Ympäristö

Mitkä ovat yleisimpiä näkövammaisten kohtaamia ongelmia rakennetussa ympäristössä? Ja miten ongelmat ratkaistaan?
Valkoinen keppi, joka seuraa maassa olevaa kohomerkintää, sekä takana näkyvä jalka.

Tällä sivulla

Yleiset ongelmat

Yleisimpiä näkövammaisten ihmisten kohtaamia ongelmia rakennetussa ympäristössä ovat:

  • orientoitumisen eli suunnistautumisen vaikeus
  • etäisyyksien arviointi
  • opasteiden lukeminen
  • törmääminen, kompastuminen tai putoaminen.

Kun näkövammainen ihminen astuu ulos likennevälineestä, kuten bussista tai metrosta, hänen on kyettävä määrittämään oma sijaintinsa suhteessa ympäristöön ja osattava lähteä oikeaan suuntaan. Tämä voi tuottaa vaikeuksia, jos paikalla ei ole selkeitä maamerkkejä. Myös kova melu voi vaikeuttaa suunnistautumista, sillä se estää kuulon hyödyntämisen.

Suunta voi hukkua myös esimerkiksi keskellä tuttua kulkureittiä olevan rakennustyömaan vuoksi, jos kiertoreittiä ei ole selkeästi merkitty. Tilapäisten liikennejärjestelyjen tulee olla kunnolla suojattuja, jotta työmaa-alueelle ei voi vahingossa joutua. Suoja-aita toimii myös ohjaavana elementtinä.

Keskellä jalkakäytävää on kivikasa, joka on ympäröity narulla. Kasan takana on ihmisjoukko.
Kivikasa keskellä kulkuväylää.

Ympäristö on täynnä suunnistautumista helpottavia opasteita, mutta niiden tulee olla saavutettavia, jotta ne ohjaavat myös näkövammaisia ihmisiä. Saavutettavuuden suhteen ongelmia on monia:

  • teksti on liian pientä
  • teksti ei erotu taustastaan
  • opasteen kiiltävä pinta heijastaa valoa, mikä tekee lukemisesta vaikeaa
  • opastetta ei pääse lukemaan tarpeeksi läheltä
  • opasteessa on vain visuaalista informaatiota.

Alla olevassa kuvassa näkyy, miten vaikeaa heijastavan lasin takaa on nähdä bussiaikatauluja.

Nainen katsoo bussikaikatauluja lasin takaa. Lasi on hyvin heijastava.
Heijastava lasi vaikeuttaa näkemistä.

Törmäysvaaran aiheuttavat huonosti merkityt tai merkitsemättömät lasiseinät, lasiseinäiset tuulikaapit ja vitriinit, suuret maahan saakka ulottuvat ikkunat ja läpinäkyvät ovet. Erityisen hankalia ovat kulkuväylälle ylhäältä tai sivultapäin ulkonevat esteet, joita ei voi havaita valkoisen kepin avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi kulkuväylälle ulottuvat naulakot, valaisimet, opasteet ja alta avoimet, suojaamattomat portaikot.

Kompastumisvaaran aiheuttavat esimerkiksi kulkuväylään rajoittuvat matalat aidat tai reunukset, ovien aukipitolaitteet maassa tai kenkien harjauslaitteet oven edessä, samoin pyörätelineet kulkuväylällä. Putoamisvaara syntyy, jos portaat on sijoitettu kulkuväylän jatkeeksi, portaiden alkamiskohtaa ei ole merkitty selkeästi tai käsijohde päättyy liian aikaisin.

Alla olevassa kuvassa huonosti merkitty lasiseinä lähtevien bussien laiturialueella aiheuttaa törmäysvaaran. Sitä seuraavassa kuvassa on pään korkeudella oleva parveke, johon voi kipeästi törmätä, sillä sitä ei voi havaita valkoisella kepillä.

Nainen kävelee kohti bussipysäkillä olevaa lasiseinää.
Lasiseinä aiheuttaa törmäysvaaran.
Nainen kulkee jalkakäytävällä kohti hyvin matalalla olevaa parveketta. Parvekkeessa on keltainen kyltti, jossa lukee Varo parveketta.
Parveke pään korkeudella.

Helpottavat tekijät

Ympäristön tulee olla selkeä, huolellisesti suunniteltu ja johdonmukaisesti toteutettu.

Liikkumista ja ympäristön hahmottamista helpottavat seuraavat perusasiat:

  • yksinkertainen pohjaratkaisu (kulkuväylillä ei ylimääräisiä suunnanmuutoksia)
  • suorakulmainen koordinaatisto (suunta on helppo säilyttää)
  • saavutettava, selkeä ja johdonmukainen opastus
  • selkeästi osoitetut kulkureitit myös esim. avoimen toriaukion poikki
  • kuuluvat, tuntuvat ja selkeästi näkyvät yksityiskohdat, kuten suihkulähteet, vaihtuvat pintamateriaalit ja rakennusten siluetit
  • ohjaavat materiaalivalinnat (materiaali- ja värikontrastit)
  • tasainen ja häikäisemätön valaistus (yleis- ja kohdevalot)
  • ohjaavat ääniopasteet ja tiloille ominainen akustiikka
  • avoimien tilojen jäsentäminen pienemmäksi
  • vaarallisten kohteiden selkeä merkitseminen ja varoittavat materiaalit.

Esteetön leikkipuisto

Esteettömässä leikkipuistossa näkövammaiset lapset voivat leikkiä turvallisesti muiden joukossa ja valita heitä kiinnostavat leikkitelineet ja -välineet.


Esteettömyys luonnossa

Näkövammaisille esteetön luontoelämys voidaan tarjota esimerkiksi seuraavin keinoin:

  • luonto tunnusteltavissa: puut, muut kasvit ja esimerkiksi sammaleiset kivet niin lähellä polkua, että kaikkeen voi halutessaan koskea
  • mahdollisimman tasainen, helppo kulku
  • maassa polun reunassa reunapuu, joka erottaa polun metsästä ja jota on helppo valkoisella kepillä seurata
  • käsijohde
  • käsijohteessa tunnusteltavat merkit
    • erilainen pintamateriaali kertoo muutoksesta polulla
    • esim. puutapeista tehty pistekirjoitusnumero kertoo numeroidusta kohteesta luontopolulla sekä siitä, että kohteen opastaulu on lähellä
  • penkit, taulut ym. merkitty kontrastivärein, jotta ne on helppo erottaa taustasta
  • iso tekstikoko
  • lähtöpisteessä ja reitin toisessa päässä alueen kartta kohokarttana
  • opastetekstit pistekirjoituksella
  • netistä saatavilla olevat, kuunneltavat sanakartat, opasteet ja taustatiedot
  • luontopolun kohteista myös kohokuvia, joista voi tunnustella yksityiskohtia.

Seuraavat kuvat ovat Puumerkki-luontopolulta- Ulkoinen linkki, joka on Helsingin ensimmäinen esteetön luontopolku. Se sijaitsee Kivinokassa, Viikin–Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualeen läheisyydessä.

Puisessa käsijohteessa on kolme puutappia.
Käsijohteen puutapit ovat pistekirjoitusnumeroita.
Luontopolun opaste, jota kädet koskettelevat.
Kosketeltavat kohomerkinnät.
Nainen tunnustelee luontopolun kohokarttaa.
Kohokartta luontopolusta.

Lue lisää


Sivu päivitetty