Lausunto 27.2.2013
Var­hais­kas­va­tus­ta kos­ke­va lain­sää­dän­tö uu­dis­tuu - Kuu­le­mis­ti­lai­suus 20.2.2013

Vammaisfoorumi ry
Handikappforum rf
Finnish Disability Forum

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Taustaa

Vammaisfoorumi ry kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta tulla kuultavaksi varhaiskasvatuksen lainsäädäntöä uudistettaessa.

Vammaisfoorumi on 30 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, joka jäsenjärjestöjensä kautta edustaa yli 320 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä. Järjestön kotimainen vaikuttamistoiminta keskittyy vammaisten yhdenvertaisen osallistumisen turvaamiseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut hallitusohjelmaan perustuen työryhmän valmistelemaan varhaiskasvatusta koskevien säädösten uudistamista. Työryhmän toimikausi on 7.12.2012 – 28.2.2014. Uudistusta koskeva hallituksen esitys annetaan eduskunnalle kevätistuntokaudella 2014.

Varhaiskasvatuslain lähtökohta

Varhaiskasvatuslain lähtökohtana tulee olla lapsen etu ja lasten oikeuksien sopimus, perheiden kasvatustyön tukeminen, ennalta ehkäisevä työ, varhainen tuki ja varhainen puuttuminen, inkluusionäkökulma sekä jokaisen lapsen oikeus kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi ja kansalaiseksi.

Vammaisten lasten osalta on otettava huomioon YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artikla, joka käsittelee vammaisia lapsia. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 2007. Vaikka Suomi ei ole ratifioinut sopimusta, se on allekirjoituksella sitoutunut siihen, ettei uutta sopimuksen vastaista lainsäädäntöä enää hyväksytä.

Valtakunnalliset varhaiskasvatuksen perusteet antavat hyvän pohjan varhaiskasvatuslain säätämiselle ja kehittämiselle. Lisäksi ne antavat hyvän taustan mm. lapsen tuen ja erityisen tuen tarpeiden huomioonottamiselle. Esimerkiksi Helsingin kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on selkeästi kuvattu mm. tuen tarpeiden kolmiportaisuus ja siihen liittyvät toimintatavat.

Varhaiskasvatuksen perustehtävä tulee olla lapsen tukeminen. Kaikkien lasten ohjauksen on tapahduttava yleisten periaatteiden mukaisesti, jotta lapset saavat mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen kehittymiseen. Varhaisvuosien erityiskasvatus on osa yleistä varhaiskasvatusta, ja sitä on toteutettava inkluusioperiaatteen mukaisesti.

Varhaiskasvatuksen sisällöllinen vastuu ja kehittäminen

Varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirrettiin vuoden 2013 alussa sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Varhaiskasvatuslakia säädettäessä on tarkasteltava varhaiskasvatuksen sisällöllisen vastuun ja kehittämisen siirtämistä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta Opetushallitukselle. Siirto edellyttää resurssien siirtämistä hallinnon alojen välillä. Kyseessä olisi selkeä jatkumo lainsäädännön valmistelun, ohjauksen ja hallinnon siirtämiselle sosiaali- ja terveysministeriöltä opetus- ja kulttuuriministeriölle. Muutoksella taattaisiin varhaiskasvatuksen laadullinen seuranta sekä yhteinen linja esiopetuksen ja perusopetuksen opinpolkujen kanssa.

Varhaiskasvatuksen määrittely

Varhaiskasvatuslaissa on selkeästi määriteltävä, mitä varhaiskasvatus on ja keitä se koskee. Siinä on myös määriteltävä, missä varhaiskasvatusta annetaan ja kuka sitä antaa. Lisäksi kaikessa varhaiskasvatuksessa on korostettava lapsen edun ja oikeuksien ensisijaisuutta.

Lapsen oikeus hyvään lapsuuteen muiden kanssa

Jokapäiväinen toiminta ja tavallinen arki rutiineineen ja juhlineen on lapselle tärkeää. Tähän ei vaikuta, onko lapsella erityisen tuen tarvetta vai ei. Tärkeitä asioita ovat mm. ihmissuhteet, osallistuminen, kommunikointi muiden kanssa ja leikki. Näissä asioissa vammainen lapsi tai muu lapsi, jolla on erityisen tuen tarvetta, voi tarvita enemmän ohjausta ja tukea kuin lapset yleensä. Aikuiset ja ryhmän muut lapset voivat toimia osallistavina.

