Lausunto 23.5.2014
Var­hais­kas­va­tus­ta kos­ke­van lain­sää­dän­nön uu­dis­ta­mis­työ­ryh­män esi­tys

Ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön työ­ryh­mä­muis­tioi­ta ja sel­vi­tyk­siä 2014:11

Näkövammaisten Keskusliitto ry

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Taustaa

Näkövammaisten Keskusliitto ry on tutustunut varhaiskasvatuksen lainsäädäntöä uudistavan työryhmän esitykseen.
 
Pääministeri Kataisen hallitusohjelman mukaan laadukas ja saavutettavissa olevavarhaiskasvatus ja esiopetus taataan koko ikäluokalle. Ohjelman mukaan mm. säädetään laki varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamistyöryhmän tehtävänä oli valmistella hallitusohjelman mukaisesti päivähoitoa koskevat säädösehdotukset sekä arvioida esitysten taloudelliset ja yhteiskunnalliset sekä muut vaikutukset.
 
Varhaiskasvatuslakia säädettäessä on otettava huomioon YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen vammaisia lapsia käsittelevä 7 artikla, esteettömyyttä käsittelevä 9 artikla ja koulutusta käsittelevä 24 artikla. Lisäksi on otettava huomioon Suomen vammaispoliittisen ohjelman linjaukset. Esityksessä on nostettu hyvin esiin YK:n lasten oikeuksien sopimus. Näkövammaisten Keskusliitto huomauttaa sen koskevan myös vammaisia lapsia.

1 luku Yleiset säännökset

2 § Varhaiskasvatuksen määritelmä

Esityksen mukaan varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen hoidon, kasvatuksen ja opetuksen muodostamaa kokonaisuutta. Esitetty määritelmä ei tosiasiassa kerro, mitä varhaiskasvatuksella tarkoitetaan. Määritelmä vain tiivistää lyhyesti, mikä on varhaiskasvatus, mikä ei tässä ole riittävä.
 
Näkövammaisten Keskusliiton mielestä varhaiskasvatuksen määritelmää on laajennettava ja täsmennettävä. Määritelmässä on kuvattava tavat, joilla varhaiskasvatusta toteutetaan. Näitä ovat mm. päiväkoti ja perhepäivähoito sekä sairaalassa toteutettava varhaiskasvatus.

3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet

Pykälässä säädettäisiin varhaiskasvatuksen tavoitteista. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan varhaiskasvatuslaki olisi yksi keskeisin lapsiin kohdistuva säädös. Se korostaisi nykyistä päivähoitolakia selkeämmin lapsen oikeuksien ja lapsen edun huomioimista varhaiskasvatuksessa. Näkövammaisten Keskusliitto muistuttaa, että lapsen edun ja oikeuksien on oltava etusijalla kaikessa varhaiskasvatuksessa.
 
Pykälän toisessa momentissa luetellaan varhaiskasvatuksen tavoitteita. Siinä on luettelona koetettu kirjata mahdollisimman monta tavoitetta. Esitystapa on ongelmallinen, sillä luetteloa ei ole mahdollista saada täysin kattavaksi. Esitetystä tavoiteluettelosta puuttuu useita varhaiskasvatukseen sisältyviä tavoitteita. Näitä ovat esim. itsenäisyys, yhteistyökyky, koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen ja ympäristökasvatus. Tavoitteet olisi parempi esittää yleisemmällä tasolla. Esitystavassa mallia voisi ottaa perusopetuslain (628/1998) 2 §:stä, jossa määritellään perus- ja esiopetuksen tavoitteet.
 
Jos esityksessä oleva luettelo säilytetään, Näkövammaisten Keskusliitto esittää siihen seuraavia muutoksia.
 
Seitsemäntenä tavoitteena on tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja elinikäistä oppimista. Näkövammaisten Keskusliitto esittää tavoitteeseen lisättäväksi ainakin koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen tukemisen. Varhaiskasvatus on pohja, jolle rakentuvat perusopetus ja muu koulutus.
 
Kahdeksantena tavoitteena on tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tukea mahdollisimman varhain. Tarvittaessa tukea järjestetään moniammatillisena yhteistyönä. Näkövammaisen lapsen tuen tarve on yksilöllinen. Tukea on järjestettävä tarkoituksenmukaisesti ja riittävän ajoissa. Tuen järjestämisessä on tehtävä moniammatillista yhteistyötä esim. keskussairaaloiden kuntoutusohjaajien ja muiden näkövamma-alan ammattilaisten kanssa.
 
Kymmenentenä tavoitteena on varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tämän on koskettava varhaiskasvatuksen arjessa yhdenvertaisesti myös näkövammaisia lapsia.
 
