Vam­mais­foo­ru­min lau­sun­to So­siaa­li­huol­to­la­ki­luon­nok­ses­ta 3.4.2012

26.4.2012

Vammaisfoorumi ry
Handikappforum rf
Finnish disability forum

Sosiaali- ja terveysministeriö
PL 33
00023 Valtioneuvosto

Sosiaalihuoltolakiluonnos 3.4.2012

Vammaisfoorumi ry kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä uuden sosiaalihuoltolain avoimesta ja vuorovaikutuksellisesta valmistelusta sekä järjestetyistä kuulemistilaisuuksista.

Vammaisfoorumin 28 jäsenjärjestöä edustavat yli 320 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä. Keskeisenä tavoitteenamme on vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien puolesta toimiminen.

Vammaisfoorumi näkee hyvänä asiana, että laissa painotetaan hyvinvoinnin edistämistä ja ennalta ehkäisevän työn merkitystä ihmisten hyvinvointiin. Toisaalta asiakkaan oikeusturvan parantamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota lain jatkovalmistelussa.

Vammaisten oikeudet turvattava uudistuksessa

Vammaisfoorumi on huolestunut sosiaalihuoltolain ja erityislainsäädännön uudistuksien vaikutuksesta vammaisten ihmisten asemaan ja oikeuksiin.

Vaikeavammaisten tosiasiallisen yhdenvertaisuuden kannalta on oleellista, että heillä säilyy oikeus vammaispalvelulain mukaisiin subjektiivisiin oikeuksiin. Mielestämme lakiluonnos ei nykyisessä muodossa turvaa riittävän selkeästi oikeutta vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Olemme huolissamme myös tulevan erityislainsäädännön uudistuksen vaikutuksista vammaisten ihmisten asemaan.

Lakiluonnoksen 2 §:n soveltamisalassa todetaan että”… tuen tarpeisiin vastataan ensisijassa tässä laissa säädetyin toimin. Lisäksi henkilölle ja perheelle on järjestettävä erityistä tukea sosiaalihuollon erityislainsäädännön nojalla, jos riittävää ja sopivaa tukea ei tämän lain mukaisesti voida turvata.” Tämä muotoilun voi tulkita siten, että henkilölle järjestetään aina ensisijassa sosiaalihuoltolain mukaista palvelua, vaikka hänellä olisi oikeus vammaispalvelulain mukaisiin subjektiivisiin oikeuksiin, kuten esim. kuljetuspalveluun tai henkilökohtaiseen apuun. Silloin käy niin, että palvelut ovat maksullisia, vaikka vammaispalvelulain mukaisesti niiden pitäisi olla maksuttomia.

Vammaispalvelulain mukaisilla subjektiivisilla oikeuksilla turvataan niitä palveluita ja tukitoimia, joita vaikeavammaiset henkilöt tarvitsevat perustuslain 19 §:n 1 momentin tarkoittaman ihmisarvoisen elämän mahdollistamiseksi. Perustuslain 19 § 1 momentti ja perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle asetettu velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen edellyttävät, että sosiaalihuoltolain sekä sen jälkeisessä erityislainsäädännön uudistuksessa turvataan vammaispalvelulain ja kehitysvammalain ensisijaisuus.

Vammaispalvelulain palvelujen ja tukitoimien tarkoitus on korvata henkilön menetystä, jonka pysyvä vamma tai sairaus aiheuttaa. Vaikeavammaisilla henkilöillä on erityisiä vaikeuksia suoriutua normaaleista elämän toiminnoista. Toimintarajoite on yleensä pitkäaikainen ja pysyvä, esimerkiksi synnynnäinen vamma. Vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla turvataan niitä palveluja ja tukitoimia, joita vaikeavammainen henkilö tarvitsee pitkäaikaisesti ja jotka ovat välttämättömiä ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi. Vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla turvataan mahdollisuus vastaavanlaiseen elämään kuin muilla samassa elämäntilanteessa olevilla vammattomilla henkilöillä. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisten henkilöiden edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Kehitysvammaiset henkilöt saavat palveluita sekä vammaispalvelulain että kehitysvammalain perusteella. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kehitysvammaisilla henkilöillä on subjektiivinen oikeus erityishuoltoon. Yksittäisten palveluiden osalta oikeus on muodostunut varsin vahvaksi oikeuskäytännön kautta. Silloin, kun henkilö ei saa sopivia ja riittäviä sekä hänen etunsa mukaisia palveluita muiden lakien perusteella, palvelut on toteutettava erityishuoltona kehitysvammalain nojalla. Erityishuoltona järjestettävät palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia samoin kuin vammaispalvelulain perusteella järjestettävät palvelut.

