Oh­je sel­keän jul­kai­sun suun­nit­te­luun

Suo­si­tus pai­ne­tun teks­tin te­ki­jöil­le

Ohje on laadittu Näkövammaisten liitossa painotuotteiden valmistusta varten. Se on ensisijaisesti tarkoitettu käytettäväksi virallisissa asiakirjoissa, mutta suositukset sopivat kaikenlaisten tekstien tuottamiseen.

Suositus on tarpeellinen, koska Suomessa on noin 70 000 eri tavoin heikkonäköistä henkilöä, lisäksi suuri joukko muita näköongelmaisia. Suositusta saa lainata vapaasti.

1. Kirjainkoko

Suositeltava kirjainkoko on 14, jopa 16, mutta kuitenkin vähintään 12. Kaikenikäisille tarkoitetussa tekstissä käytetään ensisijaisesti kokoa 12-14. Jos lukijakunta koostuu pääasiassa heikkonäköisistä, suositeltavin kirjainkoko on 16.

2. Kontrasti

Kontrasti vaikuttaa jopa tekstin kokoa enemmän luettavuuteen. Mitä parempi kontrasti tekstin ja taustan välillä on, sitä luettavampaa teksti on. Musta teksti valkoisella pohjalla luo parhaan kontrastin. Pohjavärinä myös kellertävä ja muut vaaleat värit ovat tehokkaita.

Huomaa, että myös kirjasimen koko ja kirjaintyypin lihavuus vaikuttavat kontrastiin. Kontrastin tulee olla yhtä hyvä koko tekstissä. Taustan pitää olla mielellään yksivärinen. Liukuväritaustaa voi käyttää, ellei tummuusasteen muutos ole kovin suuri. Kuviollinen tausta heikentää luettavuutta merkittävästi. Taustaväri voi olla myös tumma, jos fontti on hyvin vaalea. Kuvaa ei tule käyttää tekstin taustana. Myös osittain kuvan päälle tulevaa tekstiä on syytä välttää.

3. Kirjaintyyppi

Hyvä kirjaintyyppi on selkeä ja yksinkertainen. Sen tulee olla pääteviivaton eli sans serif -tyyppinen. Vältä erityisesti kirjaintyyppejä, joissa on ornamentteja, koristeita tai jotka muistuttavat käsialakirjoitusta. Hyviä kirjaintyyppejä ovat mm. Arial, Georgia, Gill, Helvetica ja Verdana.

Kirjaintyypin selvyyteen kuuluu eri kirjainten ja muiden merkkien erottuvuus toisistaan. Joka merkillä tulisi olla selkeästi omat piirteensä. Merkki pitää voida tunnistaa nopeasti ja oikein. Esimerkiksi geometrispohjaiset kirjainmuodot muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Monissa groteskeissa I, l ja 1 muistuttavat toisiaan ja peräkkäiset r ja n saattavat näyttää m-kirjaimelta.

4. Negatiiviteksti

Negatiivisen tekstin luettavuuteen vaikuttavat kirjaintyyppi, kirjainkoko sekä se, onko tekstin pohjana kompakti vai rastereista koostuva väripinta, ja mikä on mahdollisen rasterin linjatiheys ja kohdistintarkkuus. Rasteripinnat hämärtävät kirjainten piirteitä ja vievät yksityiskohtien tarkkuuden. Groteski on negatiivitekstissä parempi kuin antikva, sillä antikvan ohuet viivat tukkeutuvat helposti painoväristä.

5. Kirjainmuodot

Pienaakkosia eli gemenoita on helpompi lukea kuin suuraakkosia eli versaaleja. Pienaakkoset erottuvat toisistaan suuraakkosia enemmän ja hahmottuvat siksi nopeammin.

