Nä­kö­vam­mai­sen pal­ve­luo­pas

Näkövammaisen palveluopas on apu itsenäiseen palvelujen hakemiseen. Se antaa perustietoa sosiaaliturvasta ja siihen läheisesti liittyvistä palveluista ja tuista, jotka lisäävät näkövammaisten ihmisten omatoimista suoriutumista ja yhdenvertaisuutta.

Opasta voi lukea verkossa (tämä sivu), pdf- ja rtf-tiedostona sekä paperiversiona, Daisy-äänitteenä ja pistekirjoituksella. Painettua ja pistekirjoitusversiota sekä Daisy-äänitettä voi tilata: aineistotilaukset@nkl.fi tai p. 09 396 041. Sähköinen Luetus-julkaisu on THP-verkossa tiedonsaantipalveluiden asiakkaiden luettavissa.

Opas on päivitetty vuodelle 2020.

Oppaan käyttäjälle

Tähän oppaaseen on koottu perustietoa sosiaaliturvasta ja siihen läheisesti liittyvistä palveluista ja etuuksista. Näkövammaisten liitosta on saatavilla maksutonta apua niiden hakemiseen.

Oikeuksienvalvonnan asiantuntijat neuvovat kaikkia näkövammaisia sekä heidän omaisiaan palvelujen ja tukien hakemisessa. Tässä oppaassa on myös keskussairaaloiden näkövammaisten kuntoutusohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden yhteystiedot. Heiltä saa tietoa apuvälineistä, kuntoutuksesta ja muista palveluista.

Näkövammaisyhdistykset tarjoavat näkövammaisille mahdollisuuden paikalliseen toimintaan, kuten vertaistukeen, tiedonsaantiin sekä harrastus- ja virkistystoimintaan.

Otamme mielellämme vastaan palautetta oppaasta: laura.tolkkinen@nkl.fi, p. 050 585 0374.

14.2.2020 Vuokko Jantunen, Sinikka Mäntyjärvi, Olli-Pekka Rättäri, Elli Björkberg ja Laura Tolkkinen.

Kuka on näkövammainen?

Näkövammaiseksi määritellään henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on heikompi kuin 0.3. Henkilö luokitellaan sokeaksi, jos paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai näkökenttä supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt. Virallisen määrityksen näkövammaisuudesta tekee aina silmälääkäri. Määrittely perustuu Maailman terveysjärjestön WHO:n luokitukseen, jossa otetaan huomioon muun muassa näöntarkkuus ja näkökentän puutteet.

Näkövammainen ihminen voi olla heikkonäköinen tai sokea. Näkövammaiseksi ei luokitella ihmistä, jonka näkökyky pystytään korjaamaan laseilla normaaliksi tai jos toisessa silmässä on normaali näkö.

Näkövammaisella on näkökyvyn alentumisesta huomattavaa haittaa jokapäiväisissä toiminnoissaan. Vamman aiheuttamaan haittaan vaikuttavat muun muassa vammautumisikä, vamman kesto, henkilön psyykkinen sopeutumiskyky ja uusien asioiden omaksumiskyky. Myös vammautuneen elämäntapa, hänen tehtäviensä näkökyvylle asettamat vaatimukset sekä ympäristöolosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka paljon vamma haittaa hänen elämäänsä.

Vammaisuuden määritteleminen riippuu yhteiskunnan arvomaailmasta ja yhteisön jäsenilleen asettamista vaatimuksista. Näkövammaisuuden raja riippuu siitä, minkälaista näkökykyä yhteiskunta edellyttää jäseniltään. Esimerkiksi erilaisten visuaalisten opasteiden ja automaattien lisääminen lisää myös näkövammaisuutta, koska kaikki eivät pysty vastaanottamaan visuaalista tietoa ja automaattien käyttö on vaikeaa.

Näkövammaisia henkilöitä on Suomessa korkeintaan 60 000. Näkövammarekiste­riin tulevien ilmoitusten ikäjakauman pe­rusteella voidaan arvioida, että heistä ai­nakin 50 000 on ikääntyneitä, työikäisiä on alle 10 000 ja lapsia ja nuoria muutama tuhat henkilöä.

Ikääntyneiden henkilöiden näkövammau­tumisessa ei ole kysymys tavanomaises­ta ikääntymiseen liittyvästä toimintaky­vyn heikkenemisestä. Sokeus ei ole koskaan ihmiselle normaali tila, vaan kyse on aina vammaisuudesta, myös ikääntyneenä. Vain pieni osa ikääntyneistä ihmisistä näkövam­mautuu. Esimerkiksi silmänpohjan rappeu­ma (makula degeneraatio) on sairaus, johon ihminen voi sairastua nuorellakin iällä. Ks. esim. korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu- Ulkoinen linkki.

Näkövammarekisteri tarjoaa tietoa näkövammaisuudesta

Näkövammarekisteri on Terveyden ja hy­vinvoinnin laitoksen (THL) alainen valta­kunnallinen henkilörekisteri, jota Näkövammaisten liitto ylläpitää. Lain mukaan tervey­denhuollon viranomaiset ovat velvollisia il­moittamaan rekisteriin jokaisen pysyvästi näkövammaisen henkilön.

Kertyneiden tietojen avulla seurataan näkövammaisuuden esiintymistä maassam­me. Tilastot ovat maksutta kaikkien käytet­tävissä.

1 Yhdenvertaisuuslaki ja YK:n vammaissopimus

Yhdenvertaisuus on perusoikeus ja perus­oikeudet kuuluvat kaikille. Oikeudenmu­kaisessa yhteiskunnassa henkilöön liitty­vät tekijät, kuten vammaisuus, eivät saa vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin pääs­tä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia pal­veluja. Suomen perustuslaissa yhdenvertai­suuden periaate viittaa sekä syrjinnän kiel­toon että ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä.

Syrjintää on se, että henkilöä kohdellaan vertailukelpoisessa tilanteessa huonom­min kuin toisia henkilöitä/henkilöä nimen­omaan henkilöön liittyvän ominaisuuden – kuten vammaisuuden – takia. Yhdenvertai­suuslaki, rikoslaki, tasa-arvolaki ja työlain­säädäntö tarkentavat syrjinnän kieltoa eri elämänalueilla.

1.1 Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän vammaisuuden perusteella

Nykyinen yhdenvertaisuuslaki- Ulkoinen linkki tuli voimaan vuonna 2015. Sitä sovelletaan kaikkeen julki­seen ja yksityiseen toimintaan lukuun otta­matta yksityistä perhe-elämää ja uskonnon­harjoittamista. Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muun muassa vammaisuuden pe­rusteella, ja siinä asetetaan viranomaisil­le, työnantajille ja koulutuksenjärjestäjil­le velvollisuus ryhtyä tiettyihin yhdenver­taisuuden edistämistoimiin. Lain noudatta­mista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakun­ta. Syrjintä on säädetty rangaistavaksi myös rikoslaissa.

Yhdenvertaisuuslain mukaista syrjintää on välittömän ja välillisen syrjinnän ohella myös häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä. Häi­rintä on henkilön ihmisarvoa tarkoituksel­lisesti tai tosiasiallisesti loukkaava käyttäy­tyminen, joka liittyy johonkin syrjintäperus­teeseen, kuten vammaisuuteen.

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomai­sen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palveluiden tarjoajan to­teuttamaan kohtuulliset mukautukset vam­maisten henkilöiden yhdenvertaisuuden to­teuttamiseksi. Kohtuullinen mukautus on eri asia kuin esteettömyys. Kohtuullinen mukautus on tapauskohtainen, konkreetti­sessa tilanteessa yksittäistä vammaista hen­kilöä varten tehtävä toimenpide, jonka avul­la vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa se­kä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjol­la olevia tavaroita ja palveluita. Mukautus­ta on aina pyydettävä erikseen ja arvioin­nissa mukautuksen kohtuullisuudesta on merkitystä muun muassa yksilöllisellä ar­violla vammaisen tarpeesta, mukautuksen kustannuksista ja viranomaisen tai muun toimijan koosta ja taloudellisesta asemasta. Yhdenvertaisuutta ei tule ymmärtää tasa­päistämisenä. Samanlainen kohtelu kaikille ei ole yhdenvertaisuutta, päinvastoin se voi olla erittäin syrjivää. Yhdenvertainen koh­telu tarkoittaa eri henkilöille huomattavan erilaisia asioita. Paras asiantuntija on aina vammainen ihminen itse, ja häntä tulisikin aina kuulla.

Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvon­talakimies neuvoo syrjintäkysymyksissä. Mikäli koet tulleesi syrjityksi, voit myös olla yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuute­tun toimistoon- Ulkoinen linkki. Syrjintätapauksen voi viedä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan- Ulkoinen linkki tutkittavaksi. Lautakunnan päätöksistä voi valittaa edelleen hallinto-oikeuteen.

Lautakunta ja hallinto-oikeudet ovat viime vuosina antaneet muun muassa seuraavia syrjintään ja kohtuullisiin mukautuksiin liit­tyviä ratkaisuja:

• Pankki ei ollut myöntänyt näkövammai­selle asiakkaalleen verkkopankkitunnuk­sia hänen näkövammastaan johtuen eikä ollut ryhtynyt tarvittaviin kohtuullisiin mukautuksiin. Yhdenvertaisuus- ja ta­sa-arvolautakunta piti hakijan pyytämiä mukautuksia kohtuullisina ja kielsi pank­kia jatkamasta tai uusimasta hakijan tai muiden näkövammaisten ihmisten syr­jintää pankkipalveluita tarjotessaan sekä määräsi pankin tekemään yhdenvertai­suuslain 15 §:ssä tarkoitetut asianmukai­set ja tarvittavat kohtuulliset mukautuk­set, jotta näkövammaiset henkilöt voivat yhdenvertaisesti muiden kanssa saada pankkipalveluita pankissa mukaan lu­kien verkkopankkitunnuksien saaminen. (Lainvoimainen)
• Näkövammainen henkilö ei saanut asian­mukaista apua kaupassa, koska henkilös­tö ei aina suostunut auttamaan häntä os­tosten keräämisessä. Kauppa kiisti syr­jinnän. Kauppias toi esille, että myymälä on suunniteltu itsepalvelumyymäläksi ja henkilöstöresurssit on mitoitettu tämän mukaan. Kaupassa pyritään auttamaan asiakkaita, mutta erillistä avustaja- tai ke­räyspalvelua myymälässä ei ole. Yhden­vertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei kauppa, asiassa esitetty selvitys huo­mioon ottaen, ollut laiminlyönyt toimin­nassaan yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tar­koitettujen kohtuullisten mukautusten te­kemistä tai evännyt hakijalta kohtuullisia mukautuksia. (HaO ja KHO pysyttivät rat­kaisun, lainvoimainen)
• Näkövammainen henkilö katsoi tulleensa syrjityksi, koska Rovaniemen kaupungin matkapalvelukeskuksen internet-sivuil­la ollut ohje VPL-kuljetusten käyttäjille ei ollut luettavissa ruudunlukuohjelmalla ja koska matkapalvelukeskuksesta oli suosi­teltu hänelle kuljetuspalvelutilausten te­kemistä puhelimitse. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi matkapalve­lukeskuksen syrjineen hakijaa välillisesti hänen näkövammansa perusteella. Lisäksi lautakunta katsoi Rovaniemen kaupungin laiminlyöneen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta, kun se ei ollut tarkas­tellut kohtuullisten mukautusten tarvet­ta hakijan matkapalvelukeskukselle anta­man palautteen johdosta. (Lainvoimainen)
• HSL-alueen ulkopuolella asunut hakija katsoi, ettei hän voinut käyttää HSL:n (eli Helsingin seudun liikenne) järjestämiä jul­kisia joukkoliikennepalveluja yhdenver­taisesti muiden kanssa, koska hän ei nä­kövammastaan johtuen pystynyt käyt­tämään matkakortin arvo-ominaisuutta. Hakija pyysi HSL:lta kohtuullisena mu­kautuksena vapautusta matkakortin ar­vo-ominaisuuden käytöstä. HSL katsoi, että hakijan mahdollisuus käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä yhdenvertaisesti muiden kanssa oli turvattu muilla tavoin (mobiililippu, kuukausilippu ym.). Yhden­ vertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut esittänyt asiassa sellais­ta selvitystä, joka olisi kumonnut asiassa syntyneen syrjintäolettaman. Näin ollen lautakunta katsoi vastaajan evänneen ha­kijalta kohtuulliset mukautukset ja kiel­si tätä uusimasta hakijaan kohdistunutta syrjintää. (Ei lainvoimainen)
• Lukiolainen vaikeavammainen A maksoi vammaispalvelulain mukaan järjestetyis­tä koulumatkoistaan omavastuuna 5,5 €/ matka (yht. noin 220 €/kk). Saman matkan kulkevat vammattomat lukiolaiset mak­soivat koulumatkoistaan Kelan koulumat­katuen omavastuun 43 €/kk. Pohjois-Suo­men hallinto-oikeus (HaO) katsoi, että A oli jäänyt vammaisuudestaan johtuen eri­arvoiseen asemaan muihin lukio-opiske­lijoihin nähden. HaO katsoi, että kunta oli evännyt A:lta kohtuulliset mukautuk­set, kun se oli katsonut ettei A:lla ollut oi­keutta omavastuuosuuden kohtuullista­miseen. Kunnalta tilanteessa edellytettä­viä mukautusten ei katsottu aiheuttavan kunnalle kohtuutonta rasitetta, ottaen huomioon lukio-opintojen lyhyt määräai­kaisuus. (Lainvoimainen)
• T:llä oli liikuntavamma, hänen toinen jal­kansa oli jäykistetty siten, ettei polvea pys­tynyt taivuttamaan. T matkusti Nizzaan ja Finnair ohjasi hänet ostamaan kolme vierekkäistä istumapaikkaa, joista T jou­tui maksamaan kolminkertaisen hinnan. T vei asian yhdenvertaisuuslautakuntaan. Lautakunta piti kustannusta kohtuutto­mana ja sellaisena, jonka vuoksi T:n pää­sy palvelujen pariin oli kokonaan estynyt. Lautakunta katsoi, ettei yhtiön toimin­nan liiketaloudellinen perusta ja vapaus hinnoitella tuotteensa voi sellaisenaan vapauttaa tavaroiden ja palvelujen tarjo­ajaa yhdenvertaisuuslainmukaisesta vel­vollisuudesta tehdä kohtuullisia mukau­tuksia. Helsingin hallinto-oikeus (HaO) kumosi lautakunnan päätöksen, ja katsoi ettei Finnair syrjinyt liikuntavammaista T:tä. Perusteluissaan HaO nosti esiin yh­denvertaisuuslain esitöistä kannan, jonka mukaan mukautuksissa ei ole kyse kus­tannusvaikutuksiltaan merkittävimmis­tä yleis- tai pysyväisluonteisista esteet­tömyystoimenpiteistä. HaO myös vetosi palveluntarjoajien lähtökohtaiseen oikeu­teen päättää tarjoamiensa hyödykkeiden hinnoittelusta. HaO katsoi, ettei Finnai­rilla ollut velvollisuutta toteuttaa mukau­tusta matkalippuja koskevilla hinnanalen­nuksilla. Syrjintäolettama siis kumottiin. (Asian käsittely jatkuu korkeimmassa hal­linto-oikeudessa, ei lainvoimainen).

Syrjintä voi kohdistua myös näkövammai­seen opaskoirankäyttäjään, jos häneltä esim. evätään pääsy tiettyyn tilaisuuteen tai ti­laan koiran takia. Katso lisää luvusta 7.2.4 (linkki vie luvun 7 alkuun).

Työelämässä tapahtunut syrjintä kuuluu työsuojeluviranomaisten (aluehallintoviras­tot) toimivaltaan.

Lisätietoja työsuojelun nettisivuilta- Ulkoinen linkki ja tämän oppaan luvussa 11 Heikentynyt näkö ja työ.

1.2 YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöi­den oikeuksista- Ulkoinen linkki tuli Suomessa voimaan 10.6.2016, josta lähtien se on Suomessa suo­raan sovellettavaa oikeutta. Vammaisyleis­sopimuksen tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaisesti edistää, suojella ja taata kaikil­le vammaisille henkilöille täysimääräises­ti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeu­det ja perusvapaudet, sekä edistää vam­maisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista. Yleissopimuksen kantavi­na periaatteina ovat syrjintäkielto sekä es­teettömyyden periaate. Sopimus painottaa vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeu­den merkitystä. Sopimuksessa korostetaan vammaisten osallistamista heitä koskevaan päätöksentekoon sekä velvoitetaan valtio lisäämään vammaistietoutta.

Yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja luo lisäksi uuden oikeusturvakeinon eli yksilö­valitusoikeuden YK:n vammaisoikeuskomi­teaan. Yksilövalitusoikeuden rajoituksena on kuitenkin syytä ottaa huomioon, että en­nen valituksen tekemistä kansallinen muu­toksenhakutie tulee olla käytetty ja vali­tuksen perusteena olevien tapahtumien tu­lee olla tapahtunut voimaantulon (Suomen osalta 10.6.2016) jälkeen.

Vammaisoikeuskomitea on myös antanut yleisiä tulkintasuosituksia (General Com­ment). Yleiskommentit esteettömyydestä ja saavutettavuudesta sekä vammaisten hen­kilöiden yhdenvertaisuudesta lain edessä löytyvät suomennettuina Ihmisoikeuskes­kuksen sivuilta.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelinten oikeuskäytäntöä:

• S.N. ja P.T. vastaan Unkari: Unkari ei ollut varmistanut pankkiautomaattien esteet­tömyyttä ja saavutettavuutta näkövam­maisille (ei pistekirjoitusta eikä ääniavus­tusta), joten Unkari oli toiminut vastoin 9 esteettömyysartiklaa. Komitea suositte­li sopimuspuolta laatimaan minimistan­dardit pankkipalvelujen esteettömyydes­tä ja saavutettavuudesta sekä varmista­maan lainsäädäntötoimin pankkipalvelu­jen asteittaisen toteutumisen vammaisille ja kaikkien uusien automaattien esteettö­myyden.
• F. vastaan Itävalta: Raitiovaunuverkoston laajennuksen yhteydessä aiemmin audio­visuaalisesti annettu tieto muuttui uusil­la rataosuuksilla vain visuaalisesti anne­tuksi tiedoksi; näkövammaisilla ei ollut mahdollisuutta tietoon pysäkeistä, liiken­teen häiriöistä ja odotusajoista yhtäläises­ti muiden kanssa. Esteettömyyteen vel­voitettu taho ei voinut komitean mukaan perustella esteettömyyden laiminlyön­tiä siitä aiheutuvalla rasitteella. Vaaditta­va järjestelmä olisi voitu asentaa kohtuul­lisin kustannuksin ja sen tarve esteettö­myyden järjestämiseksi näkövammaisille oli ennalta tiedossa. Internetin tai älypu­helimen avulla saatava tieto ei riittänyt turvaamaan näkövammaisten yhtäläistä oikeutta tietoon.
• Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oi­keuskäytännössä kohtuullisten mukau­tusten epääminen on katsottu kielletyn syrjinnän muodoksi esim. asiassa, jossa oli kieltäydytty hyväksymästä sokeaa henki­löä musiikkikoulun oppilaaksi ilman koh­tuullisten mukautusten mahdollisuuden arviointia.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koske­vaan sopimukseen ja sen tuomiin oikeuk­siin voi tutustua tarkemmin Invalidiliiton julkaisussa YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirja- Ulkoinen linkki (uudistettu painos 2019).

Katso myös THL:n uudistettu vammaispal­velujen käsikirja- Ulkoinen linkki.

1.3 Sähköisten palvelujen saavutettavuus osana yhdenvertaisuutta

Digitaalisen yhteiskunnan kehittyminen tarjoaa käyttäjille uusia tapoja hyödyntää tietoja ja palveluita. Kasvava osa yleisölle tarjottavista palveluista ja tiedoista on saa­tavilla ensisijaisesti internetin kautta. Tämä koskee erityisesti asiointia viranomaisten ja yritysten kanssa sekä medioiden kulutusta mutta myös osallistumista kansalaisyhteis­kuntaan. Saavutettavuudella tarkoitetaan sähköisten palveluiden suunnittelussa, ke­hittämisessä, ylläpidossa ja päivittämisessä noudatettavia periaatteita ja tekniikoita, joil­la varmistetaan, että palvelu olisi paremmin erityisesti vammaisten henkilöiden käytet­tävissä. Verkkopalveluiden ja mobiilisovel­lusten saavutettavuudella parannetaan kan­salaisten mahdollisuuksia hankkia tietoa se­kä käyttää digitaalisia palveluja.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koske­van YK:n yleissopimuksen ratifioineet valtiot ovat sitoutuneet muun muassa parantamaan yleisölle tarjottavien palvelujen esteettömyyt­tä sekä edistämään muun muassa interne­tin saavutettavuutta vammaisille henkilöil­le. YK:n yleissopimuksessa myös määrätään, että tuotteet, ympäristöt, ohjelmat ja palvelut on suunniteltava sellaisiksi, että kaikki ihmi­set voivat käyttää niitä mahdollisimman laa­jasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnit­telua. Tällainen kaikille sopiva suunnittelu ei saisi sulkea pois tiettyjen vammaisten henki­löiden tarvitsemia apuvälineitä.

Suomessa EU:n saavutettavuusdirektiivin toteuttaa digipalvelulaki- Ulkoinen linkki, joka velvoittaa julkisia toimijoita sekä mm. pankkeja ja va­kuutusyhtiöitä huolehtimaan verkkosivus­tojensa ja mobiilisovellustensa saavutetta­vuudesta. Käytännön saavutettavuusvaati­mukset määritellään verkkosisältöjen saa­vutettavuusohjeessa (WCAG 2.1- Ulkoinen linkki).

Digipalvelulain saavutettavuusvelvoitteet tulevat voimaan vaiheittain. Useimpien verkkosivustojen pitää olla lain vaatimusten mukaisia 23.9.2020. Lain mukaan jokaisella on oikeus antaa palautetta lain soveltami­salaan kuuluvan verkkosivuston tai mobiili­sovelluksen saavutettavuudesta. Palaute an­netaan ensisijaisesti palvelun tarjoajalle eli organisaatiolle, joka on vastuussa sivustos­ta tai sovelluksesta. Palautteessa voit pyytää sisältöjä, jotka eivät ole saavutettavuusvaa­timusten mukaisia, itsellesi sopivassa saa­vutettavassa muodossa. Pyynnön pitää ol­la kohtuullinen. Voit myös antaa palautetta havaitsemistasi puutteista saavutettavuus­vaatimuksiin verrattuna. Lisäksi voit pyy­tää tarkennuksia niin sanotun kohtuutto­man rasitteen käytön perusteluihin.

Saavutettavuusvaatimusten noudattamista valvoo Etelä-Suomen aluehallintovirasto, jo­ka myös käsittelee saavutettavuuspuutteita koskevat ilmoitukset. Lainsäädännön kehit­tymisen myötä tietoisuus saavutettavuudes­ta on viime vuosina lisääntynyt, ja saavutet­tavuus on otettu paremmin mukaan myös verkkopalvelujen uudistuksiin ja kehittämi­seen. Merkittävä osa yritysten tarjoamista verkkopalveluista jää kuitenkin vielä saavu­tettavuussääntelyn ulkopuolelle. Näkövam­maisten liitto vaikuttaa saavutettavuuden puolesta yhdessä muiden järjestöjen, viran­omaisten ja alan yritysten kanssa.

Yleisölle tarjottavien palvelujen esteettö­myyttä edistää jatkossa myös EU:n esteettö­myysdirektiivi, joka velvoittaa jäsenvaltioi­ta saattamaan kansallisen lainsäädäntönsä direktiivin mukaiseksi 28.6.2022 mennessä. Direktiivin esteettömyysvaatimukset koske­vat sen soveltamisalaan kuuluvia uusia tuot­teita ja palveluita 28.6.2025 alkaen. Esteettö­myysdirektiivin laajaan soveltamisalaan kuuluvat mm. tietokoneet, maksupäätteet, itsepalvelupäätteet, henkilöliikennepalvelut, sähkökirjat ja verkkokaupan palvelut.

Tutustu aiheeseen myös Etelä-Suomen aluehallintoviraston sivustolla- Ulkoinen linkki ja Näkövammaisten liiton saavutettavuussivuilla.

2 Asiakkaana sosiaali- ja terveydenhuollossa

2.1 Asiakkaan kuuleminen, ohjaus ja neuvonta

(Hallintolaki, laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, sosiaalihuoltolaki)

Viranomaisen on annettava asiakkaalle maksutonta neuvontaa oman toimialan­sa asioissa. Jos asia ei kuulu kyseisen viran­omaisen toimialaan, asiakas tulee ohjata ot­tamaan yhteyttä oikeaan tahoon. Asiakkai­ta on kohdeltava tasapuolisesti, asianmu­kaisesti ja puolueettomasti. Viranomaisten kielenkäytön on oltava asiallista ja ymmär­rettävää.

Sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuu­tensa. Viranomaisella on asiakaslaissa sää­detty oma-aloitteinen velvollisuus selvittää palvelun järjestämiseen sisältyvät vaihto­ehdot ja palvelujen ja tukitoimien edellytyk­set. Kanteluratkaisuissa on kiinnitetty huo­miota siihen että viranomaisen on annetta­va selvitys siten, että asiakas kykenee riit­tävästi ymmärtämään annetun selvityksen sisällön ja merkityksen.

Asiakkailla on oikeus saada tietoa kaikista viranomaisen hallussa olevista heitä itseään koskevista asiakirjoista. Tieto asiakirjan sisäl­löstä on pääsääntöisesti annettava pyydetyl­lä tavalla esimerkiksi suullisesti tai antamalla asiakirja nähtäväksi tai kopioitavaksi.

Perustuslaki edellyttää, että julkisen val­lan on järjestettävä kaikille riittävät sosi­aali- ja terveyspalvelut. Sosiaalihuoltoa jär­jestettäessä asiakkaan etu on aina ensisijai­nen. Etua arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa asiakkaan hyvinvointi, itse­näinen suoriutuminen sekä omatoimisuu­den vahvistuminen. Asiakkaan etua arvi­oitaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, kuinka eri palvelut vaikuttavat asiakkaan ja hänen perheensä kokonaistilanteeseen. Tuen tulee olla tarpeisiin nähden oikea-ai­kaista, oikeanlaista ja riittävää. Asiakkaan yksilölliset tarpeet on huomioitava ja kun­nioitettava itsemääräämisoikeutta. Sosiaa­lihuoltoa toteutettaessa on kiinnitettävä huomiota erityistä tukea tarvitsevien asi­akkaiden edun toteutumiseen. Vammaisen henkilön osalta merkityksellistä on lisäksi asiakastapaamisten esteettömyydellä, mate­riaalin saavutettavuudella, asiakkaan tarvit­semalla kommunikaation tai päätöksenteon tuella. Viranomaisen toiminnasta on mah­dollista kannella. Katso kantelusta ja muu­toksenhausta tarkemmin luku 3.

Sosiaalihuollon asiakkaalla on perustuslail­linen oikeus käyttää äidinkieltään, jos se on suomi tai ruotsi, ja saada asiakirjat tällä kie­lellä. Myös viittomakielisten ja vammaisuu­den vuoksi tulkitsemisapua tarvitsevien oikeudet on turvattu lailla. Viranomaisilla on hallintolaissa säädetty velvollisuus järjes­tää tulkitseminen tai kääntäminen, jos hen­kilö ei vammaisuuden tai sairauden vuoksi voi tulla ymmärretyksi tai ei osaa suomen tai ruotsin kieltä. Tämä velvollisuus koskee viranomaisen aloitteesta tapahtuvaa hallin­toasiaa (esimerkiksi oikaisua, takaisinperin­tää, tarkistusta). Sosiaalihuollossa asiat tule­vat useimmiten vireille hakemuksena ja täl­löin tulkitseminen jää asianosaisen itsensä huolehdittavaksi. Kuitenkin jos kyse on hen­kilön perustoimentuloa koskevasta asias­ta tai palvelusta jolla toteutetaan henkilön ihmisarvoisen elämän turvaa, on tulkitsemi­nen ja kääntäminen viranomaisen vastuulla.

2.2 Palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma

(Sosiaalihuoltolaki, sosiaalihuollon asiakaslaki, vammaispalvelulaki, vanhuspalvelulaki)

Sosiaalihuoltolaki on sosiaalihuollon yleis­laki. Sen mukaan palvelutarpeen arvioin­nissa on tehtävä asiakassuunnitelma. Asia­kassuunnitelman sijaan voidaan tilanteen mukaan tehdä myös muu vastaava suunni­telma, kuten vammaispalvelulain mukainen palvelusuunnitelma.

Kotikunnan sosiaalihuollon edustajien pi­tää selvittää kaikki mahdolliset vaihtoehdot asiakkaan tilanteen tukemiseksi. Erilaisten palveluvaihtoehtojen selvittäminen tapah­tuu luontevasti palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Palvelu- tai asiakassuunnitel­ma on laadittava aina, paitsi jos kyseessä on tilapäinen neuvonta tai jos se jostain muus­ta syystä on ilmeisen tarpeeton. Suunnitel­man tarkoitus on, että asiakas saa hänelle sopivat ja tarkoituksenmukaiset palvelut sekä tarkistaa, että nykyiset palvelu- ja tuki­muodot vastaavat hänen voimavarojaan ja tarpeitaan.

Palvelutarpeen arviointi tehdään asiakkaan elämäntilanteen edellyttämässä laajuudes­sa yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa hänen omaisensa ja läheisensä sekä mui­den toimijoiden kanssa. Ennen suunnitel­man laatimista on asiakkaalle selvitettävä ymmärrettävällä tavalla hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä asiakkaan tukemi­seksi käytettävissä olevat vaihtoehdot. Ylei­simmin arvioidaan henkilön oikeutta koti-, asumis- ja laitoshoidon palveluihin, vam­maispalveluihin sekä omaishoidon tukeen. Asiakkaan oma mielipide ja toivomukset palveluista ja tukitoimista tulee aina kirja­ta palvelusuunnitelmaan. Tämä on ensiar­voisen tärkeää erityisesti silloin, jos viran­omainen ja asiakas ovat eri mieltä palvelu­jen tarpeesta tai vaikka järjestämistavasta. Asiakkaan kannattaa aina vaatia tarkastet­tavaksi viranomaisen laatima palvelusuun­nitelma ennen sen hyväksymistä ja tarvit­taessa pyytää oma mielipide suunnitelmaan kirjattavaksi.

