ja sitten se uni on tosi tärkeätä, koska unen aikana me palaudutaan. Ja nämä on kaikki sellaisia asioita, jotka vaikuttaa siihen muistiin. Nimenomaan lyhytkestoiseen muistiin. Jos on paljon stressiä niin ei kukaan ihminen voi olettaakaan, että sä olet aina oikeassa paikassa oikeeseen aikaan, koska yksinkertaisesti sä olet niin stressaantunut ja kuormittunut, että ne asiat menee väistämättä sekaisin. Ja se on ehkä myös merkki siitä, että pitäisi pikkusen himmata vauhtia.

MIRA: Ihan totta. Sä kävit läpi näitä asioita, tämmöisiä osa alueita mitkä kannattaa miettiä, että ihan muistin kannaltakin pitää, pitää hyvää huolta itsestään. Mä oon todennut sen Päivi, että sulla on ihan hirveen hyvä muisti. Joten sun täytyy jotenkin huoltaa myöskin itseäsi, minua paremmin, joten kerro jotain mitä sä teet, jotta sun muisti pysyy hyvänä tämmöisissä unen ja ravinnon ja liikkumisen suhteen. Miten sä pidät Päivi huolta itsestäsi?

PÄIVI: No, ennen kaikkea mä pidän huolta siitä, että mä oikeasti saan sitä lepoa tarpeeksi ja mä pyrin yhden päivän viikossa pitämään ihan niin vapaapäivänä, että mä oon pyjama päällä koko päivän, mä en ole sopinut mitään, mulla on tukka kampaamatta ja mä vaan olla möllötän. Ja mä annan itselleni luvan vaikka vaan istua sohvalla tekemättä mitään.

MIRA: Onko toi sitä, että sä nollaat silloin myös sun muistin tai sen tieto kapasiteetin, siellä päässä.

PÄIVI: Kyllä, joo, ja mä keskityn nimenomaan siihen hetkeen. Ja sitten taas, toisaalta, musta on tosi tärkeätä myöskin se, että se mieli saa itselleen semmoista hyvää, ja se voi olla lasillinen puna viiniä, se voi olla hyvä konsertti tai teatteri, se voi olla hieronta, rentoutuminen, kasvohoito, kampaajalla käynti. Pitää myös hemmotella itseään. Ja sinä aikana unohtaa tavallaan, niin kuin kaikki muu, ja keskittyy siihen hyvään oloon. Ja sitten totta kai ravinnon puolelta, ehkä se on mun mielestä tärkeintä, että koittaa tosiaan syödä monipuolisesti. Ja jos on ongelmia, esimerkiksi siinä, ettei maistu kaikenlaiset vihannekset tai muut niin käyttää sitten ihan purkista jotakin vitamiineja ja muita. Musta on niin kuin tärkeätä semmoinen niin kuin kokonaisvaltaisuus siinäkin asiassa, että miten tämän nyt sanoisi, kohtuus kaikessa.

MIRA: Mä huomaan monesti usein mun arjessa, sen että mä saatan keskittyä johonkin hyvinvoinnin yhteen osa-alueeseen kerralla paremmin. Mä huomaan, että mä tarvitsen esimerkiksi lepoa tosi paljon. Ja nukun sitten enemmän ja mä silti mietin että joku asia ei nyt toimi, että kun ei muista asioita. Tai asioita katoaa vaan päästä. Mutta sitten mä en ikinä muista kokonaisvaltaisuutta, elikä sitten mulla saattaa jäädä, ruokailut väliin, että mä syön aamulla jotain tai tosi harvoin mä ylipäätään aamuisin syön mitään, että mulla menee aina lounasaikaan ruokailut, että sitten vasta muistan syödä. Ja seuraavaksi mitä mä muistan niin illalla sitten syödä. Tai sitten mä huomaan myös semmoisen oravan pyörän, että jos on tosi stressaavaa elämänvaihetta ja kiirettä pitää, niin multa saattaa liikunta jäädä vähiin sitten. No, okei opaskoiran myötä se liikunta on tullut nyt semmoiseksi joka päiväseksi, mikä on erittäin hyvä. Nyt toi koira pistää minut tuonne ulos. Mutta aikaisemmin esimerkiksi niin en mä välttämättä mennyt päiviinkään ulos jos ei ollut pakko. Mä en sitä asiaa muistanut, että se kokonaisvaltaisuus on tosi tärkeätä. Tämmöinen voi tapahtuu aika monesti, että sitä miettii, että hei mähän pidän itsestäni tosi hyvää huolta, kun mä tässä nukun koko ajan. Kannattaa muistaa se, että on moni muukin siellä elämässä, kun tarvitaan ottaa huomioon.

