Vam­mais­foo­ru­min lau­sun­to yh­den­ver­tai­suus­lain­sää­dän­nön uu­dis­ta­mis­ta kos­ke­vas­ta toi­mi­kun­nan mie­tin­nös­tä

Oi­keus­mi­nis­te­riön lain­val­mis­te­luo­sas­ton lau­sun­to­pyyn­tö 12.2.2010 (OM 12/42/2006)

8.4.2010

Vammaisfoorumi kiittää mahdollisuudesta lausua yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskevasta toimikunnan mietinnöstä. Vammaisfoorumin 28 jäsenjärjestöä edustavat yhteensä noin 320 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä, joille yhdenvertaisuuslain uudistaminen on tärkeä asia.


Yleistä

Yhdenvertaisuuslain uudistaminen on todella kiireellinen ja ajankohtainen asia. Vammaisfoorumi pitää siksi valitettavana, että lain valmisteluun on jo käytetty niin pitkä aika. Nykyinen yhdenvertaisuuslaki ei esimerkiksi täytä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen määräyksiä, ja on este sopimuksen ratifioinnille. Nyt olisi saatava mahdollisimman pian voimaan uusi yhdenvertaisuuslaki, joka täyttäisi myös YK:n sopimuksen vaatimukset. Vammaisfoorumi katsoo, että toimikunnan esitystä ei sellaisenaan tule esittää hallituksen esityksenä vaan esitys vaatii jatkovalmistelua. Hallituksen esitys tulee olla yhdenvertaisuuslain alkuperäisen, eri syrjintäperusteiden edistämis- ja valvontamekanismien yhdenvertaisuuteen pyrkivän tavoitteen mukainen ja sen tulee täyttää YK sopimuksen vaatimukset.Missään tapauksessa ei saa säätää sellaista uutta lakia, joka olisi esteenä YK:n vammaisten yleissopimuksen ratifioinnille.

Esityksen keskeisenä tavoitteena on ollut uudistaa yhdenvertaisuuslainsäädäntöä tavalla, joka täyttäisi nykyistä paremmin perustuslain 6 §:n sisältämän yhdenmukaisen ja laaja-alaisen syrjintäkiellon asettamat vaatimukset. Pyrkimyksenä on luoda lainsääntö, joka vahvistaisi yhdenvertaisuuden suojaa kattamalla entistä selkeämmin kaikki syrjintäperusteet, soveltumalla yhdenmukaisemmin kaikkiin elämänalueisiin ja asettamalla eri syrjintätilanteet mahdollisimman samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin. Tämä tavoite on todella hyvä ja tärkeä mutta valitettavasti toimikunta ei ole tässä tavoitteessaan kaikilta osin onnistunut. Toimikunnan esityksessä lain valvonta ja oikeussuojakeinot ovat erilaiset työelämän alueella kuin muulla elämän alueella.

Suomi on allekirjoittanut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja vaikka sopimusta ei ole vielä ratifioitu, olisi sopimuksen määräykset tullut ottaa täysimääräisesti huomioon yhdenvertaisuuslakia uudistettaessa. Näin on osaltaan tehty mutta esimerkiksi yhdenvertaisuuslain valvonnan osalta eivät esitetyt lainsäännökset täytä YK:n sopimuksen vaatimuksia.


Lain tarkoitus ja soveltamisala

Yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän kieltämiseksi on erittäin hyvä, että lain tarkoitus on kirjattu selkeästi lakiin ja että lain soveltamisala on laaja.

