Vam­mais­foo­ru­min lau­sun­to yh­den­ver­tai­suus­toi­mi­kun­nan vä­li­mie­tin­nös­tä

Oikeusministeriö
Yhdenvertaisuustoimikunta
PL 25
00023 VALTIONEUVOSTO

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistustarve ja ?vaihtoehdot; Yhdenvertaisuustoimikunnan välimietintö, komiteamietintö 2008:1

Vammaisfoorumiin kuuluvat 24 valtakunnallista vammaisjärjestöä yhtyvät yhdenvertaisuustoimikunnan muistioissa yhdenvertaisuuslainsäädännön nykytilasta esitettyyn. Lähtökohtana on oltava suomalainen perusoikeusjärjestelmä ja kaikkien syrjintäperusteiden asettaminen samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin. Tältä osin voimassa oleva lainsäädäntö ei vastaa esitettyä lähtökohtaa.

Toimikunta on välimietinnössään pohtinut monipuolisesti eri näkökulmista niin lainsäädännön uudistamistarpeita kuin myös viranomaisorganisaation kehittämistä. Vammaisfoorumi tarkastelee tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistustarpeita ja ?vaihtoehtoja vammaisten henkilöiden oikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen ja turvaamisen näkökulmasta.

Vammaisfoorumi yhtyy yleisesti tiedossa olevaan tosiasiaan siitä, että voimassa oleva yhdenvertaisuuslainsäädäntö on hajanaista, epäyhtenäistä ja vaikeasti hahmotettavaa. Vammaisten henkilöiden osalta lainsäädäntö on lisäksi aineellisesti puutteellista eikä vammaisiin henkilöihin kohdennu samanlaisia ja yhtä tehokkaita oikeusturvaelementtejä kuin muihin ryhmiin. Syynä tähän on muun muassa se, että syrjintäperusteissa eri lakien soveltamisaloissa saattaa puuttua nimenomaisesti maininta vammaisuudesta tai valvontaorgaanin toimivaltaan ei sisälly toimiminen vammaisuuden perusteella. Tilannetta ei voi pitää oikeudellisesti hyväksyttävänä.

Keskeiset ongelmat yhdenvertaisuuslainsäädännön puutteista vammaiskontekstissa on tuotu esille jo yhdenvertaisuuslain hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyssä ja niihin kiinnitettiin myös perustuslakivaliokunnan lausunnoissa huomiota. Koska tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamisessa on vakavia puutteita pitää Vammaisfoorumi yhdenvertaisuustoimikunnan välimietintöä hyvänä keskustelunavauksena. Samalla Vammaisfoorumi edellyttää lausunnossa esitettävien näkökulmien vakavaa huomioon ottamista toimikunnan jatkotyöskentelyssä.

Vammaisia henkilöitä koskevat yleiset havainnot

Nykyisessä lainsäädännössä sekä sen täytäntöönpanossa on useita epäkohtia. Epäkohtia on niin lainsäädäntöön sisältyvien oikeuksien ja velvollisuuksien seuraamusjärjestelmissä kuin oikeussuojan ja neuvontapalveluiden saatavuudessakin, joiden osalta vammaisten henkilöiden oikeusasema on erityisen huono. Nykyisessä järjestelmässä syrjityn oikeusasema on riippuvainen siitä, mistä elämänalueesta tai minkä tyyppisestä syrjinnästä kulloinkin on kyse: mikäli syrjintä tapahtuu vammaisen henkilön kohdalla muun kuin vammaisuuden perusteella, on oikeusasema tältä osin parempi kuin pelkästään vammaisuuden perusteella tarkasteltaessa.

