13.4.2017
Päi­vi Vigg: so­keus vah­vis­ti ydin­mi­nää

Perniöläinen Päivi Vigg sairasti parikymppisenä salakavalan silmänpainetaudin eli glaukooman, jossa näköhermo vaurioituu huomaamatta ja hitaasti ilman kivun tai vaivan oireita.

Teksti ja kuva Hannu Brusila

Päivi Vigg kotinsa pihalla.

Kuvateksti: – Tulen tällä hetkellä toimeen jopa paremmin kuin näkevänä, Päivi Vigg sanoo.

Glaukooma osui Päivi Viggiin poikkeuksellisen aggressiivisena ja kaikki tapahtui sen jälkeen hämmentävän nopeasti. Vasemmasta silmästä lähti näkö 1996, oikeasta 1997.

– Viimeinen asia, jonka näin, olivat minut leikkaneen silmälääkäkärin sormet Helsingissä, Vigg kertoo.

– Nyt näen toisella silmälläni pelkkää mustaa, toisella saman verran kuin napani näkee. Mutta ulkonäköni jäi sentään ennalleen.
Puolitoistavuotiaana Päivi Viggillä havaittiin diabetes. Sairastumiskierre jatkui kuuden vuoden iässä, jolloin häneen iski keliakia.
Sokeutensa tämä nelikymppinen perheenäiti kokee enemmän lahjana kuin haittana. Valkoisen kepin taakse hän ei ole koskaan suostunut piiloutumaan – päinvastoin.

Hänestä tuli itsevarma ja -tietoinen voimanainen, joka uskaltaa olla sataprosenttisesti oma itsensä kaikessa ja kaikkialla.

– Tulen tällä hetkellä toimeen helkutin hyvin, jopa paremmin kuin näkevänä, hän täräyttää.

– Voin olla entistä rohkeammin suorapuheinen ja vahva ydinminäni, koska en näe ihmisten kauhistuneita ilmeitä, silmien pyörittelyjä ja leukojen loksahteluja rinnuksille.

Yhdistysaktiivi

Helmikuussa 2005 Päivi – sukunimeltään silloin Nummi – avioitui Pasinsa kanssa erikoislaatuisessa ympäristössä. Sydäntalven öistä juhlaa vietettiin Särkisalossa sijaitsevan Meripirtin pihamaalla.

Poikkeuksellisessa miljöössä tapahtui myös pariskunnan ensi-ihastus.

– Sain nakkikioskilta itselleni muutakin kuin makkaraperunat, Päivi Vigg hykertelee.

Hänen kanssaan Perniön kirkonkylän Mäntytiellä sijaitsevassa omakotitalossa asuvat myös terhakkaat lapset, kahdeksanvuotias Onni ja kolmevuotias Oiva.

He ovat vuosien varrella tottuneet siihen, että perheen äiti on paljon poissa kotoa. Päivi Vigg on todellinen yhdistysaktiivi, jolle on siunaantunut luottamustehtäviä hengästyttävä määrä.

Puheenjohtajatasolta hän vaikuttaa Salon Näkövammaisten, Salon kaupungin vammaisneuvoston sekä SYTY:n (Salon seudun potilas- ja vammaisyhdistysten yhteistyöyhdistys) toimintaan.

Salon seurakunnan kirkkovaltuuston 2015–2018 hänet valittiin 90 äänellä kokoomuslaisesta Toivon-ryhmästä. Ennen Suomen suurinta kuntaliitosta Vigg on ehtinyt istua myös Perniön kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa.

Puoluepolitikoinnin hän on kuitenkin viime aikoina jättänyt aikaisempaa vähemmälle, eikä ole pyynnöistä huolimatta lähtenyt kunnallisvaaliehdokkaaksikaan.

– Päätettävissä on paljon sote-uudistuksen tapaisia isoja asioita, jotka vaativat perehtymistä. Oma tilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että panostan yhdistystoimintaan hyvinkin 40 tuntia viikossa.

Lähihoitaja

Sokeutuminen ei sammuttanut myöskään Päivi Viggin poltetta terveydenhoitoalalle. Hän valmistui 2002 Salon kaupan ja terveyden ammattiopistosta maan ensimmäiseksi sokeaksi lähihoitajaksi.

Opiskeluaikanaankin Päivi Vigg sai huomata, ettei asenneilmapiiri vammaisia kohtaa ollut toivotulla tolalla. Ennakkoluulot istuvat tiedon puutteen takia syvällä.

– Kansaneläkelaitos oli aluksi sitä mieltä, ettei sokeasta voisi tulla lähihoitajaa. Suutuin asiasta, eikä kampitus onnistunut.
Vigg käy kertomassa omaa, värikästä selviytymistarinaansa paitsi luennoitsijana, nyt myös kokemuskouluttajana. Näkövammaisina heitä on maassamme parisenkymmentä.

