Näkövammaisten Liitto logoNäkövammaisten Liitto logo
Näkövammaisten Liitto logoNäkövammaisten Liitto logo

Tietoa apu­vä­li­neis­tä ja va­lais­tuk­ses­ta

Näkövammainen henkilö tarvitsee työhönsä apuvälineet, joiden avulla työ onnistuu niin, että näkövamma haittaa mahdollisimman vähän.

Tällä sivulla

Työtehtävissään näkövammainen henkilö tarvitsee usein ATK-apuvälineitä, mutta on tilanteita, joissa näkövammainen työntekijä tuleekin toimeen pääosin optisilla apuvälineillä. Optiset- ja tietokoneapuvälineet eivät kuitenkaan korvaa toisiaan; niillä on usein eri käyttökohteet työtehtävistä riippuen, mutta parhaimmillaan optiset- ja tietotekniset apuvälineet täydentävät toisiaan.

Optisiin apuvälineisiin kuuluvat laitteet, joissa nimenomaan optisilla ratkaisuilla pyritään helpottamaan näkemistä. Elektro-optiset apuvälineet taas ovat laitteita, joissa optiikka ja elektroninen puoli yhdistyvät. Tällaisia ovat esimerkiksi lukutelevisiot. ATK-apuvälineet taas ovat selvästi tietokoneen käyttöön liittyviä laitteita tai ohjelmistoja. Myöskin tietokonelaitteisto tai puhelin voi jo sinällään olla apuväline. Näiden lisäksi myös hyvä työtilan valaistus on rinnastettavissa apuvälineisiin johtuen siitä, että valaistuksella voi olla hyvinkin suuri merkitys näkövammaisen henkilön työkyvyssä.

Optiset apuvälineet

Silmälasit

Sen lisäksi, että silmälasit ovat normaali osa lähes kaikkien ihmisten arkea, on silmälaseilla näkövammaisen apuvälineenä huomattavan tärkeä osa. Ensinnäkin on tärkeää korjata mahdollinen silmien taittovirhe, jotta se ei varsinaisen silmäsairauden lisäksi heikennä näkötulosta enempää. Laseilla voidaan korjata jossain määrin myös karsastusta. Lisäksi hyvin määritetyllä lähivoimakkuudella on suuri merkitys näkövammaisen henkilön lähityöskentelyssä. Normaalien moniteho-, kaksiteho- ja lukulasien lisäksi on mahdollista käyttää huomattavan voimakkaita lähilaseja tai voimakkaita prismalaseja, joilla helpotetaan silmien kohdistamista lähellä olevaan kohteeseen.

Absorptiolasit

Absorptiolasit ovat tätä nykyä eniten käytetty näkövammaisen apuväline. Kyseessä on siis silmälasit, joissa on jokin linssiväri poistamassa häikäistymistä tai parantamassa kontrastia. Niin sanotut perinteiset näkövammaisvärit ovat keltainen, oranssi ja punainen, mutta nykyään käytetään kaikkia mahdollisia linssivärejä. Eli linssiväreistä valitaan sopiva väri ja tummuus.

Absorptiolaseja voi olla eri käyttötarkoituksiin. Monesti on niin, että ulkokäyttöön on tummat lasit ja sisäkäyttöön toiset, vaaleammat lasit. Lisäksi päätetyössä tarvitaan hyvin usein absorptiolaseja.

Suurennuslasit

Suurennuslaseja on karkeasti kahta päätyyppiä: valolliset- ja valottomat suurennuslasit. Suurennuslasien voimakkuus on lähes aina ilmoitettu suurennuskertoimena. Apuvälinekäytössä suurennuslasien voimakkuudet alkavat noin kaksikertaisesta suurennuksesta. Voimakkaimmillaan suurennus voi olla n. 25-kertainen.

Suurennuslasien ongelmana on ensinnäkin se, että mitä voimakkaammasta suurennuslasista on kyse, sitä pienempi on sen tarkasti kuvaama alue ja sitä suurempia ovat vääristymät linssin reuna-alueille. Lisäksi suuri voimakkuus suurennuslasissa aiheuttaa väistämättä hyvin lyhyen käyttöetäisyyden.

Valottomat suurennuslasit

Yleisin suurennuslasimalli on tavallinen kädensijallinen suurennuslasi. Jalalliset suurennuslasit ovat omalla telineellään seisovia, vakioetäisyydelle asetettuja suurennuslaseja. Luupilla taas tarkoitetaan useimmiten pientä ja voimakasta suurennuslasia, jolla katsotaan kohdetta erittäin läheltä.

Usein suurennuslasin tulee olla pieni ja helposti mukana kulkeva. Tällöin ns. taskusuurennuslasi tai kaulassa roikkuva suurennuslasi on toimiva. Lisäksi on olemassa erilaisia suurennuslaseja ompelu- ja askartelukäyttöön, ja on joitakin malleja, jotka kiinnitetään omiin silmälaseihin, jolloin molemmat kädet jäävät vapaaksi työskentelyyn. Valottomiin suurennuslaseihin kuuluvat myös lukukivet ja lukuviivaimet.

Valolliset suurennuslasit

Nykyään suurennuslasien valonlähteinä käytettävät ledilamput ovat valonlähteinä erittäin hyviä valotehonsa sekä virrankulutuksensa puolesta, sillä akut tai paristot kestävät varsin pitkään.

Suurin osa valollisista suurennuslaseista on kädessä pidettäviä malleja. Lisäksi on olemassa joitakin telineellisiä suurennuslaseja ja lukukiviä, jotka on varustettu valolla, sekä luuppilamppu, eli pöytään varrella kiinnitettävä melko laaja suurennuslasi, jota ympäröi lamppu.

