Siirry pääsisältöön

Lapsen toi­min­nal­li­sen näön­käy­tön tukeminen

Lapsen ensimmäiset ikävuodet ovat näönkehityksen herkintä aikaa. Jos lapsi ei näe, on hänen saatava kokemuksia muiden aistien avulla.
Kaksi tyttöä leikkivät kahvikutsuja. Molemmilla on nuket ja oikealla oleva tyttö ohjaa kädellään vasemmalla puolella olevaa tyttöä löytämään kahvikupin.

Tällä sivulla

Näkötoiminnot kehittyvät jo sikiövaiheessa. Vastasyntynyt ei vielä näe tarkasti, mutta näköjärjestelmä aktivoituu ja jatkaa kehittymistään kun valo läpäisee silmän ja aktivoi hermosoluja. Näköaistimus kulkeutuu silmän läpi näköhermoja pitkin näköaivokuorelle.

Näkövamman syitä voivat olla muun muassa vika silmässä, häiriö tiedon siirtymisessä näköhermoja pitkin, tiedon käsittelyn vaikeus aivoissa tai vikaa voi olla näissä kaikissa.

Lapsen ensimmäiset ikävuodet ovat näönkehityksen herkintä aikaa. Näköä aktivoivia virikkeitä kannattaa tarjota, vaikka vauva vaikuttaisi sokealta, sillä näönkäytön herääminen voi olla viivästynyt ja vähäisestäkin näönkäytön tehostumisesta on hyötyä.

Näköaistin avulla pieni lapsi kiinnostuu ympäristöstään. Jos lapsi ei näe, on hänen saatava kokemuksia muiden aistien avulla. Vaikeus saada katsekontaktia pieneen lapseen voi aiheuttaa epävarmuutta aikuisessa. Muiden aistien, erityisesti tuntoaistin, kautta välittyvät turvalliset ja hyvät kokemukset ovat varhaiselle vuorovaikutukselle silloin tärkeitä. Vauvaa kannattaa hoitaa mahdollisimman paljon sylissä. Näin hän saa läheisyyttä ja samalla kokemuksia arjen toiminnoista joista näkevä lapsi saa tietoa näönvaraisesti.

Näönkäyttöä edistävä ympäristö

Heikkonäköisen lapsen katseluetäisyys on usein normaalia lyhyempi eli näkövirikkeitä sijoitetaan jo 10–20 cm:n etäisyydelle lapsen kasvoista. Lasta kannattaa yrittää houkutella mielenkiintoisilla asioilla katselemaan myös kauemmaksi.

Kun ympäristöä suunnitellaan näönkäyttöä aktivoivaksi, on hyvä miettiä missä asennossa lapsi enimmäkseen oleskelee. Tämän mukaan näkövirikkeet järjestetään näkökentän keskialueelle, ylä- ja alaosaan sekä sivuille. Lapsella voi olla näkökenttäpuutoksia, mutta alueen tarkka määrittäminen tuottaa usein vaikeuksia.

Jos lapsi näkee näkökentän reunoilla, hän ei kohdista katsettaan suoraan, vaan käyttää näköään katsomalla "ohi" tai kääntämällä pään vinoon näönkäytön kannalta parhaaseen asentoon. Tarkkailemalla on tuolloin vaikea päätellä mitä lapsi käytännössä katsoo ja näkee jonka takia näkövirikkeet tulee järjestää koko näkökentän alueelle.

Yksivärinen tausta selkiinnyttää näköhavaintoja. Sekavaa taustaa vasten olevat lelut eivät erotu. Lapsi saa esim. isoon pahvilaatikkoon tehdystä "pikkumökistä" hyvän taustan leluille, jolloin ne eivät myöskään katoa käden ulottuvilta. Leikkinurkkaukseen tai pinnasänkyyn voi laittaa yksivärisen sivuseinän, johon voi vaihdella värikkäitä kuvia tai kiinnittää tarttumiseen innostavia esineitä.