Lain perusteluissa on lueteltu esimerkkejä tilanteista, joissa laki tulisi sovellettavaksi. Esimerkkiluettelossa on mainittu mm. elinkeino- ja ammattitoiminta sekä yhdistystoiminta. Esimerkkiluettelossa ei kuitenkaan ole mainittuna asunto-osakeyhtiötä. Vammaiset ihmiset joutuvat usein syrjityksi juuri asunto-osakeyhtiössä päätöksenteossa, joka johtaa välilliseen ja rakenteelliseen syrjintään. Asunto-osakeyhtiön päätöksentekoprosessit johtavat usein vammaisia syrjiviin käytäntöihin. Vammaisilla henkilöillä ei ole oikeusturvaa tai oikeussuojamekanismeja esim. tilanteissa, joissa kyse on kohtuullisten esteettömyys ja saavutettavuus ratkaisujen toteuttamisesta asunto-osakeyhtiön hallitsemissa tiloissa ja alueilla, jotka ovat riippuvaisia asunto-osakeyhtiön hallituksen päätöksistä. Näin ollen olisi vammaisen henkilön tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi myös näissä tilanteissa täsmennettävä 2 § 1 momentin yksityiskohtaisten perusteluiden esimerkkiluetteloa.


Yhdenvertaisuuden edistäminen

On tärkeää, että edistämisvelvoitteet koskevat nyt myös koulutuksen järjestäjää, oppilaitosta ja työnantajaa. Vammaisfoorumi katsoo kuitenkin, että lain tavoitteiden saavuttamiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta olisi ollut selkeämpään jos edistämisen toimintavelvoitteet olisivat olleet kaikille toimijoille samat. Toimikunnan esittämä malli, jossa kaikille on ensin yhteinen edistämisvelvoite ja tämän jälkeen erilaiset toimintavelvoitteet riippuen siitä onko kyseessä viranomainen, koulutuksen järjestäjä, oppilaitos tai työnantaja, on epätarkoituksenmukainen ja epäselvä. Syrjinnän vaarassa olevan ryhmän tai yksilön oikeusturvan toteutumisen kannaltakin olisi ollut selkeämpää, että edistämisvelvoitteita olisi ollut yksi selkeä ja sitova pykälä kaikille toimijoille.

Yhdenvertaisuuden edistämistoimet ovat yksi oleellinen osa kun pyritään parantamaan yhdenvertaisuutta ja poistamaan syrjintään. Esitetyn lain 5 §:ssä on edistämistoimien yleiset vaatimukset kirjattu hyvin. Ne ovat kuitenkin vain hyviä periaatteita ilman konkreettisia vaatimuksia ja sanktioita laiminlyönneistä. Yhdenvertaisuussuunnitelman laatiminen on yksi tärkeä väline yhdenvertaisuuden edistämisessä. Yhdenvertaisuussuunnitelmaa laadittaessa joudutaan paneutumaan kunkin toimijan toimintaympäristöön ja millaisia edistämistoimia juuri siinä ympäristössä tarvitaan. Tästä syystä pidämme erittäin valitettavana, että yhdenvertaisuussuunnitelman laatiminen koskee työnantajien osalta vain yli 30 työntekijän työyhteisöjä.

Toisena suurena puutteena edistämistoimien osalta pidämme sitä, että edistämistoimien laiminlyönnistä ei ole mahdollisuutta määrätä hyvitystä. Valitettavasti usein vasta uhka huomattavasta sanktiosta aiheuttaa sen, että tällaisiin toimiin ryhdytään. Esityksen mukaan yhdenvertaisuuslautakunta voi velvoittaa viranomaisen tai oppilaitoksen täyttämään suunnitteluvelvoitteen ja tarvittaessa asettaa päätöksen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon. Lautakunnan toimivalta tältä osin olisi pitänyt ulottaa myös työnantajiin.

Toimikunnan esityksessä on 6 §:n perusteluissa viitattu YK:n vammaissopimuksen velvoitteisiin, jotka liittyvät esteettömyyden vaatimuksiin. On tärkeää, että nämä sopimuksen säännökset ovat tässä huomioitu mutta Vammaisfoorumi haluaa painottaa, että YK sopimuksen 9 artiklan esteettömyyttä koskevat velvoitteet koskevat kaikkia elämän alueita ei vain viranomaistoimintaa.

