Lausunto 28.08.2014
Luon­nos hal­li­tuk­sen esi­tyk­sek­si so­siaa­li- ja ter­vey­den­huol­lon asia­kas­mak­suis­ta an­ne­tun lain muut­ta­mi­ses­ta

VAMMAISFOORUMI RY.
HANDIKAPPFORMU RF
FINNISH DISABILITY FORUM

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE
päivi.siukkola@stm.fi
kirjaamo@stm.fi

Vammaisjärjestöjen kuuleminen

Vammaisfoorumi haluaa kiinnittää ministeriön huomiota vammaisten henkilöiden yleissopimuksen (CRPD) määräyksiin, erityisesti artiklaan 4. Sopimuksen mukaan laadittaessa lainsäädäntöä, joka koskee vammaisia henkilöitä, tulee vammaisten ja heitä edustavien järjestöjen kanssa neuvotella tiiviisti ja osallistaa heidät aktiivisesti.

Lausunnolla oleva hallituksen esitys koskee oleellisesti vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden oikeuksia, silti Vammaisfoorumilta, eikä muiltakaan vammaisjärjestöiltä, ole pyydetty lausuntoa asiasta. Eikä vammaisjärjestöjä ole kuultu asian valmistelun yhteydessä. Pyydämme kuitenkin ottamaan huomioon lausuntomme ja vastaisuudessa, kun kyse on vammaisiin liittyvistä asioista, osallistamaan vammaisjärjestöt jo asian valmisteluvaiheessa sekä pyytämään lausunnon.

Maksukatto

Uudistuksessa on kannatettavaa, että lyhytaikainen palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen otetaan maksukaton piiriin.
Nykyisin kun lyhytaikainen palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen eivät ole maksukaton piirissä, voi asiakkaalle tulla kohtuuttomat kustannukset ko. ajalta, varsinkin kun asiakasmaksuja ei nykyisellään olla samalla lailla säännelty.

Jatkuvasta ja säännöllisestä kotihoidosta, palveluasumisesta ja tukiasumisesta perittävä maksu

Esitys on tältäkin osin kannatettava. Muutos tekee maksuista läpinäkyvämmän, asettaisi asiakkaat yhdenvertaisempaan asemaa koko massaa ja olisi asiakkaalle ennakoitavampi. On hyvä, että terveydenhuollon kotisairaanhoidosta ja sosiaalihuoltolain kotipalvelusta peritään yksi maksu ja sosiaalihuoltolain kotipalvelun sisään luetaan myös kotipalvelun tukipalvelut lukuun ottamatta ateria- ja kuljetuspalveluja ja turvapalvelua. Myös se, että maksu perustuu käytettyyn aikaan, on selkeämpi ja oikeudenmukaisempi.

Lakiin pitäisi kuitenkin vielä saada säännös siitä, miten käytettävä aika määritellään. Jos esimerkiksi aikaa kuluu vain 10 minuuttia, niin on vaarana, että kunnassa tämä pyöristetään puoleen tuntiin tai tuntiin. Lyhyitä aikoja ei saisi pyöristää lähimpään tasatuntiin, koska tämä vääristää tarvittavan avun todellista määrää ja vaikuttaa näin myös maksun suuruuteen. Se, miten käytetty aika lasketaan vajailta tunneilta, on tärkeää selventää, jotta erilaisia käytäntöjä ei pääse syntymään.

Esityksen 7 d §:ssä viitataan 1 kohdassa sosiaalihuoltolain kotipalveluun ja 2 kohdassa terveydenhuoltolain kotisairaanhoitoon. Ihmettelemme miksi 3 kohdassa ei mainita sosiaalihuoltolakia vaan puhutaan vain palveluasumisesta ja tukiasumisesta. Selvyyden vuoksi tulisi sosiaalihuoltolaki mainita 3 kohdassakin.

Kotona annettaviin palveluihin liittyvien ateriapalveluiden maksun enimmäismäärästä ei ehdoteta säädettävän erikseen. Pidämme kuitenkin tärkeänä, että myös tästä säädettäisiin, jotta maksut eivät nousisi kohtuuttomiksi ja olisivat asiakkaalle yhdenvertaiset asuinkunnasta riippumatta.

Tilapäinen kotipalvelu, kotisairaanhoito, palveluasuminen, tukipalveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen

Esityksessä ei ole tarkasti määritelty sitä milloin palvelu on tilapäistä ja milloin jatkuvaa. Esityksen perusteluissa todetaan ainoastaan, että ”palveluasuminen ei ole jatkuvaa ja se kestää alle 90 vuorokautta sitä pidetään lyhytaikaisena.” Onko lyhytaikaisuus sama kuin tilapäinen. Miten määritellään sellaiset tilanteet että henkilö on esim. joka toinen kuukausi palveluasumisen piirissä.