Kehitysvammalain perusteella on järjestetty sellaisia hoitoon, hoivaan ja huolenpitoon sekä perheiden tukemiseen liittyviä palveluita (mm. tilapäishoito, aamu- ja iltapäivätoiminta sekä hoito/huolenpito loma-aikana), joita ei ole vammaispalvelulaissa. Monet palvelut kuten esimerkiksi tilapäishoito tukevat samalla kehitysvammaisen henkilön itsenäistymistä ja perheen jaksamista.

Silloin, kun palvelun tarve liittyy vammasta johtuvaan toimintarajoitteeseen, palvelut tulee jatkossakin järjestää maksuttomina erityispalveluina. Jos taas avun tarve johtuu samasta syystä kuin muillakin perheillä esim. vanhempien työssä käynti, palvelut voidaan järjestää normaalipalveluina, ellei esim. vaikeavammaisuus rajoita normaalien tukiverkostojen käyttöä.

Koska vammaispalvelulaki, kehitysvammalaki ja asiakasmaksulaki muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden, yksittäisiä pykäliä ei tule sosiaalihuoltolain valmistelun yhteydessä kumota tai muuttaa. Uudistus pitää tehdä tarkkaan harkiten ottaen huomioon yleis- ja erityislakien muodostama kokonaisuus.

YK-sopimuksen velvoitteet

Uudistettava lainsäädäntö tulee olla YK:n vammaisia henkilöitä koskevan yleissopimuksen säännösten mukainen. Suomi valmistelee sopimuksen ratifiointia ja sopimus tulee jo tässä vaiheessa ottaa täysimääräisesti huomioon lainsäädäntöä uudistettaessa. Sopimuksessa on useitakin artikloita, jotka koskevat asioita, joista sosiaalihuoltolaissa säädetään.

YK- sopimuksen lähtökohtana on vammaisten henkilöiden saattaminen yhdenvertaiseen asemaan muiden kanssa. Sopimuksessa säännellyt sopimusvaltioita velvoittavat toimenpiteet tähtäävät nimenomaan tähän tavoitteeseen. Sosiaalihuoltolain soveltamisalaan liittyviä artikloita ovat yleisten periaatteiden ja velvoitteiden lisäksi mm. artikla 9 esteettömyydestä, artikla 19 elämisestä itsenäisesti ja osallisuudesta yhteisössä, artikla 20 henkilökohtaisesta liikkumisesta, artikla 26 kuntoutuksesta, 27 artikla työstä ja työllistymisestä sekä artikla 28 riittävästä elintasosta ja sosiaaliturvasta.

Uusi pykälä ”Suhde muuhun lainsäädäntöön”

Vammaisfoorumi ehdottaa, että soveltamisalan jälkeen lakiin lisättäisiin uusi pykälä ”Suhde muuhun lainsäädäntöön”. Pykälään tulisi kirjata, että henkilöllä on oikeus saada tukea erityislainsäädännön nojalla, jos riittävää, sopivaa ja tarpeenmukaista tukea ei tämän lain mukaisesti voida turvata. Riittävä, sopiva ja tarpeenmukainen tuki pitää kirjata auki. Sillä tarkoitetaan myös sitä, että jos tämän lain mukaiset palvelut ovat maksullisia ja erityislainsäädännön mukaiset maksuttomia, niin palvelu on myönnettävä erityislainsäädännön mukaisesti. Periaate, että päätöksenteossa pitää ottaa huomioon asiakkaan etu, on asiakaslain mukainen. Jos henkilön kohdalla täyttyy erityislainsäädännön edellytykset subjektiivisiin oikeuksiin, niin silloin on sovellettava ensisijaisesti erityislainsäädäntöä. Käytännössä sosiaalityöntekijä ensin arvioi asiakkaan tilanteen ja toteaa hänellä olevan oikeuden vammaispalvelulain tai kehitysvammalain mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin.