PÄIVI: Se on just näin, ja tavallaan myöskin se, että meistä jokainen tarvitsee esimerkiksi unta eri määrän. Ja sitten myöskin keho kertoo, että nyt Mira sun pitää ottaa vähän enemmän lepoa. Ja se ei ole huono viesti ollenkaan, vaan se kertoo ehkä siitä, että sä käyt niin kovilla kierroksilla, että kroppa kertoo sulle että nyt täytyy myös muistaa levätä. Ja silloin se pitää nostaa tavallaan niin kuin semmoiseksi kärki asiaksi, painopisteeksi hetkeksi aikaa. Mutta silti ei saa unohtaa sen levon myötä myöskään niitä muita osa-alueita. Toi kokonaisvaltaisuus on musta niin kuin tärkeä juttu, tässä muistin huollon kannalta.

MIRA: Kyllä, mennäänkö niihin keinoihin sitten, että miten sitä muistia voi oikeastaan, mä kutsuisin sitä jopa hieman muistin härnäämiseksi, se mitä sä Päivi teet sun muistisi kanssa. Minä, joka annan muistin tulla ja mennä ja olla olemati. Mutta sulla on ihan mahtavia muistiin liittyviä keinoja, joita olisi tosi kiva jakaa, koska mitä mä oon kuullu, ne on ihan älyttömän hauskoja ja varmasti auttaa sua muistamisessa, varsinkin kun näkövammaisena me ei niitä asioita nähdä ympärillä, kerro näitä jotain sun hyviä vinkkejä.

PÄIVI: Hyvistä vinkeistä niin tiedän, mutta mulle toimivia vinkkejä. No, esimerkiksi tämä, että kun ei pysty vilkuilemaan sitä kalenteria. Mä teen ihan siis sunnuntaisin, systemaattisesti niin, että sunnuntai on se päivä, jolloin unohdetaan kulunut viikko ja suunnataan katseet tulevaan seuraavaan viikkoon. Kalenteri käydään läpi ja mietitään, että mitä siellä on ja esimerkiksi tämän päivän kohdalle niin, tein tallaisen tarinan. Ei nyt puhuta lasten nimiä eikä mitään sellaista, mutta tarinan nimi on siis, muista oiva Helsingissä jalkahoidossa. Ja tää asia kertoo mulle siitä, että mun keskimmäisellä lapsella oli tänään Helsinki retkipäivä ja mulla itselläni on jalkahoito ja sitten on tämä muisti podcastinne. Eli näin lyhyt lause, joka siis sisältää kaiken sen mitä tänään tapahtuu.

MIRA: Aivan mahtavaa. Toi on niin poikkeavaa tuohon mun omaan käyttäytymiseen, koska mä kahlaan tota mun kalenteria monta kertaa päivässä, jolloin siis sä vähennät sitä kuormitusta huomattavasti tällä tarinan kehittämisellä.

PÄIVI: Kyllä, ja se on musta niin kuin yksi mainio tapa ja sitä voi siis harjoitella ihan, että esimerkiksi jos ajatellaan kaupassa käyntiä, niin kaikki todennäköisesti tekevät nykyään jo kauppalappuja eri tavoilla. Mutta mä teen tai alkuun tein sillein, että kirjoitin kauppalistan ja sitten opettelin, vaikka ensin kolmen asiaa siltä listalta ja sitten mun piti kaupassa muistaa ne kolme asiaa ja loput sai katsoa listasta. Ja totta kai ne kolme asiaa, jotka piti muistaa niin oli siellä listalla, jotta ne varmasti tuli. Pikkuhiljaa mä olen pystynyt opettelemaan tavallaan sitä kauppalistan muistamista. Ja siinä muistamisessa saattaa auttaa esimerkiksi semmoiset liottelevat mielikuvat. Jos sun pitää ostaa esimerkiksi maitoa, niin sä mietit, että sulla on kaupassa lehmä. Sitten sä ehkä muistat sen, että ainiin tässä maitoa piti ostaa. Ja moni käyttää kauppalapussaan ihan sitä, että kun tietää sen oma kauppansa, miten hyllyt on järjestetty. Niin miettii sen mukaisesti. Mä olen itse hirveän järjestelmällinen ja rakastan kaiken maailman erilaisia järjestyksiä ja mä joskus jopa opettelen kauppalaput aakkosjärjestykseen, koska musta se on ihan hirmu hauskaa. Sitten kun pitää vain muistaa, että montako asiaa mulla on niin kuin milläkin kirjaimella.

