Ra­ken­nuk­set

Miten voit ohjata näkövammaisen etuovelle, hissille ja vaikkapa vuoronumerolaitteelle? Tältä sivulta löydät käteviä vinkkejä erityisesti julkisten tilojen suunnitteluun.
Valkoinen keppi, joka seuraa maassa olevaa kohomerkintää, sekä takana näkyvä jalka.

Tällä sivulla

Sisäänkäynnit

Rakennuksen sisäänkäynnille tulee opastaa pääkulkureitiltä ja pysäköintipaikalta, ja sisäänkäynnin tulee erottua rakennuksen julkisivusta.

Sisäänkäynnin löytämistä helpottavat esimerkiksi oven ja seinän välinen selkeä kontrastiero, sisäänkäynnin korostaminen valaistuksen avulla sekä oven sijoittaminen syvennykseen ja/tai katoksen alle.

Sisäänkäynnin suositeltava valaistusvoimakkuus rakennuksen ulkopuolella on 50–200 luksia (lx) riippuen ympäröivästä ulkovalaistustasosta. Mitä korkeampi on ympäröivä ulkovalaistustaso, sitä korkeampi tulee sisäänkäynnin valaistusvoimakkuuden olla.

Näkövammaisen henkilön on hankala löytää ovi sileästä julkisivusta, jossa ovi on seinän tasossa ja seinän värinen. Kokonaan lasisesta julkisivusta oven hahmottaminen on erittäin hankalaa.

Seuraavassa kuvassa sisäänkäynti hahmottuu selkeästi rakennuksen julkisivusta. Käsijohde ja kontrastivärinen laatoitus ohjaavat sisäänkäynnille, jonka automaattiovet avautuvat sisäänkäyntiä lähestyttäessä.

Naishenkilö kulkee Iiris-keskuksen pääsisäänkäynnistä sisään. Ovet ovat puunväriset automaattiovet.
Iiris-keskuksen etuovi.

Hissit

Hissin luokse sekä sen painikkeille tulee selkeästi ohjata.

Hissin itsenäinen käyttö onnistuu sokealta ihmiseltä helposti, jos hissin painikemerkinnät on merkitty kohonumeroin tai pistemerkinnöin ja kerrosilmoitus kerrotaan ääneen. Heikkonäköinen ihminen taas hyötyy hyvistä kontrasteista painikkeissa ja pinnoissa.

Alla olevassa kuvassa ohjaava lista lattiassa vie suoraan hissin tilauspainikkeen luokse. Hissin tummat ovet erottuvat selkeästi keltaisesta seinästä. Kerrosopaste on myös tunnusteltavissa.

Keltainen seinä, jonka keskellä kaksi mustaovista hissiä ja iso numero 3. Molemmille hissinoville johtaa tumma lista.
Hissiin johtavat lattialistat Iiris-keskuksessa.

Hissin painikkeiden tulee olla tunnusteltavilla kerrosmerkinnöillä varustettuja. Ulosmenokerroksen on erotuttava kohopainikkeena. Sen on oltava esimerkiksi vihreä ja 5 mm muita painikkeita enemmän koholla.

Hissin painikkeissa tai näiden vieressä on hyvä olla myös pistemerkinnät, joita on jo hissivalmistajilla saatavilla vakiona. Painikkeiden numeromerkinnän tulee aina olla koholla ja muodostaa hyvä kontrasti taustan kanssa.

Hissin saapumisesta kerrostasanteelle ilmoitetaan valonuolien ja äänimerkin avulla. Äänimerkistä on voitava päätellä hissin kulkusuunta. Näkövammaisille henkilöille paras on ääneen perustuva kerrosilmoitusjärjestelmä (puhesyntetisaattori tai nauhoitettu puhe), joka toimii hississä kerroksen nappia painettaessa ja ilmoittaa pysähdyttäessä kerroksen numeron.

Seuraavassa kuvassa on hissin ulkopuolella suuri ja selkeästi taustasta erottuva kerrosopaste. Kerrosopasteita tarvitaan myös portaiden kerrostasanteiden yhteydessä.

