5. Elä­mää lu­kio­lai­se­na

Näkövammaisen opiskelijan arki - ruusuja, risuja, kokemuksia ja kommervenkkejä

Lukiolaisten haastattelujen tavoitteena oli selvittää, millaista on opiskella näkövammaisena lukiossa. Haastatelluilla nuorilla oli lukio-opintoja takana vuodesta kolmeen vuoteen. Nuorista sokeita oli kaksi ja eriasteisesti heikkonäköisiä kolme. Tyttöjä haastateltiin kaksi ja poikia kolme.

5.1 Opiskelutekniikoita voisi kehittää

Heikkonäköisistä nuorista kaksi käytti pääosin näkevien opiskelutekniikoita. Yksi vaikeasti heikkonäköinen nuori oli lukion aikana siirtynyt vähitellen entistä enemmän sokeiden opiskelutekniikoihin, vaikka käytti yhä joissain aineissa näkevien tekniikoita. Apuvälineinä nuorilla olivat kannettava tietokone, suurennusohjelma ja Daisy-äänikirjojen kuuntelulaite. Sokeiden opiskelutekniikoita käyttävät nuoret käyttivät tietokonetta ruudunlukuohjelman ja pistenäytön kanssa. Osa nuorista käytti skanneria ja yksi nuori teki muistiinpanoja myös iPhonella. Valkoinen keppi oli säännöllisesti käytössä kolmella ja satunnaisesti merkkikeppinä kahdella.

Opiskelutekniikat, apuvälineet ja niiden käyttötaidot olivat nuorten mielestä aika hyvin kunnossa. Tosin heikkonäköiset kertoivat, että voisivat käyttää enemmän elektronisia kirjoja kuin tällä hetkellä käyttävät. Apuvälineiden käytössä nuoret kokivat saaneensa apua tarvittaessa. Ongelmia olivat aiheuttaneet asiat, joiden tekeminen apuvälineiden kanssa oli hankalaa, aikaa vievää tai mahdotonta. Yksi esimerkki oli pitkän matematiikan opiskelu sokeana, jolloin ongelmia oli muun muassa laskimien tai laskinta korvaavien ohjelmien kanssa.

"Kyl mä pärjään, mutta voisin ite käyttää niitä vähän paremmin ja pärjätä vielä paremmin, mut kyl mä niillä pärjään omien tavotteitten mukaisesti. Suurimmaks osaks liittyy omaan opiskelumotivaatioon. Ehkä mä voisin käyttää enempi elektronisia kirjoja, mutta kun pääsee luistamaan helpommallakin, tai vähemmällä työllä, ei niinkään ehkä helpommalla, niin voi mennä sieltä vähän matalamman aidan yli. Joo oon saanu kyllä aina apuvälineiden käytössä apua tarvittaessa."
Heikkonäköinen lukiolainen


5.2 Ongelmana Celian tuotantoajat

Heikkonäköisillä oppikirjat olivat pääosin tavallisina kirjoina ja ääni- tai elektronisina kirjoina. Äänikirjoja he käyttivät reaaliaineissa ja elektronisia kirjoja esimerkiksi vieraissa kielissä. Useampi heikkonäköinen käytti yhtä aikaa tavallista kirjaa ja äänikirjaa. Sokeat nuoret käyttivät huomattavasti enemmän elektronisia kirjoja ja satunnaisesti äänikirjoja. Lisäksi sokeat nuoret käyttivät kohokuvia.

Lukiolaisilla oli ollut huomattavasti enemmän ongelmia Celia-kirjaston tuottamien kirjojen saamisessa kuin peruskoululaisilla. Kirjat tilataan itse Oppari-verkkokaupan kautta, jonka toimitusaikoja pidettiin liian pitkinä. Nuoret olivat saaneet materiaaleja myöhässä ja olivat joutuneet selvittelemään niiden viipymistä. Lukio-opinnot etenevät huomattavasti perusopetusta nopeammassa tahdissa, jolloin oppikirjojen myöhästyminen ja Celian pitkät tuotantoajat aiheuttavat ongelmia. Toinen Celian tuottamia materiaaleja koskeva ongelma liittyi kohokuviin. Sokea nuori kertoi kohokuvien laadun heikentyneen huomattavasti muutaman viime vuoden aikana.

