Lausunto 3.12.2015
Lap­sia­sia­val­tuu­te­tun vuo­si­kir­ja 2016 – tee­ma­na eriar­vois­tu­va kou­lu?

Vammaisfoorumi ry
Handikappforum rf
Finnish Disability Forum

Lapsiasiavaltuutettu
lapsiasiavaltuutettu@oikeus.fi

Vammaisfoorumi ry kiittää lapsiasiavaltuutettua mahdollisuudesta lausua lapsiasiavaltuutetun vuosikirjan valmisteluun liittyen. Vammaisfoorumi on 32 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, joka jäsenjärjestöjensä kautta edustaa noin 338 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä. Järjestön kotimainen vaikuttamistoiminta keskittyy vammaisten yhdenvertaisen osallistumisen turvaamiseen.

Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjan 2016 teemana on eriarvoistuva koulu?. Vuosikirja on rajattu koskemaan perusopetusta.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus

Suomi on allekirjoittanut vuonna 2007 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen sekä sen valinnaisen pöytäkirjan. Eduskunta on 3.3.2015 hyväksynyt yleissopimuksen, mutta ratifiointiprosessi on kesken.

Sopimuksessa korostetaan lapsen edun huomioimista ja vammaisen lapsen oikeuksien toteutumista yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Peruskoulun kannalta keskeisiä artikloja ovat vammaisia lapsia koskeva 7 artikla, koulutusta koskeva 24 artikla sekä esteettömyyttä ja saavutettavuutta koskeva 9 artikla.

Lähikouluperiaatteen ja inkluusion toteutuminen

Monet vammaiset oppilaat opiskelevat omassa lähikoulussa. Koulupaikasta päätettäessä on etusijalla oltava oppilaan etu. Osalle lähikoulu on paras vaihtoehto, mutta oppilaan edun mukaista voi myös olla opiskella erityisluokalla tai erityiskoulussa. Päätös koulupaikasta on aina tehtävä oppilaan etu ensisijaisena.

Suomen koulutusjärjestelmän tavoitteena on inkluusio. Se on tavoitteena hyvä ja kannatettava. Ei kuitenkaan riitä, että inkluusiosta puhutaan, vaan sen toteutumiseen on panostettava. Jokaisella vammaisella oppilaalla on oppioikeus, jonka on toteuduttava myös käytännössä. Eräs inkluusion haaste ovat kehitysvammaiset yläkoulussa opiskelevat oppilaat, jotka ovat harvoin integroituina yleisopetuksen luokkiin.

Koulupaikasta päätettäessä oppilaan etu tarkoittaa myös sitä, että liikkumisen apuvälineitä (kuten pyörätuolia) käyttävän vammaisen oppilaan koulupaikaksi päätetään kunnassa oleva esteettömin vaihtoehto oppilaaksiottoalueen rajoista riippumatta. Samoin se tarkoittaa sitä, että vammainen oppilas pääsee samaan kouluun varhaiskasvatuksesta, peruskoulun alaluokilta tai alakoulusta tuttujen kavereiden kanssa. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun vammaisella oppilaalla on todellisia kaverisuhteita, sillä niiden säilyttäminen on vammaisen oppilaan kohdalla ensiarvoisen tärkeää. Ei ole itsestään selvää, että vammaisella oppilaalla on koulussa kavereita, sillä yksinäisiä oppilaita on huomattavan paljon.

Lähikouluperiaatteen toteutuminen ei ole itsestään selvää. Vammaisten oppilaiden kohdalla ongelmat liittyvät opetustoimen henkilöstön kielteiseen tai varautuneeseen suhtautumiseen vammaisen oppilaan tulemiseen luokkaan tai kouluun. Monesti kyse on tietämättömyydestä, mutta myös selkeää negatiivista asennetta vammaista oppilasta kohtaan on tosiasiassa olemassa. Opettajankoulutuksessa ei Vammaisfoorumin mielestä ole riittävästi vammaisuuteen, vammaisten oppilaiden opettamiseen ja inkluusioon liittyviä asiasisältöjä. Kun tietämystä halutaan lisätä, se on aloitettava opettajankoulutuksesta.