Hissien ovien kohdalla oleva kerrosopaste, jossa on isolla numero kolme.
Kerrosopaste Taideteollisessa korkeakoulussa.

Portaat ja käsijohteet

Portaat

Tasoerojen havaitseminen on keikkonäköiselle henkilölle hankalaa. Siksi portaat tulee merkitä kontrastiraidalla, portaikon alku- ja päätöskohdasta tulee varoittaa ja käsijohteet sijoitetaan järkevästi.

Askelmien etureunassa tulee olla vähintään 30 mm leveä kontrastiraita, joka helpottaa portaiden hahmottamista. Kontrastiraita tarkoittaa sitä, että raidan ja itse askelman tummuusero on riittävän suuri – siis esimerkiksi vaalea porras ja tumma raita. Kontrastiraita tulee olla jokaisen askelman kohdalla. Sisätiloissa voidaan käyttää esimerkiksi liukuestenauhaa. Ulkoportaissa kontrasti voidaan saada aikaan käyttämällä kahta eriväristä materiaalia, jolloin tulos on myös kestävämpi kuin päälle maalattu kontrastiraita.

Ulkoportaiden merkinnät kuluvat helposti, ja ne tulee uusia säännöllisesti. Ulkoportaissa suositellaan sulanapitojärjestelmää, jotta merkinnät eivät huku lumen ja jään alle.

Seuraavassa kuvassa porrasaskelman etureuna on merkitty taustasta selvästi erottuvalla kontrastiraidalla ja portaikoissa on hyvä mutta häikäisemätön valaistus.

Alaspäin menevät portaat, joiden askelmissa on kontrastiraidat.
Portaikko Valkea-talossa Helsingissä.

Mahdollinen portaiden alle pääsy, joka voi aiheuttaa törmäysvaaran näkövammaiselle henkilölle, tulee estää.

Yllättäen kulkuväylällä sijaitsevat portaat ovat vaaralliset. Portaiden havaitsemista auttaa niiden ylä- ja alapäähän asennettu varoittava väri- ja tuntokontrastina erottuva materiaali. Myös kierreportaat ovat vaarallisia. Niihin saa käsijohteen vain toiselle puolelle ja portaiden kapea sisäreuna aiheuttaa putoamisvaaran.

Seuraavassa kuvassa huomiolaatta varoittaa portaiden alkamisesta. Porrasaskelmien etureuna erottuu kontrastivärisenä ja käsijohde on kahdella korkeudella. Kuva on Elsatuote-hankkeen koerakentamiskohteesta Vuosaaressa.

Alaspäin menevät portaat, joissa on huomiolaatta varoittamassa portaiden alkamisesta.
Ulkoportaiden huomiolaatta.

Käsijohteet

Käsijohteita tarvitaan portaiden ja luiskien yhteydessä. Avoimet ja yllättävät tasoerot tulee varustaa suojakaiteella.

Käsijohteiden tulee olla portaan tai luiskan molemmilla puolilla ja mieluiten kahdella korkeudella (700 ja 900 mm). Käsijohteesta on saatava tukeva ote ja kättä tulee voida liu'uttaa johdetta pitkin. Käsijohde on toimiva, kun se on muodoltaan pyöristetty, kiinnitetty alhaalta ja tarpeeksi (vähintään 45 mm) irti seinästä.

Käsijohteen kiinnitysrakenne tai välitasanteelle mahdollisesti sijoitetut kalusteet tai viherkasvit eivät saa estää käden liu'uttamista yhtenäisesti pitkin johdetta.

Käsijohteen tulee ulottua tasanteella riittävän pitkälle (300 mm), jolloin se ohjaa löytämään ensimmäiset askelmat sekä kertoo portaiden päättymisestä. Liian aikaisin, ennen askelmia loppuva käsijohde saattaa aiheuttaa vaaratilanteen.