Lainsäädännössä subjektiiviset oikeudet on kirjoitettu lakiin "kunnan on järjestettävä". Näin on esimerkiksi vammaispalvelulaissa. Sosiaalihuoltolain luonnoksessa on useassa kohdassa kirjoitettu " kunnan on järjestettävä". Toisaalta lain valmistelijat ovat ilmoittaneet, että uudella sosiaalihuoltolailla ei ole tarkoitus lisätä subjektiivisia oikeuksia. Lain kirjoitusasusta pitää näkyä selkeästi, minkälaisesta palvelusta on kyse.

Vammaisfoorumi katsoo, että vain erityislain subjektiivisilla oikeuksilla voidaan turvata vaikeavammaisten yhdenvertainen asema yhteiskunnassa ja toteuttaa perustuslain 19 §:n vaatimukset.

Vammaispalvelulain harkinnanvaraisista palveluista kuntoutusohjaus ja sopeutumisvalmennus voisivat sisältyä sosiaalihuoltolain 30 § sosiaaliseen kuntoutukseen, mutta se edellyttää, että pykälän sisältö on avattava laissa tai sen perusteluissa.

Lain nimi

Vammaisfoorumi esittää, että lain nimeksi muutetaan "Laki sosiaalisesta hyvinvoinnista ja palveluista". Lyhennetty termi voisi olla "sosiaalipalvelulaki".

1 § Lain tarkoitus

Pykälään tulisi lisätä siinä aikaisemmin ollut kohta "Edistää ihmisten osallisuutta ja toimintakykyä sekä tukea ihmisten itsenäistä suoriutumista omassa toimintaympäristössä". Tämä on mielestämme erittäin tärkeä osa-alue, joka tulee palauttaa 1 §:ään.

Lain perusteluissa on tarpeen avata, että sosiaalihuoltolaissa mainitut palvelut perustuvat perustuslain 19 §:ään

3 § Määritelmät

Määritelmät- kohtaan on lisättävä ja määriteltävä termit: hoiva, apu, tuki, palvelu, palveluohjaus ja saavutettavuus.

Saavutettavuus tulisi määritellä seuraavasti: ”Saavutettavuudella tarkoitetaan, että kaikilla henkilöillä on yhdenvertainen pääsy fyysiseen ympäristöön (esteettömyys), tiedottamiseen ja viestintään sekä yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin.”

4 § Sosiaalihuollon saatavuus ja saavutettavuus

Sosiaalihuollon saatavuuteen liittyen Vammaisfoorumi on huolissaan lähipalvelujen säilyvyydestä. Periaatteena tulee olla, että viranhaltijat liikkuvat, eivät asiakkaat. Vammaisten osalta periaate on erityisen tärkeä, koska kuljetuspalvelumatkoja on rajallinen määrä käytössä.

5 § Sosiaalihuollon toimintaedellytykset

Kielelliset oikeudet liittyen kansallisiin kieliimme suomeen ja ruotsiin ovat perusoikeuksia. Sosiaalihuoltolain käytännön täytäntöönpanossa kielelliset oikeudet eivät valitettavasti aina ole toteutuneet. Tätä asiaa, joka on merkittävä osa niin suomenkielisten kuin ruotsinkielistenkin oikeusturvaa, on käsitelty useissa eri yhteyksissä. Esimerkkinä mainittakoon valtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta vuodelta 2009 (s. 38), jossa todetaan mm näin: ”Läheskään kaikki kunnalliset sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaiset eivät ole antaneet määräyksiä kielitaidon huomioon ottamisesta työhönotossa.” Tähän tilanteeseen on saatava parannus. Näin ollen on sosiaalihuoltolain viidennen pykälän toiseen momenttiin kirjattava maininta laista julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta. (424/2003).

8 § Kunnan asukkaiden vaikutusmahdollisuudet

Vammaisfoorumin huolena on, miten pystytään varmistamaan heikommassa asemassa olevien asukkaiden näkemysten kuuleminen. Pykälässä pitäisi tuoda esille yhteistyöhön järjestöjen kanssa.

Vammaisneuvostot tulee säilyttää omina erillisinä neuvostoinaan kunnan asettaessa tämän pykälän mukaisia neuvostoja.

Mikä on tämän pykälän suhde vammaispalvelulain 7 §:ään? Vammaispalveluiden kehittämisessä on otettava huomioon vammaisten henkilöiden esittämät tarpeet ja näkökohdat.