Vammaisfoorumin mielestä velvollisuus yhdenvertaisuussuunnitelman laatimiseen tulisi ehdottomasti koskea myös evankelis-luterilaista kirkkoa, ortodoksista kirkkokuntaa sekä julkista hallintotehtävää hoitavaa yksityistä.

Kohtuulliset mukautukset

Vammaisfoorumi pitää tärkeänä, että laissa on säännös kohtuullisista mukautuksista vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi ja että kohtuullisten mukautusten laiminlyönti katsotaan syrjinnäksi.

YK:n vammaisten yleissopimuksen 5 artiklan 3-kohdan mukaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemisen. YK sopimuksen 2 artiklan mukaan ”kohtuullinen mukauttaminen” tarkoittaa tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta, ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Erityisen konkreettisesti velvollisuus tehdä mukautuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden parantamiseksi näkyy esimerkiksi artiklassa 9, jossa säädetään esteettömyydestä. Esteettömyydellä tarkoitetaan sopimuksessa kaikenlaista esteettömyyttä, niin fyysistä kuin tiedonvälitykseen ja informaation kulkuun liittyvää.

Kohtuullisuusarviointi tapahtuisi toimikunnan esityksen mukaisesti kokonaisharkinnalla. Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa tulisi ensisijaisesti painottaa toimien riittävyyttä vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Vammaisfoorumi on lisäksi huolissaan siitä, että kohtuullisuusarviointi sidottaisiin aiheutuvien kustannusten osalta siihen, että kustannuksia ei pidettäisi kohtuuttomina, jos velvoitettu voi saada niitä varten riittävissä määrin tukea julkisista varoista tai muualta. Lähtökohtaisesti esimerkiksi työolosuhteiden osalta tällaisena ensisijaisena tukena on työolosuhteiden järjestelytuki. Työolosuhteiden järjestelytuki, joka on julkisen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti 2500 euroa, jos vajaakuntoisen henkilön työhönsijoittuminen tai työn säilyttäminen edellyttää työkoneisiin, -välineisiin tai -menetelmiin tai työpaikan ulkoisiin olosuhteisiin tehtäviä sellaisia muutoksia tai järjestelyjä, jotka ovat välttämättömiä vammasta tai sairaudesta aiheutuvan haitan poistamiseksi tai vähentämiseksi. Järjestelytukea voidaan antaa myös toisen henkilön antamaan apuun työpaikalla, jolloin tuki on 250 euroa kuukaudessa enintään vuoden ajan. Molemmat tukimuodot ovat harkinnanvaraisia ja niiden myöntämisessä on suuria alueellisia eroja. Näin ollen, jos kohtuulliset mukautukset suhteutetaan esim. edellä mainittuihin korvattavuuksiin, muodostuu valtaosa ehdotetun yhdenvertaisuuslain 9 § nojalla kohtuuttomiksi eikä kohtuullisia mukautuksia työnantajan tai muun velvoitetun tahon tarvitse käytännössä suorittaa.

Toisaalta positiivisena voidaan pitää sitä, että esityksessä ehdotetaan, että vaikka tukea ei ole saatavilla se ei kuitenkaan tee yksistään mukautuksista kohtuutonta. Tätä tulisi kuitenkin tarkentaa, jotta kohtuullisuus pystytään arvioimaan oikeudenmukaisesti.

