Siirry pääsisältöön

Steleto ry

Tällä sivulla

Ste­le­to ry on vuon­na 1919 pe­rus­tet­tu näkövam­mais­ten es­pe­ran­toyh­dis­tys, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on edistää kie­len harras­tus­ta näkövammais­ten kes­kuu­des­sa ja ke­hittää näkövam­mais­ten yh­teyk­siä toi­siin­sa ul­ko­mail­la ja Suo­mes­sa. Yh­dis­tys seu­raa yleistä es­pe­ran­to­toi­min­taa niin ko­ti­maas­sa kuin ul­ko­mail­la.

Yhteystiedot

sihteeri/talousasiat
Ritva Sabelli
p. 09 635 902
steleto@pp.inet.fi


En esperanto

Steleto, Esperanto-asocio de vidhandikapuloj estis fondita 29.5.1919.

La unua Internacia Kongreso de Blindaj Esperantistoj (IKBE) okazis en Prago 1921. Jam tiam Steleto pretis aranĝi IKBEon, kiu okazis en Helsinki 1922 samtempe kun la Universala Esperantokongreso (UK). Pli poste finnoj gastigis IKBEojn tri fojojn, nome en Helsinki 1969, en Tuusula 1995 kaj en Lahti 2019.


Mikä esperanto on?

Esperanto on puolalaisen L.L. Zamenhofin vuonna 1887 julkaisema suunnitelmakieli. Hänen ajatuksenaan  oli kehittää kieli, jolla kaikki ihmiset voisivat kommunikoida keskenään äidinkielestään riippumatta. Yli satavuotisen historiansa aikana esperanto on kehittynyt ja monipuolistunut – käytön myötä, kuten muutkin kielet. Se on vivahteikas ja ilmaisukykyinen kieli, joka palvelee käyttäjäänsä kaikissa elämäntilanteissa.

Esperanton arvomaailmaa kuvaa esperanton maailmankongressissa 1996 hyväksytty Prahan julistus, joka korostaa kaikkien kielten tasa-arvoa ja niiden säilyttämisen tärkeyttä. Esperantonkielinen kulttuuri ja esperanton harrastajien tapaamiset tarjoavat mahdollisuuden kohdata eri maista tulevia ihmisiä tasavertaisella pohjalla.

Vuosittain eri puolilla maailmaa järjestetään toista sataa konferenssia ja tapaamista. Niistä suurimman osanottajajoukon kokoaa maailmankongressi. Myös nuorisojärjestöllä on säännöllisiä tapaamisia. Yksi vanhimmista esperanton erityisjärjestöistä on näkövammaisten yhdistys LIBE (Ligo Internacia de Blindaj Esperantistoj).

Esperanton alkuperäinen ja käännetty kirjallisuus on laaja. Vuosittain ilmestyy 300 nimikettä. Huomattavimman suomalaisen kirjallisuuden käännökset ovat "Seitsemän veljestä" sekä jo toisena painoksena ilmestynyt "Kalevala" ja muumikirja "Näkymätön lapsi".

Yli sata esperantonkielistä lehteä ilmestyy säännöllisesti. Näkövammaisten lehteä Esperanta Ligilo on julkaistu jo vuodesta 1904 alkaen. Toistakymmentä radioasemaa lähettää ohjelmaa esperantoksi. Esperantoa osaavalle avautuvat ovet maailmalla: esperantonuorten Pasporta Servon avulla voi yöpyä ilmaiseksi lähes sadassa maassa. Yhteinen kieli ja yhdistävä aate rikastuttavat kaikkia kansainvälisiä suhteita. Yleensä esperantisteilla onkin tuttuja ympäri maailmaa.

