Vam­mais­foo­ru­mi ry:n lau­sun­to 23.10.2008

Sosiaali- ja terveysministeriö
kirjaamo.stm@stm.fi

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:28

Uusi terveydenhuoltolaki - terveydenhuoltolakityöryhmän muistio

Terveydenhuollon asiakkaan oikeudet arvioinnin viitekehyksenä

Vammaisfoorumi ry kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä laajan osallistumisen mahdollistavasta lausuntokierroksesta. Vammaisfoorumin 27 jäsenjärjestöä edustavat yhteensä 320 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä, joille nimenomaan julkisen terveydenhuollon palvelut ovat välttämättömiä.

Vammaisfoorumi arvioi lausunnossaan terveydenhuoltolakityöryhmän muistiota ensisijaisesti terveydenhuollon asiakkaan näkökulmasta. Arvioinnin viitekehys muodostuu potilaslain 3 §:n säännöksestä potilaan oikeudesta hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä siihen liittyvään kohteluun, perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksestä siihen sisältyvine syrjinnän kieltoineen sekä perustuslain 19 §:n 3 momentin säännöksestä julkisen vallan velvollisuudesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä. Tarkastelemme ehdotuksia uudeksi terveydenhuoltolaiksi myös Suomen allekirjoittaman YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja erityisesti sen terveyttä koskevan 25 artiklan pohjalta. Artiklassa todetaan, että vammaisilla henkilöillä on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden tasoon ilman syrjintää ja että terveydenhoitopalvelujen saatavuuden turvaamiseen terveyteen liittyvä kuntoutus mukaan lukien sitoudutaan.

Erityisosaaminen ja oikeus erikoissairaanhoitoon varmistettava

Työryhmä esittää kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämistä yhdeksi laiksi terveydenhuollosta vastaamaan hallitusohjelman vaatimuksia madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisiä raja-aitoja sekä lisäämään niiden välistä yhteistyötä. PARAS-puitelain vaatimukset huomioon ottavan ehdotuksen tavoitteet perusterveydenhuollon vahvistaminen, terveyspalvelujen saatavuuden edistäminen, tehokas tuottaminen ja kehittäminen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumattoman yhteistyön sekä asiakaslähtöisyyden varmistaminen ovat kaikki lähtökohtaisesti kannatettavia. Uudeksi terveydenhuollon sisältölaiksi työryhmän ehdotus on kuitenkin huomattavan organisaatiokeskeinen.

Terveydenhuoltoa esitetään hoidettavaksi kahden vaihtoehtoisen mallin pohjalta: kuntiin, yhteistoiminta-alueisiin ja laajan väestöpohjan kuntayhtymiin (sairaanhoitopiirit) perustuvan mallin, jossa perusterveydenhuolto erikoissairaanhoidosta erillään olevana saisi erikoissairaanhoidon tukea, sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraation sisältävän terveyspiirimallin mukaan. Sairaanhoito- ja terveyspiirejä on suunniteltu olevan yhteensä enintään 20, minkä voidaan olettaa takaavan nykyistä paremmat mahdollisuudet eri erikoisalojen hoidon saamiselle.

Perusterveydenhoidon vahvistaminen esimerkiksi viemällä erikoissairaanhoitoa ja erikoissairaanhoidon konsultaatiotoimintaa terveyskeskuksiin sekä opetusterveyskeskus-toimintaa kehittämällä ovat oikeansuuntaisia toimenpide-ehdotuksia. Monen pitkäaikais-sairauden seuranta on nykyisin terveyskeskusten vastuulla. Terveyskeskuksissa ei kuitenkaan niiden tehtävistä johtuen aina ole riittävää perehtyneisyyttä ja asiantuntemusta vakavien ja henkeä uhkaavien pitkäaikaissairauksien kuten esimerkiksi neurologisten sairauksien asianmukaisen seurantaan. Opetusterveyskeskustoiminnan ja erikoissairaanhoidon konsultaatioiden kehittäminen ovat välttämättömiä tukitoimia perusterveydenhuollon osaamisen edistämiseksi, mutta ne eivät toteutuessaan saa kaventaa oikeutta riittäviin ja välttämättä tarvittaviin erikoissairaanhoidon palveluihin. Vammaisfoorumi korostaa, että yksilöllisen lääketieteellisen tarpeen mukaiset erikoissairaanhoidon palvelut on aina oltava terveydenhuollon asiakkaiden käytettävissä.

Sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon järjestämisen ja kehittämisen haasteet liittyvät paljolti myös jatkuvasti kasvaviin henkilöstötarpeisiin. Ilman riittävää ja osaavaa henkilöstöä laadukkaiden ja riittävien terveyspalvelujen järjestäminen on väestön ikääntyessä vaikeaa.

Lakiehdotuksen mukaan valtioneuvosto määrää erityisvastuualueet, jotka huolehtivat alueensa erityistason sairaanhoidosta ja erikoissairaanhoidosta järjestämissopimuksen mukaisesti. Lakiehdotuksessa mainitun terveydenhuollon neuvottelukunnan on määrä tehdä ehdotus erityisvastuualueiden valtakunnallisista tehtävistä ja työnjaosta. Vammaisfoorumi painottaa, että erityisvastuualueita määrättäessä huomiota on kiinnitettävä yliopistosairaaloissa nykyisin olevan erityisosaamisen ja korkean ammattitaidon turvaamiseen siten, että hyvin toimivien ja tuloksekkaiden yksiköiden toiminnan jatkuvuus varmistetaan.

Hoidon keskittämiseen liittyen Vammaisfoorumi korostaa lähetekäytäntöjen yhtenäistämistä. Jotta potilaiden oikeudet hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä riittäviin terveyspalveluihin tosiasiassa turvataan, on eri sairauksien hoitoja keskitettäessä varmistuttava siitä, että maan kaikista osista on mahdollista yhtäläisin perustein saada lähete hoitoyksikköön. Esimerkkinä epätasa-arvoisista mahdollisuuksista saada välttämättä tarvittavaa hoitoa Vammaisfoorumi esittää etenevän ja monioireisen aineenvaihduntasairauden Fabryn taudin diagnosoinnin ja hoidon keskittämisen TYKS:iin. Sairaanhoitopiirit lähettävät potilaita sinne hyvin erilaisin kriteerein: joissakin sairaanhoitopiireissä lähete kirjoitetaan jo pienien epäilyttävien löydösten perusteella kun toisaalla lähetettä hoidon aloittamiseksi ei anneta jo diagnoosin saaneillekaan henkilöille. Vammaisfoorumi katsoo, että säädöstasolla tulisi määritellä ainakin vähimmäis-edellytykset lähetteen laatimiselle silloin kun kyse on keskitetysti hoidettavista sairauksista.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan neuvottelukunnan asettaisi lakiehdotuksen perusteella niin ikään valtioneuvosto. Vammaisfoorumi katsoo, että neuvottelukunnan ja sen jaostojen tulee edustaa kattavasti lääketieteen erikoisaloja. Myös eri asiakasryhmien edustus on otettava huomioon neuvottelukunnan ja sen jaostojen kokoonpanoissa.
Valinnanvapautta ja saumattomia hoitoketjuja esteettömästi omalla äidinkielellä

Työryhmä tähtää muistiossaan potilaan valinnanvapauksien lisäämiseen ja hoitotakuun nykyistä parempaan toteutumiseen kiireettömissä palveluissa. Monet valinnanvapautta koskevista ehdotuksista ovat positiivisia ja kannatettavia, joskaan täydellistä valinnanvapautta ehdotukset eivät takaa.

Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten kannalta valinnanvapauden ja saumattomien hoitoketjujen toteutuminen joko mahdollistuu tai estyy sen mukaan onko palveluista saatava tieto esteettä kaikkien asiakasryhmien kuten esimerkiksi näkövammaisten ja kuurosokeiden henkilöiden saavutettavissa. Keskeistä on myös se annetaanko tieto ja palvelut asiakkaan omalla äidinkielellä kuten ruotsin kielellä tai viittomakielellä tai muulla asiakkaan ymmärtämällä kielellä (ks. perustuslain 17 §:n 3 momentti ja YK:n vammaisia henkilöitä koskevan yleissopimuksen 2 artiklassa määritellyt viestintämuodot) sekä asiakkaalle kulttuurisesti soveltuvassa muodossa.

Esteitä yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin käyttää terveyspalveluja muodostavat myös useiden joukkoseulontojen (mm. mammografiat ja kohdunkaulan syövän seulonnat) järjestäminen siten, etteivät vaikeasti liikuntavammaiset ihmiset voi niihin osallistua tai siten, ettei seulojilla ole riittävää ammattitaitoa toimia vaikeasti liikuntavammaisten ihmisten kanssa.

Vammaisfoorumi korostaa, että terveydenhuoltolain jatkovalmistelussa on erikseen tarkasteltava julkisten terveyspalvelujen tosiasiallisen esteettömyyden ja saavutettavuuden toteutumista erilaiset niin fyysiset, kielelliset kuin tiedonsaannin tarpeet huomioon ottavalla tavalla. Näin heikoimmassa asemassa oleville väestöryhmille voidaan taata yhdenvertaiset ja syrjimättömät mahdollisuudet terveyspalvelujen käyttöön. Myös ennalta ehkäiseviä terveyspalveluja järjestettäessä on huolehdittava saavutettavuudesta ja esteettömyydestä sekä kielellisestä tasa-arvosta.

Terveyserojen kaventaminen

Työryhmän ehdottamalla terveydenhuoltolailla tavoitellaan myös väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamista, mikä on myös Terveys 2015-ohjelman keskeinen tavoite. Väestöryhmien väliset terveyserot ovat sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseen tähtäävän TEROKA-hankkeen mukaan epäoikeudenmukaisia, mutta vältettävissä olevia eroja, joiden syntyä ei voida pitää yksiselitteisesti ihmisten vapaan valinnan tuloksina. Hankkeen mukaan koko väestöön kohdentuvien universaalien terveyserojen kaventamistoimenpiteiden ohella tarvitaan heikoimmassa asemassa oleville ryhmille kohdennettuja toimia ennalta-ehkäisevä terveyden edistäminen mukaan lukien. Tämä edellyttää myös erityislainsäädännön kehittämistä.

Heikommassa asemassa oleville ryhmille suunnattavien toimenpiteiden selvittämiseksi tarvitaan esimerkiksi vammaisten ja pitkäaikaissairaiden (esim. etenevät neurologiset sairaudet) henkilöiden terveydentilan vertaamista muihin väestöryhmiin. Viitteitä näiden ryhmien muita väestöryhmiä heikommasta terveydentilasta antaa viimeaikainen kansainvälinen tutkimus, jonka mukaan aikuisten CP-vammaisten ihmisten terveydentila on huonompi kuin muulla väestöllä.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

Työryhmä esittää, että kunnan tai useamman kunnan on yhdessä laadittava suunnitelma kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistävistä sekä terveysongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista sekä niihin varattavista voimavaroista. Suunnitelman toteutus tulee lakiehdotuksen mukaan kytkeä osaksi kunnan strategiaa ja taloussuunnitelman valmistelua sekä päätöksen-tekoa. Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kuntalaisten kannalta säännös on sinänsä erinomainen, mutta koska se ei kuitenkaan kuntia suoranaisesti velvoita näin toimimaan, on suunnitelman toteutuminen lakiehdotuksessa tarkoitetulla tavalla jäämässä liian sattuman-varaiseksi.