Asiakkaan on hyvä ennen suunnitelman laatimista hankkia tarpeelliset lääkärinlau­sunnot, selvitykset ja asiakirjat. Kannattaa myös miettiä, missä asiakassuunnitelma on parasta tehdä: asiakkaan kotona, sosiaalitoi­messa tai jossakin muualla. Samoin on syytä arvioida se, miltä kaikilta eri tahoilta tarvi­taan edustaja laatimaan suunnitelmaa (esi­merkiksi vammaispalvelulta, kotipalvelul­ta, kotihoidolta, muulta terveydenhuollolta, kuntoutukselta, opetustoimelta, työhallin­nolta) ja pyydettävä neuvottelun koollekut­sujaa huolehtimaan asiasta. Myös Näkövam­maisten liiton oikeuksienvalvonnan asian­tuntijoilta saa apua palvelusuunnitelmaan valmistautumisessa. Lisäksi heitä on myös mahdollista pyytää osallistumaan palvelu­suunnitelmapalaveriin.

Palvelu- tai asiakassuunnitelma ei ole päätös palveluiden tai tukitoimien järjestämisestä, vaan palveluita on haettava erikseen. Siksi suunnitelman laatimisen yhteydessä asia­kasta on neuvottava ja opastettava, kuinka suunnitelmaan kirjattuja palveluita ja tuki­toimia haetaan. Asiakkaalle on myös selvi­tettävä asiakassuunnitelmaan sisältyvien palvelujen maksujen suuruus ja kuinka ne muodostuvat. Lähtökohtaisesti suunnitel­maan kirjatut palvelut ja tukitoimet tulee myöntää asiakkaalle.

2.3 Asian viivytyksetön käsittely ja päätösten pysyvyys (luottamuksensuoja)

(Hallintolaki)

Hakemus on useimmiten laadittava kirjal­lisesti ja siinä tulee esittää perustelut omil­le vaatimuksille. Viranomaisen suostumuk­sella hakeminen voi tapahtua suullisestikin. Hakemuksen voi tehdä vammainen henki­lö itse, hänen valtuuttamansa asiamies, ala­ikäisen huoltaja tai hakijan edunvalvoja.

Hyvä hallintotapa edellyttää, että viran­omainen antaa teknistä kirjaamisapua ha­kemuksen täyttämiseksi. Viranomaisen on merkittävä hakijan esittämät tiedot, vaati­mukset ja niiden perustelut hakemuslomak­keisiin. Asiakkaan pitää varmistaa, että asiat on kirjattu hakemukseen oikein.

Viranomaisen on käsiteltävä hakemus ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vammai­nen henkilö tai hänen edustajansa on esit­tänyt palvelua tai tukitointa koskevan ha­kemuksen, jollei asian selvittäminen erityi­sestä syystä vaadi pitempää käsittelyaikaa. Asiakkaan pyynnöstä on annettava arvio käsittelyajasta ja myös vastattava tieduste­luihin käsittelyn etenemisestä. Hakemusta voi täydentää sen vireillä ollessa tai toimit­taa asiakirjoja hakemuksen liitteeksi. Päätös tulee antaa kirjallisesti, ja se on perusteltava. Asiakkaalla on oikeus saada päätös siihen, mitä hän on hakenut. Jos asiakas on esimer­kiksi hakenut vammaispalvelulain mukaista etuutta, ei päätöstä voida tehdä yksinomaan sosiaalihuoltolain mukaisena.

Kirjalliseen hakemukseen on aina annetta­va kirjallinen päätös. Päätöksestä on käytä­ vä ilmi, mihin hakija on oikeutettu tai miten asia on muuten ratkaistu sekä kerrottava sovelletut lainkohdat ja päätöksen perus­tana olevat tosiseikat. Päätös on toimeen­pantava viimeistään kolmessa kuukaudessa asian vireille tulosta.

Hallintolaki sisältää luottamuksensuojan periaatteen, joka tarkoittaa että asiakkaan tulee voida luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen, virheettömyyteen ja edun suovien hallintopäätösten pysyvyyteen. Viranomainen ei siten voi ilman asianomai­sen henkilön suostumusta peruuttaa tai vä­hentää myöntämäänsä oikeutta tai etuutta. Päätöstä voidaan kuitenkin tarkistaa luotta­muksensuojan estämättä, jos laissa on asias­ta nimenomainen säännös tai palvelun saa­jalle on säädetty velvollisuus ilmoittaa sel­laisten olosuhteiden muutoksista, jotka edellyttävät päätöksen muuttamista.

2.4 Potilas- ja sosiaaliasiamies

Kun potilas tai sosiaalihuollon asiakas kokee tulleensa sosiaali- tai terveydenhuol­lon palveluissa väärin kohdelluksi, hän voi selvitellä tilannettaan potilasasiamiehen tai sosiaaliasiamiehen kanssa. Potilasasia­miehen ja sosiaaliasiamiehen palvelut ovat maksuttomia.

Potilasasiamiehen avun on oltava käytettä­vissä jokaisessa terveydenhuollon toimin­tayksikössä, kuten terveyskeskuksissa, kes­kussairaaloissa, yksityisillä terveysasemilla sekä toimintayksiköissä, joissa tarjotaan ter­veydenhuollon palveluja, esimerkiksi van­hainkodeissa. Yksi potilasasiamies voi toi­mia useammassa yksikössä.

Sosiaaliasiamies toimii asiakkaiden edun turvaajana sekä tiedottaa asiakkaan oikeuk­sista. Jos asiakas on tyytymätön saamaan­sa palveluun tai kohteluun, hän voi pyytää sosiaaliasiamiestä toimimaan viranomaisen ja asiakkaan välisenä sovittelijana. Sosiaali­asiamieheltä saa apua myös asiakaslain mu­kaisen muistutuksen laatimisessa. Jokaisen kunnan on nimettävä sosiaaliasiamies, joka voi olla myös useamman kunnan yhteinen.

2.5 Edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto

(Laki edunvalvontavaltuutuksesta, laki potilaan asemasta ja oikeuksista)

Edunvalvontavaltuutuksella voi etukäteen varautua siihen, mikäli itse tulee myöhem­min kykenemättömäksi hoitamaan asioi­taan esimerkiksi sairauden vuoksi. Edun­valvontavaltuutus on valtakirja, jolla voi val­tuuttaa haluamansa henkilön huolehtimaan asioistaan siinä tilanteessa. Valtakirjassa määritellään ne asiat, joita valtuutus kat­taa. Edunvalvontavaltuutuksen laatimiseen on suositeltavaa pyytää oikeudellista apua esimerkiksi oikeusaputoimistosta tai asian­ajajalta. Lisätietoja saa myös Digi- ja väestötietovirastosta- Ulkoinen linkki.

Hoitotahdolla voi varmistaa, että annettava sairaanhoito on oman vakaumuksen mukais­ta tilanteissa, joissa potilaan tahtoa ei pystytä selvittämään kysymällä, esimerkiksi sairaus­kohtaus- tai onnettomuustilanteissa. Hoito­tahto tehdään yleensä kirjallisesti ja vahvis­tetaan omalla allekirjoituksella. Lisätietoja ja malli hoitotahdosta löytyy Muistiliiton verkkosivuilta- Ulkoinen linkki.

3 Jos et ole tyytyväinen saamaasi päätökseen

3.1 Päätöksen muoto ja täytäntöönpano

(Hallintolaki, sosiaalihuoltolaki)

Hallintopäätös on annettava kirjallisesti ja se on annettava asianosaiselle tai hänen val­tuuttamalleen asiamiehelle tiedoksi. Päätök­seen on aina sitä tiedoksi annettaessa liitet­tävä muutoksenhakuohje. Muutoksenha­kuohjeessa on tieto kenelle valituskirjelmä osoitetaan, mihin osoitteeseen se toimite­taan, missä ajassa ja miten päätökseen saa hakea muutosta. Ohjeessa kerrotaan myös mitä valituskirjelmän tulee sisältää ja mitä liitteitä on oltava mukana sekä ohjeet vali­tuksen perille toimittamisesta. Mikäli pää­töksestä ei voi valittaa, päätöksessä on olta­va tieto siitä, minkä säännöksen nojalla va­littaminen ei ole mahdollista.

Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvon­nan asiantuntijat sekä oikeuksienvalvonta­lakimies neuvovat ja avustavat näkövam­maisia ja heidän läheisiään muutoksen­haussa ja kanteluissa veloituksetta. Kun asiakkaan asiassa ollaan yhteydessä Näkö­vammaisten liiton oikeuksienvalvontaan, on tärkeää, että päätöksestä toimitetaan kaikki sivut (myös muutoksenhakuohje) sekä myös mahdollinen saantitodistus.

Sosiaalihuoltolain mukaan annettu päätös on toimeenpantava kiireellisissä tapauksis­sa viipymättä eli lähipäivinä ja muissa ta­pauksissa ilman eri viivytystä. Hallintopää­töksen täytäntöönpanon edellytyksenä on lähtökohtaisesti päätöksen lainvoimaisuus (eli päätös on sillä tavalla lopullinen, ettei sii­hen voi hakea enää muutosta valittamalla). Päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana sosiaalihuoltolain 52 §- Ulkoinen linkki:ssä säädetyin edellytyksin. Muutoksen­hakuviranomainen voi myös muutoksen­haun tultua vireille valittajan vaatimukses­ta kieltää tai keskeyttää päätöksen täytän­töönpanon.

3.2 Oikaisuvaatimuksesta, valituksesta ja niiden käsittelystä

(Sosiaalihuoltolaki, hallintolainkäyttölaki, tuomioistuinmaksulaki)

Valitusaika alkaa kulua siitä, kun asiakas on saanut päätöksen tiedoksi. Mikäli pää­tös on toimitettu tavallisena kirjepostina, asiakkaan katsotaan saaneen tiedon pää­töksestä seitsemäntenä päivänä siitä, kun päätös on postitettu. Postituspäivä on erik­seen merkitty päätökseen ja seitsemän päi­vän määräajan laskeminen aloitetaan pos­tituspäivää seuraavasta päivästä. Mikäli tiedoksianto on tapahtunut saantitodistus­kirjeellä, alkaa valitusaika saantitodistuk­sen osoittamasta päivästä ja määräajan las­keminen aloitetaan saantitodistuspäivää seuraavasta päivästä.

Säännönmukainen muutoksenhaku vam­maisten henkilöiden palveluja ja taloudel­lisia tukitoimia koskevissa asioissa tarkoit­taa, että viranhaltijapäätöksestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen kunnan asianomaisel­le toimielimelle (lautakunta, jaosto tms.) 30 päivää päätöksen tiedoksisaamisesta. Lauta­kunnan päätöksestä on tämän jälkeen mah­dollista valittaa hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Hal­linto-oikeuden päätöksestä ei 1.1.2020 voi­maan tulleen muutoksen jälkeen voi enää suoraan valittaa korkeimmalle hallinto-oi­keudelle, vaan kaikissa asioissa (myös vam­maispalvelulain mukaisten subjektiivisten oikeuksien tapauksessa) asian käsittely kor­keimmassa hallinto-oikeudessa edellyttää valituslupaa. Katso muutoksenhakuteis­tä tarkemmin asiaryhmittäin edempänä lu­vuissa 3.4–3.10.

Muutoksenhaulle asetetut määräajat ovat ehdottomia, ja oikaisuvaatimus tai valitus jätetään liian myöhään saapuneena tut­kimatta, jos se on perillä muutoksenhaku­viranomaisessa määräpäivänä virka-ajan päättymisen jälkeen. Muutoksenhakuasia­kirjojen lähettäminen postitse tapahtuu va­littajan vastuulla. Muutoksenhakuasiakirjat on mahdollista toimittaa perille myös henki­lökohtaisesti tai lähetin välityksellä, useim­miten myös sähköpostitse tai faksin välityk­sellä.

Valitus (ja pääsääntöisesti myös oikaisu­vaatimus) on vammaispalvelulain mukai­sissa asioissa tehtävä kirjallisena ja allekir­joitettava omakätisesti joko valittajan tai hänen valtuuttamansa asiamiehen toimes­ta. Valituskirjelmään tulee liittää valituk­sen tai oikaisuvaatimuksen kohteena oleva päätös. Jos valituksessa vedotaan johonkin uuteen asiakirjaan, on myös se liitettävä asiakirjoihin. Hakemuksen liiteasiakirjoja ei valituksen yhteydessä tarvitse enää uu­delleen toimittaa, vaan valitusviranomai­nen saa ne kunnalta. Valituksessa tulee yk­silöidä se, miltä osin ja mitä muutosta asi­akas vaatii päätökseen ja millä perusteella muutosta haetaan. Valitusvaiheessa ei ole mahdollista vaatia enempää kuin alkupe­räisessä hakemuksessa on vaadittu. Oikai­suvaatimuksen ja valituksen käsittely on pääsääntöisesti kirjallista. Jokainen voi it­se asioida omassa asiassaan eli oikeuden­käyntiavustajan käyttäminen ei ole välttä­mätöntä.

Osassa asioista peritään hallinto-oikeudes­sa sekä korkeimmassa hallinto-oikeudes­sa oikeudenkäyntimaksu. Maksu on hal­linto-oikeudessa 260 euroa ja korkeimmas­sa hallinto-oikeudessa 510 euroa. Oikeu­denkäyntimaksusta vapaita ovat kuitenkin yksityishenkilön vireille panemat sosiaali- ja terveyspalveluita tai etuuksia koskevat asiat (sisältäen vammaispalveluasiat). Maksutto­muus ei koske muun muassa sosiaali- ja ter­veydenhuollon asiakasmaksujen käsittelyä tuomioistuimessa. Maksua ei kuitenkaan pe­ritä, mikäli hallinto-oikeus muuttaa päätös­tä muutoksenhakijan eduksi. Tuomioistuin­maksulain 7 §- Ulkoinen linkki sisältää säännökset maksus­ta vapauttamisen edellytyksistä. Jos mak­sun periminen olisi ilmeisen kohtuutonta, viranomainen voi yksittäistapauksessa mää­rätä, ettei maksua peritä. Maksun osalta on mahdollista vaatia oikaisua maksun mää­ränneeltä taholta 6 kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Henkilöltä jolle on myönnetty oikeusapua, ei peritä tuomiois­tuinmaksua.

3.3 Kantelu ja muistutus sosiaali- ja terveydenhuollossa

(Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, laki potilaan asemasta ja oikeuksista, hallintolaki)

Kantelu tai muistutus ei ole muutoksenha­kukeino, eikä kantelulla voida määrätä mak­settavaksi korvauksia, tuomita rangaistuksia tai muuttaa tai kumota viranomaisen tai tuo­mioistuimen päätöstä. Muutoksenhaku on si­ten ensisijainen keino. Kanteluviranomainen voi ratkaisussaan muun muassa huomaut­taa kantelun kohteena olevaa tahoa tai saat­taa käsityksensä lainmukaisesta menettelys­tä kantelun kohteena olevalle taholle.

Viranomaisen tai virkamiehen lain vastai­sesta toiminnasta voi kannella eduskun­nan oikeusasiamiehelle. Kantelu voi kos­kea muun muassa perusoikeuksien louk­kausta, viranomaisen toimivallan ylitystä, harkintavallan väärinkäyttöä, viivästystä asian käsittelyssä, päätöksen puutteellista perustelua, huolimattomuutta, neuvonnan puutetta, viranomaisen epäasianmukaista käyttäytymistä tai muuta hyvän hallinnon vastaista menettelyä. Kantelun voi kirjoit­taa itse vapaamuotoisesti tai käyttää kan­telulomaketta, joka löytyy oikeusasiamiehen verkkosivulta- Ulkoinen linkki.

Oikeusasiamiehen kanslian neuvontalakimies antaa kantelun tekemistä koskevaa ohjausta (puhelinvaih­de 09 4321). Kanteluun on hyvä liittää kopiot asiaan liittyvistä päätöksistä ja muista asia­kirjoista. On hyvä huomioida, että oikeus­asiamies ei ilman erityistä syytä tutki kante­lua, joka koskee yli kaksi vuotta vanhaa asiaa, asiaa joka on parhaillaan tuomioistuimen tai muun viranomaisen käsiteltävänä tai asiaa, johon on vielä mahdollisuus hakea muutosta.

Toinen ylin laillisuusvalvoja on valtioneu­voston oikeuskansleri- Ulkoinen linkki, joka valvoo viranomaisia muun muassa käsitte­lemällä niitä koskevia kirjallisia kantelui­ta. Kantelun voi periaatteessa tehdä kum­malle laillisuusvalvojalle tahansa (mutta vain toiselle). Oikeusasiamiehen ja oikeus­kanslerin tehtävissä on joitakin eroja, jotka vaikuttavat siihen, kumpi kantelun lopul­ta tutkii. Oikeusasiamies ja oikeuskansle­ri voivat myös siirtää kanteluita toinen toi­selleen.

Sosiaali- tai terveydenhuollon laatuun tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymätön asiakas voi tehdä muistutuksen johtavalle sosiaali- tai terveydenhuollon viranhalti­jalle. Jos asiakas ei sairauden, henkisen toi­mintakyvyn vajavuuden tai muun vastaa­van syyn vuoksi kykene itse tekemään muis­tutusta tai jos hän on kuollut, muistutuksen voi tehdä hänen laillinen edustajansa, omai­nen tai muu läheinen. Tarvittaessa muistu­tuksen tekemisessä auttaa potilasasiamies/ sosiaaliasiamies, joiden tehtäviin kuuluu avustaminen muistutuksen tekemisessä. Viranhaltijan tulee vastata muistutukseen kirjallisesti kohtuullisessa ajassa, jona pide­tään neljää viikkoa.

Annettuun vastaukseen ei voida hakea muutosta, mutta samasta asiasta voi tehdä kirjallisen kantelun sosiaali- ja terveys­alan lupa- ja valvontavirasto Valviralle tai aluehallintovirastolle. Valvontaviranomai­nen voi siirtää sille tehdyn kantelun käsi­teltäväksi ensin muistutuksena. Tarkoituk­sena on, että asiat käsiteltäisiin ensin siinä toimintayksikössä, johon asiakkaan tai poti­laan moite on kohdistunut. Kanteluasioiden käsittelyraja on kaksi vuotta.

Kunnallista sosiaali- ja terveydenhuoltoa valvoo aluehallintovirasto- Ulkoinen linkki, joka käsittelee muun muassa sosiaali- ja per­hepalveluihin ja potilaiden hoitoon liittyviä kanteluita. Kantelussa tulee selvittää mitä toi­menpidettä, menettelyä tai päätöstä kanteli­ja pitää virheellisenä tai epäasianmukaisena.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavi­rasto Valvira- Ulkoinen linkki vastaa terve­ydenhuollon ammattihenkilöiden ja orga­nisaatioiden valvonnasta sekä terveyden­huollon kantelujen valvonnasta silloin, kun kysymyksessä on tapaus, joissa epäillään hoitovirheen johtaneen potilaan kuolemaan tai vaikeaan pysyvään vammautumiseen. Sosiaalihuollon kantelut Valvira ratkaisee tapauksissa, joissa kyse on valtakunnallises­ti ja periaatteellisesti tärkeästä asiasta.

Katso myös palveluoppaan luku 1.1 liittyen yhdenvertaisuusvaltuutetun sekä yhden­vertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimi­valtaan syrjintää koskevissa asioissa (linkki vie luvun 1 alkuun).

3.4 Vammaispalvelun mukaisesta päätöksestä valittaminen

(Vammaispalvelulaki, hallintolaki, laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa)

Viranhaltijan vammaispalvelupäätökses­tä voi tehdä oikaisuvaatimuksen kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle monijäsenisel­le toimielimelle (lautakunta, jaosto tms.) 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaami­sesta. Lautakunnan päätökseen tyytymätön voi edelleen valittaa toimivaltaiseen hallin­to-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Tiedoksisaantipäivän las­kemisesta kerrotaan tarkemmin luvussa 3.2 (linkki vie luvun 3 alkuun).

Vammaispalvelulain subjektiivisiin oikeuk­siin liittyvistä yksilöpäätöksistä on aikai­semmin voinut hakea muutosta hallinto-oi­keuden jälkeen korkeimmalta hallinto-oi­keudelta. Tilanne muuttui 1.1.2020 siten, että korkeimmasta hallinto-oikeudesta tuli vali­tuslupatuomioistuin. Tämä tarkoittaa, että hallinto-oikeuden tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallin­to-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslu­paa haetaan erikseen korkeimmalta hallin­to-oikeudelta ja sen myöntämiselle on lais­sa säädetyt perusteet. Valituslupahakemus ja valitus tulee tehdä 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaan­nista. Valitusluvan hakemiseen ja korkeim­paan hallinto-oikeuteen valittamiseen liit­tyvissä vammaispalveluasioissa kannattaa aina kääntyä Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvontalakimiehen puoleen.

3.5 Sosiaalihuoltolain mukaisesta päätöksestä valittaminen

(Sosiaalihuoltolaki, hallintolaki, laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa)

Sosiaalihuoltolain mukaisesta päätökses­tä voi tehdä oikaisuvaatimuksen kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle monijäseni­selle toimielimelle (useimmiten sosiaalilau­takunta) 30 päivän kuluessa päätöksen tie­doksisaamisesta. Sosiaalilautakunnan pää­tökseen tyytymätön voi edelleen valittaa hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa pää­töksen tiedoksisaannista. Tiedoksisaanti­päivän laskemisesta kerrotaan tarkemmin luvussa 3.2 (linkki vie luvun 3 alkuun). Sosiaalihuoltoa koskevista pal­veluista voi valittaa korkeimpaan hallin­to-oikeuteen valitusluvan kautta. Valituslu­van myöntämisen edellytyksenä on joko va­lituksen erittäin suuri merkitys valittajalle tai oikeuskäytännön yhtäläisyydelle tai asia on tärkeä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa.

3.6 Asiakasmaksuista valittaminen, asiakasmaksujen alentaminen ja perimättä jättäminen

(Laki ja asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, sosiaalihuoltolaki, laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa)

Kunnallisista terveys- ja sosiaalipalveluista voidaan periä maksu, jollei laissa toisin sää­detä. Maksu voidaan periä henkilön maksu­kyvyn mukaan ja palvelusta perittävä mak­su saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Osa palveluista ja tukitoimista on säädetty lail­la maksuttomaksi (esim. vammaispalvelut). Maksullisista palveluista perittävistä mak­suista säädetään tarkemmin asetuksella. Maksusta tulee tehdä päätös, joka sisältää muutoksenhakuohjeen. Maksuvelvollinen voi tehdä sosiaalipalveluista perittävästä maksusta oikaisuvaatimuksen kunnan so­siaalihuollosta vastaavalle toimielimelle 30 päivän kuluessa maksupäätöksen tiedok­sisaannista. Tästä päätöksestä on mahdol­lista valittaa edelleen hallinto-oikeuteen 30 päivässä päätöksen tiedoksisaannista. Kor­keimpaan hallinto-oikeuteen tarvitaan vali­tuslupa.

Asiakasmaksulain 11 §- Ulkoinen linkki sisältää säännökset maksujen alentamisesta ja perimättä jättä­misestä. Kunta tai kuntayhtymä voi alentaa asiakasmaksua tai jättää sen kokonaan pe­rimättä tapauskohtaisen tarve- ja tilannear­vion perusteella. Sosiaalihuollon ja tervey­denhuollon palveluista määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin, kuin maksun periminen vaaran­taa henkilön tai perheen toimeentulon edel­lytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvel­vollisuuden toteuttamista.

Määrätty maksu voidaan jättää perimättä tai alentaa myös takautuvasti. Maksuvelvol­lisen tulee kuitenkin olla aktiivinen ja tuo­da oma-aloitteisesti esiin perusteet maksun poistamiselle tai alentamiselle. Viranomai­sen neuvonta- ja palveluvelvollisuus koskee myös menettelytapoja liittyen maksun mää­räytymiseen tai alentamiseen. Ensimmäi­seksi kannattaa olla yhteydessä laskutta­jaan, jotta lasku ei lähde suoraan perintään. Kunnilla voi olla erilaisia käytäntöjä asia­kasmaksujen alentamisessa. Asiakasmaksu­jen perimättä jättäminen tai alentaminen on ensisijaista suhteessa toimeentulotukeen.

3.7 Valittaminen terveydenhuollossa, potilasvahingot ja hallintoriita

(Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa, potilasvahinkolaki)

Potilasasiamieheltä saa neuvoja ja apua po­tilaan asemaan ja oikeuksiin sekä vahingon­korvauksiin liittyvissä kysymyksissä. Terve­ydenhuollossa varsinaisista hoitopäätök­sistä ei ole muutoksenhakuoikeutta. Jos on tyytymätön kuntoutuksen palvelujen tai apuvälineiden tarpeen arvioon ja hankin­taan liittyviin päätöksiin (esim. opaskoira), tulee ensisijaisesti ottaa yhteyttä päätöksen­tekijään tai hänen esimieheensä. Mikäli asia ei ratkea yhteydenoton perusteella, asiasta voi tehdä

1. terveydenhuollon toiminta­yksikön vastaavalle johtajalle eli sairaan­hoitopiirissä johtajalääkärille ja terveys­keskuksissa ylilääkärille (katso luku 3.3)
2. aluehallintovirastoon (katso luku 3.3) tai
3. viedä hallintoriitana hallinto-oikeu­den ratkaistavaksi.

Hallintoriita koskee erimielisyyttä julkisoi­keudelliseen maksuvelvollisuuteen liittyen ja tulee vireille hakemuksella, joka toimite­taan hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa edelleen korkeim­paan hallinto-oikeuteen. Hallintoriitamenet­telyssä ei voida käsitellä sellaista asiaa, joka on käsitelty tai voidaan käsitellä normaalis­sa muutoksenhakumenettelyssä.

Potilasvahingosta on kyse silloin, kun ter­veydenhoidossa on sattunut henkilövahin­ko eli sairaus, vamma tai muu objektiivises­ti todettavissa oleva terveydentilan heiken­tyminen tai kuolema. Suomessa sattuneiden potilasvahinkojen korvaamisesta huo­lehtii Potilasvakuutuskeskus- Ulkoinen linkki, p. 040 450 4590. Potilasvakuutus korvaa tut­kimuksissa ja hoidoissa syntyneitä haittoja ja menetyksiä potilasvahinkolain mukaan. Potilaan kannattaa keskustella ilmoituksen tarpeesta hoitavan lääkärin, hoitohenkilö­kunnan tai potilasasiamiehen kanssa (katso myös luku 2.4, linkki vie luvun 2 alkuun).

Potilasvakuutuskeskuksen korvauspää­tökseen tyytymätön voi pyytää ratkaisu­suosituksen potilasvahinkolautakunnal­ta tai saattaa asiansa tuomioistuimeen. Lisätietoja potilasvahinkolautakunnasta- Ulkoinen linkki p. 020 743 4343.

3.8 Kelan päätöksestä valittaminen

Kelan päätöksiin haetaan muutosta sähköi­sesti verkossa Kelan sivuilla tai kirjallises­ti, jolloin valitus toimitetaan mihin tahansa Kelan toimipisteeseen. Kelan sivuilta löytyy lomakepohja valitukselle. Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista (mää­räaikojen laskemisesta katso luku 3.2). Muu­toksenhakijalla on oikeus saada tietoa Ke­lalta asian käsittelyyn vaikuttaneista asia­kirjoista. Kela tutkii, voidaanko päätös oi­kaista. Jos kaikki valittajan vaatimukset hyväksytään, valitus raukeaa ja Kela antaa oikaisusta päätöksen. Jollei päätöstä oikais­ta, valitus siirretään lausuntoineen muutok­senhakuelimelle (useimmissa asioissa sosi­aaliturva-asioiden muutoksenhakulauta­kunta). Lautakunnan päätöksestä voi valit­taa 30 päivän kuluessa vakuutusoikeuteen.

Toimeentulotukea koskevaan Kelan pää­tökseen voi hakea oikaisua 30 päivää pää­töksen tiedoksisaannista (määräaikojen laskemisesta katso luku 3.2). Oikaisuvaati­muksen voi tehdä verkossa tai kirjallisesti käyttämällä Kelan muutoksenhakupohjaa. Kirjallinen oikaisuvaatimus toimitetaan postitse Kelan oikaisuvaatimuskeskuksel­le (osoite PL 10, 00056 Kela). Oikaisuvaati­muksen voi jättää myös mihin tahansa Ke­lan palvelupisteeseen. Kelan oikaisuvaati­muskeskuksen päätöksestä on mahdollista valittaa toimivaltaiselle hallinto-oikeudel­le valitusosoituksen mukaisesti kirjallises­ti. Hallinto-oikeuden päätöksestä valitta­minen edellyttää valituslupaa korkeimmal­ta hallinto-oikeudelta (paitsi toimeentulo­tuen takaisinperintää koskevissa asioissa).

Ohjeita muutoksenhakuun Kelan sivuilta- Ulkoinen linkki.

3.9 Valittaminen työeläkelaitoksen päätöksestä

(Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa, kunnallinen eläkelaki, laki työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta, työeläkelait, vakuutusoikeuslaki, valtion eläkelaki)

Kaikissa yksityisten ja julkisten alojen työ­eläketurvaa eli eläke- ja ammatillisen kun­toutuksen päätöksiä koskevissa asioissa ensimmäinen muutoksenhakuaste on työ­eläkeasioiden muutoksenhakulautakun­ta. Muutoksenhakukirjelmä on toimitetta­va eläkelaitokseen 30 päivän kuluessa pää­töksen tiedoksisaannista (määräaikojen laskemisesta katso luku 3.2). Valitukseen lii­tetään mukaan jäljennös päätöksestä jos­ta valitetaan ja selvitykset joihin vedo­taan. Lisäselvityksiä voi toimittaa myöhem­min. Jos eläkelaitos ei katso voivansa muut­taa päätöstä, asia siirtyy työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan tutkittavak­si. Eläkelaitos toimittaa asiassa aikaisem­min kertyneet selvitykset lautakunnal­le. Lautakunnan päätöksiin haetaan muu­tosta vakuutusoikeudelta, joka on ylin oikeusaste. Työeläkelakien nojalla annet­tuun päätökseen voi hakea muutosta va­littamalla siten kuin työeläkelaeissa (TyEL, YEL) ja laissa oikeudenkäynnistä hallinto­asioissa säädetään. Lisätietoja Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta- Ulkoinen linkki ja Vakuutusoikeuden sivuilta- Ulkoinen linkki. Työeläkelaitoksen päätöksiä koskevissa asioissa ja oikaisuvaa­timuksissa Näkövammaisten liitossa avusta­vat työelämäpalvelujen työntekijät, oikeuk­sienvalvonnan asiantuntija ja tarvittaessa oikeuksienvalvontalakimies.