Kohtuulliset mukautusten järjestäminen koskee julkisen ja yksityisen koulutuksen järjestäjää, työnantajaa sekä tavaroiden ja palveluiden tarjoajaa. Tämän määritelmän ulkopuolelle jäävät asunto-osakeyhtiöt silloin, kun ne eivät ole palveluiden tarjoajia. Kuten aikaisemmin on esitetty, niin vammaisten osalta asunto-osakeyhtiön päätökset tilanteissa, joissa kyse on kohtuullisten esteettömyys ja saavutettavuus ratkaisujen toteuttamisesta asunto-osakeyhtiön hallitsemissa tiloissa ja alueilla, jotka ovat riippuvaisia asunto-osakeyhtiön hallituksen päätöksistä. Edelleen ongelman muodostaa tilanne yksityisen oikeushenkilön velvoittavuudesta yhdenvertaisuuslain soveltamiseen tilanteissa, joissa se ei tarjoa tavaroita tai palveluita. Kohtuullisia mukautuksia arvioitaessa on esityksessä otettu kanta, jonka mukaisesti mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon myös velvoitetun tosiasialliset mahdollisuudet tehdä muutoksia toimintaympäristössä. Käytännössä velvoitetun mahdollisuuksia tehdä sinänsä kohtuullisena pidettäviä rakenteellisia mukautuksia saattaa rajoitta se, ettei velvoitettu omista toimitiloja eikä vuokranantaja suostu tekemään muutoksia tai salli sellaisten tekemistä. Tämä on hyvin tyypillinen tilanne esteettömyys ja saavutettavuus asioissa, kun tilanne on korjausrakentamisesta. Kohtuullisten mukautusten tarkoituksena on saattaa vammaiset ihmiset muiden kanssa vertailukelpoiseen asemaan. Vertailukelpoisen aseman tulisi koskea myös asuinympäristöä.

Lain 22 § 3 momentissa säädettäisiin lautakunnalle mahdollisuus velvoittaa täyttämään 9 §:ssä säädetty velvollisuus ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin. Erittäin oikeudenmukaista lain tavoitteiden toteutumisen kannalta on, että kohtuullisten mukautusten laiminlyönti on lain 11 § mukaan yksi syrjinnän muoto ja sitä koskeva asia käsiteltäisiin yleensä kieltopäätösasiana. Mahdollisuus velvoittaa kohtuullisten mukautusten tekemiseen olisi kuitenkin esityksen mukaisesti tarpeellista ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa se oikeussuhde, jossa laiminlyönti on tapahtunut, edelleen jatkuu. Tätä kohtaa tulee täsmentää. Esimerkiksi tavaroita hankittaessa missä kohtaa katsotaan, että oikeussuhde on edelleen voimassa. Palveluita tai tavaroita hankittaessa ympäristön tai palveluiden ollessa esteellisiä ei mahdollisuutta oikeussuhteen syntymiseen edes ole. Tällöin ei myöskään kieltopäätöstä voida asettaa ja syrjivä tilanne jatkuu. Tällöin olisi tarpeellista velvoittaa palvelun tarjoaja mukautusten tekemiseen. Lisäksi on huomioitava, että vanhasta rakennuskannasta johtuen useat toimitilat ovat esteellisiä ja kohtuullisin mukautuksin muutettaessa sellaisiksi, etteivät ne aseta vammaisia henkilöitä vammasta johtuvasta syystä eriarvoiseen asemaan.

Syrjinnän ja vastatoimien kielto

Vammaisfoorumi pitää erittäin tärkeänä, että syrjintäperusteiden luettelo on avoin ja että laissa on mainittu erikseen moniperusteinen syrjintä, olettamaan perustuva syrjintä ja läheissyrjintä.

Vammaisfoorumi pitää myös tärkeänä, että kohtuullisten mukautusten laiminlyönti on säädetty yhdeksi syrjinnän muodoksi.


Valvonta

Lain uudistamisen tavoitteena oli kaikkien syrjintäperusteiden saattaminen kaikkien elämänalueiden osalta samanarvoiseen asemaan ja samanlaisten oikeussuojankeinojen piiriin. Kansalaisjärjestöjaosto ja useat järjestöt toivat toimikunnan työn aikana esille niitä puutteita, joita nykyisessä lain valvonnassa on esiintynyt. Lisäksi kansainväliset elimet ovat puuttuneet siihen, että työsuojelunpiirin valvonta ei ole riittävää.

