Senni Hirvosen pro gradu: Nuorten mielestä näkövammaistaidot edistävät itsenäistä elämää
Senni Hirvosen pro gradu -tutkielma Näkövammaisten nuorten aikuisten näkemyksiä näkövammaistaidoista on julkaistu. Hirvonen kirjoitti erityispedagogiikan gradunsa Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan kasvatustieteiden ja psykologian osastolle erityisluokanopettajan ja erityisopettajan koulutusohjelmassa.
Hirvosen tutkimuksessa tarkasteltiin näkövammaisten nuorten aikuisten näkemyksiä näkövammaistaidoista. Ensinnä tutkittiin sitä, miten nuoret aikuiset määrittelevät, kuvaavat ja merkityksellistävät näkövammaistaitoja. Toiseksi kartoitettiin nuorten aikuisten kokemuksia ja käsityksiä näkövammaistaitojen oppimisesta, osaamisesta ja käyttämisestä, erityisesti taitojen oppimista ja käyttämistä edistävistä ja haittaavista tekijöistä.
Hyödylliset arjen taidot
Tutkimukseen haastatellut nuoret aikuiset pitivät näkövammaistaitoja tärkeinä ja hyödyllisinä erityisesti itsenäisessä ja aktiivisessa elämässä sekä sopeutumista vaativissa tilanteissa. Tärkeimpinä näkövammaistaitoina pidettiin liikkumistaitoja sekä yleis- ja elämäntaitoja. Tulevaisuudessa tarpeellisimpina pidettiin ICT-taitoja.
Osa esiin tulleista näkövammaistaidoista liittyi suoraan näkövammaan. Tällaisia taitoja, jotka palautuvat lopulta YK:n vammaisten oikeuksien sopimukseen, olivat esimerkiksi taidot käyttää näkövammaspesifejä aistitekniikoita ja apuvälineitä eri elämänalueilla. Jotkin taidot kuitenkin liittyivät saavutettavuus- ja esteettömyysongelmien kiertämiseen sekä äärimmäiseen ponnisteluun kuormittavassa ympäristössä. Näissä tapauksissa huomio olisi Hirvosen mukaan hyvä kääntää taidoista yhteiskunnan muuttamiseen.
Oma aktiivisuus tärkeää
Näkövammaistaitojen oppimiselle ja käyttämiselle merkittäviä tekijöitä olivat esimerkiksi ammatillinen ja epämuodollinen tuki tai niissä koetut ongelmat, inklusiiviset tai eksklusiiviset käytänteet ja asenteet, järjestelmien joustavuus tai jäykkyys, muiden ihmisten korkeat tai matalat odotukset sekä näkövammaisen yksilön ja ympäristön toimijoiden tieto- ja kokemustaso. Myös akuuttia tarvetta ja pakkoa tai niiden puuttumista korostettiin, samoin yksilön omaa aktiivisuutta, kiinnostusta ja itseluottamusta tai niiden puutetta.
Fyysisen ympäristön esteettömyys tai sen puute korostui erityisesti liikkumisessa ja itsenäisen elämän taidoissa. Digitaalisen ja muun symbolisen ympäristön saavutettavuus ja käytettävyys tai niiden puute olivat puolestaan kriittisiä tekijöitä varsinkin kognitiivisesti vaativissa aktiviteeteissa.
Näkövammaistaitojen oppimisessa merkittäviä toimijoita olivat oppija itse, koulutusjärjestelmä, kuntoutus- ja vammaispalvelut sekä epämuodolliset suhdeverkostot. Vahvempi yhteistyö eri tieteen- ja ammattialojen sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä voisi parantaa näkövammaisuuteen keskittyvän tuen koordinaatiota ja laatua.
Sivu päivitetty