Yhdestoista tavoite korostaa yhteistyötä ja kasvatuskumppanuutta varhaiskasvatushenkilöstön ja lapsen huoltajien välillä. Näkövammaisten huoltajien on voitava osallistua lapsensa varhaiskasvatuksen toteuttamiseen yhdenvertaisesti muiden huoltajien kanssa. Esimerkiksi viestinnän varhaiskasvatuksen ja perheiden välillä on oltava saavutettavaa myös näkövammaisille huoltajille.
 
Lisäksi tavoitteisiin on hyvä lisätä ainakin yhteistyökyky, itsenäisen toiminnan tukeminen ja ympäristökasvatus.

2 luku Varhaiskasvatuksen järjestäminen

Lapsivaikutusten arviointi

Näkövammaisten Keskusliitto esittää, että lukuun lisätään pykälä lapsivaikutusten arvioinnista. Arviointi on tehtävä, kun mietitään erilaisia varhaiskasvatuksen toteuttamistapoja kunnassa tai muussa varhaiskasvatuksen järjestäjätahossa.
 
Lastentarhanopettajaliitto, Talentia sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL korostivat omissa eriävissä mielipiteissään lapsivaikutusten arviointia. Näkövammaisten Keskusliitto esittää, että lapsivaikutusten arviointi on tehtävä, kun valmistellaan lainsäädäntöä, jolla on vaikutuksia lasten varhaiskasvatukseen, lasten hyvinvointiin tai kasvu- ja elinoloihin. Lisäksi lapsivaikutusten arviointi on tehtävä, kun valmistellaan valtion tai kunnan talousarviota, kunnassa valmistellaan lasten muiden palvelujen järjestämistä tai palveluverkkoa koskevia päätöksiä sekä laadittaessa maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista maakuntakaavaa, yleiskaavaa, kuntien yhteistä yleiskaavaa, asemakaavaa tai rakennusjärjestystä.

5 § Järjestämisestä vastuussa oleva kunta

Pykälän neljännen momentin mukaan kunta tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voisi järjestää sairaalassa potilaana olevalle lapselle varhaiskasvatusta siinä määrin kuin se hänen terveytensä tai muut olosuhteet huomioon ottaen olisi tarkoituksenmukaista.
 
Näkövammaisten Keskusliitto kannattaa esitettävää momenttia. Vaikkei säännös ole velvoittava, se korostaa lapsen mahdollisuutta osallistua varhaiskasvatukseen myös sairaalajaksojen aikana.

8 § Kehittävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö

Pykälän 1 momentin mukaan varhaiskasvatusympäristön olisi oltava kehittävä, terveellinen ja turvallinen. Lisäksi edellytettäisiin asianmukaisia toimitiloja ja toimintavälineitä. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan varhaiskasvatusympäristö kattaa toimintayksikön rakennetut tilat ja muun lähiympäristön, kuten piha-alueet. Fyysisen toimintaympäristön lisäksi se kattaa esim. psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön.
 
Näkövammaisten Keskusliitto vaatii, että pykälään lisätään varhaiskasvatusympäristön esteettömyys. Ellei varhaiskasvatusympäristö ole esteetön, vammaisten lasten yhdenvertainen osallistuminen varhaiskasvatukseen on vaarassa. Varhaiskasvatusympäristö sisältää myös mm. käytettävät tieto- ja viestintätekniset ratkaisut, joiden on oltava saavutettavia ja käytettäviä.

10 § Varhaiskasvatuksen monialainen yhteistyö

Suurin osa näkövammaisista lapsista osallistuu jossain lapsuuden vaiheessa varhaiskasvatukseen. Esityksen mukaan pykälässä korostetaan monialaisten palvelujen kokonaisuutta ja moniammatillista yhteistyötä. Näkövammaisten Keskusliitto huomauttaa, että näkövammaisten lasten kohdalla tavanomaisten yhteistyötahojen lisäksi merkityksellisiä yhteistyötahoja ovat näkövamma-alan ammattilaiset. Heitä ovat mm. keskussairaaloiden kuntoutusohjaajat, Näkövammaisten Keskusliiton lasten kuntoutuksen työntekijät ja erityisesti esiopetusvaiheessa oppimis- ja ohjauskeskus Onervan ohjauspalvelujen työntekijät. Näiden on sisällyttävä pykälässä mainittuihin tahoihin, vaikka Yksittäisen lapsen asioissa tapahtuvasta yhteistyöstä säädettäisiin tarkemmin pykälissä 16-19 ja 25.