3.10 Tapaturma- ja liikennevakuutusyhtiöiden päätöksestä valittaminen

(Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa, lait tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta, tapaturmavakuutuslaki, vakuutusoikeuslaki)

Vakuutusyhtiön lakisääteistä tapaturma­vakuutusta koskevasta päätöksestä (esim. työtapaturmaa tai ammattitautia koskevas­sa asiassa) valitetaan tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan 30 päiväs­sä päätöksen tiedoksisaannista. Valituskir­jelmä toimitetaan sille vakuutuslaitokselle, jonka päätökseen muutosta haetaan. Lau­takunnan päätöksistä on jatkovalitusoikeus vakuutusoikeuteen (30 päivää päätöksen tie­doksisaamisesta).

Vakuutusyhtiön päätökseen liikennevahin­gon korvausasiassa voi pyytää lausuntoa liikennevahinkolautakunnalta, joka antaa asiassa ratkaisusuosituksen. Lausuntopyyn­tö lautakunnalle on tehtävä vuoden kulues­sa korvauspäätöksestä. Vaihtoehtoisesti va­kuutusyhtiötä vastaan voi nostaa kanteen yleisessä tuomioistuimessa.

Liikennevakuutuslain kuntoutusta koske­vissa asioissa muutosta haetaan valittamal­la suoraan vakuutusoikeuteen 30 päivän ku­luessa päätöksen tiedoksisaannista (määrä­aikojen laskemisesta katso luku 3.2).

4 Kunnan vammaispalvelut

(Vammaispalvelulaki ja -asetus, sosiaalihuoltolaki, kotikuntalaki)

Kunnan vammaispalvelujen tarkoituksena on edistää vammaisten henkilöiden edel­lytyksiä elää ja toimia yhdenvertaisena yh­teiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja pois­taa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Vammaispalvelut jaetaan kahteen ryhmään: kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden sekä kunnan yleisen järjestämisvelvollisuu­den alaisiin palveluihin. Erityisen järjestä­misvelvollisuuden alaisiin palveluihin henki­löllä on subjektiivinen oikeus, eli kunta ei voi päätöksessään vedota siihen, että palveluun ei ole varattu riittävästi määrärahoja. Vaikea­vammaisuus määritellään jokaisen palvelun kohdalla erikseen. Yleisen järjestämisvelvolli­suuden alaisten palvelujen myöntäminen on sidoksissa kunnan määrärahoihin.

4.1 Vammaispalvelulain mukaiset subjektiiviset oikeudet

4.1.1 Vaikeavammaisen kuljetuspalvelu

Kunnan on järjestettävä kohtuulliset kulje­tuspalvelut sellaiselle vaikeavammaiselle henkilölle, jolla on erityisiä vaikeuksia liik­kumisessa ja joka ei vammansa tai sairau­tensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkolii­kennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Kuljetuspalveluina on järjestettävä vähin­tään 18 yhdensuuntaista vapaa-ajan matkaa kuukaudessa asuin- ja lähikunnissa. Lisäk­si on järjestettävä välttämättömät työhön ja opiskeluun liittyvät matkat.

Vaikeavammainen henkilö saa itse päättää montako matkoista käyttää asuinkunnas­sa ja montako lähikunnissa. Kuljetuspal­veluja on oltava käytettävissä kaikkina vii­konpäivinä ja eri vuorokaudenaikoina. Kul­jetuspalveluista voidaan periä maksu, joka saa olla enintään paikkakunnan julkisen lii­kenteen maksua vastaava tai muu kohtuul­linen maksu. Kuljetuspalvelujen tilaamises­ta ennakkoon ei taksiyrittäjä saa periä niin sanottua ennakkotilausmaksua.

Saattajan tarpeesta on ilmoitettava kuljetus­palvelua haettaessa. Saattajapalvelu on jär­jestettävä esimerkiksi silloin, kun taksinkul­jettajan antama apu ei ole riittävää. Saattaja­palvelu on maksutonta. Lisätietoja saa koti­kunnan sosiaalitoimesta.

4.1.2 Henkilökohtainen apu

Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on li­sätä vammaisen henkilön itsemääräämisoi­keutta omaan elämäänsä ja mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäse­nenä. Henkilökohtaiseen apuun on oikeu­tettu vaikeavammainen henkilö, joka tarvit­see pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden vuoksi välttämätöntä ja toistuvaa apua päivittäisissä toimissa kotona tai kodin ulkopuolella. Toistuvalla avuntarpeella tar­koitetaan myös määrällisesti vähäisempää välttämätöntä avuntarvetta. Tällainen ti­lanne voi olla esimerkiksi näkövammaisel­la henkilöllä, joka selviytyy itsenäisesti tu­tussa ympäristössä, mutta tarvitsee tietyis­sä toimissa etenkin kodin ulkopuolella vält­tämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua.

Avun järjestäminen edellyttää sitä tarvitse­van henkilön kykyä määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Henkilökohtaisella avulla ei voida vastata hoivaan, hoitoon tai valvon­taan liittyviin tarpeisiin, vaan niihin on vas­tattava muilla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla. Henkilökohtainen apu ei koske laitoshoidossa olevia ihmisiä.

Henkilökohtaiseen apuun ei ole oikeutta, jos avun tarve johtuu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista tai toimintarajoitteis­ta. On kuitenkin huomioitava, että ikäänty­neillä vammaisilla henkilöillä sekä ikäänty­neinä vammautuneilla henkilöillä on oikeus palveluihin vammaisuuden perusteella sa­moin perustein kuin muillakin vammaisilla henkilöillä. Ikääntyneen henkilön vammai­suus on erotettavissa normaaliksi katsotta­vasta ikääntymisestä. Näkövammautumi­sessa ei ole kysymys tavanomaisesta ikään­tymiseen liittyvästä toimintakyvyn heikke­nemisestä. Sokeus ei ole koskaan ihmiselle normaali tila, vaan kyse on aina vammaisuu­desta, myös ikääntyneenä.

Henkilökohtainen apu sisältää välttämät­tömän avustamisen sekä kotona että kodin ulkopuolella

• päivittäisissä toimissa
• työssä ja opiskelussa
• harrastuksissa
• yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai
• sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämi­sessä.

Apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin apuun oikeutettu henkilö niitä tarvit­see. Harrastuksia, yhteiskunnallista osallis­tumista ja sosiaalisen vuorovaikutuksen yl­läpitämistä varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukau­dessa.

Päivittäisiä toimintoja ovat muun muassa liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtai­sen hygienian hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen ja asiointi kodin ulkopuolella.

Välttämättömiä tuntimääriä arvioitaessa keskeisessä asemassa on palvelusuunnitel­ma, joten tarvittavaa avun määrää on hyvä miettiä jo valmistauduttaessa palvelusuun­nitelman laadintaan. Palvelusuunnittelua ja palvelujen tarpeen arviointia varten on ole­massa materiaalia, jota voi tilata Näkövam­maisten liitosta (katso yhteystiedot tämän luvun lopusta).

Kunta voi järjestää henkilökohtaista apua seuraavilla tavoilla:

1) Työnantajamalli

Työnantajamallissa kunta korvaa henkilö­kohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheu­tuvat kustannukset avustajan työnantaja­na toimivalle vammaiselle tai pitkäaikais­sairaalle henkilölle. Palkan ohella korvataan työnantajan maksettavaksi kuuluvat laki­sääteiset maksut ja korvaukset. Lisäksi kor­vattavia ovat työaikalain mukaiset korva­ukset pyhä- ja ylitöistä sekä vuosilomalain mukaiset korvaukset ja sairausajan palkka. Myös lakisääteisestä työsuojelusta johtuvat perehdytys- ja muut välttämättömät kulut voivat tulla korvattaviksi. Samoin korvatta­via ovat vakituisen työntekijän tilalle palka­tun sijaisen palkkakulut. Edelleen korvatta­via ovat muut kohtuulliset avustajasta ai­heutuvat välttämättömät kulut. Sellaisina voidaan pitää esimerkiksi avustajan mat­kakuluja silloin, jos avustaminen edellyttää matkustamista työnantajan mukana.

Henkilökohtaisten avustajien työehtoso­pimus koskee vain niitä avustajia, joiden työantaja eli vammainen henkilö on Hen­kilökohtaisten avustajien työnantajaliiton Heta ry:n jäsen. Mikäli työnantaja ei kuu­lu Heta ry:een, työsuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia.

Henkilökohtaisen avun järjestäminen työn­antajamallin mukaan edellyttää työnan­tajaksi aikovalta henkilöltä sekä kykyä et­tä halua toimia työnantajana. Tarvittaessa kunnan viranomaisten tulee ohjata ja auttaa avustajan palkkaamiseen liittyvissä asiois­sa. Työnantajana toimiva henkilö voi myös osoittaa osan tehtävistään kolmannelle osa­puolelle ostamalla tältä esimerkiksi palkan­laskennan, palkanmaksun, koulutuksen ja avustajavälityksen palveluja.

Henkilökohtaista apua tarvitsevien ihmis­ten omaiset tai läheiset voivat toimia avus­tajina vain, jos se on erityisen painavasta syystä apua tarvitsevan henkilön edun mu­kaista. Tällaisena syynä voidaan pitää esi­merkiksi äkillisiä avuntarpeita avustajan sairastuttua tai hänen työsuhteensa päätyt­tyä tai tilannetta, jossa perheen ulkopuoli­sen avustajan löytäminen osoittautuu vai­keaksi. Myös vammaan tai sairauteen liitty­vät erityiset syyt voivat oikeuttaa omaisen palkkaamiseen avustajaksi esimerkiksi sil­loin, kun kyse on toimintakykyyn voimak­kaasti vaikuttavista sairauksista ja vam­moista.

2) Palveluseteli avustajapalvelujen hankkimiseksi

Kunta voi antaa palvelusetelin avustajapal­velun hankkimista varten. Setelin on oltava arvoltaan sellainen, että sillä on mahdollis­ta hankkia henkilölle palvelusuunnitelmas­sa määritelty riittävä henkilökohtainen apu. Palveluseteli sopii henkilökohtaisen avun järjestämistavaksi erityisesti, kun viikoittai­set tuntimäärät ovat pieniä tai kun vakitui­selle avustajalle tarvitaan sijaisia. Kunta hy­väksyy ne sosiaalihuollon palvelujen tuotta­jat, joiden palvelujen ostamiseen palveluse­teliä voidaan käyttää. Asiakas voi kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä, jolloin hänet on ohjattava muiden palvelujen pii­riin.

3) Avustajapalvelu kunnan omana toimintana tai ostopalveluna

Kunta voi järjestää henkilökohtaista apua omana toimintanaan tai järjestää sitä osto­palveluna. Kunnan on erityisesti huomioita­va asiakkaan itsemääräämisoikeuteen liitty­vät seikat.

Kaikkia henkilökohtaisen avun järjestämis­tapoja voidaan yhdistää toisiinsa sekä mui­hin vammais- ja sosiaalipalveluihin kuten koti- ja omaishoitoon, jos se on tarkoituk­senmukaista henkilön palvelusuunnitel­massa määriteltyyn avuntarpeeseen vastaa­miseksi. Henkilökohtaisella avulla voidaan täydentää myös asumiseen liittyviä palvelu­ja, mikäli ne eivät turvaa riittävästi henkilön tarvitsemia palveluja asumispalveluyksikön tai kodin ulkopuolella.

Henkilökohtainen apu on saajalleen mak­sutonta. Se voi sisältää myös kotipalvelua sekä kotisairaanhoidon tai kotihoidon pal­veluja. Mikäli henkilökohtaista apua jär­jestetään palvelusuunnitelman ja tehdyn yksilöhuollon päätöksen perusteella osin edellä mainittujen palvelujen avulla, ovat myös nämä palvelut osana henkilökoh­taista apua maksuttomia saajalleen. Katso luku 5.2.3. (linkki vie luvun 5 alkuun).

Henkilökohtaiseen apuun, palvelusuunni­telmaan ja työnantajuuteen liittyvää mate­riaalia voi tilata Näkövammaisten liitosta oikeuksienvalvonnan asiantuntijoilta (kat­so luku 15).

4.1.3 Palveluasuminen

Kunnan on järjestettävä palveluasuminen sellaiselle vaikeavammaiselle henkilölle, jo­ka tarvitsee jatkuvasti tai erityisen runsaas­ti toisen henkilön apua päivittäisistä toimin­noista suoriutumisessa, mutta joka ei ole jat­kuvan laitoshoidon tarpeessa.

Palveluasumiseen kuuluvat asunto, joka voi olla oma asunto, palvelutalo tai ryhmä- tai hajautettu asuminen. Palveluasumiseen si­sältyvät myös asumiseen ja arjesta selviy­tymiseen liittyvät välttämättömät palve­lut, joita ovat esimerkiksi liikkumisesta, pu­keutumisesta, siivouksesta ja lääkityksestä huolehtiminen. Nämä palvelut voidaan jär­jestää esimerkiksi kunnan kotipalveluna ja -sairaanhoitona.

Palveluasuminen voidaan järjestää myös esimerkiksi henkilökohtaisen avun turvin, omaishoidon tukena, asunnon muutostöinä ja turvapuhelinjärjestelyinä. Useimmiten pal­veluasuminen järjestetään edellä kuvattujen palveluiden ja tukitoimien yhdistelminä. Pal­velut perustuvat yksilölliseen palvelusuunni­telmaan ja ovat käyttäjälleen maksuttomia.

Huom. Vammaispalvelulain mukaisen pal­veluasumisen lisäksi kunnat järjestävät so­siaalihuoltolain mukaista palveluasumista. Tällöin asiakasmaksut määräytyvät asia­kasmaksulain mukaan, jolloin henkilön tu­lot vaikuttavat maksun suuruuteen.

4.1.4 Asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet

Kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asun­toon kiinteästi kuuluvien välineiden ja lait­teiden hankkimisesta aiheutuvat kohtuul­liset kustannukset, jos henkilö niitä välttä­mättä tarvitsee suoriutuakseen tavanomai­sista elämäntoiminnoista.

Muutostöiden välttämättömyys tulee arvioi­da vaikeavammaisen henkilön tarpeista läh­tien. Vammaisella henkilöllä tulee olla itsenäi­sesti mahdollisuus liikkua asunnossa ja käyt­tää asunnon niitä tiloja, jotka mahdollistavat henkilön itsenäisen selviytymisen kotona.

Asunnon muutostöiksi luetaan myös muu­tostöiden suunnittelu sekä esteiden poista­minen asunnon välittömästä läheisyydes­tä, kuten pihalta ja kerrostalojen porrashuo­neista. Korvattavia asunnon muutostöitä ovat esimerkiksi näkövamman vuoksi tar­vittavat valaistusmuutokset. Korvattavia asuntoon kuuluvia laitteita ja välineitä ovat muun muassa erilaiset nostolaitteet ja häly­tysjärjestelmät. Korvausta on haettava vii­meistään kuuden kuukauden kuluessa kus­tannusten syntymisestä.

4.1.5 Päivätoiminta

Kunnan on järjestettävä päivätoimintaa vai­keavammaiselle henkilölle, jolla vamman ai­heuttama toimintarajoite on niin vaikea, et­tä se estää osallistumisen sosiaalihuoltolain mukaiseen työtoimintaan ja jolla ei ole oi­keutta kehitysvammalain nojalla järjestet­tävään päivätoimintaan. Päivätoimintaan on oikeus esimerkiksi silloin, jos toimintakyky on voimakkaasti alentunut useamman eri vamman tai sairauden yhteisvaikutuksen seurauksena.

4.2 Vammaispalvelulain mukaiset määrärahasidonnaiset palvelut

(Vammaispalvelulaki ja -asetus)

4.2.1 Kuntoutusohjaus ja sopeutumisvalmennus

Kuntoutusohjauksen ja sopeutumisvalmen­nuksen tarkoituksena on vammaisen hen­kilön sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntou­tusedellytysten tukeminen ja parantaminen antamalla tietoa ja kuntoutumista edistäviä valmiuksia. Kuntoutusohjaus sisältää esi­merkiksi tiedottamista vammaisen toimin­tamahdollisuuksia lisäävistä palveluista.

Sopeutumisvalmennus voidaan järjestää yk­silöllisesti tai ryhmämuotoisena. Yksilöllistä sopeutumisvalmennusta on esimerkiksi liik­kumistaidon ohjaus ja yksilöllinen pistekir­joitusohjaus. Katso luvut 7.2.2 ja 7.1.5 (linkki vie luvun 7 alkuun).

4.2.2 Välineet, koneet ja laitteet

Vammaiselle henkilölle voidaan korvata vamman tai sairauden edellyttämän tar­peen mukaisesti joko kokonaan tai osittain kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat päi­vittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tar­vittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta. Korvauksiin on oikeus vam­maisella henkilöllä, joka tarvitsee välineitä, koneita tai laitteita vammansa tai sairauten­sa vuoksi liikkumiseen, viestintään, henki­lökohtaiseen suoriutumiseen kotona tai va­paa-ajan toimintaan eivätkä välineet, koneet ja laitteet sisälly lääkinnälliseen kuntoutuk­seen. Vammaisen henkilön on pystyttävä osoittamaan, missä määrin haettava väline tai laite on tarpeellinen ja välttämätön vam­man vuoksi jokapäiväisessä elämässä suo­riutumisessa. Korvausta voi hakea esimer­kiksi auton, erilaisten harrastus- ja muistiin­panovälineiden sekä kodinkoneiden hankin­takustannuksista.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä myöntää kunnallinen terveydenhuolto, kat­so luku 8.2 (linkki vie luvun 8 alkuun).

4.2.3 Ylimääräiset vaatetus- ja erityisravintokustannukset

Korvausta ylimääräisistä vaatetuskustan­nuksista voivat hakea henkilöt, joille vamma tai sairaus aiheuttaa vaatteiden tavanomais­ta suurempaa kulumista tai jotka eivät vam­mansa vuoksi voi käyttää kaupasta ostetta­via vaatteita tai jalkineita. Pitkäaikaisesti ja säännöllisesti tarvittavan erityisravinnon tai erityisravintovalmisteiden käytöstä ai­heutuviin ylimääräisiin kustannuksiin voi niin ikään hakea korvausta.

5 Tukea itsenäiseen elämään

5.1 Tulkkauspalvelua haetaan Kelasta

(Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta)

Kuulo-, kuulonäkö- ja puhevammaisten tulkkauspalvelua haetaan Kelasta. Tulkkauspalvelua voi saada työssä käyntiin, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen ja virkistykseen. Kuulo- tai puhevammaisella henkilöllä on oikeus käyttää tulkkauspalvelua vähintään 180 tuntia vuodessa ja kuulonäkövammaisella henkilöllä vähintään 360 tuntia vuodessa. Lisätietoja Kelasta- Ulkoinen linkki.

5.2 Kotona annettavat palvelut

(Sosiaalihuoltolaki, laki ja asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, terveydenhuoltolaki, laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä)

5.2.1 Kunnallinen kotipalvelu

Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoi­toon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpi­toon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asioin­tiin sekä muihin jokapäiväisen elämään kuu­luvien toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Kotipalvelua annetaan alentu­neen toimintakyvyn, erityisen perhe- tai elä­mäntilanteen, sairauden, synnytyksen, vam­man tai muun vastaavan syyn perusteella silloin, kun apu on tarpeen tavanomaiseen elämään kuuluvista tehtävistä suoriutumi­seksi. Lapsiperheellä on oikeus saada välttä­mätöntä kotipalvelua edellä mainittujen syi­den perusteella.

Kotipalveluun sisältyvinä tukipalveluina järjestetään ateria-, vaatehuolto- ja siivous­palveluja sekä sosiaalista kanssakäymis­tä edistäviä palveluja. Lisätietoa saa usein oman kunnan verkkosivuilta.

Kotona annettavien palvelujen maksuista katso luku 5.2.3.

Kunta voi järjestää osan kotipalveluista pal­veluseteleiden avulla. Kunnan on sovittava erikseen palvelusetelin käytöstä asiakkaan kanssa. Palvelusetelin hyväksyvän henki­lön on itse otettava yhteyttä kunnan hyväk­symään kotipalveluiden tuottajaan ja sovit­tava palveluiden järjestämisestä käytännös­sä. Kunnan on annettava ohjausta palveluse­telin käytöstä. Katso luku 5.7.

Tilapäisessä kotipalvelussa asiakas voi sel­vittää, onko edullisinta käyttää palveluse­teliä tai kustantaa palvelut itse ja hakea verotuksen kotitalousvähennystä. Katso luku 9.10.3. Yksityiseltä palveluntuottajal­ta hankitut palvelut voi mahdollisesti saa­da myös ilman arvonlisäveroa. Katso luku 9.10.4. (linkki vie luvun 9 alkuun).

Kotipalvelua haetaan kunnan sosiaalitoi­mesta. Monet kunnat tarjoavat ainoastaan lapsiperheiden kotipalvelua. Muille asiakas­ryhmille on tarjolla kotihoitoa, joka tarkoit­taa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon tehtä­vien muodostamaa kokonaisuutta. Kotipal­velu ja kotihoito ovat sosiaalipalveluja, joita järjestetään yksilöllisen palvelutarpeen ar­vioinnin mukaisesti. Asiakkaalla on oikeus saada kirjallinen päätös sosiaalipalveluiden järjestämisestä.

Lisätietoja sosiaalihuoltolain soveltamisoppaasta- Ulkoinen linkki.

5.2.2 Kunnallinen kotisairaanhoito

Kotisairaanhoito huolehtii erilaisista koto­na tarvittavista terveyden- ja sairaanhoi­don palveluista, kuten lääkehoidon seuran­nasta ja hoidon sekä opastuksen antamises­ta sairauden hoidossa. Kotiin on myös mah­dollista saada maksutta hoidossa tarvittavia sairaanhoitotarvikkeita sekä kotona selviy­tymistä helpottavia apuvälineitä. Tarkoi­tuksena on mahdollistaa asiakkaan kotona asuminen sairaudesta huolimatta.

Niissä kunnissa, joissa kunta vastaa sekä so­siaalitoimesta että perusterveydenhuollos­ta, kotisairaanhoito ja kotipalvelu on usein yhdistetty kotihoidon yksiköksi. Jatkuvan ja säännöllisen kotisairaanhoidon piiriin pää­semiseksi tarvitaan lääkärin lähete. Lisätie­toja saa oman kunnan terveyskeskuksesta.

5.2.3 Kotona annettavista palveluista perittävät maksut

Jatkuvasta ja säännöllisestä kotipalvelus­ta veloitetaan asiakasmaksuasetukseen perustuva maksu, joka määräytyy palve­lun laadun ja määrän, asiakkaan tulojen ja perhesuhteiden mukaan. Asiakasmaksujen tulorajat ja maksuprosentit voi tarkistaa sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta- Ulkoinen linkki.

Tukipalvelujen maksuista ei ole erikseen säädetty asiakasmaksulaissa tai -asetuk­sessa, joten kunta voi periä niistä päättä­mänsä maksun. Tilapäisestä kotipalvelusta peritään asiakasmaksulain mukaan kunkin kunnan päättämä kohtuullinen maksu. Jos asiakas on tyytymätön maksun määräytymi­seen, hän voi hakea maksuun oikaisua palve­lusta vastaavalta toimielimeltä. Ohjeet mak­supäätöksen oikaisemisesta ovat laskussa.

Kunnan on jätettävä perimättä tai alennet­tava sosiaalihuollon maksu tai maksuky­vyn mukaan määräytyvä terveydenhuollon maksu, mikäli maksajan elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset sei­kat niin vaativat. Kunta voi harkintansa mu­kaan jättää myös muita maksuja perimättä tai alentaa niitä edellä mainituilla perusteil­la. Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuihin voi saada myös toimeentulotukea. Maksun alentaminen tai perimättä jättäminen ovat kuitenkin ensisijaisia toimenpiteitä.

Mikäli henkilölle on myönnetty vammais­palvelulain mukaista henkilökohtaista apua ja apu järjestetään palvelusuunnitelman ja viranhaltijapäätöksen päätöksen perusteel­la osin kotipalvelujen avulla, ovat nämä pal­velut osana henkilökohtaista apua maksut­tomia saajalleen.

5.3 Liikkumisen tukea sosiaalihuoltolain perusteella

Sosiaalihuoltolain mukaan liikkumisen tu­kea voi saada henkilö, jotka ei kykene itse­näisesti käyttämään julkisia liikenneväli­neitä alentuneen toimintakyvyn, sairau­den, vamman tai muun vastaavan syyn pe­rusteella. Palvelua voi saada asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tar­peen vuoksi. Esteetön ja toimiva julkinen lii­kenne on kuitenkin ensisijainen tapa järjes­tää kaikille soveltuva liikkuminen.

Liikkumisen tukea voidaan järjestää seuraa­vasti:

1. julkisten liikennevälineiden käytön oh­jauksella ja ohjatulla harjoittelulla
2. saattajapalveluna
3. ryhmäkuljetuksina
4. korvaamalla taksilla, invataksilla tai muulla vastaavalla ajoneuvolla tapahtu­vasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuul­liset kustannukset
5. muulla soveltuvalla tavalla.

Yksilöllisiä kuljetuspalveluja ei voi saada, jos on oikeutettu kuljetuksiin tai niiden kus­tannusten korvaamiseen muun lain nojalla. Katso myös vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu luku 4.1.1. (linkki vie luvun 4 alkuun).

5.4 Sosiaalinen kuntoutus

Sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalinen kuntoutus tarkoittaa yksilöllisen ja toimin­nallisen tuen yhdistävää palvelua sosiaali­sen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäy­tymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistä­miseksi.

Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu:

1. sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutus­tarpeen selvittäminen
2. kuntoutusneuvonta ja -ohjaus sekä kun­toutuspalvelujen yhteensovittaminen
3. valmennus arkipäivän toiminnoista suo­riutumiseen ja elämänhallintaan
4. ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuoro­vaikutussuhteisiin
5. muut sosiaalista kuntoutumista edistä­vät toimenpiteet.

Sosiaalisen kuntoutuksen tavoite voi olla ar­kielämän taitojen oppimista, päihteettömän arjen hallintaa, tukea ryhmässä toimimiseen sekä koulutukseen tai työhön tarvittavien asioiden harjoittelua. Nuorten sosiaalisel­la kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittu­mista työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä. Palvelua haetaan kunnan sosiaalitoimelta.

5.5 Vanhuspalvelulailla turvataan laadukkaita palveluita

(Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista)

Vanhuspalvelulain tavoitteena on varmis­taa, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllistä tarpeiden mukaista hoitoa ja huolenpitoa sekä täydentää muuta sosiaali- ja tervey­denhuollon lainsäädäntöä. Lain lähtökohta­na on kotiin annettavien palvelujen ensisi­jaisuus. Pitkäaikaishoito voidaan toteut­taa laitoshoitona vain silloin, kun siihen on lääketieteelliset perusteet tai se on iäkkään henkilön edun mukaista. Pitkäaikaishoidos­sa puolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.

Iäkkäiden henkilöiden palvelujen tarve on arvioitava viivytyksettä ja laadittava palve­lusuunnitelma. Vaihtoehdoista on neuvotel­tava iäkkään henkilön kanssa ja hänen näkemyksensä on kirjattava palvelusuunni­telmaan. Sosiaalipalvelut on järjestettävä viimeistään kolmessa kuukaudessa päätök­senteosta ja kiireellisissä tapauksissa viipy­mättä.

5.6 Tukea omaisen hoitoon

(Laki omaishoidon tuesta, julkisten alojen eläkelaki, työtapaturma- ja ammattitautilaki)

5.6.1 Omaishoidon tuki

Omaishoidon tuella kunta voi tukea sai­raan, vanhuksen tai vammaisen henkilön kotona tapahtuvaa hoitoa. Omaishoidon tu­ki on määrärahasidonnainen palvelu, jonka myöntäminen perustuu kunnan harkintaan. Omaishoitajana voi toimia omainen tai joku muu hoidettavan läheinen henkilö.

Kunta ja hoitaja tekevät hoidosta sopimuk­sen, jonka liitteeksi laaditaan hoito- ja asia­kassuunnitelma. Omaishoidon tuki koostuu hoitajan palkkiosta ja vapaasta sekä muusta hoidon tueksi saatavasta kunnallisesta pal­velusta, jotka määritellään hoito- ja asiakas­suunnitelmassa.

Hoitopalkkion taso määräytyy hoidon si­tovuuden ja vaativuuden mukaan. Palkkio vaihtelee kunnittain. Vuonna 2020 vähim­mäishoitopalkkio on 408,09 euroa kuukau­dessa. Hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana hoitopalkkio on vähintään 816,18 eu­roa kuukaudessa. Palkkio on hoitajalle vero­nalaista tuloa ja siitä kertyy eläkettä julkis­ten alojen eläkelain mukaan. Kunta huoleh­tii myös omaishoitajan tapaturmavakuutuk­sesta.

Kaikilla omaishoitosopimuksen tehneillä hoitajilla on oikeus kahteen ja vaativaa hoi­totyötä tekevällä on oikeus kolmeen vapaa­päivään kuukaudessa. Kunta huolehtii hoi­don järjestämisestä lakisääteisen vapaan ajaksi. Omaishoitajan vapaan tai muun pois­saolon aikainen sijaishoito voidaan järjes­tää toimeksiantosopimuksella, jonka kun­ta tekee sijaishoitajan kanssa. Sijaishoitajan avulla toteutettava hoito järjestetään hoi­dettavan henkilön kotona.

5.6.2 Osittainen hoitovapaa

Erityisen hoidon ja huollon tarpeessa ole­van vammaisen tai pitkäaikaissairaan lap­sen vanhemman osalta oikeus osittaiseen hoitovapaaseen jatkuu, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.

Lisätietoja työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta- Ulkoinen linkki.

5.7 Palveluseteli lisää valinnan mahdollisuutta

(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä)

Palvelusetelin tarkoituksena on lisätä asiak­kaan valinnan mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kunta päättää, ottaako se palvelusetelin käyttöön ja mihin palvelui­hin ja missä laajuudessa seteliä käytetään. Kunta päättää myös onko palveluseteli tulo­sidonnainen vai kaikille käyttäjille saman­suuruinen.

Asiakkaalla on aina oikeus kieltäytyä palve­lusetelistä, jolloin kunnan on ohjattava hä­net muilla tavoin järjestettyjen palvelujen piiriin. Asiakkaalla ei myöskään ole ehdo­tonta oikeutta vaatia palveluseteliä. Ennen palvelusetelin myöntämistä on arvioitava asiakkaan palvelun ja hoidon tarve sekä laa­dittava asiakassuunnitelma.

