Lausunto 20.11.2015
Hal­li­tuk­sen esi­tys edus­kun­nal­le laeik­si var­hais­kas­va­tus­lain se­kä las­ten ko­ti­hoi­don ja yk­si­tyi­sen hoi­don tues­ta an­ne­tun lain muut­ta­mi­ses­ta HE 80/2015 VP

Näkövammaisten Keskusliitto ry       
PL 30
00030 Iiris

Eduskunta
Sivistysvaliokunta
siv@eduskunta.fi

Taustaa

Näkövammaisten Keskusliitto ry kiittää sivistysvaliokuntaa mahdollisuudesta jättää kirjallinen lausunto käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä 80/2015. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varhaiskasvatuslain pykälää, jossa säädetään subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen.

Näkövammaisten Keskusliitto keskittyy lausunnossaan näkövammaisten lasten ja heidän perheidensä sekä näkövammaisten vanhempien ja heidän lastensa tilanteeseen. Se huomauttaa, että vastaavat seikat koskevat myös muulla tavoin vammaisia lapsia ja heidän perheitään sekä muulla tavoin vammaisia vanhempia.

Laki varhaiskasvatuslain muuttamisesta

11 a §

Esityksen mukaan jatkossa pääsääntönä on, että varhaiskasvatusta on järjestettävä kaksikymmentä (20) tuntia viikossa. Pykälän momenteissa 2-4 säädetään tilanteista, joissa lapsella on oikeus tätä laajempaan varhaiskasvatukseen. Momentissa 4 säädetään oikeudesta kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden vuoksi tai se on muutoin lapsen edun mukaista.

Varhaiskasvatus on tärkeä lapsen kasvua, kehitystä ja osallisuutta edistävä palvelu. Se on tätä etenkin heikoimmassa asemassa oleville lapsille, kuten vammaisille lapsille sisaruksineen. Uhkana on, että lakimuutoksen myötä varhaiskasvatus ei tavoita kaikkia niitä lapsia ja perheitä, joiden olisi tarkoituksenmukaista saada kahtakymmentä tuntia laajempi varhaiskasvatusoikeus. Uhkana on myös se, ettei kaikille tarvitseville myönnetä kahtakymmentä tuntia laajempaa varhaiskasvatusoikeutta.
Tämä lisää syrjäytymisriskiä sekä laajempien ja kalliimpien korjaavien palvelujen ja tukitoimien tarvetta.

Näkövammaisten Keskusliitto on huolestunut, miten kunnissa osataan arvioida laaja-alaisesti, koko perheen elämäntilanne huomioon ottaen, kenellä on tarve kahtakymmentä tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen. On varmistettava, että oikeus laajempaan varhaiskasvatukseen myönnetään kaikille sitä tarvitseville. Lapsen, vanhemman tai muun perheenjäsenen näkövamman tai muun vamman on oltava peruste laajemmalle varhaiskasvatusoikeudelle tilanteissa, joissa perhe kokee sitä tarvitsevansa. Lähtökohtana on oltava lapsen etu ja perheen tarve. Laadukas ja perheen tarpeisiin vastaava varhaiskasvatus tukee vanhemmuutta ja koko perheen hyvinvointia.

Pykälän 5 momentin mukaan lapsen vanhempien tai muiden huoltajien on kunnan päättämin määräajoin esitettävä selvitys 1 momentissa säädettyä laajemman varhaiskasvatuksen edellytyksistä. Lisäksi kunta voi perustellusta syystä edellyttää tätä selvitystä myös muulloin.

Esityksessä ei edelleenkään tarkenneta, millaisia selvityksiä kunnalla on oikeus pyytää. Siinä ei myöskään tarkenneta, mitkä ovat riittäviä selvityksiä, mitkä ovat poikkeustilanteita, kuka kyseisiä selvityksiä pyytää ja käsittelee tai kuka tekee arvion ja päätökset subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajoittamisesta. Vammaisjärjestöt ovat kiinnittäneet näihin seikkoihin huomiota jo syyskuussa 2015 lausuessaan hallituksen esityksen luonnoksesta opetus- ja kulttuuriministeriölle.

Näkövammaisten Keskusliitto on huolestunut perheistä, joiden voimavarat eivät riitä selvitysten tekemiseen. Uhkana on, että perheissä, joissa voimavarat ja jaksaminen ovat koetteilla, laajemman varhaiskasvatusoikeuden hakeminen jää tekemättä tai voimavarat eivät riitä siitä saatuun kielteiseen päätökseen valittamiseen. Avoimina kysymyksinä ovat muun muassa kuka auttaa perhettä laajemman varhaiskasvatusoikeuden hakemisessa ja selvityksen tekemisessä, kuka auttaa mahdollisessa muutoksenhaussa, kuka huolehtii perheelle mahdollisesti vaadittavat lisäselvitykset, kuka laatii mahdollisesti vaadittavan hakemuksen tai kuka yleensäkin kertoo perheelle eri vaihtoehdoista ja rohkaisee hakemaan laajempaa varhaiskasvatusoikeutta.