MIRA: Ihan mielettömän hauska tapa asioida. Siis ihan, että kauppareissustakin saa hauskan tarinan, ja mä voin kuvitella, kun sä lähdet kauppaan ja lähdet sieltä osastolle, jossa ne lehmät on.

PÄIVI: Kyllä, just näin.

MIRA: Ei tule ainakaan unohdettua, että ainiin ne maidot jäi taas kauppaan. Mulla voi joskus käydä näin. Ja sitten se, että sä tosiaan, kun sä menet sinne kauppaan niin sä tavallaan teet sen tietyn järjestyksen mukaisesti myöskin siellä kaupassa. Minne ne tuotteet on niin kuin sijoitettu sinne, niin sitä mukaan sä muistat ne tavarat.

PÄIVI: Joo, se on yksi tapa. Ja sitten taas, jos pitää muistaa numeroita, niin jos on pitkiä numerosarjoja, niin mä jaottelen sitä niin, että mä saatan muistaa sen vaikkapa jostain ylioppilaskirjoitus vuodesta tai jostain milloin mulla on vaikka kihlapäivä tai milloin jonkun syntymäpäivä tai syntymävuosi ja sitten mä muistan sen sillein pötköön. Ja sitten taas joskus mä käytän numeroissa ihan siis hahmoja tai niin kuin tämmöisiä muotoja, että nolla on vaikka sitten sormus ja ykkönen voi olla, vaikka kynttilä, kakkonen on vähän tommoinen, no se on tietyllä tavalla tommoinen ankka.

MIRA: Totta.

PÄIVI: Siis, tämän tyyppisiä asioita voi myöskin käyttää, jos se helpottaa, ja varsinkin jos on nähnyt niin nämä muodot saattaa helpottaa tosi paljon. Ja sitten on taas jotenkin helpompi muistaa, koska niitten perusteella voi sitten taas kirjoittaa sitä tarinaa.

MIRA: Mä muistan varmaan numero kahdeksan tästä lähtien aina, koska nyt mä nimesin numero kahdeksan on ihan selkeästi minun muotoinen ja minun näköinen kahdeksikko. Tällein minäkin opin tässä koko ajan. Miten Päivi oletko sä ikinä kokeillut, että kuin pitkään ne muistat näitten sun tarinoiden ja muistikuvien avulla koko viikon järjestyksen. Oletko sä päässyt maanantaihin vai oletko sä päässyt jopa keskelle viikkoa, keskiviikkoon. Kuinka paljon sä kiusaat sitä sun muistia?

PÄIVI: Kyllä mä kiusaan sitä, mä muistan eteenpäin, mutta en taaksepäin. Ja tämä on semmoinen tietoinen valinta, jota mä olen myöskin niin kuin harjoittanut. Mun tarina alkaa tavallaan nyt tästä maanantaista, ja sitten huomisen kohdalla taas on uudenlainen tarina ja sitten siitä tuleekin pitkä ja välillä vähän hassun hauskakin tarina. Ja tää on ehkä myös sellainen, että mä muistan ihmisten syntymäpäiviä ja muita. Ne liittyy just tähän tarinan kerrontaan, koska ne on myös helppo sitten sinne viikko tarinaan, tavallaan upottaa ne syntymäpäivät.

MIRA: Totta, mites puhelinnumerot, meneekö nekin sillein, että muistat? Kun nykyään kännykkä aikanahan ei hirveästi numeroita ei enää tarvii näpytellä tai vierittää tai kierittää mihinkään lankapuhelimeen. Muistatko sä puhelin numeroita?

