Ih­mi­soi­keus­se­lon­teos­sa huo­mioi­ta­va vam­mais­ten yh­den­ver­tai­suus

Vammaisuuden ja vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden tulee kulkea läpileikkaavana teemana valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa, ja sen valmisteluun on osallistettava vammaisjärjestöt YK:n vammaissopimuksen mukaisesti.

Lausunto 25.6.2020

Näkövammaisten liitto ry on jättänyt lausuntonsa valtioneuvoston ihmisoikeusselontekoon, joka on kirjattu laadittavaksi hallitusohjelman toimintasuunnitelmaan. Selonteko on valtioneuvoston strategisen toiminnan linjaus, jossa tarkastellaan perus- ja ihmisoikeuksien toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia kansainvälisellä, EU- ja kansallisella tasolla sekä määritellään tapoja, joilla hallitus vaikuttaa 2020-luvun ihmisoikeuskehitykseen. Perus- ja ihmisoikeustoiminnan keskeisimpiä muutoksia ja kehittämistarpeita käsitellään neljän ilmiökokonaisuuden alla:

  1. sääntöpohjainen kansainvälinen yhteistyö ja oikeusvaltiokehitys,
  2. kestävä kehitys ja ihmisoikeudet,
  3. digitalisaatio, tieto ja ihmisoikeudet ja
  4. yhdenvertaisuuden edistäminen.

Seuraavassa on Näkövammaisten liiton vastaukset lausuntopyynnön kysymyksiin.

Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon pääsisältö

1. Millaisia sisällöllisiä asioita selonteossa tulisi näkemyksenne mukaan painottaa?

Näkövammaisten liitto pitää tärkeänä, että ihmisoikeusselonteossa painotetaan vammaisten ihmisten ihmisoikeuksien tosiasiallista toteutumista, toteutumisen arviointia ja seurantaan liittyviä mekanismeja. Näissä näkökulmana tulee olla YK:n vammaissopimus. Lisäksi vammaisten ihmisten näkökulman laaja-alainen esillä pitäminen on ensiarvoisen tärkeää. Vammaisuuden ja vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden tulee kulkea läpileikkaavana teemana selonteossa, ja sen valmisteluun on osallistettava vammaisjärjestöt YK:n vammaissopimuksen mukaisesti.

Vammaisten ihmisten ihmisoikeudet jäävät yhteiskunnassa helposti vähemmälle huomiolle kuin muiden vähemmistöryhmien ihmisoikeudet. Lisäksi ne nähdään monesti vähemmän arvokkaina ja seurantaa vaativina kuin yleisesti ihmisoikeudet. Vammaisten ihmisoikeuksien toteuttamisen esteenä katsotaan monesti voivan olla esimerkiksi taloudelliset seikat tai muut yhteiskunnasta nousevat perusteet. Näin ollen vammaisten ihmisoikeudet jäävät varjoon ja ovat ikään kuin toisarvoisia valtaväestöön verrattuna.

YK:n vammaissopimuksen ensimmäinen Suomen valtion laatima maaraportti on jätetty elokuussa 2019. Tällä hetkellä raportti odottaa käsittelyä. Näkövammaisten liitto on mukana vammaisjärjestöjen yhteistyönä laadittavan rinnakkaisraportin laatimisessa. Rinnakkaisraportin laatiminen on välttämätöntä, mutta siihen ei ole osoitettu erillisiä resursseja. Vammaisjärjestöt tekevät tätä oman toimintansa ohella ja koordinaatiojärjestönä toimivalla Vammaisfoorumilla ei ole työhön taloudellisia resursseja. Näkövammaisten liitto pitää tilannetta erikoisena ja toivoo, että valtio tukisi vammaisjärjestöjä taloudellisesti YK:n vammaissopimuksen Suomen maaraportin rinnakkaisraportin laatimisessa. Sen kautta saadaan kuuluviin kansalaisjärjestöjen ja vammaisten ihmisten ääni..

Vammaisfoorumi teki vuonna 2018 yhteistyössä Ihmisoikeuskeskuksen kanssa kyselyn vammaisille ihmisille YK:n vammaissopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumisesta. Kyselyn tulokset on perusteltua ottaa huomioon ihmisoikeusselonteon laatimisessa. Kyselyn tulokset ovat Vammaisfoorumin verkkosivuilla- Ulkoinen linkki. Näkövammaisten liitto oli aktiivisesti mukana kyselyn toteuttamisessa ja työryhmäraporttien tuottamisessa.