Yleisinä havaintoina toteamme lisäksi seuraavaa:

Lainsäädännössä käytetyt käsitteet ja muu terminologia ovat epäyhtenäisiä. Esimerkiksi rikoslain syrjintäpykälä ei sisällä nimenomaista mainintaa vammaisuudesta, vaikka vammaisuus on mainittu sekä perustuslaissa että yhdenvertaisuuslaissa. Syrjintäpykälässä mainittua terveydentilaa ei yksiselitteisesti voida kaikissa tilanteissa rinnastaa vammaisuuteen. Rikoslain tunnusmerkistön on oltava yksiselitteinen ja nimenomainen, jotta sanktioidun teon kuvaus ja sen moitittavuus sekä lainvastaisuus tulevat ymmärretyiksi. Rikoslain syrjintäpykälän osalta tämä tarkoittaa nimenomaista mainintaa vammaisuudesta kiellettynä syrjintäperusteena.

Terminologian epäselvyyden osalta voidaan todeta, että myös työhallinnon lainsäädännössä käytettyä termiä ?vajaakuntoinen? ei voi rinnastaa yksinomaan vammaisia henkilöitä koskevaksi. Termiä voidaan pitää luonteeltaan syrjivänä sekä ihmisiä eriarvoiseen asemaan asettavana. Vammaisten henkilöiden oikeusturvan saattaminen yhdenvertaiseksi ja yhteismitalliseksi muiden ryhmien kanssa edellyttää vammaisuuden nimenomaista mainintaa syrjintää kieltävissä normeissa, silloin, kun eri syrjintäperusteita luetellaan lain soveltamisaloissa.

Yhdenvertaisuuslaki on erityisen ongelmallinen syrjintäkieltojen soveltamisalan epäjohdonmukaisuuden vuoksi. Yhdenvertaisuuslaki ei tunnista vammaisuutta sosiaali- ja terveyspalveluissa, sosiaaliturvaetuuksissa tai muissa sosiaalisin perustein myönnettävissä tuissa, maanpuolustukseen liittyvissä kysymyksissä sekä asumisen taikka yleisön saatavilla olevien tavaroiden tai palvelujen tarjonnassa tai saatavuudessa. Lainsäädännön turvaamat keskeiset yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävät ja syrjintää ehkäisevät toimet sekä oikeustoimet jäävät vammaisten henkilöiden ulottumattomiin.

Syrjintäkieltojen soveltamisalassa, oikeussuojan laajuudessa ja neuvontapalveluiden ja muun asiantuntija-avun saatavuudessa vammaiset henkilöt eivät voi kohdentaa riittävän tehokkaasti vaateitaan viranomaisorganisaatioihin. Kyseeseen tulee lähinnä suppea jälkikäteinen oikeusturva kanteiden muodossa yleisissä tuomioistuimissa rikoslain nojalla tai yhdenvertaisuuslain perusteella, kun kysymys on työsyrjinnästä. Todistustaakkaongelmat sekä se, että valtaosa vammaisista henkilöistä elää perustoimeentulon varassa, estävät useimmissa tapauksissa kanteiden nostamisen prosessin taloudellisten riskien vuoksi.

Muina konkreettisina jälkikäteisinä oikeusturvateinä ovat käytettävissä lähinnä kanteluiden muodossa eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri. Myös tällöin viranomaisten toimivalta puuttua vammaisuuden perusteella tapahtuviin syrjintätilanteisiin tai mahdollisuus edistää vammaisten henkilöiden yhdenvertaista kohtelua on häviävän pieni. Eduskunnan oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin valvontavalta kohdistuu ainoastaan viranomaisiin ja mahdolliset reagointikeinot ovat vähäiset. Työsuojeluviranomaisten osalta voidaan todeta, että resurssit ja asiantuntemus ovat osoittautuneet harvoissa esille tulleissa tapauksissa riittämättömäksi keinoksi puuttua vammaisten henkilöiden työsyrjintään.