PÄIVI: Hirveän huonosti, siis muistan ne numerot, jota olen vuosikausia käyttänyt, niin ne mä muistan kaikki, mutta esimerkiksi sun puhelinnumeroa en muista, koska mun ei tarvii. Ja tää on musta, niin kuin toisaalta myös huolestuttava asia, että me ei tänä päivänä myöskään tarpeeksi käytetä sitä meidän muistia eikä hyödynnetä sitä, koska kaikki on jossain helposti saatavilla. Ja sen takia musta on kauhean kiva itse, aina näitä muisti asioita miettiä ja pohtia. Ja mä siis viihdytän itseäni tekemällä tämmöisiä muisti harjoituksia, Mä voin esimerkiksi päättää nyt, että s- a-alkuiset sanat ovat vastaus seuraaviin kysymyksiin. Ja sitten mä rupeen miettimään kysymyksiä autonmerkki, no Saab, kaupunki suomessa Sastamala. Siis tän tyyppisiä asioita, ja mä voin uppoutuu tällaiseen leikkiin yksinäni hyvin pitkäksi aikaa.

MIRA: Ihan mielettömän hauskaa, tai itseasiassa mä ne ole ihan varma. Mulla tulee sellainen tunne, että mä todellakin käytän mun muistiani aivan liian vähän tai jos mä käytän sitä vähänkään, niin aivan väärin asioihin. Toi kuulostaa nimenomaan muistin aktivoimiselta, ja sitä että sä kehität sitä muistii.

PÄIVI: Joo, ja tähän mä oon pyrkinyt, jotta mä voin harjoittaa sitä ja sitten kun sitä harjoittaa, nii se muisti on myös joustava. Ja silloin varsinkin niihin lyhytkestoisiin asioihin on helpompi keskittyä ja tietysti ne pitkäkestoisen muistin aisat tulee sieltä selkärangasta. Nää on sellaisia juttuja, mitkä myöskin niin kuin tavallaan ne järjestää sitä mun arkea. Just esimerkiksi kotona, kun tavarat on omilla paikoilla, niin se ei kuormita mua, kun mun ei tarvii etsii niitä. Koska ne on siellä omalla paikallaan. Tää on tosin aina se asia mitä niin kuin perheen kanssa pitää vähän isommilla kirjaimilla keskustella, että miksi ne tavarat pitää palauttaa omille paikoilleen.

MIRA: Joo, ymmärrän hyvin. Siellä monesti menee ainakin meillä viikoittain melkein juomalaseja rikki, eikä se sinänsä, mä oon päättänyt, että se ei haittaa, mutta se siivominen ei ole kivaa.

PÄIVI: Ja sitten tavallaan ne vaaratilanteet, joita se aiheuttaa, kun se lasi rikkoutuu. (21:53 päällekkäistä puhetta) Pieni taapero ja sitten kun et itse näe mitään ja jalkapohjissa ei ole enää tuntoa, niin se on niin kuin oikeasti pelottava yhdistelmä.

MIRA: Kyllä, kun ne lasinsirpaleetkin voi lentää tosi pitkälle, että meillä ei ole enää pieniä taaperoita, mutta sitten meillä on näitä karvaisia eläimiä, niin on aina kun särähtää jossakin niin ensimmäisenä alkaa mulla se huutaminen, että kaikki seis, kukaan ei liiku. Ja sitten niitä siellä etsitään.

PÄIVI: Kyllä.

MIRA: Näitten asioiden välttämiseksi niin se olisi tosi tärkeetä, myös sen perheen ymmärtää, että sitä muistikapasiteettia ei tarvii niin hirveesti kuormittaa, kun sitä voi tämmöisillä järjestelyillä ja olla se järjestelmällinen myöskin siellä. Jokaisella tavaralla ja asioilla on omat paikkansa. Mä mietin omia, että mä rupesin miettimään, että onks mulla mitään keinoja, kun mä oon tässä kertonut koko ajan, että mun muisti on aika levällään. Mä oon huomannut, että kun näitä keinoja miettii niin mä oon löytänyt yhden sellaisen mitä mä selkeesti käytän. Kun mulla alkaa tulee liikaa tavaraa päähään ja pitää muistaa tosi moni asia ja sitten se alkaa stressaa. Ja muutenkin stressaava elämäntilanne, ja sitten vielä, että se muistaminen stressaa vielä päälle, ja sitten mä huomaan monesti, että mä muistan just semmoisia asioita mitkä ei just nyt ole tarve edes muistaa. Niin mä oon kehittänyt mun mielikuvaa päähään semmoisen, tiedätkö Päivi sellaisen apteekin vanhan senkki missä on puinen laatikosto missä on paljon laatikoita erikokoisia ja eri syvyyksiä niissä ja siinä aika lähellä sitä pintaa niin on semmoisia vähä pienempiä laatikoita ja sitten siellä pohjalla alla on syvempiä ja isompia laatikoita. Mulla on päässä jotenkin semmoinen apteekin vanha senkki. Ja sitten kun mulle tulee liikaa niitä, niin mä paan semmoisen asian, että hei tää asia, tää ei ole nyt semmoinen muistamisen arvoinen just nyt. Joten mä pistän tän nyt tohon apteekin laatikkoon ja avaan sieltä niin kuin tavallaan sen laatikon ihan mieli kuvissani ja pistän sen asian sinne ja laatikko vaan kiinni. Ja kun mä oikeasti mietin vielä, että mä paan sen tuohon vasempaan ton senkin laatikkoon yläpuolelle, toi on semmoinen aika akuutti näköjään, kun se koko ajan tupsahtaa mun päähän, mutta nyt mun ei tarvii sitä muistaa enää hetkeen. Koska se on nyt siellä laatikossa ja sitten kun mulla on taas hetken niin kuin väljää, niin et siellä on kanava auki. Niin sitten mä avaan sen laatikon ja mä muistan sen jotenkin, että aa sen on siellä vasemmalla puolella. Niin mä käytän tämmöistä mielikuvaa.