2. Muodostavatko selonteon neljä ilmiötä yhdessä toimivan kokonaisuuden? Tulisiko mielestänne jokin ilmiö korvata jollain toisella? Ehdotukset vaihtoehtoisista ilmiöistä pyydetään perustelemaan.

Kyllä muodostavat. Tärkeää on, että vammaisten ihmisten asema kulkee läpileikkaavana kaikissa ilmiöissä. Näkövammaisten liitto esittää, että näiden neljän ilmiön osalta tehtäisiin riskianalyysia siitä, millaisia riskejä vammaisten ihmisten ihmisoikeuksien toteutumiseen näissä ilmiöissä liittyy. Riskianalyysin avulla olisi mahdollista varautua ihmisoikeuksiin kohdistuviin uhkiin ja loukkauksiin.

Ilmiökokonaisuudet

Kaikkia ilmiöitä on tarkoitus tarkastella kokonaisuutena huomioiden kotimainen, Euroopan unionissa tapahtuva että ulkopoliittinen toiminta. Julkisen vallan toiminnan rinnalla huomioidaan yrityssektorin ja kansalaisyhteiskunnan rooli sekä asiantuntijatyö ihmisoikeuksien alueella.

1) Sääntöpohjainen kansainvälinen yhteistyö ja oikeusvaltiokehitys

Kansainvälistä, sääntöpohjaista järjestelmää sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta on haastettu aiempaa enemmän viime vuosien aikana. Myös Euroopassa ja EU-jäsenmaissa on merkkejä oikeusvaltion keskeisten periaatteiden kyseenalaistamisesta. Suomalainen demokratia nojaa oikeusvaltioon, jossa perustuslaki antaa vahvan suojan jokaisen yksilön perusoikeuksille. Kansainvälisesti Suomi lukeutuu kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien universaalisuuden sekä oikeusvaltiokehityksen vahvoihin tukijoihin. Selonteossa on tarkoitus kuvata sääntöpohjaisen järjestelmän nykytilaa, Suomen toimia kansainvälisen oikeuden ja oikeusvaltion vahvistamiseksi sekä sitä, miten Suomi panee täytäntöön ihmisoikeussopimusten velvoitteita ja saamiaan suosituksia.

3. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Ilmiökokonaisuuden alla on pidettävä esillä YK:n vammaissopimus ja sen velvoitteet. Vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia tulee käsitellä sopimuksen tavoitteiden ja oikeuksien kautta ja hengessä. Keskeisiä kysymyksiä näkövammaisten kannalta ovat vammaispalvelujen järjestäminen näkövammaisen yksilöllisen elämäntilanteen ja yksilöllisten tarpeiden mukaan, viestinnän ja tiedonsaannin saavutettavuus, eri palvelujen saavutettavuus, työssäkäynti ja yrittäjyys, koulunkäynti ja opiskelu sekä ylipäätään yhteiskunnallinen osallistuminen kaikilla sektoreilla. Näkövammaisten oikeuksien tulee toteutua yhdenvertaisesti valtaväestön oikeuksien kanssa.

Suomessa tarvitaan lisää tietoa ja tutkittua tietoa siitä, toteutuvatko vammaisten ihmisten oikeudet vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla. Vammaisuus ei näy tilasto- ja tutkimustiedossa, joten monia vammaisten ihmisten kannalta keskeisiä kysymyksiä on mahdoton selvittää ilman erillistä tutkimusta tai valtaväestöön kohdistuviin tutkimuksiin liitettäviä erillisiä kysymyksiä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä näkövammarekisteri on ainutlaatuinen ja sen kautta saatava näkövammaisiin ja näkövammaisuuteen liittyvä tieto on arvokasta kansallisesti ja kansainvälisesti. Näkövammarekisterin tilastoista on mahdollista tarkastella muun muassa näkövammaisten työllisyysastetta, koulutustasoa ja perheytymistä.