3 luku Lapsen ja lapsen huoltajien asema ja oikeudet

14 § Varhaiskasvatuksen keskeyttäminen ja paikan säilyminen

Lapsen oikeus osallistua varhaiskasvatukseen samassa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa säilyy, vaikka lapsi ei osallistu varhaiskasvatukseen isyysrahajaksojen aikana. Lisäksi lapsen oikeus osallistua varhaiskasvatukseen samassa päiväkodissa on säilytettävä mahdollisuuksien mukaan, vaikka lapsi ei osallistu varhaiskasvatukseen, kun hänen huoltajallaan on oikeus saada perheen muusta lapsesta äitiys- tai vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa.
 
Näkövammaisten lasten kohdalla on tärkeää, että varhaiskasvatusryhmä ja henkilöstö säilyvät mahdollisimman samoina. Tuttu ympäristö ja päivähoidon säännöllisyys ovat ensiarvoisen tärkeitä. Monesti päivähoitopaikan henkilöstö on saanut koulutusta näkövammaisen lapsen ohjaamiseen ja muuhun näkövammaisuuteen liittyvään. Lisäksi päivähoitopaikassa voi olla käytössä tapoja, menetelmiä tms., joilla tuetaan näkövammaisen lapsen kasvua ja kehitystä. Näiden jatkuvuutta ei saa vaarantaa. Tämän vuoksi Näkövammaisten Keskusliitto esittää, että yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan erikseen vammaisten lasten asema.

16 § Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki

Varhaiskasvatuksessa on tarkoitus ottaa käyttöön vastaava kolmiportaisen tuen malli kuin perusopetuksessa. Näkövammaisten Keskusliitto muistuttaa, että tärkeintä on lapsen saama oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen tuki. Se ei saa jäädä toteutumatta byrokratiaan liittyvien seikkojen vuoksi.
 
Lapsella voi olla tuen tarvetta monesta syystä. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tuki voisi sisältää tarvittavia pedagogisia järjestelyjä ja esim. erityisopettajan palveluja, tulkitsemis- ja avustajapalveluja tai apuvälineiden käyttöä. Tuen tarpeet olisi tarvittaessa otettava huomioon henkilöstön määrässä, henkilöstörakenteessa tai lasten määrässä.
 
On välttämätöntä, että näkövammainen lapsi saa varhaiskasvatuksessa sen tuen, mitä hän näkövamman vuoksi tarvitsee. Lisäksi on huolehdittava monivammaisten näkövammaisten lasten tuen tarpeen toteutumisesta. Näkövammaisen lapsen on saatava varhaiskasvatukseen henkilökohtainen avustaja, mikäli se on lapsen tarpeen ja edun mukaista. Apuvälineiden käyttöön on rohkaistava ja varhaiskasvatuksen henkilöstön on osattava käyttää näkövammaisella lapsella olevia apuvälineitä. Näkövammaista lasta on rohkaistava ja ohjattava toimimaan muiden lasten kanssa sekä opettelemaan sosiaalisia, vuorovaikutus- ja omatoimisuustaitoja. Sokeiden lasten kohdalla on tärkeää kannustaa lasta käsien käyttöön sekä tutustuttaa häntä pisteaakkosiin ja pistekirjoitukseen silloin, kun näkevät lapset tutustuvat kirjaimiin. Käsien käyttöä ja kuvalukemista on suositeltavaa harjoitella myös mm. koskettelukirjojen avulla. Näkövammaisen lapsen varhaiskasvatuspaikka voi lainata kirjoja Celia-kirjastosta, joka on koko maata palveleva valtion erikoiskirjasto.
 
Henkilöstön määrästä ja henkilöstörakenteesta esitetään säädettäväksi pykälissä 35 ja 38. Näkövammaisten Keskusliitto ottaa kantaa henkilöstörakenteeseen jäljempänä tässä lausunnossa.
 
Pykälän 3 momentin mukaan lapsen kehityksen ja oppimisen edistäminen suunniteltaisiin, toteutettaisiin ja arvioitaisiin yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen huoltajien kanssa. Tarvittaessa tehtäisiin yhteistyötä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen tai muiden viranomaisten kanssa. Tuen tarve ja toteutettavat toimenpiteet kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.
 
Näkövammaisten lasten kohdalla on välttämätöntä tehdä yhteistyötä näkövamma-alan asiantuntijoiden kanssa. Näitä ovat mm. keskussairaaloiden kuntoutusohjaajat, Näkövammaisten Keskusliiton lasten kuntoutuksen työntekijät sekä etenkin esiopetusvaiheessa oppimis- ja ohjauskeskus Onervan ohjaavat opettajat. Lapsen tuen tarve ja toteutettavat toimenpiteet on kirjattava, riittävän tarkasti ja yksiselitteisesti, lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tämä on tehtävä tiiviissä ja aidossa yhteistyössä näkövammaisen lapsen huoltajien kanssa.