Ota lapsi usein syliin ja kantoliinaan tai -reppuun. Anna sylissä olevan lapsen kosketella ja katsella kasvojasi läheltä. Etsi katse- ja hymykontaktia lapseen. Käytä mustavalkoraidallista pantaa tai värikästä huivia katseen kohdistamisen apuna. Tuttu aikuinen on helpompi erottaa värikkäästä vaatetuksestaan.

Vaihtele päivän mittaan lapsen leikkialustoja ja -paikkoja. Värikäs, erilaisia tuntoaistimuksia antava virikematto on hyvä leikkipaikka. Yksiväriseltä alustalta taas lelut erottuvat paremmin.

Valaistuksen merkitys

Oikealla valaistuksella edistetään lapsen näönkäyttöä. Hyvä yleisvalaistus on lähes aina tärkeä. Sen lisänä voidaan käyttää kohdevalaisinta esim. leikkipaikassa tai ruokailutilanteessa. Joissain tapauksissa näkövammainen hyötyy hämärästä yleisvalaistuksesta.

Valo ei saa häikäistä. Näkövammaiset ovat usein tavallista herkempiä häikäistymään. Häikäisyä poistetaan mm. säätämällä valaistustasoa, poistamalla heijastavat valopinnat ja käyttämällä häikäisynsuojaan tarkoitettuja silmälaseja. Kannattaa tarkistaa tilan valaistus lapsen pään korkeudelta.

Tilan voi tehdä lapselle selkeämmäksi ja korostaa yksityiskohtia sekä valaistusjärjestelyjen että värien avulla. Esim. jalkalistat ja ovien reunukset voi maalata lattiasta ja seinistä selkeästi erottuvilla väreillä tai väriteipillä. Huoneen nurkkia ja ovia voi korostaa myös valaisimilla. Samalla luodaan hyvät olosuhteet näön avulla suunnistautumiselle ja liikkumiselle.

Näkövirikkeet arjessa

Näkövirikkeillä tarkoitetaan sellaisia leluja, esineitä, kuvia, materiaaleja ja valon käyttöön perustuvia leikkejä, jotka houkuttelevat lasta käyttämään vähäistäkin näköään. Kohteen tulee olla kiinnostava ja sitä kannattaa vaihdella, jotta lapsi käyttäisi mahdollisimman hyvin jäljellä olevaa näköään. Sama virike ei pidä yllä jatkuvaa mielenkiintoa.

Lelut

Näköä aktivoivat lelut ovat muodoltaan selkeitä ja värikkäitä. Ne muodostavat voimakkaan värieron eli kontrastin taustaansa vasten. Mustavalkoinen ja keltamusta ovat tehokkaita väriyhdistelmiä. Punaista ja keltaista kannattaa käyttää paljon. Lelussa voi olla valoa heijastava pinta.

Liikkuva lelu on helpompi havaita. Hyvä lelu on sellainen, jota on mukava tutkia ja tunnustella käsin, sillä tunnustelu tukee näköhavaintoa. Lelusta voi lähteä myös ääniä, kunhan ääni ei vie kaikkea huomiota lelun muista toiminnoista. Pallot, autot ja narusta vedettävät lelut houkuttelevat katsomaan eri etäisyyksille.

Virikkeiksi sopivia "kotikutoisia" materiaaleja ovat esimerkiksi värikkäät, kuviolliset, ruudulliset tai raidalliset kangastilkut, kiiltävät kahvipussit ja foliot, peilit, värikkäät paperit, muovailumassat, sormivärit, napit ja helmet. On kuitenkin syytä huomioida esineiden turvallisuus.

Käyttöesineet

Kodin käyttöesineiden ja taloustavaroiden käsittely on lapsille mieluista. Lapsi joutuu päivittäin useasti tekemisiin ruokailuvälineiden kanssa. Niiden valinnassa kannattaa huomioida hyvät kontrastit. Pöytätaso voi olla yksivärinen, vaalealle pinnalle valitaan värikkäät tummat astiat ja tummalle vaaleat. Eriväristen tablettien avulla saa helposti kontrastia ruokailu-tilanteeseen.

