Nä­kö­vam­mai­sen lapsen ke­hi­tyk­sen tukeminen

Näkövammaiset lapset kaipaavat kehityksensä tueksi samoja kokemuksia kuin näkevätkin.
Kaksi tyttöä leikkivät kahvikutsuja. Molemmilla on nuket ja oikealla oleva tyttö ohjaa kädellään vasemmalla puolella olevaa tyttöä löytämään kahvikupin.

Tällä sivulla

Näkövammainen lapsi on ennen kaikkea lapsi. Lapsen kehityksessä on keskeistä itse tekeminen ja toimiminen sekä löytöretkeilijän uteliaisuuden herättäminen. Myös näkövammaisten lasten tulee saada samoja kokemuksia kuin näkevienkin lasten.

Seuraavassa luettelossa kuvataan eroja näkevän ja näkövammaisen lapsen oppimisessa. Jaottelu pohjautuu Näkövammaisen lapsen varhaiskuntoutusohjelma LA-KU:n osa-alueisiin. LA-KU-ohjelma koostuu arviointilomakkeistosta ja siihen liittyvistä toimintavihjeistä, joilla voidaan seurata ja tukea näkövammaisen lapsen kokonaiskehitystä. Lapsi saa oman LA-KU-kansion keskussairaalan kuntoutusohjaajalta, joka myös neuvoo sen käytössä. Jos lapsen kehitys ei jonkin taidon osalta edisty, löytyy kuntoutusohjelman käsikirjasta vihjeitä, joita aikuinen voi hyödyntää arjen tilanteissa lasta harjoittaakseen.

Kognitiiviset taidot

Näkevä lapsi

  • Oppii pääsääntöisesti näköaistin avulla.
  • Alkaa ymmärtää syy-seuraussuhteita näkemänsä perusteella.
  • Alkaa muodostaa aikakäsitystä tapahtumasarjojen ja etäisyyksien havainnoinnin avulla.
  • Oppii hahmottamaan, miten esineet ovat suhteessa häneen itseensä ja ympäristöön.
  • Alkaa järjestellä, luokitella ja vertailla esineitä ja asioita niiden ominaisuuksien mukaan.

Näkövammainen lapsi

  • Tarvitsee oppimisensa tueksi kaikkia käytettävissä olevia aistejaan ja harjaantuu kuulon, tunnon, hajun ja maun kautta tulevan tiedon käsittelyyn.
  • Oppii kehonhahmotuksen ja liikkeiden kautta syy- ja seuraussuhteiden, tilan ja ympäristön ymmärtämiseen, eli oppii esimerkiksi, kuinka asiat ja esineet liikkuvat ja muuttuvat suhteessa toisiinsa ja tilaan.
  • Tarvitsee paljon kielellistä kuvailua sekä todellisia kokemuksia esineistä ja paikoista, jotka näkevä lapsi näkee etäisyyksien päästä tai kuvista.
  • Tarvitsee todenmukaisen maailmankuvan rakentamiseen ja jäsentämiseen tukea, kuten sanoittamista, koskettelua ja liikkumista tilassa.
  • Myös sokean lapsen tulee oppia, että esine on olemassa, vaikka se on tavoittamattomissa eikä pidä ääntä, sekä miten paikallistaa esine ja saada se takaisin.
  • Varmista (sanallisesti), että lapsi kytkee havaitsemansa asiat oikealla tavalla sekä aiempaan tietoonsa että toisiinsa.

Kieli ja vuorovaikutus

Näkevä lapsi

  • Kommunikaatio on vuorovaikutusta. Lapsen kehitykselle on tärkeää, että hänen ja ympäristön välille syntyy positiivinen vuorovaikutussuhde mahdollisimman varhain, jolloin lapsi voi kokea tuottavansa iloa aikuiselle.
  • Pieni lapsi ilmaisee halukkuutta kommunikointiin matkimalla ääniä ja ilmeitä.
  • Pääasiallinen kommunikaatiomuoto on puhe. Viestin ymmärtämiseen vaikuttavat suurelta osin myös sanattomat keinot; ilmeet ja eleet.
  • Ympäristöllä on suuri merkitys kommunikaation vahvistajana tai sammuttajana.

