Hanna Linjakumpu: Ihan tavallinen lähihoitajan päivä

Aamun aloitus

On tavallinen maaliskuinen arkiaamu. Olen herännyt klo 6.10. Nyt kävelen kohti työpaikkaani, kehitysvammaisten asumisyksikköä. Se sijaitsee mukavan kävelymatkan, 300 m:n päässä. Hyvä näin, koska autoa en enää aja. Klo 7 olen kolmen yksikön päivystystalossa. Yökkö kertoo, että omassa yksikössäni kaikki on hyvin ja rauha maassa. Pöydällä on päivän lehti. Selaan nopeasti otsikot. En jaksa kaivaa repustani parempia laseja, joten sen tarkemmin en lukemiseen ryhdy.

Tavallinen työpäivä

Kävelen omaan, kuuden asukkaan yksikkööni. Olen itse ollut edellisenä iltanakin vuorossa, joten tilanne on hyvin muistissa. Otan lääkedosetit toimiston lääkekaapista. Asukkaiden nimet ovat niissä onneksi isoilla kirjaimilla. Menen keittiöön. Otan moniteholasieni lisäksi nyt ne vahvemmat lukulasit mukaani, kun tarkistan puurohiutaleiden oikean annostuksen. Samalla laitan kahvin kiehumaan. Kohta jo saan seuraa keittiöön, kun asukkaista ensimmäiset heräävät ja tulevat auttamaan.

Klo 8 herätän vielä nukkuvat asukkaat ja keräännymme yhdessä aamiaispöytään. Samalla kertaamme tulevan päivän ohjelmaa ja puhumme niitä näitä. Tukkukuorma saapuu kahdeksan jälkeen. Yksi asukkaista on apunani, kun tarkastamme tulleet tavarat. Hänelle tärkeä oma vastuu, joka helpottaa omaa työtäni. Kaikki asukkaat lähtevät töihin toimintakeskukseen, joka sijaitsee vajaan kilometrin päässä.

Minulla on päivän ohjelmassa ensin tulevan viikon lääkedosettien jako. Siinä tarvitsen taas lukulaseja. Työ on tarkkuutta vaativaa, mutta suoriudun siitä ongelmitta. Iltavuoroon tuleva kollega tarkastaa vielä lääkehoitosuunnitelman mukaisesti jakamani dosetit. Seuraavaksi teen pieniä siivoustöitä, laitan pyykkiä koneeseen ja tarkistan päivän ruokalistat. Näiden jälkeen on vuorossa kirjalliset työt. Kirjaan asukkaiden aamukuulumiset järjestelmään ja tarkistan sähköpostin. Nämä työt sujuvat, kun otan jälleen käyttööni lukulasini.

Kollega saapuu iltavuoroon klo 13. Kun hän on tarkastanut jakamani dosetit, pidämme pienen palaverin. Päivitämme nykytilannetta ja suunnittelemme tulevaa toimintaa.

Työpäivän päättyessä

Päivä on jälleen mennyt nopeasti, yhtäkkiä kello on 15 ja oma vuoroni loppuu. Ehdin nähdä vielä kotiin töistä saapuvat asukkaat ja kuulla kuulumisia työpaikalta.

Eihän tässä työpäivässä eikä työssä mitään ihmeellistä ole. Vastaavanlaisia ohjaajia on joka päivä töissä monessa paikassa ja monella paikkakunnalla. Oma tilanteeni on kuitenkin hieman poikkeava. Ehkä se tuli esille jo viittauksistani vahvoihin lukulaseihin ja ajoluvan menettämiseen. Olen virallisesti näkövammainen. Haitta-asteekseni on määritelty 50 %.

Tätä kyseistä työtä ja montaa muutakin työtä pystyn kuitenkin tekemään. Valmistuin lähihoitajaksi joulukuussa 2016. Uudelleen kouluttautuminen tuli perinnöllisen silmäsairauden puhkeamisen jälkeen ajankohtaiseksi. Olen saanut elämänmuutokseeni paljon tukea ja apua läheisiltä.

Yksi tärkeä, auttava taho on ollut Näkövammaisten liiton valmennukset, tukihenkilöt ja erityisesti työllisyysneuvoja Varpu Punnonen.

Kaikille vastaavassa tilanteessa oleville haluan toivottaa jaksamista ja uskoa huomiseen!

Hanna


Sivu päivitetty