Palvelusetelin arvon tulee olla asiakkaan kannalta kohtuullinen. Maksuttomaksi sää­dettävistä palveluista ei saa jäädä makset­tavaksi omavastuuosuutta. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineen hankkimisek­si annettavalla palvelusetelillä täytyy voida hankkia yksilöllistä tarvetta vastaava tavan­omainen apuväline.

5.8 Asuntojen korjausavustukset

(Laki asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista)

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA myöntää tukea sosiaalisen ja taloudelli­sen tarveharkinnan perusteella ikääntynei­den ja vammaisten asuntojen korjaustoimin­taan. Avustusta voi yleensä saada enintään 50 % etukäteen hyväksytyistä kustannuk­sista. Erityisestä syystä avustusta voidaan myöntää 70 %. Avustuksen saamiseen on tu­lorajat, yhden henkilön taloudessa 2 000 eu­roa/kk ja kahden henkilön taloudessa 3 400 €/kk.

Lisätietoja saa ARAn korjaus- ja energia-avustusten ­palvelusta: korjausavustus.ara@ara.fi, p. 029 525 0818.

6 Kuntoutusta näön heiketessä

6.1 Mitä on kuntoutus?

Kuntoutuksella pyritään tukemaan ja mah­dollistamaan sekä ylläpitämään kuntoutu­jan toiminta-, työ- ja opiskelukykyä sekä tu­kemaan mahdollisimman itsenäistä selviy­tymistä elämässä. Kuntoutusta järjestetään kuntoutuksen palveluntuottajan tiloissa tai kotipaikkakunnalla. Kotipaikkakunnalla jär­jestettäviä kuntoutuspalveluita ovat muun muassa apuvälineet ja niiden käytön opas­tus. Lisätietoja saa keskussairaaloiden kun­toutusohjaajilta (katso luku 17). Näkövam­maisille suunnattua laitosmuotoista kun­toutusta järjestetään useassa eri paikassa.

Näkövammaisten liiton Kuntoutus-Iiriksen kuntoutus

Kuntoutus-Iiriksessä järjestetään kuntou­tusta eri elämäntilanteessa oleville näkö­vammaisille ja näköongelmaisille sekä nä­kövammaisille lapsille perheineen. Kun­toutuksessa on monipuolisesti erilaisia toiminnallisia käytännön harjoituksia, kes­kusteluryhmiä eri aihealueista sekä yksi­löllisiä tapaamisia asiantuntijoiden kanssa. Kuntoutuksen ohjelma muodostuu yksilö- ja ryhmäohjelmasta.

Lasten ja nuorten kuntoutuksen kohderyh­mänä ovat näkövammaiset alle 16-vuotiaat lapset ja nuoret. Lapsiperheillä on mahdolli­suus hakeutua yksilölliseen kuntoutukseen, jonka tarkoituksena on edistää lapsen toimin­takykyä ja tukea perheen jaksamista arjessa. Nuorten yksilöllisen kuntoutuksen tavoittee­na on tukea ja vahvistaa nuoren edellytyksiä itsenäiseen elämään. Lisäksi näkövammaisil­le lapsille ja heidän omaisilleen järjestetään viiden vuorokauden mittaisia ryhmämuotoi­sia sopeutumisvalmennuskursseja.

Ammatillinen kuntoutusselvitys on osa ammatillista kuntoutusta, joka on tarkoitet­tu työikäisille näkövammaisille tai näköon­gelmaisille, joiden työ- tai opiskelukyky ja ansiomahdollisuudet ovat olennaisesti hei­kentyneet. Kuntoutusselvityksen tavoittee­na on tukea kuntoutujan työelämässä jatka­mista, työelämään palaamista tai sinne siir­tymistä. Kuntoutusselvityksen aikana laadi­taan ammatillinen kuntoutussuunnitelma.

Yksilöllisenä kuntoutuksena järjestetään sekä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta et­tä harkinnanvaraista kuntoutusta. Yksilölli­sen kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa kuntoutujan itsenäistä selviytymistä tuke­via arjen taitoja ja lisätä voimavaroja. Kun­toutuksen sisältö suunnitellaan kuntoutu­jan tarpeiden pohjalta ja sitä toteuttaa mo­niammatillinen työryhmä.

ICT-apuvälinekartoituksessa selvitetään, mitä tietoteknisiä apuvälineitä asiakas tar­vitsee työssä, opiskelussa tai vapaa-aikana. Kartoituksessa määritellään sopivan tieto­teknisen laitteiston kokoonpano ja laaditaan suositus sen hankintaa varten. Kela voi jär­jestää apuvälinekartoituksen, kun tarkoi­tuksena on selvittää apuvälinetarvetta työs­sä tai opiskelussa.

Tutustu Kuntoutus-Iirikseen.

6.2 Miten kuntoutukseen haetaan?

Kuntoutukseen hakeudutaan keskussairaa­lan, perusterveydenhuollon, yksityisen sil­mälääkärin tai työterveyslääkärin kautta. Lääkäri laatii kuntoutushakemuksen liit­teeksi tarvittavan B-lausunnon. Lasten kun­toutukseen hakeutumisessa keskeinen taho on keskussairaala. Vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen tarvitaan julkisessa tervey­denhuollossa laadittu kuntoutussuunnitel­ma (KU 207, B-lausunto tai epikriisi, joka si­sältää kuntoutussuunnitelman).

Kuntoutusta harkitessa kannattaa ottaa yh­teyttä oman alueen keskussairaalaan näkö­vammaisten kuntoutusohjaajaan. Hänel­tä saa tietoa kuntoutusmahdollisuuksista ja -kursseista. Kuntoutusohjaaja kartoittaa asi­akkaan kuntoutustarpeen ja tekee asiakkaal­le kuntoutussuunnitelman. Kuntoutussuun­nitelman tekoon voi osallistua asiakkaan, hoitavan lääkärin ja muiden ammattilais­ten lisäksi myös asiakkaan omaisia. Suunni­telmaan kirjataan kuntoutujan nykytilanne, kuntoutuksen tavoitteet ja se, millaisella kun­toutuksella näihin tavoitteisiin päästään.

Kuntoutukseen hakeudutaan täyttämällä kuntoutushakemus ja toimittamalla se tahol­le, joka toimii kuntoutuksen maksajana (esi­merkiksi Kela, vakuutusyhtiö, sosiaali- ja ter­veydenhuolto, työhallinto). Hakemuksen liit­teeksi tarvitaan joko kuntoutussuunnitelma tai lääkärinlausunto B tai vastaavat tiedot si­sältävä muu lääketieteellinen selvitys. Hake­muslomakkeita saa kuntoutuksen maksajata­holta, esimerkiksi Kelan lomakkeet löytyvät verkkosivulta- Ulkoinen linkki. Kun­nan sosiaalitoimelta voi hakea yksilöllistä pis­tekirjoituksen tai liikkumistaidon ohjausta.

Hakemuksen täyttämiseen saa apua kes­kussairaaloiden kuntoutusohjaajilta. Myös Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvon­nan asiantuntijat auttavat hakemusten teos­sa. Kuntoutukseen hakeutuessa on erittäin tärkeää miettiä oma kuntoutustarve sekä omat tavoitteet kuntoutukselle ja kirjata ne hakemuksen perusteiksi. Joillekin sopeutu­misvalmennuksen, perhekuntoutuksen ja yksilöllisen kuntoutuksen jaksoille on mah­dollista saada omainen mukaan. Hakemuk­sessa on mainittava omaisen osallistumis­tarve ja hänen henkilötietonsa.

Katso myös luku 11.1 Työn mukautusratkai­sut ja ammatillinen kuntoutus (linkki vie luvun 11 alkuun).

Lisätietoja

• Näkövammaisten liiton kuntoutus, kurssisihteeri p. 09 3960 4455
• Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan asiantuntijat
• Keskussairaalan kuntoutusohjaajat, katso luku 17
• Kelan kuntoutus- Ulkoinen linkki p. 020 692 205

6.3 Toimeentulo kuntoutuksen aikana

6.3.1 Kelan kuntoutusraha

Kuntoutusraha turvaa toimeentulon kun­toutuksen aikana. Kuntoutusrahaa voi saa­da kuntoutuksen ajalta, jos kuntoutuspäätös on saatu Kelasta, työterveyshuollosta, kun­nasta tai kuntayhtymältä. Tietyin edellytyk­sin kuntoutusrahaa voi saada myös oppiso­pimuskoulutuksen tai veikkausvaroin rahoi­tetun sopeutumisvalmennuskurssin ajalta. Usein kuntoutusrahaa haetaan Kelasta. Jos kuntoutuksen maksaa työeläkelaitos tai va­kuutusyhtiö, kuntoutusrahaa haetaan ensi­sijaisesti kuntoutuksen maksajataholta.

Kuntoutusraha määräytyy tulojen mukaan ja on verotettavaa tuloa. Se lasketaan yleen­sä samoin kuin sairauspäiväraha. Ammatil­lisen kuntoutuksen ajalta maksettava kun­toutusraha on sairauspäivärahaa suurempi.

Osakuntoutusrahaa voi saada, jos työaikaa on kuntoutuksen vuoksi lyhennetty vähin­tään 40 %. Kuntoutuja ja työnantaja arvioi­vat, voiko kuntoutuspäivänä työskennellä. Yrittäjä tekee arvion itse.

Omavastuuaika, eli päivät, joilta kuntoutus­rahaa ei saa, on yleensä 10 arkipäivää. Jos kuntoutus on hyvin lyhyt, omavastuuaika on yksi päivä. Omavastuuaikaa ei ole, jos henkilö on saanut juuri ennen kuntoutus­ta sairauspäivärahaa tai työttömyysetuutta. Kuntoutusrahaa voivat saada myös sopeu­tumisvalmennukseen ja perhekuntoutuk­seen osallistuvat omaiset. Kuntoutusrahan omavastuuaikaa ei ole vanhemmalla, joka osallistuu lapsensa kuntoutukseen.

Joissain tilanteissa kuntoutusrahaa kan­nattaa hakea etukäteen. Takautuvasti sitä voi hakea enintään neljä kuukautta. Kun­toutusrahaa voi hakea verkossa Kelan asiointisivuilla- Ulkoinen linkki tai toimittamalla hake­muksen KU112 ja tarvittavat liitteet Kelan toimistoon. Lisätietoja kuntoutusrahasta Kelan sivuilla- Ulkoinen linkki.

6.3.2 Nuoren kuntoutusraha 16–19-vuotiaalle

Nuoren kuntoutusrahaa voidaan maksaa 16–19-vuotiaille vammaiselle nuorelle. Edel­lytyksenä on, että vamma heikentää oleelli­sesti nuoren mahdollisuuksia valita ammat­ti ja työ. Lisäksi nuoren on tarvittava opis­kelussa erityisiä tukitoimia, joita voivat olla esimerkiksi kunnan myöntämä henkilökoh­tainen apu tai Kelan ammatillisena kuntou­tuksena opiskeluun myöntämät apuvälineet.

Opiskelun tavoitteena on oltava työelämä. Työn ei tarvitse olla kokopäiväistä, vaan oleellista on, että sen avulla on mahdollista hankkia lisätuloja. Nuoren kuntoutusrahaa ei makseta, jos opiskelun tavoitteena on vain arjen asioiden oppiminen.

Hakemukseen liitetään henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma. Sen laatii kotikunta yhdessä nuoren, hänen huoltajiensa ja tarvittaessa muiden asian­tuntijoiden (esimerkiksi oppimis- ja ohjaus­keskus Valterin Onervan toimipisteen tai keskussairaalan kuntoutusohjaajan) kanssa. Suunnitelmassa on oltava arviot opiskelun tavoitteista, vamman vaikutuksesta opis­kelu- ja työllistymismahdollisuuksiin sekä suunnitelmat opiskelujen toteutumisesta ja tarvittavista tukitoimista. Liitteenä on olta­va lääkärinlausunto B, josta käy ilmi, miten terveydentila vaikuttaa työkykyyn ja amma­tinvalintaan.

Opiskelemassa oleva nuori voi saada nuoren kuntoutusrahaa heti täytettyään 16 vuotta. Sitä voi saada myös peruskouluun. Jos nuo­ri opiskelee täyttäessään 20 vuotta, hän voi saada nuoren kuntoutusrahaa käynnissä olevien opintojen loppuun (tutkintovaati­musten mukainen opiskeluaika).

Nuoren kuntoutusraha on verotettavaa tu­loa ja maksetaan myös opiskelun loma-ajal­ta. Takautuvasti sitä voi saada neljä kuu­kautta. Nuoren kuntoutusrahaa haetaan Kelan asiointisivuilla- Ulkoinen linkki tai toimitta­malla hakemus KU111, henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma, lää­kärinlausunto B ja muut mahdolliset liitteet Kelan toimistoon.

Lisätietoa nuoren kuntoutusrahasta Kelan sivuilla- Ulkoinen linkki.

6.3.3 Työeläkelaitosten kuntoutusraha

Työeläkelaitokset maksavat kuntoutusra­haa aktiivisen ammatillisen kuntoutuk­sen ajalta. Kuntoutusrahan suuruus on sa­ma kuin hakijan laskennallinen työkyvyttö­myyseläke korotettuna 33 prosentilla. Osa­kuntoutusrahaa (50 % kuntoutusrahasta) voidaan maksaa henkilölle, joka tekee osit­tain ansiotyötä ammatillisen kuntoutuksen rinnalla.

Kuntoutuskorotus maksetaan työkyvyttö­myyseläkkeellä tai kuntoutustuella oleville henkilöille kuntoutuksen ajalta. Korotus on 33 prosenttia maksussa olevien eläkkeiden määrästä. Jos osatyökyvyttömyyseläke mak­setaan kuntoutuksen ajalta täyden työkyvyt­tömyyseläkkeen suuruisena, kuntoutusko­rotus lasketaan täyden eläkkeen määrästä.

Kuntoutujalle voidaan maksaa harkinnanva­raista kuntoutusavustusta muutamia kuu­kausia ennen kuntoutukseen pääsyä, ellei kuntoutujalla ole muuta tuloa sinä aikana.

Työeläkelaitoksesta voi kysyä muiden kun­toutuksesta aiheutuvien kulujen, esimer­kiksi matka- ja opiskelukulujen, korvaami­sesta. Yrittäjille ja ammatinharjoittajille voi­daan maksaa elinkeinotukea, joka on koro­tonta tai tavanomaisen korkotason alittavaa lainaa tai avustusta.

6.3.4 Kuntoutusmatkoista saa Kelan matkakorvausta

Kela korvaa kuntoutuksesta aiheutuneita matkakustannuksia. Kelan kuntoutukseen tehty matka korvataan kuntoutuspäätöksen perusteella, hakemus riittää, liitteitä ei tarvi­ta. Katso luku 9.8 (linkki vie luvun 9 alkuun).

Kela korvaa matkat myös järjestöjen toteut­tamille sopeutumisvalmennuskursseille, jos

1. kurssille on hakeuduttu lääkärin lähet­teellä, jossa on lääkärin suositus kurssil­le hakeutumisesta
2. kurssiohjelmassa on lääkärin tai sairaus­vakuutuslaissa tarkoitetun muun terve­ydenhuollon ammattihenkilön antamaa hoitoa, tutkimusta tai hoidon opastusta
3. matkakorvaushakemuksen liitteenä tu­lee olla kurssiohjelma ja osallistumisto­distus, jossa on kurssin järjestäjän mer­kintä siitä, kenen lääkärin lähetteeseen sopeutumisvalmennuskurssi perustui ja kopio kuntoutuspäätöksestä.

7 Helpotusta arkeen

Hyvä valaistus ja kontrastit auttavat näke­mistä. Heikosti näkevät henkilöt tarvitse­vat suurentavien apuvälineiden lisäksi sel­keän ympäristön ja hyvän valaistuksen, jotta he pystyvät käyttämään jäljellä olevaa näkö­ään. Käsitys tilojen koosta, muodosta ja ka­lustuksesta muodostuu kontrasti- ja värie­rojen perusteella, jotka hyvällä valaistuksel­la saadaan esiin. Hyvät valaistusolosuhteet mahdollistavat jäljellä olevan näkökyvyn te­hokkaan käytön. Lue lisää vinkkejä kotiin.

Vinkkejä arkeen:

• Värilliset astiat, leikkuulaudat ja kodintekstiilit ovat loistavia apuvälineitä.
• Ruisleipäviipale erottuu valkoiselta lautaselta.
• Maito kannattaa kaataa tummaan lasiin, kahvi vaaleaan kuppiin.

7.1 Mistä apua lukemiseen ja kirjoittamiseen?

7.1.1 Näkemisen apuvälineet

Suurennuksen tarve on aina yksilöllistä. Suurennuslaseja on lisäksi eri käyttötarkoi­tuksiin. Esimerkiksi television katselulasit voivat helpottaa ohjelmien seuraamista, kun lasit suurentavat kuvan ja tekstin. Pieniko­koisen kiikarin voi kuljettaa helposti muka­na. Se auttaa näkemään esimerkiksi katu­kyltit ja bussien numerotaulut.

Elektronisella suurennuslaitteella voi säätää suurennuksen lisäksi taustan ja tekstin vä­riä. Suurennusteho on moninkertainen suu­rennuslaseihin verrattuna. Valikoimissa on sekä pöytämalleja (luku-TV) että pienikokoi­sia, kevyitä kannettavia malleja.

Pöytämallin avulla voi kirjoittaa käsin tai tehdä muuta tarkkuutta vaativaa työtä. Joihinkin malleihin voi liittää taulukame­ran, jolloin taululla olevaa aineistoa voi­daan katsella omalta näytöltä sopivan ko­koiseksi suurennettuna. Tämä helpottaa erityisesti näkövammaisia koululaisia ja opiskelijoita.

Kannattaa selvittää, onko mahdollista saa­da käyttöönsä suurennuslaseja keskussai­raalasta maksutta. Apuvälineiden hankin­nasta tarkemmin luvussa 8.

7.1.2 Luetus®-palvelu lehtien lukemiseen

Tutusta lehdestä ei tarvitse luopua näön heikentyessä. Mobiililaitteella, tietokoneel­la tai helppokäyttöisellä Daisy-soittimella voi kuunnella muun muassa kymmeniä sa­noma- ja aikakauslehtiä. Luetus®-verkkopal­velussa on myös tuhansia kirjoja ja erilaisia oppaita, kuten radio- ja tv-ohjelmat sekä tie­toa lääkkeistä. Näkövammaisten liitto tar­joaa palvelun yhteistyössä lehtikustantajien kanssa.

Luetus-palvelu on asiakkaalle maksu­ton. Sen asiakkaaksi pääsee, jos näkövam­man haitta-aste on vähintään 50 prosent­tia. Luetus-palvelun hakulomake ja li­sätietoja palvelusta, it-neuvonta@nkl.fi ja p. 09 3960 4000. Jos ha­kijalla ei ole näkövammaiskorttia, hakemuk­sen liitteeksi tarvitaan lääkärintodistus nä­kövamman haitta-asteesta.

7.1.3 Äänilehdet

Äänilehtiä voi kuunnella helppokäyttöisil­lä Daisy-soittimilla sekä useimmilla tietoko­neilla ja mobiililaitteilla. Näkövammainen henkilö voi tarvittaessa lainata Näkövam­maisten liitosta Daisy-soittimen. Suurin osa äänilehtipalveluista sekä Daisy-soittimen lainaus ovat asiakkaalle maksuttomia.

Lisätietoja äänilehtipalveluista saa näkövammaisten alueyhdistyksistä tai verkkosivuiltamme p. 09 396 041. Näkövammaisten liiton julkaisuhausta- Ulkoinen linkki voit tarkistaa, miten ja millä laitteilla eri leh­det ovat kuunneltavissa.

7.1.4 Celian äänikirjapalvelu

(Laki näkövammaisten kirjastosta)

Celian kirjoja voivat käyttää kaikki, joille ta­vallisen kirjan lukeminen on sairauden, vam­man tai vastaavan syyn vuoksi vaikeaa. Voit liittyä Celian äänikirjapalvelun käyttäjäksi kirjastossa tai koulussa. Palvelu on maksuton.

Vuosittain Celia tuottaa ääni- ja pistekirjoik­si noin 30 % kaikesta Suomessa julkaistusta kauno- ja tietokirjallisuudesta. Tällä hetkel­lä valikoimassa on noin 45 000 eri äänikirjaa, joita voi kuunnella suoraan verkosta tai lai­nata CD-levyllä.

Celia tarjoaa myös oppimateriaalia saavutet­tavassa muodossa peruskouluun, lukioon ja ammatillisiin opintoihin sekä kurssikirjo­ja korkeakouluihin. Äänikirjojen lisäksi va­likoimaan kuuluu pistekirjoja sekä näkö- ja monivammaisille lapsille tarkoitettuja kos­kettelukirjoja.

Lisätietoja Celian verkkosivuilta- Ulkoinen linkki, palvelut@celia.fi ja p. 0295 333 050.

7.1.5 Pistekirjoitus

Pistekirjoitus on kohokirjoitusjärjestelmä, joka on perustaltaan samanlainen kaikkial­la maailmassa.

Pistekirjoitustaito on välttämätöntä sokeille ja vaikeasti heikkonäköisille, koska vain lu­kemalla oppii oikeinkirjoituksen. Kirjoitus- ja lukutaito ovat tarpeellisia myös muistiin­panojen tekemiseen ja tavaroiden merkitse­miseen.

Pistekirjoitus- ja kohomerkinnät julkisis­sa tiloissa auttavat näkövammaisia ihmisiä liikkumisessa ja asioinnissa. Lisäksi muun muassa lääkepakkauksista löytyy pistekir­joituksella lääkkeen nimi ja vahvuus.

Pistekirjoitusta voi opiskella seuraavin tavoin:

• Näkövammaisten liiton Kuntoutus-Iiriks­en yksilöllisessä kuntoutuksessa.
• Yksilöllisesti erikseen nimetyn ohjaajan kanssa. Maksusitoumusta pistekirjoituk­sen opiskeluun voi hakea oman kunnan vammaispalveluista.
• Joissakin Näkövammaisten liiton alueyh­distyksistä kokoontuu pistekirjoituksen opintopiiri. Lisätietoja yhdistyksistä.

Näkövammaisten liitto järjestää pistekir­joituskursseja myös näkeville henkilöil­le. Lisäksi myynnissä on näkeville ja heik­konäköisille tarkoitettu pistekirjoituksen itseopiskelumateriaali Pistele menemään. Lisätietoja Näkövammaisten liiton verkkosivuilta ja koulutussuunnitte­lijalta p. 09 396 041.

7.1.6 TV-ohjelmien äänitekstitys

Jos et ehdi tai voi lukea tv-tekstityksiä hei­kentyneen näkökyvyn takia, voit kuunnella joidenkin tv-kanavien tekstityksen koneää­nellä. Ohjelman omat äänet kuuluvat taus­talla. Äänitekstityksen saa kuuluviin valit­semalla television ääniasetuksista ensisijai­seksi kieleksi hollannin kielen.

Äänitekstitys on tv-kanavien palvelu, jonka voi ottaa käyttöön ilman lisälaitteita tai -oh­jelmia. Yle, MTV3 ja Nelonen äänitekstittä­vät kaikki vieraskieliset tv-ohjelmat lukuun ottamatta musiikki- ja ajankohtaisohjelmia sekä uutisia. YLE Areenassa tekstitystä voi kuunnella myös Applen mobiililaitteissa VoiceOver-ruudunlukuohjelman avulla.

7.1.7 118-numeropalvelu

Näkövammainen, jonka haitta-aste on vähintään 50 prosenttia, on oikeutettu koh­tuuhintaiseen 118-numeropalveluun (hinta 0,67 e/puhelu).

Palvelun käyttäjäksi voi ilmoittautua Näkövammaisten liiton järjestöpalveluihin puh. 09 3960 4656 (ti–to klo 9–15) tai omaan alueyhdistykseen kertomalla paitsi nimen­sä, myös puhelinnumeronsa, josta palvelua käyttää. Yhdistykseen kuulumattomat hen­kilöt toimittavat silmälääkärintodistuksen haitta-asteineen Näkövammaisten liiton jär­jestöpalveluun.

7.1.8 Lukupalvelu toimii vapaaehtoisvoimin

Näkövammaisten liiton lukupalvelussa tuo­tetaan vapaaehtoisten voimin näkövam­maisille asiakkaille Daisy-äänitteeksi sel­laista materiaalia, jota muut tahot eivät tuo­ta. Asiakas voi toimittaa luettavaksi tarvit­semaansa aineistoa, esim. lehtiartikkeleita, omakustanteita ja harrastuksiin ja opiske­luun liittyviä materiaaleja. Lukupalvelun asiakkaaksi pääsee, jos näkövamman hait­ta-aste on vähintään 50 prosenttia. Palvelu on maksuton lukuun ottamatta luettavan ai­neiston lähetyskuluja lukupalveluun. Luku­tilaukset p. 09 3960 4681 ma–pe klo 10–14 tai lukupalvelu@nkl.fi.

7.2 Mistä apua liikkumiseen?

(Terveydenhuoltolaki, sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkinnällisen kuntou­tuksen apuvälineiden luovutuksesta, vammaispalvelulaki, Maa- ja metsätalous­ministeriön asetus ilmoitettujen elintarvike­huoneistojen elintarvikehygieniasta)

Katso vaikeavammaisten kuljetuspalvelu luku 4.1.1 (linkki vie luvun 4 alkuun).

7.2.1 Valkoinen keppi liikkumisen apuvälineenä

Näkövammainen tarvitsee liikkumistaidon ohjausta oppiakseen valkoisen kepin tehok­kaan käytön ja saadakseen rohkeutta liik­kumiseen. Valkoisella kepillä hän pystyy ha­vaitsemaan reitillä olevat tasoerot kuten portaat tai kuopat sekä löytämään jalkakäy­tävän tai tien reunat.

Kepin valkoinen väri on viesti näkövammas­ta. Valkoinen keppi voi olla myös tuki- tai kävelykeppi.

Valkoiset kepit ovat maksuttomia lääkinnäl­lisen kuntoutuksen apuvälineitä. Näkövam­maiset saavat ne käyttöönsä joko keskussai­raalasta tai terveyskeskuksesta.

7.2.2 Liikkumistaidon ohjaus

Liikkumistaidon ohjauksen tarkoitus on, että näkövammainen henkilö oppii liikku­maan mahdollisimman itsenäisesti ja tur­vallisesti hänelle tärkeissä toimintaympä­ristöissä käyttäen eri aisteja ja liikkumisen apuvälineitä.

Ohjaus käsittää tarpeen mukaan liikkumi­sen perustaitojen harjoittelun, valkoisen ke­pin ja muiden liikkumisen apuvälineiden käytön. Lisäksi harjoitellaan liikkumista tarvittavilla arjen reiteillä ja erilaisissa ym­päristöissä. Liikkumistaidon ohjausta anne­taan yksilöllisenä ohjauksena arkiympäris­tössä, kuntoutusjaksoilla ja näkövammais­ten oppilaitoksissa.

Liikkumistaidon ohjausta voi hakea keskus­sairaalan näkövammaisten kuntoutusohjaa­jilta tai kunnan vammaispalveluista. Lisä­tietoja keskussairaaloiden kuntoutusohjaa­jilta (katso luku 17), Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan asiantuntijoilta sekä Kuntoutus-Iiriksestä p. 09 396 041.

7.2.3 Navigaattorit ja mobiilisovellukset liikkumisen tukena

Paikannustekniikka auttaa näkövammai­sen henkilön liikkumista helpottamalla kohteiden ja reittien löytämistä. Paikan­nustekniikan käyttö liikkumisen tukena edellyttää hyvää, itsenäistä liikkumistai­toa. Älypuhelimella käytettävät paikannus-ja navigointisovellukset ilmoittavat käyttä­jän sijainnin sekä kohteen suunnan ja etäi­syyden puheella.

BlindSquare- Ulkoinen linkki on iPhonessa ja iPadissa toi­miva sovellus, joka ilmoittaa nykyisen si­jainnin katuverkostossa sekä etäisyyden ja suunnan lähiympäristön kohteisiin tai käyt­täjän tallentamiin paikkoihin. Rannetutka Sunu Band- Ulkoinen linkki on näkövammaisille kehitetty laite navigointiin ja ympäristön hahmotta­miseen (lisätietoja Aviris, p. 09 3960 4700).

7.2.4 Opaskoira

Opaskoira on sokeiden tai vaikeasti heik­konäköisten lääkinnällisen kuntoutuksen apuväline, jonka kustannuksista vastaa kes­kussairaala. Kun opaskoira on valjaissa, se on töissä. Jotta yhteistyö näkövammaisen ja koiran välillä onnistuu, koira tarvitsee työ­rauhan. Opaskoiran saa ottaa mukaansa esi­merkiksi elintarvikeliikkeisiin, kahviloihin, ravintoloihin ja yleisötapahtumiin. Lisätie­toja keskussairaalan kuntoutusohjaajalta, katso luku 17.

Lue myös Näkövammaisten liiton kannanotto opas­koiran käyttäjän oikeuksista.

7.3 Tietokoneet ja puhelimet

7.3.1 Tietokoneen mukauttaminen heikkonäköiselle käyttäjälle

Heikkonäköiselle käyttäjälle riittää usein näytön värien ja fonttien sekä hiiren asetus­ten muokkaaminen näkötilanteen mukaan. Joskus apua on myös tavallista suuremmas­ta näytöstä. Näytön varrella voi lisäksi sää­tää näytön etäisyyden, korkeuden ja kallis­tuskulman sellaiseksi, että työasento säilyy hyvänä. Jos asetusten mukauttaminen ei rii­tä, tarvitaan apuvälineeksi suurennus- tai ruudunlukuohjelma.

7.3.2 Suurennusominaisuudet ja -ohjelmat tietokoneissa

Windows-ympäristön suurennuslasi ja Applen tietokoneiden käyttöjärjestelmän suurennusominaisuus tarjoavat perusta­son suurennustoiminnot. Lisäksi joidenkin hiirien ohjelmistoihin sisältyy suurennusla­sitoimintoja. Nämä ratkaisut eivät sovi kai­kille heikkonäköisille tai vaativampiin käyt­tökohteisiin. Edistyneempiä suurennusoh­jelmia myyvät apuvälinetoimittajat. Jotkut suurennusohjelmat sisältävät myös puhe­tuen, joka ei kuitenkaan ole yhtä laaja kuin ruudunlukuohjelmassa.

7.3.3 Tietokoneiden ruudunlukuohjelmat ja koneäänet

Puhesyntetisaattori muuntaa näytöllä ole­van tekstin koneääneksi eli synteettiseksi puheeksi. Puhesyntetisaattori tarvitsee toi­miakseen ruudunlukuohjelman, joka tulkit­see tietokoneen näytöllä olevan tekstin ja välittää sen edelleen puhesyntetisaattorille tai pistenäytölle. Katso luku 7.3.4 (linkki vie luvun 7 alkuun).