On epäselvää, millä tavoin YK:n vammaissopimus ja sen velvoitteet näkyvät tuomioistuinten ratkaisuissa. Näkövammaisten liitto selvitti YK:n vammaissopimuksen kahden ensimmäisen vuoden ajalta sopimuksen näkymistä näissä ratkaisuissa. Kesäkuun 2016 ja kesäkuun 2018 välisenä aikana YK:n vammaissopimus mainittiin ainoastaan kahdeksassa korkeimman hallinto-oikeuden vammaispalveluja koskevassa ratkaisussa ja yhdessä turvapaikkaa koskevassa ratkaisussa. Samana aikana korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistiin 359 vammaispalveluihin liittyvää asiaa. Kaikissa kahdeksassa, joissa YK:n vammaissopimus mainittiin, maininnat rajoittuivat lyhyeen toteamukseen siitä, että annettu päätös ei ollut ristiriidassa vammaissopimuksen sisältämien oikeuksien kanssa. Tämä kertoo, ettei sopimukseen osata vedota eikä sitä riittävässä määrin tunneta tuomioistuimissa. YK:n vammaissopimus on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta ja se velvoittaa valtiota ja kuntia toimimaan sopimuksessa säädetyllä tavalla ja varmistamaan vammaisille ihmisille sopimuksessa säädetyt oikeudet.

YK:n vammaissopimuksen artikla 8 käsittelee tietoisuuden lisäämistä. Kyseisen artiklan toteuttaminen on tärkeää. Artikla tarkoittaa suuren yleisön tietoisuuden lisäämistä liittyen vammaisiin ihmisiin ja vammaisten ihmisten näkyvyyden lisäämistä osana yhteiskuntaa ja tasa-arvoisina yhteiskunnallisina toimijoina. Vammaiset ihmiset kohtaavat paljon syrjintää ja yhteiskunnassa esiintyy myös rakenteellista syrjintää. Vammaiset ihmiset kohtaavat myös moniperusteista syrjintää, sillä heissä on kaksoisvähemmistöihin kuuluvia. Lisäksi iäkkäinä vammautuneiden tai iäkkäiden vammaisten mahdollisuus saada vammaispalveluja on heikompi, koska heidän kohdallaan vedotaan helposti normaaliin ikääntymiseen. Näkövammaisten liitto muistuttaa, ettei näkövamma ole koskaan normaalia ikääntymistä, vaan kyse on aina silmälääkärin toteamasta vammasta.

On tärkeää varmistaa näkövammaisten ihmisten oikeuksien toteutuminen poikkeusolojen ja taloudellisten kriisien aikana. Koronakriisi heikensi näkövammaisten asemaa, joten kriisistä palautumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Ihmisoikeussopimusten toimeenpano tulee ottaa huomioon kaikessa kansallisessa ja kansainvälisessä toiminnassa. Näkövammaisten liitto huomauttaa, että YK:n vammaissopimus ja muut ihmisoikeussopimukset on tehtävä näkyviksi kaikessa valtakunnallisessa, alueellisessa ja paikallisessa päätöksenteossa. Ihmisoikeusosaamista tulee olla myös paikallisesti esimerkiksi kuntien sosiaali-, terveys- ja opetustoimessa. Vammaisjärjestöjen ja vammaisten ihmisten oikea-aikainen ja jatkuva osallistaminen tehtäessä heitä koskevia päätöksiä on välttämätöntä.

4. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

Tärkeää on vammaisuuteen ja vammaisiin ihmisiin liittyvän tietoisuuden lisääminen YK:n vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla. Myös vammaissopimuksen jalkauttaminen ja sen todellinen huomioon ottaminen ovat keskeisiä. Kansainvälisen ja kansallisen tason ohella on aiheellista pohtia konkreettisia keinoja lisätä ihmisoikeusosaamista ja ihmisoikeusvelvoitteiden tuntemusta paikallisella tasolla. Paikallinen taso on se, joka työskentelee lähinnä näkövammaisten ihmisten arkea ja on keskeisessä roolissa tavallisen arjen sujuvuuden varmistamisessa.

2) Kestävä kehitys ja ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat välttämätön osa kestävän kehityksen toteutumista. YK:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden (SDGs) toteutumisen oleellinen osa on, että oikeudet toteutuvat myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta (leave no one behind -periaate). Ilmastomuutoksesta uhkaa tulla merkittävin ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja täytäntöönpanoon negatiivisesti vaikuttava tekijä. Selonteossa kuvataan kestävän kehityksen merkitystä ja painotuksia osana hallituksen ihmisoikeuspolitiikkaa.

5. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

YK:n kestävän kehityksen ohjelma edistää kaikilla toimintansa tasoilla vammaisten ihmisten yhdenvertaista asemaa ja hyvinvointia. Vammaisten ihmisten näkökulmasta erityisen keskeisiä ovat Agenda 2030 -ohjelman ihmisoikeuslähtöisyys ja ketään ei jätetä -periaate.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ovat tärkeä pohja ihmisoikeustyölle. On huomioitava sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävien ratkaisujen merkitys myös vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiselle paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

6. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

Vammaisten ihmisten oikeuksien tulee olla vahvasti mukana kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa. Vammaisjärjestöjen osallistaminen myös tähän työhön on tärkeää.

Näkövammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on kytköksissä muun muassa vammaispalvelujen (henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelut ym.) toteutumiseen, apuvälineiden saantiin sekä tiedonsaannin ongelmien poistamiseen ja saavutettavuuden parantamiseen. Näkövammaisten ihmisten tavallisen arjen sujuvuuden turvaaminen ei saa olla kiinni yhteiskunnassa kulloinkin vallalla olevista poliittisista intresseistä tai taloudellisesta tilanteesta. Näkövammaisuutta ei voi siirtää syrjään, vaan se on läsnä arjessa, jonka sujuvuus on taattava.

3) Digitalisaatio, tieto ja ihmisoikeudet

Sähköisten tietoverkkojen merkitys tiedon jakamisessa on lisääntynyt. Palveluja ollaan Suomessakin siirtämässä asteittain verkkopohjaisiksi ja se edellyttää yhdenvertaisuuden turvaamista. Tekoälyn kasvava hyödyntäminen muun muassa viranomaistoiminnassa edellyttää perus- ja ihmisoikeuksien huomioon ottamista. Laajenneet internetyhteydet sekä sosiaalinen media ovat nopeuttaneet paitsi tiedon, myös vääristellyn informaation jakamista. Selonteossa on tarkoituksena käsitellä ihmisoikeuksien roolia digitalisaatiossa sekä oikeutta tietoon sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

7. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Saavutettavuuden ja esteettömyyden sekä kaikille sopivan suunnittelun periaatteiden huomioon ottaminen on välttämätöntä. Näkövammaisten ihmisten kannalta erityisen tärkeitä ovat saavutettavuuteen ja tiedonsaantiin liittyvät kysymykset. 

Monet näkövammaiset ovat digiyhteiskunnan ja digitaalisten palvelujen ulkopuolella. On välttämätöntä, että heidän osallisuutensa turvataan, sillä digiosattomuus on nyky-yhteiskunnassa yksi huomattava syrjäytymisen riskitekijä. Myös tekoälyn ja erilaisten verkkopohjaisten palvelujen ja ratkaisujen kehittämisessä on varmistettava kaikkien osallisuus.

Nykyisen kattavan tietosuojasääntelyn ohella tulee kiinnittää huomiota tiedonhallinnan ihmiskeskeisyyteen (MyData). Käytännössä tämä tarkoittaa, että organisaatiot tarjoavat yksilöistä keräämänsä ja tuottamansa tiedon takaisin ihmiselle itselleen hyödynnettäväksi ja edelleen jaettavaksi.

8. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

Digitalisaatiokehityksessä on varmistettava saavutettavuuden toteutuminen. Se on edellytys näkövammaisten ihmisten osallisuudelle. Lisäksi on varmistettava vaihtoehtoiset toimintatavat, sillä läheskään kaikki näkövammaiset eivät ole digiyhteiskunnan ja digitaalisten palvelujen mahdollisuuksien äärellä. Näkövammaisten liitto on esittänyt digitalisaatioon liittyviä näkemyksiä myös 22.6.2020 jättämässään digitaaliset keinot koronaviruskriisin jälkihoidossa -työryhmän raporttia koskevassa lausunnossaan.

4) Yhdenvertaisuuden edistäminen

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat keskeisiä periaatteita hallitusohjelman toimeenpanossa. Kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassaan Suomi painottaa naisten ja tyttöjen sekä muiden syrjinnän kohteeksi laajimmin joutuvien väestöryhmien oikeuksia. Suomi on saanut eurooppalaisilta ja YK:n ihmisoikeusvalvontaelimiltä suosituksia yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi. Selonteossa on tarkoitus käsitellä niitä toimia, joilla hallitus tulee edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista Suomessa sekä syrjimättömyyden vahvistamiseen tähtääviä toimia Suomen EU- ja ulkopolitiikassa.

9. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?

Yhdenvertaisuuden edistäminen on näkövammaisten ihmisten kannalta erittäin keskeinen periaate sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Perustan yhdenvertaisuuden edistämiselle luovat ihmisoikeussopimukset, perustuslaki sekä yhdenvertaisuuslaki.

Kansallisella tasolla on perusteltua kiinnittää huomiota pääministeri Marinin hallituksen ohjelman mukaiseen yhdenvertaisuuslain osittaisuudistukseen. Yhdenvertaisuuslainsäädäntö ei tällä hetkellä kokonaisuudessaan vastaa YK:n vammaissopimuksen velvoitteita. Lisäksi yhdenvertaisuus on otettava huomioon eri hallinnon alojen ja tasojen toiminnassa.

Syrjintä ja työsyrjintä on kriminalisoitu rikoslaissa. Yhtenä syrjintäperusteena kyseisissä pykälissä mainitaan vammaisuus. Todellisuudessa vammaisuus syrjintäperusteena esiintyy erittäin harvoin poliisille ja / tai käräjäoikeuteen asti päätyvissä syrjintätapauksissa. Vammaisjärjestöt selvittivät asiaa ja vuosina 2016-2019 käräjäoikeuksissa oli koko Suomessa yhteensä 59 asiaa työsyrjintä ja syrjintä nimekkeellä. Ainoastaan kahdessa näistä syrjintäperusteena oli vammaisuus. Vuosina 2016-2019 koko Suomessa tehtiin syrjintä ja työsyrjintä rikoksissa 54 syyttämättäjättämispäätöstä sekä 69 päätöstä esitutkinnan rajoittamisesta. Näistä 11 syyttämättäjättämispäätöstä ja 3 esitutkinnan rajoituspäätöstä koski tilanteita, joissa syrjintäperusteena oli vammaisuus.

Näkövammaisten liiton ja muiden vammaisjärjestöjen tietojen mukaan vammaisuuden perusteella tapahtuu paljon syrjintää sekä työelämässä että muualla yhteiskunnassa. Myös eri kyselytutkimukset (muun muassa yhdenvertaisuusvaltuutetun kyselytutkimus vammaisena olen toisen luokan kansalainen ja Vammaisfoorumin ja ihmisoikeuskeskuksen vuonna 2018 tekemä kysely YK:n vammaissopimuksen toteutumisesta) tuovat esiin vammaisten ihmisten toistuvat syrjintäkokemukset monilla eri elämänalueilla. Syrjintärikokset eivät kuitenkaan etene poliisille eivätkä varsinkaan tuomioistuimiin. Oikeusturva ei käytännössä toteudu, vaikka rikoslaissa ovat asiaa koskevat säädökset.

Näkövammaiset ihmiset kohtaavat myös moniperusteista syrjintää. Moniperusteinen syrjintä näyttäytyy esimerkiksi näkövammaisten naisten tai näkövammaisten maahanmuuttajien kohdalla. Huomiota on kiinnitettävä muun muassa näkövammaisten naisten kokemaan väkivaltaan sekä näkövammaisten lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä poliittisten ja taloudellisten oikeuksien yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Puutteita on myös oikeussuojan saannissa, sillä vammaisuutta ei usein tunnisteta syrjintäperusteeksi (kuten yllä olevat numeeriset tiedot näyttävät).

Ongelmallista on toistuva yhdenvertaisuuden väärinymmärtäminen. Tätä väärinymmärrystä tapahtuu sekä viranomaistoiminnassa että muualla yhteiskunnassa. Näkövammaisten liiton kokemuksen mukaan on varsin yleistä, että viranomaistoiminnassa, kuten vammaispalveluissa,  kaikille vammaisille ihmisille järjestetään samat palvelut samalla tavalla vedoten yhdenvertaisuuden toteutuvan näin toimittaessa. Tosiasiassa kyseinen virheellinen yhdenvertaisuuden tulkinta on omiaan aiheuttamaan ongelmia näkövammaisten ihmisten tavallisessa arjessa.

