Vam­mais­foo­ru­min lau­sun­to hal­li­tuk­se­ne­si­tys­luon­nok­ses­ta laik­si iäk­kään hen­ki­lön so­siaa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen saan­nin tur­vaa­mi­ses­ta

25.5.2011

Sosiaali- ja terveysministeriö
PL 33, 00023 Valtioneuvosto
kirjaamo@stm.fi
virpi.vuorinen@stm.fi

Pidämme lakiesitystä kannatettavana, mutta lain soveltamisala ja rajapinta vammaispalvelulain kanssa pitää säätää selkeäksi ja yksiselitteiseksi, ja vammaispalvelulaki tulee olla ensisijainen. Samoin laissa käytettyjä käsitemääritelmiä tulee selkiyttää.
Vammaisfoorumi kiittää mahdollisuudesta lausua lakiehdotukseen ja esittää seuraavassa huomioitaan esityksestä.

Suhde vammaispalvelulakiin

Vammaispalvelulaki tulee ehdottomasti olla tähän lakiin nähden ensisijainen. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisten henkilöiden edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Vammainen henkilö ikääntyy ja myös ikääntynyt yli 75-vuotias henkilö voi vammautua. Tästä syystä vammasta aiheutuneiden esteiden poistamiseksi henkilö tarvitsee vammaispalvelulain mukaisia palveluita ja tukitoimia, ja vasta toissijaisena tämän lain mukaisia palveluita.

Esimerkiksi kaikki lihastaudit ovat melko tai erittäin harvinaisia, joten jos henkilön tuen ja avun tarve johtuu lihastaudista, mikä vahvistuu vasta 75-vuoden jälkeen, tulee hänellä olla oikeus saada vammaispalvelulain mukaisia palveluja tuekseen.

Esitetty lakiluonnos jättää tulkinnanvaraiseksi sen, minkä lain perusteella ikääntynyt vaikeavammainen henkilö saisi tarvitsemansa palvelut. Määritelmäpykälän perusteluissa puhutaan vain alle 75 vuotiaista vammaisista. Toisaalta lain 12 §:n sanamuoto ”ikääntymisestä aiheutuvan toimintakyvyn heikkenemisen” voidaan tulkita niin, että tämä koskisi niitä henkilöitä, jotka jäävät vammaispalvelulain 8c §:n soveltamisalan ulkopuolelle.

Näiden kahden lain soveltaminen ei kuitenkaan saisi olla tulkinnanvaraista, vaan laissa tulee selvästi määritellä lakien keskinäinen asema. Tämän rajauksen tekeminen koskee myös kehitysvammalakia.

Katsomme, ettei mitenkään ole mahdollista, että vammaispalvelulain mukaisia palveluja saava vaikeavammainen henkilö voitaisiin 75 vuotta täytettyään siirtää ikälain soveltamisen piiriin niin, että hän lakkaisi saamasta vammaispalvelulain mukaisia palveluita. Hänen tulee olla oikeutettu ikälain suomiin palveluihin, mutta niin, että niillä täydennetään vammaispalvelulain mukaisia palveluita. Myös niissä tapauksissa, kun yli 75-vuotias vammautuu, on hänen oltava oikeutettu ensisijaisesti vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Sovellettavan lain määräytymistä ei voi jättää laissa näin tulkinnan-varaiseksi kun se nyt esityksessä on. Vammaispalvelulaki pitää ehdottomasti olla ensi-sijainen ja tämä tulee laissa selkeästi säätää. Muuten on riskinä se, että kunta "siirtää" 75 vuotta täyttäneet vammaiset henkilöt ikälain soveltamisen piiriin, jolloin vammais-ten henkilöiden palvelut heikkenevät ja ne tulevat maksullisiksi.

Molemmat lait ovat tärkeitä ja molempia tarvitaan. On esimerkiksi paljon vammaisia henkilöitä, jotka eivät täytä vammaispalvelulain mukaista vaikeavammaisuuden määri-telmää, mutta he tarvitsevat palveluita selvitäkseen jokapäiväisistä asioistaan. Voi olla myös tilanteita, joissa henkilö tarvitsee selviytyäkseen molempien lakien suomia palveluita.

Lain määritelmät

Lakiluonnos sisältää paljon erilaisia määritelmiä. Nämä määritelmät ovat tässä laissa jonkin verran erilaisia kuin muissa laeissa, esim. se mitä tarkoitetaan iäkkäällä henkilöllä. Tämä saattaa aiheuttaa eri lakeja sovellettaessa epätietoisuutta ja sekaannusta. Iäkkään henkilön määritelmässä on mielestämme myös hyvin olennaisena ongelmana se, että kuka määrittää 3 luvun soveltamisen osalta sen milloin soveltaminen nuorempaan on ”pidettävä tarkoituksenmukaisena”. Tätä pitäisi laissa tai perusteluissa avata tarkemmin. Ikäraja pitäisi mielestämme ilmaista niin, että henkilö tulisi lain soveltamisalan piiriin viimeistään 75-vuotiaana, mutta tietyissä tapauksissa yksilöllisentilanteen ja tarpeen mukaan jo aikaisemmin. Esimerkiksi tietyt kehitysvammaiset ikääntyvät muita nopeammin ja tämä tulisi ehdottomasti huomioida myös laissa.