Pimé Café -toiminnassa Vigg on ollut mukana kymmenkunta vuotta. Sysipimeässä kahvilassa jokainen voi konkreettisesti saada tuntumaa siihen, millainen on osa näkövammaisten arjesta.

– Olemme perustaneet pimeitä kahviloita lähes kaikkiin Salon entisiin kuntiin. Tämän vuoden aikana tarkoitus on täyttää tämän toiminnan mustat aukot eli Pertteli, Kiikala ja Suomusjärvi, Vigg lupailee.

”Eksyä on tapa löytää”

Päivi Viggille on tärkeätä, että kotona kaikilla tavaroilla on aina oma tietty paikkansa. Mutta täydellisyyttä etsivänä ihmisenä hänen ei tarvitse enää kammata mattojen hapsuja suoriksi tai silittää aivan kaikkia vaatekappaleita sukkia myöten.

– Sokkona olen suhtautunut aikaisempaa rennommin neitsytluonteeseeni olennaisesti kuuluvaan perfektionismiin. Nyt uskallan tehdä entistä enemmän sellaisia asioita, joissa olen aikaisemmin tuntenut epäonnistumisen pelkoa, Vigg tuumaa.

– Olen tänä päivänä itselleni aikaisempaa armollisempi, mistä olen äärimmäisen helpottunut.
Hänellä on elämän palikat kohdillaan, mutta haaveita saa aina olla:

– Haluaisin matkustaa laivalla Australiaan samassa hengessä kuin aikoinaan irlantilaiset ja suomalaiset siirtolaiset. Tuossa kiehtovassa maassa voisin vaikkapa vaellella aboriginaalien kanssa.

Mikä on mottosi, Päivi Vigg?

– Eksyä on tapa löytää.

”Menisin töihin, jos joku ottaisi”

Päivi Vigg laati viime vuoden syyskuussa paikallisiin sanomalehtiin voimallisen ja monenlaisia tunteita herättäneen mielipidekirjoituksen, jonka hän allekirjoitti ”työkyvyttömyyseläkkeellä olevana vammaisena pitkäaikaissairaana”.

Vigg ilmaisee ymmärtävänsä sen, että säästää pitää. Mutta miksi pitää säästää niiltä, joilla jo muutenkin on vähän?

– Tulevat, kaavaillut säästöt tarkoittavat omalta kohdaltani ainakin sitä, että joudun miettimään, ostanko lääkkeet vain syönkö, Vigg murehtii.

– Kun polttoainevero nousee, myös vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalveluiden omavastuut nousevat. Lääkekorvausten rajan nostaminen kohdistuu suoraan omaan kukkarooni.

Viggin mukaan hänen tekemänsä vapaaehtoistyö on haluttua ja sitä arvostetaan, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan.
Pysyvästi sokeat ja liikuntakyvyttömät voivat Suomessa työskennellä ilman ansaintarajaa työkyvyttömyyseläkkeellä, jonka maksaa Kela.

– Kyllä, menisin töihin, jos joku ottaisi! Tekisin melkein mitä vain pystyisin, hän vinkkaa.

– Voisin tehdä perushoitotyötä pienessä yksikössä. Ja aivan hyvin mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden kanssa. Olisin loistava myös ohjaus- ja neuvontatyössä puhelimen päästä tai vastaanotolla.

Mielipidekirjoitus ei ollut kaikkien mielestä Päivi Viggin näköinen. Sillä hän halusikin ennen kaikkea herätellä ihmisiä tosissaan miettimään sitä, miten järjettömään tilanteeseen tapetilla olevat säästöt ovat ajamassa yhteiskuntaamme.

– Säästötoimet kostautuvat toimeentuloluukuilla. Minun jakeluuni ei mahdu se, että rahaa siirrellään taskusta toiseen, vaikka housut ovat yhteiset.
Millainen sairaus glaukooma on?

Glaukooma on maailman yleisin peruuttamattoman näön heikkenemisen syy, joka hoitamattomana vaurioittaa näköhermoa. Siitä voi vähitellen seurata näkökentän supistumista. Hoitamaton glaukooma saattaa sokeuttaa.

Glaukooma on salakavala sairaus, jota on itse vaikea havaita, sillä se ei aina aiheuta kipua eikä muitakaan oireita. Siksi varsinkin yli 45-vuotiaiden kannattaa käydä säännöllisesti silmälääkärissä.

Riskitekijöitä ovat yli 60 vuoden ikä, kohonnut silmänpaine, sukurasitus, likitaitteisuus ja mykiön hilsetystauti. Glaukoomaan voi sairastua, vaikka silmänpaine olisi normaali.

Glaukoomaa hoidetaan ensisijassa silmätipoilla, jotka alentavat silmänpainetta. Yleinen hoitojärjestys on lääkkeet, laser ja viimeiseksi leikkaus. On arvioitu, että aika ensimmäisistä näkökenttäpuutoksista mahdolliseen sokeuteen vaihtelee 30–40 vuoteen.