Nä­ke­mi­nen

Näkeminen on monimutkainen tapahtumasarja. Näkö voi heiketä monesta syystä, ja heikkenemistä voi tapahtua monessa eri asteessa.
Käsi pitää kiinni suurennuslasista, joka auttaa heikkonäistä lukemaan aikakauslehteä.

Tässä osiossa

Näöntarkkuus eli visus ilmaisee silmän kykyä erottaa yksityiskohtia.

Näöntarkkuus ja näkökenttä

Näöntarkkuudella tarkoitetaan kykyä erottaa korkeakontrastisia yksityiskohtia, esimerkiksi kirjaimia ja numeroita.

Näkökentällä tarkoitetaan aluetta, jonka henkilö voi nähdä samanaikaisesti katsoessaan tiettyyn kohteeseen. Näkökentän keskiosassa on tarkan näön alue, jota käytetään muun muassa lukiessa. Äärialue taas on tärkeä liikkumisessa ja käytännön toiminnoissa sekä hämärässä valaistuksessa.

Näöntarkkuus on suuri vain näkökentän keskikohdalla, jonka olemme tottuneet kohdistamaan tutkittavaan esineeseen. Tämän alueen ympärillä näöntarkkuus on paljon pienempi, ja näkökentän laitaosilla pystymme erottamaan vain hyvin suuria esineitä ja liikkeen.

Näöntarkkuus voidaan rinnastaa resoluutioon, josta puhutaan yleensä kuvan laadun yhteydessä. Näöntarkkuudella ilmaistaan kykyä erottaa mahdollisimman lähellä toisiaan olevat pisteet vielä erilliseksi pisteeksi. Sillä tarkoitetaan, että henkilö kykenee erottamaan kaksi pistettä jotka ovat yhden kulmaminuutin etäisyydellä toisistaan. Kulmaminuutti on asteen kuudeskymmenesosa. Kulmaminuutti jakaantuu edelleen kuuteenkymmeneen kulmasekuntiin.

Näöntarkkuus ilmoitetaan mahdolliset taittovirheet silmälaseilla korjattuna.

Kun näöntarkkuus on alhainen, yksityiskohdat erottuvat heikosti. Lukeminen on tyypillistä melko hyvää yksityiskohtien erottamista vaativaa toimintaa, joka vaikeutuu näöntarkkuuden laskiessa. Lukemisen vaikeutuminen tarkoittaa yleensä vaikeutta kaikessa kirjallisen informaation saavuttamisessa tuoteselosteista ja opasteteksteistä bussin numeroihin.

Näöntarkkuutta mitataan monilla testeillä, kuten E-testillä ja lähitestitaululla. Lähitestitaulussa on ylhäältä alaspäin pieneneviä merkkejä, yleensä kirjaimia tai numeroita. Mitä parempi näöntarkkuus on, sitä pienemmän merkin erottaa.


Näkemisen asteikko

Normaali näöntarkkuus on arvoltaan 1.0 tai enemmän. Jos henkilön näöntarkkuus on sitä alempi, hänet katsotaan näköongelmaiseksi tai näkövammaiseksi.

Asteikko, jossa korkeimmalla normaali näkö (1.0) ja alimpana sokea (0.0). 0.8 tarkoittaa alentunutta näöntarkkuutta, 0.7 näköongelmaista. 0.5 riittää ajokorttiin, 0.3 on heikkonäköinen, 0.1 vaikeasti heikkonäköinen ja 0.05 syvästi heikkonäköinen.

Normaali näkö 

Normaali näöntarkkuus on 1.0 tai parempi, joskin normaalin rajoissa näöntarkkuus voi esimerkiksi ikääntyneillä olla hieman alempikin.

Heikkonäköisyys ja sokeus

Henkilö luokitellaan heikkonäköiseksi, jos näöntarkkuus on paremmassa silmässä alle 0.3. Nykyisessä hyvin visuaalisessa maailmassa näkemisen vaikeuksia on monilla muillakin kuin varsinaisesti heikkonäköisiksi luokitelluilla. Näöntarkkuusalueella 0.3–0.8 on paljon etenkin iäkkäämpää väkeä.

Henkilöä voidaan sanoa sokeaksi, jos paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai näkökenttä supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.