Opettajien käyttämät lisämateriaalit nuoret saivat useimmiten sähköisinä. Tarvittaessa avustaja muokkasi materiaaleja helpommin luettaviksi (esimerkiksi PowerPoint-esitykset) ja skannasi tavallisia monisteita, jotta nuori voi lukea ne itse tietokoneelta. Toisinaan opettajat muistivat antaa materiaalit ajoissa ja toisinaan eivät. Osa nuorista kertoi, että materiaalien saaminen ajoissa vaati useampia muistutuksia. Kukaan ei kuitenkaan ollut jäänyt ilman opettajien käyttämiä materiaaleja, vaikka välillä ne olivat tulleet hyvin lähellä koeviikkoa. Toisaalta yksi nuori kertoi, miten äidinkielen opettaja oli kirjoittanut kaikki käyttämänsä monisteet tietokoneelle, tulostanut ja suurentanut. Näin heikkonäköinen opiskelija oli saanut esimerkiksi eri lähteistä otetut valokopiot itselleen sähköisessä muodossa. Tämä osoittaa, että opettajia ja heidän työskentelytapojaan on hyvin erilaisia.

5.3 Erityisjärjestelyjä kokeissa ja ylioppilaskirjoituksissa

Yksi nuori oli jo osallistunut ylioppilaskirjoituksiin ja muutama oli aloittamassa ne lukuvuoden 2014–2015 aikana. Kaikki olivat hakeneet tai aikoivat hakea ylioppilastutkintolautakunnalta erityisjärjestelyjä. Sokeiden ja heikkonäköisten tarvitsemat erityisjärjestelyt olivat hyvin samanlaisia. Suurin ero oli käytettävissä apuvälineissä ja muodossa, jossa nuoret halusivat koetehtävät. Useampi nuori halusi koetehtävät kahdessa eri muodossa: tavallisena tekstinä ja sähköisenä tai pistekirjoituksella ja sähköisenä. Tätä pidettiin hyvänä ratkaisuna, koska silloin eri asioita saattoi lukea eri muodossa olevista koetehtävistä. Näin nuoret saattoivat myös hyödyntää omia opiskelutekniikoitaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Ylioppilaskirjoituksiin erityisjärjestelyinä haettiin oikeutta käyttää apuvälineitä, kysymyksiä soveltuvassa muodossa, erillistä tilaa, kuullunymmärtämisiin kaksinkertaisia taukoja ja kaksinkertaista aikaa kokeen lopussa, kuvatehtäviä korvaavia tehtäviä, lisäaikaa sekä vapautusta optisen lomakkeen käytöstä. Lisäksi yksi nuori haki oikeutta käyttää avustajaa kielten kokeissa. Vain yksi nuori oli saanut erityisjärjestelyt hieman eri tavalla kuin oli hakenut. Hän oli hakenut lisäaikaa kaksi tuntia, mutta saanut vain tunnin. Perusteluja tälle nuori ei tiennyt. Koska nuori ei ollut vielä haastatteluhetkellä osallistunut ylioppilaskirjoituksiin, lisäajan merkitys ei ollut tiedossa.

Erityisjärjestelyjen hakeminen ja saamisen edellytykset olivat selvillä varsin hyvin. Nuoret olivat aloittaneet prosessin ajoissa ja tarvittaessa lukio oli hankkinut lisätietoja esimerkiksi ylioppilastutkintolautakunnalta tai Näkövammaisten Keskusliitosta.

Nuoret olivat käyttäneet kokeissa samoja erityisjärjestelyjä kuin hakivat ylioppilaskirjoituksiin. Erityisesti nuoret korostivat kaksinkertaisten taukojen käytön harjoittelua kuullunymmärtämiskokeissa. Ilman riittävää harjoittelua ei voi ennakoida tauon pituutta varsinaisessa ylioppilaskokeessa.