Ryhmäkoot ja henkilöstön pätevyysvaatimukset

Varhaiskasvatuslaissa tulee säätää lapsiryhmien koosta määrittelemällä ryhmän enimmäiskoko. Lapsiryhmän enimmäiskoon määrittely on välttämätöntä, jotta ryhmässä olevien aikuisten määrää lisäämällä ei kasvateta lapsiryhmää kohtuuttoman suureksi.

Varhaiskasvatuslaissa on säädettävä lapsiryhmää kohti olevasta aikuisten määrästä ja henkilöstön pätevyysvaatimuksista. Lapsiryhmässä tulee olla esim. vähintään kaksi (2) varhaiskasvatuksen pedagogisen koulutuksen tai lastentarhanopettajan koulutuksen saanutta henkilöä.

Lisäksi on määriteltävä suhdeluku, kuinka monta lasta ryhmässä voi olla yhtä aikuista kohden.

Lapsiryhmän koosta on säädettävä myös tilanteissa, joissa ryhmän kaikilla tai osalla lapsista on erityisen tuen tarvetta. Näiden ryhmien osalta on säädettävä myös varhaisvuosien erityispedagogisen henkilöstön tai erityislastentarhanopettajien määrästä.

Jokaisella kunnalla ja muulla varhaiskasvatuspalveluiden tuottajalla on oltava varmistettuna erityispedagogiset palvelut ja tuki silloin, kun niitä tarvitaan.

Varhaiskasvatuslaissa on säädettävä kiertävien erityislastentarhanopettajien määrästä varhaiskasvatuksessa. Kiertäviä erityislastentarhanopettajia on oltava tosiasiallista tarvetta vastaava määrä. Vammaisfoorumi esittää, että laissa säädetään suhdeluku, kuinka monta varhaiskasvatuksessa olevaa lasta voi olla yhden kiertävän erityislastentarhanopettajan vastuulla.

Lisäksi laissa on säädettävä muun erityisen tuen riittävästä määrästä ja sen viemisestä lapsen jokapäiväiseen toimintaan. Tällaista erityistä tukea antavat mm. terapeutit ja psykologit.

Varhaiskasvatuksen keskeinen merkitys etenkin varhaisessa tunnistamisessa ja varhaisessa tukemisessa on otettava vakavasti. Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on oltava koulutus, joka mahdollistaa tämän toteutumisen myös käytännössä.

Erityisen tuen määritelmä ja kolmiportainen tuki

Vammaisfoorumin mielestä on tärkeää, että varhaiskasvatuslaissa määritellään erityinen tuki ja ainakin sen vähimmäissisältö. Vähimmäissisällöstä ei saa muodostua enimmäissisältöä. Lisäksi on harkittava, tulisiko varhaiskasvatuksessa ottaa käyttöön perusopetuksessa käytössä oleva kolmiportainen tuki (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki).

Varhaiskasvatuksen ja sen lainsäädännön tulee olla osa jatkumoa, johon kuuluvat myös esiopetus ja perusopetus. Kyse on kokonaisuudesta, joten myös terminologian on suositeltavaa olla ainakin osittain yhtenäistä.

Lapsen saama ja tarvitsema tuki

Nykyisin lapsi, jolla on tarvetta erityiseen tukeen, voi olla vanhan käytännön mukaisesti ns. kahdenlapsen paikalla, jolloin lapsiryhmän kokoa on pienennetty yhdellä. Käytännössä lapsiryhmän koko voi olla eri paikoissa hyvin erilainen, joten ns. kahden lapsen paikalla oleminen ei takaa lapselle hänen tarvitsemaansa tukea.

Vammaisfoorumista on välttämätöntä, että lapsen tarvitsema ja saama tuki määritellään nykyistä selkeämmin. Tuen tarpeen määrittelyssä on tehtävä moniammatillista yhteistyötä lapsen kannalta oleellisten ammattihenkilöiden ja lapsen vanhempien/huoltajien kanssa. Lapsen saama tuki on toteutettava yhteistyönä, jossa lapsen henkilökohtaiset tavoitteet ovat aikuisten toiminnan keskiössä.