Käsijohteiden päiden tulee olla pyöristettyjä siten, että vältytään törmäämiseltä tai vaatteen tarttumiselta käsijohteen päähän. Yksittäisen käsijohteen pää on hyvä taivuttaa alaspäin. Käsijohteen tulee erottua hyvin taustastaan. Tarvittaessa käsijohde voidaan erikseen valaista.

Näkövammaisten liiton Iiris-keskuksessa käsijohteen päihin on lisätty nastat, jotka kertovat kerroksen johon saavutaan. Kaiteen takaosassa on koverrukset, jotka varoittavat askelmien päättymisestä. Käsijohde on kiinnitetty oikeaoppisesti alhaalta.

kasijohde.jpg
Iiris-keskuksen portaikon käsijohde, jossa kerrosmerkintä.

Kalusteet ja säilytystilat

Kalusteiden ei saa sijoittaa kulkureiteille, jotta ne eivät aiheuta yllättävää törmäysvaaraa. Kulkuväylät tulee pitää tyhjinä kaikesta muustakin materiaalista ja esineistä. Reittien selkeyteen tulee panostaa.

Pöydät ja tuolit

Kalusteiden sijoittelussa tulee huomioida kulkureittien pitäminen vapaana yllättävistä esteistä. Kalusteissa ei saa olla teräviä kulmia tai ulkonevia osia.

Kalusteiden tulisi erottua ympäristön värityksestä tummempana tai vaaleampana, jotta heikkonäköinen henkilö osaa niitä väistää tai löytää pöydän ääreen ja istumaan penkille. Kalustettu alue voi erottua myös tummemmalla lattiamateriaalilla tai matolla. Väritykseltään ympäristöön sulautuvat kalusteet ovat näkövammaiselle henkilölle hankalia.

Vaatenaulakot ja säilytyslokerot

Säilytystilojen sijainnin tulee olla opastettu selkeästi. Vaatetangot ja naulakot sijoitetaan kulkuväylän sivuun tai syvennykseen niin, etteivät ne aiheuta törmäysvaaraa. Mahdollisten avonaisten päätyjen tulee olla suojattuja törmäysvaaran välttämiseksi.

Naulakon alaosan tulee olla tunnistettavissa valkoisen kepin avulla, ja naulakossa on hyvä olla ripustuskoukkuja myös matalammalla korkeudella.

Kaappien ja säilytyslokerikkojen numeroinnin tulee olla selkeä. Numeroiden tulee sijaita silmän korkeudella ja olla riittävän isoja ja erottua selkeästi taustastaan. Myös lukollisten kaappien ja lokeroiden avainten numeroinnin tulee olla selkeä.

Säilytystilojen suositeltu valaistusvoimakkuus on 300 luksia (lx).

Iiris-keskuksen pesutilojen pukukaapit, joissa on selkeästi erottuvat numerot.
Pukukaappien numerointi.

Jonotusnumero

Erilaisissa asiakaspalvelupisteissä on usein käytössä jonotusnumerojärjestelmä. Sen käyttö voi olla näkövammaisille ihmisille hankalaa: ensin pitää löytää lippuautomaatti ja oikea painike, sitten saada selville mitä lipussa lukee, sen jälkeen tietää milloin oma vuoro tulee, ja lopuksi vielä löytää oikealle luukulle. Informaatio on lähes aina ainoastaan visuaalisessa muodossa. Näkövammaiset henkilöt joutuvatkin usein luottamaan henkilökunnan palvelualttiuteen tai käyttämään avustajaa sellaisella lippuautomaatilla, Vaikeita ovat esimerkiksi automaatit, joista on osattava valita, mitä jonoa varten numeron haluaa, jos automaatissa ei ole esimerkiksi pistemerkintöjä.

Seuraavassa kuvassa on lipukeautomaatti, jossa on vain yksi painike, mikä helpottaa laitteen käyttöä.

Lipukeautomaatti, josta voi ottaa vuoronumeron.
Jonotusnumerolaite.