5.4 Avustajalla monenlaisia tehtäviä

Kaikilla nuorilla oli käytössä henkilökohtainen avustaja. Osalla avustaja oli sekä lukio-opinnoissa että vapaa-ajalla. Tuntimäärät vaihtelivat 40 viikkotunnista vain muutamiin viikkotunteihin. Nuoret pitivät käytettävissä olevia tuntimääriä riittävinä. Vapaa-ajalla avustajan tarve vaihteli huomattavasti muun muassa nuoren harrastusten ja omien menojen vuoksi.

Avustaja oli mukana oppitunneilla, joilla esimerkiksi luki ääneen taululla olevat tekstit. Erityisesti avustajan läsnäolo mainittiin matematiikan ja vieraiden kielten tunneilla. Avustaja avusti myös ruokailuissa, opasti liikkumisessa, muokkasi opiskelussa tarvittavia materiaaleja ja kokeita sokealle tai heikkonäköiselle helpommin luettavaan muotoon sekä avusti oppitunneilla muistiinpanojen tekemisessä. Eniten avustajan rooli korostui oppimateriaalien muokkaamisessa ja liikkumisessa.

"Ruokailuissa avustaja jeesaa ruuan ottamisessa ja pöydän etsimisessä. Jos haluun lähtee johonkin koululta hyppytunnilla, lähetään avustajan kanssa. Mut ei oo semmosta vakijuttua, vähän mennään päivän mukaan ja katotaan. Hän ei esimerkiksi oo läsnä joka tunnilla. Oikeestaan enkku ja matikka on sellaset missä avustajaa tarvii, ei oikeestaan muuten. Kun on taululla tekstejä, hän lukee niitä, koska opettaja ei välttämättä muista kaikkee sanoo."
Sokea lukiolainen


5.5 Lukioon bussilla, taksilla tai kävellen

Kolme nuorta kulki opiskelumatkat bussilla, yksi taksilla ja yksi kävellen. Osa nuorista oli saanut opiskelumatkalle liikkumistaidonohjausta ja osa oli opetellut reitit vanhempien kanssa. Liikkumistaidonohjaus koettiin hyödylliseksi ja ainakin yksi nuori toivoi sitä lisää.

Ongelmana on, ettei liikkumistaidonohjaajia ole riittävästi. Tämän vuoksi ohjauksen saaminen on osassa Suomea vaikeaa. Ohjauksen puute vaikeuttaa nuorten itsenäistymistä ja valkoisen kepin kanssa liikkumisen harjoittelua.

5.6 Valitsin juuri tämän lukion, koska...

Nuoret opiskelivat lähilukioissa. Kenelläkään ei ollut painotettua opetusta, vaikka sitä oli tarjolla osassa lukioista. Lukiovalinnat oli tehty lukioista kuullun palautteen, lukioiden keskiarvorajojen ja sijainnin perusteella. Kaikki nuoret olivat päässeet ensisijaiseen hakutoiveeseensa.

Peruskoulun päättyessä nuoret olivat kahta lukuun ottamatta hakeneet vain lukioon. Yhden ensisijainen toive oli lähihoitajakoulutus, jonne hän oli päässyt. Muutaman viikon opiskelun jälkeen nuori oli kuitenkin vaihtanut ammatillisista opinnoista lukioon. Opiskelupaikan vaihtaminen aiheutui sekä näkövammasta että lähihoitajakoulutuksen mielekkyyden katoamisesta. Toinen nuori kävi Onerva Mäen koulun (silloinen Jyväskylän näkövammaisten koulu) lisäopetusluokan ennen lukio-opintojensa aloittamista. Hän piti lisäopetusvuotta hyvänä itsenäisen elämän taitojen harjoittelun kannalta, mutta akateemisten taitojen osalta hän koki vuoden turhauttavaksi.

Lukiovalintoihinsa nuoret olivat tyytyväisiä. Opiskelu oli lähes sitä, mitä he olivat odottaneet. Lukiota pidettiin peruskoulua työläämpänä, mutta siihen oli osattu varautua. Toisaalta kiitettiin opiskelun itsenäisyyttä ja vapautta valita itse omat työskentely- ja oppimistavat.

