Nä­kö­vam­mais­ten tie­don­saan­nin kolme murrosta

Kohokirjoitusjärjestelmät, äänitystekniikka ja tietokoneen käytön mahdollistavat apuvälineet ovat olleet suuria harppauksia.
Kädet lukevat pistekirjoituslehteä.

Näkövammaisten tiedonsaannin historia voidaan jakaa kolmeen kehitysvaiheeseen: kohokirjoitusjärjestelmien kehittyminen, äänitystekniikan luomat mahdollisuudet tuottaa äänikirjoja sekä tietokoneen käytön mahdollistavat apuvälineet.

Ensimmäinen vaihe – omien kohokirjoitusjärjestelmien ja kirjoitusvälineiden kehittäminen 1800-luvun loppupuolella – mahdollisti sokeiden ja vaikeasti heikkonäköisten ihmisten luku- ja kirjoitustaidon.

Toinen historiallisesti merkittävä edistysaskel tapahtui 1950-luvulla, jolloin äänitekniikka mahdollisti ensimmäistä kertaa kirjojen tuottamisen myös äänikirjoiksi. Vaihe alkoi lankanauhurin kokeilusta ja muuttui pian avokelalaitteiden kaudeksi

1970-luvulla Suomessa otettiin käyttöön englantilainen Clark & Smith -kasettijärjestelmä, jolla tuotettiin näkövammaisille kirjoja 1980-luvun loppupuolelle asti, jolloin C-kasetti lopulta syrjäytti C&S-järjestelmän.

Kolmas tiedonsaannin kannalta merkittävä murros tapahtui 1990-luvulla tietoteknisten laitteiden kehityttyä ja yleistyttyä joka kodin käyttöesineiksi. Erilaisten ruudunlukuohjelmien, puhesyntetisaattoreiden ja pistenäyttöjen ansiosta näidenkin laitteiden käyttö on nykyisin mahdollista näkövammaisille.

Lue myös


Sivu päivitetty