Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun jär­jes­tä­mis­ta­vat

Henkilökohtaisen avun järjestämistavat

Henkilökohtainen apu kohdistuu niihin toimiin, jotka henkilö tekisi itse, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä. Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä omien valintojensa toteuttamisessa niin kotona kuin kodin ulkopuolella ja näin turvata vammaisen ihmisen itsenäisyys.

Helposti unohtuu, että myös henkilökohtaisen avun järjestämistavan on tuettava ja edistettävä vaikeavammaisen henkilön itsenäistä elämää ja yhdenvertaisuutta. Kunnilla on useimmiten tietty järjestämistapa, jota he tarjoavat ainoana vaihtoehtona. Kuntien soveltamisohjeilla ei kuitenkaan saa rajoittaa viranhaltijoiden yksilöllistä harkintaa vammaispalveluista päätettäessä, eivätkä soveltamisohjeet saa olla ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä kunnan on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset, palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve sekä elämäntilanne.

Päätösvalta on kunnalla, asiakasta kuunnellen

Kunnalla on lähtökohtaisesti oikeus päättää tarkoituksenmukainen järjestämistapa. Valinta on kuitenkin tehtävä siten, että asiakkaan yksilölliset tarpeet ja mielipide tulevat huomioiduksi. Kunnan on myös huolehdittava siitä, että asiakkaan etu toteutuu asiakaslain ja sosiaalihuoltolain mukaisesti. 

Tapa on aina valittava yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa ja vaihtoehtoja on kolme. Lain mukaisesti henkilökohtaisen avun käyttäjän tulee saada tietoa erilaisista tavoista, niiden vaikutuksista sekä muista asiaan vaikuttavista seikoista, jotta hän voi valita niistä itselleen sopivimman.

• Työnantajamalli
  Kunta korvaa vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. 
• Palveluseteli
  Kunta antaa vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetussa laissa (569/2009) tarkoitetun palvelusetelin, jonka arvo on kohtuullinen.
• Oma tai ostopalvelu
  Kunta hankkii vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjestää palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa.

Järjestämistavassa huomioitavia seikkoja

Kaikki nämä toteuttamistavat ovat käyttäjälleen maksuttomia. Henkilön oma näkemys tulisi olla ensisijainen järjestämistavasta päätettäessä. Järjestämistavasta riippumatta avun saajalla tulee olla mahdollisuus itse määrittää mitä, missä, milloin ja miten apua annetaan.

Henkilökohtaisen avun järjestämistavan valintaan vaikuttaa myös, minkälaista henkilön vammasta tai sairaudesta johtuva avun tarve on. Esimerkiksi kuntien yleisesti eniten suosiman järjestämistavan - työnantajamallin - käyttäminen edellyttää, että henkilö kykenee huolehtimaan työnantajavelvoitteista tai hänellä on edunvalvoja taikka läheinen, joka voi huolehtia velvoitteista hänen puolestaan. Näkövammaisen henkilön kohdalla voisi pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Omistaako hakija älylaitetta (puhelinta tai tablettia)?
• Käyttääkö hän tietokonetta?
• Pystyykö hän näönvaraisesti hoitamaan työnantajuuden edellyttämät kirjalliset työt?
• Pystyykö hakija tarkistamaan näönvaraisesti allekirjoitettavia tuntilistoja?

Henkilökohtainen apu voidaan räätälöidä useista palveluista

Henkilökohtaisen avun eri järjestämistapoja voidaan yhdistää toisiinsa sekä muihin vammaispalvelulain ja muun sosiaalihuollon lainsäädännön mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin. Henkilökohtainen apu voidaan esimerkiksi järjestää työnantajamallilla, mutta myöntää palveluseteli avustajan sijaisuuksien hoitamista varten. Henkilön palvelukokonaisuutta voidaan täydentää myös esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaisilla kotipalveluilla tai kotihoidolla sekä omaishoidolla.

Palveluseteli, kunnan oma palvelu tai ostopalvelu mahdollistavat henkilökohtaisen avun sellaisille vaikeavammaisille henkilöille, jotka eivät syystä tai toisesta suoriudu työnantajavelvoitteista tai eivät halua toimia työnantajina.

Muutoksenhaku

Henkilökohtaisen avun päätökseen tyytymätön voi hakea oikaisua. Tämä koskee myös järjestämistapaa. Päätöksessä mainitulle kunnan toimielimelle voi tehdä oikaisuvaatimuksen 30 päivän kuluessa siitä, kun päätös on saatu tiedoksi joko postikirjeellä tai saantitodistuksella. Jos lautakunta edelleen hylkää oikaisuvaatimuksen, siitä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Viranomaisen kanssa asiointiin tyytymätön voi tehdä asiasta muistutuksen kirjallisesti ja vapaamuotoisesti sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai johtavalle viranhaltijalle.

Viranomaisen virheellisestä tai epäasiallisesta toiminnasta voi myös kannella sosiaalihuoltoa valvovalle viranomaiselle, esimerkiksi aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelulla ei kuitenkaan voida muuttaa päätöstä.

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Vammaispalvelujen käsikirja- Ulkoinen linkki

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta (HE 166/2008).- Ulkoinen linkki

Räty, Tapio. Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry. 2010.