13.4.2017
Sokeain kuunnelmapalkinto Hirvimetsälle

Sokeain kuunnelmapalkinto jaettiin tänä keväänä 50. kerran. Vuoden 2016 parhaaksi kuunnelmaksi valittiin Elli Salon käsikirjoittama ja Linda Wallgrenin ohjaama Hirvimetsä. Äänisuunnittelu on Ari Mursulan ja musiikki Petra Poutanen-Hurmeen.

Teksti Riikka Hänninen
Kuvat YLE ja Marika Mäkinen

Isä ja poika hirvimetsällä. Poika ottaa innoissaan selfietä ja isä katsoo tyrmistyneenä eteensä haulikko kädessään.

Kuvateksti: Palkitussa kuunnelmassa isä (Raimo Grönberg) vie poikansa (Verneri Lilja) ensimmäistä kertaa hirvimetsälle.

Kuunnelmassa isä (Raimo Grönberg) vie poikansa (Verneri Lilja) ensimmäistä kertaa hirvimetsälle. Isä on vanhan polven hirvimies, jonka asekäsi ei olekaan enää tarkka. Vastahakoinen poika saa tehtäväkseen hirven ampumisen. Hänelle metsästysperinne näyttäytyy silkkana tappamisena ja hän etsii metsästä hiljaisuutta ja pyhyyttäkin. Sukupolvien väliset jännitteet kantavat läpi kuunnelman. Koomisen ja traagisen rajalla liikkuva kuunnelma tutkii luontosuhdettamme, miehisyyttä, läheisyyden vaikeutta ja kaipuuta.

Tosimiesten tekstiä naisen kynästä

Hirvimetsä-kuunnelma sai alkusysäyksensä Elli Salon ollessa kirjoituskurssilla, jota vetivät Linda Wallgren ja Juha Hurme. Tehtävänä oli kirjoittaa mahdollisimman hyvä kohtaus. Elli Salo muisteli isänsä kertomuksia hirvenmetsästyksestä ja kehitteli sen pohjalta kohtauksen. Siitä kasvoi kurssin aikana kokonainen pienoisnäytelmä, joka sitten kääntyi kuunnelmaksi.

– Olen Kainuusta kotoisin ja kirjoittaessani ajattelin metsiä, joissa liikuin pienenä. Niitä lapsuuden metsiä on kaadettu aika lailla. Niinpä kuunnelmankin maisema on muuttuva metsä, Salo miettii.

Salo tunnustautuu suureksi eräkirjallisuuden ystäväksi. Hän kummasteli aikansa, miten eräkirjallisuus on melkein pelkkiä mieskirjailijoita täynnä ja päätti pistää sormensa soppaan.

– Minua kutkutti ajatus, että mitä syntyy, jos lähden kirjoittamaan näin miehistä genreä, tosimiesten tekstiä, Salo naurahtaa.
Salo halusi tutkia, millainen erätarina syntyy tässä ajassa, joka on ilmastokriisin alla ja ihmisten luontosuhde on suuressa muutoksessa. Ohjaaja Linda Wallgren intoutuu pohtimaan kuunnelman asettamia kysymyksiä:

– Katsommeko luontoa kuluttajana? Vai onko se paikka, johon mennään hiljentymään? Kohtaammekosiellä itsemme ja toisemme? Haemmeko sieltä hyödykkeitä vai jotain muuta?
Tuotantokoordinaattori Laura Jaakkola, ohjaaja Linda Wallgren, käsikirjoittaja Elli Salo ja tuottaja Erja Manto Sokeain kuunnelmapalkinnon palkitsemistilaisuudessa ruusut ja kunniakirjat käsissään..

Kuvateksti: Tuotantokoordinaattori Laura Jaakkola, ohjaaja Linda Wallgren, käsikirjoittaja Elli Salo ja tuottaja Erja Manto.

Jotain painavaa ja jotain limaista

Nykyään monet kuunnelman äänitehosteet haetaan tehostearkistosta, mutta Hirvimetsässä on paljon tehosteita, jotka on tehty tätä kuunnelmaa varten. Yksi hurjimmista tehosteista kuullaan, kun hirvi on saatu saaliiksi ja sitä aletaan suolistaa. Vaikutelma on niin aito, että kaupunkilaiskuulijaa alkaa jo vähän heikottaa. Tuotantokoordinaattori Laura Jaakkola paljastaa limaisten suolien salaisuuden:

– Tein taikinaa, jossa oli vettä, jauhoja ja ruokaöljyä. Kun taikinaa runttasi käsissä, siitä lähti hyvänkuuloisia lurpsahduksia. Löysin myös vanhan nahkalaukun, jota leikkasimme ja revimme ja saimme siitä hirven nahan repimisen ääniä. Henkitorvena oli muoviputkea.

