Liikenne

Tältä sivulta löydät vinkkejä esteettömän liikenteen suunnitteluun.
Valkoinen keppi, joka seuraa maassa olevaa kohomerkintää, sekä takana näkyvä jalka.

Tällä sivulla

Asemat

Opasteet

Esteettömällä asemalla voi kulkea selkeiden opasteiden johdattamana. Opasteet huomioidaan myös näkövammaiset käyttäjät.

  • Tärkeät kulkureitit ovat esteettömiä ja ne on merkitty näkövammaisille esimerkiksi tuntoon perustuvilla lattiamerkinnöillä (opastelistoilla ja huomiomerkinnöillä), ääniopasteilla ja pistekirjoituskartoilla.
  • Kaikki opasteet ovat luettavissa myös tuntoaistin avulla, eli kartan merkinnät ja tekstit ovat koholla ja ilmaistu myös pistekirjoituksella.
  • Opasteiden paikat on harkittu tarkoin, jotta reitti on helppo hahmottaa.
  • Opasteet on sijoitettu katseen korkeudelle, jolloin niitä voi lukea myös hyvin läheltä. Matalalla sijaitsevia kohomerkintöjä ja pistekirjoitusta on helppo lukea.
  • Opasteet erottuvat väreiltään selkeästi ympäristöstään.
  • Matkustajien käyttämillä pääreiteillä tai niiden varrella olevat läpinäkyvät esteet (esimerkiksi lasiovet) on merkittävä, jotta näkövammainen voi havaita ne ajoissa.
  • Muutoksista reiteillä on ilmoitettu ajoissa. Esimerkiksi ennen portaita on varoittavat huomiomerkinnät ja portaiden käsijohteissa on pistemerkinnät, jotka kertovat reitin asemalle ja taksille ja raiteen numeron.
  • Hisseissä on ääniopastus, katseen korkeudelle on sijoitettu esteetön aikataulunäyttö ja aseman kohokartta.
  • Esteettömässä wc:ssä on hälytyksenteko-ohje ja rahastuslaitteen käyttöohje pisteillä sekä liukuportaiden ovien pielessä on piste- ja kohonumero-opasteet.
  • Lipunmyynnissä pääsee opastelistaa seuraamalla vuoronumeroautomaatille, jossa nappia painamalla voi pyytää asiointiapua.

Sisäänkäynnit ja kulkureitit

Esteettömällä asemalla on huomioitu esimerkiksi seuraavat seikat:

  • Asemilla on oltava esteetön reitti on reitti, jonka on yhdistettävä liityntäliikenteen pysähdyspaikat asemalla, autojen pysäköintialueet, liikuntarajoitteisille  henkilöille soveltuvat sisään- ja uloskäynnit, neuvontapisteet, muut tiedotusjärjestelmät, lipunmyyntipisteet,  asiakasneuvonta, odotusalueet, matkatavaroiden säilytyspisteet, wc:t ja laiturit. Esteetön reitti on jatkuva ja katvekohdaton, ja se jatkuu myös ulkona pysäkeille tai liityntäterminaaliin.
  • Esteettömien reittien pituuden on oltava lyhin käytännöllinen etäisyys.
  • Asemalle ja laitureille on asetuksen mukaan oltava vähintään yksi liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuva sisäänkäynti.
  • Tärkeimmiltä kulkureiteiltä löytyy liukuportaiden lisäksi hissi, johon on helppo mennä opaskoiran kanssa.
  • Asemilla, joilla on pysäköintialue, on oltava liikuntarajoitteisille henkilöille pysäköintipaikat mahdollisimman lähellä heille soveltuvaa sisäänkäyntiä.
  • Valaistus tukee reitin hahmottamista pimeällä ja tekee esimerkiksi tunnelissa liikkumisesta turvallisen oloista.