Suuraakkosilla kirjoitettuja, alleviivattuja tai kallistettuja tekstejä on vaikea lukea. Sana tai kaksi suuraakkosilla kirjoitettua sanaa menettelee, mutta vältä isojen kirjainten jatkuvaa käyttöä. Suuraakkoset ovat tasakorkuisia ja niiden muoto vaihtelee vähemmän kuin pienaakkosten. Lisäksi ne vievät huomattavasti enemmän tilaa, mikä hidastaa osaltaan lukemista. Vältä myös muita tarpeettomia korostuskeinoja, kuten alleviivauksia, lihavointia ja kursiivia.

6. Riviväli

Riviväliksi soveltuu yleensä tekstinkäsittelyohjelman vakioasetukset. Hiukan väljennetty riviväli kuitenkin houkuttelee lukijaa paremmin kuin liian tiivis. Rivivälin pistekoon tulee olla 1-4 pistettä suurempi kuin kirjaimen koon.

Riviväliä tarvitaan sitä enemmän, mitä pidempiä rivit ovat. Riittävän suuri väli helpottaa lukijan pysymistä oikealla rivillä. Liian suuri riviväli taas ei enää helpota lukemista, vaan tuhlaa tilaa, jonka voisi käyttää mieluummin kirjainkoon suurentamiseen.

7. Rivin pituus

Ihanteelliseksi rivin pituudeksi on määritetty 55-60 merkkiä. 60 merkin jälkeen luettavuus alkaa huonontua ja 90 merkkiä pidetään ehdottomana ylärajana. Mitä pidempiä rivit ovat, sitä suurempi kirjainkoko ja riviväli tarvitaan lukemisen helpottamiseksi. Vastaavasti miniminä pidetään 35-40 merkkiä, sillä lyhyemmät rivit aiheuttavat lukijalle turhia rivinvaihtoja ja katkoja lukemiseen.

8. Tavutus

Sanaa ei pidä jakaa siten, että jommallekummalle riville tulee vain yksi kirjain tai jää peräkkäin kaksi samaa vokaalia. Tavutukset vokaaliparien välistä eivät ole suotavia. Yhdyssanat pyritään jakamaan yhdysosien välistä.

9. Sisennys

On suositeltavaa, että teksti alkaa aina vasemmasta reunasta. Otsikoiden ja varsinkaan kappaleiden alun sisennystä ei tulisi käyttää.

10. Sanaväli ja tasaus

Pidä sanaväli tasaisena. Älä tiivistä tai venytä rivejä. Vasemman reunan tasaus on suositeltava tapa, sillä liehupalstassa sana- ja merkkivälit pysyvät aina vakioina, koska rivipituus vaihtelee. Vältä tasareunaista tekstiä, mikäli sanavälitys on epätasainen. Vaihteleva sanavälitys vaikeuttaa lukemista.

11. Palstat

Tilankäyttö helpottaa lukemista. Huolehdi, että marginaali palstojen välissä erottaa ne selvästi toisistaan. Jos väli on hyvin kapea, voit käyttää pystyviivaa palstojen välissä. Palstan välin tulee olla vähintään yhtä suuri tai mieluiten suurempi kuin tekstissä käytetty riviväli. Kahta palstaa useampaa ei suositella normaalissa A4-arkkikoossa, koska hyvä rivinpituus on vähintään 35 merkkiä. Lehdessä voidaan käyttää myös kolmea palstaa. Ellei palstoitusta käytetä, jätä marginaalit leveiksi.

12. Palstan muoto

Palstan muotoja on neljä: tasapalsta, oikean reunan liehu, vasemman reunan liehu ja keskitetty palsta. Näistä vain tasapalsta ja oikean reunan liehu soveltuvat pitkiin teksteihin, sillä muut ovat vaikealukuisia.

Oikeasta reunasta liehuva palsta on hyvä ratkaisu etenkin ingresseissä ja kapeapalstaisessa leipätekstissä. Sen etuna on, ettei tekstiin synny suuria sanavälejä, sillä liehupalstassa sanaväli on vakio. Mikäli käytät oikean reunan tasausta, huolehdi, että sanavälit pysyvät yhtä pitkinä. Tasapalstaa ei tule käyttää ilman tavutusta.