Näkövammainen lapsi

  • Lapsen vammaisuuden herättämät tunteet voivat vaikeuttaa vuorovaikutusta. Lapsen kommunikaatioyrityksiin (kuuntelu liikkumattomana, liikkeet, ääntelyt ym.) tulee vastata ja tuottaa lapselle positiivinen palaute.
  • Sanavarasto voi jäädä ikäistään suppeammaksi.
  • Lapsi saattaa käyttää kuulemiaan sanoja tai ilmaisuja ymmärtämättä niiden todellista merkitystä.
  • Lapsen voi olla vaikea ymmärtää pronominien (minä, sinä, hän, se) oikeaa käyttöä.
  • Vahvista lapsen vastavuoroista puhetta! Ilahdu vastauksesta, kysy lisää jne.
  • Älä tue tyhjää kaikupuhetta, vaan yritä palauttaa yhteiseen vuorovaikutukseen.
  • Tapahtumasarjojen selostamiseen tarvitaan yksinkertaista ja täsmällistä kieltä lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden.

Sosiaalisuus

Näkevä lapsi

  • Vanhemman ja lapsen välinen myönteinen vuorovaikutus vahvistaa lapsen itseluottamusta ja molempien kiintymystä. Runsas sylissä pitäminen, vauvan hierominen, katsekontakti ja hellät ääntelyt vahvistavat vauvan yhteyttä vanhempiin ja sisaruksiin.
  • Lapsen ja aikuisen väliset vuorovaikutussuhteet vaikuttavat ratkaisevasti lapsen persoonallisuuden kehittymiseen.
  • Aikuisen herkkä ja aktiivinen reagointi lapsen myönteiseen käyttäytymiseen kehittää terveen luottamuksen omiin taitoihin.

Näkövammainen lapsi

  • On tärkeää saada paljon kokemuksia luonnollisiin ja aitoihin tapahtumiin osallistumisesta, eli kuinka oikeat arkipäivän asiat tapahtuvat. Näin nämä asiat siirtyvät leikkiin.
  • Lapsella voi olla hänen ikäänsä ja taitojaan vastaava "oma tehtävä" perheessä. Näin lapsen itseluottamus kasvaa ja hän haluaa suoriutua vaativimmista tehtävistä itsenäisesti.
  • Lapsi pitää usein yhteyttä muihin ihmisiin puheen kautta, koska katsekontakti puuttuu.
  • Lapsi saattaa olla kiinnostunut erilaisista tehtävistä kuin näkevät toverinsa. Hän saattaa myös olla hitaampi nopeasti vaihtuvissa leikeissä.
  • Kiinnostuksen herättäminen muita lapsia ja heidän leikkejään kohtaan on päivähoidon keskeinen tavoite.
  • Aikuisten tehtävänä on luoda tilaisuuksia yhteisiin leikkeihin ja ystävyyssuhteiden solmimiseen muiden lasten kanssa.
  • Jokaisella lapsella (kotona ja päivähoidossa) on hyvä olla samat rajat sekä oikeudet ja velvollisuudet huomioiden hänen ikänsä ja taitonsa.

Näkö

Näkevä lapsi

  • Näkö kehittyy itsestään ja tukee kiintymyssuhteen kehittymistä.
  • Näkeminen koostuu seuraavista osa-alueista: näöntarkkuus, näkökentät, silmän mukautuminen eri etäisyyksille (akkommodaatio), silmän mukautuminen eri valaistusolosuhteisiin (adaptaatio), värinäkö, kontrastinäkö, hämäränäkö, silmälihasten toiminta, häikäisy ja näköinformaation tulkinta aivoissa.