PÄIVI: Ihan tosi hyvä ja just se, että se on sulle sopiva tapa. Mä taas itse ajattelisin, heti että mulla olis senkki niin kuin todennäköisesti tyhjä koko aika. Koska mä en ehkä löytäisi mitään, ellei mulla olis joku lista.

MIRA: Totta, tää aiheuttaisi sulle vaan liisä sellaista niin kuin muistin härnäämistä.

PÄIVI: Joo just tätä mä tarkoita, että meidän jokaisen täytyy itse löytää, itselleen sopivat keinot muistaa, ja harjoittaa sitä muistia. Paljon on erilaisia muisti harjoituksia, joita voi tehdä.

MIRA: Kyllä, ja mä oon pitänyt tätä mun muisti asiaa tosi hyvänä, mutta mä huomaan kompastuvani sellaiseen tosiasiaan nyt, että mä käytän sitä silloin kun mun kapasiteetti on jo ylittynyt. Elikkä mulla on vasta silloin, joku keino. Kun mun muisti on jo niin kuin sellaisessa hälytys tilassa. Eli vähän ennen jo olis hyvä ehkä olla jotain keinoja, ettei tultaisi siihen, että se alkaa stressaaman päässä ja sitten niitä putkahtelee väärään aikaan. Tää saattaa sattua varsinkin yö aikaan, että kun tulee semmoinen herääminen ja siitten rupee miettii asioita, niin silloin monesti mulla nää apteekin senkin laatikot heiluu oikein. Tulee kauhuelokuva mieleen, kun siellä mä yritän niitä asioita pistää sinne laatikkoon, nyt Mira just nyt sun ei tarvitse tätä asiaa miettiä. Mutta se on kyllä totta, että se on jo menty liian pitkälle, että nämä sun keinot varmaan auttaisi myös mua, siihen ettei tarvis niitä laatikoita availla ja sulkea koko ajan. Vaan että siellä olisi joku muu tapa muistaa näitä.

PÄIVI: Toivottavasti sä löydät näistä niin kuin jonkun itsellesi sopivan ja siis itselleen pullollaan erilaisia muistiharjoituksia, joita voi tehdä ja sitä voi ihan opetella itselleen sopivilla tavoilla. Siellä on myös vinkkejä just siihen, että miten muistaa asioita. Osa meistä ihmisistä on hyvin visuaalisia, jotka kaipaa just näitä erilaisia muotoja, sitten osa on tämmöisiä höpö nassuja niin kuin minä tykkään puhumisesta ja tarinoiden kertomisesta, siksi nää tarinat toimii ehkä mulla.

MIRA: Eli sä käytät tämmöistä niin kuin auditiivista omaa ääntäsi, sun asioiden muistamiseen.

PÄIVI: Juuri näin.

