Lausunto 22.8.2014
Opas­luon­nos SO­RA-sään­nös­ten ja -mää­räys­ten toi­meen­pa­nos­ta ter­vey­den­huol­los­sa

Vammaisfoorumi ry
Handikappforum rf
Finnish Disability Forum

Sosiaali- ja terveysministeriö

Taustaa

Vammaisfoorumi ry on tutustunut opasluonnokseen SORA-säännösten ja -määräysten toimeenpanosta terveydenhuollossa. Oppaan tarkoituksena on toimia terveydenhuollon tukena sovellettaessa SORA-lainsäädäntöä.

Vammaisfoorumi on 30 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, joka jäsenjärjestöjensä kautta edustaa yli 330 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä. Järjestön kotimainen vaikuttamistoiminta keskittyy vammaisten yhdenvertaisen osallistumisen turvaamiseen.

Vammaisfoorumi on aiemmissa, SORA-lainsäädäntöä koskevissa, opetus- ja kulttuuriministeriölle, eduskunnan sivistysvaliokunnalle sekä Opetushallitukselle jättämissään lausunnoissa suhtautunut kriittisesti lainsäädännössä oleviin vammaisuuteen liittyviin kohtiin. Vammaisfoorumi on muistuttanut valmistelijoita, lainsäätäjiä ja lakimuutosten pohjalta tehtyjen tutkintovaatimusten laatijoita perustuslakiin ja yhdenvertaisuuslakiin kirjatuista säännöksistä, YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta sekä Suomen vammaispoliittisesta ohjelmasta.

Lausunnossaan Vammaisfoorumi käyttää termejä vamma, vammaisuus tai vammainen. Tällä Vammaisfoorumi tarkoittaa vammaa, sairautta tai terveydentilaan liittyvää seikkaa.

Ohjeistus ja vammaisuuteen liittyvä osaaminen

On hyvä, että terveydenhuollolle laaditaan ohjeistusta. Se ei kuitenkaan takaa yhtenäistä käytäntöä, sillä lopulta kyse on jokaisen työntekijän omasta tulkinnasta ja osaamisesta. Ohjeistus ei takaa, että SORA-lainsäädäntöön liittyvien todistusten tai lausuntojen laatijalla on kattavasti tietoa vammaisuudesta, vammaisten koulutusmahdollisuuksista, erilaisista opiskelun erityisjärjestelyistä sekä palveluista ja tukitoimista. Se ei myöskään takaa, että laatijalla on tietoa ja osaamista työelämän kysymyksistä ja erilaisista työhön liittyvistä järjestelyistä ja niiden mahdollisuuksista.
 
Oppaassa on vammaisten opiskelemaan hakeutuvien kannalta useita huolestuttavia asioita. Siinä korostuu terveydenhuollon ja sen ammattilaisten näkemys opiskelijaksi hakeutuvan arvioimisesta. Vaikka arviota soveltuvuudesta ei saa tehdä pelkän diagnoosin perusteella, opas ohjaa vahvasti siihen suuntaan, sillä siinä ei ole riittävästi tietoa opiskelun ja työelämän järjestelyistä, erilaisista palveluista ja tukitoimista tai muista vammaisten opiskelijoiden ja työntekijöiden kannalta oleellisista asioista. Oppaassa viitataan Opetushallituksen koulutuksen järjestäjille laatimaan SORA-oppaaseen. Myöskään siinä ei ole kattavasti tätä tietoa. Ilman kattavaa tietämystä arviota ei voida tehdä.
 
Vammaisfoorumi esittää, että oppaaseen lisätään perustietoa vammaisena opiskelusta ja työskentelystä sekä tietolähteitä, joista terveydenhuollon ammattilaiset voivat hakea lisätietoja työnsä tueksi. Samoin Vammaisfoorumi esittää, että oppaaseen lisätään suositus yhteistyöstä vammaisjärjestöjen kanssa. Vammaisjärjestöissä on runsaasti koulutukseen ja työllistymiseen liittyvää ammattitaitoa, jota terveydenhuollon ammattilaiset, opinto-ohjaajat, opettajat ym. voivat hyödyntää omassa työssään.
 