Palvelut ja tukitoimet perusopetuksessa

Koulunkäynninohjaaja

Vammaisten oppilaiden tarve koulunkäynninohjaajaan on yksilöllinen. Päätös koulunkäynninohjaajasta ja avun tuntimäärästä on tehtävä oppilaan tarpeen, ei kunnan taloudellisen tilanteen mukaan. Jos oppilaalla on tarve henkilökohtaiseen koulunkäynninohjaajaan, tarvetta ei täytetä luokka- tai koulukohtaisella koulunkäynninohjaajalla. Oppimisen mahdollisuudet eivät ole yhdenvertaiset, jos vammaisen oppilaan avuntarve täytetään vain osittain.

Joissain kunnissa koulunkäynninohjaajaa ei myönnetä yleisopetuksen opetusryhmään, vaan koulunkäynninohjaajan tarve määrittelee automaattisesti vammaisen oppilaan opetusryhmäksi erityisluokan. Tätä tapahtuu myös tilanteissa, joissa oppilas ei tosiasiassa tarvitse erityisluokkaa, vaan koulunkäynninohjaajan apua esimerkiksi fyysisen vamman vuoksi. Näitä kahta asiaa ei saa liittää toisiinsa, vaan vammaisen oppilaan on saatava koulunkäynninohjaajan apua yleisopetuksen opetusryhmässä, mikäli tuo opetusryhmä on oppilaan edun mukainen ja hänen oppimisedellytystensä turvaamisen kannalta paras paikka. Monien vammaisten oppilaiden kohdalla tilanne on juuri tämä.

Koulunkäynninohjaajan tehtävien on määräydyttävä vammaisen oppilaan tosiasiallisten tarpeiden mukaan. Kunta tai koulu ei voi määrätä, missä asioissa koulunkäynninohjaaja saa avustaa vammaista oppilasta. Tarpeet ja tehtävät on käytävä läpi yhdessä tarvittavien tahojen kanssa ja ne on kirjattava henkilökohtaiseen opiskelun järjestämistä koskevaan suunnitelmaan (HOJKS).

Koulunkäynninohjaajat tarvitsevat lisä- ja täydennyskoulutusta. Työtehtäviensä myötä heillä voi olla tarve esimerkiksi opetella pistekirjoitus tai erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. Jos kunnat säästävät koulunkäynninohjaajien koulutuksesta, vammaisten oppilaiden oikeus laadukkaaseen ja yhdenvertaiseen opetukseen ei toteudu.

Koulumatkat

Monet vammaiset oppilaat käyttävät perusopetuslain mukaisia koulukuljetuksia. Koulukuljetuksissa ongelmana ovat pitkät matka-ajat. Jopa suurissa kaupungeissa päivittäinen matka-aika venyy helposti kohtuuttoman pitkäksi, vaikka ei ylitäkään perusopetuslaissa säädettyä enimmäisaikaa. Vammainen oppilas saatetaan esimerkiksi hakea kotoa yli tunnin ennen koulun alkamisaikaa, jolloin jatkuvat aikaiset aamut väsyttävät oppilasta siten, että se vaikuttaa hänen yleiseen hyvinvointiinsa ja oppimismahdollisuuksiinsa.

Niiden vammaisten oppilaiden, joiden vamma ei näy ulospäin, on ollut vaikea saada koulukuljetusta. Oppilaalla voi olla esimerkiksi vaikeita hahmottamisen tai tasapainon ongelmia, jotka ovat ulospäin näkymättömiä. Niillä on kuitenkin huomattava merkitys koulumatkan turvallisuudelle.