Vuoronumerolapussa tulee olla isot numerot ja selkeä kontrasti.

Vuoronumeronäytönkin tulisi olla suunniteltu niin, että sitä voivat käyttää myös näkövammaiset. Jos vuoronumeronäyttö on esimerkiksi liian korkealla, ei siitä ole hyötyä näkövammaiselle henkilölle. Silmän korkeudella olevaa näyttöä pääsisi lukemaan myös läheltä.

Numeronäytön lisäksi tarvitaan aina myös kuulutus ja palvelupisteen sijainnin kertova äänimerkki tiskillä.

Mieshenkilö katsoo ylöspäin kohti valotaulua, jossa näkyy vuoronumero 278.
Vuoronumeronäyttö katonrajassa.

Asiakaspalvelutiskit

Näkövammaisten henkilöiden on helpompi löytää palvelutiski, jos sen luo johtaa selkeä kulkureitti. Johdattava elementti voi olla materiaali- ja tummuuskontrastiraita tai hyvin paikoillaan pysyvä käytävämatto, joka johtaa sisäänkäynniltä tiskille ja toimii sekä tummuus- että materiaalikontrastina. Jos palvelutiskille ei ole suoraa kulkuyhteyttä pääsisäänkäynniltä, tulee reitin palvelupisteeseen olla opastettu.

Palvelutiskinvalaistusvoimakkuuden on hyvä olla on 500–750 luksia (lx). Lisäksi tiskillä on hyvä olla tarvittaessa käyttöönotettava kohdevalaisin. Palvelutiskin takana ei saa olla valolta suojaamatonta ikkunaa, sillä vastavalohäikäisy voi vaikeuttaa tai estää kokonaan asiakaspalveluhenkilön näkemisen.

Seuraavassa kuvassa palvelupisteen vuoronumeronäyttö sijaitsee hyvin silmän korkeudella. Itse palvelupisteen numeroa on kuitenkin hankala hahmottaa kiiltävältä lasipinnalta.

Mieshenkilö seisoo palvelutiskin edessä ja keskustelee tiskin toisella puolella olevan naisvirkailijan kanssa.
Palvelupisteen numero.

Maksupäätteet

Seuraavassa on lueteltu erityisesti näkövammaisille henkilöille tärkeitä kriteereitä sirukorttimaksupäätteiden ominaisuuksista ja toiminnasta:

Laite

  • Laite on syytä sijoittaa niin, että asiakas voi ottaa sen helposti käteensä ja käyttää sitä turvallisesti riittävän etäällä muista asiakkaista. Näkövammaisen asiakkaan on vaikea tarkkailla ympäristöään laitetta käyttäessään.

Näppäimistö

  • Näppäinäänimerkki, joka ilmaisee laitteen rekisteröineen painalluksen.
  • Hyvä näppäinvaste.
  • Numero viiden (5) selkeä merkintätapa. Kyseinen näppäin on keskellä ja siten oleellinen koko näppäimistön hahmottamisen kannalta, joten sen erottuvuus muista numeroista on oleellista.
  • Selkeät merkinnät näppäimissä: hyvä kontrasti pohjan ja merkinnän välillä, mieluiten tumma pohja ja valkoiset numerot.
  • Numeronäppäimistä hyvin erottuvat toimintopainikkeet, joiden värit ovat selkeät ja kirkkaat.
  • Erityisen tärkeää on enter/ok-näppäimen erottuvuus muista näppäimistä (väri, koko, muoto).

Sirukortin asettaminen ja poistaminen

  • Kortin syöttöaukon tulee olla tunnistettava joko fyysisen muodon tai muusta laitteesta poikkeavan värin avulla.
  • Laitteen tulee antaa hälytysääni, jos kortti jää/unohtuu laitteeseen.
  • Laitteen on hyvä antaa äänimerkki myös silloin, jos kortti on syötetty kortinlukijaan väärinpäin.

