Työterveyslääkäri Tanja Rentto loi seminaarissa työterveyshuollon näkökulmaa näköongelmaisuuteen työelämässä. Artikkelin on Renton luennosta kirjoittanut professori Hannu Uusitalo.
Nä­köon­gel­mai­suus työe­lä­mäs­sä

Vaikka varsinaisten näkövammaisten määrä  työterveyshuollossa on suhteellisen vähäinen, työntekijöiden näköön liittyvät ongelmat ovat hyvin yleisiä. Tanja Rentto kertoi olevansa vakuuttunut siitä, että monet migreenit, muut päänsäryt ja esimerkiksi niskahartiavaivat ovat usein yhteydessä silmiin ja näkemiseen. Puhumattakaan varsinaisista silmien oireista, kuten esimerkiksi silmien kuivumisesta, rasituskivuista tai monenlaisista ikänäköön liittyvistä silmävaivoista.

Suurien kaupunkien asiakasyritysten työntekijät tekevät usein toimistotyötä, jolloin käymme lähinnä katsomassa ergonomiaa ja yleensäkin sitä, millaiset työtilat yrityksellä on. Asiakaskäynnin tekee yleensä työterveyshoitaja, mukana saattaa olla myös työfysioterapeutti. Lääkäriä ei näissä kohteissa yleensä tarvita. Meillä on kuitenkin myös työpaikkoja, joissa työpaikalla on erilaisia altisteita, eli erilaisia terveydelle haittaa aiheuttavia tekijöitä. Näihin tarkastuksiin lääkärikin lähtee aina asiakaskäynnille mukaan. Tehtävämme on kartoittaa työn aiheuttamat riskit työntekijän terveydelle ja toisaalta mitä työ edellyttää työntekijältä. On ammatteja, joissa näölle asetetaan tietyt vaatimukset. Työterveyshuollon edellytetään tietävän kaikki näihin liittyvät lait ja asetukset, Tanja Rentto kertoi.

Jokaisella asiakasyrityksellä tai organisaatiolla on omanlaisensa työterveyshuoltosopimukset. Ne kattavat hyvin erilaisia terveydenhuoltopalveluita. Erikoissairaanhoitoon tulevan potilaan osalta esimerkiksi silmälääkärin on paras tarkastaa onko potilaalla maksusitoumus, ja jollei ole, on ehkä varminta soittaa yrityksen työterveyshoitajalle. He tietävät yleensä parhaiten sopimusasiat ja hoitavat muutenkin yrityksen asioita.
 
Näköasioissa työterveyshuoltoa työllistää melkoisen paljon työntekijöiden erityistyölasit. Tanja Rentto kertoi, että vaikka säännöstö itsessään on aika yksinkertainen, niihin liittyy hirveän paljon säätämistä. Mikäli henkilö tekee työajastaan 50% tai enemmän näyttöpäätetyötä on työnantajan hankittava päätetyöskentelyyn sopivat lasit, mikäli hänen tavanomaiset silmälasinsa eivät tehtävään sovellu. Pohdimme usein millaiset ovat tavanomaiset lasit. Riittääkö tähän ns. ”Tiimari-lasit”. Hyvin monessa tapauksessa asia on ratkaistu siten, että ikänäköisellä täytyy olla olemassa omat moniteholasit. Vasta sen jälkeen voidaan hankkia erityistyölasit. Työterveyshoitaja ja työfysioterapeutti ovat ne henkilöt, joiden puoleen päätelaseja kaipaavat tulisi ohjata.

Työpaikkaselvitysten lisäksi työterveys-huolto tekee terveystarkastuksia, joista on olemassa erilaisia versioita. Tanja Rentto kertoi, että mikäli työ on erityistä sairastumisen tai tapaturman vaaraa aiheuttava, teemme lakisääteisen alkutarkastuksen ja lakisääteiset säännölliset määräaikaistarkastukset. Tämän lisäksi on suuri määrä erilaisia versioita tavallisista ikäkausitarkastuksista tai työtehtäväkohtaisia tarkastuksia. Kehittelemme näiden terve-ystarkastuksen sisällön tarpeen mukaan. Sairaanhoito on osa työterveyshuollon toimintaa, vaikka ei olekaan lakisääteistä. Kuitenkin lähes kaikilla asiakasyrityksillä se on mukana sopimuksessa, vähintäänkin hyvin pienenä versiona. Asiakastyytyväisyyskyselyissä sairaanhoitoa pidetään kuitenkin kaikkein tärkeimpänä ja työntekijät arvostavat sitä yleensä eniten.