Vammaisfoorumi huomauttaa, että koulukuljetukset on järjestettävä siten, että ne tukevat vammaisen oppilaan opiskelua. Tällöin huomiota on kiinnitettävä muun muassa oppilaan todelliseen tarpeeseen koulukuljetukseen ja koulupäivien pituuteen mukaan laskettuna koulukuljetukseen käytettävä aika.

Apuvälineet

Useat vammaiset oppilaat tarvitsevat opiskeluunsa apuvälineitä. Apuvälineiden tarve ja käytettävät apuvälineet ovat erilaisia eri tavoin vammaisilla oppilailla. Jotta vammaisen oppilaan opiskelu sujuu ja hän ei jää alisuorittajaksi, apuvälineiden on välttämätöntä olla riittävät, tarkoituksenmukaiset ja toimivat. Opiskelun sujuvuus ei saa jäädä kiinni siitä, ettei oppilaalla ole tarvittavia apuvälineitä tai hän ei osaa käyttää niitä.

Jos apuvälineiden myöntäjätahosta on epäselvyyttä, on tärkeää, että vammainen oppilas saa tarvitsemansa apuvälineet ja myöntäjätahot selvittävät kustannuksiin liittyvät kysymykset tämän jälkeen. Oppilas ei saa kärsiä epäselvistä tilanteista.

Kommunikaation tuki ja tulkkaus

Puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä käyttävien oppilaiden tarvitsema ja todellisuudessa saatava tuki ja tulkkaus vaihtelevat suuresti. Valitettavan usein nämä jäävät koulunkäynninohjaajan tehtäväksi, vaikkei hänellä ole riittävää koulutusta ja osaamista puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikaatioon eikä tulkin tehtävään ja rooliin.

Kirjoitustaidon myötä puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä käyttävien oppilaiden kommunikaatiomahdollisuudet laajenevat. He voivat kirjoittaa sanottavansa ja tietokone tai muu laite toistaa sen puheena. Tämä mahdollistaa myös näiden oppilaiden opiskelun yleisopetuksen opetusryhmässä, mikäli se on oppilaan ja hänen oppioikeutensa turvaamisen kannalta muutoin paras ratkaisu. Mahdollisuutta olisi käytettävä nykyistä paremmin.

Oppimateriaalit

Osa vammaisista oppilaista, esimerkiksi näkövammaiset oppilaat, tarvitsevat perinteisten oppikirjojen rinnalle tai korvaajaksi itselleen paremmin soveltuvia oppimateriaaleja. Celia-kirjasto on valtion erikoiskirjasto, joka tuottaa oppikirjoja näkövammaisille ja eri tavoin lukemisesteisille.

Ongelmana ovat Celia-kirjaston pitkät tuotantoajat. Jos kirjaa ei ole valmiina äänitteenä tai näkövammaisille oppilaille tarkoitettuna elektronisena kirjana, sen tuottaminen kestää kolme kuukautta. Näkövammaisen oppilaan tarvitseman pistekirjoituksella olevan kirjan tuottaminen kestää kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen.

Celia-kirjaston tuottamia oppikirjoja tarvitseva oppilas ei voi opiskella täysipainoisesti, ellei hänellä ole kirjaa. Pitkien tuotantoaikojen vuoksi on välttämätöntä, että koulut ilmoittavat seuraavana lukuvuotena käytettävät kirjat hyvissä ajoin ja pysyvät päätöksissään käytettävistä kirjoista. Jos koulu tai yksittäinen opettaja päättää vaihtaa käyttämänsä kirjan hetkeä ennen lukukauden alkua, toisenlaisessa muodossa olevaa oppikirjaa tarvitseva oppilas voi joutua opiskelemaan useita kuukausia ilman oppikirjaa, ellei kirjaa ole valmiina Celia-kirjaston kokoelmissa.

Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin tarjoama tuki

Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin yhtenä tehtävänä on tukea integroidusti kotikunnissaan opiskelevien vammaisten oppilaiden opiskelua. Valterin tarjoamia tukipalveluja ovat vammaisille oppilaille ja heidän kouluilleen suunnattu alueellinen ohjaustoiminta, opettajien, koulunkäynninohjaajien ja muun ammattihenkilöstön koulutus sekä vammaisille oppilaille tarkoitetut tilapäisen opetuksen jaksot.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kunnat suhtautuvat aiempaa kielteisemmin oppimis- ja ohjauskeskus Valterin tarjoamiin tukipalveluihin. Ne ovat kunnille maksullisia, vaikkakin valtio subventoi kustannuksia. Jotta vammaisen oppilaan oikeus opetukseen ja oppimisessa ja opetuksessa tarvitsemaansa tukeen toteutuu, oppilas, hänen opettajansa ja koulunkäynninohjaaja tarvitsevat tukea ja ohjausta. Valterin tarjoamista tuki- ja ohjauspalveluista säästäminen on lyhytnäköistä eikä edistä vammaisen oppilaan oppimisen oikeutta.

Tehostettu ja erityinen tuki sekä pidennetty oppivelvollisuus

Useat vammaiset oppilaat ovat pidennetyn oppivelvollisuuden, erityisen tuen tai tehostetun tuen piirissä. Näistä päätettäessä on aina kuultava oppilasta, oppilaan vanhempia tai muita huoltajia sekä tarvittaessa muita oppilaan vamman kannalta keskeisiä tahoja. Opettajat eivät saa valikoida oppilaitaan ehdottamalla tiettyjen oppilaiden siirtämistä erityisen tuen piiriin lähi-ihmisiä kuulematta. Erityisen tuen päätöstä tehtäessä ei tule vedota oppilaan kuntoutuksellisiin tarpeisiin. Vammaisella oppilaalla on oltava ensisijaisesti ja yhdenvertaisesti muiden kanssa oikeus oppimiseen ja tieto-taidolliseen kehittymiseen. Peruskoulun tehtävänä on antaa opetusta, ei toimia kuntoutuslaitoksen tavoin.

Erityisen tuen piirissä olevalle oppilaalle on laadittava HOJKS. Vammaisfoorumin kokemuksen mukaan niiden taso vaihtelee suuresti eri kouluissa ja kunnissa. HOJKS on erityisen tuen toimeenpanoa ohjaava pedagoginen asiakirja, joka on laadittava yhteistyössä oppilaan ja hänen vanhempiensa tai muiden huoltajiensa kanssa. Vammaisten oppilaiden kohdalla mukana on oltava myös oppilaan vamman kannalta tärkeät tahot, jollainen voi olla esimerkiksi oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ohjaava opettaja.

Vammaisen oppilaan oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että opetuksen järjestämisen kannalta keskeiset asiat päätetään erityisentuen päätöksessä. Vaikka esimerkiksi koulunkäynninohjaajasta tai koulukuljetuksista tehdään erityisen tuen päätöksen rinnalla erillinen päätös, ne on siitä huolimatta mainittava erityisen tuen päätöksessä. Tukitoimista on aina tehtävä muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös, sillä ilman tätä vammaisen oppilaan oikeusturva vaarantuu.

Vammaisfoorumin kokemusten mukaan ongelmallista on myös se, kuka määrittelee vammaisen oppilaan edun ristiriitatilanteissa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun näkemykset vammaisen oppilaan koulupaikasta ja koulunkäynninohjaajan tarpeesta eroavat.

Kunta- ja jopa koulukohtaiset erot vammaisten oppilaiden tarpeisiin vastaamisessa ovat huomattavan suuria. Vammaisten oppilaiden opiskelulleen saama tuki on liian helposti kiinni vanhempien tai muiden huoltajien aktiivisuudesta sekä kyvystä ja mahdollisuuksista vaatia oppilaalle hänen tarvitsemaansa tukea. Huolena on, kuka ajaa oppilaan asiaa, jos vanhemmat tai muut huoltajat eivät jaksa. Käytännössä esimerkiksi vammaisjärjestöillä ja niiden tarjoamalla avulla on ollut suuri merkitys joissain kunnissa. Vammaisfoorumi edellyttää, että kaikilla vammaisilla oppilailla on oltava asuinpaikasta ja taustastaan riippumatta oikeus laadukkaaseen opetukseen, jossa tosiasiassa otetaan huomioon oppilaan yksilölliset tarpeet ja tuki järjestetään niiden mukaisesti.

