Siirry pääsisältöön

Yleiset sil­mä­sai­rau­det

Monenlaiset sairaudet ja vammat voivat aiheuttaa ongelmia näön kanssa. Tällä sivulla esitellään yleisimpiä silmäsairauksia.
Sininen näkövammaismerkki ruskeassa villapaidassa.

Tällä sivulla

Suomessa yleisin näkövamman aiheuttaja on makuladegeneraatio eli silmänpohjan rappeuma.

Muita näkövamman aiheuttajia aikuisiällä ovat diabeteksesta johtuvat silmänpohjamuutokset, glaukooma eli silmänpainetauti sekä Retinitis pigmentosa ja muut perinnölliset silmänpohjan rappeumat, jotka aiheuttavat usein näkövamman jo nuorena aikuisena.

Työtapaturmien ja tulehdusten aiheuttamat näkövammat ovat vähentyneet, koska työsuojelua on tehostettu ja lääketiedettä kehitetty.

Lapsille näkövammoja aiheuttavat useimmiten synnynnäiset kehityshäiriöt ja näköhermoston viat. Keskosuuteen liittyvä näönmenetys on vähentynyt, mutta keskosuus on edelleen neljänneksi yleisin näkövamman aiheuttaja lapsilla. Vuosittain syntyvistä näkövammaisista lapsista noin 75 prosentilla on myös muita vammoja.

Kaihi eli harmaakaihi pystytään poistamaan leikkaamalla. Leikkauksen onnistuessa näkö palautuu normaaliksi, joten kaihin aiheuttama näkövammaisuus on Suomessa vähäistä.

Koko maailmassa yleisimpiä sokeuden syitä ovat kaihi, trakooma, jokisokeus ja glaukooma. Heikkonäköisyyttä aiheuttavat eniten A-vitamiinin puute ja aliravitsemus.

Silmänpohjan rappeuma

Suomessa tavallisin heikkonäköisyyden syy on silmänpohjan rappeuma eli makuladegeneraatio. Kun silmänpohjan keskiosan solut rappeutuvat, verkkokalvon tarkan näkemisen alue ei pysty toimimaan normaalisti. Näöntarkkuus heikkenee ja näkökentän keskiosalla ei voi nähdä kunnolla. Silmänpohjan rappeuma ei kuitenkaan johda sokeutumiseen.

Silmänpohjan rappeuma vaikeuttaa lukemista ja myös muuta tarkkaa näkemistä vaativaa työtä kauko- ja lähietäisyydellä. Paremmin nähdäkseen henkilö katsoo "vinosti" kohteen ohi ja käyttää suurentavia apuvälineitä. Näkökentän äärialueiden normaali laajuus mahdollistaa kohtalaisen vaivattoman liikkumisen näöntarkkuuden heikkoudesta huolimatta.

Silmänpohjan rappeuman testaamiseen on olemassa niin sanottu Amsler-testi.

Lisätietoja: Silmänpohjan ikärappeuma (Duodecim Terveyskirjasto)- Ulkoinen linkki

Diabetes

Diabetes voi aiheuttaa näkövammaisuutta, jonka oireita ovat esimerkiksi alentunut näöntarkkuus, näkökentän muutokset sekä heikentynyt kontrasti- ja värinäkö. Näkökyvyn heikentyminen johtuu diabeteksen aiheuttamista muutoksista silmänpohjassa. Muutoksen kehittymisnopeus ja vaikeusaste riippuvat muun muassa taudin alkamisiästä.

Ikääntyessä ilmenevässä kakkostyypin diabeteksessa muutoksia kehittyy suhteellisen nopeasti, mutta ne ovat yleensä lievempiä kuin nuoruusiässä ilmenevässä ykköstyypin diabeteksessa. Diabetes voi johtaa sokeuteen.

Ongelmia aiheutuu sekä liikkumisessa että tarkassa lähityössä. Näönkäyttöä vaikeuttaa se, että diabeetikon näkötilanne voi vaihdella jopa päivittäin.

Lisätietoja:

Retinitis-taudit

Retinitis pigmentosa on perinnöllinen sairaus, jonka keskeisinä oireina ovat yleisimmin näkökentän kaventuminen (putkimainen näkökenttä) ja hämäräsokeus. Retinitikseen liittyy myös alentunut näöntarkkuus, heikentynyt värinäkö, häikäisyherkkyyden lisääntyminen sekä heikentynyt kontrastiherkkyys.

Oireet johtuvat silmänpohjan solujen vähittäisestä rappeutumisesta, ja ne alkavat yleensä ilmetä varhaisessa aikuisiässä. Retinitis voi johtaa täydelliseen sokeutumiseen.

Kaventunut näkökenttä haittaa retiniitikon liikkumista ja työskentelyä. Retiniitikolla on vaikeuksia erityisesti hämärässä ja pimeässä toimimisessa. Lukeminen on yleensä mahdollista, vaikka näkökenttä olisi hyvinkin kapea.

Glaukooma (silmänpainetauti)

Glaukooma, jota aiemmin kutsuttiin myös silmänpainetaudiksi, on näköhermoa vaurioittava sairaus, joka voi hoitamattomana johtaa näön heikkenemiseen. Osalla glaukoomapotilaista silmän sisäinen paine on kohonnut, osalla paine on niin sanotulla normaalialueella. Sairaus vaurioittaa näköhermoa ja aiheuttaa puutoksia näkökenttään.

Glaukooman riski lisääntyy yli 40-vuotiailla, joiden on syytä tarkistuttaa paine muutaman vuoden välein.