Lainsäädännön sisällöllisistä puutteellisuuksista voidaan mainita esimerkiksi tasa-arvolaissa työelämää koskevat säädökset, jotka eivät kaikilta osin ulotu yhtä laajalle kuin yhdenvertaisuuslain kiellot. Malliesimerkki tästä on tasa-arvolain työhönottosyrjintää koskeva kielto, joka ei koske työhönottopäätöstä edeltäviä toimia. Vammaisten henkilöiden työllistymisen osalta keskeisinä vaikutteina ovat työnantajien asenteet ja päätökset ennen työhönottopäätöstä. Vammaisten henkilöiden syrjintä työmarkkinoilla tapahtuu juuri edellä mainituista syrjivien käytäntöjen ja asenteiden vuoksi jo ennen työhönottopäätöstä. Tasa-arvolaki tunnistaa huonosti vähemmistöryhmiin kohdistuvia epätasa-arvoon liittyviä tekijöitä sekä ryhmien sisällä että niiden välillä ja suhteessa valtaväestöön. Esimerkkinä tästä voidaan mainita vammaiset naiset, jotka ovat selkeästi vammattomia naisia heikommassa asemassa työmarkkinoilla.

Osana valvonnan kehittämistä tulee perusteettomien oikeudenmenetysten korvaamiseen luoda hyvitysjärjestelmä ja sanktiot. Esimerkiksi tilanteessa, jossa lainmukainen palvelu ? johon oikeus jälkikäteen on tuomioistuimessa todettu ? on jäänyt saamatta, ei vammaisella henkilöllä tällä hetkellä ole mahdollisuutta saada mitään taloudellista kompensaatiota hänelle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta. Sanktio- ja hyvitysmahdollisuuksien puuttuminen heikentää vammaisten henkilöiden luottamusta koko oikeusjärjestelmää kohtaan.

Keskeisin ongelma vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämissä liittyy siis kysymykseen siitä, ettei toiminta- ja valvontavelvoite tältä osin kuulu millekään viranomaisorganisaatiolle. Tosiasiallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä on keskeistä yleisen tietoisuuden lisääminen syrjivistä menettelyistä, syrjinnän kielloista, syrjintää kohdanneiden henkilöiden oikeuksista sekä erilaisista konkreettisista toimista, kuten syrjintää kohdanneiden avustamisesta, selvitysten teettämisestä sekä raporttien laatimisesta ja julkaisemisesta. Olemassa olevat oikeussuojamekanismit eivät näiltä osin ole riittävät; käytettävissä ei ole erityisviranomaisen tai kevyemmän lautakuntatyyppisen orgaanin neuvonta-, ohjaus- tai hyvitysjärjestelmää. Tarvitaan itsenäinen valvontaelin, jonka toimivaltaan sisältyy myös vammaisuuden perusteella tapahtuvaan syrjintään puuttuminen laajasti eri elämänalueilla. Toimivaltaan tulisi kuulua myös neuvonta ja ohjaus, oikeustoimia harkitsevien tukeminen, tietoisuuden lisääminen ja tutkimus, syrjinnänvastaisen lainsäädännön toimeenpano sekä sovittelu ja/tai valtuudet toimia tuomioistuimen tavoin.

Uudustusvaihtoehdot

Lainsäädännön perusrakenteesta

Lainsäädännön rakennetta ja systematiikkaa voidaan kehittää useiden eri mallien pohjalta. Huolimatta siitä, mikä malli toteutuisi tulee haasteeksi se, että vammaisten henkilöiden syrjinnän mekanismit poikkeavat keskeisimmiltä tunnusmerkistöiltään muiden ryhmien syrjintätilanteista. Vammaisten henkilöiden kohtaama syrjintä on usein moniperusteista ja rakenteellista. Rakenteellinen syrjintä voi johtua niin yhteiskunnan fyysisestä rakenteellisesta ympäristöstä kuin hallinnollisista, menettelyllisistä, ulkoisesti neutraaleista käytänteistä, asenteista, säännöistä ja ohjeista. Syrjinnän osatekijät ilmenevät useimmiten yhtä aikaa ja päällekkäin, jolloin niiden syrjintää aiheuttavat vaikutukset kumuloituvat yksilön kohdalla. Esimerkkinä voidaan mainita esimerkiksi vaikeavammainen, ruotsinkielinen, puhevammainen työssäkäyvä nainen, jonka kohdalla kumuloituu vähintään neljä erilaisiin syrjiviin käytäntöihin yleisesti liittyvää yksilön ominaisuutta. Myöskään kuuroja ei vieläkään aina ymmärretä viittomakieliseksi kieli- ja kulttuurivähemmistöksi eikä viittomakieltä kieleksi, koska kuurot ovat myös vammaisryhmä. Kuitenkin jo voimassa olevan Suomen perustuslain 17§:n 3 momentin mukaan viittomakieltä käyttävien oikeudet turvataan lailla.