17 § Lapsen kehityksen ja oppimisen tehostettu tuki

Jos 16 §:ssä säädettävä tuki ei ole riittävää, lapselle on annettava tehostettua tukea. Tehostettu tuki perustuisi pedagogiseen arvioon. Esityksen mukaan tuen tarpeen ja tarvittavat tukitoimet arvioisi varhaiskasvatukseen osallistuva henkilöstö. Arvio tehtäisiin yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön, lapsen huoltajien ja muiden mahdollisten tahojen kanssa. Tehostetun tuen tarve ja toteutettavat tukitoimenpiteet kirjattaisiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.
 
Näkövammaisten Keskusliitto edellyttää, että näkövammaisten lasten kohdalla tuen tarvetta, tukimuotoja ja muita näkövammaisen lapsen varhaiskasvatukseen osallistumisen kannalta keskeisiä asioita suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan yhteistyössä lapsen huoltajien ja näkövamma-alan ammattilaisten kanssa. Heitä ovat mm. keskussairaaloiden kuntoutusohjaajat, Näkövammaisten Keskusliiton lasten kuntoutuksen työntekijät ja erityisesti esiopetusvaiheessa oppimis- ja ohjauskeskus Onervan ohjaavat opettajat. Tämän yhteistyön on oltava aitoa, sillä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä ei välttämättä ole riittävää tietoa näkövammaisen lapsen ohjaamisesta, kasvusta ja kehityksestä. On välttämätöntä, että henkilöstö käyttää työnsä ja ammattitaitonsa tukena näkövamma-alan asiantuntijatahoja.
 
Pykälässä esitetty pedagoginen selvitys on suora lainaus perusopetuslaista (628/1998). Nuorimmat varhaiskasvatukseen osallistuvat lapset ovat alle vuoden ikäisiä vauvoja. Pienten lasten kohdalla ei ole tarkoituksenmukaista puhua pedagogisesta arviosta ja sen tekemisestä pedagogisen osaamisen pohjalta. Heidän kohdallaan varhaiskasvatuksessa ei useinkaan ole kyse pedagogiikasta, joten on suositeltavaa tarkastella kriittisesti käytettävää terminologiaa. Pedagogisen arvion sisältöä on täsmennettävä tai käytettävä termi on vaihdettava esim. tehostetun tuen arvioksi. Lisäksi sen on sisällettävä laajasti kaikki pienen lapsen hyvinvointiin liittyvät näkökulmat. Pienen lapsen kasvua ja kehitystä on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja ilman pedagogisen ajattelun painotusta.

18 § Lapsen kehityksen ja oppimisen erityinen tuki

Erityisen tuen tarve voi aiheutua esim. lapsen vammasta tai pitkäaikaissairaudesta. Esityksen mukaan erityistä tukea järjestettäisiin lähtökohtaisesti tavanomaisen varhaiskasvatuksen yhteydessä. Se voitaisiin myös järjestää osittain tai kokonaan erityisryhmässä tai muussa soveltuvassa paikassa, jos se on lapsen edun mukaista.
 
Näkövammaisten Keskusliiton mielestä on tärkeää, että näkövammaisten lasten varhaiskasvatus järjestetään ensisijassa muun varhaiskasvatuksen yhteydessä. Tämän ensisijaisuuden on näyttävä myös pykälätasolla. Muu järjestämispaikka voi tulla kyseeseen vain silloin, jos se on tosiasiassa lapsen edun mukaista.
 
Pykälän mukaan lapsen kehityksen ja oppimisen erityinen tuki suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen huoltajien kanssa sekä tarvittaessa moniammatillisessa yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen tai muiden viranomaisten kanssa.
 
Näkövammaisten Keskusliitto muistuttaa todellisen yhteistyön merkityksestä. On välttämätöntä suunnitella, toteuttaa ja arvioida näkövammaisen lapsen tarvitsema tuki yhdessä huoltajien ja näkövamma-alan ammattilaisten kanssa. Näin taataan näkövammaiselle lapselle hyvä kasvun ja kehityksen tuki.
 
Varhaiskasvatuksen järjestäjän on tehtävä erityisen tuen antamisesta kirjallinen päätös, johon on muutoksenhakuoikeus. Erityisen tuen päätöksestä tulisi käydä ilmi lapsen varhaiskasvatuksen järjestämispaikka ja tarvittavat tukitoimet.
 
Näkövammaisten Keskusliitto pitää hyvänä, että erityisen tuen antamisesta tehdään muutoksenhakukelpoinen päätös. On välttämätöntä, että päätökseen kirjataan kaikki näkövammaisen lapsen varhaiskasvatukseen osallistumisen kannalta oleelliset tukitoimet. Tukitoimet sisältävät myös henkilöstön ammatilliseen osaamiseen ja sen kehittämiseen liittyvät tarpeet. Lisäksi siihen on kirjattava varhaiskasvatuksen järjestämispaikka.
 
