12. Mis­sä oli han­ka­luuk­sia?

Näkövammaisen opiskelijan arki - ruusuja, risuja, kokemuksia ja kommervenkkejä

Näkövammaisten opiskelijoiden kertomat ongelmat liittyivät pääasiassa näkövamman vaatimiin etukäteisjärjestelyihin. Järjestelyjä oli tehtävä, jotta opiskelumateriaalit sai ajoissa, tenttien ja vastaavien erityisjärjestelyt toteutuivat ja opiskelujen mahdolliset ongelmat selkiytyivät. Myös näkövamman vaikutus koulutus- ja uravalintoihin sekä erilaisten alojen soveltuvuus näkövammaiselle vaativat etukäteisselvittelyjä enemmän kuin näkevillä.

Osa nuorista kertoi pohdinnoistaan oman näkövamman vaikutuksesta eri asioihin sekä siitä, mitä todellisuudessa näkee tehdä ja mitä olettaa näkevänsä. Lähes kaikilta näkövammaisilta nuorilta puuttuu vertailukohta näkeviin nuoriin ja siihen, mitä näkevät nuoret todellisuudessa näkevät. Heillä ei ole kokemusta siitä, miten tarkasti voi nähdä, miten kauas voi nähdä tai miltä maailma näyttää näkevän silmin.

"Mä pystyn aika paljon näön varassa, tai mä uskon et mä pystyn. Se on ehkä suurimpia mun heikkouksia näkövammasena, et mä uskon et mä pystyn itsenäisesti. Mut se riippuu, mä en vielä ollenkaan tiiä, millanen työllistyminen mulla olis. Aika suuren osan pystyn tekemään itse."
Heikkonäköinen yliopisto-opiskelija


Celian pitkät tuotantoajat aiheuttivat ongelmia lukio- ja korkeakouluopiskelijoille. Uusien kirjojen kolmen kuukauden tuotantoaika on lukioiden ja korkeakoulujen opiskelurytmissä liian pitkä. Tämä aiheutti sen, että nuoret joutuivat hankkimaan materiaaleja itse, skannaamaan kirjoja ja käyttämään avustajaa materiaalien lukemiseen tai skannaamiseen.

Nuoret, joiden avun tarve oli satunnaista, kokivat hankalaksi ennakoida erilaisia opiskeluun liittyviä materiaali- tai käytännön asioita. Heidän oli vaikea hahmottaa, miten paljon aikaisemmin asioita oli valmisteltava, jotta esimerkiksi osan tenttikirjoista olisi voinut saada äänikirjoina. Myös kynnys avustajan käyttöön oli korkeampi. Tämän vuoksi jotkin asiat jäivät tekemättä tai niihin kului paljon aikaa.

Valintakokeisiin osallistuessa nuoret eivät aina kertoneet näkövammasta tai selvittäneet, voisiko näkövamman vuoksi saada joitain erityisjärjestelyjä. Myös valintakokeiden tehtävätyyppien selvittäminen oli osalla puutteellista, mikä aiheutti sen, ettei korvaavia tehtäviä voitu järjestää.

Lukiolaiset kokivat vaikeaksi selvittää ja tietää, millaiset alat ja ammatit lopulta soveltuisivat omaan näkötilanteeseen. Korkeakouluopiskelijoilla oli epävarmuutta siitä, voiko opintojen jälkeen saada töitä. Tämä luonnollisesti vaikutti opiskelumotivaatioon, sillä jokainen haastateltu nuori halusi valmistumisen jälkeen töihin.

Osalla nuorista opiskeluun kului runsaasti aikaa. Osittain tämä selittyi apuvälineiden käytön epämieluisuudella, sillä monet heikkonäköiset opiskelivat näkevien materiaaleilla ilman suurentavia apuvälineitä, vaikka se oli toisinaan huomattavan hidasta. Heikkonäköisillä lukemisen hitaus korostui etenkin matemaattisissa aineissa ja vieraissa kielissä. Samoissa aineissa oli oppitunneilla eniten avun tarvetta myös sokeilla. Lisäksi sokeat kertoivat, että erilaisten sähköisten tietokantojen ja vastaavien käytössä kului runsaasti aikaa.

Ihannetilanteessa näkövammaiselta opiskelijalta ei kulu ylimääräistä aikaa oman opiskelunsa mahdollistamiseen kuten materiaalien pyytämiseen ja niiden muokkaamiseen sopiviksi. Sähköisten materiaalien käyttö teki tästä usean nuoren mielestä aiempaa mahdollisempaa, kunhan ne on toteutettu esteettömästi, saavutettavasti ja käytettävästi. Tällä hetkellä sähköisten materiaalien ja verkko-oppimisympäristöjen kanssa on ongelmia etenkin sokeilla opiskelijoilla.

Näkövammaisten nuorten vanhemmat toivoivat nuorten ja vanhempien kokoontumisia myös peruskoulun päätyttyä. Sopivana hetkenä pidettiin aikaa, jolloin nuori täyttää 18 vuotta. Se on hetki, jolloin itsenäistyminen ja palvelujen omatoiminen hakeminen on ajankohtaista. Vanhemmat kokivat tarvitsevansa apua ja neuvoja palvelujen hakemisen ja muiden vastaavien asioiden kanssa. Heillä ei välttämättä ollut riittävästi tietoa, millä tavoin toimia.