Jos Opetushallituksen koulutuksen järjestäjille laatima SORA-opas päivitetään Opiskeluterveydenhuollon kehittämistyöryhmän raportin toimenpide-ehdotusten mukaisesti, sen päivittäminen on tehtävä yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa. Vammaisjärjestöt tarjosivat Opetushallitukselle asiantuntemustaan opasta laadittaessa, mutta sitä ei otettu vastaan, eli opas on tuotettu vammaisjärjestöjä kuuntelematta.
 
SORA-lainsäädännön voimassaolon ajan on ollut nähtävissä, ettei koulutuksen järjestäjillä ja korkeakouluilla ole riittävää tietoa lainsäädäntöön liittyvistä asioista. Tämä näkyy mm. siinä, että vammaisten opiskelijoiden kohdalla SORA-säädöksiä koetetaan soveltaa myös tutkintoihin, joihin niitä ei lainsäädännön mukaan tule soveltaa. Lisäksi se näkyy siinä, että vammaisten opiskelijoiden kohdalla vedotaan SORA-säädöksiin miettimättä opiskelun esteettömyyttä ja lähtökohtaa, ettei vamma saa olla este opiskelulle.
 
Vammaisia hakijoita on myös, SORA-säädöksiin vedoten, kielletty hakemasta koulutukseen. Tämä on lainvastaista, sillä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 26 § 1 momentin mukaan opiskelijaksi pyrkivällä on oikeus vapaasti hakeutua haluamaansa ammatilliseen koulutukseen. Myös korkeakouluihin voivat hakea kaikki, jotka täyttävät koulutustaustavaatimukset. Jos koulutuksen järjestäjä tai korkeakoulu kieltää vammaista hakemasta SORA-tutkintoon, se on myös oikeusturvakysymys.

SORA-lainsäädännön vaikutus vammaisten koulutusmahdollisuuksiin

SORA-lainsäädännön negatiiviset vaikutukset vammaisten koulutusmahdollisuuksiin ovat tulleet esiin koko sen voimassaolon ajan. Vammaisfoorumi on kerännyt tapausesimerkkejä, joita se on toimittanut mm. opetus- ja kulttuuriministeriölle. SORA-säädökset ovat esim. estäneet tai huomattavasti vaikeuttaneet vammaisten opiskelijoiden hakeutumista suorittamaan sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa (lähihoitaja). Eniten ongelmia on ollut toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa, mutta myös ammattikorkeakoulututkintojen osalta on nähtävissä samansuuntaista kehitystä.
 
Koska SORA-lainsäädännön vaikutukset vammaisten koulutusmahdollisuuksiin ovat merkittävät, sosiaali- ja terveysministeriön olisi ollut toivottavaa pyytää lausuntoja myös Vammaisfoorumilta tai yksittäisiltä vammaisjärjestöiltä. Tätä edellyttää myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. Nyt lausuntopyynnön jakelussa oli vain Valtakunnallinen vammaisneuvosto, joka ei ministeriön neuvottelukuntana täytä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sisältyvää vammaisten osallistamisen ehtoa.
 
Suomalaisen koulutuksen periaatteisiin liittyvät oleellisesti opiskelijoiden yhdenvertaisuuden varmistaminen, esteettömän opiskelun tavoitteet ja opiskelijoiden syrjäytymisen ehkäisy. Käytännössä SORA-lainsäädäntö on vaarantanut nämä periaatteet. Yhdenvertaisuus vaarantuu, jos opiskelijaksi ei oteta tai opiskeluoikeus peruutetaan vammaisuuden vuoksi ilman erityisen pätevää perustetta ja vahvaa kytkentää turvallisuuteen.
 
Vammaisfoorumi perustelee näkemystään mm. perustuslain syrjinnän kiellolla, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esim. vammaisuuden tai terveydentilan perusteella. Myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 24 artiklassa korostetaan yhdenvertaista oikeutta perus-, toisen ja kolmannen asteen koulutukseen.
 
Euroopan neuvosto on antanut direktiivin uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta. Vammaisten yhdenvertaista kohtelua käsittelevässä 4 artiklassa todetaan direktiivin koskevan syrjintää työelämän ulkopuolella sekä sisältävän syrjinnänkiellon esim. oppilasvalinnoissa ja arvioinneissa. Direktiivissä turvataan mm. vammaisten todelliset ja yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen.