Kiikarit

Kiikareita käytetään paljon apuvälineenä niiden monipuolisuuden vuoksi. Apuvälinekäyttöön soveltuva kiikari on normaalia kiikaria selvästi pienempi ja huomaamattomampi ja kulkee helposti mukana vaikka kaulanauhassa tai taskussa. Yleisimmin käytetään yhden silmän kiikaria. Suurennusvoimakkuus näissä kiikareissa on kolmekertaisesta kymmenkertaiseen. Suuri osa nykyään käytettävistä kiikareista tarkentuu myös lähelle erittäin hyvin. Kiikarin sopivuus käyttäjälle määrittyy pääosin suurennustarpeen mukaan. Kiikarilaseja on erilaisina ratkaisuna käytössä esimerkiksi television katsomiseen tai lähityöskentelyyn.

Elektro-optiset apuvälineet

Elektro-optiset apuvälineet ovat laitteita, joissa optinen ja elektroninen tekniikka muodostavat yhdessä apuvälineen. Tällaisia apuvälineitä ovat lukutelevisiot, pienemmät kannettavat suurennuslaitteet, taulukamerat ja silmälasin sankaan kiinnitettävä OrCam- Ulkoinen linkki. Yhteistä laitteille on se, että niissä on kamera, jolla kuvataan katsottava kohde – useimmiten teksti – ja kohde suurennetaan laitteen näyttöruudulle tai muutetaan puheeksi.

Elektro-optisten apuvälineiden ehdottomana vahvuutena on hyvin voimakas suurennus ilman merkittävää vääristymää. Lukutelevisioissa suurennus voi olla jopa 50 – 60-kertainen. Kuitenkin noin 10 – 15-kertaista suurennusta käytettäessä on lukutelevisio parhaimmillaan. Mukana kulkevissa suurennuslaitteissa suurennuskertoimet ovat noin 3 – 10-kertaista.

Toisena merkittävänä tekijänä elektro-optisissa laitteissa on niiden tarjoama voimakas kontrasti ja erilaiset kuvamahdollisuudet. Kuva on mahdollista siis kääntää esimerkiksi negatiiviseksi, eli että mustalla pohjalla on valkoinen teksti.

Uusimpana ominaisuutena elektro-optisiin apuvälineisiin on alkanut tulla mukaan puheominaisuus. Laite siis skannaa tekstin ja pystyy lukemaan sen ääneen.

Lukutelevisio

Lukutelevisio on omaksi kokonaisuudekseen rakennettu kameran, näytön ja lukutason yhdistelmä. Nykyään lukutelevisiomallit ovat varioitavissa esim. kameroidensa, näytön koon ja muiden varusteidensa puolesta. Usein raskaammissa lukutelevisioissa näytön koko on n. 20 – 27-tuumainen. Ajatuksena on se, että luettava materiaali on lukutasolla, josta kamera kuvaa tekstin. Lukutasoa liikuttamalla kuljetetaan tekstiä näyttöön.

Lukutelevisioistakin on nykyään olemassa huomattavasti kevyempiä ja pienempiä versioita, jotka voi helposti ottaa mukaansa. Näissä laitteissa näyttö on usein 10 – 15-tuumainen.

Lukutelevisioissa on myös malleja, jotka voi liittää tietokoneeseen. Tällöin siis käytetään samaa näyttöä tietokoneen ja lukutelevision kesken joko vaihtamalla kuvatilaa tai jakamalla ruutu.

Kannettava elektroninen suurennuslaite

Kannettavia suurennuslaitteita on pääosin alle viisituumaiset ja seitsemäntuumaiset. Laitteissa on pieniä eroja. Joissakin on esimerkiksi kädensija, jonka avulla laitetta käytetään kuten suurennuslasia. Toisissa taas on teline, jonka avulla laite asettuu oikealle etäisyydelle luettavasta tekstistä. Säätömahdollisuudet laitteissa on hyvin pitkälti samat; suurennusvoimakkuus, väritila ja kuvan jäädytys. Kuvan jäädytys tarkoittaa sitä, että laitteella saa yhdellä napin painalluksella kuvan jäämään ruudulle näkyviin. Normaalia nykyaikaista puhelinta voi käyttää myös pitkälti elektronista suurennuslaitetta vastaavasti.

Taulukamera

Taulukamera on nimensä mukaisesti alun perin tarkoitettu juuri kohteiden kuvaamiseen taululta ja kuvan siirtämiseen tietokoneen näytölle. Laitteet kuitenkin ovat muuttuneet ja käyttötarkoitukset monipuolistuneet. Kyse on melko pienestä ja helposti mukaan otettavasta erillisestä laitteesta, joka yhdistetään joko tietokoneeseen tai pelkkään näyttöön. Laitteilla voi kuvata kohteita kaukaa – eli esim. luokkahuone-etäisyyksillä, mutta ne soveltuvat myös lähityöhön.

OrCam MyEye

OrCam- Ulkoinen linkki on silmälasin sankaan kiinnitettävä laite, jonka pääasiallisena käyttötarkoituksena on tekstien luku. Laite ottaa kuvan tekstistä ja lukee sen ääneen. Näin voidaan lukea esimerkiksi lehtiä, kylttejä ja valkokankaalle heijastettua materiaalia. Erityisesti OrCamista hyötyvät vaikeasti heikkonäköiset, jotka pystyvät suuntaamaan laitteen kameran luettavaan tekstiin. Hyvällä harjoittelulla  myös sokea voi käyttää sitä.

Näkövammaisten tietotekniset apuvälineet

Kun näkemisen ongelmat vaikeuttavat tietokoneen käyttöä, voi avuksi riittää olemassa olevien asetusten muuttaminen. Näön heikkenemisen myötä voi tulla tarve hankkia näkövammaiselle kehitettyjä apuvälineitä. Tavallisimmin apua haetaan jos työskentelyasento on huono, teksti on liian pientä, lukunopeus on selvästi hidastunut, hiiren osoitinta on vaikea löytää tai näytön katselu rasittaa silmiä nopeasti.