Näistä seikoista ja perusteluista huolimatta toimikunta ei uudistanut esityksessään lain valvontaa työelämän osalta. Lain valvontaa esitetään edelleen erilaiseksi riippuen siitä, onko kyse työelämässä tapahtuvasta valvonnasta tai muun elämän alueella tapahtuvasta valvonnasta.

Syrjintää kohdanneen henkilön näkökulmasta järjestelmän monimutkainen rakenne on ongelmallinen. Yhtäältä syrjintäkysymykset on tarkoituksenmukaista ratkaista työpaikalla. Toisaalta syrjinnän uhrilla tulee olla yksinkertainen ja kaikkien työntekijöiden tiedossa oleva mahdollisuus hakea apua syrjintätapauksessa myös työpaikan ulkopuolella. Nykyinen työsuojelupiirien neuvontatoiminta ei ole aina riittävää. Eikä tätä ole esimerkiksi saatavissa työhönottoon liittyvissä syrjintätapauksissa. Työsuojelupiireiltä ei ole myöskään saanut tukea tilanteissa, joissa työsuhde on purettu esim. pitkäaikaisen sairauden tai vamman vuoksi.

Nykyisen vähemmistövaltuutetun toiminta tunnetaan ehkä paremmin, koska vähemmistövaltuutettu verkostoituu työsuojelupiirejä enemmän esim. kansalaisjärjestöjen suuntaan. Verkostoituminen lisää luottamusta viranomaista kohtaan ja madaltaa kynnystä ilmoittaa syrjintätapauksista. Yhdenvertaisuusvaltuutetulla ei kuitenkaan ole esitetty toimivaltaa selvittää yksittäisiä syrjintätapauksia työelämässä. Myöskään yhdenvertaisuuslautakunnan mandaattiin ei esitetä kuuluvan työelämän syrjintätapaukset muutoin kuin sovinnon vahvistamisena tai lausunnon antamisena lain soveltamisesta.

Luottamusmiehillä, työsuojeluvaltuutetuilla tai työsuojelupiirien virkamiehillä ei välttämättä ole riittävää asiantuntemusta yleisesti syrjintään ja erityisesti syrjintäperusteihin liittyen, mitä yhdenvertaisuusvaltuutetulla ja yhdenvertaisuuslautakunnalla olisi. Työsuojelupiirit eivät voi ryhtyä toimenpiteisiin sovinnon aikaansaamiseksi, tarjota oikeusapua tai muuten avustaa syrjinnän uhreja. Yhdenvertaisuusvaltuutettu voisi edistää sovintoa tai avustaa syrjinnän uhreja myös työelämässä, mutta esitetyn valvontajaon takia valtuutettu ei saisi tietoa yksittäisistä työelämän tapauksista. Jos valtuutetulla ei ole tietoa työelämässä tapahtuvasta syrjinnästä, jäävät hänen mahdollisuutensa tehdä tehokasta edistämistyötä hyvin vajavaiseksi.

Työelämässä ei ole yhdenvertaisuuslautakuntaa vastaavaa matalan kynnyksen oikeusturvaelintä, johon voisi kääntyä ilman oikeudellista avustajaa ja ilman pelkoa oikeudenkäyntikuluriskistä. Tuomareiden asiantuntemus syrjintäasioissa on vaihtelevaa, mikä nostaa kynnystä vaatia hyvitystä oikeudessa sekä lisää oikeusprosessin lopputuloksen epävarmuutta. Lisäksi prosessi on hidas ja raskas. Uhrin kannalta syrjinnän nopea loppuminen voi olla yhtä tärkeää kuin hyvityksen saaminen, jolloin mahdollisuus saada nopeasti kieltopäätös yhdenvertaisuuslautakunnasta olisi tärkeää.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 33 artiklan 2-kohdan mukaan jäsenvaltioiden tulee, sopusoinnussa oikeudellisten ja hallinnollisten mekanismien kanssa, nimittää tai perustaa sopimuksen valvontaa varten järjestelmä, jonka tehtävänä on edistää, suojella ja seurata sopimuksen toteutumista jäsenvaltiossa. Järjestelmän tulee sisältää yksi tai useampia itsenäisiä mekanismeja.