MIRA: Mä huomaan näissä asioissa, että mulla on semmoinen kinesteettinen tapa oppia ja muistaa asioita, että jotkut tunnon tai tunteen kautta tupsahtaa mun mieleen tai muistan jotain juttuja, että nää liittyy varsinkin nuoruusiän oppimiseen. Ja on tosi hyvä tavallaan tunnistaa myöskin se oma oppimistapa ja omaoppimiskyky siihen tiedon tallentamiseen ja sen käyttämiseen. Mä muistan itse, kun kävin lukiota ja oli niitä koeviikkoja tosi paljon silloin ja piti muistaa tosi paljon juttuja. Niin mä käytin ihan sellaista tapaa, silloin mä olin vielä kyllä ihan näkevä, joten mä otin sen kappaleen, koealueen ja mä kirjoitin itselleni varmaan sata koekysymystä, että mä leikin vähä aikaan siinä opettajaa. Ja keksin varmaan joka lauseesta, että tostakin voi hei tehdä kysymyksen. Ja mä kirjoitin itselleni koekysymyksiä ja sitten mä myös vastasin niihin ja, kun mä olin sen kirjoittanut ihan kädellä ja kynällä, niin se jäi jotenkin sinne mun, jopa sinne lihas muistiin. Ja sitten myöskin mä tietenkin mä näinkin silloin, joten se jäi myöskin sitten niin kuin visuaalinen puoli myöskin, että missä kohtaan suurin piirtein koealuetta sitten se oli se kysymys ja vaan vastaus. Sitten kun tuli itse koe niin mä vaan toivoin, että opettaja oli mun sadasta koekysymyksestä ehkä se neljäkymmentä keksinyt siihen itse kokeeseen. Mutta tässä sitten kävi taas sillä lailla, että en mä niitä sitten enää huomenna muistanut, että opinko mä siinä mitään, vai opinko vaan tavan muistaa sen hetken ajan, kun tarvittiin sitä. Ja sitten kun koe oli ohi niin hups ja kaikki pyyhkiytyi mielestä pois. Koska tänä päivänäkään niin historia esimerkiksi ei ole mun vahvin tai mä en muista mitään vuosi lukuja, mulla ei siis ole mitään numeraalista muisti kykyä. Mites sulla? Miten sä opiskelit ja käytit muistia?

PÄIVI: No, mulla on vähän sama juttu, että mä näin silloin, niin kuin peruskouluaikana ja tästä mua rupesi hymyilyttämään koska mähän käytin tätä samaa tekniikkaa tavallaan, mutta hiukan eri lailla. Koska muistan jo ihan peruskoulun alaluokilla, että mun pehmolelut oli asetettu riivin ja minä olin opettaja. Ja mulla oli semmoiset tiikkiset vaatekaapin ovet, ja huoneen ovi ja sitten mä tolla liidulla, siis taulu liidulla kirjoitin opetin niille pehmoleluille niitä koe asioita.

MIRA: Voi, että miten sulosta.

PÄIVI: Tavallaan se on just tämä sama, että puhuin ääneen. Siis mun vanhempia aina nauratti, kun kauhea paasaus kuulu pitkän aikaan, kun mä opetin niille pehmoleluille, niitä asioita. Silloin kun mä sokeuduin, niin mä käytin ja käytän edelleen, jos pitää opiskella asioita niin mä käytän myös kirjottamista, kynällä kirjoittamista nimenomaan. Koska mä oon edelleen sitä mieltä, että lihasmuisti se auttaa mua muistamaan niitä asioita, joita mä kirjoitan. Hassuahan tässä tietysti on se, että mä en näe lainkaan sitä mitä mä kirjoitan, enkä mä myöskään kirjoita mistään powerpoint esityksestä muistiinpanoja, vaan nimenomaan luennoitsijan puheesta. Mutta silloin kun sokeana kun opiskelin lähihoitajaksi, niin oli kyllä erittäin arvostettu opiskelu kaveri siinä mielessä, että minä olin se jolta aina pyydettiin muistiinpanoja jos joku oli poissa.

MIRA: Mä uskon tämän ihan varmasti. Mitäs muita keinoja sulla on?

PÄIVI: Yksi on sellainen mikä aiheuttaa suurta hämmennystä näkevien ihmisten kanssa, kun on tekemisissä. Kun mietitään vaikka jotain tapahtuman järjestämistä, ja sitten joku sanoo, että miten olisi toi päivä, tai näin. Ja sitten mä sanon, että ei se käy, kun se on keskiviikko eikä torstai. Sitten ne on ihan sillein häh mistä sä voit tietää. Eli mä oon vaan opetellut siis yhden päivämäärän jokaisesta kuukaudesta, että mä tiedän, että vaikka syyskuu neljästoista päivä on torstai. Niin kyllähän mä sitten tiedän sen perusteella, että mikä päivä on vaikka syyskuun kahdeskymmeneskolmas päivä. Elikkä se on pelkkää matematiikkaa. Se on lauantai se kahdeskymmeneskolmas päivä.