Tanja Rentto halusi myös muistuttaa kuulijakuntaa työterveyshuollon tärkeästä 30-60-90 -säännöstä, jolla tarkoitetaan lakia, jonka mukaan:

30: Työnantajan on ilmoitettava työntekijän sairauspoissaolosta työterveyshuoltoon vii-meistään silloin, kun poissaolo on jatkunut kuukauden ajan. 30 päivää lasketaan vuoden kertymänä.
 
60: Työntekijän on haettava sairauspäivärahaa kahden kuukauden kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta ja osasairauspäivärahaa kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen etuutta halutaan.

90: Työterveyslääkärin lausunto työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä ja työssä jatka-mismahdollisuuksista tarvitaan viimeistään, kun sairauspäivärahapäiviä on kertynyt 90 kahden vuoden aikana.

Otetaanpa vaikka esimerkiksi työelämän aikana näkövamman saanut henkilö. Kun potilaan näkökyky on huonontunut niin, ettei hän pysty enää suoriutumaan työtehtävistään, hänelle kirjoitetaan luonnollisesti sairausloma. Uuden lain mukaan tulee työterveyshuoltoon tehdä ilmoitus työntekijästä kun hänen sairauslomansa on kestänyt 30 vuorokautta. Kun hänelle on kertynyt sairauspoissaoloja 60 päivää, tarvitaan näistä lääkärin kirjoittama B-lausunto. Kun 90 päivää alkaa lähestyä, tarvitaankin jo työterveyslääkärin lausunto jäljellä olevasta työkyvystä ja työhönpaluumahdollisuuksista. Tämä on tärkeä erikoislääkärinkin muistaa, koska ilman työterveyslääkärin lausuntoa työntekijältä lopetetaan sairauspäivärahan maksu 90 Kelan sairauspäivän kohdalla.
 
Viimeistään tässä vaiheessa olisi paikallaan pitää palaveri, jossa paikalla olisivat vaikeasti näköongelmainen työntekijä, hänen esimiehensä, työterveyslääkäri ja silmälääkäri tai joku näönkuntoutuksen yksikön henkilö, joka osaa kertoa, mitä tämä kyseinen silmäsairaus aiheuttaa. Tämän tyyppisiä palavereja pidetäänkin jo aivan rutiinisti esimerkiksi psykiatriassa ja fysiatriassa. Näiden palaverien avulla voidaan työntekijälle räätälöidä yksilöllisiä ratkaisuja, joita käyttäen voidaan ihminen pitää edelleen työelämässä, Rentto muistuttaa.

Ihan samalla tavalla on työntekijän palatessa silmäsairauden hoidon jälkeen työelämään. Työterveyshuollossa on paljon sellaista osaamista, minkä avulla työelämään paluuta voidaan helpottaa. Edellytyksenä toki on, että tiedämme, mitä kyseinen silmäsairaus työtehtävien suhteen aiheuttaa. Töihin paluussa esimerkiksi osasairauspäiväraha on aivan loistava asia. Se auttaa työhön paluussa ja monesti hankalistakin tilanteista saadaan ihmiset nopeammin työelämään, kun ei heti tarvitse palata kokopäiväiseen tehtävään. Työterveyshuolto palauttaakin ihmisiä, mielellään nopeasti, takaisin töihin, koska mitä pidempään ih-minen on työelämästä pois, sitä vaikeampi sinne on jälleen palata. Osatyökyvyttömyyseläke on myös mahdollinen, mikäli henkilö kuitenkin pystyy vielä jatkamaan työtä, mutta hänen työkykynsä on selvästi pysyvästi heikentynyt. Eläke on vasta viimeinen vaihtoehto, Tanja Rentto muistuttaa.