Selvitys terveydentilasta opiskelijaksi hakemisen vaiheessa

Pääperiaatteena opiskelijavalinnassa on esteettömyys. Opiskelijaksi hakijan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei saa estää opiskelijaksi ottamista. Tällä perusteella vammaisen opiskelijaksi hakeutuvan tai opiskelijan tilanteeseen on paneuduttava huolellisesti. Se tarkoittaa apuvälineiden, opiskelutekniikoiden ym. tarjoamien mahdollisuuksien tosiasiallista selvittämistä.
 
Vammaisfoorumi pitää myönteisenä oppaan ohjeistusta siitä, että opiskelijaksi ottamisen tulee perustua yksilölliseen harkintaan, ei-diagnoosilähtöiseen lähestymistapaan. Tämän periaatteen on toteuduttava myös käytännössä. Vammaisfoorumin saaman palautteen mukaan näin ei tällä hetkellä ole.
 
Yksilöllinen harkinta ei missään tilanteessa saa johtaa mielivaltaan, vaan sen on perustuttava selkeästi määriteltyihin, syrjimättömiin valintakriteereihin. Vammaisfoorumi esittää, että oppaaseen lisätään viittaus olemassa olevien valintakriteerien noudattamisen tärkeydestä. Samalla on suositeltavaa varmistaa, etteivät valintakriteerit ole YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen velvoitteiden vastaisia.
 
Yksilöllistä harkintaa tehtäessä on välttämätöntä, että vammaisen opiskelijaksi hakeutuvan tai opiskelijan toimintakyvyn rajoitukset selvitetään. Lisäksi on selvitettävä, miten mm. yksilöllisillä opetusjärjestelyillä, henkilökohtaistamisella tai apuvälineillä voidaan mahdollistaa opiskelu ja tutkinnon suorittaminen. Lähtökohtaisesti vammaiset hakeutuvat koulutuksiin, joiden tietävät olevan itselleen soveltuvia ja samalla kiinnostavia. Tämän vuoksi koulutusvalintojen kyseenalaistaminen vammaisuuden perusteella on huolestuttavaa.
 
Opiskelijavalintaa tehtäessä on otettava huomioon ammatteihin ja työhön sisältyvät moninaiset tehtävät. Saman tutkinnon sisällä voi olla tutkinnon osia, jotka edellyttävät erilaista terveydentilaa tai toimintakykyä ja mahdollistavat opiskelijalle koulutuksen suorittamiseen liittyviä yksilöllisiä ratkaisuja. Vaikka vammaisuuden vuoksi kaikki tutkinnon työtehtävät eivät olisi mahdollisia, on tarkasteltava kokonaisuutta ja seikkoja, jotka mahdollistavat opiskelun, tutkinnon suorittamisen ja työllistymisen. Tilanteet, joissa vammaista opiskelijaksi hakeutuvaa ei oteta koulutukseen, koska hän ei vammaisuuden vuoksi voi toimia kaikissa alan työtehtävissä, eivät ole hyväksyttäviä. Lisäksi on muistettava, että vaihtoehtoisilla suoritustavoilla voi päästä samaan lopputulokseen. Jos vammainen opiskelija suorittaa jonkin tutkinnon osan toisin, se ei automaattisesti tarkoita, ettei hänen suoritustaan voida hyväksyä tutkinnon osaksi. Nyt opas antaa luvun 2.5 esimerkeissä tällaisen vaikutelman.

Opinto-ohjaus sekä SORA-tutkintoja koskevista terveydentila- ja toimintakykyvaatimuksista tiedottaminen

Eduskunnan sivistysvaliokunnan mietinnön (SiVM 14/2010) lausumassa 1 edellytetään opiskelijoiden mahdollisuutta riittävään opinto-ohjaukseen sekä opiskelijahuollon palveluihin ja muuhun ennaltaehkäisevään tukeen kaikilla koulutusasteilla. Samoin lausuma edellyttää opiskeluterveydenhuollon kehittämistä.
 