Näytön varsi

Näytön varren avulla voi tilanteen mukaan säätää näytön etäisyyden, korkeuden ja kallistuskulman. Näin työskentely asento säilyy hyvänä, vaikka katseluetäisyys olisi lyhyt. (joillain vain muutamia senttejä). Varressa pitää olla useita niveliä, jotta säätövaraa on riittävästi. Varsi kiinnitetään yleensä pöydän takareunaan samalla tavalla, kuin pöytään kiinnitettävät valaisimet.

Riittävän monipuolinen näytön varsi on esimerkiksi MasterArm M6- Ulkoinen linkki.

Näppäimistö

Kun näppäimistön merkkien näkeminen on vaikeaa, suurikirjaiminen näppäimistö voi nopeuttaa kirjoittamista. Niiden näppäimet eivät yleensä ole normaalia suuremmat, jotta myös kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen on mahdollista. Näppäimistön väriin kannattaa myös kiinnittää huomiota. Tavallisiin näppäimistöihin on saatavilla tarrat, joissa kirjaimet ovat mahdollisimman suuret. Kymmensormijärjestelmä mahdollistaa kuitenkin nopeimman tavan kirjoittaa.

Suurikirjaiminen näppäimistö on esimerkiksi XLPrint NERO PC- Ulkoinen linkki

Suurennusohjelma

Suurennusohjelma suurentaa kaiken tietokoneen näytöllä olevan. Suurennuksen kokoa on helppo muuttaa tilanteen mukaan. Sen avulla voi muuttaa näytön värejä sekä korostaa teksti- ja hiirikohdistinta niin, että ne on helppo nähdä. Suurennusohjelmissa on paljon hyödyllisiä asetuksia myös vaativaan työkäyttöön. Ennen suurennusohjelman hankkimista on hyvä tarkistaa, riittäisivätkö tietokoneen omat asetukset ja aputoiminnot.

Suurennusohjelma voi olla sellainen, joka lukee ääneen näytöllä olevaa tekstiä. Sitä kutsutaan puhetuelliseksi suurennusohjelmaksi. Siinä on vähemmän ominaisuuksia kuin varsinaisessa ruudunlukuohjelmassa. Sitä käytetään usein pidempien tekstien lukemiseen.

Suurennusohjelmia ovat esimerkiksi ZoomText- Ulkoinen linkki ja SuperNova- Ulkoinen linkki.

Ruudunlukuohjelma

Ruudunlukuohjelma lukee ääneen tietokoneen näytöllä olevan tekstin. Se kertoo myös muuta tietoa, jota tietokoneen käyttäjä ei näe. Se voi siirtää tekstin myös pistenäytölle. Ruudunlukuohjelman asetuksilla valitaan, miten ja minkälaista tietoa se kertoo. Asetukset voivat olla sellaisia, että ne ovat käytössä kaikissa tilanteissa tai vain tietyssä ohjelmassa. Näitä ovat esimerkiksi puhenopeus, välimerkkien puhuminen ja puhekieli. Ruudunlukuohjelmaa ohjataan näppäinkomennoilla. Ruudunlukuohjelmia ovat esimerkiksi Jaws- Ulkoinen linkki ja NVDA.- Ulkoinen linkki

Puhesyntetisaattori

Puhesyntetisaattori on erillinen ohjelma, joka tulee ruudunlukuohjelman ja puhetuellisen suurennusohjelman mukana. Se ei toimi ilman niitä. Puhesyntetisaattoreita voi hankkia erikseen, koska eri kielillä olevat tekstit vaativat eri puhesyntetisaattorin. Puhetta kuunnellaan yleensä kuulokkeilla, jotta ääni ei kuulu ympäristöön. Puhesyntetisaattoreita ovat mm. Mikropuhe- Ulkoinen linkki, eSpeak- Ulkoinen linkki, Vocalizer- Ulkoinen linkki.

Pistenäyttö

Pistenäyttö on lisälaite, jossa on yksi tekstirivi. Siitä voi lukea pistekirjoituksena ruudulla olevaa tekstiä. Pistenäytön rivin pituus vaihtelee yleensä 40:stä 84:ään merkkiin. Älypuhelimen kanssa käytetään myös pienempiä pistenäyttöjä. Pistenäytössä on näppäimet, joilla voidaan selata ruudun sisältöä. Yleensä pistenäyttö seuraa ruudulla olevaa kohdistinta. Joissain malleissa on pistekirjoitusnäppäimistö. Pistenäyttö tarvitsee toimiakseen aina ruudunlukuohjelman. Pistenäyttöjä ovat esimerkiksi Focus- Ulkoinen linkki, Seika- Ulkoinen linkki ja Brailliant- Ulkoinen linkki.

Skanneri ja tekstintunnistusohjelma

Skannerilla siirretään painettu teksti tietokoneelle. Älypuhelimessa tämä tapahtuu puhelimen kameran ja jonkin ohjelman avulla. Tekstintunnistusohjelma muuttaa tekstin apuvälineillä luettavaan ja muokattavaan muotoon. Tämä on tapa, jolla sokea voi itsenäisesti lukea painettua tekstiä. Käsin kirjoitettua tekstiä tekstintunnistusohjelma ei pysty tunnistamaan. Tekstintunnistusohjelmia ovat mm. OmniPage- Ulkoinen linkki ja ABBYY FineReader- Ulkoinen linkki.

Pistekirjoitin

Pistekirjoitin tulostaa tietokoneella kirjoitetun tekstin pistekirjoitukselle. Teksti pitää muuntaa erillisellä ohjelmalla pistetulostusta varten. Paperina voidaan käyttää tavallista kopiopaperia, jos pistekirjoituksen ei ole tarkoitus kestää pitkäaikaista säilytystä. Pistekirjoitin tarvitsee melukaapin kovaäänisyytensä vuoksi. Pistekirjoittimia ovat Braillo- Ulkoinen linkki ja INDEX Everest- Ulkoinen linkki.

