Ohje selkeän julkaisun suunnitteluun
Suositus painetun tekstin tekijöille
Ohje on laadittu Näkövammaisten liitossa painotuotteiden valmistusta varten. Se on ensisijaisesti tarkoitettu käytettäväksi virallisissa asiakirjoissa, mutta suositukset sopivat kaikenlaisten tekstien tuottamiseen.
Suositus on tarpeellinen, koska Suomessa on noin 70 000 eri tavoin heikkonäköistä henkilöä, lisäksi suuri joukko muita näköongelmaisia. Suositusta saa lainata vapaasti.
Tällä sivulla
- 1. Kirjainkoko
- 2. Kontrasti
- 3. Kirjaintyyppi
- 4. Negatiiviteksti
- 5. Kirjainmuodot
- 6. Riviväli
- 7. Rivin pituus
- 8. Tavutus
- 9. Sisennys
- 10. Sanaväli ja tasaus
- 11. Palstat
- 12. Palstan muoto
- 13. Otsikot
- 14. Otsikkohierarkia
- 15. Tyhjä tila väliotsikon ympärillä
- 16. Tekstin sijoittelu
- 17. Numerot
- 17.1. Numeroilmauksia
- 17.2. Euromerkinnät
- 17.3. Murtoluvut
- 17.4. Desimaaliluvut
- 18. Lomakkeet
- 19. Taulukot
- 20. Löydettävyyden helpottaminen
- 21. Kuvat
- 22. Tulostaminen / painaminen
1. Kirjainkoko
2. Kontrasti
Kontrasti vaikuttaa jopa tekstin kokoa enemmän luettavuuteen. Mitä parempi kontrasti tekstin ja taustan välillä on, sitä luettavampaa teksti on. Musta teksti valkoisella pohjalla luo parhaan kontrastin. Pohjavärinä myös kellertävä ja muut vaaleat värit ovat tehokkaita.
Huomaa, että myös kirjasimen koko ja kirjaintyypin lihavuus vaikuttavat kontrastiin. Kontrastin tulee olla yhtä hyvä koko tekstissä. Taustan pitää olla mielellään yksivärinen. Liukuväritaustaa voi käyttää, ellei tummuusasteen muutos ole kovin suuri. Kuviollinen tausta heikentää luettavuutta merkittävästi. Taustaväri voi olla myös tumma, jos fontti on hyvin vaalea. Kuvaa ei tule käyttää tekstin taustana. Myös osittain kuvan päälle tulevaa tekstiä on syytä välttää.
3. Kirjaintyyppi
Hyvä kirjaintyyppi on selkeä ja yksinkertainen. Sen tulee olla pääteviivaton eli sans serif -tyyppinen. Vältä erityisesti kirjaintyyppejä, joissa on ornamentteja, koristeita tai jotka muistuttavat käsialakirjoitusta. Hyviä kirjaintyyppejä ovat mm. Arial, Georgia, Gill, Helvetica ja Verdana.
Kirjaintyypin selvyyteen kuuluu eri kirjainten ja muiden merkkien erottuvuus toisistaan. Joka merkillä tulisi olla selkeästi omat piirteensä. Merkki pitää voida tunnistaa nopeasti ja oikein. Esimerkiksi geometrispohjaiset kirjainmuodot muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Monissa groteskeissa I, l ja 1 muistuttavat toisiaan ja peräkkäiset r ja n saattavat näyttää m-kirjaimelta.
4. Negatiiviteksti
5. Kirjainmuodot
Pienaakkosia eli gemenoita on helpompi lukea kuin suuraakkosia eli versaaleja. Pienaakkoset erottuvat toisistaan suuraakkosia enemmän ja hahmottuvat siksi nopeammin.
Suuraakkosilla kirjoitettuja, alleviivattuja tai kallistettuja tekstejä on vaikea lukea. Sana tai kaksi suuraakkosilla kirjoitettua sanaa menettelee, mutta vältä isojen kirjainten jatkuvaa käyttöä. Suuraakkoset ovat tasakorkuisia ja niiden muoto vaihtelee vähemmän kuin pienaakkosten. Lisäksi ne vievät huomattavasti enemmän tilaa, mikä hidastaa osaltaan lukemista. Vältä myös muita tarpeettomia korostuskeinoja, kuten alleviivauksia, lihavointia ja kursiivia.
6. Riviväli
Riviväliksi soveltuu yleensä tekstinkäsittelyohjelman vakioasetukset. Hiukan väljennetty riviväli kuitenkin houkuttelee lukijaa paremmin kuin liian tiivis. Rivivälin pistekoon tulee olla 1-4 pistettä suurempi kuin kirjaimen koon.
Riviväliä tarvitaan sitä enemmän, mitä pidempiä rivit ovat. Riittävän suuri väli helpottaa lukijan pysymistä oikealla rivillä. Liian suuri riviväli taas ei enää helpota lukemista, vaan tuhlaa tilaa, jonka voisi käyttää mieluummin kirjainkoon suurentamiseen.
