Kan­sal­li­sen lap­si­stre­te­gian toi­meen­pa­noa ja vai­ku­tuk­sia tulee seurata kat­ta­vas­ti

Taustaa

YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvalla, parlamentaarisessa yhteistyössä valmistellulla kansallisella lapsistrategialla (Valtioneuvoston julkaisuja 2021:8) pyritään luomaan lapsen oikeuksia kunnioittava, lapsi- ja perhemyönteinen Suomi. Lisäksi lapsistrategialla turvataan lapsia koskevien perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden tavoitteellinen ja johdonmukainen toteuttaminen. Lapsistrategian viitekehyksessä toteutetaan myös vuonna 2021 hyväksyttyä eurooppalaista lapsitakuuta (European Child Guarantee). 

Kunkin hallituksen tehtävänä on laatia ja toteuttaa kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma strategian linjausten toteuttamiseksi omalle hallituskaudelleen. Toimeenpano kytketään sekä hallitusohjelmaan että lapsistrategian tavoitteisiin. Toimeenpanosuunnitelma hyväksytään valtioneuvoston yleisistunnossa. Hallituskausittain laadittavan toimeenpanosuunnitelman lisäksi lapsistrategiaa edistää sosiaali- ja terveysministeriössä sijaitseva pysyvä lapsistrategiaryhmä. 

Ovatko toimenpiteet linjassa lapsistrategian vision “luodaan aidosti lapsi- ja perhemyönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi” kanssa? 

Osin.

Miten lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman tavoitteiden toteutumista ja vaikutuksia tulisi seurata? 

Toimeenpanoa ja vaikutuksia tulee seurata kattavasti. Seurantaa tulee tehdä myös vammaisten lasten ja heidän perheidensä näkökulmasta. 

Sivustolla perusoikeusseuranta.fi lapsiin liittyvät perus- ja ihmisoikeusindikaattorit ovat vammaisten lasten näkökulmasta hajallaan. Ne tulee koota yhteen. 

Toimeenpanosuunnitelmassa on epäselvää, keitä sidosryhmällä tai sidosryhmillä tarkoitetaan. Tämä epäselvyys vaikeuttaa seurannan suunnittelua ja toteutusta. Suurin osa toimenpiteistä koskee vammaisia lapsia ja nuoria, joten heitä sekä heitä edustavia vammaisjärjestöjä tulee kuulla laajasti. Tähän velvoittaa YK:N vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 4 artiklan 3 kohta. 

Seuraavat toimenpiteet toteutetaan lapsistrategiaryhmän virkatyönä. Millaisia tarkempia toimia näkemyksenne mukaan tarvittaisiin seuraavien toimenpiteiden osalta? 

Lapsia koskevan tietopohjan riittävyys ja käytettävyys 

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus edellyttää tiedonkeruuta ja tilastointia vammaisuudesta, jotta tunnistetaan vammaisten ihmisten kohtaamia esteitä ja voidaan kehittää menettelytapoja sopimuksen toimeenpanoon. Tietopohja mahdollistaa myös oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen seurannan.   Artikla 31 on seuraava:

Tilastot ja tietojenkeruu

1. Sopimuspuolet sitoutuvat kokoamaan asianmukaista tietoa, muun muassa tilasto- ja tutkimustietoa, jonka pohjalta ne voivat muodostaa ja toteuttaa menettelytapoja tämän yleissopimuksen soveltamiseksi. Tämä tieto on koottava ja sitä on ylläpidettävä noudattaen:

a) oikeudellisia takeita, muun muassa tietosuojalainsäädäntöä, jotta varmistetaan luottamuksellisuus ja vammaisten henkilöiden yksityisyyden kunnioittaminen;

b) kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä tilastojen laadinnan ja käytön eettisiä periaatteita.

2. Tämän artiklan mukaisesti koottu tieto eritellään tarvittaessa, ja sen avulla helpotetaan sopimuspuolten tähän yleissopimukseen perustuvien velvoitteiden täytäntöönpanon arvioimista sekä tunnistetaan ja käsitellään niitä esteitä, joita vammaiset henkilöt kohtaavat käyttäessään oikeuksiaan.