Avustaminen


Tiedonkulku matkan aikana

Matkustajien tulee saada tietoa matkan suunnittelemista varten ennen matkaa sekä matkan aikana. Tiedon tulee olla kaikkien saavutettavissa. Tämä tarkoittaa, että palveluntarjoajan verkkosivujen tulee olla saavutettavat, pysäkkien ja terminaalien aikataulunäyttöjen tulee palvella kaikkia ja liikennevälineissä tarvitaan pysäkkinäyttöjen ohella pysäkkikuulutukset.

Aikataulutietojen lisäksi tarvitaan tietoa muun muassa terminaalien esteettömistä sisäänkäynneistä, matala-lattiavuoroista ja vaihtoyhteyksien sijainnista ja saavutettavuudesta.

Katso myös kohdat Asemilla ja Haasteet julkisessa liikenteessä.


Suojatiet

Turvallisuus ennen kaikkea

Suojatien ylittämisessä on tärkeää, että ajorataa ylittävä henkilö pystyy tunnistamaan suojatien alkamiskohdan ja tietää, missä on turvallista odottaa. Näkövammaiselle suojatien alkamiskohdasta kertovat parhaiten liikennevalojen äänimerkki, varoitusalue ennen suojatietä ja suojatien reunakivi (reunatuki). Suojatien tunnistamista helpottaa myös suojatien välittömään läheisyyteen sijoitettu liikennemerkkitolppa.

Reunatuki osoittaa kadun ja jalkakäytävän reunan

Erityisesti reunatuen käyttö on tärkeää, sillä näkövammainen henkilö päättelee ylityssuunnan sen avulla. Reunatuen on oltava poikittain kulkusuuntaan nähden. Jos tämä ei ole mahdollista (esimerkiksi kaarelta lähtevä suojatie), tulee suojatien ylityssuunta osoittaa muilla tavoin. Näkövammainen pyritään aina ohjaamaan turvallisempaan ylityskohtaan suoralle osuudelle mm aluetta rajaavilla sivujen reunakiveyksillä, mainituilla poikkiraoilla yms.

Vielä ei ole kehitetty valkoisella kepillä tunnistettavaa edullista varoitusalueen materiaalia, joka kestäisi myös Suomen talviajan kunnossapidon. Riittävän syvällä valkoisella betonikivetyllä varoitusalueella (vähintään 1 metri) on turvallisuutta lisäävä vaikutus heikkonäköisille ja se osoittaa myös kaikille kulkijoille turvallisen odotusalueen.

Suojatie, jota kaksi henkilöä ovat ylittämässä eri suunnista.

Kuvan suojatiellä näkövammainen henkilö voi joutua ajoradalle ottaessaan suunnan vinosta reunakivestä. Suojatien edessä on kontrastivärisenä erottuva valkoinen betonikivetty varoitusalue, jonka suoran takareunan on tarkoitus näyttää oikea ylityssuunta. Ylityksen turvalliseen odotteluun tarvittaisiin kuitenkin myös valkoisella kepillä havaittava materiaalikontrasti.

Reunatuen tulee olla toimiva sekä pyörätuolinkäyttäjän että näkövammaisen kulkijan kannalta. Pyörätuolinkäyttäjien kannalta reunatuet voivat olla hankalia, jopa esteitä. Täysin madallettu reunatuki ei kuitenkaan toimi näkövammaisen henkilön kannalta, sillä alle 30 mm tasoeroa ei tunnista valkoisen kepin avulla ja tällöin on vaarana ajoradalle joutuminen. Tähän ongelmaan kehitettiin vuonna 2004 ratkaisu muutaman kunnan yhteisessä kehityshankkeessa (SuRaKu-hanke). Tuolloin kehitetty reunatukimalli soveltuu testausten mukaan hyvin eri vammaryhmien turvalliseen suojatien ylittämiseen.