16 § Toimintakykyyn liittyvä tuen tarve

”Toimintakykyyn liittyvällä tuen tarpeella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö ei fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen tai sosiaalisen syyn vuoksi suoriudu tavanomaisista elämän toiminnoista.” Toimintakykyyn liittyvä tuen tarve ja siihen vastattavat palvelut 26 ja 27 §:ssä ovat niitä tilanteita, joissa on päällekkäisyyttä vammaispalvelulaissa olevien palveluiden kanssa.

”[Tavanomaisen elämän toiminnoilla tarkoitetaan itsestään huolehtimiseen, kotona suoriutumiseen, asiointiin, liikkumiseen, koulutukseen ja työhön, kommunikointiin, sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin ja yhteisöllisyyteen, oppimiseen ja tiedon saantiin ja soveltamiseen, harrastuksiin, sekä yleisluonteisiin tehtäviin ja vaateisiin liittyviä toimintoja.]”

Hakasulkeissa oleva luettelo on sisällytettävä lakitekstiin. Luetteloon on lisättävä asiointi, tiedonsaanti ja harrastukset.

Esimerkiksi lain perusteluissa avattava, mikä on yleinen vaade. Tarkoitetaanko termillä esim. veroilmoituksen tekoa, viranomaisasiointia?

22 § Omaisen tai läheisen tuen tarve

”Omaisen tai läheisen tuen tarpeella tarkoitetaan tilanteita, joissa:

1) henkilö hoitaa, ohjaa, tukee tai valvoo sairasta, vammaista tai iäkästä omaistaan tai läheistään jatkuvasti päivittäin; ”.

Pykälästä pitäisi poistaa "päivittäin", koska tämä rajaa liiaksi pykälän soveltamisalaan. Henkilö voi hoitaa omaistaan vaativissa tilanteissa ja olemalla jatkuvasti varalla, vaikkakaan ei päivittäin, mutta kuitenkin toistuvasti ja jatkuvasti.

Luku 4

Luvussa 4 sosiaalipalvelut ja muut tukitoimet on kirjoitettu niin yleisellä tasolla, että on vaikea ymmärtää, mikä palveluja asiakkaan on mahdollista saada. Tämä vaarantaa asiakkaan oikeusturvan. Ainakin joitakin esimerkkejä palveluista ja tukitoimista on kirjattava esiin. Luvussa 4 pykälät eivät ole yhteismitallisia. Joissakin pykälissä on enemmän informaatiota kuin toisissa ja joissakin pykälissä on liian suuri tulkinnanvaraisuus.

23 § Tuen tarpeisiin vastaavat palvelut ja muut tukitoimet

”Jos 1 momentissa tarkoitetut sosiaalipalvelut tai tukitoimenpiteet eivät ole riittäviä erityisen tuen tarpeessa oleville henkilöille, kunnan on järjestettävä lisäksi palveluja ja tukitoimia siten …”

Tässä viittaamme aikaisemmin esittämäämme siitä, että sosiaalihuoltolain suhde vammaispalvelulakiin pitää saada selkeämmäksi ja nykyistä tilannetta vaikeavammaisten osalta ei saa heikentää. Asiakkaan tilanteeseen on sovellettava asiakkaalle edullisempaa lakia.

24 § Tuen tarpeisiin vastaamisen perusteet

Hallituksen esityksessä on avattava mitä tarkoittaa ”…perusteet siitä, millä edellytyksillä…”.

Valtakunnallinen ohjaus on oltava valmiina hyvissä ajoin ennen lain voimaantuloa, jotta kunnilla on aikaa valmistautua lain toimeenpanoon. Lain soveltamisohjeista on tehtävä esim. vammaispalvelun käsikirjan tyyppinen sovellus. Muutoin jokainen kunta tulkitsee lakia omalla tavallaan ja käytännön sovellukset laista tulevat olemaan hyvin kirjavia.

26 § Suoriutumista ja osallistumista tukevat palvelut

”Kunnan on järjestettävä toimintakykyyn, sosiaaliseen syrjäytymisen torjumiseen, lähisuhde- ja perheväkivaltaan tai äkillisiin kriisitilanteisiin liittyvän tuen tarpeessa olevien henkilöiden suoriutumisen ja osallistumisen tukemiseksi ohjausta ja apua sellaisissa tavanomaisen elämän toiminnoissa, joista hän ei itse (tai perheensä tuella) ilman sosiaalihuollon tukea suoriudu.”