On aivan eri asia olla näkövammainen 8-vuotias, 25-vuotias, 50-vuotias tai 85-vuotias. Jokainen näkövammainen on yksilö ja elää omannäköistään tavallista arkea. Vammaispalvelujen sekä muiden palvelujen ja tukitoimien tarve on erilainen. Näkövammaista ihmistä tulee verrata vastaavassa elämäntilanteessa olevaan samanikäiseen vammattomaan ihmiseen, ei toiseen näkövammaiseen tai muulla tavoin vammaiseen. Ei 88 senttiselle, 150 senttiselle ja 190 senttiselle ihmiselle anneta kaikille samankokoista takkia perustellen, että se on yhdenvertaista, koska kaikki tarvitsevat takin. Jokaiselle heistä annetaan sopivankokoinen takki, jolloin he kaikki voivat käyttää sitä. Tätä vertausta tulee soveltaa myös näkövammaisten tarvitsemiin vammaispalveluihin sekä muihin palveluihin ja tukitoimiin.

Näkövammaisten liiton tiedossa on, että näkövammaiset ovat monissa tilanteissa kokeneet kohtuullisten mukautusten saamisen ongelmallisena. On tärkeää, että kohtuullisista mukautuksista ja niihin liittyvistä seikoista yhdenvertaisuuden edistäjänä on riittävästi tietoa sekä viranomaistoimijoilla että muilla tahoilla, joita kohtuulliset mukautukset ja niiden toteuttaminen velvoittavat. Näitä tahoja ovat muun muassa oppilaitokset, työnantajat ja palvelujen tarjoajat. Tietoa lisäämällä kohtuullisten mukautusten saaminen arkipäiväistyisi ja helpottuisi. Lisäksi se vähentäisi yleistä käsitystä, että kohtuulliset mukautukset aiheuttavat esimerkiksi työpaikoille tai oppilaitoksille huomattavia kustannuksia ja ylimääräistä työtä. Tosiasiassa kohtuulliset mukautukset ovat monesti helposti toteutettavia asioita, mutta niiden toteuttaminen vaatii tahtotilaa.

10. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.

Yhdenvertaisuuden käsitteen virheellisen ymmärtämisen ja tulkinnan poistaminen on välttämätöntä. Tässä avuksi on, mikäli ohjausta ja neuvontaa eri toimijoille tulee myös valtion hallinnon suunnalta.

Yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksen lähtökohtana on pidettävä YK:n vammaissopimuksen ja muiden ihmisoikeussopimusten velvoitteita. Erityistä huomiota on kiinnitettävä esimerkiksi yhdenvertaisuuden edistämiseen ja turvaamiseen työelämässä. Näkövammaisten ihmisten kohdalla muun muassa työelämän rekrytointitilanteissa tapahtuvan syrjinnän ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen on löydettävä ratkaisuja.

On tärkeää lisätä tietoisuutta kohtuullisista mukautuksista. Tähän voisi kytkeä tietoisuuden lisäämisen syrjinnästä ja ylipäätään tietoisuuden näkövammaisuudesta ja vammaisuudesta yleensä sekä vammaisten ihmisten arjesta. Asenteet ovat asia, joiden muuttaminen on hyvin hidasta mutta välttämätöntä.

Muuta mahdollista huomioitavaa

11. Millaisia vaikutuksia mielestänne koronaviruspandemialla ja siihen liittyvillä toimenpiteillä on perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen?

Näkövammaisten liitto on ollut mukana, kun Vammaisfoorumi on yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa seurannut koronaviruksen vaikutuksia vammaisiin ihmisiin ja heidän arkeensa. Vammaisfoorumi on laatinut kaksi asiakirjaa, jotka ovat olleet keskustelun pohjana yhteispalavereissa sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Lisäksi Vammaisfoorumi laati asiakirjan valtiosihteeri Hetemäen exit- ja jälleenrakennusryhmän järjestämään kuulemistilaisuuteen. Asiakirjat ovat luettavissa osoitteessa https://vammaisfoorumi.fi/lausunnot/ . Näkövammaisten liitto toivoo, että ihmisoikeusselontekoa laativat tahot tutustuvat kyseisiin asiakirjoihin.

Näkövammaisten liitto selvitti kyselyjen avulla koronakriisin vaikutusta näkövammaisten ihmisten arkeen sekä näkövammaisten opiskelijoiden, työssäkäyvien ja yrittäjien kokemuksia koronakriisin ajalta.