Kun lapsella on tehostetun tai erityisen tuen tarvetta, on hyödynnettävä moniammatillisuutta sekä ammatti- ja hallintokuntarajat ylittävää yhteistyötä ja osaamista yhdessä vanhempien/huoltajien kanssa.

Lapsen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan

Varhaiskasvatuslaissa on otettava huomioon vammaisen lapsen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan silloin, kun se on tarpeellista ja lapsen edun mukaista. Varhaiskasvatuksessa henkilökohtaisen avustajan tarkoituksena on ohjata ja avustaa lasta kaikkeen toimintaan osallistumisessa, sosiaalisissa suhteissa ja niiden ylläpitämisessä sekä toiminnoissa, jotka ovat lapsen kehityksen kannalta tarpeellisia, ja joista hän ei suoriudu ilman toisen ihmisen apua. Henkilökohtaisen avustajan työpanos on kohdistettava nimenomaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen avustamiseen eikä muun ryhmän apuopettajana olemiseen.

Oikeus omaan kieleen ja näköä korvaaviin taitoihin

Lapsella on oltava oikeus kommunikointiin omalla äidinkielellään (suomi, ruotsi, saame ja viittomakieli). Lisäksi lapsella on oltava oikeus kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen tukeen riippumatta siitä, käyttääkö lapsi puhetta tai puhetta tukevaa tai korvaavaa kommunikointimenetelmää.

Sokeilla ja vaikeasti heikkonäköisillä lapsilla on oltava oikeus ja todellinen mahdollisuus mm. harjoitella käsien käyttöä, tutustua ympäristöön näköä korvaavilla tavoilla ja saada valmiuksia pistekirjoituksen ja kuvalukemisen oppimiseen.

Varhaiskasvatussuunnitelma

Varhaiskasvatuslain on velvoitettava varhaiskasvatuksen järjestäjää laatimaan jokaiselle lapselle henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Suunnitelma on laadittava yhdessä lapsen vanhempien/huoltajien kanssa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman on sisällettävä myös lapsen tuen tarve, tavoitteet ja tavat, joilla tarpeisiin vastataan. Lisäksi sen on oltava linjassa muiden lapselle tehtyjen suunnitelmien, kuten kuntoutussuunnitelma tai palvelusuunnitelma, kanssa. Huomiota on kiinnitettävä asiakirjojen sitovuuteen, jotta ne eivät jää vain toteutumattomiksi suosituksiksi. Säännöllinen dokumentointi on tärkeää.

Varhaiskasvatuksesta vastaavaa tahoa on velvoitettava laatimaan kuntakohtainen ja yksikkökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti.

Siirtymävaiheet

Siirtymävaiheiden oikea-aikainen valmistelu yhdessä lapsen vanhempien/huoltajien kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä tarkoituksenmukaiseen tiedonsiirtoon eri tahojen välillä. Näitä tahoja ovat mm. toinen varhaiskasvatuspaikka, esiopetus ja perusopetus.

Tietosuoja ja yksityisyys

Varhaiskasvatuslaissa on säädettävä tietosuojaan ja yksityisyyteen liittyvistä asioista.

Yhteistyövelvoite

Vammaisten vanhempien lapset

Yhdenvertaisten mahdollisuuksien takaamiseksi huomiota on kiinnitettävä vammaisten vanhempien lapsiin. Jotta vammaiset vanhemmat voivat toteuttaa vanhemmuutta parhaalla mahdollisella tavalla, esteettömyys ja saavutettavuus on nostettava esiin tästäkin näkökulmasta. Kodin ja perheen kunnioittamista käsittelee myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 23 artikla.

Henkilöstön perus-, lisä- ja täydennyskoulutus

Vammaisfoorumi pitää tärkeänä henkilöstön täydennyskoulutusvelvoitteen ja -oikeuden säätämistä varhaiskasvatuksen järjestäjälle. Erityisen tärkeää täydennyskoulutusvelvoite ja -oikeus on tilanteissa, joissa varhaiskasvatuksessa oleva lapsi tarvitsee tehostettua tai erityistä tukea ja se edellyttää henkilöstöltä esim. sokean tai vaikeasti heikkonäköisen lapsen ohjausta, puhetta tukevan tai korvaavan kommunikointimenetelmän käyttöä, apuvälineiden käytön hallintaa tai muuta vastaavaa erityisosaamista, joka on lapsen edun ja kehityksen tukemisen kannalta oleellista ja välttämätöntä.