Kansainvälisten yhteyksien kieli

Esperanto oli monissa maissa oli monissa maissa näkövammaisten kansainvälisten yhteyksien kieli, erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana. Yleensä näkövammaiset eivät osallistuneet oppikoulutasoiseen koulutukseen missään maassa eivätkä näin saaneet tilaisuutta opiskella muita vieraita kieliä. Siksi esperanton avulla voitiin luoda kansainvälisiä yhteyksiä ja sen avulla keskustella sokeiden olojen  kehityksestä kussakin maassa: opetuksesta, ammattiopetuksesta, työn saannista, musiikin harrastuksesta, järjestötoiminnan kehityksestä ja poliittisiin päättäjiin vaikuttamisesta.

Esperantokielen ansioksi on sanottava sen merkitys näkövammaisten ja näkövammaisjärestöjen maailmanlaajuisen yhteistyön käynnistymiselle. Ne naiset ja miehet, jotka Prahan esperantokongressissa 1921 päättivät perustaa näkövammaisten kansainvälisen esperantoyhdistyksen, eivät aavistaneet miten merkittävän yhteistyöorganisaation he saivat aikaan näkövammaisten tiedonsaannin ja sosiaalisten olojen kehittämiseksi Euroopassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa.  Tämä yhteistyö edisti kansallisten näkövammaisyhdistysten tavoitteita luoda palveluja näkövammaisille.

Esperanto toimi pohjoismaisten järjestöjohtajien yhteistyön kielenä 1920- ja 1930-luvulla. Monet suomalaiset näkövammaistyön veteraanit hakivat esperanton avulla muista maista tietoa oman maan näkövammaistyön kehittämiseksi. Järjestöjohtajat osallistuivat myös esperantokongresseihin ja välittivät kongressien osanottajille tietoja ja kokemuksia näkövammaispalveluista.  Suomalaisista näkövammaistyön veteraaneista voidaan mainita veljekset kirjailija John Bergh ja Robert Bergh, sokeain lehtien toimittaja Anna Friman, Helsingin Sokeainkoulun opettaja Laina Nieminen, toimittaja ja kirjapainon johtaja Oskari Lehtivaara, kirjapainotyöntekijä Kaija Juvonen, hierojat Mandi Hyvärinen ja Elmi Pekkala sekä ruotsinkielisen sokeainkoulun (Svenska Blindskolan) opettaja Wolmar Sjöholm, hieroja Arne Åberg.

Tutustu ja opiskele tarkemmin


Näkövammaisten esperantotoiminnan historia

Näkövammaisten esperantotoiminnan historia ilmestyi kolmena pisteniteenä vuosina 1972, 1981 ja 1990. Niteet kattavat toiminnan vuoteen 1939 asti. Jotta esperanton välityksellä käynnistetty kansainvälinen yhteistyö sokeiden keskuudessa tulisi laajemmalti tunnetuksi, näkövammaisten kansainvälinen esperantoyhdistys LIBE (Ligo Internacia de Blindaj Esperantistoj) päätti julkaista historiateoksen mustakirjoituksella. Lisäksi päätettiin täydentää teosta sotien jälkeisen ajan katsauksella ja lisätä merkkihenkilöiden biografioita. Esperantonkielinen uusi, kuvitettu ja osin korjattu historiateos ulottuu vuoteen 2015. Sen suomennos "Sokeiden esperantoliikkeen historia 1888–2015" ilmestyi vuonna 2020. Samana vuonna julkaistiin myös "Näkövammaisten esperantoliike Suomessa 1919–2019".

Esperanto on puolalaisen silmälääkärin Lazar Ludovik Zamenhofin kehittämä kieli. Ludovik syntyi 1859 Bjalistokissa, joka tuolloin oli osa Venäjää. Siellä puhuttiin neljää kieltä: venäjää, puolaa, saksaa, hepreaa. Kieliryhmien välillä oli vakavia jännitteitä. Jo nuorukaisena Zamenhof oli sitä mieltä, että yhteinen, neutraali kieli voisi lieventää kieliriitoja ja vihamielistä suhtautumista.