Kuntoutustyötä tekevien työntekijöiden rooli opetuksessa

Kuntoutustyötä tekevät työntekijät ovat useimmiten terapeutteja. Heidän määräänsä vähennetään jatkuvasti muun muassa toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa. Tämä henkilöstö ei ole enää osa koulun henkilöstöä, vaan tarvittavat palvelut hankitaan ostopalveluina.  Terapeutit eivät siksi tunne riittävän hyvin esimerkiksi vammaisen oppilaan oppimistavoitteita tai koulun toimintaa. Terapiat muuttuvat irralliseksi opiskelun osaksi ja rikkovat koulupäivän rakenteen. Terapioita ei välttämättä järjestetä koulussa, vaan vammainen oppilas voi joutua matkustamaan kesken koulupäivän terapiaan ja palaamaan sieltä takaisin kouluun. Tämä on vastoin suuntausta, jossa terapeutteja on jalkautettu kouluihinja osaksi koulun arkea.

Ryhmäkoot

Pääministeri Sipilän strategisen hallitusohjelman mukaan perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetuista valtionavustuksista luovutaan. Vammaisfoorumin mielestä esitys on huono kaikkien oppilaiden kannalta, mutta erityisen huono se on vammaisten oppilaiden kannalta. Kasvavissa perusopetuksen ryhmissä ei ole todellista mahdollisuutta vastata vammaisen oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin eikä taata hänelle laadukasta opetusta. Suurentuvat ryhmäkoot ovat haitallisia vammaiselle oppilaalle ja hänen oppimiselleen.

Perusopetusasetuksessa säädetään ryhmäkoosta tilanteissa, joissa yleisopetuksen opetusryhmässä tai muussa opetusryhmässä on pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleva oppilas tai oppilaita. Samoin siinä säädetään pienryhmien ryhmäkoosta. Vaikka näistä on säädetty asetustasolla ja säännös on ehdoton, sitä ei aina noudateta. Tästä kärsivät kaikki ryhmän oppilaat, ei pelkästään esimerkiksi yleisopetuksen opetusryhmässä opiskeleva vammainen oppilas.

Koulun ja kodin yhteistyö

Vammaisfoorumi muistuttaa koulun ja kodin yhteistyön sujuvuuden ja avoimuuden välttämättömyydestä vammaisten oppilaiden kohdalla. Vammaisen oppilaan vanhemmilla tai muilla huoltajilla on sellaista oppilaaseen liittyvää kokemusperäistä tietoa, jota ei ole saatavissa papereista eikä kirjallisuudesta. Valitettavasti opetushenkilöstö ei ole aina valmis ottamaan tätä tietoa vastaan, vaikka se auttaisi heidän työskentelyään.

Kodin ja koulun välisen viestinnän on oltava monikanavaista ja saavutettavaa. On muistettava, että oppilaalla voi olla vammainen vanhempi tai muu huoltaja, joka jää esimerkiksi kodin ja koulun välisen sähköisen viestinnän ulkopuolelle, ellei käytettävä sähköinen viestintäväline ole esteetön, saavutettava ja käytettävä.

Vanhempainiltojen ja muiden koulun tapahtumien kohdalla voi olla tilanne, ettei oppilaan vammainen vanhempi tai muu huoltaja pysty osallistumaan tilaisuuteen, koska koulurakennus ei ole esteetön. Tällöin on mietittävä, miten ongelma ratkaistaan, sillä vammaisilla vanhemmilla ja muilla huoltajilla on yhtäläinen oikeus osallistua koulun tilaisuuksiin kuin vammattomillakin.