YK:n sopimuksen määräykset tulee ottaa täysimääräisesti huomioon uudistettaessa yhdenvertaisuuslakia. Yhdenvertaisuusvaltuutettu tulee olla yksi sopimuksen määrittelemistä valvontaelimistä. YK:n sopimuksessa ei valvontaa ole eritelty työelämään ja muuhun elämän alueeseen. Myös työelämän osalta YK:n sopimuksen valvontamääräykset tulee täyttyä.

Täytäntöönpantaessa sopimuksen 33 artiklaa tulee samalla huomioida 33 artiklan 3 kohta sekä sopimuksen muut artiklat, erityisesti sopimuksen 4 artiklan 3 kohta. Artiklan 33 (3) mukaan "Kansalaisyhteiskunta, erityisesti vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt, on osallistettava ja heidän on osallistuttava valvontaprosessiin täysimääräisesti". Artiklan 4 (3) mukaan laadittaessa ja toimeenpantaessa lainsäädäntöä ja politiikkaa, joilla tätä yleissopimusta pannaan täytäntöön, sekä muissa vammaisia henkilöitä koskevissa päätöksentekoprosesseissa sopimuspuolten tulee neuvotella tiiviisti vammaisten henkilöiden kanssa ja aktiivisesti osallistaa heidät, mukaan lukien vammaiset lapset, heitä edustavien järjestöjen kautta". Nämä säännökset tarkoittavat sitä, että vammaisedustus pitää olla myös työsuojelupiireissä, jos ne valvovat sopimuksen alaan kuuluvia asioita, kuten selvästi vammaisten asemaa työelämässä.

Vammaisfoorumi pitää erittäin tärkeänä, että myös työsyrjintätapauksissa saataisiin aikaiseksi ns. matalankynnyksen oikeussuojaelin. Matalakynnyksen oikeussuojaelimen puute on jo usein aikaisemmin tuotu esiin ja viimeiseksi se on todettu sisäasianministeriön teettämässä tutkimuksessa Syrjintä työelämässä (sisäasianministeriön julkaisuja 43/2009).Tästä syystä pidämme tärkeänä, että yhdenvertaisuusvaltuutetulla tulee olla rinnakkainen tai ainakin täydentävä toimivalta työsuojelupiirien kanssa valvottaessa yhdenvertaisuuslakia työelämässä. Yhdenvertaisuusvaltuutetulla tulee myös olla laaja tiedonsaantioikeus työnantajilta, voidakseen toteuttaa tehtäväänsä. Lisäksi työelämässä tapahtuneet syrjintätapaukset tulee kuulua yhdenvertaisuuslautakunnan toimivaltaan.

Oikeusturva ja seuraamukset

Hyvityksen määrääminen syrjintätapauksissa on erittäin tärkeää. Syrjinnän kohteeksi joutuneen tulee saada hyvitystä häneen kohdistuneesta syrjinnästä ja hyvityksen tulee parantaa syrjityn asemaa. Perusteluissa on hyvin todettu, että hyvityksen tulee parantaa syrjityn asemaa sillä tavoin, että hyvityksen vaatiminen on syrjityn kannalta todellinen ja tehokas oikeussuojakeino. Hyvityksen suuruutta määrättäessä tulee myös erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että hyvitys on määrältään sillä tavoin tehokas, että se on omiaan estämään syrjintää ja vastatoimia. Jos tuomitut hyvitykset ovat suuruudeltaan pieniä, niin voi syntyä tilanteita, että syrjivä taho maksaa mieluummin hyvityksen kun muuttaa toimintaansa. Vain jos mahdollisen hyvityksen määrä on niin korkea, että sillä on oikeasti merkitystä syrjijän toiminnalle, on sillä tehokas ja estävä vaikutus. Tästä syystä pidämme hyvänä, että laissa ei hyvitykselle ole määrätty alarajaa, koska valitettavasti oikeuskäytännössä alarajat muodostuvat usein ylärajoiksi. Tämä vaatii toisaalta myös valveutuneisuutta oikeuslaitoksilta, jotta he todella määräisivät hyvityksiä niin, että niillä olisi syrjintää estävä vaikutus.