Esityksen mukaan ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä olisi hankittava lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta vastaavilta henkilöitä ja varhaiskasvatuksen erityisopettajalta pedagoginen selvitys lapsen saamasta kehityksen ja oppimisen tuesta sekä kokonaistilanteesta. Tämän jälkeen olisi arvioitava, tarvitaanko erityisen tuen päätöksen valmistelemiseksi vielä muuta selvitystä, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon tai muiden viranomaisten asiantuntijalausuntoja.
 
Näkövammaisten Keskusliitto huomauttaa, ettei varhaiskasvatuksen henkilöstöllä todennäköisesti ole riittävää asiantuntemusta arvioida näkövammaisen lapsen tuen tarpeita. Tähän tarvitaan yhteistyötä näkövamma-alan ammattilaisten kanssa. Lisäksi tarvittanee silmälääkärin ja/tai keskussairaalan kuntoutusohjaajan lausunto. Pedagogisen selvityksen sisältöä on terävöitettävä tai sen sijasta on suositeltavaa käyttää termiä, joka sopii paremmin varhaiskasvatukseen. Kyse on pienten lasten kasvusta ja kehityksestä, jolla ei välttämättä ole juurikaan tekemistä pedagogiikan kanssa. Pedagoginen selvitys ohjaa liiaksi perusopetukseen. Näkövammaisten lasten kohdalla erityisen tuen päätös on ehdottomasti tehtävä yhteistyössä lapsen huoltajien kanssa.
 
Esityksen mukaan lapsen erityisen tuen tarve olisi kirjattava lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Näkövammaisten Keskusliitto kannattaa esitystä.
 
Lapsen erityisen tuen tarvetta olisi arvioitava säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Jos lapselle annettavat tukimuodot eivät olisi riittäviä, lapsesta olisi tehtävä uusi pedagoginen selvitys ja hänelle olisi tehtävä uusi erityisen tuen päätös. Samoin päätöstä olisi tarkistettava tai se olisi kumottava, jos tuen tarve vähenee tai muuttuu.
 
Näkövammaisten Keskusliitto kannattaa tuen tarpeen säännöllistä arvioimista. On kuitenkin mietittävä, onko pedagogisen selvityksen tekeminen aina tarpeen. Jos on selkeästi nähtävissä, millä muutetuilla tai uusilla tukitoimilla näkövammaisen lapsen tuen tarve toteutuu, päätös on suositeltavaa voida tehdä suoraan.
 
Perusopetuslaissa (628/1998) erityisestä tuesta säädetään 17 §:ssä. Sen 4 momentti antaa mahdollisuuden tehdä erityisen tuen päätös suoraan ilman edeltäviä tuen vaiheita, jos oppilaan vamman, sairauden, kehityksen viivästymän, tunne-elämän häiriön tai muun vastaavan syyn perusteella on selvää, että oppilas tarvitsee erityistä tukea. Päätös voidaan tehdä jo ennen esi- tai perusopetuksen alkamista tai niiden aikana.
 
Näkövammaisten Keskusliitto esittää vastaavan momentin säätämistä varhaiskasvatuslain erityistä tukea koskevaan 18 §:ään. Näkövammaisten lasten tarvitsemat tukitoimet ja erityisjärjestelyt ovat useimmiten tiedossa. Tällöin ei ole tarkoituksenmukaista, että näkövammaisen lapsen varhaiskasvatuksessa lähdetään kokeilemaan asioita, joiden tiedetään olevan riittämättömiä. On lapsen ja perheen kannalta välttämätöntä, että näkövammainen lapsi saa tarvitsemansa tuen oikeaan aikaan ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

19 § Osallisuus ja vaikuttaminen

Esityksen mukaan varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. Huoltajille on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.
 
Näkövammaisten Keskusliitto kannattaa osallisuuteen ja vaikuttamiseen liittyvää yleissäännöstä. Näkövammaisten lasten mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Samoin näkövammaisten huoltajien on voitava osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin yhdenvertaisesti muiden huoltajien kanssa. Kodin ja perheen kunnioittamista käsittelee myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 23 artikla.
 
Pykälän 2 momenttiin esitetään voimassa olevan päivähoitolain 11 a §:n 1 momenttiin sisältyvää säännöstä, jonka mukaan kunnan on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä varhaiskasvatus lapsen huoltajien toivomassa muodossa. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lapsen huoltajien mielipiteet ja toiveet on otettava huomioon ja pyrittävä löytämään järjestämistapa, joka parhaiten vastaa lapsen ja perheen tarpeita ja toiveita.
 