Varhaiskasvatukseen liittyvän neuvonnan ja palveluohjauksen lisääntymiseen on varauduttava riittävillä resursseilla. Ohjauksen ja neuvonnan on oltava aktiivista. Neuvontatyötä tekevillä on oltava vastauksia perheitä askarruttaviin kysymyksiin. Heidän on myös osattava ohjata ja neuvoa erilaisten perheiden erilaisissa tilanteissa (esimerkiksi vammaisten lasten perheet, vammaiset vanhemmat ja vammaisten maahanmuuttajalasten perheet).

Tietoa varhaiskasvatusoikeudesta on oltava tarjolla esteettömässä ja saavutettavassa muodossa sekä monikanavaisesti. Esimerkiksi näkövammaisten vanhempien on saatava tietoa sellaisessa muodossa, että he voivat sen itse lukea.

Lisäksi on linjattava, miten toimitaan esimerkiksi tilanteissa, joissa perhe odottaa jotain asiantuntijalausuntoa, sillä lausuntojen saaminen voi kestää useita viikkoja. Jos vaaditaan lääkärinlausuntoa, se voi olla maksullinen, joten on mietittävä, kuka vastaa kustannuksista. Koska vauva- ja pikkulapsiperheet ovat myös neuvolan asiakkaita, on selvitettävä, mikä on neuvolan rooli.

Epäselvää on myös se, kuka kunnassa lopulta tekee arvion ja päätöksen kahtakymmentä tuntia laajemmasta varhaiskasvatusoikeudesta. Kunnissa oleva asiantuntemus esimerkiksi vammaisuudesta vaihtelee suuresti. Päätöksiä ei tule tehdä liian ohuen tiedon pohjalta. Päätösten tekemiseen eivät myöskään saa vaikuttaa asenteet tai kunnan tiukka taloustilanne.

Suurena haasteena on, millä tavoin kunnat alkavat soveltaa varhaiskasvatusoikeuteen liittyviä säännöksiä. Jo nyt on nähtävissä kuntien erilaiset päätökset ja erilaiset toimintatavat. Todennäköistä on, että eriarvoisuus, polarisaatio ja alueelliset erot tulevat lisääntymään lakimuutoksen jälkeen.

Laajemmasta varhaiskasvatusoikeudesta päätettäessä on otettava huomioon YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen edellytys lapsen edun asettamisesta etusijalle. Vammaisten lasten kohdalla on lisäksi otettava huomioon YK:n vammaistenhenkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artikla, joka käsittelee vammaisia lapsia.

11 b §

Pykälään esitettävän uuden 2 momentin mukaan varhaiskasvatusta ei ole järjestettävä, kun lapsi ennen oppivelvollisuusikää osallistuu perusopetuslaissa tarkoitettuun esiopetukseen tai perusopetukseen. Varhaiskasvatusta on kuitenkin ennen oppivelvollisuuden alkamista järjestettävä osa-aikaisesti, jos lapsella on oikeus 11 a §:n 1 momentissa säädettyä laajempaan varhaiskasvatukseen.

Näkövammaisten Keskusliitto toistaa yllä 11 a §:n kohdalla esittämänsä näkökulmat.

Henkilöstön ja lasten määrän suhdeluku

Lasten päivähoidosta annettuun asetukseen esitetään tehtäväksi lasten ja kasvattajien määrän suhdetta ja siitä poikkeamista koskeva muutos. Säädetystä suhdeluvusta ja varhaiskasvatuslain mukaisesta ryhmäkokosäännöksestä voisi poiketa tilanteessa, jossa lapsen varhaiskasvatusaika varhaiskasvatuslaissa säädetystä syystä muuttuu. Poikkeaminen kokonaissuhdeluvusta tai ryhmäkokosääntelystä varhaiskasvatusoikeuden muuttumisen vuoksi voisi olla tilapäistä ja lyhytaikaista.

Näkövammaisten Keskusliitto huomauttaa, että tämän muutoksen on tosiasiassa oltava tilapäistä ja lyhytaikaista. Tilapäisyydestä ei saa tulla jatkuva käytäntö.

Näkövammaisten ja muulla tavoin vammaisten lasten laadukkaan varhaiskasvatuksen takaamiseksi asetustasolla olisi säädettävä nykyistä tiukemmin lapsiryhmien koosta tilanteissa, joissa lapsiryhmässä on vammainen tai erityistä tukea tarvitseva lapsi.

Lisätietoja

koulutuspoliittinen suunnittelija Sari Kokko, 050 401 5802, etunimi.sukunimi@nkl.fi

Näkövammaisten Keskusliitto ry

Jukka Tahvanainen
toimitusjohtaja

Sari Kokko
koulutuspoliittinen suunnittelija