Laitteiden hankkiminen työkäyttöön

Yleensä työnantaja määrittelee mitä laitetta työssä käytetään. Jos työnantaja hankkii laitteet muille työntekijöille, sen oletetaan hankkivan ne myös näkövammaiselle työntekijälle. Tietokone haetaan työkäyttöön Kelasta esimerkiksi jos työnantaja hankkii vain yhteiskäyttöisiä koneita tai kone on liian heikkotehoinen, eivätkä näkövammaisen apuvälineet toimi siinä. Myös opiskelijan ja yrittäjän laitteet anotaan Kelasta.

Lisää tietoa saat työntekijän ja työnantajan tietopaketeista.

Pöytäkone, kannettava, tabletti vai puhelin

Pöytätietokone on hyvä vaihtoehto, jos tietokonetta ei ole tarvetta kuljettaa pois työpisteestä. Niissä on yleensä enemmän kapasiteettia, muokattavuutta ja liitäntämahdollisuuksia.

Kannettava tietokone on tällä hetkellä yleisin. Se on helppo pitää mukana esimerkiksi kokouksissa ja koulutuksissa.

Tablettia ja puhelinta kannattaa harkita tietokoneen vaihtoehtona. Niiden etuina on helppo kuljetettavuus, monipuolisuus ja helppo etäisyyden säätely. Ongelmana on hyvän työasennon säilyttäminen ja tarvittavien ohjelmien saatavuus.

Käyttöjärjestelmä

Yleisimmät käyttöjärjestelmät tietokoneissa ovat Windows tai MacOS. Tableteissa ja puhelimissa tavallisimpia ovat Android ja iOS. Työssä tarvittavat ohjelmat voivat vaikuttaa siihen, mikä käyttöjärjestelmä pitää valita. Helpointa on pysyä tutussa järjestelmässä. Avun saamisen kannalta on hyvä, jos muut työntekijät tai läheiset ihmiset käyttävät samaa järjestelmää. Yhtenä valintakriteerinä voivat olla järjestelmän sisäänrakennetut aputoiminnot.

Laitteista löytyy asetuksia, joilla voidaan vaikuttaa muun muassa näytöllä olevien tekstien ja kuvien kokoon, hiiren nuolen ulkonäköön ja näytön väreihin. Näytöllä oleva teksti voidaan myös kuunnella puheena. Tällä hetkellä ollaan yleisesti sitä mieltä, että Applen laitteet ovat parhaita sokealle tai heikkonäköiselle, joka mieluiten kuuntelee näytöllä olevan tekstin.

Näppäimistö

Kaikkiin laitteisiin voidaan liittää erillinen näppäimistö. Erityisesti puhelimen ja tabletin kanssa käytettynä se nopeuttaa kirjoittamista. Näppäimistön koon ja muotoilun on hyvä olla sellainen, että 10-sormijärjestelmällä kirjoittaminen on mahdollista. Myös näppäimistön väriin ja merkkien kokoon kannattaa kiinnittää huomiota.

Näyttö

Kaikkiin laitteisiin voidaan liittää lisänäyttö, joka voi olla kiinni näytön varressa. Näytön laadun pitää olla hyvä. Kuvan pitää olla terävä, eikä se saa väristä. Kirkkautta ja kontrastia pitää voida säätää helposti ja riittävän paljon. Ruudun heijastamaton pinta vähentää ympäristöstä tulevia heijasteita. Jotkut hyötyvät suuresta näytöstä ja toisille se vaikeuttaa kohteiden löytämistä. Myös katseluetäisyys on yksilöllinen. Siihen vaikuttaa näkövamman lisäksi silmälasien voimakkuus.

CD-asema ja kortinlukija

CD-asema ja kortinlukija eivät oletuksena kuulu tietokoneeseen. Jos niille on tarvetta, pitää valita laite, jossa ne ovat tai hankkia ne lisälaitteina.

Puhelimet

Oletuksena työnantaja hankkii työssä tarvittavan puhelimen. Joissain työpaikoissa hankittavien puhelinten hinta tai malli on määritelty niin, ettei vaihtoehdoissa ole näkövammaiselle sopivaa puhelinta. Tällaisessa tapauksessa puhelinta voi anoa Kelasta.

Mikä puhelin

Tavallisesti puhelimeksi valitaan jokin seuraavista: Android (Samsung, Huawei, OnePlus, Nokia) iPhone tai näkövammaisille kehitetty näppäinpuhelin (BlindShell, Mini- tai SmartVision). Helpointa on pysyä siinä puhelintyypissä, johon on tottunut. Näön heikkenemisen vuoksi puhelintyyppiä voi joutua vaihtamaan.

Tutustu Aviriksen puhelintarjontaan täältä. - Ulkoinen linkki

Android–puhelimet sopivat hyvin henkilölle, joka toimii enimmäkseen näönvaraisesti. Niissä on hyvin toimiva suurennus. Näytön värin voi muuttaa käänteiseksi ja sävyn vähemmän häikäiseväksi. Niistä löytyy myös toimintoja, joilla näytöllä olevaa tekstiä voi kuunnella puheena.

iPhonessa on edellä kerrottujen lisäksi myös sokean tarpeita vastaavat toiminnot. Siinä on hyvin toimiva puheen tunnistus, joten tekstit voi sanella. Lisäksi on Siri-apuri, joka osaa puhutuilla käskyillä tehdä puhelimen toimintoja kuten soittaminen, tekstiviestit, herätys ja kalenterin käyttö.

Näkövammaisille kehitetyt näppäinpuhelimet soveltuvat henkilölle, jolla on vaikeuksia käyttää kosketusnäyttö puhelinta. Ne puhuvat näytöllä olevan tekstin ja kertovat, mitä näppäintä on painettu. Niissä on älypuhelimiin verrattuna vähän ominaisuuksia, mutta niillä on helppo tehdä tärkeimmät toiminnot, kuten puhelut, osoitteiston ylläpito ja tekstiviestit.

Tekniset ominaisuudet ja koko

Puhelimen näytön koolla voi olla merkitystä näkemisen kannalta. Suurinäyttöinen puhelin on kuitenkin painavampi ja hankalampi käsitellä. Ennen hankintapäätöstä on hyvä käydä liikkeessä katsomassa ja kokeilemassa eri puhelinmalleja.