Laki yhdenvertaisuusvaltuutetusta

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävistä ja toimintatavoista säädetään yhdenvertaisuuslaissa sekä laissa yhdenvertaisuusvaltuutetusta. Se, että tehtävät ja toimenpiteet ovat jakautuneet kahteen lakiin aiheuttaa jonkin verran epäselvyyttä.

Vammaisfoorumin tavoitteena oli, että olisi ollut erillinen vammaisvaltuutettu. Koska tällaista ei ollut mahdollista saada niin Vammaisfoorumi pitää tärkeänä, että 3 §:ssä on mainittu erikseen vammaiset ihmiset.Tämän tehtävän toteuttaminen vaatii yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon vammaisten oloihin perehtynyttä työntekijää. Tämä on todettu 9 §:n perusteluissa. Vammaisten oloihin perehtyneen työntekijän olemassaolo on ehdoton edellytys, jotta 3 §:n mukaiset tehtävät tulee täytettyä ja tämä täyttää osaltaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen täytäntöönpanon. Mutta kuten jo aikasiemmin on todettu, valtuutetun toimivalta tulisi koskea myös työelämässä tapahtuvan syrjinnän valvontaa ja muita toimia.

Vammaisfoorumi kannattaa yhdenvertaisuusvaltuutetun sijoittamista eduskunnan yhteyteen. Mielestämme näin voitaisiin parhaiten turvata valtuutetun itsenäinen ja riippumaton asema. Eduskunnan yhteyteen sijoittamisen osalta voitaisiin myös hyödyntää paremmin yhteistyötä Eduskunnan oikeusasiamiehen ja tulevan kansallisen ihmisoikeusinstituution kanssa.

Lain 10 §:ssä määritelty tiedonsaantioikeus on erittäin tärkeä. Vain tarpeeksi laajalla valtuutetun tiedonsaantioikeudella voidaan varmistaa se, että valtuutettu voi toimia ja täyttää hänelle laissa annetut tehtävät. Tiedonsaantioikeuden tulee ehdottomasti ulottua myös työnantajilta saatavaan tietoon.

Erittäin tarpeellinen on asetettava neuvottelukunta yhdenvertaisuusvaltuutetun yhteyteen. Lain 8 § 1 mom. mainitaan nimenomaisesti, että neuvottelukunnassa on oltava edustettuna neuvottelukunnan toimialan kannalta merkittävät sidosryhmät. Edelleen 2 momentin mukaan tästä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Vaikka yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan neuvottelukunnan osalta sidosryhmien osallisuudesta mm. syrjinnän vaarassa olevia ryhmien osalta, kuten vammaisia ihmisiä, tulisi tämä säätää lain tasolla eikä jättää myöhemmin säädettävän asetuksen tasolle, kuten neuvottelukunnan sidosryhmien osalta on ehdotettu.

Nimenomainen maininta vammaisten henkilöiden osallisuudesta laintasoisesti valvontamekanismeihin tulee velvoittavaksi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta. Sopimus ja erityisesti sen 4 (1) yleiset tavoitteet lainsäädännön saattamiseksi sopimuksen mukaiseksi sekä 33 (2) artikla kansallisesta täytäntöönpanosta ja seurannasta sekä siihen liittyvästä valvontaorganisaatiosta ja rakenteesta ja edelleen 33 (3) artikla edellyttävät, että erityisesti vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt on osallistettava seurantamenettelyyn täysimääräisesti.