Ruudunlukuohjelma toistaa tarvittaessa kir­joitettaessa merkin tai sanan. Valmiin tekstin lukeminen voi tapahtua rivi, lause tai kappa­le kerrallaan tai koko teksti automaattisesti.

Saatavana on sekä maksuttomia että mak­sullisia eri kielisiä koneääniä ja ruudunlu­kuohjelmia. Tunnetuin maksuton ruudunlu­kuohjelma Windows-ympäristöön on NVDA- Ulkoinen linkki. NVDA:n mu­kana tulee myös maksuton suomenkielinen eSpeak-puhesyntetisaattori. Applen Mac OS -ympäristö sisältää VoiceOver-ruudun­lukuohjelman ja suomenkielisen koneäänen.

7.3.4 Tietokoneen lisälaitteet

Skannerin ja tekstin tunnistusohjelman avulla voi muuntaa painettua tekstiä säh­köiseen muotoon. Skannattua tekstiä voi lu­kea ja muokata tekstinkäsittelyohjelmalla. Käsin kirjoitettua tekstiä ei voi muuntaa pu­hutuksi tekstiksi.

Pistenäyttö on tietokoneeseen tai mobiili­laitteeseen liitettävä lisälaite, jonka näyttö­riviltä voi lukea pistekirjoituksena näytön sisältöä. Pistenäyttöä ohjataan sen omilla näppäimillä tai tietokoneen näppäimistöllä. Joissakin pistenäytöissä on myös pistekirjoi­tusnäppäimistö tekstin kirjoittamiseen.

Pistetulostimella voi tulostaa tekstinkäsit­telyohjelmalla kirjoitetun tekstin pistekir­joitukseksi.

7.3.5 Mobiililaitteen käyttö näkövammaisena

Applen mobiililaitteiden (iPhone, iPad ja jot­kut iPod Touch -laitteet) yhteinen iOS-käyt­töjärjestelmä sisältää suurennusominai­suuden sekä VoiceOver-ruudunlukuoh­jelman ja sen käyttämät koneäänet. Myös Android-laitteet (muun muassa Samsung Galaxy -puhelimet ja -taulutietokoneet) si­sältävät maksuttoman suurennusominai­suuden, TalkBack-ruudunlukuohjelman ja koneäänen.

Suurennusominaisuus ei vaikuta laitteen ohjauksen kosketuseleisiin, mutta sen si­jaan ruudunlukuohjelmaa käytettäessä kosketuseleet ovat erilaiset.

Erillinen näppäimistö helpottaa kirjoitta­mista mobiililaitteella. Myös langattomat kuulokkeet antavat lisää vapautta laitteen käyttöön. Jotkut pistenäytöt voidaan liittää Applen mobiililaitteisiin ja Android-laittei­siin.

Markkinoilla on lukuisia näkövammaisille käyttäjille kehitettyjä maksuttomia ja mak­sullisia mobiilisovelluksia, jotka esimerkik­si tukevat itsenäistä liikkumista, muunta­vat painetun tekstin puheeksi (tekstintun­nistus, OCR) sekä toistavat ääni- ja e-kirjoja.

7.3.6 Ohjausta ja apua tieto- ja viestintätekniikkaan

Apuvälineen myöntänyt taho vastaa sen käytön opastuksen järjestämisestä, katso luku 8. Kuntoutus-Iiriksen ict-ohjaus tar­joaa tieto- ja viestintätekniikan yksilöllistä ohjausta Iiris-keskuksessa, asiakkaan työ- tai opiskelupaikassa tai kotona.

Useimmissa näkövammaisten alueyhdistyk­sissä toimivat tietotukipalvelut tarjoavat tie­to- ja viestintätekniikan ohjausta yksilölli­sesti ja pienryhmissä sekä lähitukea. Lisäksi yhdistykset järjestävät toiminta-alueellaan laitteiden ja palveluiden esittelyjä.

Lisätietoja näkövammaisten tieto- ja vies­tintätekniikan käytöstä ja hankinnasta an­taa Näkövammaisten liiton IT-neuvonta: it-neuvonta@nkl.fi, p. 09 3960 4000.

ICT-apuvälinekartoitus: katso luku 6.1.

7.4 Vapaaehtoinen apu

Vapaaehtoista apua on saatavilla esimerkik­si lukuapuun, asiointiin, ulkoiluun ja harras­tuksiin.

Vapaaehtoista apua tarjoavat seurakunnat, yhdistykset ja järjestöt kuten SPR, Martat, 4H ja Leijonat. Saatavuus vaihtelee paikka­kunnittain.

Vapaaehtoiseksi haluava voi myös tarjota omaa panostaan vapaaehtoistoimintaan. Li­sätietoja näkövammaisten alueyhdistyksiltä sekä seurakunnilta, kuntien sosiaalitoimes­ta ja muilta järjestöiltä.

7.5 Vertaistuki

Mikäli näkövammainen kaipaa mielekäs­tä toimintaa arkeensa ja haluaa olla tukena toiselle vammautuneelle, näkövammaisten alue- ja paikallisyhdistykset tarjoavat mo­nenlaisia vertaistoiminnan muotoja, kuten mahdollisuuden toimia erilaisten kerhojen tai ryhmien vetäjänä tai vertaistoimijana. Lisätietoja saa oman alueen yhdistykseltä (katso luku 16).

Näkövammaisten keskustelukanavat ovat Näkövammaisten liiton tarjoama sähköinen alusta näkövammaisten ihmisten vertaistu­keen ja tiedottamiseen. Palvelu koostuu eri aihepiirejä käsittelevistä keskustelukanavis­ta. Lisätietoa verkkosivuiltamme.

8 Mistä apuvälineitä haetaan?

(Laki ja asetus Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista, asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta, terveydenhuoltolaki, vammaispalvelulaki, työtapaturma- ja ammattitautilaki, laki liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta, sotilasvammalaki, potilasvahinkolaki, laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta, perusopetuslaki, laki ammatillisesta koulutuksesta, yhdenvertaisuuslaki)

8.1 Miten apuvälineitä haetaan?

Näkövammaisen henkilön apuvälineen han­kinta käynnistyy useimmiten ottamalla yh­teyttä keskussairaalan näkövammaisten kuntoutusohjaajaan (katso luku 17) tai sil­mälääkäriin.

Julkisessa terveydenhuollossa apuväline­palveluihin oikeutettuna näkövammaisena pidetään henkilöä, jonka paremman silmän näöntarkkuus on parhaalla toteutettavissa olevalla lasikorjauksella vähemmän kuin 0.3 tai molempien silmien yhteisen näkö­kentän halkaisija on pienempi kuin 60 as­tetta tai näkökyky on muusta syystä hei­kentynyt siten, että haitta-aste on vähin­tään 50 prosenttia.

Kannattaa selvittää, onko mahdollista saada näkövamman vuoksi tarvitsemaansa apu­välinettä julkiselta sektorilta. Terveyskes­kukset tai keskussairaalat eivät myönnä esi­merkiksi isonumeroista tai puhuvaa kelloa tai muita arjessa tarpeellisia tuotteita, kuten langanpujotinta.

Apuvälineitä voi ostaa esimerkiksi apuväli­nemyymälöistä. Aviris- Ulkoinen linkki palvelee koko maata, p. 09 3960 4700.

8.2 Apuvälineitä myöntävät tahot

Keskussairaalat ja terveyskeskukset huo­lehtivat lääkinnällisen kuntoutuksen apu­välineiden järjestämisestä näkövammaisil­le. Näitä apuvälineitä ovat esimerkiksi suu­rennuslasit, elektroniset suurennuslaitteet, valkoinen keppi, tietotekniset apuvälineet, sanelukoneet sekä opaskoira.

Kela korvaa työssä tai ammatillisessa kou­lutuksessa tarvittavat vaativat ja kalliit apu­välineet, kuten elektroniset suurennuslait­teet sekä tietotekniset apuvälineet. Apuvä­linetarve selvitetään yleensä apuvälinekar­toituksessa Näkövammaisten liitossa (katso luku 6.1).

Kunnan sosiaalitoimen kautta voidaan kor­vata tai antaa käyttöön päivittäisissä toimin­noissa tarvittavia välineitä, koneita ja laittei­ta, jotka ovat muita kuin lääkinnällisen kun­toutuksen apuvälineitä. Korvauksen voi saa­da, jos tarvitsee apuvälinettä liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajan toiminnassa. Korvaus on yleensä puolet välineen hankin­tahinnasta. Katso luku 4.2.2 (linkki vie luvun 4 alkuun).

Työ- ja elinkeinotoimisto eli TE-toimisto voi myöntää vajaakuntoisen henkilön työolo­suhteiden järjestelytukea työnantajalle, esi­merkiksi työkoneiden hankkimiseen tai työ­paikan muutostöihin. Työntekijä voi ottaa apuvälineasioissa yhteyttä työterveyshuol­toon.

Opetustoimi. Vammaisella oppilaalla on oi­keus saada maksutta koulunkäynnin apu­välineet. Koulu on velvollinen järjestämään koulu- ja luokkakohtaiset apuvälineet. Näi­tä ovat esimerkiksi kohopulpetti, kohotaso, lisävalo, kääntyvä tuoli tai pistekirjoitusko­ne avustajan oppimateriaalin valmistamista varten. Oppilaan apuvälineasioissa auttavat keskussairaaloiden kuntoutusohjaajat sekä Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ohjaavat opettajat.

Vakuutusyhtiöt korvaavat työtapaturman, ammattitaudin tai liikennevahingon aiheut­taman näkövamman vuoksi tarpeellisia apu­välineitä.

Valtiokonttori korvaa sotainvalideille ja ve­teraaneille ne apuvälineet, joiden tarve joh­tuu sotilastapaturmasta tai -vammasta.

Potilasvakuutuskeskus korvaa sellaiset apu­välineet, joiden tarve on syntynyt tervey­denhoidon yhteydessä aiheutuneesta hen­kilövahingosta.

Näkövammaisten liitto lainaa Daisy-soitti­men äänikirjojen ja äänilehtien kuunteluun, p. 09 3960 4040, daisy@nkl.fi.

Näkövammaisten apuvälineet ovat mukana myös sosiaali- ja terveysministeriön opaskirjassa Val­takunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet. Opas apu­välinetyötä tekeville ammattilaisille ja ohjei­ta asiakkaille- Ulkoinen linkki.

9 Taloudelliset tuet

9.1 Vammaistuki lapselle

(Vammaisetuuslaki ja -asetus)

Kela voi myöntää alle 16-vuotiaan vammais­tukea, jos lapsi tarvitsee asianmukaisesti to­detun sairauden tai vamman vuoksi sään­nöllistä hoitoa, huolenpitoa ja kuntoutusta. Hoidon ja huolenpidon tarpeen tulee olla ta­vanomaista suurempaa verrattuna ikätove­reihin ja kestää vähintään 6 kuukautta. Tu­kea ei myönnetä yksinomaan kustannusten perusteella.

Tuki voidaan myöntää määräajaksi tai sii­hen asti, kun lapsi täyttää 16 vuotta. Kela rat­kaisee tuen määrän sen mukaan, kuinka pal­jon hoitoa, huolenpitoa ja kuntoutusta lap­si tarvitsee. Erityiskustannukset voivat ko­rottaa perustuen korotetuksi tueksi (katso luku 9.4, linkki vie luvun 9 alkuun).

Tuen määrät vuonna 2020:

• Perustuki 93,05 €/kk. Kun lapsen vammas­ta tai sairaudesta aiheutuva hoidontarve on viikoittaista.
• Korotettu tuki 217,13 €/kk. Kun lapsen vam­masta tai sairaudesta aiheutuva hoidontar­ve on vaativaa tai päivittäin aikaa vievää.
• Ylin tuki 421,03 €/kk. Kun lapsen vammas­ta tai sairaudesta aiheutuva hoito on ympä­rivuorokautista.

Ylimpään vammaistukeen on oikeus vai­keasti kuulonäkövammaisilla ja kuuroso­keilla lapsilla sekä alle 4-vuotiailla sokeilla lapsilla.

Tukea haetaan Kelasta sitä varten laaditulla lomakkeella. Myöntämisedellytysten arvioi­miseksi hakemuksen täyttäminen huolelli­sesti kaikilta osin on tärkeää. Hakemukseen liitetään lääkärinlausunto C tai muu lääketie­teellinen selvitys, josta ilmenee samat tiedot. Alle 16-vuotiaan vammaistukea ei voi hakea verkossa. Kun tukeen haetaan korotusta, ha­kemukseen on liitettävä uusi lääkärintodistus tai muu selvitys, jonka perusteella korotus­ta haetaan. Vammaistuen saaminen ei riipu vanhempien tai lapsen tuloista tai varallisuu­desta. Jos lapsi saa saman sairauden tai vam­man perusteella lakisääteiseen tapaturma­vakuutukseen tai liikennevakuutusta koske­vaan lainsäädäntöön perustuvaa hoitotukea tai haittalisää taikka ulkomailta vammaistu­kea vastaavaa etuutta, ne vähennetään vam­maistuen määrästä. Muut etuudet tai kor­vaukset eivät estä tuen saamista. Tukea voi­daan maksaa myös lapselle, joka on laitos­hoidossa. Vammaistuki on verotonta tuloa.

9.2 Vammaistuki aikuiselle

(Vammaisetuuslaki ja -asetus)

16 vuotta täyttäneen vammaistuen tarkoi­tus on helpottaa selviytymistä jokapäiväi­sessä elämässä, työssä ja opiskelussa. Se on tarkoitettu taloudelliseksi tueksi, kun sai­raus tai vamma aiheuttaa haittaa, avuntar­vetta, ohjauksen ja valvonnan tarvetta. Eri­tyiskustannukset voivat korottaa perustuen korotetuksi tueksi (katso luku 9.4, linkki vie luvun 9 alkuun).

Tuen saaminen edellyttää, että hakijan toi­mintakyvyn heikkeneminen kestää vähin­tään vuoden ajan. Toimintakyvyn katsotaan heikentyneen silloin, kun sairaus tai vamma heikentää kykyä huolehtia itsestään, selviy­tyä välttämättömistä kotitaloustöistä tai selviytyä työ- ja opiskelutehtävistä. Lisäksi edellytetään, että henkilön sairaudesta tai vammasta aiheutuu haittaa, avuntarvetta tai ohjauksen ja valvonnan tarvetta.

Tukea ei voida myöntää, jos henkilö saa esi­merkiksi

• kansaneläke- tai työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä, kuntoutustukea, yksilöllistä varhaiseläkettä, vanhuuselä­kettä tai varhennettua vanhuuseläkettä
• takuueläkettä
• kuntoutustukea tai vastaavaa etuutta ul­komailta
• täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa lakisääteisen tapaturmava­kuutuksen, liikennevakuutusta koskevien eri lakien tai sotilasvammalain mukaista jatkuvaa tapaturmaeläkettä, elinkorkoa tai työkyvyttömyyseläkettä
• sellaista ansionmenetyskorvausta, jota maksetaan, kun liikennevahingon sattu­misesta on kulunut vuosi.

Vammaistukea voidaan myöntää takautu­vasti enintään kuudelta kuukaudelta. Tukea voidaan maksaa myös niille henkilöille, jot­ka ovat laitoshoidossa. Vammaistukea mak­setaan yleensä vain Suomen sosiaaliturvaan kuuluvalle henkilölle. Ulkomailta Suomeen muuttaneelle henkilölle vammaistukea voi­daan myöntää pääsääntöisesti vasta, kun henkilö on asunut Suomessa kolme vuotta. Tosiasialliseen Suomessa asumiseen rinnas­tetaan Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen sekä asuminen EU- tai ETA-maassa tai Sveit­sissä.

Tuen määrät vuonna 2020:

• Perustuki 93,05 €/kk. Kun vammasta tai sai­raudesta aiheutuu olennaista haittaa.
• Korotettu tuki 217,13 €/kk. Kun vammas­ta tai sairaudesta aiheutuu huomattavaa haittaa tai henkilö tarvitsee henkilökohtai­sissa toiminnoissaan säännöllisesti viikoit­tain toisen henkilön apua, ohjausta tai val­vontaa. Avuntarve vain kotitaloustöissä tai asioinnissa ei riitä tuen saamiseen.
• Ylin tuki 421,03 €/kk. Henkilölle, joka on vaikeasti vammainen tai joka tarvitsee mo­nissa henkilökohtaisissa toiminnoissaan jo­ka päivä aikaa vievää toisen henkilön apua, ohjausta tai valvontaa tai kun sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuu huomattavas­sa määrin säännöllistä ohjauksen ja valvon­nan tarvetta.

Hakemuslomakkeeseen on kirjattava mah­dollisimman tarkoin oma avun tarve ja eri­tyiskustannukset ja liitettävä lääkärinlau­sunto C tai muu lääketieteellinen selvitys terveydentilasta. Lääkärinlausunto pitää ol­la alle puoli vuotta vanha. Erityiskustannuk­sia ovat esimerkiksi sairaanhoito- ja lääkeku­lut sekä kotipalvelun ja kotisairaanhoidon kustannukset (katso luku 9.4). Näkövam­maisen erityiskustannusten ja avuntarpeen osoittamisesta lisätietoa saa Näkövammais­ten liiton oikeuksienvalvonnan asiantunti­joilta (katso luku 15).

16 vuotta täyttäneen vammaistuen osalta sokeat henkilöt ovat oikeutettuja ylimpään tukeen. Sokeana pidetään henkilöä, jolta puuttuu suuntausnäkö ja joka ei siten voi näkönsä heikkouden vuoksi liikkua kuin tutussa ympäristössä. Suuntausnäkö puut­tuu yleensä, jos näkökyky on 0.04 tai vä­hemmän tai näkökenttä on supistunut jo­ka puolelta alle 10 asteeseen tai näitä vas­taavissa tilanteissa.

Henkilölle, joka on jättänyt varsinaisen työ­kyvyttömyyseläkkeensä lepäämään, voi­daan maksaa palkan lisäksi ylimmän vam­maistuen suuruista tukea, jos hän sai elä­kettä saavan hoitotukea ennen kuin jätti eläkkeen lepäämään. Tämä oikeus ei kos­ke kansaneläkelain 12 pykälän 4 momen­tin mukaan sokeuden perusteella Kelas­ta työkyvyttömyyseläkkeitä saavia. Le­päämisajalta maksettavan ylimmän vam­maistuen ohella ei voida maksaa muuta vammaistukea tai eläkettä saavan hoitotu­kea (katso luku 10.7, linkki vie luvun 10 alkuun).

9.3 Hoitotuki eläkkeen saajalle

(Vammaisetuuslaki ja -asetus)

Hoitotuen avulla Kela tukee pitkäaikaisesti sairaan tai vammaisen eläkkeensaajan sel­viytymistä jokapäiväisessä elämässä sekä hänen toimintakykynsä ylläpitämistä, kun­toutusta ja hoitoa. Tuki korvaa osin myös sairaudesta tai vammaisuudesta aiheutu­via erityiskustannuksia. Hoitotukeen eivät vaikuta eläkkeensaajan ja hänen perheen­sä tulot eikä omaisuus. Tukea voidaan mak­saa myös laitoshoidossa olevalle henkilölle. Hoitotuki on verotonta tuloa.

Eläkettä saavan hoitotukeen on oikeutettu 16 vuotta täyttänyt henkilö, joka saa esimerkiksi

• työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustu­kea kansaneläkkeenä tai työeläkkeenä
• vanhuuseläkettä tai varhennettua van­huuseläkettä kansaneläkkeenä tai työ­eläkkeenä
• täyteen työkyvyttömyyteen perustuvaa lakisääteisen tapaturmavakuutuksen, lii­kennevakuutuksen, sotilasvammalain tai sotilastapaturmalain mukaista jatkuvaa eläkettä tai korvausta
• takuueläkettä (katso luku 10.6, linkki vie luvun 10 alkuun)
• ulkomailta vastaavia etuuksia.

Hoitotukea ei makseta henkilölle, joka saa osatyökyvyttömyyseläkettä tai osa-aikaelä­kettä. Silloin voi olla oikeutettu saamaan 16 vuotta täyttäneen vammaistukea.

Hoitotuki voidaan myöntää, kun eläkkeen­saajan toimintakyvyn heikentyminen sai­rauden tai vamman vuoksi kestää vähintään vuoden ajan ja hänellä on avun tai ohjauk­sen ja valvonnan tarvetta. Pelkkä avuntar­ve esimerkiksi kotitaloustöissä tai asioiden hoidossa ei oikeuta hoitotukeen. Toimin­takyvyn heikentyminen ei tarkoita samaa kuin työkyvyn heikentyminen. Erityiskus­tannukset voivat korottaa perustuen koro­tetuksi tueksi (katso luku 9.4, linkki vie luvun 9 alkuun).

Toimintakyvyn heikentymistä ja avun tar­vetta arvioidaan

• henkilökohtaisissa toiminnoissa
• kotitaloustöissä
• asioinnissa kodin ulkopuolella
• kommunikaatiossa
• sosiaalisissa taidoissa
• kognitiivisissa toiminnoissa.

Avuntarvetta voidaan katsoa olevan myös, jos

• henkilön on selviydyttävä ilman apua joko apuvälineiden tai oman sinnikkyy­tensä turvin
• toiminnot kestävät tavallista kauemmin
• toimintoihin liittyy turvallisuusriskejä.

Takautuvasti hoitotuki voidaan myöntää yleensä enintään kuuden kuukauden ajalta. Hoitotukea on aina haettava erikseen vam­maistuen päättyessä.

Tuen määrät vuonna 2020:

• Perustuki 71,21 €/kk. Edellyttää säännöllistä vähintään viikoittain toistuvaa toisen hen­kilön apua tai ohjausta ja valvontaa henki­lökohtaisissa toiminnoissa. Avuntarve vain kotitaloustöissä ja asioinnissa ei oikeuta hoi­totukeen.
• Korotettu tuki 155,15 €/kk. Edellytyksenä on monissa henkilökohtaisissa toiminnois­sa tarvittava päivittäinen aikaa vievä toisen henkilön apu tai huomattava ohjauksen ja valvonnan tarve.
• Ylin tuki 328,07 €/kk. Edellyttää yhtämit­taista hoidon ja valvonnan tarvetta.

Hakemuslomakkeeseen on kirjattava mah­dollisimman tarkoin oma avun tarve ja eri­tyiskustannukset. Näkövammaisen erityis­kustannusten ja avuntarpeen osoittamises­ta lisätietoa saa Näkövammaisten liiton oi­keuksienvalvonnan asiantuntijoilta (katso luku 15).

Eläkettä saavan hoitotuen osalta sokealla henkilöllä on aina oikeus vähintään perustu­keen. Sokeuden määritelmä, katso luku 9.2 (linkki vie luvun 9 alkuun).

Hoitotukihakemukseen on liitettävä lääkä­rinlausunto C, joka ei saa olla puolta vuot­ta vanhempi. B-lausuntokin riittää, jos sii­nä on asian ratkaisemiseksi vaadittavat tie­dot.

9.4 Perustukien korottuminen kustannusten vaikutuksesta

Kun perustuen edellytykset täyttyvät ja eri­tyiskustannusten voidaan arvioida nouse­van vähintään korotetun tuen määrään, tu­ki voidaan myöntää korotettuna. Erityiskus­tannusten osoittamiseen on hyvä varautua pitämällä kirjaa ja tallettamalla kuitit kaikis­ta näkövammaisuuden ja pitkäaikaisten sai­rauksien aiheuttamista menoista.

Erityiskustannuksina huomioidaan toimin­takykyä heikentävästä sairaudesta tai vam­masta välittömästi aiheutuvat tarpeelliset, ylimääräiset ja jatkuvat kustannukset siltä osin kuin henkilö vastaa niistä itse.

Erityiskustannuksina voidaan ottaa huomioon:

1. kotipalvelusta, tukipalvelusta ja kotisai­raanhoidosta aiheutuvat kustannukset
2. palveluasumisen tai tuetun asumisen hoito- ja hoivakustannukset
3. laitoshoidon ja sairaalahoidon kustan­nukset (ei pitkäaikaisen laitoshoidon maksuja)
4. lääkärin tai hammaslääkärin antamas­ta tai määräämästä hoidosta aiheutuvat kustannukset
5. lääkärin määräämän kuntoutuksen kus­tannukset
6. hoitoon tai kuntoutukseen liittyvät mat­kakustannukset, jotka ovat aiheutuneet kohtien 4 ja 5 perusteella
7. sairauden hoitoon määrättyjen lääkkei­den, kliinisten ravintovalmisteiden ja pe­rusvoiteiden kustannukset.

9.5 Sairauspäiväraha korvaa ansionmenetystä

(Sairausvakuutuslaki)

Sairauspäiväraha korvaa alle vuoden kestä­vän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansion­menetystä.

Kela voi maksaa sairauspäivärahaa, jos työ­kyvyttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti omavastuuajan, joka on yleensä sairastumis­päivä ja 9 seuraavaa arkipäivää. Jos sairaus­ajalta maksetaan palkkaa, Kela maksaa päi­värahan työnantajalle.

Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärin­lausunto. Sairauspäivärahan määrä laske­taan 1.1.2020 tai sen jälkeen alkaneissa työ­kyvyttömyyksissä vuositulon perusteella. Sairauspäivärahaa voi saada myös, vaikka henkilöllä ei olisi lainkaan työtuloja. Sairauspäivärahan määrää voi arvioida Kelan laskurilla- Ulkoinen linkki.

Kun sairauspäivärahaa on maksettu 60 arki­päivää, lähettää Kela kirjeen, jossa kerrotaan kuntoutuksen vaihtoehdoista ja järjestäjis­tä. Jos olet työsuhteessa, sairauspäivärahan maksaminen 90 arkipäivän jälkeen edellyt­tää työterveyslääkärin lausuntoa työkyvys­tä. Lausunto tulee toimittaa Kelaan itse. Sai­rauspäivärahaa maksetaan yleensä enin­tään 300 arkipäivää (noin vuoden). Tämän jälkeen hakijalla voi olla oikeus työkyvyttö­myyseläkkeeseen.

Osasairauspäivärahan tarkoitus on tukea työkyvyttömän henkilön työssä pysymistä ja paluuta työhön. Osa-aikaiseen työhön pa­luu on vapaaehtoinen järjestely, johon tarvi­taan sekä työntekijän että työnantajan suos­tumus sekä heidän tulee tehdä määräaikai­nen sopimus osa-aikatyöstä. Hakemuksen lisäksi tarvitaan työterveyslääkärin tai työ­olot tuntevan lääkärin laatima B-lausunto. Työajan on vähennyttävä 40–60 prosenttia aiemmasta. Yrittäjällä työmäärän tulee vä­hentyä 40–60 prosenttia. Osasairauspäivä­raha on suuruudeltaan puolet sairauspäivä­rahan määrästä.

9.6 Erityishoitorahaa lapsen hoitoon osallistumisen ajalta

Erityishoitorahaa voi hakea Kelasta alle 16-vuotiaan lapsen sairaalahoidon ja siihen liittyvän kotihoidon ajalta. Erityishoitora­han saaminen edellyttää lapsen hoitavalta lääkäriltä D-lääkärinlausuntoa sairauden vaikeudesta sekä vanhemman hoitoon osal­listumisen tarpeellisuudesta. Erityishoito­rahan tarkoitus on korvata ansionmenetys­tä, jos joutuu olemaan kokopäiväisesti pois työstä hoidon vuoksi eikä saa palkkaa. Lisä­tietoja Kelan verkkosivuilla- Ulkoinen linkki.

9.7 Lääkekorvaukset

(Sairausvakuutuslaki, laki sähköisestä lääkemääräyksestä)

Kelasta voi saada korvausta lääkkeisiin, jot­ka lääkäri, hammaslääkäri tai sairaanhoitaja on määrännyt sairauden hoitoon. Lääkkeitä korvataan enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Erityisen kalliita lääkkeitä (pak­kauksen hinta yli 1 000 euroa) korvataan enintään kuukaudeksi kerrallaan. Lisätie­toa lääkekorvauksista Kelan verkkosivuilla- Ulkoinen linkki.

Yleensä korvauksen saa jo apteekissa, kun apteekki tarkistaa asiakkaan oikeuden kor­vaukseen Kelan suorakorvaustietojen ky­selypalvelusta. Markkinoilla on myös lääk­keitä, jotka eivät ole korvattavia. Tietoa lääkkeiden hinnoista, korvattavuudes­ta ja keskenään vaihtokelpoisista valmis­teista löytyy Kelan lääkehakupalvelusta- Ulkoinen linkki.

Kelan korvaamista lääkkeistä saa sairaus­vakuutuslain mukaisen korvauksen, kun yhteenlasketut lääkekustannukset ylittävät vuotuisen 50 euron alkuomavastuun. Alkuo­mavastuu voi täyttyä jo yhdestä lääkeostos­ta tai useammasta eri lääkeostosta. Alkuo­mavastuu ei koske alle 18-vuotiaita.

Kun alkuomavastuu on täyttynyt, lääkekor­vaus lasketaan prosentteina lääkkeen hin­nasta tai lääkkeelle määritellystä viitehin­nasta.

Korvausluokat ovat:

• peruskorvaus 40 prosenttia (suurin osa lääkkeistä kuuluu tähän ryhmään)
• alempi erityiskorvaus 65 prosenttia
• ylempi erityiskorvaus 100 prosenttia (lää­kekohtainen omavastuuosuus 4,50 €/lääke).

Oikeutta lääkkeen erityiskorvaukseen, ra­joitettuun peruskorvaukseen tai kliini­sen ravintovalmisteen korvaukseen hae­taan Kelasta lääkärin kirjoittamalla B-lau­sunnolla. Korvausoikeus voidaan myöntää, kun lääketieteelliset edellytykset täytty­vät. Hakijalle toimitetaan uusi Kela-kort­ti, jossa on merkintä korvausoikeudesta ja sen mahdollisesta määräajasta. Apteekki tarkistaa lääkeoston yhteydessä oikeute­si korvaukseen sähköisesti Kelasta, joten saat korvauksen, vaikka sinulla ei vielä olisi uutta Kela-korttia. Erityiskorvaus voidaan maksaa lääkkeistä, jotka on ostettu sen jäl­keen, kun B-lääkärinlausunto on saapunut Kelaan.