Näkövammainen lapsi

  • Heikkonäköisten lasten näkökyky on hyvin yksilöllinen. Vähäisenkin jäljellä olevan näkökyvyn käyttäminen on lapselle hyödyksi ja muiden aistien käyttö tukee puutteellista näköä.
  • Näkemiseen liittyvien virhehavaintojen ja puutteellisuuksien vuoksi on tärkeää, että lapsen lähellä olevat ihmiset tuntevat hyvin hänen näkötilanteensa.
  • Valaistuksen ja kontrastien huomioiminen on tärkeää lapsen ympäristössä.
  • Silmälääkärin ja näönkäytönohjaajan laatiman yksilöllisen kuntoutusohjelman avulla vanhemmat voivat auttaa lasta harjoittamaan näköään.

Korvaavat taidot

Näkövammainen lapsi

  • Näköaistin kautta saatavan tiedon jäädessä vaillinaiseksi lapsi kehittää itselleen näköaistia korvaavia taitoja, joiden järjestelmällinen huomioiminen lapsen ohjauksessa on tärkeää. Tähän LA-KU antaa myös vinkkejä.
  • Kuuloärsykkeisiin reagoiminen herkistyy ja hajujen huomioiminen ympäristön havainnoinnissa lisääntyy.
  • Käsien käytön rohkaiseminen tunnusteluun ja hienomotoriikan harjoitteluun luovat hyvän pohjan pistekirjoitukselle. Tuntoyliherkkyyden siedättäminen voi vaatia harjoittelua.
  • Itsenäisesti, joustavasti ja rohkeasti liikkuvan lapsen tulee hallita monien eri kehitysalueiden taitoja ja valmiuksia.
  • Maneereja ja juuttumista voi yrittää ehkäistä monipuolisilla leikeillä ja liikkumisella.

Omatoimisuus

Näkevä lapsi

  • Monet omatoimisuustaidot opitaan tavallisesti näönvaraisen mallioppimisen kautta. Lapselta voi mennä pitkä aika uuden taidon opetteluun. Omatoimisuustaitojen opettelussa on tärkeää huomioida eri taitojen oppimisen herkkyyskaudet.

Näkövammainen lapsi

  • Avainsanat opetettaessa lapselle omatoimisuustaitoja ovat: riittävästi aikaa ja toistoja. Opettelu vaatii opeteltavan asian pilkkomista pieniin osiin sekä paljon ja kärsivällisyyttä. Usein kiire aiheuttaa niin paljon stressiä että aikuisen on helpompi luovuttaa ja tehdä asia lapsen puolesta. Aikuiselle saattaa olla vaikeaa ja raskasta vaatia näkövammaista lasta tekemään asioita itsenäisesti.
  • Kaksi opetusstrategiaa ovat erittäin hyödyllisiä tämän alueen taitojen opettamisessa: Käytä käsi käden päällä -auttamista, kun sen on tarpeellista. Kuvaile mitä teet, huolellisesti valikoidulla, kuvailevalla kielellä.

Hienomotoriikka

Näkevä lapsi

  • Käsien käytön ja silmä-käsi-yhteistyön kehittyminen mahdollistaa esineiden tutkimisen ja niillä leikkimisen sekä selviytymisen jokapäiväisistä toimista.
  • Hienomotoriikan kehitys tapahtuu vaiheittain ja on yhteydessä lapsen kokonaiskehityksen kanssa.

Näkövammainen lapsi

  • Hienomotoriikan kehittymisessä tuntoaistin merkitys on erityisen tärkeä.
  • Käytä luonnollisia tilanteita, kuten napittamista ja koppakuoriaisen tutkimista hyväksi, sillä se harjoittaa lapsen käden pienten lihasten toimintaa.
  • Käsi käden päällä -tekniikka on paras tapa opettaa lasta uusiin toimintoihin.
  • Tarjottimen tai liukuestemuovin avulla lapsen on helppo pitää esineitä käden ulottuvilla.

Sivu päivitetty