Koronakriisi vaikutti näkövammaisten ihmisten arkeen kaikilla elämänalueilla. Tiivistetysti voidaan todeta, että näkövammaisten ihmisten asema heikentyi koronakriisin myötä. Ongelmia on ollut muun muassa vammaispalvelujen (kuten kuljetuspalvelut ja henkilökohtainen apu) järjestymisessä, apuvälineiden saannissa, tiedonsaannin saavutettavuudessa, suojavarusteiden saannissa, näkövammaisten lasten perheiden arjen sujumisessa etäopetuksen aikana, kuntoutukseen pääsyssä ja sen toteutuksessa sekä lääkärikäyntien peruuntumisessa ja lääkärinlausuntojen saannissa. Työssäkäyvät ja opiskelijat toivat esiin myös erilaisten etäyhteyssovellusten ja vastaavien saavutettavuuteen liittyvät ongelmat ja ohjeiden puutteellisuuden. Vastaajat nostivat esiin lukuisia koronakriisin esiin tuomia tunteita, joita olivat muun muassa lisääntynyt yksinäisyys, turvattomuus, pelko, epätietoisuus, epävarmuus, epätoivo ja yleinen hyödyttömyyden tunne.

Tulevaisuudessa on tärkeää korostaa perus- ja ihmisoikeuksien huomioon ottamista poikkeustilanteissa ja hätätiloissa YK:n vammaissopimuksen mukaisesti. Näkövammaisten ihmisten tarpeet on jatkossa kyettävä ottamaan huomioon nopeammin ja heidän tavallisen arkensa sujuvuus on varmistettava. Näkövammaisten tarvitsemiin vammaispalveluihin sekä muihin palveluihin ja tukitoimiin ei saa tulla katkoksia, sillä vammaisuutta ei voi laittaa tauolle. Näkövammaisten ihmisten tarpeet on otettava huomioon myös muun muassa etäopetuksen ja etätyön järjestelyissä.

On perusteltua arvioida koronakriisin myötä tehtyjä toimenpiteitä vammaisten ihmisten näkökulmasta. Lisäksi on perusteltua tarkistaa, onko vammaisten ihmisten oikeudet riittävästi otettu huomioon valmiussuunnitelmissa ja lainsäädännössä. Arvioinnin toteutuksessa on huolehdittava vammaisjärjestöjen osallisuudesta YK:n vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla.

12. Muut huomionne selonteon valmisteluun liittyen

Näkövammainen ihminen voi olla lapsi, nuori, työikäinen tai ikääntynyt. Hän voi olla varhaiskasvatuksessa, käydä koulua, opiskella, käydä työssä, toimia yrittäjänä, olla lapsiperheen vanhempi ja ylipäätään osallistua yhteiskuntaan monilla eri tavoilla.

Näkövammaisten ihmisten kohdalla on tavallista arkea ja elämää verrattava samanikäisen ja samassa elämäntilanteessa olevan vammattoman ihmisen elämään. Näkövammaisia ihmisiä ja heidän yksilöllisiä tarpeitaan ei tule verrata toisiin vammaisiin, sillä jokaisen elämäntilanne ja yksilölliset tarpeet ovat erilaiset.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu kartoitti vuonna 2016, millaisissa arjen tilanteissa ja missä laajuudessa vammaiset ihmiset kokevat epäoikeudenmukaisuutta ja syrjintää. Selvitys kohdistui vammaisten ihmisten syrjintäkokemuksiin tavaroiden ja palveluiden tarjonnassa, työelämässä ja sähköisten palveluiden saavutettavuudessa. Nämä ovat osa-alueet, jotka ovat nousseet erityisesti esiin yhdenvertaisuusvaltuutetun työssä. Selvityksen ydinviesti oli, että vammaisia ihmisiä on ajateltava yksilöinä ja heidän tarpeensa on otettava huomioon, jotta he pääsevät nykyistä paremmin osalliseksi suomalaiseen yhteiskuntaan.

Vuoden 2018 yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksen mukaan vammaisuus on ollut yhdenvertaisuusvaltuutetun koko tähänastisen toimikauden ajan toiseksi yleisin syrjintäperuste, jonka vuoksi yhdenvertaisuusvaltuutettuun otetaan yhteyttä. Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksen mukaan vammaiset ihmiset kokevat syrjintää erityisesti koulutuksessa ja opetuksessa, yksityisissä palveluissa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Eniten syrjintää esiintyy sosiaali- ja terveyspalveluissa.


Sivu päivitetty