Puhelimen muistin määrä vaikuttaa sen hintaan. Yleensä minimimäärä riittää. Muistia tarvitaan enemmän, jos puhelimeen on tarkoitus asentaa paljon ohjelmia tai tallentaa hyvin paljon kuvia tai videoita.

Puhelimen lisälaitteet

Jos puhelimen näytöllä olevan näppäimistön käyttö on hankalaa, ulkoinen näppäimistö nopeuttaa ja helpottaa kirjoittamista. Näppäimistön kokoon ja näppäin tuntumaan on hyvä kiinnittää huomiota. Niissä on paljon eroja.

Jos pistenäytössä on Bluetooth, sen voi yhdistää puhelimeen.

Puhelimen käyttö apuvälineenä

Älypuhelimiin on saatavilla useita, näkövammaisen arkea helpottavia ohjelmia. Näistä saa tietoa muun muassa Näkövammaisten liiton sivuilta. Puhelin voi joissain tilanteissa korvata esimerkiksi suurennuslasin, kiikarin, skannerin ja tekstintunnistusohjelman sekä viivakoodinlukijan.

Huomioitavaa

Puhelinten ominaisuudet muuttuvat nopeasti. Kun puhelimen hankinta on ajankohtaista, kannattaa kysyä neuvoa Näkövammaisten alueyhdistyksestä tai Näkövammaisten Liitosta.

Valaistus

Valaistus on usein hyvin merkittävä tekijä näkövammaisen henkilön työpaikalla. Sopiva valaistus saattaa olla jopa merkittävämmässä roolissa kuin varsinaiset näkemisen apuvälineet. Tilanne valaistuksen suhteen on kuitenkin aina yksilöllinen eikä voida antaa mitään yleisohjetta siihen millainen valaistus olisi toimiva joka tilanteessa. Yksi henkilö voi tarvita hyvin voimakasta valaistusta kun taas toinen tarvitsee nimenomaan matalaa yleisvalon tasoa ja mahdollisimman voimakasta häikäisyn poistoa. Valontarve riippuu näkövamman luonteesta ja työtehtävistä.

Työpaikan valaistuksen arvioinnissa on huomioitava yleisvalon ja kohdevalon tarpeet. Yleisvalon osalta usein suositaan epäsuoran ja suoran valon yhdistelmää. Lisäksi on hyvä, että valaistus on täysin säädettävissä. Valaisimien sijoittelu on hyvin merkityksellinen, sillä lamppu ei saa osua näkökenttään eikä muutoinkaan aiheuttaa häikäisyä tai haitallisia heijastuksia.

Kohdevalon tarve pelkästään päätteellä tapahtuvassa työssä on yleensä melko vähäinen, mutta mikäli työssä on mukana tehtäviä, joissa paperilta pitää pystyä näkemään, on tilanteen mukaan työpöydällä oltava kohdevalaisin.

Valaistusmuutosten tarpeen arviointi

Useimmiten valaistusmuutosten määritys työpaikalle tapahtuu työntekijän subjektiivisen kokemuksen pohjalta. Toisin sanoen henkilö itse huomaa esimerkiksi kaipaavansa lisää valoa työpisteeseen tai hän voi alkaa kokea jatkuvaa häikäistymisongelmaa esimerkiksi huonosti suojattujen valaisinten takia. Näkövammaisten kanssa pitkään työskennelleet henkilöt osaavat jo tällä perusteella suositella valaistuksenmuutoksia. Tarkempaan analyysiin valoon liittyvissä ongelmissa on Näkövammaisten liitossa kehitetty valohuone/valotesti, jossa pystytään mittaamaan valon käsittelyyn näköjärjestelmässä liittyviä tekijöitä.

Valotestin perustana on

  • näöntarkkuuden vertaaminen kontrastinäköön eri valotasoissa
  • hämäränäön mittaus
  • adaptoitumiskyvyn mittaus
  • häikäistymisherkkyyden mittaus
  • konkreettinen valontarpeen määrittäminen
  • mahdollinen valonsuodatuksen tarpeen määrittäminen (suodatinlasit)

Näiden mittausten ja määritysten perusteella kokenut näönkäytönohjaaja pystyy antamaan hyvinkin tarkan ohjeistuksen siitä, mikä on sopiva valotaso henkilölle. Tähän voidaan määrittää ns. minimivalaistustaso, jonka henkilö siis tarvitsee pystyäkseen edes liikkumaan näönvaraisesti tilassa. Varsinaiseen yleisvalaistukseen määritetään yleensä tietty väli, jossa henkilön näkö toimii hyvin. Valaistusratkaisuissa suositaan sitä ajatusta, että valaistus on säädettävissä ja siinä on riittävästi pelivaraa, jolloin henkilö itse pääsee tarpeen mukaan säätämään valoja. Vaikeimpia valosuunnittelun kannalta ovat ne tilanteet, joissa henkilöllä on voimakkaita ongelmia useissa valoon liittyvissä näkötoiminnoissa. Voi olla esimerkiksi niin, että henkilö on hämäräsokea, tarvitsee hyvään näkemiseen melko paljon valoa, mutta häikäistyy myös helposti. Voi olla, että sopivaksi valotasoksi saadaan määritettyä vain hyvin kapea haarukka. Tällöin valaistuksen suunnittelussa lähdetään liikkeelle välttämättömyyksistä ja pyritään toisiaan täydentävillä tekijöillä tyydyttävään ratkaisuun. Useimmiten tilanteeseen löydetään varsin hyvät avut valaistuksen ja valonsuodatuksen puolelta, jolloin henkilön työkyky paranee merkittävästi.

Valohuoneessa tehdyn tutkimuksen perusteella kuntoutusohjaaja tai valaistussuunnittelija tekee työpaikalle valaistussuunnitelman. Asennustöiden toteutus vaihtelee riippuen työpaikasta.