Vammaisfoorumi korostaa opinto-ohjauksen ja muun tuen merkitystä. On välttämätöntä, että opinto-ohjaajilla on riittävästi tietoa vammaisuudesta ja sen vaikutuksista ammatinvalintaan ja koulutukseen hakeutumiseen. Heillä on myös oltava tietoa apuvälineistä, opiskelun erityisjärjestelyistä sekä erilaisista palveluista ja tukitoimista.  Opinto-ohjaajan tehtävänä on rohkaista nuorta hakemaan toiveidensa ja kiinnostustensa mukaisiin opintoihin sekä toimia tukena mm. opiskelun erityisjärjestelyjen selvittämisessä ja alavaihtoehtojen pohdinnassa. Vammaisfoorumi muistuttaa vammaisjärjestöissä olevasta asiantuntemuksesta, jota opinto-ohjaajat voivat käyttää työnsä tukena.
 
Koulutuksen järjestäjän tai korkeakoulun on tiedotettava opiskelijoiksi hakeville SORA-tutkintoja koskevista terveydentila- ja toimintakykyvaatimuksista. Lisäksi Opetushallitus suosittelee, että niistä kerrotaan yläkoulun oppilaanohjauksessa ja 8. luokan laajassa terveystarkastuksessa, jossa mukana on myös nuoren huoltaja.
 
Terveydentila- ja toimintakykyvaatimuksista tiedottaminen on kannatettavaa. Sitä ei tule tehdä siten, että vammaisen opiskelijaksi hakeutuvan kohdalla rajataan automaattisesti pois kaikki SORA-tutkinnot. Lähtökohtana on oltava vammaisen nuoren omat kiinnostukset, vahvuudet ja suunnitelmat. Opinto-ohjaajien ohella mm. kouluterveydenhuollolla on oltava osaamista vammaisennuoren asianmukaiseen ohjaamiseen jatko-opintoihin.
 
On havaittavissa, että vammaiset nuoret ohjataan helposti ammatillisiin erityisoppilaitoksiin, koska niitä pidetään ainoina mahdollisina koulutusväylinä. Tällöin vammaisen nuoren todelliset kiinnostukset ja toiveet jäävät helposti selvittämättä. Vammaisfoorumi vaatii, että näiden selvittämisen on oltava myös vammaisten nuorten ohjauksen lähtökohtana.

Selvitys terveydentilasta opiskelijaksi hakeutumisen vaiheessa

SORA-tutkintoa opiskelemaan hakevaa pyydetään hakuvaiheessa arvioimaan, täyttääkö hän opiskelijavalinnan edellytyksenä olevat terveydentilaa ja toimintakykyä koskevat vaatimukset. Tämän pohjalta koulutuksen järjestäjä tai korkeakoulu voi pyytää opiskelijaksi hakijaa toimittamaan terveydenhuollon ammattihenkilön lausunnon siitä, täyttääkö hakija terveydentilaltaan ja toimintakyvyltään tutkintokohtaiset terveydentilavaatimukset. Pääsääntöisesti terveydentila-arvion tekee lääkäri, mutta tarvittaessa arvion voi tehdä myös muu terveydenhuollon ammattihenkilö, kuten psykologi tai toimintaterapeutti.
 
Oppaassa painotetaan terveydentilaa ja siitä tehtävää arviota. Vammaisuus ja terveys eivät ole sama asia. Vammaisfoorumi edellyttää, että terveydentilaa ja vammaisuutta arvioidaan myös toisistaan erillisinä. Lisäksi vamma ja sairaus on erotettava toisistaan. Vamma ei välttämättä ole sairaus, vaikka sairaus voi aiheuttaa vammaisuutta ja vamma sairauksia. Ihminen, joka ei kävele, kuule tai näe, ei välttämättä ole sairas. Hänellä on vamma, joka vaikuttaa esim. hänen tapaansa tehdä asioita.
 
Opas korostaa voimakkaasti lääkärin roolia arvion tekemisessä. Vammaisten opiskelijaksi hakeutuvien kohdalla on välttämätöntä, että arvion tekevä lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen tietää riittävästi kyseisestä vammasta, sen vaikutuksista ja erilaisista palveluista ja tukitoimista sekä opiskelu- ja työjärjestelyistä. Lisäksi hänellä on oltava perusteellista tietoa koulutusalasta ja alalla työskentelystä. Perus- tai opiskeluterveydenhuollossa ei useinkaan ole riittävää osaamista. Erikoislääkärien asiantuntemusta on käytettävä. Sen lisäksi on käytettävä vammaisjärjestöissä olevaa koulutukseen, työelämään ja vammaisuuteen liittyvää ammattitaitoa. Pelkkä koulutuksen järjestäjän tai korkeakoulun antama asiantuntija apu koulutusalasta ja työtehtävistä ei vammaisten hakijoiden kohdalla ole riittävää.
 