"Kyl se ihan kivaa kuitenkin on, vähän töitä se vaatii, mutta ei sinne ois lähteny, jos ei sitä ois halunnu. Välillä on takkuamista, mut sit on ajatellu, että ei tänne lähtis, jos ei sitä haluais. On ollu selvää alusta lähtien, että sinne lähtee, niin pienet ongelmat ei oo haitannu yhtään.
Heikkonäköinen lukiolainen


Näkövammainen opiskelija oli otettu lukioissa vastaan hyvin. Yksi nuori muun muassa kertoi, että lukio oli kokenut mielenkiintoisena näkövammaisen opiskelijan hakeutumisen juuri heidän lukioonsa. Suurempia ongelmia ei ollut kenelläkään, vaikka muun muassa kokeiden erityisjärjestelyistä oli jouduttu neuvottelemaan ennen ensimmäistä koeviikkoa.

"Olen tyytyväinen lukiovalintaan, oon kokenu et tää on ollu hyvä paikka. Selkeet tilat, opettajat motivoituneita ja sellasia, et toimittaa oppimateriaalit mulle sellasessa muodossa että pystyn lukemaan niitä. Eipä tästä oikeestaan mitää huonoo sanottavaa. Kaikki on sujunu hyvin ja hommat toimii."
Sokea lukiolainen


5.7 Neljä vuotta hyvä vaihtoehto

Vain yksi haastatelluista nuorista aikoi käydä lukion kolmessa vuodessa. Kaikilla muilla suunnitelma oli neljä vuotta. Kahdella heistä suunnitelmat olivat muuttuneet lukion aikana. Yksi esimerkiksi kertoi, ettei opiskelumotivaatio ollut ensimmäisenä lukiovuonna paras mahdollinen, joten numeroita oli korotettava jatko-opintoja ajatellen.

Mahdollisuutta suorittaa lukio 3-4 vuodessa pidettiin hyvänä. Useampi nuori totesi opiskeluun kuluvan enemmän aikaa kuin näkevillä. Lukeminen ja muu työskentely on hitaampaa eikä kaikkea vapaa-aikaa haluta käyttää opiskeluun. Yksi nuori oli muun muassa tehnyt lukujärjestykset siten, että jokaisessa jaksossa oli suositusta vähemmän kursseja, jotta hän todellisuudessa ehti tehdä opiskelutehtävät ja valmistautua kokeisiin.

"Suunnitelma oli alun perinkin neljä vuotta. Kolme vuotta olisi ollut kova tahti, koska lukeminen on vähän hitaampaa. Ei semmosel lukionkäymisel tee mitään, jos on huonommat paperit kun mitkä, et mieluummin käyttää aikaa ja tekee kunnon paprut. Silleen sitä ajatteli, et parempi käydä neljäs vuodes, ni saa jotain tehtyyki siel."
Heikkonäköinen lukiolainen


5.8 Helppoa ja vaikeaa

Opiskelu oli kaikilla sujunut omasta mielestä ihan hyvin. Osalla numerot olivat pudonneet peruskoulun numeroista ja osalla pysyneet lähes samoina. Kaksi nuorta kertoi numeroiden nousseen peruskoulun numeroista. Selityksenä tälle he pohtivat muun muassa oman motivaation ja kiinnostuksen merkitystä. Lukio on vapaaehtoinen, joten ehkä oma ajatus opiskelusta on erilainen kuin pakollisessa peruskoulussa.

Vaikeimpina oppiaineina pidettiin vieraita kieliä, kun taas helpoimpia olivat reaaliaineet. Matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa ainakin yksi nuori olisi lukenut enemmän, jos olisi näkevä. Hänestä ne olivat kiinnostavia, mutta näkövamma hidasti ja hankaloitti opiskelua sen verran, ettei aikaa jäänyt matemaattisten aineiden laajemmalle opiskelulle. Lisäksi yksi nuori kertoi, ettei matematiikassa aina pysy muiden perässä, koska opiskeluvauhti on niin nopea. Toisaalta perinteinen ajatus siitä, että pitkä matematiikka on sokeille nuorille lähes mahdotonta, sai myös vastakkaisia mielipiteitä. Haastatelluista yhdellä sokealla nuorella oli pitkä matematiikka, jossa hän koki pärjäävänsä aika hyvin.

