Lausunto 8.9.2014
Kuu­le­mi­nen ar­von­li­sä­ve­rot­to­muu­des­ta ve­ro­jaos­tos­sa 9.9.2014

Kuu­le­mis­ti­lai­suus edus­kun­nan val­tion­va­rain­va­lio­kun­nan ve­ro­jaos­tos­sa 10.9.2014 klo 10.50

Invalidiliitto ry ja Näkövammaisten Keskusliitto ry
Helsinki 9.9.2014

Eduskunta/Valtiovarainvaliokunta
Verojaosto (VeJ)

Arvoisat Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaoksen jäsenet

Invalidiliitto ry ja Näkövammaisten Keskusliitto ry ovat useissa eri yhteyksissä esittäneet vaikeavammaisten yrittäjien aseman turvaamiseksi kestävämpää järjestelmää kuin määräaikainen erillislaki. Myös Suomen vammaispoliittisessa ohjelmassa (VAMPO 2010 - 2015) mainitaan, että vaikeavammaisten yrittäjien toimeentulon hankkimista tulee ja on mahdollista helpottaa kehittämällä nykyaikaisen yhteiskunnan ja ammattirakenteen tarpeisiin vastaavia keinoja. Toimenpide-ehdotuksena on vammaisyrittäjien arvonlisäveron huojennuksen korvaaminen suoralla tuella vammaisyrittäjille. Vastuuministeriönä tässä ovat TEM, STM sekä VM. Asia ei ole kuitenkaan edennyt.

Tämän vuoksi Invalidiliitto ja Näkövammaisten keskusliitto pyytävät, että vaikeavammaisten yrittäjien arvonlisäverohuojennusta koskevaa erityislakia jatketaan vuoden 2016 loppuun. Näin vastuuministeriöille jää aikaa valmistella uusi pysyvän tuen muoto.
 
STM 2013 Osatyökykyiset työssä -ohjelmassa todetaan yrittäjyyden olevan osatyökykyiselle yksi työllistymisvaihtoehto. Vammaisjärjestöjen kokemuksien perusteella Suomessa on pitkä historia sille, että osa vammaisista on voinut kannattavasti työllistää itsensä yrittäjyydellä. Vammaisten henkilöiden heikon työllistymistilanteen vuoksi yrittäjyys on osalle vammaisista ainoa työllistymi­sen muoto. Vammaisyrittäjyydestä ilmiönä puuttuu kuitenkin systemaattista tilasto- ja tutkimustietoa, jota olisi syytä kerätä lisää.
 
Suomen työterveyslaitoksen ja Kelan tutkimus 2011 osoittaa, että Suomessa on noin 70 000 täysin työkykyistä vammaista henkilöä, joista vain 60 prosentilla on työpaikka. Vammaiset ovat Suomessa harvemmin töissä kuin muualla Euroopassa. Tutkimukseen osallistui 205 Kelan vammaistukea saavaa, avoimilla työmarkkinoilla toimivaa työntekijää. Heistä puolet työskenteli julkisella sektorilla, kolmannes yksityisellä ja joka viides järjestössä tai yrittäjänä. Joka neljännellä tutkimukseen osallistuneella oli ylempi korkeakoulututkinto.
 
Vammaisten työnteon esteitä voidaan poistaa asiantuntevalla töiden ja työolojen mukauttamisella, osoittaa Työterveyslaitoksen ja Kelan tutkimus. Mukauttamisella tarkoitetaan työtilojen, työtehtävien tai työaikojen yksilöllistä räätälöintiä. Esimerkiksi osa-aikatyö on selkeä ratkaisu, jolla vammaisten työelämään osallistumista voidaan tukea.
 
Stakes tutki vuonna 2006 ilmestyneessä raportissa vammaisten henkilöiden työllisyyttä, toimeentuloa ja koulutustasoa vuosina 2002 - 2005. Silloin elettiin nousukautta. Siitä huolimatta vammaisten tulotason kehitys oli huomattavasti hitaampaa kuin muilla ja tulot jäivät kahteen kolmasosaan muun väestön keskimääräisestä tulotasosta. Tutkimuksessa todettiin, että vammaisten työllisyysaste oli 17 prosenttia yleisen työllisyysasteen ollessa 71 prosenttia.
 
Samaan aikaan kun vammaisten ja koko väestön tuloerot ovat kasvaneet, myös vammaisten henkilöiden köyhyysaste on noussut. Vuonna 2005 vammaisista kotitalouksista 22 prosenttia eli köyhyysrajan alapuolella. Näkövammaisten keskusliiton mukaan työssäkäyvän vammaisen euro on vain 65 senttiä.  Arviolta 15–20 prosenttia vammaisista on työssä eikä työllisyysaste ole noussut yhtä paljon kuin väestössä keskimäärin.