(Vammaisjärjestöjen puolelta esitettyä omaa vammaisten ihmisten tasa-arvolakia voidaan argumentoida, nimenomaisesti vammaisuudesta johtuvien erilaisten syrjivien mekanismien vaikean tunnistamisen ja riittävän tehokkaan oikeussuojan tosiasiallisen toteutumisen turvaamisen ongelmilla. Ottaen kuitenkin huomioon tosiasiassa toteutuva resursointi pitää Vammaisfoorumi realistisimpana tarkoituksenmukaisimmaksi ja toteuttamiskelpoisimmaksi lainsäädäntömalliksi toimikunnan esittämistä vaihtoehdoista uuden yhdenvertaisuuslain ja kahden erityislain malli.)

Vammaisjärjestöjen esittämää vammaisten ihmisten tasa-arvolakia voidaan perustella sillä, että vammaisten ihmisten nimenomaista syrjintää on vaikea tunnistaa, ja turvata riittävän tehokkaan oikeussuojan tosiasiallinen toteutuminen. Kun kuitenkin otetaan huomioon toteutuva resurssointi, Vammaisfoorumi pitää yhdenvertaisuustoimikunnan esittämistä vaihtoehdoista realistisimpana uuden yhdenvertaisuuslain ja kahden erityislain lainsäädäntömallia.

Perusteltua on jatkossakin säätää erikseen omassa laissaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteutumisesta, koska kyseessä ei näkemyksemme mukaan ole vähemmistöryhmien oikeuksien turvaaminen, kuten muiden syrjintätilanteiden kohdalla.

Uusi yhdenvertaisuuslaki yhdenvertaisuuden perusteista ja yhdenvertaisuusviranomaisista yhdenmukaistaisi nimenomaan vähemmistöryhmien yleisiä kysymyksiä ja viranomaisorganisaatiota. Tämän etuna on, että se lisäisi todennäköisimmin lainsäädännön sisällöllistä yhdenmukaisuutta sekä auttaisi syrjintäasioiden yhtenäistä ja kattavaa tarkastelua. Yksilöitä ei voida jakaa identiteetiltään ainoastaan vammaisten ryhmään kuuluvaksi. Vammaisten henkilöiden syrjinnän taustalla on kyse enemmän kuin yhdestä henkilöön liittyvästä perusteesta, elämäntilanteesta tai syystä (intersectional discrimination). Yhteen kootusta sääntelystä saattaisi olla etua vammaisille henkilöille, kun on kyse moniperusteisesta syrjinnästä. Kansalaisten kannalta yksi yhteinen laki auttaisi lisäämään ymmärrystä siitä, että yhdenvertaisuuden edistäminen on koko yhteiskunnan ja kaikenlaisen niin yksityisen kuin julkisenkin toiminnan läpäisevä periaate. Vammaisia henkilöitä koskeva syrjintä on tällä hetkellä pääsääntöisesti jäänyt vaille huomiota julkisessa keskustelussa ja toiminnassa.

Yhdenmukainen laintulkinta toteuttaisi samalla yhdenvertaisesti eri vähemmistöryhmien oikeusturvaa. Lainsäädännön rakenteessa sekä normien tekstuaalisessa muodossa on tällöin kiinnitettävä riittävää huomiota vammaisuuden nimenomaiseen kirjaamiseen yhdenmukaisesti kokonaisuudessaan lain soveltamisalaan. Erityistä huomiota on lisäksi kiinnitettävä myös rakenteellisiin syrjintätilanteisiin, joiden vaikutus vammaisten henkilöiden toteutumattomissa oikeuksissa on merkityksellisin tekijä.