13. Otsikot

Otsikon typografian tulee olla erityisen viimeisteltyä. Otsikot kirjoitetaan mieluiten pienaakkosin. Otsikon rivitykseen vaikuttaa kaksi seikkaa: otsikon ajatussisältö ja ulkonäkö. Ajatukseltaan toisiinsa liittyvät sanat tulevat samalle riville. Otsikon rivien pituudet eivät saa vaihdella liikaa ja sen tulee olla esteettisesti tasapainoinen. Otsikoissa käytetään tavallisesti suhteessa hieman pienempää riviväliä kuin leipätekstissä. Hyvä lähtökohta on laittaa otsikon riviväli 10 % suuremmaksi kuin pistekoko.

14. Otsikkohierarkia

Teksti tulee jäsennellä niin, että kolme otsikkotasoa riittää. Viisi otsikkotasoa on maksimi. Otsikkohierarkian rakentaminen kannattaa aloittaa alimmasta väliotsikkotasosta ja edetä hillityin muutoksin.

15. Tyhjä tila väliotsikon ympärillä

Väliotsikon, joka on kahden kappaleen välissä, kuuluu olla lähempänä seuraavaa kuin edeltävää kappaletta, sillä sen sisältö liittyy nimen omaa seuraavaan kappaleeseen.

16. Tekstin sijoittelu

Vältä tekstin sovittamista kuvien ympärille tai siten, että teksti alkaa eri kohdasta allekkain olevilla riveiltä, koska tekstin alkua on tällöin vaikea löytää. Älä sijoita tekstiä kuvan päälle, koska se vaikuttaa kontrastiin.

17. Numerot

Numeroiden ja kirjainten tulee erottua selkeästi toisistaan. Valitse kirjaintyyppi, jonka numerot ovat selkeitä. Numerot 3,5,6 ja 0 voidaan helposti lukea väärin.

17.1. Numeroilmauksia

Suomessa vakiintunut käytäntö on nouseva päiväys eli ensin merkitään päivä, sitten kuukausi ja vuosi. Päivän ja päivämäärän perään tulee järjestyslukua tarkoittava piste. Kymmentä pienempiin lukuihin ei lisätä nollia (ei 26.02.2008, vaan 26.2.2008). Vuosiluku voidaan tarvittaessa kirjoittaa kaksinumeroisena.

Kellonajoissa tunnit, minuutit ja sekunnit erotetaan pisteellä ja sekunnin osat desimaalipilkulla (esimerkiksi 2.20,99). Etunollien käyttö tuntien edessä on tarpeetonta, kuten päiväyksissäkin.

Puhelinnumerot jaksotetaan Suomessa kolmen tai neljän numeron ryhmiin. Jos numeroita on seitsemän, neljä viimeistä erotetaan omaksi ryhmäkseen. Kotimaan suuntanumerot merkitään sulkeisiin. Matkapuhelinten numeroissa alkuosa on kiinteä osa puhelinnumeroa. Se erotetaan varsinaisesta numerosta välillä, ei yhdysmerkillä. Kansainvälisissä puhelinnumeroissa numeroryhmät erotetaan toisistaan välillä. Numeron alkuun kirjoitetaan plusmerkki, joka kuvaa ulkomaantunnusta siinä maassa, jossa soitetaan. Kotimaan suuntanumero merkitään ilman edeltävää nollaa (esimerkiksi +358 9 123 4567).

17.2. Euromerkinnät

Tavallisessa tekstissä on tarpeetonta lyhentää euro- tai sentti-sanoja, koska ne ovat lyhyitä muutenkin. Tarvittaessa eurosta voi käyttää kahta lyhennettä: euron merkki € (Windowsissa Alt Gr + 5, Macissa Alt 0128) tai pientä e-kirjainta. Valuuttaa osoittava merkintä tulee summan jälkeen. Sentin virallinen lyhenne Suomessa on snt. Sentit voidaan tasasummissa korvata ajatusviivalla (pidempi viiva kuin yhdysmerkki).