7. Rivin pituus
8. Tavutus
9. Sisennys
10. Sanaväli ja tasaus
11. Palstat
12. Palstan muoto
Palstan muotoja on neljä: tasapalsta, oikean reunan liehu, vasemman reunan liehu ja keskitetty palsta. Näistä vain tasapalsta ja oikean reunan liehu soveltuvat pitkiin teksteihin, sillä muut ovat vaikealukuisia.
Oikeasta reunasta liehuva palsta on hyvä ratkaisu etenkin ingresseissä ja kapeapalstaisessa leipätekstissä. Sen etuna on, ettei tekstiin synny suuria sanavälejä, sillä liehupalstassa sanaväli on vakio. Mikäli käytät oikean reunan tasausta, huolehdi, että sanavälit pysyvät yhtä pitkinä. Tasapalstaa ei tule käyttää ilman tavutusta.
13. Otsikot
14. Otsikkohierarkia
15. Tyhjä tila väliotsikon ympärillä
16. Tekstin sijoittelu
17. Numerot
17.1. Numeroilmauksia
Suomessa vakiintunut käytäntö on nouseva päiväys eli ensin merkitään päivä, sitten kuukausi ja vuosi. Päivän ja päivämäärän perään tulee järjestyslukua tarkoittava piste. Kymmentä pienempiin lukuihin ei lisätä nollia (ei 26.02.2008, vaan 26.2.2008). Vuosiluku voidaan tarvittaessa kirjoittaa kaksinumeroisena.
Kellonajoissa tunnit, minuutit ja sekunnit erotetaan pisteellä ja sekunnin osat desimaalipilkulla (esimerkiksi 2.20,99). Etunollien käyttö tuntien edessä on tarpeetonta, kuten päiväyksissäkin.
Puhelinnumerot jaksotetaan Suomessa kolmen tai neljän numeron ryhmiin. Jos numeroita on seitsemän, neljä viimeistä erotetaan omaksi ryhmäkseen. Kotimaan suuntanumerot merkitään sulkeisiin. Matkapuhelinten numeroissa alkuosa on kiinteä osa puhelinnumeroa. Se erotetaan varsinaisesta numerosta välillä, ei yhdysmerkillä. Kansainvälisissä puhelinnumeroissa numeroryhmät erotetaan toisistaan välillä. Numeron alkuun kirjoitetaan plusmerkki, joka kuvaa ulkomaantunnusta siinä maassa, jossa soitetaan. Kotimaan suuntanumero merkitään ilman edeltävää nollaa (esimerkiksi +358 9 123 4567).
17.2. Euromerkinnät
17.3. Murtoluvut
17.4. Desimaaliluvut
18. Lomakkeet
19. Taulukot
Taulukon tulee olla selkeä ja pelkistetty. Epäoleellista informaatiota tulee välttää. Taulukon on erotuttava omaksi kokonaisuudekseen. Pohjaruudukon käyttöä suositellaan.
Taulukon tiedon on oltava riittävää kokoa, mieluiten samaa kuin teksti. Numeroiden ja kirjainten tulee selvästi erottua toisistaan. Luettelo- ja taulukkotekstit kannattaa erottaa muusta tekstistä riittävin marginaalein tai viivoin. Luettelon luettavuutta auttaa myös harvennetun rivivälin ja luettelomerkkien käyttö.
20. Löydettävyyden helpottaminen
21. Kuvat
Kuvituksena voidaan käyttää selkeitä ja kontrastiltaan hyviä valokuvia ja piirroksia. Symbolikuvia kannattaa käyttää harkiten, sillä ne ovat usein moniselitteisiä tai saattavat johtaa lukijaa harhaan. Vältä myös syvättyjä, kolmiulotteisia tai vesileimattuja kuvia.
Kuvien tulee olla informaation kannalta oleellisia. Oleellisinta kuvassa on kuvan kertovuus. Kuvalla pitää olla jokin merkitys. Kauniit, vain silmää miellyttävät kuvat eivät ole välttämättömiä.
Jos kuvia on useita, on ne suositeltavaa sijoittaa aina samaan kohtaan, esimerkiksi oikeaan reunaan. Toinen vaihtoehto on sijoittaa kuva vasempaan reunaan tekstikappaleen jälkeen. Kuvat tekstin taustalla tai kuviotaustat heikentävät luettavuutta merkittävästi.
Kuvatekstistä tulee ilmetä selkeästi, mihin kuvaan se liittyy. Kuvatekstin tulee erottua selkeästi leipätekstistä. Jotta teksti ja kuva erottuisivat toisistaan, tarvitaan kuvien ja tekstin sijoitteluun ilmavuutta. Asettelu, jossa tekstin reuna väistää kuvaa (ns. tekstinkierto), ei ole suositeltava.
Kuvan tulee olla mieluiten suorakaiteen muotoinen. Mikäli kuva on epäsäännöllisen muotoinen ja tekstin reuna väistää kuvaa, on tekstin alkua tai loppua vaikea hahmottaa.