Vammaisuuteen liittyvät kysymykset on nostettava esiin myös varhaiskasvatuksen henkilöstön peruskoulutuksessa. Näin on mahdollista lisätä kaikkien varhaiskasvatuksessa työskentelevien vammaisuuteen liittyvää tietotaitoa.

Varhaiskasvatuksen maksullisuus

Varhaiskasvatusta koskevassa laissa on säädettävä varhaiskasvatuksen maksuista ja maksuttomuudesta. Näistä on säädettävä yksiselitteisesti myös tilanteissa, joissa lapsella on erityisen tuen tarvetta.

Lausunnon keskeinen sisältö

  • Vammaisten lasten osalta on otettava huomioon YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artikla, joka käsittelee vammaisia lapsia.
  • Varhaisvuosien erityiskasvatus on osa yleistä varhaiskasvatusta, ja sitä on toteutettava inkluusioperiaatteen mukaisesti.
  • On tarkasteltava varhaiskasvatuksen sisällöllisen vastuun ja kehittämisen siirtämistä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta Opetushallitukselle.
  • On selkeästi määriteltävä, mitä varhaiskasvatus on ja keitä se koskee. Lisäksi on määriteltävä, missä varhaiskasvatusta annetaan ja kuka sitä antaa.
  • On säädettävä lapsiryhmien koosta määrittelemällä ryhmän enimmäiskoko.
  • On säädettävä lapsiryhmää kohti olevasta aikuisten määrästä ja henkilöstön pätevyysvaatimuksista. Lisäksi on määriteltävä suhdeluku, kuinka monta lasta ryhmässä voi olla yhtä aikuista kohden.
  • Lapsiryhmän koosta on säädettävä myös tilanteissa, joissa ryhmän kaikilla tai osalla lapsista on erityisen tuen tarvetta. Näiden ryhmien osalta on säädettävä myös varhaisvuosien erityispedagogisen henkilöstön tai erityislastentarhanopettajien määrästä.
  • On säädettävä kiertävien erityislastentarhanopettajien määrästä varhaiskasvatuksessa (suhdeluku).
  • On säädettävä muun erityisen tuen riittävästä määrästä ja sen viemisestä lapsen jokapäiväiseen toimintaan (mm. psykologit ja terapeutit).
  • On määriteltävä erityinen tuki ja ainakin sen vähimmäissisältö. Lisäksi on harkittava, tulisiko varhaiskasvatuksessa ottaa käyttöön perusopetuksessa käytössä oleva kolmiportainen tuki (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki).
  • Lapsen tarvitsema ja saama tuki on määriteltävä nykyistä selkeämmin.
  • On huolehdittava vammaisen lapsen oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan silloin, kun se on tarpeellista ja lapsen edun mukaista.
  • Lapsella on oltava oikeus kommunikointiin omalla äidinkielellään sekä oikeus kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen tukeen riippumatta käytettävistä kommunikaatiomenetelmistä. Sokeilla ja vaikeasti heikkonäköisillä lapsilla on oltava oikeus näköä korvaavien taitojen käyttöön ja harjoitteluun.
  • Jokaiselle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Sen on sisällettävä myös lapsen tuen tarve, tavoitteet ja tavat, joilla tarpeisiin vastataan. Lisäksi sen on oltava linjassa muiden lapselle tehtyjen suunnitelmien, kuten kuntoutussuunnitelma tai palvelusuunnitelma, kanssa.
  • On muistettava yhteistyövelvoite lapsen vanhempien/huoltajien ja muiden lapsen kannalta keskeisten tahojen kanssa.
  • Huomiota on kiinnitettävä vammaisten vanhempien lapsiin. Kodin ja perheen kunnioittamista käsittelee myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 23 artikla.
  • Varhaiskasvatuksen henkilöstön täydennyskoulutusvelvoitteen ja -oikeuden säätäminen.
Merja Heikkonen
puheenjohtaja

Pirkko Mahlamäki
pääsihteeri