Reseptilääkkeiden kustannuksilla on vuo­siomavastuu eli vuotuinen kattosumma ns. lääkekatto, joka vuonna 2020 on 577,66 eu­roa. Vuosiomavastuun täytyttyä asiakas maksaa jokaisesta korvattavasta lääkkeestä 2,50 euroa. Lääkekattoa eivät kartuta lääk­keet, jotka eivät ole korvattavia. Alkuoma­vastuu kartuttaa lääkekattoa. Apteekki saa tiedon vuosiomavastuusi ylittymisestä lää­keoston yhteydessä. Saat lisäkorvauksen he­ti apteekissa

9.8 Terveydenhuollon matkojen omavastuu

(Sairausvakuutuslaki)

Sairauden tai kuntoutuksen vuoksi tehty­jen matkojen omavastuuosuus vuonna 2020 on 25 euroa yhteen suuntaan tehdyltä mat­kalta. Matkojen vuotuinen omavastuuosuus (niin sanottu matkakatto) on 300 euroa. Ke­la seuraa vuotuisen omavastuuosuuden täyttymistä. Myös omavastuun alle jäävät tarpeelliset matkakulut kartuttavat vuo­tuista kattosummaa. Matkakustannukset voivat olla potilaan omia, hänen saattajan­sa tai perheenjäsenen kustannuksia, mat­kakustannukset haetaan ja käsitellään kui­tenkin aina asiakkaan henkilötunnuksella. Perheenjäsenen kustannusten on liityttävä potilaan hoitoon lääkärin perustelemana. Lisää tietoa matkan korvaamisen edellytyksistä Kelan Matkat-sivuilla- Ulkoinen linkki.

Kelasta voi hakea korvausta julkiseen tai yk­sityiseen sairaanhoitoon liittyvistä matkois­ta. Kela korvaa myös kuntoutukseen liitty­viä matkoja, kun kuntoutus perustuu Kelan tai julkisen terveydenhuollon kuntoutus­päätökseen (katso luku 6.3.4, linkki vie luvun 6 alkuun).

Kela maksaa korvauksen yleensä lähim­pään lääkäriin ja tutkimus- tai hoitolaitok­seen halvimman matkustustavan mukaan. Lähin hoitopaikka on yleensä vakinaisen kotipaikkakunnan pääterveyskeskus tai lä­hin yliopistosairaala. Jos asiakas käy lää­kärissä käynnin yhteydessä apteekissa, Ke­la voi korvata lisäkustannukset lähimpään apteekkiin. Erikseen tehtyä lääkkeiden ha­kumatkaa apteekkiin ei korvata.

Matkasta yleisillä kulkuneuvoilla tai omal­la autolla alle 100 km matkasta julkiseen terveydenhuollon yksikköön ei yleensä tarvitse liittää mukaan kuittia tai selvitys­tä oman auton käyttötarpeesta. Kuitti kan­nattaa kuitenkin säilyttää, kunnes päätös on tehty. Oman auton käytön kustannuk­sista on mahdollista saada korvausta 0,20 €/km. Omavastuu on tällöinkin 25 euroa yhdensuuntaiselta matkalta. Mi­käli tarvitaan taksia, omaa autoa (matkan pituus yli 100 km) tai muuta erityiskulku­neuvoa, hoitopaikan henkilökunnan tulee perustella sen käyttö erillisellä todistuksel­la (SV67). Terveydenhuollolla on mahdolli­suus kirjoittaa määräaikainen tai toistai­seksi voimassa oleva todistus erityisajoneu­von käyttöä varten. Tämä todistus käy kai­killa julkisen terveydenhuollon yksiköihin tehdyillä matkoilla.

Taksi tilataan välityskeskuksesta

Jos asiakkaalla on oikeus Kelan korvaa­maan taksimatkaan, taksi on tilattava oman sairaanhoitopiirin tilausnumerosta. Lue lisää taksin tilaamisesta Kelan verkkosivuilta- Ulkoinen linkki. Tee tilaus viimeistään matkaa edeltävänä päivänä klo 14.00 mennessä. Tilaa matka keskitetystä ti­lausnumerosta myös silloin, kun tarvitset taksia äkillisesti tai olet unohtanut tilata taksin edellisenä päivänä. Voit tilata yhdellä tilauspuhelulla kaikki tiedossasi olevat mat­kat seuraavan 14 vuorokauden ajalle.

Matkakorvauksen saa taksissa ja omavastuu on enintään 25 euroa. Mikäli matkaa ei tilata sairaanhoitopiirin tilausnumerosta, makse­taan matka kokonaisuudessaan itse. Kela ei korvaa näitä matkoja jälkikäteen eikä mat­kat kerrytä vuotuista matkakattoa.

Taksimatkaa varten terveydenhuollon todistus

Taksimatkasta tulee olla terveydenhuollon todistus SV67, todistus matkakorvausta var­ten. Taksimatkaa ei yhdistellä muiden asi­akkaiden kanssa, jos terveydenhuollon am­mattihenkilö on antanut asiakkaalle oikeu­den yksin matkustamiseen.

Oikeus vakiotaksiin

Tutun taksinkuljettajan kyytiin on oikeutettu:

• alle 16-vuotias yksin matkustava lapsi (kyytiin ei yhdistellä muita asiakkaita)
• vaikeasti sairas lapsi (kyytiin ei yhdistellä muita asiakkaita).

Oikeus muiden henkilöiden kohdalla harki­taan aina tapauskohtaisesti. Mikäli tervey­dentilasi edellyttää kuljetuksen aikana eri­tyistä apua, ohjausta tai valvontaa, voit sel­vittää asiaa soittamalla Kelan palvelunume­roon 020 692 204.

Myös vakiotaksiasiakkaan kuljetukseen voi­daan yhdistellä muita asiakkaita, ellei ter­veydenhuolto ole antanut oikeutta yksin matkustamiseen.

9.9 Terveydenhuollon maksukatto

(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista)

Julkisen terveydenhuollon maksuilla on vuotuinen 683 euron maksukatto. Maksu­katto on henkilökohtainen, mutta perheen alle 18-vuotiailta perittävät maksut voi yh­distää toisen huoltajan maksuihin. Maksu­katon täytyttyä loppuvuoden avohoidon palvelut saa pääsääntöisesti maksutta.

Maksukattoon lasketaan mukaan

• terveyskeskuksen lääkäripalvelujen maksut
• fysioterapiamaksut
• sarjahoidon maksut
• sairaalan poliklinikkamaksut
• päiväkirurgian maksut
• lyhytaikaisen laitoshoidon maksut niin terveydenhuollon kuin sosiaalihuollon lai­toksissa
• yö- ja päivähoidon maksut
• kuntoutushoidon maksut.

Maksukattoon ei lasketa mukaan hammas­hoidon, sairaankuljetuksen, lääkärintodis­tusten, yksityislääkärin lähetteellä tehtä­vien laboratorio- ja kuvantamistutkimusten (esimerkiksi röntgen-, ultraääni- tai mag­neettikuvaus) maksuja eikä tulosidonnaisia maksuja.

Maksukaton täyttymistä on seurattava itse. Tätä varten voi pyytää terveyskeskuksesta tai sairaalasta seurantakortin. Alkuperäiset maksukuitit on kuitenkin säilytettävä, sillä ne on esitettävä tarvittaessa ennen kuin saa todistuksen maksukaton täyttymisestä. To­distuksen antaa terveyskeskus tai muu jul­kinen terveydenhuollon yksikkö.

Huomattava on, että hoitavan lääkärin mää­rittelemät pitkäaikaisesti tarvittavat hoito­tarvikkeet ja -välineet on luovutettava mak­sutta niitä tarvitsevien käyttöön terveyskes­kuksista. Tällaisia hoitotarvikkeita ja -välinei­tä ovat esimerkiksi diabeetikon hoitovälineet (verensokeriliuskat, virtsantutkimusliuskat, insuliiniruiskut), avannepotilaan hoitovä­lineet, sääri- ja makuuhaavan hoitotarvik­keet sekä vaipat, katetrit ja virtsankerääjät.

9.10 Verotus

(Tuloverolaki)

9.10.1 Veronmaksukyvyn alentumisvähennys

Jos henkilön veronmaksukyky on hänen ja hänen perheensä tulot ja varat huomioon ottaen erityisistä syistä oleellisesti vähenty­nyt, hän voi vaatia veronmaksukyvyn alen­tumisvähennystä. Erityisiä syitä voivat olla esimerkiksi elatusvelvollisuus, työttömyys tai sairaus. Vähennyksen myöntämiseen vaikuttaa henkilön ja hänen perheensä ko­konaistilanne.

Yksinomaan sairaudesta aiheutunut olen­nainen veronmaksukyvyn alentuminen voi olla vähennysperusteena silloin, kun vero­velvollisen ja hänen perheensä yhteenlas­kettujen sairauskustannusten määrä vero­vuonna on vähintään 700 euroa. Lisäksi sai­rauskustannusten on oltava vähintään 10 prosenttia verovelvollisen pääomatulojen ja ansiotulojen yhteismäärästä. Vähennyksen määrä riippuu sairauskulujen ja kokonais­tulojen määrästä. Vähennyksen määrä on enintään 1 400 euroa.

Lisätietoja Verohallinnolta- Ulkoinen linkki.

9.10.2 Invalidivähennys

Invalidivähennykseen on oikeus, jos vam­man tai sairauden haitta-aste on vähintään 30 prosenttia. Kun invalidivähennystä hae­taan ensimmäistä kertaa, ilmoitetaan inva­liditeettiprosentti verohallintoon lomak­keella 50A, kohdassa 12. Liitä mukaan lää­kärintodistus tai muu vastaava selvitys haitta-asteesta. Jatkossa verohallinto tekee vähennyksen automaattisesti. Haitta-asteen muuttuessa on toimitettava verohallinnolle uusi lääkärintodistus.

Täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavan hen­kilön haitta-asteeksi katsotaan 100 prosent­tia ja osatyökyvyttömyyseläkettä saavan haitta-asteeksi 50 prosenttia, ellei lääkärin todistuksella haitta-astetta osoiteta suu­remmaksi. Henkilö säilyttää oikeutensa vä­hennykseen senkin jälkeen, kun työkyvyttö­myyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi.

Valtionverotuksessa täyden vähennyksen määrä on 115 euroa. Vähennys tehdään val­tion tuloverosta, joten sen saa myös eläketu­losta. Kunnallisverotuksessa täysi vähennys on 440 euroa ansiotulosta.

Lisätietoja Verohallinnolta- Ulkoinen linkki.

9.10.3 Kotitalousvähennys

Kun ostaa palveluja kotiin tai vapaa-ajan asuntoon, osan kuluista voi vähentää vero­tuksessa. Vähennyksen saa tavanomaises­ta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä, kunnos­sapito- ja perusparannustyöstä sekä tieto­tekniikan asennus- ja neuvontapalveluista. Lisäksi yksityisessä palveluasunnossa voi saada vähennyksen kotitalous- sekä hoi­va- ja hoitotyöstä, jos työ tapahtuu henki­lön omassa huoneessa ja työ on ostettu yk­sityiseltä palvelun tuottajalta. Vähennysoi­keus koskee myös omien tai puolison van­hempien kodissa tai vapaa-ajan asunnossa teetettävää työtä. Vähennys myönnetään si­nä vuonna, jona työkorvaus tai palkka ja pal­kan sivukulut on maksettu.

Kotitalousvähennyksenä voi vuonna 2020 vähentää 15 prosenttia maksetusta palkas­ta sekä palkan sivukulut tai 40 prosenttia ennakkoperintärekisteriin kuuluvalle yrit­täjälle tai yritykselle maksetusta työkorva­uksesta. Vähennystä saa vain työn osuudes­ta, ei materiaaleista. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä vuonna 2020 on 2 250 eu­roa vuodessa. Pariskunta voi saada yhteen­sä 4 500 euron vähennykset. Vähennyksessä on 100 euron omavastuu.

Vähennystä ei saa, jos työn suorittava yritys ei kuulu ennakkoperintärekisteriin tai jos työtä varten on saatu muun muassa palve­luseteli, omaishoidon tukea tai asunnon kor­jausavustusta. Vähennykseen ei ole oikeut­ta myöskään, jos korvaus työstä maksetaan muulle kuin yksityiselle henkilölle tai yri­tykselle. Yleishyödylliselle yhteisölle tavan­omaisesta kotitaloustyöstä tai hoiva- ja hoi­totyöstä maksettu korvaus on kuitenkin vä­hennyskelpoinen.

Kannattaa aina selvittää etukäteen onko teetetystä työstä oikeus saada vähennys.

Lisätietoja Verohallinnolta- Ulkoinen linkki .

9.10.4 Sosiaalipalvelujen arvonlisäverottomuus

Yksityinen palveluntuottaja voi myydä so­siaalipalveluja arvonlisäverottomasti, jos toiminta on sosiaaliviranomaisten valvo­maa ja palvelu myydään sosiaalihuollon tarpeessa olevalle henkilölle, jonka toimin­takyky on alentunut. Palveluntuottajan ja asiakkaan on tehtävä palvelusuunnitelma sekä palvelusopimus siitä, että palvelu tuo­tetaan sosiaalihuoltopalveluna. Silloin kun asiakas hankkii palvelut suoraan yksityi­seltä palvelun tuottajalta, palvelun tuotta­ja vastaa siitä, että arvonlisäverottomuuden ehdot täyttyvät. Lisätietoja saa verotoimis­toista.

9.10.5 Opaskoira tulonhankkimisvähennyksenä

Opaskoiran käyttäjällä on mahdollisuus hakea tulonhankkimiskuluina sotasokeil­le määritellyn kulukorvauksen ja opaskoi­rakoulun myöntämän kulukorvauksen ero­tusta, mikäli opaskoira on välttämätön työs­tä selviytymiseksi. Vähennystä voi pyytää ainoastaan palkkatulosta. Työn tekemisen ja palkkatulon hankkimisen tulee vaatia liik­kumista. Kulloinkin voimassa olevan sotaso­keille määritellyn kulukorvauksen voi tar­kistaa Valtiokonttorista.

9.11 Yleinen asumistuki

(Laki yleisestä asumistuesta)

Pienituloinen ruokakunta voi saada yleis­tä asumistukea asumismenojensa vähen­tämiseksi. Ruokakunnan muodostavat sa­massa asunnossa asuvat henkilöt. Asumis­tuki myönnetään ruokakunnalle yhteisesti. Omaisuus ei vaikuta yleiseen asumistukeen, mutta pääomatulot otetaan huomioon. Ruo­kakuntaan kuuluvien alle 18-vuotiaiden las­ten tulot vaikuttavat asumistuen määrään vain silloin, jos alle 18-vuotias lapsi hakee asumistukea yksin tai puolisonsa kanssa.

Yleinen asumistuki on 80 prosenttia hyväk­syttävien asumismenojen ja perusomavas­tuun erotuksesta. Hyväksyttäville asumis­menoille on laissa määrätty enimmäismää­rät, joihin vaikuttavat asunnon sijaintikun­ta ja ruokakunnan koko. Jos vammainen henkilö tarvitsee apuvälineiden tai hoita­jan vuoksi erityisen paljon tilaa, Kela voi hy­väksyä enimmäisasumismenot yhtä henki­löä suuremman henkilöluvun mukaan, kuin mitä ruokakunnan koko on.

Yleistä asumistukea haetaan Kelasta. Asu­mistuen määrän voi arvioida laskurilla Kelan verk­kosivuilla- Ulkoinen linkki.

Tuki tarkistetaan vuoden välein. Välitar­kastuksia tehdään, kun ruokakunnan olo­suhteissa tapahtuu muutoksia, jos esimer­kiksi tulot pienenevät vähintään 200 euroa kuukaudessa tai nousevat 400 euroa kuu­kaudessa tai enemmän. Tuen saajan on it­se ilmoitettava olosuhteissaan tapahtuvista muutoksista.

9.12 Eläkkeensaajan asumistuki

(Laki eläkkeensaajan asumistuesta)

Kela voi myöntää eläkkeensaajan asumistu­kea pienituloiselle eläkkeensaajalle. Kaikilla eläkkeensaajilla, esimerkiksi osatyökyvyt­tömyyseläkkeellä olevalla, ei kuitenkaan ole oikeutta saada eläkkeensaajan asumistukea. Tällöin on mahdollista hakea yleistä asumis­tukea.

Eläkkeensaajan asumistuki on 85 prosenttia huomioonotettavista asumismenoista, joista on vähennetty perusomavastuun ja tulojen mukaan määräytyvän lisäomavastuun yh­teismäärä. Tuen määrä riippuu asumisme­nojen lisäksi hakijan perhesuhteista sekä tu­lojen ja omaisuuden määrästä. Omassa käy­tössä olevaa asuntoa ei lueta omaisuudeksi. Eläkkeensaajan asumistuki on verotonta tu­loa. Sitä voidaan maksaa takautuvasti enin­tään puolen vuoden ajalta. Julkiseen laitos­hoitoon siirtymisen jälkeen henkilö voi saa­da tukea aikaisempaa asuntoa varten yh­deksän kuukauden ajan, jos asumismenot edelleen jatkuvat.

Tuki tarkistetaan aina kun olosuhteissa on tapahtunut muutos tai vähintään kahden vuoden välein. Olosuhteissa tapahtuvista muutoksista on itse ilmoitettava Kelaan.

9.13 Toimeentulotukea haetaan Kelasta

(Toimeentulotukilaki)

Suomessa asuva tai oleskeleva henkilö tai perhe voi saada toimeentulotukea, jos tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin menoi­hin, kuten ruokaan ja asumiseen. Lähtökoh­taisesti tuloiksi lasketaan kaikki käytettävis­sä olevat tulot ja varat. Toimeentulotuki on tarkoitettu lyhytaikaiseksi etuudeksi, ja sen tarkoitus on auttaa tilapäisten vaikeuksien yli, ehkäistä sellaisten syntymistä ja edistää itsenäistä selviytymistä.

Perustoimeentulotukea haetaan Kelasta. Oikeus perustoimeentulotukeen ratkaistaan arvioimalla hakijan tuen tarve toimeentulo­tukilain mukaan ja tekemällä laskelma tu­loista ja menoista. Perustoimeentulotuen viimesijaisuus tarkoittaa sitä, että ensin tu­lee hakea kaikki muut etuudet, joihin saat­taa olla oikeus.

Täydentävä toimeentulotuki haetaan oman kunnan sosiaalitoimesta. Siihen lasketaan perustoimeentulotukeen sisältymättömät asumismenot ja menot, jotka aiheutuvat ha­kijan tai hänen perheensä erityisistä tarpeis­ta tai olosuhteista, jotka katsotaan tarpeelli­siksi toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäi­sen suoriutumisen edistämiseksi. Kunnat myöntävät lisäksi ehkäisevää toimeentulo­tukea, jonka perusteista ne päättävät itse.

9.14 Talous- ja velkaneuvonta sekä sosiaalinen luototus

(Laki sosiaalisesta luototuksesta, laki talous- ja velkaneuvonnasta)

Talous- ja velkaneuvonta on lakisääteinen, asiakkaille maksuton palvelu. Neuvontaa järjestävät oikeusaputoimistot. Lisätietoja oikeusaputoimistoista- Ulkoinen linkki.

Kunnat voivat halutessaan osana sosiaali­huoltoa myöntää sosiaalisia luottoja. Sosi­aalinen luotto on tarkoitettu pienituloiselle ja vähävaraiselle henkilölle, joka ei voi saada kohtuuhintaista luottoa, mutta pystyy kui­tenkin suoriutumaan luoton takaisinmak­susta.

10 Eläketurva

(Kansaneläkelaki, työeläkelait)

10.1 Eläkkeistä lyhyesti

Lakisääteinen eläkejärjestelmä koostuu työ­eläkkeestä sekä Kelan maksamista eläkkeis­tä (kansaneläke ja takuueläke). Työeläke on ansioiden mukaan kertyvä eläke. Kansan­eläke täydentää toimeentuloa, jos kertynyt työeläke on pieni. Takuueläke varmistaa Suomessa asuvalle henkilölle vähimmäiseläkkeen.

Työeläkejärjestelmään kuuluvia eläkkeitä:

• Vanhuuseläke on etuus, joka mahdollistaa ikääntyneen jäämisen pois työelämästä.
• Osittainen varhennettu vanhuuseläke on mahdollinen kaikille 61-vuotiaille ja van­hemmille.
• Työkyvyttömyyseläke korvaa pitkäaikai­sen työkyvyttömyyden aiheuttamaa an­siotulojen menetystä.
• Kuntoutustuki on määräaikainen työky­vyttömyyseläke.
• Työuraeläkettä voi hakea 63-vuotiaana vä­hintään 38 vuoden työskentelyn jälkeen, jos on työskennellyt rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä ja työ­kyky on heikentynyt.
• Perhe-eläkettä maksetaan edellytysten täyttyessä kuolleen henkilön puolisolle ja alaikäisille lapsille.
• Lakisääteistä pakollista eläketurvaa on mahdollista täydentää itse hankitulla lisäeläketurvalla.

Työeläkkeistä saa lisätietoa työeläkelaitok­sesta- Ulkoinen linkki. Kela neuvoo kansaneläkeasioissa- Ulkoinen linkki.

10.2 Kun tulet vanhuuseläkeikään

Vanhuuseläkettä on haettava. Samalla hake­muksella voi hakea sekä työ- että kansanelä­kettä.

Työntekijän vanhuuseläke alkaa aikaisin­taan sitä seuraavan kuukauden alusta, jo­na työntekijä on täyttänyt vanhuuseläk­keen saamiseen oikeuttavan iän ja lopetta­nut työn, jonka perusteella hän hakee van­huuseläkettä. Yrittäjän vanhuuseläke alkaa aikaisintaan sitä seuraavan kuukauden alus­ta, jona yrittäjä on täyttänyt vanhuuseläk­keen saamiseen oikeuttavan iän. Yrittäjätoi­mintaa ei tarvitse lopettaa.

Työkyvyttömyyseläke muuttuu automaatti­sesti vanhuuseläkkeeksi, myös Kel 12.4 mu­kainen eläke (katso luku 10.3, linkki vie luvun 10 alkuun). Työkyvyttö­myyseläkkeen aikana työskentelystä kerty­neen eläkkeen saa maksuun hakemuksella.

Vammaistuki loppuu, kun vanhuuseläke al­kaa. Eläkettä saavan hoitotukea on haetta­va erikseen (katso luku 9.3, linkki vie luvun 9 alkuun). Kansaneläkkeen määrä riippuu työeläkkeesi määrästä. Van­huuseläkkeen aikana työskentelystä kart­tuneen eläkkeen voi hakea maksuun vasta oman ikäluokan vakuuttamisvelvollisuu­den yläikärajassa (68–70 vuotta). Työntekoa ei tällöin tarvitse lopettaa.

10.3 Kansaneläke Kelasta

Kansaneläkettä voi saada Suomessa asu­va henkilö, joka ei saa lainkaan työeläkettä tai jonka työeläke jää pieneksi. Kansaneläke pienenee työeläkkeen kasvaessa. Myös ulko­mailla asuttu aika saattaa vaikuttaa kansan­eläkkeen määrään. Täysi kansaneläke yksin asuvalle henkilölle on 662,86 €/kk. Kansaneläkejärjestelmästä makse­taan vanhuuseläkettä 65 vuotta täyttäneille.

Lisätietoja kansaneläkkeestä Kelan verkkosivuilta- Ulkoinen linkki.

10.4 Työeläke kertyy työssäolon ja ansioiden mukaan

Työeläkettä saa henkilö, jolle on kertynyt ansioiden perusteella eläkettä työsuhtees­sa tai yrittäjätoiminnassa. Työeläkejärjes­telmän mukaiselle vanhuuseläkkeelle voi jäädä aikaisintaan oman ikäluokan alim­massa vanhuuseläkeiässä, yleensä 63–65 vuotta. Työeläkkeen suuruus määräytyy ansioiden mukaan. Yksityisen alan työelä­kelaitokset lähettävät työeläkeotteen pää­sääntöisesti joka kolmas vuosi. Työeläkeot­teessa kerrotaan työhistoria ja karttuneen eläkkeen määrä. Voit pyytää työeläkeotteen omasta työeläkelaitoksestasi. Työeläkeote on koska tahansa luettavissa myös verkos­sa oman työeläkelaitoksesi sivuilta. Jos et tiedä työeläkelaitostasi, löydät Työeläke.fi-sivustolta reitin omaan työeläkeotteeseesi- Ulkoinen linkki. Omien tietojen esille saaminen edellyttää palveluun kirjautumista esim. henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla.

Yrittäjä vastaa oman eläkevakuutuksensa järjestämisestä. Yrittäjä vakuuttaa toimin­tansa yrittäjän eläkelain (YEL) mukaisesti. Yrittäjä voi ottaa eläkevakuutuksensa joko työeläkevakuutusyhtiöstä tai eläkekassas­ta, jos hänen alallaan toimii sellainen. Yrit­täjän eläkevakuutuksen perustana on YEL-työtulo. Työtulo kannattaa mitoittaa oikein, sillä se vaikuttaa muun muassa tulevan eläk­keen, sairausvakuutuslain mukaisten päivä­rahojen sekä mahdollisen työttömyyskor­vauksen määrään. Lisätietoja eläkeyhtiöis­tä ja Näkövammaisten liiton yrittäjyysneu­vojilta.

10.5 Eläke sokeuden perusteella

Sokean henkilön (määritelmä luvussa 9.2) tulisi saada kansaneläkelain mukainen työ­kyvyttömyyseläke kansaneläkelain 12 py­kälän 4 momentin mukaan. Tämän momen­tin mukainen eläke oikeuttaa ansiosidon­naisiin sairaus-, työttömyys- ja vanhempai­netuuksiin sekä työhallinnon palveluihin ja lisäksi tekemään palkkatyötä ilman an­siorajoituksia. Jos sokean työkyvyttömyy­seläkettä saava saa myös takuueläkettä, ta­kuueläkkeen osalta ansioraja on 834,52 €/kk. Tämä eläke on eläkevähenteinen eli jos saat esim. työkyvyttömyyseläkettä työelä­kelakien perusteella, se vähentää sokean eläkkeen määrää. Myös osa etuuksista, esi­merkiksi työttömyysetuus, ovat eläkevä­henteisiä eli saadun eläkkeen määrä vä­hennetään etuudesta. Mikäli sokea henkilö saa Kelan työkyvyttömyyseläkettä jonkin muun kuin edellä mainitun lainkohdan pe­rusteella, voi hän pyytää myöntöperusteen tarkistamista Kelasta. Takautuvasti tarkis­tus on mahdollista tehdä enintään puolen vuoden ajalta.

10.6 Takuueläke

(Laki takuueläkkeestä)

Takuueläke (834,52 €/kk vuonna 2020) pa­rantaa kaikkein pienituloisimpien eläke­läisten toimeentuloa. Jos eläkkeensaajan kaikki eläkkeet ennen verotusta ovat yh­teensä enintään 827,77 €/kk, maksetaan puuttuva osa takuueläkkeenä. Tuloraja ja vähimmäiseläke jäävät kuitenkin tätä pie­nemmäksi, jos henkilö on varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Takuueläkkeen suuruu­teen vaikuttavat kaikki muut henkilön saa­mat eläkkeet, myös ulkomailta saadut eläk­keet. Jos henkilö saa eläkettä sokeuden pe­rusteella, 3) voi takuueläkkeellä ollessa an­saita enintään voimassa olevan ansiorajan verran (katso luku 10.7). Vuonna 2020 ansio­raja on 834,52 €/kk. Tutustu myös 3) Kel 12 § 4 mom. työkyvyttömyyseläke.

Takuueläke otetaan tulona huomioon muun muassa asumistuen ja toimeentulotuen määrittelyssä. Takuueläkettä haetaan Ke­lasta ja sillä on kuuden kuukauden takautu­va hakuaika.

Takuueläkkeen saaja on oikeutettu sairaus­päivärahaan, jos

• henkilö on alle 68-vuotias ja on työssä eläkkeelle siirtymisen jälkeen ja tulee työ­kyvyttömäksi työhön, jota eläkkeellä ol­lessaan tekee
• takuueläke on myönnetty sokealle tai lii­kuntakyvyttömälle henkilölle kansanelä­kelain 12 pykälän 4 momentin mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen perusteella
• takuueläke on myönnetty eri lakien mukai­sen täyden työkyvyttömyyden perusteella.

Takuueläkkeen saajalla on pääsääntöises­ti oikeus kuntoutusrahaetuuteen. Oikeut­ta ei kuitenkaan ole henkilöllä, joka on saa­nut takuueläkkeen sillä perusteella, että on täyttänyt työntekijän eläkelain 11 §- Ulkoinen linkki:ssä hä­nen ikäluokalleen säädetyn vanhuuseläk­keen alaikärajan ja saa vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä. Oikeutta ei myöskään ole 65 vuotta täyttäneellä maa­hanmuuttajalla.

Työssä käyvän sokean henkilön, joka saa kan­saneläkelain 12 pykälän- Ulkoinen linkki 4 momentin mukais­ta työkyvyttömyyseläkettä ja takuueläkettä, kuntoutusraha määräytyy ensisijaisesti työ­tulojen perusteella. Toissijaisesti kuntoutus­raha voi määräytyä edeltävän etuuden ja vii­me kädessä vähimmäismäärän perusteella. Takuueläkkeellä ei ole vaikutusta kuntoutus­rahan määrään tässä tapauksessa.

Takuueläke voidaan lakkauttaa erityisestä syystä. Erityisenä syynä voidaan pitää sitä, että eläkkeensaaja menettäisi suuremman muualta maksettavan etuuden. Lakkautta­minen edellyttää, että eläkkeensaaja pyy­tää lakkauttamista kirjallisesti. Pyynnös­tä lakkautettu takuueläke voidaan myön­tää uudelleen hakemuksesta. Lue lisää kansaneläkkeestä Kelan verkkosivuilta- Ulkoinen linkki.

10.7 Eläkeläisen oikeus ansiotuloihin ja eläkkeen lepäämään jättäminen

(Laki työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistämisestä)

Vanhuuseläkettä saava voi olla työssä ilman rajoituksia, mutta työtulot vaikuttavat sil­loinkin eläkkeen verotukseen ja mahdolli­seen asumistukeen.

Jos sinulle on myönnetty työkyvyttömyy­seläke sokeuden tai liikuntakyvyttömyyden vuoksi ja saat lisäksi takuueläkettä, voit an­saita enintään 834,52 €/kk ilman, että se vai­kuttaa takuueläkkeeseen. Ansiorajan ylit­tyessä takuueläke jää lepäämään. Sokeuden perusteella myönnettyyn työkyvyttömyy­seläkkeeseen ansiotulot eivät vaikuta.

