Kou­lui­käi­sen lapsen liik­ku­mis­tai­don ohjaus

Liikkumistaidon ohjaus tukee näkövammaisen lapsen omatoimista liikkumista arjen reiteillä ja ympäristöissä.
Kaksi tyttöä leikkivät kahvikutsuja. Molemmilla on nuket ja oikealla oleva tyttö ohjaa kädellään vasemmalla puolella olevaa tyttöä löytämään kahvikupin.

Tällä sivulla

Liikkumistaidon ohjauksen tavoitteena on näkövammaisen ihmisen rajoitteet huomioiden tukea hänen omatoimista liikkumistaan arjen reiteillä ja ympäristöissä. Kun näkövammainen lapsi saa järjestelmällistä tukea, kehittyvät hänen valmiutensa liikkua itsenäisesti sekä turvallisesti.  Lapsen ohjaus on ammattilaisten ja perheen yhteistyötä.

Koulupolkuaan aloittavan näkövammaisen lapsen on tärkeä muiden lasten tapaan osata jo monia taitoja. Mitä paremmin lapsi osaa hahmottaa esimerkiksi oikean ja vasemman tai kulkea tarvittaessa aikuisen opastuksessa, sitä paremmat ovat hänen valmiutensa seuraaviin ohjauksen vaiheisiin. Kouluiässä on kiva oppia myös ryhmässä. Esimerkiksi liikuntatunnilla tai kerhoissa leikittävät aistileikit, kehoharjoitukset ja uusien käsitteiden oppimiset ovat osa liikkumistaidon kehittämistä.

Yksilöllisyys

Liikkumistaidon ohjauksen tarve kouluikäiselle on hyvin yksilöllistä. Etenemisen tahtiin ja tavoitteisiin vaikuttavat lapsen näkötilanne, toimintakyky yleisemmin, persoonalliset piirteet sekä tietysti motivaatio. Viimeksi mainittuun voi lapsi itse vaikuttaa, mutta suuri merkitys on myös ohjaajalla. Liikkumistaidon tulee olla kivaa!

Vaikeasti heikkonäköiselle ja sokealle lapselle opastuksessa kulkemisen tulisi olla tuttua kouluikään mennessä. Arjen puuhat ja siirtymiset tukevat tähän edelleen kouluiässä. Lapsen valmiuksien kehittyessä ohjaukseen otetaan mukaan itsenäisten ja omatoimisten reittien kulkeminen. Luonnollinen askel opinpolulla on opetella vaikkapa oma kotipiha tai sisäreittejä koululla.

Vaikeasti heikkonäköiset ja sokeat lapset hyötyvät järjestelmällisestä liikkumistaidon ohjaajan tuesta arkiympäristössään. Lievästi heikkonäköisten kohdalla tarpeet vaihtelevat. Perusohjauksesta vastaa keskussairaala. Jos säännöllinen ohjaus katsotaan tarpeelliseksi, toteutetaan se yleensä oman kotikunnan vammaispalvelun kustantamana. Liikkumistaidon valmiuksia tuetaan myös näönkuntoutusjaksoilla, sopeutumisvalmennuskursseilla sekä Valterin tukijaksoilla.

Valkoinen keppi

Valkoinen keppi on monelle koululaiselle tärkeä apuväline, mutta yhtä lailla lapsen itsenäistymistä tukee rohkea asenne. Vaikka lapsi olisi vaikeasti heikkonäköinen tai sokea, ei kepin käyttö turvallisiksi arvioiduilla arkireiteillä ole aina välttämätöntä. Koululuokasta voi käydä vessassa tai roskat viedä kotipihalla ilman keppiäkin! Tämä edellyttää, että lapsella on taito käyttää suoja-asentoja, joilla hän suojaa omaa kehoaan ja päätään törmäyksiltä ja yllättäviltä kolhuilta.

Valkoisen kepin käyttö on yksinkertaista, mutta etenkin alkuvaiheessa on tärkeä saada ohjausta ammattilaiselta. Usein koululaiset käyttävät pallokärkistä taiteltavaa keppiä, jonka avulla myös heiluriliikkeen tekeminen on helppoa. Keppi kulkee kärki maassa edellä mukavasti sekä sisällä että ulkona. Lapsen kasvaessa keppi on tärkeä vaihtaa sopivan pituiseen tasaisin väliajoin. Oikea pituus on maasta käyttäjän rintalastan alaosaan. Kouluiässä valkoinen kepin hyöty merkkinä käyttäjänsä näkövammasta korostuu, kun lapsi alkaa liikkua enemmän eri ympäristöissä.

Sisällöt

Olipa kyseessä sitten liikkumistaidon ohjaajan antama tai oman lähiverkoston tuki, kannattaa ohjaukseen aina sisällyttää mm. suunnanottoa, suunnistautumista, suoraan kulkemista, kuuntelemista ja tilanhahmotusta. Ja mikä tärkeintä, leikin tai motivoivan liikkumisen keinoja hyödyntäen! Taitojen kehittyessä etsitään lapsen kanssa yhteistyössä maamerkkejä ja voidaan alkaa opetella pitempiä reittejä sekä liikenteessä liikkumista. Ohjaukseen otetaan mukaan tarpeen mukaan apuvälineitä, kuten kiikari, kohokartta, bussinpysäytyskyltti, sanelin (muistiinpanoja varten) tai puhelin sovelluksineen.

Karttaharjoituksia kannattaa lapsen valmiuksien mukaan tehdä kaikissa ikävaiheissa. Näkövammaiset lapset hyötyvät materiaaleista, väreistä tai kohokuvioista kukin eri tavoin. Lapsen ymmärryksen kasvaessa voi edetä yhä monipuolisempiin tunnusteltaviin karttoihin, joiden avulla selvitetään reittejä ja erilaisia tiloja. Sanakartta eli kirjallinen kuvaus tilasta ja reitistä soveltuu myös koululaiselle.

Liikkumistaidon ohjauksen tavoitteena on reipas, itseensä luottava, turvallisesti kulkeva aikuinen. Hän osaa kysyä apua ja osaa kertoa muille tarpeen tullen haasteistaan. Liikkumistaito on yksi keskeisistä näkövammaistaidoista.

Lue lisää


Sivu päivitetty