Laki yhdenvertaisuuslautakunnasta

Yhdenvertaisuuslautakunta pitäisi ehdottomasti olla kaikissa tilanteissa käytettävissä oleva ns. matalan kynnyksen oikeussuojakeino. Kuten jo valvontaa käsittelevässä kohdassa olemme todenneet, tulisi lautakunnan toimivallan ulottua täysimääräisesti myös työelämän alueelle.

Yhdenvertaisuuslautakunnasta ehdotetun lain mukaan yhdenvertaisuuslautakunta toimisi jakautuneena jaostoihin. Jaostoon kuuluisi lisäksi kaksi, tai jos kysymys on työelämää koskevasta asiasta, kolme vaihtuvaa asiantuntijajäsentä, jotka jaoston puheenjohtaja määrää käsiteltävänä olevan asian luonteen perusteella. Lisäksi ehdotettu jaoston puheenjohtajan valtuus yksittäistapauksellisesti määrätä kulloinkin kuultavista asiantuntijajäsenistä ei ole riittävä yleisluontoisella viittauksella, vaan tämä tulisi säätää tarkemmin. Tässä tulisi myös tarkemmin lain tasolla määritellä sidosryhmien osallisuus. Viittaamme tässä edellä neuvottelukunnasta lausuttuun.

Vammaisfoorumi pitää hyvänä edistysaskeleena sitä, että tasa-arvolautakunta ja syrjintälautakunta yhdistetään uudeksi yhdenvertaisuuslautakunnaksi. Tämä yhdistäminen on erittäin tärkeä varsinkin moniperustaiseen syrjintään liittyvien tapausten käsittelyssä silloin kun toisena syrjintäperusteena on sukupuoli.

Lopuksi

Yksi yhdenvertaisuuden toteutumisen ongelma on syrjinnän näkymättömyys. Tällä hetkellä esim. työpaikalla tapahtuvista syrjintäjutuista ei kerätä järjestelmällisesti tietoa. Tämä vaikuttaa negatiivisesti yhdenvertaisuuden edistämistyöhön. Vähemmistövaltuutetun yhdenvertaisuuden edistämistoimintaa työelämässä hankaloittaa se, ettei vähemmistövaltuutettu saa nykyisen valvontajaon takia tietoa yksittäisistä syrjintätapauksista työelämässä. Tehokkaiden ja riittävien oikeusturvakeinojen puuttuessa tieto syrjinnästä ei saavuta työnantajia tai viranomaisia. Tästäkin syystä olisi erittäin tärkeää, että uudella yhdenvertaisuusvaltuutetulla olisi laaja mandaatti kaikilla elämän alueilla. Tällöin valtuutettu voisi kerätä tietoa, tehdä selvityksiä ja tätä kautta hänellä olisi myös parhaat mahdollisuudet tehdä tehokasta ja vaikuttavaa edistämistyötä.

Vammaisfoorumi pitää tärkeänä, että kaikki syrjintäperusteet ovat kaikilla elämän alueilla samanlaisen suojan ja seuraamusten piirissä. Nyt esitetyn lain osalta jää YK:n sopimuksen edellyttämät valvontavaatimukset työelämän osalta puutteellisiksi eivätkä ne täytä sopimuksen edellyttämiä vaatimuksia..

Vammaisfoorumi pitää tärkeänä, että uusi yhdenvertaisuuslaki saadaan nyt säädettyä ja voimaan mahdollisimman pian. Toimikunnan esityksessä on paljon parannuksia nykytilaan verrattuna, mutta kuten olemme todenneet, vaatii esitys vielä jatkovalmistelua.Lakia säädettäessä tulee erityisesti huomioida se, että uusi laki täyttää YK:n sopimuksen vaatimukset.

Vammaisfoorumi ry

Merja Heikkonen Pirkko Mahlamäki

puheenjohtaja pääsihteeri

Lisätietoja: Oikeuksienvalvontalakimies Liisa Murto, Näkövammaisten Keskusliitto ry, p 050- 550 8899, liisa.murto@nkl.fi