MIRA: Älyttömän hyvä, koska tuossakin mä huomaan, että kun mulla ei ole tuommosta opetettu tai mä en ole itse tajunnut tuollaista. Niin mä siis koko ajan, aina kun tulee joku tapahtuma kutsu, niin mua harmittaa oikein, että miksei siinä ole viikonpäivää. Koska ne on ne tärkeät asiat mulla, että mä pystyn lupaamaan mitään. Ja mä mä melkein niin kuin tarviin sen päivän, että onko maanantai vai tiistai vai mikä päivä. Jolloin mä joudun aina ensin katsomaan sen, että okei mikä viikonpäivä nyt on kyseessä, ja nytkin kun keväällä tässä mennään pitkälle kesää niin alkaa jo syksylle pukkaamaan erilaisia tapahtuma juttuja, niin se on hirveen vaikeata heti mennä sanomaan, että joo tai ei tai mitään. Ja sitten mä oon koko ajan, mä huomaan, että mä oon enemmän vaan tuolla puhelimen kimpussa, kun pitää kattoo sitä, että mikä viikonpäiväkin se on. Niin siis sä oot jokaiselle kuukaudelle sen yhden päivämäärän sieltä luonut sun päähän, että sä tiedät mikä viikonpäivä se on. Ja siitä sä pystyt sitten vaan laskemaan, niitä sitten seuraavat kuukaudet. Toi on erittäin hyvä vinkki.

PÄIVI: Joo, ja se helpottaa minua itseäni ainakin just sen takia, kun sitten mä pystyn heti niin kuin ajatelee, että okei, joo, siis neljästoista päivä on torstai. No torstai illat mulla on yleensä vapaat, niin kyllä se varmaan sopii. Ja jos on jotakin niin kuin, no se sattuu olemaan mun syntymäpäivä, niin kyllä mä muistan, jos mä oon jotain bookannu sille päivälle.

MIRA: No, mites paljon sä opetat muille tai sun perheenjäsenet on varmaan tottunut tähän sun tapaan, mutta mites tuolla näkövammaispiireissä niin käytkö sä oikeesti kertomassa näistä johonkin eri yhteisöille.

PÄIVI: No siis en mä tiedä kuinka paljon nää ihmisiä kiinnostaa, mutta meillä siis omassa yhdistyksessä, kun on vertaistuki tapaamiset, jäsentapaamiset, joka kuukausi, niin kyllähän me siellä jaetaan vinkkejä ja tämä on montaa kyllä helpottanut. Kun ihmisille tulee usein se paniikki, että kun mä en muista enää mitään, ja totta kai siis ikäihmisille nämä on paljon, paljon haasteellisimpia kuin mitä ne on sitten nuoremmille. Mutta jo se että kertoo että on olemassa myös toisenlaisia keinoja kuin se kalenterin tuijottaminen, niin jo se saattaa auttaa heitä ja pääsemään tavallaan siitä paniikista yli ja ohi että kun mä en pysty enää mihinkään, mä en pysty muistamaan enää mitään kun mä en näe.

MIRA: Aivan totta. Hienoa hei mä tässä vaiheessa kiitän sua Päivi. Ja mä muistan ihan varmasti ottaa näistä sun keinoista koppia ja varmasti oppia. Ja mä toivon, että kun mä tässä vähän harjoittelen mun muistia eri tavalla niin alkaa helpottaa tää stressaava elämäkin, kun huomaa että on tosiaan paljon helpompia tapoja muistaa ja muistella, kun nää omat mitkä kaatuu yleensä syliin tai sitten joutuu jälkipyykkiä pesemään, että joutuu tekemään asioita monta kertaa. Niin nämä välttääkseni otan sun keinot ihan varmasti käyttöön. Kiitos Päivi sulle näistä.

PÄIVI: Kiitos Mira sulle ja toivottavasti jokainen kuulija löytää itselleen sopivat keinot ja konstit muistaa.

MIRA: Kiitos, ja tähän päättyi meidän muistiin liittyvä podcasti.