3. Sopimuspuolet vastaavat näiden tilastojen levittämisestä ja varmistavat niiden saavutettavuuden vammaisille henkilöille ja muille.

Suomessa on 1000–1500 alle 18-vuotiasta näkövammaista lasta ja nuorta. Vuosittain syntyy noin 100 näkövammaista lasta. Näkövammaisten lasten elämästä ja elinoloista ei ole riittävää eikä kattavaa tietoa. Tietoa puuttuu myös näkövammaisten lasten omista näkemyksistä ja kokemuksista. Koska tietoa puuttuu, hyvinvointivajeet ja erot eivät tule näkyviin. 

Tietoa puuttuu myös esimerkiksi näkövammaisten lasten oikeudesta yhdenvertaiseen oppimiseen ja koulunkäyntiin. Tällöin kyse on esimerkiksi oppimisen ja koulunkäynnin tuen toimivuudesta ja todellisesta riittävyydestä, tehostetun tuen järjestämisestä, erityisen tuen päätöksestä ja järjestämisestä, koulupudokkuudesta, oppimisympäristöjen saavutettavuudesta ja esteettömyydestä näkövammaisille ja kuulonäkövammaisille oppilaille sekä eri palvelujen todellisesta toimivuudesta. 

Saatavilla oleva tieto oppimisen tukeen liittyvien päätösten määrästä ei kerro mitään näkövammaisten ja muulla tavoin vammaisten lasten saamista päätöksistä. Ei ole tiedossa, mikä syy on oppimisen tuen päätöksen takana. Kyse voi olla vammaisuudesta tai jostain muusta yksilöllisestä tarpeesta. Olisi myös hyödyllistä saada tietoa siitä, miten moni on hakenut erityisen tuen päätöstä, mutta erityistä tukea ei ole myönnetty. Samoin siitä, millä perusteella päätös on ollut kielteinen. Läheskään kaikki huoltajat eivät osaa eivätkä jaksa viedä asiaa aluehallintoviraston käsittelyyn, joten aluehallintoviraston tilastoista ei ole tätä tietoa saatavissa. 

Tietoa puuttuu myös näkövammaisten ja kuulonäkövammaisten lasten ja nuorten osallistumisesta työelämäosallisuutta kehittäviin opetuksen ja koulutuksen osa-alueisiin, kuten työssäoppimisjaksoihin, työharjoitteluihin ja TET-jaksoihin. Näkövammaisten lasten ja nuorten on usein vaikeaa löytää työelämäpaikkoja, ja monet päätyvät suorittamaan yllä mainitut jaksot joko peruskoulussa, oppilaitoksessa, kodinomaisissa olosuhteissa tai muuten sellaisissa olosuhteissa, jotka eivät edistä työelämästä oppimisen tai siihen kiinnittymisen päämääriä. Työelämäjaksoilla ei välttämättä ole käytössä näkövammaisen nuoren tarvitsemia yksilöllisiä kohtuullisia mukautuksia, apuvälineitä tai palveluita. Työelämäjaksot ovatkin usein laadullisesti merkittävästi heikompia kuin näkevien nuorten, jonka vuoksi näkövammaisten nuorten käsitykset työelämästä, sen sisällöstä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista saattavat jäädä kielteisiksi, mikä edelleen johtaa vaikeuksiin työllistymisvaiheessa. 

Lapsia koskevan tilastotiedon lisäksi tarvitaan myös ensi käden kokemukseen pohjautuvaa tietoa niin vanhemmilta kuin lapsilta itseltään. Näkövammaisten liiton kautta on mahdollista hankkia tietoa näkövammaisten lasten ja perheiden kokemuksista terveydenhoidosta, kuntoutuksesta, koulutuksesta, opetuksesta sekä harrastuksista, vapaa-ajasta ja osallisuudesta.

Yleisissä kaikille lapsille, nuorille ja perheille tehtävissä kyselyissä olisi otettava huomioon vammaisuus ja erilaiset toimintarajoitteet vammaryhmittäin. Ne pitäisi ottaa huomioon sekä kysymyksissä että raportoinnissa. 