Työtilan yleisvalaistus näkövammaiselle

Toimistohuoneen, pienen käsityöverstaan tai hierontatilan yleisvalaistukseksi soveltuu lähes aina jo miltei vakioksi muodostunut epäsuoran ja suoran valon yhdistelmänä riippuvalaisimin toteutettu valaistus. Eli suuri osa valosta heijastetaan katon kautta, joka tuottaa hyvin tasaisen ja miellyttävän valaistuksen. Tämä tosin edellyttää, että tilassa on vaalea katto. Epäsuoran ja suoran valon yhdistelmä antaa tasaisen ja käytännössä häikäisemättömän valon. Suoran valon ansiosta varjonmuodostus säilyy, joka helpotta tilan hahmottamista ja liikkumista. Valaistuksen tehon säädettävyys sekä suoran- ja epäsuoran valon erilliset katkaisijat mahdollistavat hyvät säätömahdollisuudet, jolloin työntekijä pystyy itse muokkaamaan valaistusta näkötilanteen mahdollisten muutosten mukaan. Valon ja häikäisyn hallintaan kuuluu myös se, että ikkunoissa on kaihtimet tai verhot, jolloin voimakaskaan ulkoa tuleva valo ei muodostu ongelmaksi. Työntekijä voi myös tarvita kohdevalaisinta työpisteessään. Suurissa työtiloissa tai halleissa tms. valaistus on useimmiten toteutettava suorana valaistuksena. Seuraavassa on esitetty yleisimmin käytetty malliratkaisu näkövammaisen henkilön työtilan valaistuksen järjestämiseksi. On kuitenkin muistettava, että tämä ratkaisu ei välttämättä toimi kaikilla, vaan eri henkilöiden erilainen näkötilanne voi vaatia hyvinkin erilaiset valaistusratkaisut.

Pääperiaatteet:

  • kattoon n. 30 – 50 cm vaijerilla ripustettavat valaisimet, joissa sekä ylä- että alavalo; esim. Fagerhult- Ulkoinen linkki Dwide 60/40 valonjaolla (tai vastaava), useimmiten työtiloissa suositaan 4000K sävyä. Valaistus kannattaa toteuttaa LED-lampuilla
  • Tehonsäädin
  • Katkaisimet epäsuoralle (ylös) ja suoralle (alas) valolle erikseen
  • Säädöt on mahdollista toteuttaa myös kaukosäätimin. Fyysisesti kiinteä säätö on kuitenkin varmin vaihtoehto.

Valaisinten määrä:

Normaali suorakaiteen tai neliön muotoisessa 12 – 20m2huoneessa 3 valaisinta on lähes aina riittävä määrä. Jos henkilö tarvitsee erittäin paljon valoa, voi tilaan laittaa 4 valaisinta, mutta kyseessä pitää olla jo erittäin poikkeava valontarve.

Jos tila on hyvin kapea ja pitkä, voi normaalistikin miettiä neljättä valaisinta, tai kolmen valaisimen sijoittamista pitkittäin huoneen pituuden suuntaisesti.

Huonekoossa jokaista 5-7m2 lisäämistä kohden voi lisätä yhden valaisimen.

Valaisinten sijoittelu:

  • Mahdollisimman tasaisesti työtilaan silloin kun työtila on kaikilta osin käytössä
  • Painotus hieman voimakkaammin oven suuntaan ja vähemmän ikkunan suuntaan, jotta työntekijän on helpompi hahmottaa ovesta tuleva henkilö.
  • Jos työ tapahtuu pääsääntöisesti vain yhdessä kohdassa huonetta, voi valaisimia jossain määrin keskittää ko. pisteen lähelle. Kuitenkin täytyy varmistaa, että myös muut alueet huoneessa saavat riittävästi valoa, jotta esim. liikkuminen ja tilan hahmottaminen onnistuu.

Valaisinten sijoittelu 4 X 5m (20m2) huoneessa (esimerkkikuvat alla):

Kuvassa on kolme pohjapiirustusta, joihin on merkitty valaisinten paikat.

Valaisinten sijoittelu pitkänmallisessa 3 X 6,5m (19,5m2)huoneessa sekä neliömäärältään suuremmassa huoneessa 5 X 6m (30m2) (esimerkkikuvat alla):

Kuva, jossa on neljä eri pohjaratkaisua, joilla valaisimet voidaan sijoittaa huoneeseen.

Apuvälinetarpeen kartoitus

Miksi kartoitus

Kartoituksessa selvitetään, mitkä laitteet, asetukset ja apuvälineet ovat sinulle parhaiten sopivat. Myös taho, josta apuvälineitä on haettu, saattaa ohjata kartoitukseen ennen apuvälineiden myöntämistä.

Kartoitusta, apuvälineitä ja käytönohjausta haetaan Kelan lomakkeella KU 103- Ulkoinen linkki. Hakemukseen ei tarvitse liittää hintoja tai tarjouksia. Kela hoitaa kilpailutuksen. Samassa yhteydessä haetaan kartoituksessa tai käytönohjauksessa tarvittavaa tulkkia.

Missä kartoitus toteutetaan

Kela määrittelee kilpailutuksen perusteella, mikä palveluntarjoaja kartoituksen toteuttaa. Palveluntarjoajia ovat Näkövammaisten liitto, jotkut alueelliset it-ohjaajat ja näkövammaisten apuvälinekartoituksia tekevät yritykset.

Lue lisää apuvälinekartoituksesta.

Useimmiten kartoitus tehdään palveluntarjoajan tiloissa, jolloin on käytettävissä mahdollisimman laaja valikoima apuvälineitä. Kartoitus voidaan toteuttaa myös kokonaan tai osittain työpaikalla, jolloin on mahdollista selvittää apuvälineiden toimivuus työpaikan järjestelmissä. Kartoitus voi kuulua osaksi muuta kuntoutusta, esimerkkinä yksilöllinen kuntoutus Näkövammaisten liitossa.

Lue lisää yksilöllisestä kuntoutuksesta.