"Kyl mä kokisin, että huonolla näöllä vieraat kielet on vaikeammat kuin muut aineet Siinä on kuitenkin niin paljon tekemistä, kun se on sitä lukemista."
Heikkonäköinen lukiolainen

5.9 Kurssivalintoja kiinnostuksen mukaan, mutta näkövamma muistaen

Kurssivalinnat nuoret olivat tehneet pääosin kiinnostustensa ja tulevaisuuden koulutussuunnitelmiensa mukaisesti. Osa kertoi valintoihin vaikuttaneen myös sen, keitä kursseille oli tulossa. Lukion alussa lukujärjestyksen tekeminen oli ollut vaikeampaa, koska ei tiennyt, mitkä aineet kiinnostavat ja mitä aineita aikoo kirjoittaa. Ne nuoret, joilla olisi ollut mahdollisuus valita kursseja myös toisista lukioista, eivät olleet hyödyntäneet mahdollisuutta. He kertoivat, etteivät halunneet lähteä siirtymään lukiosta toiseen kesken päivän, koska eivät näe kunnolla. Lisäksi he totesivat, että toinen lukio olisi ollut ympäristönä vieras, mikä olisi ollut liikkumisen kannalta hankalaa.

"Ei oo tullu ainakaan viel semmosta, et näkövamman perusteella ois pitäny valita kursseja. Tietysti se kurssipaikka vaikuttaa, et missä se on. Meiän koulu kuuluu semmosiin kampuskouluihin, mikä tarkotttaa sitä, että meiän koulun oppilaat saa ottaa eri koulust kursseja, ni semmosii ei voi ottaa, koska ei nää, ei pysty menemään uuteen paikkaan."
Heikkonäköinen lukiolainen


Tärkein kurssivalinnoissa ja lukujärjestyksen tekemisessä auttanut henkilö oli monen nuoren mielestä lukion opinto-ohjaaja. Opinto-ohjaajan kanssa oli katsottu kurssitarjotinta, mietitty vaihtoehtoja, tarvittaessa muutettu lukujärjestystä ja tehty suunnitelmia kurssien suorittamisjärjestyksistä. Vanhemmat eivät juuri auttaneet nuoria kurssivalinnoissa, koska lukio-opiskelu on nykyisin hyvin erilaista kuin heidän vanhempiensa lukioaikana. Osa nuorista kertoi, etteivät heidän vanhempansa ole käyneet lukiota, joten koko asia oli vanhemmille vieras.

5.10 Koeviikko sai kannatusta

Lukiossa uutena tullut koeviikko koettiin hyväksi. Sitä pidettiin raskaana, mutta toimivana käytäntönä. Nuoret kertoivat, mitä enemmän ehti opiskella valmiiksi, sitä helpommalla koeviikosta pääsi. Hyvänä pidettiin myös sitä, että koeviikoilla oli korkeintaan kertaustunteja, joten aikaa jäi seuraavaan kokeeseen valmistautumiseen. Peruskoulusta tuttuun tapaan kokeiden ripottelusta ympäri jaksoa tai lukukautta kukaan nuorista ei halunnut palata.

"Ohan ne, vaatiihan ne työtä, mut kyl ne ihan menee siin missä muutki. Vähän rankkaa, mut yks viikko se vaa on. Et sit ku sen saa selätettyy ni sit on taas.. ei tarvii stressata. En palais hajautettuun koejärjestykseen. Kyl tää on nyt parempi tällee, se oli kuitenki vähä semmost säätämistä. Ku sul saatto olla pari koetta samal viikolla ja semmosii viikkoi, joissa neljä, viis. Ni se ei ollu kauheen kiva. Mieluummin keskitetään kokeet X paikkaan ja muuten ollaan sit ilman semmosia isompia kokeita."
Sokea lukiolainen