Ratkaisun mukaan toteutetussa suojatiessä on sekä pystysuora osa (40 mm) että luiskareunatuki (luiskattu reunatukiosuus). Luiskareunatuessa on viiste, joka 150 mm:n matkalla nousee 40 mm. Luiskareunatuessa olevan selkeän kulman ansiosta myös monet näkövammaiset pystyvät tunnistamaan sen. Pyöräilijät toivovat täysin korotonta asfaltoitua ylitystä ja tämä on mahdollista toteuttaa turvallisesti myös näkövammaisen kannalta, kun jalankulun ja pyöräilyn kadun ylityskohdat ohjataan selkeästi erilleen myös valkoisella kepillä tunnistettavilla noppakiveyksillä.

Henkilö, jolla on valkoinen keppi, tunnustelee reunatukea.
Luiskareunatuki.

Äänimerkki

Tärkein turvallista kadunylitystä helpottava tekijä on liikennevalojen äänimerkki, josta näkövammaisen on mahdollista havaita suojatien eli kadun kohta ja suunnistautua kadun yli ääntä kohti. Liikennevalojen painonapin tulee olla sijoitettu siten, että myös pyörätuolista sen käyttäminen on mahdollista. Painonapin tulee sijaita korkeintaan 0,3 m päässä suojatiestä ja napin tulee olla 0,9–1,1 m korkeudella maasta.

Alla olevassa kuvassa Itäkadun ylitys Iiris-keskukselta Itäkeskuksen metroasemalle Helsingissä on turvallisempi äänimerkillä varustetun liikennevalon vuoksi.

Suojatien eli kadun ylityskohta on vaikea löytää ilman äänimerkkiä. Uusissa katualueita koskevissa tyyppipiirustuksissa (2014) on Helsingissä otettu käyttöön ylityskohdan merkitseminen kolmen noppakiven poikkiraidalla suojatien kohdalla jalankulkualueen poikki.

Kolmen noppakiven raita on mahdollista havaita valkoisen kepin avulla kivien pinnan ja saumauksen muodostaman riittävän epätasaisuuden vuoksi. Sileämmät materiaalit, kuten valkoinen betonikiveys, eivät erotu kuin heikkonäköisille. Poikkiraita sijoitetaan suojatien siihen reunaan, jossa on liikennevalojen kutsupainike ja 4 cm:n pystyreunatuki.

Jalankulun ja pyöräilyn erottaminen

Jalankulun ja pyöräilyn selkeä erottaminen materiaalein on kaikkien kulkijoiden kannalta tärkeää. Kahden kiven noppakiviraita on kaupunkikuvaan sopiva ja usein myös kustannustehokas ratkaisu, jonka voi tunnistaa valkoisella kepillä.

Tyypillinen valkoinen massaraita palvelee vain heikkonäköisiä - valkoisella kepillä sitä ei pysty tunnistamaan. Selkeä erottelu pitää myös pyöräilijät paremmin omalla kaistallaan ja jalankulkijat eivät eksy pyöräilijöiden kaistalle. Turvallisin ratkaisu on täysin erillinen pyöräilyväylä.

Suojatiemerkinnät ja keskikoroke

Suojatiemerkinnöissä tulee olla riittävä kontrasti, jotta ne erottuvat. Tummuuskontrastin tulee olla vähintään keskiharmaan ja valkoisen tai keskiharmaan ja mustan eroa vastaava. Luonnonkivestä, betonikivestä tai massauksella tehdyt suojatiemerkinnät erottuvat hyvin kontrastina kulkuväylän pintamateriaalista ja säilyttävät kontrastieron maalauksia pidempään. Suojatien läheisyydessä ei saa olla muita voimakkaasti kuvioituja alueita väärinkäsitysten välttämiseksi.

Suojatien keskisaarekkeiden tulee olla aina korotettuja. Korottamaton keskisaareke aiheuttaa vaaratilanteen erityisesti näkövammaiselle henkilölle, jonka täytyy tietää, missä kohdassa on turvallista odottaa kadun ylitystä.