Perhettä ei voida velvoittaa tukemaan.

”Ohjaukseen ja apuun tavanomaisen elämän toiminnoissa sisältyvät henkilön tukeminen:

1) kodissa ja kodin ulkopuolella tapahtuvissa henkilön elämätilanteessa tarpeellisissa/välttämättömissä toimissa; ja

2) sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteiskunnallisen osallistumisen ylläpitämisessä ja edistämisessä.”

Asiakkaan näkökulmasta olisi kohtuullista, että pykälästä käy ilmi keskeiset palvelut joihin hänellä on oikeus. Laista puuttuu sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetuspalvelut, jotka pitää mainita laissa tai vähintään lain perusteluissa, koska muutoin kunnat eivät niitä myönnä. Sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalvelujen aktiivinen käyttäminen kunnissa selkeyttäisi eri perustein tarvittavaa kuljetuspalvelua (VpL ja ShL) ja vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut kohdentuisivat nykyistä selkeämmin vaikeavammaisille henkilöille.

27 § Hoiva

”Hoiva sisältää 26 §:ssä tarkoitetun ohjauksen ja avun sellaisissa tavanomaisen elämän toiminnoissa, joista henkilö ei itse (tai perheensä tuella) suoriudu, sekä ympärivuorokautisen huolenpidon, hoidon ja kuntoutuksen järjestämisen.”

Vammaisfoorumi on huolissaan hoivan ja henkilökohtaisen avun rajapinnoista ja mahdollisista tulkintaongelmista. Hoivan määritelmä on hyvin lähellä henkilökohtaisen avun määritelmää. Entä jos henkilö ei kykene huolehtimaan itsestään, mutta pystyy siihen henkilökohtaisen avun avulla?Hoiva pitäisi määritellä selkeämmin ja huomioida se, että vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu ei hallituksen esityksen perusteluiden mukaan ole hoivaa, hoitoa eikä huolenpitoa.

28 § Yksilö- ja perhekohtainen sosiaalityö

Miksi asuminen ja omaisen tuen tarve on rajattu pois? Vammaisfoorumi ehdottaa, että pykälästä jätetään eri tilanteet kokonaan pois ja pykälä kirjoitetaan: "Kunnan on järjestettävä tuen tarpeessa olevien henkilöiden sosiaalisten…."

29 § Työelämäosallisuutta tukeva toiminta

Epäselväksi jää, mitä pykälällä tarkoitetaan. Mitä on työelämäosallisuus ja sitä tukeva toiminta?

Aikaisemmin luonnoksessa ollut 2 momentti pitää palauttaa. Yhteistyön vaatimus on tässä aivan yhtä tärkeä kuin 30 §:ssä ja siksi se pitää mainita myös tässä pykälässä. 29 ja 30 §:n tavoitteena pitää olla, silloin kun se on realistista, henkilöiden työllistyminen avoimilla markkinoilla eri tukitoimien avulla.

31 § Toimeentulon turvaaminen

Hyvin muotoiltu pykälä ja vastaa asiakkaiden tarvetta. Erittäin hyvä, että pykälässä on mainittu ”pitkäjänteisten ratkaisujen löytäminen”.

32 § Asumisen järjestämistä tukevat palvelut

Vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen tulee säilyttää vammaispalvelulaissa, koska sen perusteella on mahdollista saada asunto ja tarvittavat palvelut yksilön tarpeiden mukaan tarkkaan räätälöitynä.

33 § Omaisen tai läheisen tukeminen

Pykälien 22 ja 33 keskinäinen suhde on epäselvä ja se, kuka voi saada tukea. Voisiko näitä pykäliä avata? Epäselväksi jää, mikä on suhde omaishoitolakiin. 1-kohdan lopussa tai-sana pitää korvata ja-sanalla. Henkilö voi tarvita sekä omaishoidon tukea että muita palveluja.

Lain tulee mahdollistaa perheille myös lyhytaikainen tuki ja palvelut esim. vanhempien sairastuessa tai heidän hoitaessaan sairasta lasta. Tuen ja palveluiden pitää olla ns. matalan kynnyksen palveluita. Monesti lyhytaikainen, mutta oikea-aikainen tuki voi estää myöhemmältä raskaammalta ja pitkäaikaiselta tuelta.