Likinäköisyys 

Likitaitteinen silmä näkee hyvin lähelle, mutta ei kauas. Tämä johtuu siitä, että valonsäteet taittuvat silmässä liian voimakkaasti tai silmä on niin sanottu iso eli pitkä silmä, jolloin kuva muodostuu verkkokalvon eteen, ei verkkokalvolle. Kovera eli miinus-linssi siirtää kuvaa taaksepäin.

Kaukonäköisyys 

Kaukotaitteinen silmä näkee puolestaan kauas paremmin kuin lähelle. Tällöin henkilöllä on yleensä suhteellisen pieni eli lyhyt silmä, jolloin valonsäteet taittuvat käytännössä verkkokalvon taakse. Kuperalla eli plus-linssillä lisätään silmän taittovoimaa ja siirretään valon taittumiskohtaa eteenpäin.

Hajataitteisuus 

Hajataitteisuus aiheutuu tavallisimmin siitä, että silmän taittavien pintojen muoto ei ole täysin symmetrinen. Hajataitteisuus voi liittyä myös silmämunan muotoon. Myös hajataitteisuutta voidaan korjata silmälaseilla ja joissakin tapauksissa piilolinsseillä.

Paras näöntarkkuus saavutetaan silloin kun silmä on normaalitaitteinen tai mahdollinen taittovirhe on korjattu silmälasilla. Ilman silmälaseja mitattava näöntarkkuus taittovirheisellä henkilöllä voi poiketa normaalista hyvinkin paljon.

Silmissä voi olla monenlaisia taittovirheitä, joita korjataan silmälaseilla. Tavallisimmin laseissa on joko miinus- tai plus-linssit.


Näköaistimus

Näkeminen on monimutkainen tapahtumasarja, jota voi kuvata sekä fysiikan että kemian termein.

Lähellä olevaa kohdetta katsoessa silmän mykiö pullistuu sopivan kuperaksi etäisyyden huomioon ottaen. Tavallisesti tarkentaminen tapahtuu automaattisesti. Kaukana olevaa kohdetta katsottaessa mykiö pysyy normaalisti lepotilassa. Tarkentaminen kohteeseen tapahtuu automaattisesti.

Kuva katsotusta esineestä muodostuu verkkokalvolle. Sarveiskalvo ja mykiö ovat pääasialliset valonsäteiden taittajat. Säteet taittuvat verkkokalvon tarkan näön alueelle silloin, kun silmä on normaalitaitteinen. Verkkokalvon näköaistinsoluissa valonsäteet aiheuttavat valokemiallisia muutoksia.

Muutokset synnyttävät sähköimpulsseja, jotka siirtyvät näköhermoa myöten aivojen näkökeskukseen. Näkökeskus käsittelee saamaansa tietoa, ja lopullinen näköaistimus syntyy aivojen työn tuloksena, useiden aivoalueiden yhteistyönä.

Silmänpohjan näköaistinsoluja on kahdenlaisia: tappeja ja sauvoja. Tappeja on noin 7 miljoonaa ja suurin osa niistä sijaitsee silmän takaseinässä tarkan näön alueella, jonka koko on noin 2,5 mm. Tappien avulla ihminen näkee päivänvalossa ja erottaa värit. Sauvasolut puolestaan mahdollistavat hämärässä näkemisen. Niitä on noin 130 miljoonaa ja ne puuttuvat tarkan näön alueelta.

Silmät pystyvät näkemään noin 180 astetta leveältä alueelta. Kummankin silmän yksittäinen näkökenttä on noin 160 astetta. Aivoissa molempien näkökenttien havainto yhdistyy yhdeksi kuvaksi. Näkökentän reuna-alueiden tarkkuus on huono, mutta niillä erotetaan liikkeitä, hahmoja ja suurempia yksityiskohtia.

Silmät "kuvaavat" kohteensa ylösalaisin. Aivoissa kuva kääntyy oikeinpäin ja jäsentyy molempien silmien antaman informaation sekä aiemmin tunnettujen asioiden mukaan.

Havaintotutkimuksissa on todettu, että ihmisen näköhavaintoihin vaikuttaa se, mitä hän odottaa näkevänsä tai mihin tuttuun nähty kohde vertautuu.


Silmän rakenne

Silmä on noin 2,5 cm:n läpimittainen pyöreä elin. Sen täyttää sisältä väritön massa, lasiainen. Lasiainen on kiinni verkkokalvossa, joka on näkemisen kannalta keskeinen. Verkkokalvon säikeet muodostavat silmän takaosassa näköhermon, jota pitkin silmien kautta välittyvä tieto siirtyy aivojen näkökeskukseen. Verkkokalvoa ympäröi tiheä verisuoniverkosto, jota kutsutaan suonikalvoksi

Silmän rakenne piirroskuvana.