Maksutavan valinta

  • Kassan tulee voida valita maksutapa asiakkaan puolesta omalta päätteeltään, jos asiakas niin toivoo.
  • Maksutapa tulee voida tehdä myös numeronäppäimillä eikä vain toimintonäppäimillä.

Näyttö

  • Heijastamaton pinta.
  • Mahdollisimman suuri ja selkeä fontti.
  • Hyvä kontrasti tekstin ja pohjan välillä.

Aikataulu- ja infonäytöt

Yleisten tilojen näyttölaitteet ovat kuvanlaadultaan yleensä niin hyviä, että ne sopivat hyvin myös heikosti näkevien käyttöön.

Heikkonäköisten ongelmana on usein se, ettei alentuneen näöntarkkuuden vuoksi pysty saamaan selvää näyttölaitteiden teksteistä kuin aivan läheltä. Siksi on tärkeää sijoittaa näyttöruudut yleisissä tiloissa siten, että niitä pääsee tarvittaessa katsomaan aivan vierestä.

Jos näyttölaite pitää asentaa korkealle, jotta se olisi tungoksessa kaikkien nähtävissä, on tarpeellista sijoittaa yksi näyttölaite katsekorkeudelle heikosti näkeviä varten.

Riittävä kontrasti

Taustan ja tekstin kontrastia määriteltäessä tulee ottaa huomioon valaistus- ja kontrastisuhteet näytön sijoitusympäristössä. Itse näyttöruudun pinnan laatu voi myös vaikuttaa väriyhdistelmän ja tummuussuhteiden määrittämisperusteisiin.

Hyvin kiiltäväpintaisessa näyttölaitteessa ei ole suositeltavaa käyttää tummaa taustaa tekstille (negatiivikuvaa), koska kiiltokuvastuminen häiritsee erityisen paljon vaalean tekstin näkemistä tummalla taustalla. Kiiltäväpintaisessa näytössä kannattaa siis valita vaalea tausta ja mahdollisimman tumma teksti. Heijastusten haittojen vähentämiseksi mattapintainen näyttöruutu on kiiltäväpintaista parempi.

Mattapintaisessa näytössä voidaan käyttää myös tummaa taustaa vaalealla tekstillä. Vaikka vaikeasti heikkonäköiset suosivat negatiivikuvaa lukutelevisiossa ja tietokoneen näytössä, negatiivikuvasta ei ole saatu yhtä vakuuttavia kokemuksia julkisten tilojen infonäytöissä. Tummaa tekstiä vaalealla taustalla ja vaalea tekstiä tummalla taustalla voidaan kuitenkin käyttää. Ensiksi mainittu on nykyisin yleisempi ja toimii ihan hyvin myös heikkonäköisillä.

Vaalea tausta ei ole yhtä altis ikkunoiden ja valaisimien aiheuttamalle kiiltokuvastumiselle ja on siten helpompi vaihtoehto. Heikossa yleisvalaistuksessa ja vaaleapohjaisessa näytössä ei yleensä pitäisi säätää taustan kirkkautta aivan suurimmilleen, jotta se ei aiheuttaisi häikäistymistä. Kirkkaasti valaistuissa paikoissa vaaleapohjaisen näytön tausta voi olla aiheellista säätää lähelle maksimivaloisuutta.

Heikkonäköisten käyttöön sopivat sekä mustavalko- että värinäytöt. Olennaista on voimakas tummuusasteiden ero tekstin ja taustan välillä

Näyttöruutu, jossa on bussiaikataulu. Aikataulut on kirjoitettu keltaisella tekstillä tummansinisellä pohjalla.
Mustavalkoinen kuva bussiaikataulunäytöstä.