    Haasteet julkisessa liikenteessä

    Seuraavassa on esitelty julkisen liikenteen ongelmia näkövammaisten ja esteettömyyden kannalta. Esimerkkinä on paikallisbussiliikenne.

    Näkövammaisilla voi olla bussin käytössä paljon ongelmia. Oikean pysäkin löytäminen voi olla vaikeaa. Kaikki bussit eivät pysähdy kaikilla pysäkeillä. Sokea joutuu opettelemaan etukäteen oikean pysäkin sijainnin. Hän ei voi käyttää busseja yhtä vapaasti kuin näkevät, jotka voivat valita pysäkin riippuen siitä, mitä bussia he ovat pysäyttämässä.

    Aikataulunäytöt

    Heikkonäköiselle voi olla vaikeaa saada selvää pysäkillä aikatauluista ja reiteistä. Aikataulut ovat katoksellisen pysäkin takaseinässä kiiltävän lasin takana ja vailla kohdevalaistusta. Lasin takana oleva reittikartta on myös normaalinäköisille tarkoitettu ja siten heikkonäköisten ulottumattomissa. Tai näyttötaulu on liian korkealla, jolloin sitä ei pääse tarkastelemaan läheltä.

    Jotkut heikosti näkevät kykenevät häikäisemättömissä valaistusolosuhteissa lukemaan keskustan joillekin pysäkeille ilmestyneitä valaistuja näyttölaitteita, joista saa tiedon bussin saapumisajasta pysäkille.

    Käytössä on myös pysäkin katonrajaan asennettuja valaisemattomia näyttölaitteita, joiden heikon kontrastin takia niistä ei saa selvää edes kiikarin avulla. Saattaa käydä hyvinkin niin, että yrittäessä lukea näyttölaitetta kiikarilla, bussi ajaa pysäkin ohi.

    Joissakin uusissa busseissa on pysäkkinäyttö näkövammaisen paikan yläpuolella. Jos näköä riittää tai käytössä on sopivat kiikarit, pystyy pysähdyspaikkoja seuraamaan näytöltä.

    Paras ratkaisu näkövammaisille ja monille muille kaupunkia tuntemattomille olisi automaattiset pysäkkikuulutukset.

    Nainen seisoo metroasemalla olevan aikataulunäytön edessä.
    Matalalle sijoitettu näyttötaulu.
    Pysäkillä oleva näyttö, jossa näkee linja-auton numeron ja montako minuuttia on kunnes seuraavat kaksi bussia tulevat. Näytössä on myös kello.
    Aikataulunäyttö korkealla.
    Bussipysäkillä oleva näyttölaite, jossa näkee linja-auton numeron ja montako minuuttia linja-auton tuloon vielä on.
    Valaisematon ja kontrastiton näyttölaite.
    Bussin sisällä oleva pysäkkinäyttö, josta näkee bussin numeron, kellonajan ja seuraavat pysäkit.
    Selkeä näyttölaite.
    Bussin sisällä oleva iso pysäkkinäyttö, josta näkyy bussin numero ja seuraava pysäkki. Näytön yläpuolella on digitaalinen kello.
    Näyttö bussin etuosassa.

    Pysäkillä

    Näkövammaiselle oikean bussin pysäyttäminen voi olla hyvinkin hankalaa.

    Liikkuvan bussin pysäyttäminen onnistuu sokealta erillisen pysäytyskyltin avulla. Kyltissä on sen bussi numero, jonka halutaan pysähtyvän.

    Nainen odotta bussia pysäkillä. Hänellä on kädessään numerokyltti, jossa on numero 82.
    Pysäytyskyltti.

    Heikkonäköiset käyttävät joko pysäytyskylttiä tai katsovat kiikarille oikeaa autoa. Kiikarilla bussin tähystely vaati melko paljon harjoitusta, jotta tunnistaminen tapahtuisi riittävän aikaisin bussi pysäyttämiseksi.