Eri vähemmistöryhmien marginalisoitumisen vaara voidaan välttää varmistamalla, että yleislakiin otetaan asianmukaiset, oikeuksien edistämistä ja valvontaa sekä yksilön oikeussuojaa koskevat säännökset. Samalla on niin resurssien, kuin asiantuntemuksen osalta huolehdittava siitä, etteivät spesifit vammaiskysymykset marginalisoidu muihin, yleisimmin esiintyvien ja mahdollisesti määrällisesti useammin esiintyviin syrjintäkysymyksiin verrattuna.

Viranomaisorganisaation rakenteesta

Toimikunta on esittänyt mietinnössään kolme päävaihtoehtoa Suomen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön viranomaisorganisaation kehittämiseksi. Toimikunta ei kuitenkaan ole mietinnössään ottanut kantaa tarkemmin työsuojeluhallinnon viranomaisorganisaation kehittämiseksi tai organisoimiseksi, joilta osin toimikunnan mietintöä ei voida pitää perusteltuna. Erikseen olisi selvitettävä, mikä olisi uuden toimielimen suhde työelämän syrjinnän valvontaan, joka kuuluu nykyään tasa-arvovaltuutetun, mutta ei vähemmistövaltuutetun tehtäviin. Näin olisi meneteltävä myös koulutuksessa tapahtuvan syrjinnän osalta, josta ei ole yhdenvertaisuuslaissa säännöstä. Toimikunnan kuulemisessa esitettiin, että yhdenvertaisuuslain valvonta työelämässä kuuluisi myös vastaisuudessa työsuojeluviranomaisille. Avustamis- ja edunvalvontatehtävä ehdotettiin annettavaksi jollekin olemassa olevalle tai myöhemmin perustettavalle syrjinnän vastaiselle toimielimelle. Vammaisfoorumi toteaa, että jos työsuojeluvalvonta jätetään työsuojeluviranomaisille, on samalla varmistettava, että yleinen neuvonta- ja avustustoiminta järjestetään tosiasiallisesti riittävällä asiantuntemuksella ja resursseilla, kuten EU-lainsäädäntö edellyttää.

Viranomaisorganisaation rakenteen osalta Vammaisfoorumi kannattaa parhaimpana esitetyistä vaihtoehdoista yhdistetyn viranomaisorganisaation perustamista eduskunnan yhteyteen. Eduskunnan yhteyteen sijoittuva viranomaisorganisaatio on malleista riippumattomin ja vastaisi siten parhaiten Pariisin periaatteiden ja niiden perusteella kehittyneen tulkintakäytännön mukaan toiminnallista, hallinnollista ja taloudellista riippumattomuutta. Myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus edellyttää Pariisin periaatteiden huomioimista vammaisten oikeuksia valvovaa ja edistävää toimielintä nimettäessä tai perustettaessa.

Malli turvaisi nykyisten ja mahdollisesti tulevien uusien syrjinnän vastaisten toimielinten yhdistämisen. Samalla se toisi synergiaetua asiantuntemukseen, toimintaan ja hallintoon. Asiantuntemusta ja kokemusta yhtä elämänalaa tai ryhmää koskevissa syrjintätilanteissa voidaan usein hyödyntää myös muun tyyppisten syrjintäkysymysten käsittelyssä, josta vammaisten henkilöiden moniperusteisissa syrjintäkysymyksissä olisi hyötyä. Samalla laaja-alainen toimielin voisi myös varmistaa, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön täytäntöönpano olisi mahdollisimman yhdenmukaista myös oikeusturvaelementtien ja sanktioiden osalta.

Toimikunta esittää, että toimielimen yhteyteen voitaisiin perustaa nykyisen syrjintäasiain- ja tasa-arvolautakunnan kaltainen yhdistetty syrjintäasioiden lautakunta. Tämän yhteyteen perustettaisiin yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunta, joka koostuisi sidosryhmien edustajista. Neuvottelukuntaa ei kuitenkaan tällaisena voida pitää riittävänä orgaanina turvaamaan esimerkiksi vammaisten henkilöiden oikeuksien turvaaminen. Ainoana vammaisuuteen liittyvänä neuvottelukuntaorganisaationa nykyään toimii Valtakunnallinen vammaisneuvosto (VANE). Sille voitaneen jatkossakin antaa joitakin yhdenvertaisuusalan tiedottamiseen ja koulutukseen liittyviä tehtäviä. Laajemmin VANE ei voi näitä tehtäviä toteuttaa ilman huomattavia lisäresursseja. Myös VANEn kokoonpano osin viranomaisorgaanina vaikeuttaa sen toimimista aitona yhteistyöelimenä vammaisjärjestöjen ja viranomaisten välillä.