Kaksiväriyhdistelmiä käytettäessä pitää huolehtia siitä, että teksti erottuu taustastaan hyvin selkeästi myös harmaa-asteikon kontrastin perusteella (mustavalkokuvana). Näkövammaiset, etenkin verkkokalvosairaat, erottavat värejä vaihtelevasti, eikä sellaista väriyhdistelmää voida määrittää, joka sopisi kaikille erityisen hyvin. Siksi on tärkeää määrittää taustan ja tekstin välinen kontrasti siten, että kuva on mustavalkoisena selkeä. Asian voi varmistaa ottamalla näytöstä teksteineen kuvan digikameralla ilman salamaa, käyttämällä mahdollisimman neutraaleja asetuksia ja nollaamalla sitten kuvasta pois kaikki saturaatio (muuntamalla värikuva mustavalkoiseksi).

Negatiivikuvissa (vaaleat merkit tummalla taustalla) väriyhdistelmistä hyvin toimivaksi on havaittu esim. keltainen teksti tummemmalla sinisellä taustalla. Punaista ei kannattaisi käyttää minkään väriyhdistelmän osana, eikä ainakaan korostamaan erityistä huomiota vaativia kohtia. Myös keltainen teksti lähes mustalla taustalla on hyvin toimivaksi tunnettu väriyhdistelmä.

Vaalealla taustalla tekstin tulee olla mahdollisimman tummaa, jolloin tummuus "imee" värin. Esimerkiksi hyvin tumma sininen on käytännössä lähellä mustaa. Vaaleamman taustan värisävy voi olla mikä tahansa, sillä havaittavuuden kannalta on tärkeää vain, että kirjaimet ja muut merkit erottuvat mahdollisimman voimakkaasti taustastaan harmaa-asteikon kontrastin perusteella.

Näyttöruutu tulee sijoittaa paikkaan, josta se on helppo löytää. Ruuhkaisissa tiloissa näkövammaisia, lapsia ja pyörätuolinkäyttäjiä varten katsekorkeudelle sijoitetun näyttöruudun luo on aiheellista tehdä lattiaan ohjaava merkintä, sillä matalalle sijoitettu näyttöruutu ei erotu kauas. Tekstityyppeinä Arial tai Tiresias-fontit ovat parhaimpia. Yleensä näyttöruutujen fonttikoot ovat riittäviä myös heikkonäköisille, jos ruutua on mahdollisuus päästä katsomaan hyvin läheltä.

Kuva Itäkeskuksen metroasemalta. Mies katsoo läheltä pään korkeudella olevaa aikataulunäyttöä kuvan oikeassa reunassa. Vasemmassa reunassa vastaava näyttö on korkealla.
Aikataulunäyttö matalalla Helsingin Itäkeskuksen metroasemalla.

Auditoriot ja kokoontumistilat

Heikkonäköisen ihmisen voi olla työlästä löytää oman paikkansa auditoriossa tai teatterissa ja vastaavissa tiloissa. Paikkanumerot on hyvä merkitä tarpeeksi isolla numerolla, selkeällä värikontrastilla sekä myös pistenumeroin.

Auditoriot

Auditorion toimivuutta tulee tarkastella sekä kuuntelijan että puhujan/esiintyjän kannalta. Istuinriveille ja puhujanpaikalle tulee olla esteetön kulku.

Seuraavassa kuvassa rivinumerot on merkitty selkeillä koho- ja pistemerkinnöillä.

Auditorion istuimien merkinnät.
Rivimerkinnät Iiris-keskuksen auditoriossa.

Valaistus

Puhujan korokkeelle tai kokoustilan etuosaan tulisi järjestää alue, jossa esiintyjä on valaistu kuulijoista katsoen. Toisaalta myös esiintyjä voi olla heikkonäköinen, joten häikäisevä kohdevalo ei ole sopiva ratkaisu.

Valaistusta tarvitaan myös papereiden tarkasteluun niin luennoitsijan kuin kuulijoidenkin pöydillä. Ratkaisuna voi olla esimerkiksi siirrettävä kohdevalo, joka voidaan suunnata pöydän pintaan, ja joka ei näin häiritse muiden näkemistä. Usein käytetään apuna tussitaulua tai fläppitaulua, jolloin valaistuksen tulisi olla riittävä myös pystypinnoilla.