Kuvat

Näönkäytön harjaannuttamisessa selkeät kuvat ovat hyviä. Niissä ei ole liian paljon yksityiskohtia eikä monia asioita samassa kuvassa. Kuvioissa on mielellään mustat rajaukset ja selvä kontrasti taustaa vasten. Sekä mustavalkoiset että kirkasväriset kuvat ovat käyttökelpoisia. Erilaisia ilmeitä esittävät kasvokuvat ovat usein lapsista kiinnostavia.

Sopiva yksittäisen kuvion koko on alle 10 cm silloin, kun katseluetäisyys on hyvin lyhyt eli 10–15 cm. Suuremmista kuvioista on vaikea hahmottaa kokonaisuutta tältä etäisyydeltä.

Alkuvaiheessa kuvat on paras antaa yksitellen lapselle. Lapsi hallitsee ne käsissään paremmin kuin kirjan. Yksittäiskuvat lapsi voi itse tuoda helposti juuri itselleen sopivalle etäisyydelle ja sopivaan katselukulmaan.

Kuvia voidaan päällystää aihetta vastaavalla materiaalilla, kuten eläimet turkiksella. Kohokuvissa materiaalit erottuvat hyvin taustastaan helpottaen näköhavaintoa ja lisäksi lapsi voi käyttää tuntoaistia apuna. Näin innostus kuvan tutkimiseen kasvaa.

Liikkuva kuva ja valo houkuttavat katsomaan. Tablettitietokoneet ja kännykät ovat hyviä näkövirikkeitä kohtuudella käytettyinä.

Valoleikkejä

Taskulamppu himmennetään erivärisillä silkkipapereilla. Suojaamatonta taskulampun valoa ei saa kohdistaa lapsen silmiin. Kuljeta lamppua rauhallisesti vaaka- ja pystysuunnassa lapsen kasvojen edessä. Rohkaise lasta tarttumaan lamppuun. Lamppuleikki on hyvä tehdä hämärässä yleisvalaistuksessa. Luovu harjoittelusta, jos lapsi häikäistyy.

Valaise himmentämättömällä taskulampulla lähellä olevaa kiintoisaa kohdetta, esim. lelua lapsen kädessä. Valoa voidaan sytyttää ja sammuttaa harvakseltaan lapsen valppauden herättämiseksi. Vilkkuvalo ei sovi kaikkien lasten käyttöön, se saattaa tuntua epämiellyttävältä.

Kaikki aistit käyttöön

Näkövammaisen lapsen tulee saada tutkia ympäristöään kaikkien aistien avulla.

Tarjoa lapselle leluja eri suunnista ja eri etäisyyksiltä, jolloin silmä-käsiyhteistyö harjaantuu ja samalla myös tasapaino kehittyy.
Houkuttele lasta tarttumaan myös tunto- ja kuuloaistin avulla.

Anna lelu lapsen käteen vasta sitten, jos hän ei oma-aloitteisesti siihen tartu, käytä tarvittaessa käsi-käden-päällä ohjausta ja nimeä lelu. Rohkaise lasta katsomaan, tunnustelemaan, kuuntelemaan, haistamaan ja maistamaan.

Jos tavara putoaa, etsikää se yhdessä käsin tunnustellen. Esineitten ilmaantuminen ja katoaminen näkövammaiselle lapselle käsittämättömällä tavalla vaikuttaa osaltaan siihen, ettei hänelle muodostu realistista ympäristökäsitystä.

Toiminnallisen näön kuntoutus

Vanhempia ja lähiverkostoa ohjataan lapsen yksilöllisen näönkäytön harjaannuttamisessa

  • kotipaikkakunnalla kuntoutusohjaajan toimesta
  • keskussairaalassa silmäpoliklinikalla
  • Näkövammaisten liiton Kuntoutus-Iiriksessä lasten kuntoutuksen yksilöllisillä kuntoutusjaksoilla.

Lisätietoja