Näkövammaisten vanhempien voi olla vaikea kuljettaa lasta varhaiskasvatukseen, jos järjestämispaikka on hankalasti saavutettavissa. Tämän vuoksi Näkövammaisten Keskusliitto esittää yksityiskohtaisiin perusteluihin lisäystä perheiden erityistarpeiden huomioon ottamisesta. Tällainen erityistarve voi olla esim. vanhemman näkövamma.
 
Näkövammaisen lapsen kannalta on tärkeää, että varhaiskasvatuksen ryhmä säilyy kohtalaisen samana koko toimintavuoden ajan. Näkövammaiselle lapselle pysyvät, tutut ja turvalliset aikuiset ovat tärkeitä. Lisäksi henkilöstö on usein saanut koulutusta näkövammaisuudesta ja näkövammaisen lapsen kasvusta, kehityksestä ja ohjaamisesta. Näkövammaisten lasten ei välttämättä ole yhtä helppoa ja nopeaa solmia kontakteja muihin lapsiin. Ryhmän tuttuus ja pysyvyys tukevat myös sosiaalisten taitojen kehitystä.

4 luku Menettelysäännökset

20 § Ohjaus ja neuvonta

Pykälän mukaan kunnan on järjestettävä varhaiskasvatukseen oikeutetun lapsen huoltajille neuvontaa ja ohjausta heidän käytettävissään olevista varhaiskasvatuspalveluista sekä varhaiskasvatusta tukevista palveluista. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan varhaiskasvatusta tukevia palveluja olisivat esim. erilaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.
 
Näkövammaisten Keskusliitto kannattaa ohjausta ja neuvontaa koskevan säännöksen lisäämistä. Näkövammaisten lasten huoltajille on kerrottava myös palveluista ja tukitoimista, joihin varhaiskasvatukseen osallistuvalla näkövammaisella lapsella on oikeus. Ei voida olettaa, että perheellä on tätä tietoa.

5 luku Varhaiskasvatuksen suunnittelu ja arviointi

25 § Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma

Pykälän mukaan varhaiskasvatukseen päiväkodissa tai perhepäivähoidossa osallistuvalle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Sen tavoitteena olisi huomioida lapsen yksilöllisen tuen tarpeet, vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet sekä huoltajien näkemykset varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Suunnitelma laadittaisiin yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen huoltajien kanssa. Laatimiseen voisivat tarvittaessa osallistua myös muut tahot.
 
Näkövammaisten Keskusliitto kannattaa varhaiskasvatussuunnitelman laatimista. Suunnitelma on laadittava yhteistyössä kaikkien tarvittavien tahojen kanssa. Varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön, lapsen huoltajien ja muiden tarvittavien tahojen kanssa on kirjattava pykälätasolle. Sitä ei voida jättää vain yksityiskohtaisiin perusteluihin.
 
Varhaiskasvatussuunnitelman on oltava linjassa muiden lapselle tehtyjen suunnitelmien, kuten kuntoutussuunnitelma tai palvelusuunnitelma, kanssa. Huomiota on kiinnitettävä asiakirjojen sitovuuteen, jotta ne eivät jää vain toteutumattomiksi suosituksiksi.
 
Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan varhaiskasvatussuunnitelma olisi tarkistettava tarpeen mukaan ja vähintään kerran vuodessa. Aloite suunnitelman tarkistamiseksi voisi tulla varhaiskasvatuksen henkilöstöltä, muulta viranomaiselta tai lapsen huoltajilta.
 
Varhaiskasvatussuunnitelman tarkistaminen on kirjattava pykälätasolle. Sitä ei voida jättää vain kirjaukseksi yksityiskohtaisiin perusteluihin.

7 luku Henkilöstön mitoitus, rakenne ja täydennyskoulutus

35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus

Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lapsella olevat 16-18 §:n mukaiset tuen tarpeet voitaisiin tarvittaessa ottaa huomioon henkilöstön määrässä, henkilöstörakenteessa tai lasten määrässä. On välttämätöntä, että tästä säädetään suoraan pykälätasolla. Näkövammaisten lasten kannalta asia on merkittävä. Sitä ei voi jättää pelkäksi toteamukseksi yksityiskohtaisissa perusteluissa.
 
Näkövammaisten Keskusliitto esittää, että ryhmässä, jossa on tehostetun tai erityisen tuen lapsia, ryhmäkokoa pienennetään siten, että yksi tehostetun tai erityisen tuen lapsi on kahden lapsen paikalla. Tällöin esim. alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jossa on yksi näkövammainen erityisen tuen lapsi, enimmäisryhmäkoko on yksitoista (11) lasta. Näkövammaisten Keskusliitto kannattaa eriävissä mielipiteissä olevaa Lastentarhanopettajaliiton esitystä, jonka mukaan ryhmässä, jossa on vain tehostetun tai erityisen tuen lapsia, saa olla enintään kahdeksan (8) lasta.