Toimeenpanosuunnitelmasta ei käy ilmi, mitkä tahot tulisivat kuulumaan keskeisten tiedontuottajien joukkoon. Tähän joukkoon tulisi kuulua järjestöt, kuten Näkövammaisten liitto, joilla on tietoa haavoittuvassa asemassa olevien lasten hyvinvoinnista ja terveydestä. 

Näkövammaisten liiton ylläpitämä lakisääteinen näkövammarekisteri on yksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) valtakunnallisista henkilörekistereistä. Se pitää sisällään tietoa myös näkövammaisista lapsista, nuorista ja perheistä. Näkövammarekisterin tilastoista voi saada tietoa mm. koulutustasosta. 

Näkövammaisten liitto ja muut vammaisjärjestöt tulee osallistaa tietopohjan kehittämiseen ja toimeenpanosuunnitelmasta tulee käydä ilmi, miten tämä toteutetaan käytännössä. 

Lasten yhdenvertaisuus ja eriarvoistumisen ehkäisy erityisesti haavoittuvassa asemassa ja syrjinnän vaarassa olevien lasten ja nuorten osalta 

Näkövammaiset lapset ja nuoret kokevat syrjintää eikä palvelujärjestelmä pysty vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Toimeenpanosuunnitelmassa näkövammaiset lapset tulisi ehdottomasti nostaa erikseen omaksi ryhmäkseen ja arvioida, millä tavoin heidän kokemaansa syrjintään tulisi puuttua. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota moniperusteiseen syrjintään (esimerkiksi näkövammainen maahanmuuttajalapsi, näkövammainen saamelaislapsi tai näkövammainen sateenkaarinuori). 

Toimeenpanosuunnitelmassa tulee yksilöidä, millä tavoin vammaisjärjestöt, kuten Näkövammaisten liitto, osallistetaan arvioimaan ja rakentamaan mekanismeja, joilla varmistetaan, että päätöksenteossa otetaan huomioon näkövammaisten, ja muulla tavoin vammaisten, lasten ja nuorten tarpeet. 

Vammaisjärjestöissä, kuten Näkövammaisten liitossa, on tietoa, kokemusta ja osaamista palvelujärjestelmän ongelmista, lasten ja perheiden kokemasta syrjinnästä, hyvinvoinnin haasteista ja oikeuksien toteutumattomuudesta. Näkövammaisten liitto ja muut vammaisjärjestöt tulee osallistaa toimenpiteen toteuttamiseen ja toimeenpanosuunnitelmasta tulee käydä ilmi, miten tämä tullaan toteuttamaan. Lisäksi tälle on varattava riittävät resurssit. 

Riskinä on, että vammaiset lapset häviävät haavoittuvassa asemassa olevien ryhmään. Mikäli näin tapahtuu, ei saada tarvittavaa tietoa eikä myöskään YK:n vammaissopimuksen edellyttämää tietopohjaa. On aiheellista määritellä tarkemmin, mitä toimenpideohjelmassa tarkoitetaan haavoittuvassa asemassa olevalla. 

Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan vammaiset lapset voivat muita ikäisiään huonommin ja kohtaavat enemmän henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa ja kiusaamista. Toimintarajoitteiset nuoret kokivat väkivaltaa noin 1,5 kertaa useammin kuin muut nuoret, tytöt poikia yleisemmin. Seksuaalisen häirinnän ja seksuaaliväkivallan kokemukset ovat etenkin toimintarajoitteisilla tytöillä muita yleisempiä, ja ne ovat lisääntyneet vuosina 2019–2021. Yläkouluikäisistä vammaisista tytöistä 60–62 % oli kokenut seksuaalista häirintää ja 22–26 % seksuaaliväkivaltaa. Toimintarajoitteiset lapset ja nuoret ovat muita harvemmin tyytyväisiä elämäänsä, heillä on vähemmän osallisuuden ja enemmän yksinäisyyden kokemuksia ja huonompi koettu terveys. He kokevat saaneensa harvemmin apua tai voivansa keskustella koulun aikuisen kanssa kuin muut ikäisensä nuoret. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Kouluterveyskyselyssä 2021 noin kolmannes tytöistä kertoi kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuudesta, pojista noin 8 %.[133] 

Lapsi- ja perhepolitiikan poikkihallinnollinen koordinaatio 

Yhteistyö opetustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon välillä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ei esimerkiksi ole tietoa, mitä palveluja näkövammainen lapsi voisi tai nuori saada vammaispalvelulain nojalla.  On havaittavissa, että yhteistyö on heikentynyt hyvinvointialueiden aloitettua. 