Miten valmistautua kartoitukseen

Mieti minkälaisia ongelmia sinulla on työssä näkemisen suhteen. Varaudu kertomaan mahdollisimman avoimesti kaikista työntekoon vaikuttavista ongelmista. Tämä helpottaa sinua auttavien ratkaisujen löytämisessä. Kartoituksessa voi olla mukana avustaja, tulkki tai omainen. 

Jos sinulla on aiemmin myönnettyjä apuvälineitä, ota ohjelmista muistiin versio ja sarjanumero. Jos mahdollista, ota tietokone mukaan. Nämä helpottavat suosituksen tekoa. Joskus Kela haluaa selvityksen, miksi vanhat apuvälineet eivät ole enää toimintakuntoiset. Tämä voidaan tehdä kartoituksen yhteydessä.

Mitä kartoituksessa tapahtuu

Kartoitus on aina yksilöllinen. Siinä käydään läpi sinun työ tai opiskelutilannettasi sekä näkövamman aiheuttamia ongelmia siinä. Kartoituksessa huomioidaan myös muut vammat, sairaudet ja ongelmat, jotka vaikuttavat työntekoon tai opiskeluun. Sinulle esitellään erilaisia apuvälineitä ja muita tietokoneen käyttöä ja työntekoa helpottavia ratkaisuja. Pääset kokeilemaan niitä ja näin toteamaan itse, mistä on sinulle apua. Apuvälineiden lisäksi arvioidaan myös käytönohjauksen tarve. Näistä tehdään maksajalle suositus ja sinua neuvotaan, miten edetä asiassa.

Palveluntarjoajasta riippuen kartoitukseen voi kuulua myös optikon, näönkäytönohjaajan ja työllisyysneuvojan tapaamiset. Tällöin voidaan kartoittaa siis myös optisten apuvälineiden tarve.

Tavallisimmin kartoituksessa käsiteltävät laitteet ja ohjelmat

Kartoituksessa selvitetään laitetarve: tietokone, tabletti ja puhelin sekä niiden käyttöjärjestelmät. Hankkiiko työnantaja laitteet tai asettaako työ, työnantaja tai oppilaitos jotain vaatimuksia niille. Apuvälineohjelmista tavallisimpia ovat suurennusohjelma ja ruudunlukuohjelma. Näitä verrataan laitteen omiin asetuksiin. Lisäksi mietitään, tarvitsetko lisänäytön, näytön varren, tulostimen tai monitoimilaitteen sekä mahdollisesti muita oheislaitteita. Ohjelmista Ms Office on tavallisin, mutta myös muiden ohjelmien tarvetta käydään läpi. Tarpeen mukaan arvioidaan pistekirjoitusapuvälineet. Lukutelevision tai taulukameran tarvetta voi arvioida myös näönkäytönohjaaja.

Apuvälineiden hakeminen

Työssä ja opiskelussa tarvittavia apuvälineitä, apuvälinekartoitusta ja käytönohjausta haetaan yleensä Kelasta. Joissain tilanteissa maksajana voi olla keskussairaala, vakuutusyhtiö tai TE-toimisto. Hakuprosessin käynnistämiseen saa apua keskussairaalan näkövammaisten kuntoutusohjaajilta ja Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan asiantuntijoilta sekä suoraan taholta, josta apuvälineitä haetaan.

Periaatteena on, että työnantaja hankkii näkövammaiselle samat välineet ja ohjelmat kuin näkevällekin työntekijälle. Näkövamman vuoksi tarvittavia apuvälineitä työnantaja ei yleensä kustanna

Työhön tietokone haetaan Kelasta, jos työnantaja hankkii vain yhteisessä käytössä olevia koneita. Näihin ei yleensä voida tehdä näkövammaisen tarvitsemia asetuksia tai asentaa apuvälineitä ilman, että ne häiritsevät muita työntekijöitä. Työnantajan kustantama tietokone voi myös olla liian heikkotehoinen, jotta näkövammaisen apuvälineet toimisivat siinä.

Opiskelijan, freelancerin ja yrittäjän laitteet kustantaa yleensä Kela.

Työpaikoilla on usein melko tarkkaan määritelty minkä hintaisia tai minkä merkkisiä puhelimia työnantaja kustantaa. Sokealle tai vaikeasti heikkonäköiselle niistä ei aina löydy sellaista, jota voi käyttää työnantajan edellyttämällä tavalla. Tässä tilanteessa puhelinta voi hakea Kelasta.

Kela

Kela myöntää työssä tai opiskelussa tarvittavat kalliit apuvälineet. Näitä ovat esimerkiksi tietokone, sen käyttöön liittyvät apuvälineet ja oheislaitteet, lukutelevisio jne. Kela kustantaa myös apuvälineiden käytön ohjauksen. Jos itsellä ei ole varmuutta sopivista apuvälineistä, voi hakea apuvälinekartoitusta. Kela voi myös lähettää kartoitukseen ennen apuvälineiden myöntämistä.

Kelan myöntämät apuvälineet siirtyvät hakijan omaisuudeksi, joten työpaikan vaihtuessa ne otetaan mukaan. Kela kustantaa apuvälineiden huollon.

Keskussairaala

Optiset apuvälineet kuuluvat keskussairaalasta myönnettävien apuvälineiden piiriin silloin kun henkilö on virallisesti näkövammainen. Keskussairaaloissa toimii kuntoutuspoliklinikka (tai silmäklinikka), johon yleensä ensimmäistä käyntiä varten tarvitaan lähete. Joissain tilanteissa kuitenkin asiakkaan yhteydenotto kuntoutuspoliklinikkaan voi riittää. Optiset apuvälineet ja kotikäyttöön tarvittavat eletro-optiset- sekä tietokoneen ATK-apuvälineet myönnetään keskussairaalasta pitkäaikaiseen lainaan. Apuvälineet ovat maksuttomia.