Vammaisfoorumi esittää, että oppaassa korostetaan huomattavasti nykyistä enemmän moniammatillisen yhteistyön merkitystä. Arvio on tehtävä moniammatillisena yhteistyönä, jos lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen asiantuntemus ei ole riittävää diagnoosiin perustumattoman objektiivisen arvion tekemiseksi. Moniammatillinen arvio on tehtävä opiskelijaksi hakevan suostumuksella.
 
Vammaisfoorumi on huolestunut arvioiden saatavuudesta. Terveydenhuolto on monilla paikkakunnilla ruuhkautunut, jolloin lääkäriajan ja erilaisten todistusten tai lausuntojen saaminen kestää pitkään. Lisäksi Vammaisfoorumi on huolestunut näiden kustannuksista, jos opiskelijaksi hakeva joutuu esim. hankkimaan arvion yksityislääkäriltä. Ei ole varmuutta, että opiskelijaksi hakeutuva saa tarvitsemansa lausunnot ajoissa, tai että hänellä on taloudelliset mahdollisuudet hankkia ko. lausunnot.
 
Koulutuksen järjestäjä tai korkeakoulu saa opiskelijaksi hakevan terveydentilaa koskevasta lausunnosta tiedon siitä, pitääkö terveydenhuollon ammattihenkilö opiskelijaksi hakijaa terveydentilaltaan ja toimintakyvyltään sopivana, rajoituksin sopivana vai ei sopivana. Lausunnossa ei välitetä terveydentilatietoja.
 
Vammaisfoorumi muistuttaa, että opiskelijaksi hakevan on saatava arvion tehneiltä tahoilta yksityiskohtainen ja ymmärrettävä selvitys tilanteissa, joissa hänet on katsottu sopimattomaksi opiskelemaan valitsemaansa alaa. Myös koulutuksen järjestäjän ja korkeakoulun on perusteltava kielteinen päätöksensä kattavasti ja ymmärrettävästi.
 
Rajoituksin sopivaksi arvioitaessa arvion tekijän on oppaan mukaan pyrittävä lausunnossaan kuvaamaan käytännön tehtäviin, työssäoppimiseen tai harjoitteluun liittyvät rajoitteet. Lisäksi lausunnossa on mahdollisuuksien mukaan arvioitava, millä keinoilla opiskelun esteet voidaan poistaa. Ehdotukset tarvittavista tukitoimista kirjataan lausuntoon. Vammaisfoorumi huomauttaa, ettei näitä kirjauksia voida tehdä, ellei arvion tekijällä ole tarvittavaa vammaisuuteen sekä vammaisena opiskeluun ja työskentelyyn liittyvää asiantuntemusta. Pääsääntöisesti terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole esim. tietämystä vammaispalvelulain (380/1987), Celia-kirjaston tai Kelan vammaisille opiskelijoille antamista palveluista ja tukitoimista. Tämä tieto heidän on hankittava ennen arvion laatimista.

Hakuvaiheen tapausesimerkkejä

Oppaan luvussa 2.5 on esitetty kolme tapausesimerkkiä. Esimerkissä kolme kysytään, voidaanko näkö- tai kuulovammainen hakija ottaa lähihoitajakoulutukseen. Esitetyssä muodossa tapausesimerkki ohjaa terveydenhuollon ammattilaista päätelmään, ettei näkö- tai kuulovammainen voi opiskella lähihoitajaksi potilasturvallisuuden vaarantumisen vuoksi.
 
Vastaava esimerkki on Opetushallituksen koulutuksen järjestäjille laatimassa SORA-oppaassa (s. 32-33). Siinä on kuitenkin lisänä lause "Sairaus tai vamma ei saa estää opiskelua." Tämän lauseen ohella esimerkkiin on lisättävä maininta erilaisista opiskelutekniikoista, oppimateriaalien saatavuudesta soveltuvassa muodossa sekä mahdollisuus käyttää henkilökohtaista apua ja opiskelutulkkausta. Myös viittaus moniammatilliseen yhteistyöhön arvion tekemisessä ja vammaisjärjestöissä olevan ammattitaidon hyödyntämiseen on lisättävä esimerkin ratkaisuvaihtoehtoihin.
 