Auditorion pöytätasoissa tulee olla kohdevalot omalla katkaisijalla ja esteettömien paikkojen yhteydessä sähköpistorasia.

Portaat

Auditorion portaissa tulee olla asianmukaiset käsijohteet ja askelmien etenemien kärjissä selkeät kontrastiraidat. Askelmat tulee valaista, jotta ne on mahdollista havaita myös silloin kun auditorio on pimennetty. Joskus portaan viereen pystypintaan upotetut porrasvalot ovat paras ratkaisu. Askelman reunat voi myös korostaa jatkuvalla valonauhalla.

Kokoustilat

Kokoustilassa tulee olla riittävästi vapaata tilaa, jotta tilassa mahtuu liikkumaan apuvälineiden kanssa. Kokoustilan valaistuksen tulee olla muunneltavissa tarpeen mukaan.

Luonnonvalo ei saisi aiheuttaa vastavalohäikäisyä. Erityisen hankalaa on, jos huone on pitkänomainen ja ikkunat sijaitsevat lyhyellä seinällä. Yleensä henkilöt, jotka kärsivät häikäisystä istuvat mieluummin selkä ikkunaan päin. Kuulovammaisen henkilön on tällöin vaikea kommunikoida vastavalossa istuvan henkilön kanssa, sillä tämän kasvojen ilmeet jäävät varjoon.


Uima-allastilat

Uima-allastiloissa liikutaan usein ilman silmälaseja, joten monien muidenkin kuin näkövammaisten ihmisten näkö on niissä rajoittunut. Siksi kontrastien käyttö pintamateriaaleissa on uima-allastiloissa tärkeää. Myös opasteiden on oltava riittävän suurikokoisia.

Pukuhuoneet

Pukuhuoneiden kaappien ja avaimenperien numeroinnin on oltava riittävän suurikokoista, korkeudeltaan vähintään 50 mm. Jos mahdollista, numerot tehdään kohokirjaimin.

Pukuhuone valaistaan tehokkaasti, mutta häikäisemättömästi. Peilien luona valaistus suunnitellaan siten, että kasvojen alue on hyvin valaistu. Peilin yläpuolella oleva häikäisemätön valaisin on tulosuunnan kannalta luonnollisin ja paras.

Pukeutumistiloissa on kiinnitettävä erityistä huomiota kalusteiden sijoitteluun ja varmistettava, etteivät esimerkiksi naulakot ja vaatekoukut aiheuta törmäysvaaraa.

Seuraavassa kuvassa pukukaappien numerointi on tehty suurin kohonumeroin. Myös avaimenperässä oleva numero on suurikokoinen ja selkeä.

Iiris-keskuksen pesutilojen pukukaapit, joissa on selkeästi erottuvat numerot.
Iiris-keskuksen pukukaapit.

Pesutilat

Pesutiloissa on tärkeää, että suihkut, saippuatelineet ja muut varusteet erottuvat hyvin seinäpinnasta. Lattia- ja seinäpinnan välillä tulee olla tummuuskontrasti, jotta tilan pystyy hahmottamaan. Kontrasti syntyy paitsi väreistä, myös saman värin eri tummuusasteista. Yleensä lattia on tummin, seinät lattiaa vaaleammat ja katto kaikkein vaalein.

Ovien tulee olla selkeästi eriväriset kuin seinän. Kokolasiovien käyttö ei ole suotavaa.

Ohjaavan laatoituksen avulla voidaan toteuttaa pesutiloista allasosastolle johtava "polku". Polussa olevat laatat ovat erivärisiä ja erottuvat tummempana muusta lattiapinnasta. Lisäksi laatoissa voi olla muista poikkeava pintakuviointi. Kaikkien laattojen on kuitenkin täytettävä yleiset määräykset märkätilojen pintamateriaalista.

Seuraavassa kuvassa on selkeät kontrastit lattialaatoissa, mikä ohjaa tilojen käyttäjää.

Iiris-keskuksen uima-allasosaston pesutilat.
Selkeät kontrastit Iiris-keskuksen pesutiloissa.