Eri alojen ja toimintojen vaatima erityisasiantuntemus sekä erityispiirteet edellyttävät kuitenkin erityisvaltuutettujen virkojen perustamista toimielimen yhteyteen. Vammaisjärjestöt ovat pitkään esittäneet oman vammaisvaltuutetun viran ja toimielimen perustamista. Vammaisfoorumi pitää välttämättömänä erityisvaltuutettujen virkojen perustamista ja tässä yhteydessä erityisen vammaisvaltuutetun viran perustamista.

Syrjintäasioiden lautakunnalle mahdollisesti asetettava merkittävä toimivalta kuten sovittelu sekä sakkojen asettaminen ja muu laaja-alainen yhdenvertaisuuden toteuttaminen sekä ohjaaminen asettavat haasteen sille, etteivät vammaiskysymykset ja asiantuntemus niissä marginalisoidu. Siksi Vammaisfoorumi esittää syrjintäasioiden lautakunnan yhteyteen perustettavaksi erityisjaostoja eri vähemmistöryhmille. Esimerkiksi syrjintäasioiden lautakunnan tulisi kuulla käsiteltäessä yksilöön liittyviä vammaiskysymyksiä aina vammaisjaostoa erityisasiantuntijana huolimatta siitä, että mahdollisesti asetettava vammaisvaltuutettu toimisi esittelijänä. Vain erityisten jaostojen kuulemisen osalta voidaan turvata tarvittava erityisosaaminen ja estää vammaisuuteen liittyvän asiantuntemuksen marginalisoituminen. Samalla itse vammaisten henkilöiden osallistuminen vammaisia koskeviin kysymyksiin voidaan turvata asettamalla vammaisjärjestöjen edustajia asiantuntijoiksi vammaisjaostoon. Tätä edellyttää myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka mukaan kansalaisyhteiskunta, kuten vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt, on otettava täysimääräisesti mukaan sopimuksen täytäntöönpanon kansalliseen seurantaan. Viittomakielisten kuurojen syrjintätilannetta tarkasteltaessa on kuitenkin otettava aina lähtökohdaksi kielen perusteella tapahtuva syrjintä ja vasta sen jälkeen tarkastella asiaa vammaisuuden tai muun syrjintäperusteen näkökulmasta. Vammaisfoorumi haluaa edelleen kuitenkin painottaa kansallisen ihmisoikeusinstituutin perustamisen tarpeellisuutta tulevaisuudessa. Tätä asiaa eivät esitetyt vaihtoehdot kompensoi.

Viranomaisorganisaation kokoonpanon osalta Vammaisfoorumi haluaa lisäksi tuoda esille EDF:n (European Disability Forumin) maaliskuussa 2008 antaman esityksen direktiiviksi vammaisten henkilöiden syrjintää vastaan (ns. vammaisspesifinen direktiivi) Euroopan Unionille. Vammaisspesifinen direktiivi liittyy kiinteästi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen toimeenpanoon, jonka myös EU on ensimmäisenä ihmisoikeussopimuksena ratifioinut, sekä EU:n perustamissopimuksen 13 artiklan toimeenpanon. Vammaisspesifinen direktiivi edellyttäisi jäsenvaltioita ryhtymään positiivisiin erityistoimiin, jotka ovat välttämättömiä tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Jäsenvaltioita edellytettäisiin turvaamaan yksilöiden, järjestöjen, organisaatioiden ja muiden oikeushenkilöiden itsenäinen mahdollisuus rajoituksetta käyttää oikeutta yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Oikeusturvakeinojen tulisi olla tässä yhteydessä tehokkaita, yksilöllisiä ja riittäviä. Loukatulla tulee olla oikeus korvaukseen kärsimästään vahingosta.

Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden turvaamiseksi jäsenvaltion tulisi turvata riippumaton valvontaorgaani. Tapauksissa, joissa orgaani olisi yhteinen muiden syrjintää kohtaavien ryhmien kanssa tulisi riippumattoman valvontaorgaanin muodostua siten, että siinä olisi aina kattava vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen edustus. Valvontaorgaanin toimivaltaan kuuluisi muun muassa yksittäisten syrjintäasioiden ajaminen, sovittelu, syrjintää koskevien selvitysten ja tutkimusten laatiminen, riippumattomien raporttien ja suositusten laatiminen sekä vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden edistämisen ja syrjinnän estämisen monitorointi. Esityksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi lisäksi ylläpitää dialogia sekä yhteistyötä vammaisia henkilöitä edustavien ei- julkishallinnollisten järjestöjen kanssa. Tämä sisältyi jo EU:n työsyrjintädirektiiviin ja jäi Suomessa ottamatta huomioon yhdenvertaisuuslaissa.

Toimikunnan kokoonpanosta

Yhdenvertaisuustoimikunnan kokoonpano syrjinnän kohteena olevien ryhmien edustuksen osalta on ollut samankaltainen kuin yhdenvertaisuuslakia valmisteltaessa. Vammaisjärjestöt asettivat suuria toiveita toimikunnan täydentämiseen välimietinnön antamisen jälkeen. Ehdotus siitä, että kokoonpanoa täydennettäisiin pelkästään työmarkkinaosapuolten SAK:n ja EK:n edustajilla ja toimikuntaa avustamaan perustettaisiin työelämäjaosto, jossa olisi työsuojeluviranomaisten sekä edellä mainittua laajempi työmarkkinajärjestöjen edustus, ei voida pitää riittävänä. Toimikunnasta puuttuvat tälläkin hetkellä voimassa olevan lain soveltamisessa kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ryhmien edustus, mitä ei voida yhdenvertaisuuden kannalta pitää hyväksyttävänä. Vammaisfoorumi esittää toimikunnan kokoonpanon täydentämistä lisäksi vammaisjärjestöjen edustajalla. Jos toimikunnan kokoonpanoa ei täydennetä vammaisjärjestöjen edustajalla, Vammaisfoorumi pitää välttämättömänä, että vähintäänkin työelämäjaostoon nimetään syrjinnän kohteena olevien ryhmien edustus. Tämä tarkoittaa myös vammaisten henkilöiden edustajaa. Riittävänä ei voida pitää toimikunnan ehdotusta säännöllisen yhteydenpidon varmistamiseksi kansalaisjärjestötoimikunnan avulla, jonka funktiona olisi ainoastaan kuultavaksi tuleminen. Vammaisjärjestöjen kokemuksen mukaan pelkästään jälkikäteisellä vaikuttamisella ei kyetä tarpeeksi tehokkaaseen vammaisten henkilöiden tarpeiden huomioon ottamiseen.

LOPUKSI

Vammaisten ihmisten asema Suomessa on yleisen käsityksen mukaan hyvä. Tosiasiassa vammaisten välillinen ja institutionaalinen syrjintä on yleistä ja laaja-alaista yhteiskunnan eri osa-alueilla. Jotta vammaisten henkilöiden oma ääni ja asiantuntemus itseään koskevista asioista voisi tosiasiassa tulla näkyväksi edellyttää se erityisesti yhdenvertaisuuslainsäädäntöä uudistettaessa vammaisten henkilöiden ja heidän järjestöjensä mukana oloa niin toimikunnan jatkotyöskentelyssä kuin myöhemmin lainsäädännössä erikseen asetettavissa viranomaisorganisaatioissa.

VAMMAISFOORUMI RY

Helsingissä 31.3.2008

Merja Heikkonen
puheenjohtaja

Pirkko Mahlamäki
pääsihteeri