Tämän pykälän mukainen tuki pitäisi kattaa sopeutumisvalmennuksen, vaihtoehtoisten kommunikointimenetelmien oppimisen, tilapäishoidon ja muuta vanhempien jaksamista tukevat palvelut, silloin, kun niitä ei järjestetä erityislakien perusteella.

35 § Tuen tarpeen selvittäminen

Lain sisällön tulee rakentua loogisesti aikajärjestyksessä: tuen tarpeiden selvittäminen ja asiakassuunnitelman koskeva 36 § siirrettävä ennen lukua 3. Termi ”palveluohjaus” pitäisi tuoda esille. Palveluohjaus termiä on käytetty 31 §:ssä, mutta ei 35 §:ssä? Tuen tarpeen selvittämiselle tulee säätää määräajat.

36 § Asiakassuunnitelma

”Asiakkaalle on oikeus on laadittava sosiaalihuollon asiakaslain 7 §:ssä tarkoitettuun suunnitelmaan (asiakassuunnitelma)…”

Asiakassuunnitelmalla on oltava sama sitovuus kuin vammaispalvelulain palvelusuunnitelmalla, eli jos päätöksenteossa poiketaan suunnitelmasta, on se erikseen perusteltava. Tämä olisi lain valmistelijoiden mukaan ollut tarkoitus ja tämä säänneltäisiin 38 §:ssä. 38 §:n säännös ei kuitenkaan ole kirjattu niin selkeästi, että tämä tulisi siitä ilmi.

37 § Sosiaalipalvelujen ja muiden tukitoimien järjestäminen/ järjestämisen henkilöllinen soveltamisala

Nostettava esille nykyinen 16 a § kotikunnan muuttamisesta. 16 a pitää kumota ja kotikuntalakia muuttaa niin, että toteutuu oikeus vapaasti valita asuinpaikkansa.

38 § Sosiaalipalveluja ja muita tukitoimia koskeva päätöksenteko

Mitä tarkoittaa 2 momentin " …asiakkaan tarpeet riittävällä tavalla huomioiden…"? Tätä pitäisi tarkentaa ja selventää. Sen pitäisi tarkoittaa, että jos päätöksenteossa poiketaan asiakassuunnitelmasta, on se erikseen perusteltava.

42 § Tiedottaminen ja päätöksenteko sosiaalipalveluja ja tukitoimia koskevista muutoksista

Tieto on annettava asiakkaan ymmärrettävässä muodossa. Tiedottamisessa ja tiedoksiannossa huomioitava eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu 25.11.2011 dnro 1461/4/10 aistivammaisuuden huomioimisesta.

47 § Valituslupa

Sosiaalihuoltolain päätökset eivät miltään osin saa olla valituskiellon alaisia eikä myös saa olla valituslupamenettelyä, vaan kaikista päätöksistä pitää olla mahdollisuus valittaa KHO:een.

Lopuksi

Vammaisfoorumi on huolissaan lain soveltamisesta. Jos lakiin ei kirjata myönnettäviä palveluja täsmällisesti, jää liian paljon yksittäisen sosiaalityöntekijän varaan oivaltaa, mitä palvelut kunkin asiakkaan kohdalla voisivat olla. Asiakkaiden eriarvoisuus lisääntyy merkittävästi, jos jokainen sosiaalityöntekijä omalla tavallaan muuntaa yleisiä hyvinvoinnin periaatteita palveluiksi.

Rakenteellisen sosiaalityön vahvistaminen on kannatettavaa, jotta päättäjät kuuntelisivat nykyistä enemmän sosiaalityön ammattilaisia erilaisia ratkaisuja tehdessään.

Uuden sosiaalihuoltolain tavoitteiden toteutuminen edellyttää tasokasta koulutusta, laajaa toimintakulttuurin muutosta sekä lisäresursseja tai ainakin resurssien uudelleen kohdentamista. Siksi lain vahvistamisen ja voimaantulon välillä tulee olla riittävästi aikaa.

Lisätietoja: Näkövammaisten Keskusliitto ry, sosiaaliturvapäällikkö Virpi Peltomaa, virpi.peltomaa@nkl.fi, puh. 09 – 3960 4660, 050 – 585 0374.

VAMMAISFOORUMI RY

Merja Heikkonen
puheenjohtaja

Pirkko Mahlamäki
pääsihteeri