Saunatilat

Saunatiloissa kiuas suojataan siten, ettei siihen voi törmätä.

Saunan tukikaide voidaan valmistaa erivärisestä puumateriaalista kuin seinä, jotta kaiteen ja seinän välille muodostuu värikontrasti.

Saunassa tulisi olla tunnelmallinen valaistus. Pesuhuoneen ja saunan valaistustasojen ero ei saa olla häiritsevän suuri. Lauteille johtavat portaat tulee valaista, jotta lauteille kulkeminen on turvallista. Valon tulee olla sävyltään lämmin eikä se saa aiheuttaa häikäisyä. Tilojen hahmottamista voidaan helpottaa käyttämällä tummuuseroja rakennusosien, rakenteiden ja kalusteiden sekä niiden taustan välillä.

Lieksan uimahallin saunatila.
Lieksan uimahallin sauna.
Lomakoti Haapalahden saunan lauteet.
Tummuuskontrastit Lomakoti Haapalahdessa.

Allasosasto

Allashuone tulee varustaa yhtenäisillä, seiniin kiinnitetyillä käsijohteilla, jotka antavat tukea heikosti liikkuville ja opastavat näkövammaisia ihmisiä. Käsijohteet ohjaavat portaalle ja allashissille ja estävät putoamisen altaaseen. Ne vähentävät myös liukastumisvaaraa liikkumisesteisille tarkoitetun veteenmenopaikan ympärillä.

Jos altaan syvyys muuttuu äkillisesti, se merkitään erivärisellä laattarivillä. Siinä voidaan mahdollisuuksien mukaan käyttää myös jalkapohjan avulla tunnistettavaa pintamateriaalia. Altaan pohjaan tehdään pitkittäissuuntainen hyvin erottuva tumma laattarivi, joka muodostaa altaan päästä päähän ulottuvan raidan. Raita auttaa uimaan suoraan. Uima-altaiden laatoituksesta löytyy tarkempia ohjeita kohdasta Lähteet ja lisätietoa.

Altaan hahmottaminen helpottuu, kun altaan pystyreunojen laatoitus vesirajassa tai juuri sen yläpuolella on erivärinen kuin muu laatoitus. Näkövammaisia uimareita varten voidaan altaaseen lisätä kääntymiskäskyn antavat vesisuihku- tai äänimerkit.

Altaan muodon näkemistä ja reunan havaitsemista helpottaa myös se, että altaan reunoilla olevat loiskekourujen ritilät ovat eriväriset kuin muu laatoitus.

Iiris-keskuksen uima-allasosasto.
Ohjaava laatoitus Iiris-keskuksessa.

Altaaseen johtavien portaiden etureuna merkitään aina erivärisellä laattarivillä. Portaisiin asennetaan käsijohde, joka jatkuu yhtä pitkälle kuin askelmat myös vedenpinnan alapuolella. Loiskekourujen tummansiniset ritilät auttavat hahmottamaan altaan reunan.

Uima-allasosasto valaistaan tehokkaasti mutta häikäisemättömästi. Valaistussuunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kattovalaisimet eivät häikäise edes selällään uitaessa. Altaan pituussuunnan mukainen kattovalaistus helpottaa suoraan uimista.

Uima-altaat valaistaan veden pinnan alapuolelle asennettavilla valaisimilla, millä estetään valon peiliheijastuminen veden pinnan kautta. Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että veden pinnan alle näkee. Pintakiilto ei estä näkemistä, kun altaassa on vedenalainen valaistus.

Suihkutiloihin johtavien ovien tulee erottua muusta seinäpinnasta. Miesten ja naisten puolia osoittavien kylttien tulee erottua selkeästi kaukaakin. Kylttien symbolien ja tekstien on oltava yksiselitteisesti tulkittavia.

Lasiovi, jossa on isolla musta kirjain N. Ovi johtaa naisten pesutiloihin.
Naisten ovi.

Lähteet ja lisätietoa


Sivu päivitetty