Kodin ulkopuolella asuvat vammaiset oppilaat

Osa vammaisista oppilaista asuu laitoksissa tai muualla kodin ulkopuolella. Heidän oikeutensa opiskeluun ei aina toteudu. Oppilas on esimerkiksi haastavan käytöksensä vuoksi saattanut päästä kouluun vain satunnaisesti.

Kehitysvammaisia oppilaita joutuu edelleen laitoksiin, koska viranomaisten mukaan heidän koulunkäyntiään ei resurssien ja osaamisen puuttumisen vuoksi voida järjestää muulla tavoin. Laitoskoulut olisi lakkautettava, jotta tätä mahdollisuutta ei enää olisi.

Opinto- ja uraohjaus

Vammaisten oppilaiden kokemukset peruskoulun opinto-ohjauksesta ovat vaihtelevia. Osa on saanut laadukasta ja omiin tarpeisiinsa vastaavaa ohjausta, jossa opinto-ohjaaja on paneutunut uravalintoihin ja koulutushaaveisiin ottaen huomioon myös vamman vaikutuksen valintamahdollisuuksiin.

Toisaalta vastakkaisia kokemuksia on enemmän. Vammaiset oppilaat ovat kokeneet, etteivät ole saaneet mitään todellista hyötyä tulevaisuutensa suunnitteluun peruskoulun opinto-ohjauksesta. Opinto-ohjaajilla ei ole aikaa eikä osaamista perehtyä yksittäisen vammaisen oppilaan ura- ja koulutussuunnitelmiin. Vastuu ja pohdinta näistä jätetään helposti oppilaan itsensä ja hänen perheensä vastuulle.

Vammaisfoorumin kokemusten mukaan vammaista oppilasta ei myöskään kannusteta yhtä helposti lukioon ja korkea-asteen opintoihin kuin vammatonta oppilasta. Liian helposti vammaisen oppilaan ainoiksi vaihtoehdoiksi nähdään ammatilliset erityisoppilaitokset. Toisaalta niille vammaisille oppilaille, joilla jatkokoulutusvaihtoehdot ovat esimerkiksi vaikean kehitysvamman vuoksi hyvin rajalliset, on myös taattava laadukas opinto-ohjaus ja siirtyminen perusopetuksesta seuraaviin opintoihin.

Yksi oppilaan valintoja ohjaava ja tukeva väylä ovat yläkoulun TET-jaksot, jotka eivät vammaisten oppilaiden kohdalla läheskään aina toteudu tarkoituksenmukaisella tavalla. Vammainen oppilas ei saa TET-jaksoista sitä tietoa ja kokemusta, jota hän tarvitsisi tulevaisuuden suunnittelunsa tueksi. Liian helposti vammaiset oppilaat ohjataan heidän kiinnostustensa ja mahdollisuuksiensa näkökulmasta vääränlaisiin TET-jaksopaikkoihin.

Vammaisfoorumi muistuttaa, että jokaisen oppilaan ura- ja koulutusvalinnat on tehtävä oppilaan kiinnostusten, taipumusten ja mahdollisuuksien mukaan. Vamman vaikutus valintoihin on otettava huomioon, mutta se ei saa olla keskipisteenä ohjaustyössä.

Vuoden 2012 alussa voimaan tulleet Sora-säädökset ovat rajoittaneet vammaisten oppilaiden ura- ja koulutusvalintoja. Sora-säädöksiä säädettäessä tarkoituksena oli, etteivät vammaisten koulutusmahdollisuudet heikkene. Todellisuudessa säädösten negatiivinen vaikutus vammaisiin opiskelemaan hakeutuviin on selkeä. Vammaisfoorumi kerää koko ajan tietoja Sora-säädösten vaikutuksista, sillä ilman esimerkkejä ei voida todentaa niiden vaikutusta vammaisten koulutusmahdollisuuksiin.

Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa

Digitalisaatio on yksi pääministeri Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Opetus- ja kulttuuriministeriö panostaa koulutuksen digitalisaatiokehitykseen. Jo nyt peruskouluissa käytetään erilaisia sähköisiä oppimateriaaleja, sähköisiä oppimisympäristöjä sekä muita tieto- ja viestintäteknologian ratkaisuja. Osa vammaisista oppilaista jää tämän kaiken ulkopuolelle, elleivät käytettävät sähköiset järjestelmät ja palvelut ole toteutettu esteettömästi, saavutettavasti ja käytettävästi. On olemassa tosiasiallinen uhka, että peruskoulun digitalisaatiokehitys jättää osan vammaisista oppilaista syrjään siksi, etteivät he voi käyttää opetuksessa käytettäviä järjestelmiä, koska niitä ei ole toteutettu esteettömästi. Vammaisfoorumi on useaan otteeseen esittänyt vaatimuksen, että esteettömyys, saavutettavuus ja käytettävyys on varmistettava kaikessa tieto ja viestintäteknologian sekä sähköisten palvelujen kehittämistyössä.

Tunti päivässä liikuntaa

Pääministeri Sipilän strategisessa hallitusohjelmassa on yhtenä peruskouluun liittyvänä tavoitteena liikutaan tunti päivässä. Tämä on tarkoitus toteuttaa esimerkiksi laajentamalla liikkuva koulu -hanke valtakunnalliseksi.

Vammaisfoorumi muistuttaa, että liikutaan tunti päivässä -ajatuksen on tosiasiassa koskettava kaikkia oppilaita. Edelleen vammaisten oppilaiden osallistuminen liikunnan opetukseen ja heidän liikunnan opetuksensa sisältö on hyvin vaihtelevaa. Liikunnanopettajien osaaminen ja taito soveltaa liikunnan oppisisältöjä vammaiselle oppilaalle soveltuviksi on täysin kiinni opettajasta.

Aamu- ja iltapäivätoiminta

Vammaisten oppilaiden todellinen mahdollisuus osallistua perusopetuslain mukaiseen aamu- ja iltapäivätoimintaan vaihtelee. Samoin vaihtelee se, millaista toimintaa järjestetään ja missä sitä järjestetään. Vammaisfoorumi muistuttaa, että aamu- ja iltapäivätoiminnan on oltava sellaista, että vammainen oppilas voi osallistua siihen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lisäksi hänen on saatava ne tukitoimet, joita hän tarvitsee toimintaan osallistumisen turvaamiseksi.

Kuntien tehtävien karsiminen

Pääministeri Sipilän strategisessa hallitusohjelmassa linjataan myös kuntien kustannusten ja velvollisuuksien karsimisesta. Konkreettiset toimenpiteet ovat vielä tarkentumatta. Vammaisfoorumi on huolestunut siitä, että usein perusopetuksesta tehtävät säästöt ja leikkaukset kohdentuvat eniten heikoimmassa asemassa oleviin, kuten vammaisiin oppilaisiin. Esimerkkejä tällaisista ovat henkilöstön kelpoisuusehtojen väljentäminen, koulunkäynninohjaajien määrän vähentäminen, ryhmäkokojen kasvattaminen ja tukitoimien karsiminen. Pahimmillaan toimet vaarantavat vammaisten oppilaiden osallistumisen perusopetukseen yhdenvertaisesti muiden kanssa sekä lisäävät myöhemmin tarvittavien raskaampien palveluiden ja tukitoimien määrää.

Lisätietoja

Näkövammaisten Keskusliitto ry, koulutuspoliittinen suunnittelija Sari Kokko, 050 401 5802 etunimi.sukunimi@nkl.fi


Vammaisfoorumi ry

Kalle Könkkölä
va puheenjohtaja

Pirkko Mahlamäki
pääsihteeri