Toisessa kohtauksessa isä ja poika raahaavat kuollutta hirveä pois naapurin metsästysalueelta omalle puolelleen, jotta kaato olisi luvan mukainen. Hirvi painaa monta sataa kiloa, joten näyttelijöille tarvittiin jotakin tarpeeksi painavaa, jotta se kuuluisi äänessä. Jaakkola kokosi yhteen toistakymmentä räsymattoa, jotka hän sulloi ison kankaan sisään ja näyttelijät repivät muhkeaa mattokääröä hiki hatussa.

Tunnelmaa haettiin muillakin konsteilla. Näyttelijät pukeutuivat retkeilykenkiin ja metsästysvaatteisiin. Studion lattialle tuotiin oksia ja lehtiä, joissa he kävelivät ja pari puupölliä, joilla he istuivat.

Laulava hirvi

Kuunnelman alussa isän ja pojan dialogi on päässyt hyvään vauhtiin, kun kuulokuvaan ui harvakseltaan kielisoittimen helähdyksiä ja laulava ääni: ”Kerran en heti huomannut, kerran kovaa ääntä, se…” Laulu ja puhe vaihtelevat runomaisena tajunnanvirtana. Pikku hiljaa kuulija tajuaa, että laulaja on kuunnelman kolmas osapuoli, hirvi (Juha Hurme). Kuunnelman kiihkeimmissä hetkissä vaihtelevat metsämiesten takaa-ajo ja laulavan hirven pako, jota yksinäinen kielisoitin siivittää.

Vaikka hirven puhuma teksti ei alun perin ollut Salon mielessä laulettua, hän oli alusta asti tarkka tekstin rytmistä. Muusikko Petra Poutanen-Hurme kokeili aluksi kaikenlaista, mutta Salo ja Wallgren pitivät kokeiluja liian raskaina. Hetken mielijohteesta hän sitten tarttui kiinalaiseen perinnesoittimeen, guzhengiin. Kaikki tunsivat heti, että tässä se hirven maailma nyt oli. Metsästävän pojan soittimeksi taas valikoitui kannel.

Linda Wallgren halusi mukaan musiikkia, joka kuvaa metsän tunnelmaa, ja tuli samalla kiteyttäneeksi koko kuunnelman tunnelman: yhtä aikaa arkista ja sielua viiltävän mystistä. Siinä on Hirvimetsän ydin.
Vähillä elementeillä vivahteikas maailma

Sokeain kuunnelmapalkinto on intohimoisten ja tarkkaavaisten kuulijoiden kunnianosoitus kotimaiselle kuunnelmalle. Nyt palkinto jaettiin 50. kerran.

Vuoden 2016 voittajakuunnelma Hirvimetsässä isä vie poikansa ensimmäistä kertaa hirvimetsälle. Metsän kätkössä miehet joutuvat kohtaamaan toisensa ja luonnon.

Sokeain kuunnelmaraati kiittää vähillä elementeillä rakennettua asetelmaa, jossa sukupolvien väliset jännitteet ja vastakkainasettelut nousevat hyvin esiin. Hirvenmetsästyksen todellisuus, ampumisen hurjuus, rutakoissa rämpiminen ja hirven suolistaminen tulevat kuulijan iholle. Petra Poutanen-Hurmeen arkaainen musiikki sekä Juha Hurmeen laulamalla toteutettu hirvi suorastaan naulitsevat kuulijan paikoilleen. Kaunis loppukohtaus kirvoittaa raadilta liikuttuneita erityiskiitoksia.
Ensimmäinen Sokeain kuunnelmapalkinto jaettiin vuoden 1967 parhaasta kuunnelmasta. Kuunnelmaraadissa on kuusi näkövammaista jäsentä eri puolilta Suomea.

Palkinnon 50. juhlavuotena raati haluaa yhä kunnioittaa äänellä luomisen tärkeyttä ja taikaa. Kuuntelemisella on edelleen paikkansa kasvavan visuaalisuuden keskellä. Läpi vuosien palkitut tekijät ovat arvostaneet raadin palautetta ja paneutumista kuuntelukokemukseen.

Hirvimetsä kuunneltavissa Yle Areenassa 23.4. asti.