Rajausta tilapäiseen ja jatkuvaan palveluun tulee selkiyttää. Tällä rajauksella on tärkeä merkitys, koska tilapäisen palvelun maksut voivat edelleen kertyä hyvinkin korkeiksi, koska niitä ei tässä tarkemmin määritellä ja tukipalveluista voisi edelleen periä maksua. Tämä voi edelleen johtaa nykytilanteen mukaisiin kohtuuttomiin maksuihin ja turvautumiseen toimeentulotukeen.

Vähimmäiskäyttövara

On kannatettavaa, että esityksessä ehdotetaan vähimmäiskäyttövaran säätämistä. Tämä määrä on kuitenkin edelleen alhainen. Käyttövaran laskemisessa on käytetty toimeentulotuen perusosaa, josta on vähennetty ravintomenojen laskennallinen osuus. Toimeentulotuki on kuitenkin tarkoitettu väliaikaiseksi toimeentulon muodoksi ja sillä perusteella perusosan suuruus on määritelty. Sosiaalihuoltolain palvelut, joiden maksuista tässä säännellään, ovat kuitenkin asiakkaalle useimmiten pysyviä ja pitkäaikaisia palveluita. Tällöin ei ole otettu huomioon sitä, että asiakkaalle voi tulla yllättäviä menoja kuten esim. silmälasien hankkiminen. Tai asiakkaalla saattaa olla sairaudesta johtuvat korkeat lääkekulut. Esimerkiksi näissä tilanteissa käyttövara ei ole riittävä. Jotta näiltä kohtuuttomilta tilanteilta vältyttäisiin, pitäisi viranomaisen noudattaa mahdollisuutta alentaa tai jättää perimättä asiakasmaksut.

Vähimmäiskäyttövaran määräytymisessä puolisoiden asema on heikompi suhteessa yksin asuviin. Yhdessä asuville puolisoille tulisi jäädä saman suuruinen vähimmäiskäyttövara kuin yksin asuvalla.

Maksujen kohtuullistaminen ja perimättä jättäminen

Esityksen perusteluissa on todettu, että asiakasmaksulain maksujärjestelmän lähtökohtana on, että ensisijaisesti maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava jos lain 11 §:ssä säädetyt edellytykset alentamiselle tai perimättä jättämiselle täyttyvät.
Tämä periaate on kuitenkin todellisuudessa jäänyt toteutumatta. Tätä lainsäännöstä ei käytännössä sovelleta lainkaan. Todellisuudessa asiakasmaksuja ei alenneta eikä niitä jätetä perimättä, vaikka se olisi lain perusteella mahdollista. Tämä on aiheuttanut lukuisia kohtuuttomia tilanteita mm. asiakkaiden velkaantumista. Varsinkin kun asiakasmaksun suuruutta määritettäessä ei oteta menoja huomioon, on tärkeää käytännössä soveltaa säännöksiä maksujen alentamista ja perimättä jättämistä.

Vammaisfoorumin esittää, että lakiin lisätään viranomaiselle velvollisuus maksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen silloin kun edellytykset sille täyttyvät.

Palvelun määritelmät ja sisältö

Nykyisellään palvelutuotteiden sisällöt vaihtelevat eri kuntien ja palveluntuottajien kesken. Jotta palvelut voitaisiin hinnoitella vertailukelpoisesti ja tosiasiallisesti yhdenvertaisesti, tulisi määritellä yhtenäisesti eri palvelumuotojen sisällöt. Pitäisi myös varmistaa se, että enää ei tukipalveluista ole mahdollista periä lisämaksua.

Palvelut tulisi myös aina olla palveluita asiakkaan tarpeeseen. Asiakkaan tarpeet ja palvelut pitäisi määritellä palvelusuunnitelmassa. Asiakkaan tulisi saada juuri niitä palveluita, mitä hän tarvitsee eikä hänen pitäisi joutua maksamaan palveluista, joita hän ei tosiasiallisesti tarvitse. Monissa tilanteissa palvelut ja niiden hinta on määritelty tiettyinä paketteina. Tällöin on mahdollista että asiakas joutuu maksamaan palveluista, mitä hän ei tarvitse ja toisaalta hän ei saa sitä palvelua mitä hän tarvitsisi.

Asiakasmaksulain suhde vammaispalveluihin

Vammaisfoorumi pitää erittäin tärkeänä sitä, että vammaispalvelulain ja kehitysvammalain mukaisten palveluiden maksuttomuutta ei tässä laissa muuteta. Näiden palveluiden maksuttomuus tulee varmistaa myös sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavana olevassa vammaispalvelulakien yhteensovittamisessa.

Merja Heikkonen
puheenjohtaja

Pirkko Mahlamäki
pääsihteeri

Lisätietoja oikeuksienvalvontalakimies Liisa Murto p. 09 3960 4604, liisa.murto@nkl.fi