Sora-säädökset ovat jo nyt aiheuttaneet lukuisia ongelmatilanteita näkö-, kuulo- tai liikuntavammaisten hakeutuessa lähihoitajakoulutukseen. Koulutuksen järjestäjä on kieltänyt heitä hakemasta tai valintakokeessa menestymisestä huolimatta ei ole ottanut opiskelijaksi. Kaikissa tapausesimerkeissä keskeisenä on ollut hakijan vamma, jonka on suoraan katsottu olevan este opiskelulle. Se, ettei koulutuksen järjestäjä anna vammaisen edes hakea koulutukseen, on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 26 §:n 1 momentin vastaista. Lain mukaan opiskelijaksi pyrkivällä on oikeus vapaasti hakeutua haluamaansa ammatilliseen koulutukseen.
 
Vammaisfoorumin tiedossa on useita vammaisia, jotka ovat opiskelleet lähihoitajiksi ja työllistyneet koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Opiskelu ja työllistyminen ovat sujuneet mm. apuvälineiden, henkilökohtaisen avun ja opiskelun erityisjärjestelyjen (lisäaika tenttitilanteissa, kysymykset soveltuvassa muodossa jne.) avulla. Ennakkoluulot ja virheelliset käsitykset vammaisten koulutusmahdollisuuksista ja työelämässä suoriutumisesta ovat monesti käytännön asioita suurempana esteenä opiskelulle ja työllistymiselle.

Opiskeluoikeuden peruuttaminen ja lääkärinlausunto toimintakyvystä

Opiskeluoikeuden peruuttaminen on viimesijainen toimi, jos opiskelija ei terveydentilaltaan tai toimintakyvyltään täytä opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä, opiskelun esteitä ei voida kohtuullisin toimin poistaa, eikä opiskelijaa voida ohjata toiselle koulutusalalle. Opiskeluoikeus voidaan peruuttaa tilanteessa, jossa opiskelija ei olisi voinut tulla valituksi koulutukseen, jos hänen terveydentilaansa tai toimintakykyään koskeva puute olisi tiedetty jo hakuvaiheessa. Lisäksi se voidaan peruuttaa, jos opiskelijan terveydentila tai toimintakyky on muuttunut opintojen aikana niin, että hän ei täytä opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä.
 
Vammaisfoorumi korostaa, että  etusijalla on oltava erilaisten opiskelun esteettömyyteen liittyvien ratkaisujen käyttö.  Näihin Vammaisfoorumi on viitannut jo aiemmin tässä lausunnossa. Opiskeluoikeuden peruuttamisen on oltava ehdottoman viimesijainen toimi. Sen perustelut on annettava opiskelijalle kattavasti ja ymmärrettävästi.

Terveydenhuollon toimet opiskeluoikeuden peruuttamisen jälkeen

Mikäli opiskelijan opiskeluoikeus päätetään terveydellisten syiden takia peruuttaa, on terveydenhuollossa varmistettava tarvittavan hoidon toteutuminen. Vammaisfoorumi kysyy, millä tavoin tämä tosiasiassa varmistetaan. Lisäksi on huolehdittava alanvaihtoon, koulutusvalintoihin ja koulutukseen hakeutumiseen tarvittavasta ohjauksesta ja neuvonnasta. Jos opiskeluoikeus on peruutettu vammaisuuden vuoksi, nuorta tai aikuista ei saa jättää yksin jatkosuunnitelmien kanssa. On määriteltävä taho, joka tekee jatkosuunnitelmat ja ohjaa vammaista nuorta tai aikuista eteenpäin.

Lisätietoja

Näkövammaisten Keskusliitto ry koulutuspoliittinen suunnittelija Sari Kokko, 050 401 5802, sari.kokko@nkl.fi


Vammaisfoorumi ry

Merja Heikkonen
puheenjohtaja

Pirkko Mahlamäki
pääsihteeri