Näkövammaisten liitto ja muut vammaisjärjestöt tulee osallistaa vahvistamaan poikkihallinnollista koordinaatiota. Näkövammaisten liitossa on ainutlaatuista ja syvällistä tietoa, osaamista ja kokemusta näkövammaisten lasten ja perheiden arjesta. Erityisesti lapsi- ja perhepolitiikan vammaisia lapsia ja vammaisten lasten perheitä koskevaa lapsi- ja perhenäkökulmaa tulee valtavirtaistaa. 

Kuntien ja hyvinvointialueiden strategia- ja ohjelmatyön tukeminen 

Epäselväksi jää, mitä konkreettisesti tarkoittaa Lapsen erityisen aseman huomioon ottaminen ja lasten oikeuksien edistäminen. Tässä on välttämätöntä tehdä yhteistyötä eri vammaisjärjestöjen, kuten Näkövammaisten liiton, kanssa. Myös hyvinvointialueilla toimivat vammaisneuvostot tulee tosiasiassa osallistaa työhön. Osallistaminen ei saa olla näennäisosallistamista, vaan vaikuttamismahdollisuuksien ja kuuntelemisen on oltava todellisia. 

Lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsibudjetoinnin vahvistaminen jatkuu 

Lapsivaikutusten arviointi vaatii vammaisten lasten ja heidän tarpeidensa erityistä huomiointia. Tämä tarkoittaa, että lapsivaikutusten arvioinnin ohella on tehtävä vammaisvaikutusten arviointi. Vaikka kyse on toimenpideohjelmasta, siinä on perusteltua noudattaa lainvalmistelun vaikutusarviointiohjetta. Kyse on valtioneuvoston julkaisusta 66/2022. Kyseisessä julkaisussa ovat omat alaluvut perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arvioinnista ja vammaisvaikutusten arvioinnista. Vaikutusarviointiohjeessa todetaan yksiselitteisesti, että vammaisten ihmisten kannalta merkittäviä kysymyksiä voi liittyä moniin asioihin ja säädöksiin. 

Lapsen oikeuksista ja lapsistrategiasta viestiminen sekä lapsen oikeuksien koulutukset 

Toimenpiteessä 31 todetaan, että jatketaan lapsille ja nuorille itselleen suunnattujen lapsen oikeuksia esittelevien tietoaineistojen laatimista niin, että huomioidaan erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ja syrjinnälle alttiit lapsiryhmät, joista yhtenä esimerkkinä mainitaan vammaiset lapset. Näkövammaisten liitto muistuttaa, että viestinnän tulee olla saavutettavaa ja monikanavaista. Ellei tämä toteudu, näkövammaiset ja kuulonäkövammaiset lapset jäävät ulkopuolelle. On myös huomattava, että lasten huoltajissa on näkövammaisia tai kuulonäkövammaisia huoltajia, joten heillekin suunnatun materiaalin tulee olla saavutettavaa ja monikanavaista. 

Vammaisten lasten oikeus oppimisen tukeen tarvitsee laadukasta ja kaikkien saatavilla olevaa koulutusta varhaiskasvatukseen ja opetustoimeen. Liian moni vammainen lapsi ei saa tarvitsemiaan tukitoimia riittävän ajoissa tai ollenkaan, koska päätöksiä tekevillä viranhaltijoilla on puutteellisesti tietoa. YK:n vammaissopimuksen 7 artiklassa, joka koskee vammaisia lapsia, todetaan että vammaiset lapset voivat nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.  Sopimuksen koulutusta käsittelevän artiklan 24 mukaan sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden koulutukseen. Toteuttaakseen tämän oikeuden syrjimättä ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien pohjalta sopimuspuolet varmistavat osallistavan koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla sekä elinikäisen oppimisen. Nämä toteutuvat vasta, kun viranhaltijoilla on yhteneväinen tieto lainsäädännön velvoittavuudesta vammaisen lapsen koulunkäynnin tukitoimien toteutumiseen.

Lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen 

Näkövammaisten ja kuulonäkövammaisten lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa tulee edelleen edistää. Luotaessa kanavia ja mekanismeja, joilla lapset osallistuvat ja vaikuttavat, on perusteltua arvioida näiden kanavien ja mekanismien saavutettavuutta. Ilman saavutettavia osallistumisen ja vaikuttamisen kanavia, yhdenvertaisuus ei toteudu eikä näkövammaisten ja kuulonäkövammaisten lasten ja nuorten ääni kuulu. 

Vammaisten lasten osallisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä osallisuuden toteutuminen on nykytilanteessa heikkoa. Vammaisilla lapsilla ei ole samanlaisia vaikuttamisen ja osallisuuden mahdollisuuksia kuin muilla lapsilla (ks. esim. oikeusministeriön arviointiraportti lasten osallistumisoikeuksista Suomessa, 2020). Tämä vaikuttaa siihen, että vammaisten lasten syrjäytyminen ja erityisyyden kokemukset alkavat varhain. 

Kun tarjotaan mahdollisuuksia esittää näkemyksiään, tulee huomioida kohderyhmä, jonka kautta tavoitetaan vammaisia lapsia. Esimerkiksi vammaisjärjestöt sekä Ohjaus- ja oppimiskeskus Valteri ovat merkittävässä roolissa vammaisten lasten tavoittamisessa heidän näkemystensä kuulemista varten.

Puuttuuko suunnitelmasta mielestäsi jotain olennaista? Huomioithan vastatessasi, että toimenpiteitä tehdään suurelta osin ministeriöiden virkatyönä ja vältetään päällekkäisyyttä muiden ohjelmien (esim. VANUPO, Demokratiaohjelma, Yhdenvertaisuustiedoksianto) kanssa. 

Vaikka vammaiset lapset tulevat mainituksi useassa toimenpiteessä, ohjelmasta puuttuu silti kokonaisvaltainen vammaisvaikutusten arviointi. Vammaisten lasten aseman ja osallisuuden parantaminen tulee olla oma toimenpiteensä ja vammaisvaikutusten arvioinnille tulee kirjoittaa oma kappale.

Millaisin toimin lapsistrategia tuottaisi lisäarvoa lapsi- ja perhepolitiikan toimijoiden entistä parempaan kokonaiskoordinaatioon? 

Näkövammaisten liiton ja muiden vammaisjärjestöjen roolin selkeyttäminen lapsistrategian eri toimenpiteissä toisi yhteistyöhön näkemystä vammaisten lasten ja perheiden tarpeista ja arjesta. Tämä edistäisi vammaisten lasten yhdenvertaisuutta. Vammaiset lapset ja perheet voivat jäädä ohjelmassa liiaksi toimenpiteiden kohteiksi, mikäli heitä ei osallisteta kehittämään toiminnan sisältöä sellaiseksi, että vastaa heidän tarpeitaan ja toteuttaa lapsistrategian tavoitteita myös heidän osaltaan. 

Muut huomiot

Toimenpidesuunnitelmassa todetaan, että strategia nojautuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ohella muihin Suomea koskeviin perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin sekä Suomen vahvaan oikeusvaltioperinteeseen. Näkövammaisten liitto huomauttaa, että tässä on perusteltua mainita YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, sillä se on Suomessa voimassa lakina. YK:n vammaissopimuksen artikla 7 käsittelee vammaisia lapsia: 

Vammaiset lapset

1. Sopimuspuolet toteuttavat kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että vammaiset lapset voivat nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.

2. Kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

3. Sopimuspuolet varmistavat, että vammaisilla lapsilla on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa heihin vaikuttavissa asioissa ja että heidän näkemyksilleen annetaan asianmukainen painoarvo heidän ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti, yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa, ja että heillä on oikeus saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteuttamiseksi.

Lisäksi monet muut YK:n vammaissopimuksen artiklat ovat keskeisiä toimenpideohjelman näkökulmasta, joten sopimus on perusteltua mainita erikseen. 

Toimenpideohjelmassa käsitellään kansallisen lapsistrategian yhteyttä pääministeri Orpon hallituskaudella toimeenpantaviin ohjelmiin ja strategioihin. Tässä on lueteltu erilaisia ohjelmia ja strategioita. Näkövammaisten liitto huomauttaa, että luettelosta puuttuu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansallinen toimintaohjelma, jota valmistellaan parhaillaan kaudelle 2023–2027. Kyseinen toimintaohjelma on laadittava, joten se tulee lisätä lapsistrategian toimenpideohjelmassa olevaan kohtaan, jossa käsitellään erilaisia ohjelmia ja strategioita. 

Toimenpiteessä 7 mainitaan selvitys vanhempien eron jälkeisistä ns. vaativista erotilanteista sekä palvelujärjestelmästä. Tässä on otettava huomioon näkövammaisten, ja muulla tavoin vammaisten, lasten asema erotilanteessa. On välttämätöntä kiinnittää huomiota muun muassa vuoroasumiseen ja lapsen asumisjärjestelyihin sekä siihen, että näkövammainen lapsi saa tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet (esimerkiksi koulukuljetus, vammaispalvelulain mukaiset valaistusmuutostyöt ja apuvälineet) molempiin koteihin. 

Toimenpiteeseen 12 on kirjattuselvitys varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien tueksi ja tietopohjan kartuttamiseksi.  Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan koko koulutusjärjestelmän kattava yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kehittämisohjelma. Näkövammaisten liitto muistuttaa, että kehittämisohjelmaan on otettava mukaan myös vammaisten lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä näkökulma. Tällä hetkellä näin ei ole, sillä kehittämisohjelma ei ole tähän mennessä osallistanut vammaisjärjestöjä.

Toimenpide 25 käsittelee kaikkien lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien vahvistamista. On välttämätöntä, että näkövammaisten ja kuulonäkövammaisten lasten harrastusmahdollisuudet turvataan ja ne ovat yhdenvertaiset vammattomiin lapsiin nähden. Näkövammaisten liitto pitää myönteisenä toimenpiteen kirjausta, jonka mukaan harrastusten saavutettavuuden tietopohjaa vahvistetaan erityisesti aistivammaisten ja erityistarpeisten nuorten näkökulmasta. 

Lausuntopyynnössä ei ole mahdollisuutta kommentoida kohdennetusti kaikkia toimenpideohjelman toimenpiteitä. Niistä voi toki kirjoittaa kommentteja kohtaan muita huomioita. On kuitenkin erikoista, että vain tietyt toimenpiteet on valittu lausuntopyyntöön. Se antaa kuvan, että vain niihin halutaan kommentteja. 

Näkövammaisten liitto hämmästelee lapsistrategian toimenpideohjelman lausuntopyynnöstä viestimistä. Lausuntopyynnössä ei ollut lainkaan jakelua, vaan ilmeisesti tieto siitä välitettiin ainoastaan sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteella. Tällainen tapa on kyseenalainen, sillä ei ole lainkaan varmaa, että tiedote tavoittaa tahot, joiden on aiheellista toimenpideohjelmaan tutustua ja siitä lausua. Lisäksi se antaa erikoisen kuvan siitä, halutaanko toimenpideohjelmasta lausuntoja sidosryhmiltä. 

Lisätietoja

järjestöjohtaja Sari Kokko, sari.kokko@nakovammaistenliitto.fi

lapsi- ja perhetyön asiantuntija Annika Tyynysniemi, annika.tyynysniemi@nakovammaistenliitto.fi

työelämäasiantuntija Ville Ukkola, ville.ukkola@nakovammaistenliitto.fi