Ansiotulot ja yrittäjätulot vaikuttavat työky­vyttömyyseläkkeen maksamiseen (sekä kan­san- että työeläkejärjestelmässä), eläkkeen­saajan asumistukeen sekä eläkkeiden vero­tukseen. Täydellä työeläkelaitoksen myön­tämällä työkyvyttömyyseläkkeellä ollessasi saat ansaita 40 % eläkettä edeltävästä kes­kiansiostasi, kuitenkin vähintään 834,52 €/kk (vuonna 2020) kuukaudessa. Kelan työkyvyt­tömyyseläkkeellä voit ansaita enintään 834,52 €/kk (vuonna 2020). Tämä ei koske kansanelä­kelain 12 § 4 mom. mukaisen työkyvyttömyy­seläkkeen saajia. Henkilökohtaisen ansiora­jasi voit tarkistaa työeläkelaitokselta ennen ansiotyön alkua. Jos ansiot ylittävät nämä ra­jat, eläkkeen voi jättää lepäämään vähintään kolmen kuukauden ja enintään kahden vuo­den ajaksi. Lepäämässä olevaa eläkettä ryh­dytään maksamaan uudelleen, jos työnteko lakkaa tai ansiotulot jäävät alle edellä mainit­tujen tulorajojen. Tästä on kuitenkin ilmoitet­tava eläkelaitokselle.

Työkyvyttömyyseläkkeensä lepäämään jät­tävälle henkilölle maksetaan ylintä vam­maistukea 421,03 €/kk ajalta, jolta eläkkeiden maksaminen on keskeyty­neenä. Vammaistuki maksetaan vain niille, jotka ovat eläkkeellä ollessaan saaneet elä­kettä saavan hoitotukea. Vaikka eläke olisi lepäämässä, henkilö kuuluu edelleen eläk­keensaajan asumistuen piiriin.

11 Heikentynyt näkö ja työ

(Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta, valtioneuvoston asetus julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta, laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista, laki työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä, yhdenvertaisuuslaki)

Näkövammaisten liiton työelämäpalveluista saat maksuttomia neuvontapalveluja ja käy­tännön ohjausta opiskelun ja työelämän eri tilanteisiin: ammatinvalintaan, opiskeluun, työllistymiseen, työssä jatkamiseen, yrityk­sen perustamiseen sekä työn ja opiskelun yksilöllisiin mukautusratkaisuihin ja apu­välineasioihin. Saat tietoa myös ammatilli­sen kuntoutuksen mahdollisuuksista sekä mukauttamisratkaisuihin ja kuntoutukseen liittyvistä tukimuodoista. Neuvomme myös eläkeasioissa.

Työttömyysturvaa koskevissa asioissa ja oi­kaisuvaatimuksissa Näkövammaisten liitos­sa avustavat työelämäpalvelujen työntekijät sekä tarvittaessa oikeuksienvalvontalakimies. Työelämäpalveluihin ja oikeuksienvalvonta­lakimieheen voit myös ottaa yhteyttä jos epäi­let joutuneesi syrjityksi vammaisuutesi takia työelämässä, työnhaussa tai opiskelussa.

Lisätietoja työelämästä näkövamman kanssa.

11.1 Työn mukautusratkaisut ja ammatillinen kuntoutus

Työn kuormitustekijöitä selvitettäessä on olennaista kunkin yksilöllisen työtilanteen kartoitus ja toiminnallisen näön tutkiminen. Kartoituksesta edetään kuormitusta vähen­täviin tai poistaviin yksilöllisiin ratkaisuihin työssä ja työpaikalla.

Yhdenvertaisuuslain 15 §- Ulkoinen linkki:n mukaan työn­antajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloi­sessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulli­set mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti työskennellä, suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. Kohtuulli­set mukautukset ovat eri asia kuin varsinai­set esteettömyystoimenpiteet, ne ovat konk­reettisessa tilanteessa kutakin henkilöä var­ten tehtäviä yksilöllisiä toimenpiteitä. Näin erilaiset mukautusratkaisut täydentävät es­teettömyystoimenpiteitä.

Työelämässä mukautukset voivat kohdis­tua esimerkiksi työoloihin ja työn organi­sointiin, työmenetelmiin, apuvälineisiin se­kä koulutuksen ja työtä koskevan opastuk­sen järjestämiseen vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Käy­tännössä mukautukset voivat olla esimer­kiksi työpaikan esteettömyyteen liittyviä toimia, työtilojen valaistuksen muuttamis­ta, työpisteen siirtäminen helppokulkuisem­paan paikkaan tai työpöydän tai työvälinei­den asentaminen vammaiselle työntekijälle sopivaksi. Tiedonsaannin esteettömyyden turvaamiseksi mukautuksena kysymykseen voivat tulla erilaiset tietotekniset ratkaisut. Vammaisen henkilön työnteon mahdollista­minen työaikajärjestelyillä voi samaten jois­sakin tilanteissa olla pykälässä tarkoitettu kohtuullinen mukautus.

Työnantajan toiminnan luonne vaikuttaa siihen, minkälaiset mukautukset ovat käy­tännössä mahdollisia ja siten pykälässä tar­koitetuin tavoin asianmukaisia ja kohtuulli­sia. Vammaisen henkilön mahdollisesti tar­vitsemat mukautukset eivät työntekijää haettaessa saa vaikuttaa työhönottopäätök­seen. Jos ansioitunein työnhakija on vam­mainen, hänen syrjäyttämisensä kohtuullis­ten mukautusten tekemisvelvoitteen vuoksi on ehdotetussa laissa tarkoitettua syrjintää (katso luku 11.4, linkki vie luvun 11 alkuun).

Toimivat ja saavutettavat työterveyshuol­lon palvelut ovat työssä jatkamisen ja työ­hyvinvoinnin kannalta olennainen tekijä. Työterveyshuoltolain mukaan työterveys­huollon tehtävä on sovittaa yhteen työky­kyyn ja työhön paluuseen liittyviä hoito- ja kuntoutustoimenpiteitä sekä edistää vajaa­kuntoisen työssä selviytymistä. Työn ja työ­ympäristöjen mukauttamisratkaisut ovat hyvin yksilöllisiä ja on tärkeää, että niiden suunnittelussa on mukana näkövammainen työntekijä itse. Työntekijän tai yrittäjän on tärkeää tietää ratkaisuista ja mahdollisuuk­sista omassa tilanteessaan. Niistä kertomi­nen esimerkiksi työkykyneuvottelussa työ­terveyslääkärille ja esimiehelle mahdollistaa ratkaisut työpaikalla käytäntöön.

Näkövammaisten henkilöiden työssä jatka­misen ja jaksamisen kannalta olennaista on työn ongelmien oikeiden syiden tunnista­minen ja tunnustaminen sekä tunnistami­sen jälkeen toimiminen ja pääsy ammatil­lisen kuntoutuksen toimien piiriin. Amma­tillinen kuntoutus monine toimenpiteineen auttaa työkyvyn säilymisessä ja sen paran­tamisessa työntekijöitä, yrittäjiä, työttömiä työnhakijoita ja opiskelijoita.

Ammatillista kuntoutusta voivat järjestää Kela ja työeläkelaitokset. Sen tavoitteena on työ- ja ansiokyvyn tukeminen ja paran­taminen sekä työkyvyttömyyden estämi­nen. Ammatillisen kuntoutuksen toimenpi­tein pyritään mahdollistamaan työelämään pääsy, turvaamaan työelämässä pysyminen ja sinne palaaminen esimerkiksi pitkän sai­rausloman jälkeen. Liikkeelle voidaan lähteä ja usein lähdetään ammatillisella kuntou­tusselvityksellä, joka on Kelan ammatillista kuntoutusta. Ammatillisena kuntoutukse­na Kela voi järjestää seuraavaa ammatillista kuntoutusta: nuoren ammatillinen kuntou­tus, ammatillinen kuntoutusselvitys, kou­lutus, työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, työelämässä olevien KIILA-kun­toutus, ammatilliset kuntoutuskurssit ja koulutuskokeilu. Työeläkelaitokset järjestä­vät ammatillisena kuntoutuksena neuvon­taa ja ohjausta, työkokeilua, työhönvalmen­nusta, uudelleenkoulutusta ja tukea elinkei­notoiminnan aloittamiseen tai jatkamiseen.

Kaikissa tapauksissa mukautusratkaisuilla ja ammatillisen kuntoutuksen toimilla työ­kykyä ei voida parantaa tai säilyttää. Henki­lö voi tulla työkyvyttömäksi työhönsä tai va­kiintuneeseen ammattiinsa.

11.2 Jos mietit työkyvyttömyyseläkettä

Juttele asiasta hoitavan lääkärisi kanssa ja ota yhteyttä omaan eläkelaitokseen, jos­ta voit pyytää arvion työkyvyttömyyseläk­keen määrästä ja toimintaohjeita. Työky­vyttömyyseläkkeen määrä poikkeaa työ­eläkeotteessa olevasta karttuneesta eläk­keestä, sillä työkyvyttömyyseläkkeeseen lasketaan myös niin sanottu tulevan ajan karttuma. Omalta eläkelaitokselta kannat­taa pyytää myös arvio ansiorajasta, mitä voi täyden työkyvyttömyyseläkkeen lisäk­si ansaita. Tällöin voit arvioida toimeentu­loasi työkyvyttömyyseläkkeellä. Vastaavan laskelman voi pyytää myös osatyökyvyttö­myyseläkkeestä.

Työkyvyttömyyden määrittää aina lääkä­ri. Työkyvyttömyyseläkettä haetaan työ­eläkelaitokselta. Eläkelaitoksen on ennen työkyvyttömyyseläkepäätöksen antamis­ta selvitettävä henkilön oikeus työeläkela­kien mukaiseen ammatilliseen kuntoutuk­seen. Huomaa, että työttömäksi jääminen ei ole peruste saada työkyvyttömyyseläkettä, vaan työkyvyn tulee olla alentunut.

11.3 Työkyvyttömyyseläke ja osatyökyvyttömyyseläke

Työkyvyttömyyseläkkeellä korvataan pit­käaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansiotulojen menetystä. Täydessä työkyvyt­tömyyseläkkeessä työkyvyn tulee olla alen­tunut vähintään 3/5, ja tämän kannanoton tekee lääkäri B-lausunnossa. Kokonaisar­vioinnissa otetaan huomioon myös sosiaa­lis-taloudelliset seikat, kuten hakijan koulu­tus, työhistoria sekä ikä. Yleensä työkyvyttömyyseläkettä edeltää 300 päivän sairaus­päivärahakausi.

Täysi työkyvyttömyyseläke voidaan myön­tää toistaiseksi tai määräajaksi, jolloin se on nimeltään kuntoutustuki. Osatyökyvyt­tömyyseläke myönnetään joko toistaisek­si tai määräajaksi osakuntoutustukena. Ne ovat mahdollisia vain työeläkejärjestelmäs­sä eli niitä ei voi saada kansaneläkkeenä. Työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuu­seläkkeeksi

• työeläkkeensaajan oman ikäluokan alim­massa vanhuuseläkeiässä, jos eläke on alkanut vuonna 2017 tai myöhemmin,
• 63 vuoden iässä, jos eläke on alkanut 2006– 2016 tai
• 65 vuoden iässä, jos eläke on alkanut ennen vuotta 2006.

Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyy­seläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi eläk­keensaajan täyttäessä 65 vuotta (katso lu­ku 10.2, linkki vie luvun 10 alkuun).

Kansaneläkejärjestelmässä työkyvyttömyy­seläkettä maksetaan, jos henkilö ei saa muu­ta eläkettä tai muu eläke on pieni. Eläkkeen määrä riippuu myös siitä, kuinka kauan hen­kilö on asunut Suomessa.

Osatyökyvyttömyyseläke on tarkoitettu henkilölle, joka pystyy edelleen jatkamaan ansiotyötä sairaudestaan huolimatta. Osa­työkyvyttömyyseläkkeessä työkyvyn tu­lee olla alentunut vähintään 2/5, ja tämän kannanoton tekee lääkäri B-lausunnossa. Osaetuuden määrä on puolet täydestä työ­kyvyttömyyseläkkeestä. Osatyökyvyttö­myyseläkkeen voi saada myös työtön, joka voisi sairaudestaan huolimatta tehdä työtä. Tällöin voi saada osatyökyvyttömyyseläk­keen rinnalla työttömyyspäivärahaa, jos­ta on vähennetty osatyökyvyttömyyseläk­keen määrä.

11.4 Työsyrjintä

Työsyrjintää voi esiintyä työsuhteen aikana, ennen sitä (rekrytointi) tai se voi liittyä työ­suhteen päättymiseen (syrjivä irtisanomis- tai purkuperuste). Lähtökohtaisesti henki­lön vammaisuuteen liittyvä muita epäsuo­tuisampi kohtelu on välitöntä syrjintää. Eri­laiseen kohteluun voi kuitenkin olla laissa säädetty oikeuttamisperuste, joka edellyt­tää, että kohtelu perustuu työtehtäviä kos­keviin todellisiin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi, esim. näkövammainen ei voi toimia bussinkuljettajana. Välillistä syrjin­tää sen sijaan voi olla näennäisesti yhden­vertainen sääntö, peruste tai käytäntö joka saattaa henkilön muita epäedullisempaan asemaan hänen vammansa takia. Syrjintää on myös kohtuullisten mukautusten epää­minen sekä se, ettei työnantaja puutu ha­vaitsemaansa tai tietoonsa tulleeseen työssä tapahtuvaan häirintään (epäasiallinen koh­telu ja kiusaaminen). Myös esimiesasemas­sa olevan henkilön ohje tai käsky syrjiä on syrjintää, silloin kun se liittyy esim. henki­lön vammaisuuteen. Yhdenvertaisuuslaissa kielletään myös ns. läheissyrjintä, joka tar­koittaa että syrjivän menettelyn peruste ei liity syrjityksi tulleeseen henkilöön itseensä vaan johonkuhun toiseen (esim. vammaisen lapsen vanhempi kokee syrjintää työpaikal­la lapsensa vammasta johtuen). Työsyrjintä on säädetty rangaistavaksi myös rikoslaissa.

Työsyrjintä voi ilmetä toimintana, tekona tai kohteluna. Merkitystä ei ole sillä, onko tekijän tarkoituksena ollut syrjiä (esim. toi­miminen taloudellisista syistä ilman syrjin­tämotiivia). Myös työsuhteen päättämisti­lanteissa, mm. irtisanottaessa YT-menette­lyn yhteydessä tai purettaessa työsopimus koeaikana, tulee työnantajan kohdella työn­tekijöitä yhdenvertaisesti. Yhdenvertaisuus­laki sisältää myös syrjivän työpaikkailmoit­telun kiellon.

Näkövammaisten liiton työelämäpalvelujen asiantuntijat tarjoavat maksuttomia neu­vontapalveluja ja käytännön ohjausta näkö­vammaisille ja näköongelmaisille henkilöille työelämän ja opiskelun eri tilanteisiin. Pal­velemme koko Suomen alueella. Työelämäpalvelujen lisäksi oikeuksienvalvon­talakimies neuvoo ja avustaa näkövam­maisia ja heidän läheisiään työsyrjintään liittyen.

Työsyrjintä kuuluu aluehallintovi­ranomaisten toimivaltaan. Apua ja neuvoja saa myös aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueiden valtakunnallisesta puhe­linpalvelusta numerosta 029 501 6620 sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta- Ulkoinen linkki.

12 Tukea auton käyttöön

12.1 Avustus auton hankintaan

(Vammaispalvelulaki)

Kotikunnan sosiaalitoimi voi vammaispal­velulain harkinnanvaraisena tukitoimena myöntää avustusta auton hankintaan. Jos autoon tarvitaan muutostöitä esimerkiksi liikuntavamman vuoksi, kunnan sosiaalitoi­mi voi myöntää tukea välttämättömiin muu­tostöihin vammaispalvelulain perusteella (katso luku 4.2.2, linkki vie luvun 4 alkuun).

12.2 Liikkumisesteisen pysäköintitunnus (ent. vammaisen pysäköintilupa)

(Tieliikennelaki ja -asetus)

Liikkumisesteisen pysäköintitunnus korvasi vammaisen pysäköintiluvan 1.6.2020 alkaen. Ennen 1.6.2020 myönnetyt vammaisen pysäköintiluvat ovat voimassa normaalisti luvan voimassaolon loppuun asti. Liikkumisesteisen pysäköintitunnus on henkilökoh­tainen. Tunnus voidaan myöntää, jos myöntä­misen edellytykset lääkärinlausunnon pe­rusteella täyttyvät. Tunnusta voidaan käyttää siinä ajoneuvossa, jossa luvanhaltija on it­se kuljetettavana tai kuljettajana. Liikkumisesteisen pysäköintitunnus kelpaa kaikissa Euroo­pan unionin jäsenvaltioissa.

Pysäköintitunnuksen myöntämisen edellytykset:

• Jos vammaisuus aiheutuu heikentynees­tä näöstä, näöntarkkuuden on oltava pa­remmassa silmässä enintään 0.1 tai näkö­kyky kokonaisuudessaan arvioiden on vä­hintään haittaluokan 17 mukainen.
• Sairaudesta, viasta tai vammasta johtuva haitta estää henkilöä itsenäisesti kävelemäs­tä ja tästä liikkumista vaikeuttavasta sairau­desta, viasta tai vammasta johtuva haitta kuuluu vähintään haittaluokkaan 11 (ks. työtapaturma- ja ammattitautilaki 84 §- Ulkoinen linkki).
• Vaikeasti vammaisen henkilön kuljetta­mista varten tunnus voidaan myöntää, jos kuljetettavalla on säännöllinen tai usein toistuva kuljetustarve eikä hän selviydy kuljetuksen jälkeen ilman saattajaa.

Päätöksen siitä, täyttyvätkö myöntämisen edellytykset, tekee lääkäri. Jos henkilöllä on pysyvä haitta, pysäköintitunnus myönne­tään 10 vuodeksi. Muussa tapauksessa tunnus myönnetään lääkärin lausunnossaan erik­seen ilmoittamaksi ajaksi. Lääkärin tulee ot­taa lausunnossa selvästi kantaa sekä haitta­luokkaan että haitan kestoon.

Liikkumisesteisen pysäköintitunnuksella saat pysäköi­dä ajoneuvon yleisille alueille

• pysäköintipaikalle, joka on merkitty pyö­rätuolimerkillä
• maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta
• alueelle, missä pysäköinti on kielletty lii­kennemerkillä ”pysäköinti kielletty” tai ”pysäköintikieltoalue”
• pysäköintipaikalle, jossa pysäköinnin enimmäisaika on liikennemerkein rajoi­tettu, rajoitusta pidemmäksi ajaksi
• pihakadulle sillä varauksella, ettei pysä­köinti kohtuuttomasti haittaa pihakadul­la liikkumista
• pyöräkadun ajoradalla muuallekin kuin merkitylle pysäköintipaikalle, jos siitä ei aiheudu kohtuutonta haittaa.

Pysäköimistä valvovat kunnalliset pysä­köinninvalvonnat.

Liikkumisesteisen pysäköintitunnus ei suoraan oi­keuta pysäköimään yksityisillä alueilla, vaan niillä on noudatettava alueiden omia pysäköimisen sääntöjä ja liikennemerkke­jä. Pysäköintitunnuksen soveltuvuus kannattaa varmistaa aluetta valvovalta yritykseltä tai kiinteistön omistajalta.

Voit hakea liikkumisesteisen pysäköintitunnusta säh­köisesti Traficomin Oma asiointi -palvelussa. Hakemuksen yhteydessä voit hakea myös vapautusta ajoneuvon perusverosta. Ilmoi­ta tällöin hakemuksessa tai Asioi kanssam­me -palvelussa ajoneuvosta verovelvollisen tiedot sekä sen ajoneuvon rekisteritunnus, jolle vapautusta haetaan.

Voit hakea tunnusta myös Ajovarman palvelu­pisteessä. Tunnus voidaan uudistaa aiemman, 10 vuodeksi myönnetyn pysäköintiluvan, pe­rusteella ilman lääkärinlausuntoa. Hakemus tulee maksaa hakemuksen jättämisen yhtey­dessä. Tunnus maksaa 20 euroa.

Lisätietoa liikkumisesteisen pysäköintitunnuksesta Traficomin verkkosivuilta- Ulkoinen linkki.

12.3 Vapautus ajoneuvoveron perusverosta, vuotuinen käyttömaksu

(Ajoneuvoverolaki)

Auton omistaja tai rekisteriin merkitty halti­ja on verovelvollinen. Traficomin tai Poliisin myöntämän vammaisen pysäköintiluvan perusteella voidaan myöntää vapautus ajo­neuvoveron perusverosta. Vapautuksen voi saada myös verohallinnon myöntämän au­toverolain 50 §- Ulkoinen linkki:n autoveron huojennuksen tai 51 §- Ulkoinen linkki:n autoveron palautuksen perusteel­la. Tällöin erillistä hakemusta ei tarvitse toi­mittaa Traficomiin.

Vammaisen pysäköintilupaa ja vapautusta ajoneuvoveron perusverosta voi hakea sa­malla kertaa joko sähköisessä palvelussa tai Ajovarman toimipisteissä. Jos käytössä on Traficomin myöntämä pysäköintilupa, va­pautusta voi hakea sähköisessä palvelus­sa. Vapautus myönnetään joko vammaisen omaan ajoneuvoon tai muuhun ajoneuvoon, jolla häntä kuljetetaan. Vapautuksen saa ajo­neuvoveron perusverosta. Jos ajoneuvon käyttövoimana on esim. diesel, tulee edel­leen maksaa käyttövoimaveron osuus.

Kun uudistaa aikaisemman pysäköintiluvan ja on voimassa oleva vapautus ajoneuvove­ron perusverosta (vammaisen pysäköinti­luvan perusteella), vapautusta on haetta­va samassa yhteydessä uudestaan, koska vapautuksen voimassaolo on sidottu pysä­köintiluvan voimassaoloaikaan. Vapautus­ta ajoneuvoveron perusverosta voi hakea takautuvasti enintään kolmelta viimeiseltä verokaudelta.

Asioi sähköisesti Traficomin verkkosivuilla- Ulkoinen linkki.

Jos et voi käyttää sähköistä asiointia, et asioi Ajovarmassa tai jos pysäköintilupa on Polii­sin myöntämä, voit hakea vapautusta Trafi­comille postitettavalla lomakkeella Vapau­tus ajoneuvoveron perusverosta vammai­suuden perusteella. Hakemukseen on tällöin liitettävä jäljennös pysäköintiluvasta.

Lisätietoja Traficom Ajoneuvoveroneuvonnasta p. 029 534 5125.

12.4 Autoveron palautusta haetaan Verohallinnolta

(Autoverolaki)

Vammainen henkilö voi saada autoveroa ta­kaisin autosta, joka tulee hänen omaan käyt­töönsä ja rekisteröidään hänen omistuk­seensa ensimmäistä kertaa Suomessa. Myös hakijat, jotka eivät itse voi ajaa autoa, voivat saada autoveronpalautusta, kunhan auto tu­lee hakijan henkilökohtaiseen käyttöön. Au­toverolaki antaa mahdollisuuden autoveron palautukseen myös käytettynä maahantuo­tuun ajoneuvoon, joka rekisteröidään Suo­messa ensi kertaa.

Autoveron palautuksen yleisenä edellytyk­senä on, että auto tulee hakijan henkilökoh­taiseen käyttöön. Tämä ei kuitenkaan mer­kitse sitä, että muut perheenjäsenet eivät lainkaan saisi käyttää autoa. Tarkoitus kui­tenkin on, että auto on pääasiassa hakijan käytössä. Korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan perheessä ei tarvitse ol­la kahta autoa, vaikka vammaisen henkilön käytössä olevasta autosta on palautettu auto­veroa invaliditeetin perusteella. Käytännös­sä tämä tarkoittaa, että muut perheenjäse­net voivat käyttää autoa esimerkiksi harras­tusmenoihin, kaupassa käyntiin tai muuhun vastaavaan. Tämän hetkisen oikeuskäy­tännön mukaan veronpalautus on myön­netty, kun pääsääntöisesti hakijaa kuljete­taan autolla ja muu käyttö on vähäistä. Vas­tuu muusta käytöstä on aina edunsaajalla.

Palautusta voi saada autoverolain 51 pykä­län- Ulkoinen linkki perusteella seuraavissa tapauksissa:

1. Henkilön näkö- tai liikuntavammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähin­tään 80 prosenttia, ja auto tulee hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä. Liikunta­vammalla tarkoitetaan alaraajojen vam­moja ja sairauksia.
2. Henkilön invaliditeetista aiheutuva py­syvä haitta-aste on vähintään 60 pro­senttia, ja ajoneuvon hankinta on hänel­le olennaisen tarpeellinen hänen työnsä, toimensa tai ammattiinsa valmistumista varten tapahtuvan opiskelunsa vuoksi.

1. ja 2. kohdan tarkoittamalle henkilölle au­tovero palautetaan kokonaan, mutta palau­tettava määrä on kuitenkin enintään 3 770 euroa. Jos henkilö lääkärintodistuksella tai muutoin luotettavasti selvittää, että hänen on käytettävä automaattivaihteista autoa, palautettava määrä on enintään 4 980 eu­roa.

3. Henkilön liikuntakyky on alaraajan tai -raajojen puuttumisen tai toiminnan va­javuuden vuoksi siten alentunut, että hä­nen pysyvä haitta-asteensa on vähintään 40 prosenttia, ja ajoneuvon hankinta on hänelle olennaisen tarpeellinen hänen työnsä, toimensa tai ammattiin valmis­tumista varten tapahtuvan opiskelunsa vuoksi. Tällöin autoverosta palautetaan 60 prosenttia, kuitenkin enintään 2 460 euroa.

2. ja 3. kohdassa tarkoitettuna opiskeluna ammattiin valmistumista varten ei pidetä yleissivistävää koulutusta, kuten lukiossa opiskelua.

4. Autoveron palautukseen on oikeutettu henkilö, joka auton ensirekisteröinnis­sä on merkitty sen omistajaksi tai halti­jaksi. Esimerkiksi osamaksutapauksis­sa, joissa auton omistajana säilyy auton myyjä tai rahoitusyhtiö, autovero palau­tetaan hakijalle vasta sen jälkeen, kun ha­kija on rekisteröintitodistukseen merkit­ty omistajaksi. Rahoitusjärjestelyt eivät kuitenkaan vaikuta palautettavan veron ns. kuoleutumisaikaan. Autoveron kuo­leutumisaika lasketaan auton ensirekis­teröinnistä ja se on kolme vuotta.

Autoveron palautusta tulee hakea kirjal­lisesti kuuden kuukauden kuluessa auton rekisteröintipäivästä lukien tai jos auto on ostettu osamaksulla, siitä kun hakijasta on tullut auton omistaja. Voit myös hakea en­nakkopäätöstä autoveron palauttamisesta, ennen auton hankkimista.

Autoveronpalautusta invaliditeetin perus­teella kannattaa hakea verohallinnon lo­makkeella Hakemus invalidin autoveron­palautuksesta (1217). Hakemuksesta sel­viää tarvittavat liitteet. Palautusta voi ha­kea myös vapaamuotoisella hakemuksella. Hakemus toimitetaan osoitteeseen: Verohallinto/Autoverotus, PL 1000, 10901 Hanko.

Oikaisuvaatimuksen kielteiseen autoveron palautuspäätökseen voi tehdä kolmen vuo­den kuluessa veropäätöstä seuraavan ka­lenterivuoden alusta. Oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta päätöksestä voi valit­taa edelleen hallinto-oikeuteen. Valituksen käsittelystä hallinto-oikeudessa peritään 260 euron suuruinen oikeudenkäyntimak­su. Sitä ei kuitenkaan peritä, jos hallinto-oi­keus muuttaa valituksenalaista päätös­tä muutoksenhakijan eduksi. Lisätietoja Vero.fi-sivustolla- Ulkoinen linkki. Puhelimitse tiedusteluihin vas­taa autoverotusneuvonta, p. 029 497 150.

12.5 Autoveron huojennus

Verohallinto voi vammaisuuden perusteel­la, erityisen painavista syistä palauttaa kohtuulliseksi katsomansa osan autove­rosta. Tällainen veronhuojennus myönne­tään erillisen harkinnan perusteella. Huo­jennushakemuksessa on mainittava, että se perustuu autoverolain 50 pykälään. Pa­lautusta voi hakea myös ennen ajoneuvon hankkimista.

Verohuojennusta myönnettäessä otetaan huomion muun muassa

• vamman laatu, jonka on oltava liikkumis­ta estävä
• auton tarpeellisuus
• perheen taloudellinen ja muu sosiaalinen tilanne.

Veron huojennuksena autoveroa on palau­tettu esimerkiksi vanhemmille, joille auto on vaikeavammaisen lapsen kuljetuksen vuok­si tarpeellinen.

Vapaamuotoinen hakemus lähetetään osoitteeseen: Verohallinto/Autoverotus, PL 40, 00052 Vero. Hakemukseen on liitettävä samat asiakirjat kuin haettaessa veronpa­lautusta 51 pykälän- Ulkoinen linkki perusteella. Taloudel­lista asemaa kuvaavana selvityksenä tulee hakemukseen liittää selvitys viimeksi toi­mitetusta verotuksesta tai sosiaaliviran­omaisten antama selvitys taloudellisesta asemasta. Ennakkohakemuksissa on an­nettava arvio hankittavan auton hinnasta. Veronhuojennuspäätöksestä ei ole autove­rolain mukaan valitusoikeutta. Lisätietoja Vero.fi-sivustolla- Ulkoinen linkki.

12.6 Ajokortin ikäpoikkeuslupa

(Ajokorttilaki)

Ajokortin voi Traficomin myöntämällä poikkeusluvalla saada jo 17-vuotiaana, jos siihen on erityisiä syitä. Lupa myönnetään kokonaisharkinnan perusteella arvioiden nuoren omaa kulkemis- tai ajokorttitarvetta.

Ikäpoikkeuslupaa voi hakea aikaisintaan 4 kuukautta ennen 17 ikävuoden täyttymistä. Hakemus ja liitteet toimitetaan Traficomiin. Sekä kielteisestä että myönteisestä päätök­sestä peritään maksuasetuksen mukainen maksu (100 euroa).

Ikäpoikkeusluvan hakemisessa on käytettä­vä Traficomin hakemuslomaketta. Lisätietoa tältä verkkosivustolta- Ulkoinen linkki.

13 Matkustaminen ja avustaminen asemilla ja terminaaleissa

13.1 Junamatkat

(EU-asetus rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista)

Eläkkeellä olevat näkövammaiset voivat saada alennusta junalipuista VR:n käytän­töjen mukaisesti.