Esperanto – sokeiden väylä ulkomaailmaan

Ensimmäinen esperantonkielinen oppikirja ilmestyi vuonna 1887. Esperanto omaksuttiin sokeiden keskuudessa jo varhain. Ensimmäinen sokea esperanton taitaja on vuodelta 1888. Pistelehti Esperanta Ligilo on ilmestynyt vuodesta 1904 lähtien. Se oli ainoa ja merkittävä yhdysside eri maissa asuvien sokeiden kanssa. Tuolloin sokeainkouluissa ei opetettu vieraita kieliä. Ligilo lienee vanhimpia yhä ilmestyviä pistelehtiä. Nyttemmin Ligilo on saatavissa myös sähköpostitse. Ligilon ansiosta esperantonkielinen pistekirjoitus vakioitui. Esperanta Ligilo-lehdellä on 240 tilaajaa 38 maassa (2016). Euroopan lisäksi lehteä luetaan Brasiliassa, Chilessä, Intiassa, Japanissa, Kiinassa, Tansaniassa ja Yhdysvalloissa.

Sokeat osallistuivat näkevien ystäviensä kanssa vuosittain pidettyihin esperantokongresseihin 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Ensimmäinen sokeain oma kongressi (Internacia Kongreso de Blindaj Esperantistoj, IKBE) järjestettiin maailmankongressin yhteydessä Prahassa 1921. Ne naiset ja miehet, jotka Prahan kongressissa päättivät perustaa kansainvälisen järjestön, eivät aavistaneet kuinka merkittävän yhteistyöorganisaation he saivat aikaan näkövammaisten tiedonsaannin ja sosiaalisten olojen edistämiseksi Euroopassa ja laajemminkin (pohjois-Amerikka, Japani).
Ehdotuksesta keskusteltiin vielä seuraavana vuonna Helsingissä. Vuonna 1923 Nürnbergissä järjestön säännöt vahvistettiin. Vuodesta 1951 lähtien järjestön nimi on Ligo Internacia de Blindaj Esperantistoj.

Näkövammaisjärjestöjen yhteinen kieli oli esperanto 1920 – 1930-luvulla. Järjestöjohtajat osallistuivat esperantokongresseihin ja välittivät kongressilaisille tietoa ja kokemuksia näkövammaispalveluista.

Uusi historiateos on näkövammaisten kansainvälisen vapaaehtoistyön tulos. Tsekkiläinen Jiří Jelínek työsti pisteniteet tietokoneelle ja aineiston tarkistivat Anatolij Masenko (Venäjä), Martin Meyer (Sveitsi), Attila Varró (Unkari). Masenko kävi kellarissaan kävi läpi pistelehtiä ja lähetti täydentäviä tietoja. Kultajyviä löytyi myös Näkövammaismuseon amanuenssi Kari Huuskosen tallentamista Oskari Lehtivaaran (1909 – 1995) Sokeain Airut-lehden artikkeleista ja pistelehdistä. Löytyi jopa vuoden 1951 Ligilo, jossa kerrotaan uudelleen järjestäytyneen LIBE-yhdistyksen perustamisesta. Tätä Ligilon numeroa ei löydy edes Itävallan esperantomuseon kokoelmista. Oskari Lehtivaara oli aktiivisesti mukana hankkeessa. Hän laati sääntöehdotuksen ja toimi LIBEn ensimmäisenä sihteerinä 1951 – 1962. Oskari Lehtivaara toimi 50 vuotta näkövammaisten esperantoyhdistys Steleton johtotehtävissä. Lehtivaara oli aktiivinen myös näkevien esperanton harrastajien piirissä. Hän toimi Suomen Esperantoliiton varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Lehtivaaran ansiosta Suomen Esperantoliitto sai pienen toimitilan ja Kalevala julkaistiin esperanton kielellä. Oskari Lehtivaara oli Suomen Esperantoliiton ja esperanton maailmanliiton kunniajäsen.


Lue ja opi esperantoksi

Sivuillemme on koottu lista esperantonkielisistä oppi-, sana- ja laulukirjoista sekä romaaneista ja muusta pistekirjallisuudesta.