38 § Perhepäivähoidon henkilöstön mitoitus

Pykälässä säädettäisiin perhepäivähoidon henkilöstön mitoituksesta. Näkövammaisten Keskusliitto huomauttaa, ettei pykälässä eikä sen yksityiskohtaisissa perusteluissa ole mitään mainintaa lapsista, jotka saavat 16-18 §:ssä säädettyä yleistä, tehostettua tai erityistä tukea. Monet näkövammaiset lapset aloittavat varhaiskasvatuksen perhepäivähoidossa. On välttämätöntä, että tukea tarvitseva lapsi otetaan huomioon perhepäivähoidon ryhmäkoossa, ja että tästä säädetään pykälätasolla. On säädettävä, että perhepäivähoidossa oleva tehostetun tai erityisen tuen piirissä oleva lapsi on kahden lapsen paikalla.

40 § Täydennyskoulutus

Toiminnan järjestäjän on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstö osallistuu riittävästi ammattitaitoa ylläpitävään ja kehittävään täydennyskoulutukseen. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan riittävänä määränä on pidetty 3-10 koulutuspäivää vuodessa työntekijää kohden (HE 168/2004 VP).
 
Näkövammaisten lasten kannalta on välttämätöntä, että varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on näkövammaisuuteen ja näkövammaisen lapsen ohjaamiseen liittyvää osaamista. Henkilöstön on voitava osallistua koulutukseen, joka lisää heidän ammattitaitoaan. Koulutuksen on oltava tosiasiassa mahdollista myös perhepäivähoitajille, jotka työskentelevät yksin.

8 luku Tietojen vaihto ja salassapito

42 § Oikeus poiketa salassapitovelvoitteista

Pykälässä säädettäisiin kattavasti tietojen luovuttamisesta eri tilanteissa. Näkövammaisten Keskusliitto huomauttaa, että lapsen huoltajalle on kerrottava, mitä lapsen tietoja luovutetaan ja kenelle niitä luovutetaan.

Muita huomioita

Oikeus näköä korvaaviin taitoihin
 Näkövammaisten Keskusliitto edellyttää, että sokeilla ja vaikeasti heikkonäköisillä lapsilla on oltava oikeus ja todellinen mahdollisuus mm. harjoitella käsien käyttöä, tutustua ympäristöön näköä korvaavilla tavoilla ja saada valmiuksia pistekirjoituksen ja kuvalukemisen oppimiseen. Lisäksi esim. leikeissä on huolehdittava, että näkövammainen lapsi voi osallistua yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.
 
Valtion ohjausjärjestelmä
Työryhmä katsoo, että varhaiskasvatuksen ohjausjärjestelmän tulisi koostua opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Opetushallituksesta, aluehallintovirastoista ja kunnista. Näkövammaisten Keskusliitto kannattaa ajatusta.
 
Muutoksenhaku
Näkövammaisten Keskusliitto esittää, että varhaiskasvatuslakiin säädetään oma pykälä muutoksenhausta. Se selkiyttäisi lakia ja antaisi helpommin tiedon, millä tavoin mm. erityisen tuen päätökseen haetaan muutosta.