TE-toimisto

Työ- ja elinkeinotoimisto voi myöntää työolosuhteiden järjestelytukea esimerkiksi työkoneiden hankkimiseen tai työpaikan muutostöihin. Näin hankitut apuvälineet jäävät työnantajan omaisuudeksi, eikä niitä voi ottaa mukaan työpaikan vaihtuessa. Tämän tuen saamiseksi työntekijän tulee ottaa aluksi yhteyttä työterveyshuoltoon.

Vakuutusyhtiö

Vakuutusyhtiöt korvaavat työtapaturman, ammattitaudin tai liikennevahingon aiheuttaman näkövamman vuoksi tarpeellisia apuvälineitä.

Avustusjärjestöt ja säätiöt                  

Tukilinja- Ulkoinen linkki ja muut avustusjärjestöt myöntävät näkövammaiselle apuvälineitä omien myöntämisperusteidensa mukaisesti. Ne edellyttävät usein, että apuvälineitä on ensin haettu esimerkiksi Kelasta, sosiaalitoimesta tai keskussairaalasta, joiden kuuluisi ensisijaisesti myöntää apuvälineet.

Sosiaalitoimi

Kunnan sosiaalitoimi voi tukea esimerkiksi puhelimen tai tietokoneen hankintaa sekä niiden käytönohjausta. Tuki on yleensä puolet laitteen hinnasta. Tässä on suuria kuntakohtaisia eroja.

Laitteiden ja apuvälineiden hankkiminen ja asennus

Kela valitsee kilpailutuksensa perusteella palveluntarjoajan, joka hankkii ja asentaa sinulle myönnetyt apuvälineet. Sinun ei tarvitse hankkia tarjouksia, ellet erityisesti itse niin halua. Joissain tilanteissa on hyvä selvittää itse mikä laite vastaa tarpeita ja laittaa siitä tarjous maksajalle. Tästä sovitaan etukäteen kartoituksessa.

Palveluntarjoaja hankkii apuvälineet, tekee asennuksen ja toimittaa ne sinulle kotiin tai työpaikalle. Jos apuvälineet asennetaan työpaikalle, työnantajan koneeseen, tekee asentaja yhteistyötä yrityksen it-tuen kanssa, ellei it-tuki osaa tehdä asennusta.

Asiakkaan ei oleteta osaavan asentaa apuvälineitä. Mutta se on mahdollista. Tällöin tulee selvittää, vaikuttaako tämä laitteiden takuuseen.

Laitteiden ja apuvälineiden asennus ja paikoilleen sijoittaminen on hyvä tehdä ennen mahdollista käytönohjausta, ettei ohjaukseen tarkoitettua aikaa kulu asentamiseen.

Apuvälineiden käytön ohjaus

Miksi

Jos apuvälineet eivät ole ennestään tuttuja, saat niistä käytönohjauksen avulla mahdollisimman suuren hyödyn. Vaikka kartoituksessa käydään läpi joitain apuvälineiden perustoimintoja, On hyvä harjoitella niiden käyttöä omassa työssä. Käytönohjauksen yhteydessä apuvälineisiin tehdään sinun tarpeitasi vastaavia asetuksia, joita ei yleensä ole tehty apuvälineiden asennuksessa.

Työpaikan oma it-tuki pystyy harvoin opastamaan näkövammaista apuvälineiden käytössä tai asetusten teossa.

Milloin haetaan

Käytönohjausta haetaan samaan aikaan ja samalla lomakkeella kuin apuvälineitäkin. Sitä voi hakea myös silloin, kun työpaikalla tulee muutoksia ohjelmiin ja laitteisiin niin, että apuvälineen käyttö muuttuu.

Kela ei kustanna ohjausta työohjelmien käyttöön. Ohjausta saa vain apuvälineiden käyttöön työssä tarvittavissa ohjelmissa.

Kuka toteuttaa ohjauksen ja missä

Maksaja määrittelee palveluntarjoajan, joka voi olla esimerkiksi Näkövammaisten Liitto, alueellinen it-ohjaaja tai joku näkövammaisten it-käytönohjausta tarjoavista yrityksistä. Palveluntarjoaja ottaa sinuun yhteyttä ja sopii kanssasi missä ja milloin käytönohjaus toteutuu. Ohjaus jaetaan useampaan osaan, jolloin sinulle jää välissä aikaa harjoitteluun. Näin ongelmatilanteet tulevat hyvin esiin.

Osalla palveluntarjoajista on omat koulutustilat sekä mahdollisuus ruokailuun ja majoitukseen. Jos koulutus toteutetaan palveluntarjoajan tiloissa, on usein etuna, että asennuspalvelu on tarvittaessa saatavilla.

Käytönohjaus on hyvä toteuttaa sinun työpaikallasi, jos käytössäsi on erikoisohjelmia, joita ei voi kannettavan tietokoneen mukana viedä pois työpaikalta. On tärkeää, että ohjauksessa on käytettävissä kaikki työssä tarvittavat ohjelmat. Niihin voidaan tehdä ohjelmakohtaisia asetuksia ja varmistaa apuvälineiden toimivuus kaikissa tilanteissa.

Käytönohjaus toteutetaan sinun kotonasi, jos työpisteesi on siellä ja apuvälineeksi on myönnetty oheislaitteita, joita ei ole järkevää kuljettaa mukana.

Mitä käytönohjauksessa tapahtuu

Ohjaus toteutetaan yksilöllisesti sinun omien toiveiden ja tarpeidesi mukaan. Laitteista voidaan käydä läpi tarvittavat näppäimet ja liitännät. Apuvälineohjelmien toiminnoista harjoitellaan niitä, joita tulet käyttämään työssäsi. Asetuksia muokataan vastaamaan sinun tarpeitasi ja asetusten tekoa harjoitellaan. Ohjaustilanteessa voi olla mukana omainen, avustaja tai tulkki.

Muuta huomioitavaa

On hyvä, jos laitteet ja apuvälineet on asennettu ennen käytönohjausta, jottei ohjausaikaa kulu asentamiseen ja laitteiden paikalleen laittamiseen.


Sivu päivitetty