Glaukooman aiheuttamat vauriot kehittyvät usein huomaamatta. Ne ilmenevät ensin toiminnallisina häiriöinä näkemisessä, lähinnä käytännön askareiden suorittamisessa ja liikkumisessa.

Lisätietoja:

Näköhermon ja näköratojen viat

Näköhermon ja näköratojen vikojen aiheuttajana voi olla muun muassa synnynnäinen silmän kehityshäiriö, synnytykseen tai sen jälkeiseen vaikeaan sairauteen liittyvä hermovaurio, perinnöllinen näköhermon surkastuma, muihin sairauksiin (esimerkiksi MS-tauti, aivokasvaimet, aivoverenvuodot) liittyvä häiriö tai pään vammat.

Vika ilmenee heikkona näöntarkkuutena, näkökenttäpuutoksina, värinäköhäiriöinä ja niin edelleen. Näköhermon surkastumassa näkökenttä on yleisesti supistunut ja lisäksi keskeisesti huono. Aivoperäisessä viassa voi kummankin silmän näkökenttä vaurioitua vaihtelevasti vian laajuudesta ja sijainnista riippuen. Täydellinen sokeus on mahdollinen.

Verkkokalvon irtauma

Verkkokalvon irtauma kehittyy lähes aina ilman ulkoista aiheuttajaa, silmän rakenteissa iän myötä tapahtuvien muutosten seurauksena. Suuriasteinen likitaittoisuus, eräät verkkokalvon reunaosien rappeumat sekä aikaisemmat silmäsairaudet, -tapaturmat ja -toimenpiteet kuitenkin lisäävät verkkokalvon irtauman riskiä.

Lisätietoja:

Silmätautien sanastoa

360.21 Patologinen likitaitteisuus on vaikea-asteinen taittovika, josta käytetään myös nimitystä myopia maligna. Sen aiheuttaa silmän liiallinen piteneminen, joka voi johtaa verkkokalvon repeytymiseen ja irtaumaan sekä näön menetykseen.

362.01 Diabeettinen retinopatia (ei-proliferatiivinen) on tavallisimmin aikuisiällä alkaneen diabeteksen aiheuttama verkkokalvon vaurio, johon ei liity uudissuonten muodostumista.

362.02 Diabeettinen retinopatia (proliferatiivinen) on tavallisimmin insuliinihoitoisen, nuoruusiässä alkaneen diabeteksen aiheuttama verkkokalvon vaurio, johon liittyy uudissuonten muodostumista. Tällöin esiintyy helposti silmänsisäisiä verenvuotoja ja kehittyy sidekudosta. Tämä voi johtaa verkkokalvon irtaumaan ja näön menetykseen.

362.21 Keskosen verkkokalvosairaus (ROP, retinopathia praematuritatis) on keskosuuden ja sen takia annetun happihoidon aiheuttama verkkokalvon vaurio, joka voi johtaa verkkokalvon irtautumiseen ja lopulta silmän sokeutumiseen.

362.50 - 52 Ikääntyneiden makuladegeneraatio (AMD, ARM) on sairaus, joka on yleinen ikääntyneillä. Silmän(pohjan) tarkan näön alueelle kehittyy solujen toimintahäiriö, joka johtaa keskeisen näön heikkenemiseen. Yleisimmät tyypit ovat kuiva ja kostea rappeuma.

362.7 Verkkokalvon perinnölliset rappeumat on diagnoosiryhmä, johon kuuluvat mm. retinitis pigmentosa, Usherin syndrooma ja retinoskiisi. Näille on tyypillistä näkökentän alueellinen asteittainen hämärtyminen tai kaventuminen, joka voi johtaa mm. "putkinäön" syntymiseen.

365 Glaukooma on näköhermotauti, josta aiemmin on käytetty harhaanjohtavia nimityksiä "silmänpainetauti" ja "viherkaihi". Taudin luonnetta ei vielä tarkkaan tunneta. Kahdella kolmasosalla potilaista silmänpaine on kohonnut. Korkea silmänpaine voi johtaa
näköhermon surkastumiseen ja näkökentän kaventumiseen. Yleisimmät glaukoomatyypit ovat avokulmaglaukooma, sulkukulmaglaukooma ja kapsulaariglaukooma.

368.4+ Näkökentän puutokset ja muut häiriöt. Suurin osa näkökentän puutoksista on aivovammojen aiheuttamia. Yleisin on ns. homonyymi hemianopsia. Tähän näönhäiriöiden ryhmään kuuluvat myös mm. karsastus ja värisokeus.

377 Näköratojen viat. Tähän ryhmään kuuluvat kaikki ne näköhermojen ja muiden näköratojen viat, jotka eivät ole synnynnäisiä kehityshäiriöitä. Näitä ovat mm. näköhermon pään (papillan) turvotus, näköhermon tulehdus ja surkastuma, näköhermojen risteyksen (kiasma) viat sekä näkökeskuksen viat. Näkökentän puutokset ovat tyypillisiä tälle ryhmälle. Lasten aivoperäinen sokeus (cortical blindness) luetaan tähän ryhmään.

379.5 Silmävärve (nystagmus) on silmälihasten hallintahäiriöistä johtuvaa silmien tahatonta liikettä.

743 Synnynnäiset kehityshäiriöt. Tähän ryhmään luetaan lukuisa määrä erilaisia synnynnäisiä epämuodostumia ja kehityshäiriöitä. Näitä ovat mm. synnynnäinen harmaakaihi sekä silmän etuosan, takaosan ja näköratojen synnynnäiset kehityshäiriöt.

Lisää luettavaa