Lausunnon keskeinen sisältö

  • Varhaiskasvatuksen määritelmää on laajennettava ja täsmennettävä. Määri-telmässä on kuvattava tavat, joilla varhaiskasvatusta toteutetaan.
  • Lapsen edun ja oikeuksien on oltava etusijalla kaikessa varhaiskasvatuksessa.
  • Varhaiskasvatuksen tavoitteet olisi parempi esittää yleisellä tasolla. Mallia voisi ottaa esim. perusopetuslain 2 §:stä. Jos tavoiteluettelo säilytetään, Nä-kövammaisten Keskusliitto esittää muutoksia tavoitteisiin 7, 8, 10 ja 11. Lisäk-si se esittää joitain lisäyksiä.
  • Lukuun 2 on lisättävä pykälä lapsivaikutusten arvioinnista.
  • Varhaiskasvatuksen järjestäminen sairaalassa potilaana olevalle lapselle on kannatettavaa.
  • pykälään 8 on lisättävä varhaiskasvatusympäristön esteettömyys. Sen on tarkoitettava myös mm. tieto- ja viestintätekniikan saavutettavuutta ja käytet-tävyyttä.
  • Tärkeitä yhteistyötahoja ovat näkövamma-alan ammattilaiset.
  • Näkövammaisten lasten kohdalla on tärkeää, että varhaiskasvatusryhmä ja henkilöstö säilyvät mahdollisimman samoina.
  • Tärkeintä on lapsen saama oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen tuki. Se ei saa jäädä toteutumatta byrokratiaan liittyvien seikkojen vuoksi.
  • Lapsen on tarvitessaan saatava henkilökohtainen avustaja. Lisäksi häntä on rohkaistava apuvälineiden käyttöön ja henkilöstön on osattava käyttää lapsen apuvälineitä. lasta on rohkaistava ja ohjattava toimimaan muiden lasten kanssa sekä opettelemaan sosiaalisia, vuorovaikutus- ja omatoimisuustaitoja. Sokeiden lasten kohdalla on tärkeää kannustaa lasta käsien käyttöön sekä tutustuttaa häntä pisteaakkosiin, pistekirjoitukseen, kohokuviin ja kuvalukemiseen.
  • Lapsen tuen tarve ja toteutettavat toimenpiteet on kirjattava, riittävän tarkasti ja yksiselitteisesti, lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.
  • Tuen tarvetta, tukimuotoja ja muita varhaiskasvatukseen osallistumisen kan-nalta keskeisiä asioita on suunniteltava, toteutettava ja arvioitava yhteistyössä huoltajien ja näkövamma-alan asiantuntijoiden kanssa.
  • Pedagogisen arvion sisältöä on täsmennettävä ja sen on sisällettävä laajasti kaikki pienen lapsen hyvinvointiin liittyvät näkökulmat. Pienen lapsen kehitystä on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja ilman pedagogisen ajattelun painotusta.
  • On tärkeää, että näkövammaisten lasten varhaiskasvatus järjestetään ensisijassa muun varhaiskasvatuksen yhteydessä. Tämän tulisi näkyä myös pykälätasolla. Muu järjestämistapa voi tulla kyseeseen vain silloin, kun se on lapsen edun kannalta välttämätöntä.
  • On hyvä, että erityisestä tuesta tehdään muutoksenhakukelpoinen päätös. Päätökseen on kirjattava kaikki varhaiskasvatukseen osallistumisen kannalta oleelliset tukitoimet. Lisäksi siihen on kirjattava varhaiskasvatuksen järjestä-mispaikka.
  • Erityisen tuen päätös on ehdottomasti tehtävä yhteistyössä lapsen huoltajien kanssa. Yhteistyön on oltava vahvaa ja todellista. Tämä velvoite koskee kaikkea 16-18 §:n mukaista tukea.
  • On kannatettavaa, että erityisen tuen tarve kirjataan lapsen varhaiskasva-tussuunnitelmaan.
  • Erityisen tuen tarvetta on suositeltavaa arvioida säännöllisesti.
  • On mietittävä, onko pedagogisen selvityksen tekeminen aina tarpeen. Jos on selkeästi nähtävissä, millä muutetuilla tai uusilla tukitoimilla näkövammaisen lapsen tuen tarve toteutuu, päätös on suositeltavaa voida tehdä suoraan.
  • Osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvän yleissäännöksen on koskettava yhdenvertaisesti myös näkövammaisia lapsia ja näkövammaisia huoltajia.
  • Huoltajien näkövammaisuus voi asettaa rajoituksia esim. varhaiskasvatuspaikan sijaintiin. Jotta yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen toteu-tuu, nämä tarpeet on otettava vakavasti.
  • Näkövammaisen lapsen kannalta on tärkeää, että varhaiskasvatuksen ryh-mä säilyy kohtalaisen samana koko toimintavuoden ajan.
  • Ohjaus ja neuvonta on toteutettava saavutettavasti
  • Varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen on kannatettavaa. Suunnitelma on laadittava yhteistyössä kaikkien tarvittavien tahojen kanssa. Tämä ja varhaiskasvatussuunnitelman tarkistaminen on kirjattava pykälätasolle.
  • Päiväkotiryhmässä, jossa on tehostetun tai erityisen tuen lapsia, ryhmäkokoa on pienennettävä siten, että yksi tehostetun tai erityisen tuen lapsi on kahden lapsen paikalla. Vastaava säännös on tehtävä perhepäivähoitoa kos-kevaan 38 §:ään.
  • Varhaiskasvatuslakiin on säädettävä oma pykälä muutoksenhausta.

Lisätietoja

koulutuspoliittinen suunnittelija Sari Kokko, 050 401 5802, sari.kokko@nkl.fi
lasten aluesihteeri Riitta Laakso, 352 1645, riitta.laakso@nkl.fi

Jukka Tahvanainen
toimitusjohtaja

Merja Heikkonen
järjestöjohtaja