17.3. Murtoluvut

Murtoluvut voidaan merkitä kahdella tavalla: 1/2 tai ½. Jälkimmäinen tapa on suositeltavampi, koska se ei ole vaarassa sekoittua kokonaislukuihin. Helpot murtoluvut (puoli, neljäsosa, neljännes) on järkevintä kirjoittaa kirjaimin. Mikäli joudutaan käyttämään kokonaisluvuista muodostettua murtolukumerkintää ja sen edellä on kokonaisluku, ne pitää selvyyden vuoksi erottaa välillä (esimerkiksi 10 1/2).

17.4. Desimaaliluvut

Suomessa ja useimmissa muissa kielissä desimaalit erotetaan pilkulla, mutta englannissa pisteellä.

18. Lomakkeet

Heikkonäköisillä ihmisillä on usein keskimääräistä suurempi käsiala kuin normaalisti näkevillä, joten varaa lomakkeiden kenttiin riittävästi tilaa. Tämä hyödyttää myös ihmisiä, joilla on esimerkiksi nivelreuma.

19. Taulukot

Taulukon tulee olla selkeä ja pelkistetty. Epäoleellista informaatiota tulee välttää. Taulukon on erotuttava omaksi kokonaisuudekseen. Pohjaruudukon käyttöä suositellaan.

Taulukon tiedon on oltava riittävää kokoa, mieluiten samaa kuin teksti. Numeroiden ja kirjainten tulee selvästi erottua toisistaan. Luettelo- ja taulukkotekstit kannattaa erottaa muusta tekstistä riittävin marginaalein tai viivoin. Luettelon luettavuutta auttaa myös harvennetun rivivälin ja luettelomerkkien käyttö.

20. Löydettävyyden helpottaminen

Usein toistuvien yksityiskohtien, kuten otsikkojen ja sivunumeroiden löydettävyys helpottuu, jos ne ovat aina samalla paikalla. Myös sisällysluettelot ja ohjeet ovat hyödyllisiä. Jätä tyhjää tilaa kappaleiden väliin, sillä tekstin jaottelu helpottaa lukemista.

21. Kuvat

Kuvituksena voidaan käyttää selkeitä ja kontrastiltaan hyviä valokuvia ja piirroksia. Symbolikuvia kannattaa käyttää harkiten, sillä ne ovat usein moniselitteisiä tai saattavat johtaa lukijaa harhaan. Vältä myös syvättyjä, kolmiulotteisia tai vesileimattuja kuvia.

Kuvien tulee olla informaation kannalta oleellisia. Oleellisinta kuvassa on kuvan kertovuus. Kuvalla pitää olla jokin merkitys. Kauniit, vain silmää miellyttävät kuvat eivät ole välttämättömiä.

Jos kuvia on useita, on ne suositeltavaa sijoittaa aina samaan kohtaan, esimerkiksi oikeaan reunaan. Toinen vaihtoehto on sijoittaa kuva vasempaan reunaan tekstikappaleen jälkeen. Kuvat tekstin taustalla tai kuviotaustat heikentävät luettavuutta merkittävästi.

Kuvatekstistä tulee ilmetä selkeästi, mihin kuvaan se liittyy. Kuvatekstin tulee erottua selkeästi leipätekstistä. Jotta teksti ja kuva erottuisivat toisistaan, tarvitaan kuvien ja tekstin sijoitteluun ilmavuutta. Asettelu, jossa tekstin reuna väistää kuvaa (ns. tekstinkierto), ei ole suositeltava.

Kuvan tulee olla mieluiten suorakaiteen muotoinen. Mikäli kuva on epäsäännöllisen muotoinen ja tekstin reuna väistää kuvaa, on tekstin alkua tai loppua vaikea hahmottaa.

22. Tulostaminen / painaminen

Valitse päällystämätön paperi, joka painaa yli 90 grammaa. Yleisohjeena voidaan sanoa, että jos kääntöpuolella oleva teksti näkyy paperin läpi, on paperi liian ohut. Vältä kiiltävää paperia, koska kiilto vaikeuttaa lukemista.
Jaa sivu Facebook Twitter Sähköposti