Vaikeavammaisten yrittäjien arvonlisäverohuojennuksen tarpeellisuus

Vaikeavammaiselle yrittäjälle aiheutuu useita ylimääräisiä kustannuksia. Vaikeavammainen yrittäjä saattaa joutua turvautumaan toisten henkilöiden apuun kuljetuksissa, laskutuksessa sekä kirjanpidossa ja korjattavien laitteiden siirtelyssä.

Vammaispalvelulain alaisia kuljetuspalvelumatkoja on vaikeavammaisen yrittäjän mahdollista saada vain kotoa ensimmäiseen työpisteeseen ja takaisin, ei työpäivän aikana tapahtuviin matkoihin. Näin ollen taksimatkat työpäivän aikana tulevat vammaisen yrittäjän itse maksettavaksi. Lisäksi vaikeavammaisen yrittäjän henkilökohtainen avustaja ei voi toimia kuljettajana omalla autollaan, koska tämä katsotaan lakisääteiseksi henkilökuljetukseksi. Näin ollen avustajaa kuljettajana tarvitessaan vaikeavammainen joutuu hankkimaan oman auton. Lisäksi vammaisen yrittäjien on ollut vaikeampaa saada henkilökohtaista avustajaa työhönsä kuin palkansaajien.

Vammaisten henkilöiden yrittäjyyden tukemiseksi työ- ja elinkeinoministeriö ei myönnä työolosuhteiden järjestelytukea vaikeavammaiselle yrittäjälle toisin kuin edistäessään osatyökykyisen työntekoa myöntämällä osatyökykyisen henkilön työnantajalle työolosuhteiden järjestelytukea työvälineiden hankintaan, työpaikan muutostöihin tai toisen työntekijän antamaan apuun.

Nämä kustannukset vaikeavammainen yrittäjä joutuu lisäämään myymänsä tuotteen tai palvelun hintoihin, jolloin kilpailuasema ei ole yhdenvertainen vammattomien yrittäjien kanssa.

Työsuoritukseen saattaa vammaisuuden tai avustajan tarpeen takia kulua pidempi aika kuin muilla yrittäjillä. Kansaneläkelaitoksen kustantamien kalliiden ja vaativien apuvälineiden ja niiden käytön opetuksen kannalta vaikeavammaiset yrittäjät eivät Näkövammaisten Keskusliiton kokemuksen mukaan ole tasa-arvoisessa asemassa vaikeavammaisten palkansaajien kanssa. Kansan- ja työeläkelaitoksen ammatillisen kuntoutuksen elinkeinotuen kriteerit estävät monilta vaikeavammaisilta yrittäjiltä avustuksen saannin, jos he ovat esimerkiksi opiskelleet uuteen ammattiin ja aloittavatkin uuden yrittäjätoiminnan tai ovat irtisanoutuneet palkkatyöstä.

Todettakoon lisäksi, että nykyisen alv-huojennuksen rajaaminen pelkästään käsityö- ja korjausalan ammatteihin ei vastaa tämän päivän elinkeinorakennetta. Tänä päivänä vammaisia toimii yrittäjinä useilla eri toimialoilla ja alv-huojennuksen tulisi koskea kaikkia vaikeavammaisia yrittäjiä toimialasta riippumatta.

Toivomme myönteistä suhtautumistanne lakialoite-ehdotukseemme. Alv- huojennuksen poistaminen ei edistä vammaisten yrittäjien asettumista samalle viivalle muiden yrittäjien kanssa ja ei näin ole toivottava tilanne. Alv- huojennuksen poistaminen pakottaisi monen vammaisen yrittäjän lopettamaan yritystoimintansa, mikä lisäisi työttömyyttä. Lisäksi alv-huojennuksesta koituvat verosaamiset ovat hyvin marginaalinen osa, sillä määräaikaislain piiriin kuuluu hyvin pieni osa yrittäjistä. Jos alv-huojennus poistetaan, tilalle olisi saatava ehdottamamme suora tuki tai muu pysyvä veromuoto.

Kaiken kaikkiaan vammaisten työhön osallistuminen on muita vähäisempää ja vammaiset ovat muita vähemmän koulutettuja. He elävät muita niukemmin ja liian usein heidän tulonsa ovat köyhyysrajan alapuolella. Veronkorotusten, maksukiristysten ja kasvavan työttömyyden oloissa on entistä tärkeämpää jatkaa työtä osallistumisesteiden poistamiseksi ja tulojen pienenemisen estämiseksi.

Teemme mielellämme yhteistyötä kanssanne ja annamme tarvittaessa lisätietoja vammaisyrittäjyyteen liittyvissä asioissa.


INVALIDILIITTO ry
Anssi Kemppi
järjestöpäällikkö

NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO ry
Merja Heikkonen
järjestöjohtaja