Maksuton saattajalippu

Kun näkövammainen (haitta-aste vähintään 65 prosenttia) matkustaa saattajan kanssa, saattajalla on oikeus maksuttomaan mat­kaan, myös yöjunien makuupaikalla. Saat­tajan on oltava vähintään 18-vuotias. Näkö­vammaisella on oltava aikuisen, lapsen, opis­kelijan tai eläkeläisen junalippu. Myös alle 4-vuotiaalle näkövammaiselle lapselle tulee ostaa juniorilippu, jos hänen saattajalleen halutaan maksuton lippu. Saattajan maksut­toman lipun saa myös säästöhintaiseen lip­puun. Näkövammaisen ja saattajan liput on ostettava samalla kertaa. Saattajalipun saa ostettua myös VR:n verkkokaupasta.

Näkövamma on todistettava lipun oston yhteydessä ja matkustettaessa jollakin seu­raavista:

1. Näkövammaisten liiton, Näkövammaiset Lapset ry:n tai Suomen Kuurosokeat ry:n näkövammaiskortilla, kun haitta-aste on vähintään 65 prosenttia.
2. Lääkärintodistuksella, josta ilmenee, et­tä näkövamman haitta-aste on vähintään 65 prosenttia.
3. EU-vammaiskortilla, jossa on A-merkintä.

Opaskoiran kanssa voi matkustaa junassa millä paikalla tahansa. VR suosittelee kui­tenkin matkustusta lemmikkiosastossa tai sen viereisillä paikoilla. Opaskoiran kanssa matkaavalla on oikeus matkustaa InterCity-junan palveluvaunun alakerrassa ja Pendo­lino-junan palveluvaunussa. Opaskoirasta ei peritä erillistä lemmikkimaksua. Opas­koira matkustaa maksutta yöjunan makuu­hytissä, myös esteettömässä makuuhytissä. Koko hytti tulee silloin varata omaan käyt­töön. Hytti hinnoitellaan tällöin edullisem­min kuin normaali yhden hengen hytti.

VR:llä on maksuton palvelunumero vam­maisasiakkaille. Numerosta voi hoitaa kaik­ki matkaan liittyvät vammaispalvelut, ju­nalipun ostamisesta asemien avustamis­palvelun tilaamiseen. Palvelunumero on 0800 166 888 ja palvelu on avoinna arkisin klo 5–22 ja viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 7–22.

Avustuspalvelu auttaa vammaista matkus­tajaa kaikilla palveluasemilla sekä useilla asemilla, joilla ei ole lipunmyyntiä. Avusta­misvaraus tulee tehdä viimeistään 36 tuntia ennen matkan alkua. Avustuspisteessä tulee olla 20 minuuttia ennen junan lähtöä. Palve­lu on maksuton.

Lisätietoja palvelusta on VR:n verkkosivujen vammaispalvelut-osiossa- Ulkoinen linkki ja Traficomin verkkosivujen vammaisen henkilön oikeudet -osiossa- Ulkoinen linkki.

13.2 Lentäminen

(EU:n asetus vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä)

Eri lentoyhtiöillä lippujen hinnat, peruu­tusehdot ja käytännöt vammaisten mat­kustajien avustamisesta vaihtelevat. Mat­kaa varatessa kannattaa mainita vammas­ta ja ottaa yhteyttä lentoyhtiön asiakaspal­veluun käytännön asioiden selvittämiseksi, esimerkiksi avustajan tarve lennon aikana. Opaskoirasta on mainittava lippuvarauksen yhteydessä tai viimeistään 48 tuntia ennen lennon lähtöä.

Avustamispalvelu tilataan lentoyhtiöltä tai matkatoimistolta matkavarauksen yhtey­dessä tai viimeistään 48 tuntia ennen lennon lähtöä. Samalla ilmoitetaan, mikäli mukana on apuvälineitä, kuten pyörätuoli. Lentoase­malla ilmoittaudutaan lähtöselvityksessä viimeistään tuntia ennen tai kutsupisteellä vähintään kaksi tuntia ennen lennon lähtö­aikaa. Ruuhka-aikaan kannattaa varata hie­man enemmän aikaa. Matkustajien, joilla on opaskoira, on hyvä huomata, että myös opas­koirat turvatarkastetaan.

Vammainen matkustaja saa avustusta len­tokoneen istuimelle saakka. Myös matkalla olevissa lentokoneiden vaihdoissa avuste­taan. Määränpäässä vammainen matkustaja avustetaan matkatavaroineen lentokonees­ta terminaaliin ja pysäköintialueelle, bussi­laitureille, juna-asemalle tai takseille. Palve­lu on maksuton.

Liikuntarajoitteisia vammaisia lentomatkustajia koskevat ohjeet (Finavia)- Ulkoinen linkki. Lue avustamispalvelusta Traficomin verkkosivuilla- Ulkoinen linkki.

13.3 Laivaterminaalit ja –matkat

(EU:n asetus matkustajien oikeuksista meri-ja sisävesiliikenteessä)

Jos liikuntakyky on rajoittunut esimerkik­si iän tai vamman vuoksi, on oikeus saada maksutta apua satamassa ja matkan aikana laivalla. Satamassa terminaalinpitäjä aut­taa satamassa toimimisessa ja laivaan siir­tymisessä. Laivalla matkan aikana apua an­taa laivayhtiö. Mikäli matkustaja tarvitsee jatkuvaa tai henkilökohtaista avustamista (mm. ruokailemisessa, nostamisessa, yhtey­denpidossa, lääkityksessä ja wc-käynneissä) matkan aikana, tulee hänellä olla mukanaan oma henkilökohtainen avustaja.

Avustamispalvelu on maksutonta. Ilmoita avuntarpeesta samalla, kun varaat matkan tai viimeistään 48 tuntia ennen matkaa.

Lisätietoa laivamatkailusta Traficomin verkkosivulla- Ulkoinen linkki.

13.4 Linja-autot

(EU:n asetus matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä)

Vammaisella tai liikuntarajoitteisella asiak­kaalla oikeus saada maksutonta avustus­ta linja-autoasemilla ja ajoneuvoissa. Vam­mainen matkustaja saa apua siirtymisessä linja-auton lähtölaiturille sekä tarvittaes­sa lipunmyyntipisteeseen ja odotustiloihin. Avustaja saattaa lähtöpaikassa linja-autoon ja hakee määränpäässä autosta. Avuntar­peesta tulee ilmoittaa mielellään matkava­rauksen yhteydessä, mutta kuitenkin vähin­tään 36 tuntia ennen avuntarvetta. Tilaus tehdään ma–pe klo 8–16 p. 020 331 222 (puhe­lun hinta 8,4 snt/min) tai sähköpostitse osoit­teeseen avustuspalvelut@matkahuolto.fi. Sovitussa avustamispisteessä ilmoittaudu­taan sovittuna aikana, joka on viimeistään 30 minuuttia ennen linja-auton lähtöaikaa.

Liikuntarajoitteisille ja vammaisille henki­löille on saatavana avustusta seuraavilla henkilöliikenteen linja-autoasemilla: Helsin­ki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Rovanie­mi, Tampere, Turku ja Vaasa. Avustamispal­velut ovat käytettävissä lipunmyynnin auki­oloaikoina.

Saattaja

Jos liikuntarajoitteinen tai vammainen hen­kilö ei pysty liikuntarajoitteisuutensa tai vammaisuutensa vuoksi matkustamaan yk­sin bussilla, matkustaja voi pyytää, että hä­nen seurassaan saa matkustaa saattaja, joka kykenee avustamaan häntä. Saattaja mat­kustaa avustettavan mukana veloituksetta, kun vuoron kokonaispituus on lähtöpaikas­ta määräpaikkaan yli 250 km, vaikka avus­tettava ja saattaja matkustaisivat vuorolla tätä lyhemmän matkan.

Bussissa opaskoira matkustaa maksutta opastettavansa kanssa. Ilmoita opaskoiras­ta avustusta varatessasi.

Tarkista käyttämältäsi liikennöitsijältä, on­ko mahdollisuus eläkeläishintaiseen lip­puun tai maksuttomaan saattajalippuun myös lyhyemmillä matkoilla. Joidenkin kuntien liikennelaitokset ja liikennöitsijät myöntävät maksuttomia invalidilippuja ja erilaisia alennuksia näkövammaisille mat­kustajille. Ilmaislipulla matkustavan saatta­jallakin voi olla oikeus ilmaiseen matkaan. Lisätietoja alennuksista saa oman kunnan liikennelaitokselta ja liikennöitsijöiltä.

Helsingin seudulla matkustaminen

Näkövammaiset, joiden näkövamman hait­ta-aste on vähintään 50 %, saavat vapaali­pun HSL:n joukkoliikenteeseen. Lipun mat­kustusalue kattaa koko HSL-alueen. Vapaa­ta matkustusoikeutta varten pitää hankkia palvelupisteestä HSL-kortti.

Jos olet näkövammainen ja sinulla on mu­kanasi opaskoira tai valkoinen keppi, sinun ei tarvitse näyttää HSL-kortin kausilippua kortinlukijalle. Jos mukanasi on avustaja, tämä näyttää kortin lukijalle. Jos sinulla on ”Oikeus saattajaan” -kantakortti, myös avus­taja voi matkustaa ilman lippua.

Lisätietoja HSL:n Asiakaspalvelusta p. 09 4766 4000 ma–pe 7–19, la–su 9–17 sekä Matkahuollon verkkosivuilta- Ulkoinen linkki ja Traficomin verkkosivuilta- Ulkoinen linkki.

13.5 Jos avustamispalvelut eivät suju

Palautetta palvelusta annetaan ensin suo­raan kuljetuksen järjestävälle yhtiölle tai aseman/terminaalin pitäjälle. Valitus on teh­tävä kohtuullisessa ajassa, joten se kannat­taa tehdä mahdollisimman pian. Jos vastaus annettuun palautteeseen ei ole tyydyttävä tai vastausta ei tule lainkaan, asiasta voi va­littaa matkustajan oikeuksia valvovaan vi­ranomaiseen siinä maassa, jossa tapaus sat­tui. Kielikysymyksen tai muun syyn vuoksi valituksen voi tehdä myös kotimaan valvo­valle viranomaiselle. Suomessa vammais­ten ja liikuntarajoitteisten matkustajien oi­keuksia valvoo Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.

Voit tehdä valituksen Traficomille sähköpos­tilla tai vapaamuotoisella kirjeellä. Liitä va­litukseen terminaalin pitäjän tai liikenteen­harjoittajan kanssa käymäsi kirjeenvaihto. Liitä mukaan kopio lipusta sekä muut tar­peellisiksi katsomasi liitteet. Lähetä valituk­sesi osoitteeseen kirjaamo@traficom.fi tai Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, PL 320, 00059 Traficom.

Lisätietoja Traficomin verkkosivulla- Ulkoinen linkki.

14 Näkövammaiskortti

Näkövammaiskortin tarkoituksena on todis­taa haltijansa näkövammaisuus. Kortin voi saada henkilö, jonka näkövammasta aiheu­tuva haitta-aste on vähintään 50 prosenttia. Haitta-aste on todistettava lääkärintodistuk­sella. Näkövammaiskortti myönnetään hen­kilön liittyessä jäseneksi näkövammaisyh­distykseen. Henkilöt, jotka eivät halua liit­tyä jäseneksi näkövammaisyhdistykseen, saavat kortin ottamalla yhteyttä Näkövam­maisten liittoon.

Näkövammaiskorttiin merkitään kortin haltijan nimi, syntymäaika, näkövamman aiheuttama haitta-asteprosentti ja hait­ta-luokka.

Näkövammaiskortilla voi saada alennuksia esimerkiksi joukkoliikenteessä, teattereissa, museoissa ja kunnallisissa liikuntapaikoissa. Alennuskäytännöt vaihtelevat riippuen pal­velun tuottajasta.

Näkövammaiskortin myöntämi­sestä vastaavat Näkövammaisten liitto ry (p. 09 396 041) ja Förbundet Finlands Svenska Synskadade rf- Ulkoinen linkki. Näkövammaiskortti on maksuton.

15 Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan asiantuntijat

Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvon­nan asiantuntijat neuvovat palvelujen ja tukien hakemisessa sekä muutoksenhaus­sa kaikkia näkövammaisia ja heidän omai­siaan. Oikeuksienvalvonnan asiantuntijat toimivat linkkinä näkövammaisten ihmis­ten ja sosiaali- ja terveyspalvelujärjestel­män välillä ja tekevät yhteistyötä myös mui­den näkövammaisten parissa työskentelevi­en tahojen kanssa. Asiantuntijoiden palve­lut ovat maksuttomia.

16 Näkövammaisten liiton alueyhdistykset

Lue alueyhdistyksistä ja löydä oma yhdistyksesi.

17 Keskussairaaloiden kuntoutusohjaajat ja sosiaalityöntekijät

Keskussairaalan kuntoutusohjaajat tukevat ja ohjaavat näkövammaisia heidän kuntou­tumisessaan ja arjen askareista selviytymi­sessä. Kuntoutusohjaajilta saa tietoa apuväli­neistä, kuntoutuksesta ja muista palveluista.

Etelä-Karjalan keskussairaala

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote
Kuntoutusyksikkö postiosoite: Koulukatu 14, 53100 Lappeenranta

kuntoutusohjaaja Hanna Räisänen p. 044 791 5764, hanna.x.raisanen@eksote.fi

terveyssosiaalityöntekijä Heli Kokkola p. 044 791 5481
Valto Käkelän katu 1, 53130 Lappeenranta

HUS

HUS Silmätautien kuntoutuspoliklinikka
postiosoite: PL 224, 00029 HUS
käyntiosoite: Tenholantie 10 E, Helsinki

toimisto p. 09 4717 7892, soittoaika ma–to 8.30–15, pe 8.30–13

Kuntoutusohjaajat

0–3-vuotiaat

Mirja Ström (0–4 v.) p. 050 427 2714, mirja.strom@hus.fi

Jenny Liimatta p. 040 487 2813, jenny.liimatta@hus.fi

4–30-vuotiaat

Merita Kronqvist (5–25 v.) p. 040 867 7697, merita.kronqvist@hus.fi

31–74 vuotiaat

Raija Manninen p. 050 427 0728, raija.manninen@hus.fi

Ulla Eronen p. 040 193 2554 ulla.eronen@hus.fi

Yli 75 vuotiaat

Saara Nisonen p. 040 504 5673, saara.nisonen@hus.fi

Kuulonäkövammaiset (yli 18–vuotiaat)

kuntoutusohjaaja Niina Hänninen p. 050 427 0146, niina.hanninen@hus.fi

Tietokoneen apuvälineasiat

Elisa Palomäki p. 040 823 5601, elisa.palomaki@hus.fi

Näönkäytönohjaaja

Paula Pistokoski p. 050 427 9338, paula.pistokoski@hus.fi

Liikkumistaidon ohjaajat

Lapset 0-11v

Mirja Ström p. 050 427 2714, mirja.strom@hus.fi

Jenny Liimatta p. 040 487 2813, jenny.liimatta@hus.fi

Nuoret ja aikuiset (Yli 12-vuotiaat)

Nea Marjanen p. 050 427 0791, nea.marjanen@hus.fi

Optikot

Katri Frigård p. 040 658 8227, katri.frigard@hus.fi

Mira Järvinen  p. 040 540 9947, mira.jarvinen@hus.fi

Sosiaalityöntekijät

Emilia Hallvar p. 040 193 7507, emilia.hallvar@hus.fi

sosiaalityöntekijä Susanna Alho p. 040 359 2103, susanna.alho@hus.fi

psykologi

Marika Kajander p. 050 427 9311, marika.kajander@hus.fi

Kainuun keskussairaala

Kuntoutusyksikkö
Kauppakatu 36 A 6, 87100 Kajaani

kuntoutusohjaaja Raija Raninen p. 050 361 4073, raija.raninen@kainuu.fi

kuntoutusohjaaja, liikkumistaidonohjaaja Hilkka Louhisalmi p. 044 797 4041, hilkka.louhisalmi@kainuu.fi

Kanta-Hämeen keskussairaala

Lääkinnällinen kuntoutus
Ahvenistontie 20, 13530 Hämeenlinna

kuntoutusohjaaja Ninna Arola p. 03 629 3228 (takaisinsoittopalvelu), ninna.arola@khshp.fi

kuntoutusohjaaja Eeva Saukkonen p. 03 629 3228 (takaisinsoittopalvelu), eeva.saukkonen@khshp.fi

Keski-Pohjanmaan keskussairaala

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
Kuntoutuspalvelut
Mariankatu 16-20, 67200 Kokkola

aistivammaisten aikuisten kuntoutusohjaaja Marianne From p. 040 653 4312, marianne.from@soite.fi

näkövammaisten lasten kuntoutusohjaaja Elisa Visti p. 040 804 3291, elisa.visti@soite.fi

Keski-Suomen keskussairaala

Keskussairaalantie 19, 40620 Jyväskylä

Näkövammaiset aikuiset

kuntoutusohjaaja Pirjo Kallio p. 014 269 1221, 044 702 1221, pirjo.kallio@ksshp.fi

Näkövammaiset lapset

kuntoutusohjaaja Laila Paananen p. 014 269 2529, 040 480 1268, laila.paananen@ksshp.fi

Näönkäytönohjaus

näönkäytönohjaajat Eija Kivi ja Jenna Aro p. 014 269 1296, 044 702 1296, eija.kivi@ksshp.fi, jenna.aro@ksshp.fi

Kuulo- ja kuulonäkövammaiset aikuiset

kuntoutusohjaaja Rauno Jäntti p. 014 269 1055, 044 702 1055, rauno.jantti@ksshp.fi

Kuopion yliopistollinen sairaala

KYS, Näkökeskus 3501
postiosoite: PL 100, 70029 KYS

Näkövammaiset aikuiset ja kuurosokeat

kuntoutusohjaaja Minna Hätinen

(Tuula Hartikainen) p. 044 717 9599, tuula.hartikainen@kuh.fi

Näkövammaiset lapset, kuopiolaiset ja siilinjärveläiset näkövammaiset aikuiset

kuntoutusohjaaja Riitta Rajala p. 044 717 2480, riitta.rajala@kuh.fi

sosiaalityöntekijä Sari Jääskeläinen p. 044 711 3583, sari.jaaskelainen@kuh.fi

Kymenlaakson keskussairaala

Kymsote Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä
Kotkantie 41, 48210 Kotka

Näkövammaisten nuorten ja aikuisten kuntoutusohjaaja

Leeni Koskinen p. 044 583 5942, leeni.koskinen@kymsote.fi

Näkövammaiset ja neurologiset lapset

Hannele Fransas p. 044 583 5944, hannele.fransas@kymsote.fi

Lapin keskussairaala

Silmätautien poliklinikka
PL 8041, 96101 Rovaniemi

Näkövammaisten lasten kuntoutusohjaaja Sanna-Maija Pohjanvesi p. 040 834 2810, sanna-maija.pohjanvesi@lshp.fi

Näkövammaisten aikuisten kuntoutusohjaaja/liikkumistaidonohjaaja Juha Romakkaniemi p. 040 660 4054, juha.romakkaniemi@lshp.fi

Silmäpoliklinikan sosiaalityöntekijä Kati Ollila (virkavapaalla), hänen tointaan hoitavat vuoroviikoin Eija Kiviniemi ja Tuula Pentti p. 016 328 3213, eija.kiviniemi@lshp.fi, tuula.pentti@lshp.fi

Mehiläinen Länsi-Pohja

Kauppakatu 25, 94100 Kemi

näkövammaisten kuntoutusohjaaja Marja Lantto, p. 040 573 4655, marja.lantto@mehilainen.fi

Mikkelin keskussairaala

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä
Viljavuuspalvelun talo, Graanintie 7, 50190 Mikkeli

Näkövammaiset aikuiset

kuntoutusohjaaja Sirpa Halinen p. 044 351 2654, sirpa.halinen@essote.fi

Näkövammaiset lapset

Terttu Suuronen p. 044 351 6582, terttu.suuronen@essote.fi

sosiaalityöntekijä Anu Ritsilä p. 044 351 2347

Oulun yliopistollinen sairaala

Näkökeskus, PL 21, 90029 OYS
käyntiosoite: Medipolis, Kiviharjuntie 11, 90220 Oulu
p. 08 315 3307

Näkövammaiset aikuiset

kuntoutusohjaaja Juha Häggman p. 08 315 3319, 0400 292 535, juha.haggman@ppshp.fi

Näkövammaiset lapset ja nuoret

kuntoutusohjaaja Merja Määttä p. 08 315 3342, 0400 292 531, merja.maatta@ppshp.fi

Näönkäytönohjaus

kuntoutusohjaaja Eija Lukkarila p. 08 315 3307, 0400 162 712, eija.lukkarila@ppshp.fi

Liikkumistaidon ohjaus

kuntoutusohjaaja Esko Jutila p. 08 315 3325, 0400 292 536, esko.jutila@ppshp.fi

Sosiaalityöntekijä (silmätautien klinikka)

p. 08 315 4516, 040 553 9374

Pohjois-Karjalan keskussairaala

PKSSK (Pohjois-Karjalan Sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä)
Silmäkeskus/Näönkuntoutus
Tikkamäentie 16/G2 2. krs., 80210 Joensuu

Kuntoutusohjaus, näönkäyttö ja liikkumistaito

kuntoutusohjaaja Anne Laitinen p. 013 330 3339, anne.laitinen@siunsote.fi

Kuntoutusohjaus ja näönkäyttö

kuntoutusohjaaja Mari Hämäläinen p. 013 330 8092, mari.hamalainen@siunsote.fi

Päijät-Hämeen keskussairaala

Kuntoutustutkimuspoliklinikka, Silmäklinikka
Keskussairaalankatu 7, 15850 Lahti

Näkövammaiset aikuiset

kuntoutusohjaaja Ritva Suokas p. 03 819 4825, 044 719 5645, ritva.suokas@phhyky.fi

Näkövammaiset lapset ja aikuiset

kuntoutusohjaaja Päivi Virta p. 044 719 5644, paivi.virta@phhyky.fi

sosiaalityöntekijä Raija Virkkunen p. 044 719 5587

Satakunnan keskussairaala

Silmäpoliklinikka, Sairaalantie 3, 28500 Pori

Näkövammaiset aikuiset, liikkumistaidon-ja näönkäytönohjaus

kuntoutusohjaaja Lilli-Kaisa Lepomäki p. 02 627 7858, 044 707 7858, lilli-kaisa.lepomaki@satasairaala.fi

Näkövammaiset lapset, kuurosokeat aikuiset ja lapset sekä liikkumistaidon- ja näönkäytön ohjaus

kuntoutusohjaaja Anne Laiho p. 02 627 7848, 044 707 7848, anne.laiho@satasairaala.fi

Savonlinnan keskussairaala

Kuntoutus/Esh, näönkuntoutus
PL 111, 57101 Savonlinna
käyntiosoite: Rakennus F1/3, 3. krs., Keskussairaalantie 6, 57120 Savonlinna

kuntoutussuunnittelija Päivi Murto p. 044 417 3320, paivi.murto@sosteri.fi

Seinäjoen keskussairaala

Hanneksenrinne 7, 60220 Seinäjoki

kuntoutusohjaaja (näönkäyttö, liikkumis­taito) Marja Marttila p. 050 474 4354, marja.marttila@epshp.fi

kuntoutusohjaaja (liikkumistaito) Anita Hokkanen p. 050 474 4966, anita.hokkanen@epshp.fi

kuntoutusohjaaja Tarja Jaskari p. 050 474 4858, tarja.jaskari@epshp.fi

sosiaalityöntekijä p. 06 415 4690

Tampereen yliopistollinen sairaala

Näönkuntoutus Tays Hatanpää
PL 2000, 33521 Tampere
käyntiosoite: Gauffininkatu 3

Aikuisten näkö- ja kuulonäkövammaisten kuntoutusohjaus, apuvälinesovitukset

kuntoutusohjaaja Satu Andersson p. 050 593 6406, satu.andersson@pshp.fi

Näkövammaisten lasten kuntoutus-, näönkäytön- ja liikkumistaidon ohjaus, apuvälinesovitukset

kuntoutusohjaaja Heidi Haapalehto, p. 050 331 4878, heidi.haapalehto@pshp.fi

Näkövammaisten koululaisten (alk. 3. luokka) ja aikuisten kuntoutusohjaus, apuvälinesovitukset

kuntoutusohjaaja Margit Östman p. 050 593 4321, margit.ostman@pshp.fi

Kaikenikäisten näkövammaisten kuntoutusohjaus, apuvälinesovitukset

kuntoutusohjaaja Sinikka Yli-Kerttula p. 050 436 9482, sinikka.yli-kerttula@pshp.fi

Sosiaaliturva- ja näönkuntoutusasiat

sosiaalityöntekijä Anitta Korkea-aho p. 044 485 9237, anitta.korkea-aho@pshp.fi

Turun yliopistollinen keskussairaala

Näköpoliklinikka R8 1A, PL 52, 20521 Turku
käyntiosoite: Rakennus 8, 1. krs., Kiinamyllynkatu 4-8, 20520 Turku

Näkövammaiset aikuiset

kuntoutusohjaaja Eija Hiitti p. 040 593 4023, eija.hiitti@tyks.fi

Kuulonäkövammaiset aikuiset

kuntoutusohjaaja Kirsi Liukkonen p. 050 438 3629, kirsi.liukkonen@tyks.fi

Näkövammaiset ja kuulonäkövammaiset lapset

kuntoutusohjaaja Catarina Sahlström p. 040 593 4024, catarina.sahlstrom@tyks.fi

Näönkäytönohjaus ja apuvälinepalvelut

näönkäytönohjaaja Leena Kivi-Tuominen p. 02 313 2514, leena.kivi-tuominen@tyks.fi

Näkövammaisten ja -ongelmaisten optikkopalvelut

optikko Marja Elovirta p. 02 313 2543, marja.elovirta@tyks.fi

Sosiaalityöntekijä

Kristiina Kirla p. 02 313 1591, kristiina.kirla@tyks.fi

Vaasan keskussairaala

Kuntoutusohjaus
Sarjakatu 2 C 3, 65320 Vaasa

Näkövammaiset aikuiset

kuntoutusohjaaja Marja-Leena Österlund p. 0400 792 428, marja-leena.osterlund@vshp.fi

Näkövammaiset lapset

kuntoutusohjaaja Marika Käld p. 040 770 0105, marika.kald@vshp.fi

Kelan valtakunnalliset palvelunumerot

Ks. Kelan verkkosivut- Ulkoinen linkki.

Hyödyllisiä internetlinkkejä

• Ajoneuvoverosta Traficomin- Ulkoinen linkki ja verohallinnon- Ulkoinen linkki sivuilla
• Aluehallintovirasto- Ulkoinen linkki
• Asuntojen korjausavustukset- Ulkoinen linkki (ARA)
• Autoveronpalautus ja -huojennus- Ulkoinen linkki (Vero.fi)
• Celia-kirjasto- Ulkoinen linkki
• Eduskunnan oikeusasiamies- Ulkoinen linkki
• Eläketurvasta Kelan eläkeläiset-sivulla- Ulkoinen linkki sekä Eläketurvakeskuksen- Ulkoinen linkki, Työeläkevakuuttajat TELA ry:n- Ulkoinen linkki, Työeläke.fi- Ulkoinen linkki, Kevan- Ulkoinen linkki ja Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan- Ulkoinen linkki sivuilla
• Hallintolaista oikeusministeriön- Ulkoinen linkki ja Kuntaliiton sivuilla- Ulkoinen linkki
• Hallinto-oikeudet- Ulkoinen linkki
• Hoitoon pääsystä sosiaali- ja terveysministeriön- Ulkoinen linkki ja Kuntaliiton- Ulkoinen linkki sivuilla
• Ihmisoikeuskeskus- Ulkoinen linkki
• Kantelusta Aluehallintoviraston kanteluosiossa- Ulkoinen linkki sekä oikeusasiamiehen- Ulkoinen linkki, Oikeuskanslerinviraston- Ulkoinen linkki ja Valviran sivuilla: muistutus ja kantelu- Ulkoinen linkki sekä tyytymättömyys hoitoon- Ulkoinen linkki
• Kela- Ulkoinen linkki
• Korkein hallinto-oikeus- Ulkoinen linkki
• Kunnat- Ulkoinen linkki
• Kuntoutuksesta Kelan kuntoutussivuilla- Ulkoinen linkki sekä Valtiokonttorin- Ulkoinen linkki, Verven- Ulkoinen linkki ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen- Ulkoinen linkki sivuilla
• Kuntien eläkevakuutus- Ulkoinen linkki
• Kuluttajaneuvonta- Ulkoinen linkki
• Lainsäädäntö- Ulkoinen linkki
• Näkövammaisten liitto
• Oikeuskansleri- Ulkoinen linkki
• Opaskoirista Opaskoirakoulun- Ulkoinen linkki, Suomen Opaskoirakoulun- Ulkoinen linkki ja NouHaun opaskoirapalvelun- Ulkoinen linkki sivuilla
• Potilasvahinko- Ulkoinen linkki
• Potilasvahinkolautakunta- Ulkoinen linkki
• Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira- Ulkoinen linkki
• Sosiaali- ja terveysministeriö- Ulkoinen linkki
• Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta- Ulkoinen linkki
• Talous- ja velkaneuvonnasta Oikeus.fi-sivustolla- Ulkoinen linkki ja Takuusäätiön- Ulkoinen linkki verkkosivuilla
• Tapaturmista Tapaturmalautakunnan- Ulkoinen linkki ja Aluehallintoviraston- Ulkoinen linkki sivuilla
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos- Ulkoinen linkki
• Tietosuoja- Ulkoinen linkki
• Toimeentulotuki- Ulkoinen linkki
• Työeläkeasioista Työeläkevakuuttajat TELA ry:n- Ulkoinen linkki ja Työeläke.fi- Ulkoinen linkki-verkkosivuilla
• Työ- ja elinkeinotoimistot- Ulkoinen linkki
• Työsuojelu- Ulkoinen linkki
• Vakuutusoikeus- Ulkoinen linkki
• Valtiokonttori- Ulkoinen linkki
• Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus- Ulkoinen linkki
• Vammaisen pysäköintilupa- Ulkoinen linkki
• Vammaispalvelujen käsikirja- Ulkoinen linkki (THL)
• Veronmaksukyvyn alentumisvähennys- Ulkoinen linkki (Vero.fi)
• Vakuutuskuntoutus- Ulkoinen linkki (Verve)
• Yhdenvertaisuus työssä- Ulkoinen linkki
• Yhdenvertaisuusvaltuutettu- Ulkoinen linkki
• Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta- Ulkoinen linkki
• Yleinen oikeusapu- Ulkoinen linkki