Silmän etuosassa on mykiö, silmän linssi, joka taittaa yhdessä sarveiskalvon kanssa katsottavasta kohteesta tulevia valonsäteitä verkkokalvolle. Mykiö on kimmoisa elin, jonka kuperuus vaihtelee tarkkailtavan kohteen etäisyyden mukaan. Nuorilla ihmisillä mykiö on mukautuvampi, kun taas vanhemmalla iällä mykiö menettää elastisuuttaan, mikä ilmenee näköongelmina lähelle katsoessa.

Mykiön edessä on iiris eli värikalvo, joka antaa silmille värin.

Iiriksen keskellä on pupilli eli mustuainen. Pupilli laajenee ja supistuu ympäristön valaistuksen mukaan.

Mykiön ja iiriksen etupuolella on nesteen täyttämä etukammio, jota peittää sarveiskalvo.

Sarveiskalvon jatkeena silmän takaosassa on kovakalvo.

Silmiin liittyvät myös kyynelrauhaset ja kyynelkanavat. Kyynelrauhasten erittämä kyynelneste puhdistaa, kostuttaa ja ravitsee silmien pintoja.


Näin suojelet silmiäsi

Suojaa silmäsi, jotta näkösi säilyy. Iskut, kemikaalit ja esimerkiksi aurinko voivat aiheuttaa silmälle vakavia ja pysyviä vammoja.

Käytä suojalaseja

Suojalasien käytöllä on esimerkiksi metalliteollisuudessa vältytty monilta silmävaurioilta ja -tulehduksilta. Riskitilanteita syntyy muun muassa jotain esinettä työstettäessä, koska silmiin voi lentää siruja, lastuja tai hankalaa pölyä.

Hitsattaessa hitsauslasien käyttö on tarpeellista. Jos silmiä ei suojata, valokaaren kirkkaus voi aiheuttaa silmien tulehtumisen ja väliaikaisen näön heikkenemisen. Hitsauskipinät vaurioittavat lisäksi helposti silmää.

Käytä kypärää 

Kypärä voi suojata silmiä, jos siinä on visiiri tai kunnollinen lippa. Visiiri suojaa esimerkiksi pyöräiltäessä tai mopoiltaessa lentäviltä roskilta. Tummennettu visiiri ehkäisee lisäksi häikäistymistä. Tärkeätä näön kannalta on myös välttää takaraivoon kohdistuvia iskuja, koska ne saattavat vaurioittaa aivojen näkökeskusta.

Käytä visiiriä 

Visiiri vaimentaa silmään päin kohdistuneet mailaniskut sekä jääkiekon ja -pallon tömähdykset. Visiiristä huolimatta silmään saattaa tulla osuma, mutta näön säilyminen on todennäköisempää.

Käytä aurinkolaseja 

Kun aurinko paistaa kirkkaasti ja viivyt pitempään ulkona, käytä aurinkolaseja. Erityisesti vesillä tai kirkkailla hangilla liikuttaessa aurinkolasit ovat tarpeen, sillä suoran paisteen lisäksi auringon säteet heijastuvat myös sivuilta päin aalloilta tai lumesta. CE-merkintä takaa linssien laadun.

Ole huolellinen, kun ammut raketteja 

  • Lue aina huolellisesti käyttöohje.
  • Ammu vain avarassa tilassa, kuten parkkipaikalla tai pelikentällä.
  • Älä koskaan ammu kohti ihmisiä.
  • Käytä aina suojalaseja.

Käsittele kemikaaleja varoen

Varo silmiäsi, jos käsittelet happoja, lipeää, kalkkia tai muita liuottimia ja kun suihkutat lakkaa hiuksiisi.

Jos saat kemikaalia silmiisi, huuhtele ne runsaalla, puhtaalla vedellä. Älä hiero. Mikäli silmiä kirveltää edelleen, ota yhteys lääkäriin.

Varovasti laserkynällä

Laserkynät on valmistettu luentotilaisuuksia varten. Älä osoita sillä silmiin. Älä heijasta myöskään peilin kautta, sillä se on yhtä sokaisevaa ja saattaa aiheuttaa pysyvän vamman.


Sivu päivitetty