    Päivällä häikäistyminen voi vaikeuttaa bussin näkemistä ja pimeinä vuoden- tai vuorokaudenaikoina kiikarin valovoima ei riitä bussien tunnistamiseen, jolloin on turvauduttava pysäyttämiskylttiin tai pyydettävä apua mahdollisilta muilta pysäkillä olijoilta. Usein pysäkillä ei kuitenkaan ole ketään muuta. Lisäksi valaisemattomalla pysäkillä kuljettajan voi olla vaikeaa havaita näkövammaisen pysäytyskylttiä.

    Pysäköidyt autot estävät näkyvyyden ja reaktioaikaa bussin pysäyttämiseen on vähän. Muun liikenteen äänet vaikeuttavat bussin tunnistamista ajoissa kuulon avulla. Heikkonäköinen ei voi kuvan tilanteessa käyttää kiikaria, koska hän joutuisi menemään ajoradalle saadakseen bussintarpeeksi ajoissa näkökenttään.

    Bussissa

    Busseissa on edessä kuljettajan hytin takana näkövammaiselle ja mahdolliselle opaskoiralle tarkoitettu paikka. Täydessä bussissa voi olla vaikeaa päästä näkövammaisen paikalle tai se voi olla jo toisen näkövammaisen käytössä.

    Väkijoukossa on hankalaa löytää nopeasti tukitanko. Bussit lähtevät heti pysäkiltä liikkeelle. Kuljettajan ajotyylistä riippuen tukitangon löytäminen voi olla hyvinkin kiireistä.

    Normaalinäköinen voi ehkä samaistua heikkonäköisen tilanteeseen katsellessaan likaisesta bussin ikkunasta oikeaa poisjäämispaikkaa synkkänä sateisena päivänä. Alla oleva kuva havainnollistaa tätä.

    Likainen bussin ikkuna, jonka läpi näkyy sumeasti kaupunkimaisemaa.
    Likainen ikkuna.

    Lainsäädäntö

    Esteetöntä raideliikennettä säädellään monin tavoin alkaen EU:n raideliikenteen esteettömyysdirektiivistä päätyen Suomen rakentamismääräyskokoelmaan. Rautatieliikenteessä kuluttaja-asiamies ja Trafi valvovat asetusten täytäntöönpanoa Suomessa.

    Vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä on samat oikeudet vapaan liikkuvuuden, valinnanvapauden ja syrjimättömyyden osalta kuin kaikilla muillakin kansalaisilla.

    Vammaisella tai liikuntarajoitteisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jonka liikuntakyky on fyysisen vamman, älyllisen kehitysvamman tai ymmärtämisvaikeuden tai jonkin muun syyn taikka iän takia rajoittunut hänen käyttäessään kulkuneuvoja ja jonka tilanne edellyttää kaikille matkustajille tarjolla olevien palvelujen mukauttamista kyseisen henkilön tarpeisiin.

    Vammaisuuden käsite on siten erilainen ja huomattavasti laajempi kuin yleisesti vaikeavammaista tarkoittava määritelmä.

    Rautatieliikenteen esteettömyysratkaisut YTE:ssä eli yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä perustuvat Euroopan Unionin antamiin direktiiveihin. YTE määrittelee muun muassa esteettömiä reittejä, kohomerkintöjä eli opastavia lattialistoja, puhuttua tiedotusta, valaistusta, lattiapintojen kiiltävyyttä ja liukkautta, kalusteita, lipunmyynti- ja neuvontapisteitä ja laitureita. Uudempi EU:n komission asetus marraskuulta 2014 (EU N:o 1300/2014) asettaa vielä tarkempia vaateita koskien vammaisten ja liikkumisesteisten henkilöiden esteetöntä pääsyä Euroopan Unionin rautatiejärjestelmässä.


    Lähteet ja lisätietoa


    Sivu päivitetty