Lain määritelmä hoivalle ei mielestämme erotu tarpeeksi vammaispalvelulain henkilökohtaisen avun määritelmästä. Myös tämä on omiaan aiheuttamaan sekaannusta ikälain ja vammaispalvelulain soveltamisessa. Vammaispalvelulaissa henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella päivittäisissä toimissa joista suoriutuakseen hän tarvitsee välttämättä ja tois-tuvasti toisen henkilön apua. Ikälaissa hoivalla tarkoitetaan iäkkään henkilön avustamista hänen kotonaan ja kodin ulkopuolella tapahtuvissa päivittäisissä perustoiminnoissa, joista henkilö ei suoriudu ilman toisen henkilön apua ja tukea. Nämä määritelmät tu-lee erottaa selkeästi toisistaan. Hoivan määrittelyssä on tultava esiin se, että kyse on hoivasta ja huolenpidosta eikä se ole samaa kuin henkilökohtainen apu, jossa vaikeavammainen toimii avustajan työnjohtajana ja määrittelee itse tarkkaan saamansa avun sisällön, ja myös sen, koska, milloin ja miten hän apua tarvitsee.

Vastuutyöntekijä

Pidämme ikäihmisten kannalta erittäin hyvänä uudistuksena esitettyä vastuutyöntekijää.

Vastuutyöntekijän tulee olla ikäihmisen apuna ja tukena palveluita haettaessa ja saataessa ja turvata iäkkään henkilön oikeuksien toteutuminen. Vastuutyöntekijän tulee olla nimenomaan asiakkaan tukena ja katsoa tilannetta ikäihmisen kannalta ja tästä syystä pidämmekin erittäin huolestuttavana sitä, että lain 14 §:n perusteluissa puhutaan siitä, että vastuutyöntekijä voisi myös tehdä päätökset palveluista. Jos näin tapahtuu, saattaa syntyä jääviys ja ristiriitatilanteita ja asiakkaan oikeusturva saattaa vaarantua. Mielestämme vastuutyöntekijä ei voi tehdä päätöksiä saatavista palveluista.

Lisäksi lain 12 §:ssä mainituissa vastuutyöntekijöiden tehtävissä tulisi vielä selkeämmin korostaa sitä että vastuutyöntekijä ei toimi iäkkään henkilön puolesta vaan häntä tukien ja hänen tulee kaikessa kuulla ikäihmistä ja selvittää hänen tahtonsa. Itsemääräämisoikeus on edelleenkin ikäihmisellä itsellään.

Palvelusuunnitelma

Pidämme hyvänä uudistuksena sitä, että lakiluonnoksessa on säädelty tarkemmin palvelusuunnitelmasta. Erityisen tärkeää on se, että palvelusuunnitelmaan kirjataan palveluille asetettavat tavoitteet ja asianomaisten eriävät näkemykset. Palvelusuunnitelman tarkoitus on kartoittaa asiakkaan palveluntarvetta ja niitä palveluita miten tähän tarpeeseen vastataan. Tästä syystä olisi hyvä, että myös eri lakien mukaiset palvelut olisi kirjattu samaan suunnitelmaan. Asiakkaan kannalta olisi paras, että hänellä olisi sosiaalipalveluita varten yksi palvelusuunnitelma, missä olisi kirjattuna hänen tilanteensa kokonai-suutena ja kaikki hänen tarvitsemansa ja saamansa palvelut. Esimerkiksi vammaisella ikääntyneellä henkilöllä pitäisi olla yksi suunnitelma mistä kävisi ilmi hänen tilanteensa ja hänen tarvitsemansa palvelut vammaispalvelulain perusteella ja ikälain perusteella.

Oikeus palveluihin

Lakiehdotuksen 14 §:n sanamuodon ”iäkkäällä henkilöllä on oikeus” perusteella voi-daan katsoa, että kyseessä on ns. subjektiivinen oikeus. Samassa pykälässä todetaan kuitenkin, että "tarpeidensa kannalta riittäviin sosiaalipalveluihin" Tämä sanamuoto on, ottaen huomioon perustuslain 19 §:n 3 momentin säännöksen, ristiriidassa subjektiivisen oikeuden määrittelyn kanssa. Sanamuotojen pitäisi tässäkin olla selkeitä eikä tätä voi jättää esitettyyn muotoon sen tulkinnanvaraisuuden takia. Palveluihin tulisi olla subjektiivinen oikeus ja se tulee myös niin kirjata.

Vanhusneuvostot

Pidämme hyvänä, että laki edellyttää vanhusneuvostojen perustamista kuntiin. Vanhus-neuvostojen perustaminen ei kuitenkaan saa heikentää vammaisneuvostojen asemaa kunnissa, esimerkiksi yhdistämällä vammaiskysymykset vanhusneuvostoihin. Vanhuuteen liittyvät asiat ovat paljolti hyvään hoitoon ja terveyspalveluihin liittyviä, kun taas vammaisten kohdalla on pitkälle kyse integroitumisesta oman ikäluokan tekemiseen ja elämäntapaan. Näiden kahden neuvoston tehtävät ovat erilaisia ja siksi vammaisneu-vostojen asema itsenäisinä neuvostoina tulee turvata jatkossakin.

Lopuksi

Pidämme esitettyä lakiluonnosta tarpeellisena ja sen myötä ikäihmisten asema palvelui-den saamisen osalta parantuisi. Varsinkin niiden vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ikäihmisten asema parantuisi, jotka eivät ole olleet oikeutettuja vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Lailla ei kuitenkaan saa heikentää niiden vaikeavammaisten ikääntyneiden asemaa, jotka ovat vammansa perusteella oikeutettuja vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Laki tulee säätää niin selkeäksi, että siinä ei jää tulkinnan varaa sen osalta mitä lakia ikääntyneeseen vaikeavammaiseen sovelletaan. Laki tuleekin säätää niin, että vammaispalvelulaki on ensisijainen ikälakiin nähden.

VAMMAISFOORUMI RY

Merja Heikkonen
puheenjohtaja

Pirkko Mahlamäki
pääsihteeri

lisätiedot: oikeuksienvalvontalakimies Liisa Murto, Näkövammaisten Keskusliitto, p. 050 550 8899 liisa.murto@nkl.fi