Esimerkkinä terveyttä ja hyvinvointia edistävien aktiivisten toimien tarpeellisuudesta Vammais-foorumi viittaa aivoverenkiertohäiriöiden hoidosta aiheutuviin suuriin taloudellisiin kustannuksiin ja inhimillisiin kärsimyksiin, jotka olisivat monesti vältettävissä ennaltaehkäisevillä toimilla. Aivoverenkiertohäiriöihin (AVH) sairastuu vuosittain noin 14 000 henkilöä. Sairastuneista joka neljäs on työikäinen. Varsinaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle heistä jää vuosittain noin 850 henkilöä eli lähes joka kolmas, mikä on useampi kuin sepelvaltimotaudin seurauksena. Ensimmäisen vuoden hoitokustannukset ovat noin 14 000 euroa, josta akuuttihoidon osuus on noin 5 000 euroa. Elinikäiset hoitokustannukset ovat noin 60 000 euroa, mikä yhden vuoden aikana sairastuneiden osalta on yhteensä noin 840 miljoonaa euroa. Pitkäaikaishoidon vuosikustannuksiksi on arvioitu noin 200 miljoonaa euroa.

Ensi- ja akuuttihoito sekä sairaankuljetus

Uudessa terveydenhuoltolaissa tulee kiinnittää erityistä huomiota akuuttihoitoon pääsyyn turvaamiseen sekä hätäkeskuslaitosten ja sairaankuljetusten toimivuuteen, jotta mahdolli-simman moni henkilö voidaan pelastaa. Hoito on aina tarvittaessa aloitettava erikoislääkäri-palvelut varmistavissa erikoishoidon yksikössä tai vähintään sellaisissa yksiköissä, joissa on riittävät konsultaatiomahdollisuudet.

Lääkinnällisestä kuntoutuksesta säädettävä lailla

Lääkinnällinen kuntoutus on välttämätöntä vammaisille ja pitkäaikaissairaille henkilöille sekä toimintakyvyn edistämisen että sen ylläpitämisen kannalta. Useimmissa vammoissa ja etenevissä pitkäaikaissairauksissa lääkinnällinen kuntoutus on perusedellytys toimintakyvyn ylläpitämiseksi tai sen heikkenemisen hidastamiseksi tilanteissa, joissa sitä ei ole mahdollista edistää. Toimintakyvyn ylläpitäminen tukee vastaavasti olennaisesti itsenäistä suoriutumista ja siten mahdollisuuksia yhdenvertaiseen elämään.

Vammaisfoorumi edellyttää, että lääkinnällinen kuntoutus nähdään terveydenhuoltoa uudelleen organisoitaessa jatkumona hoidollisille toimille (esimerkiksi HMSN-sairauden jalkojen luudutuksen jälkeinen kuntoutus). Monissa tilanteissa kuten muun muassa kaikissa lihas-sairauksissa, joissa hoitomahdollisuuksia ei enää ole käytettävissä, on kuntoutuksen rooli toimintakyvyn tukemisessa keskeinen ja välttämätön.
Lakiehdotukseen sisältyvä säännös lääkinnällisestä kuntoutuksesta ei turvaa vammaisille ja pitkäaikaissairaille henkilöille yksilölliseen lääketieteellisesti todettuun tarpeeseen perustuvia, riittäviä ja asiantuntevia kuntoutuspalveluja.

Edellä mainitut seikat ja kuntoutusjärjestelmän kokonaisuus sekä eri vastuutahojen (julkinen terveydenhuolto, Kela, vakuutusyhtiöt, työeläkelaitokset) järjestämien kuntoutuspalvelujen rajapintojen ja työnjakojen edelleen selkiyttäminen vaativat, että terveydenhuollon lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista nykyiseen tapaan apuvälinepalvelut mukaan lukien säädetään omana lakinaan ja että ne säilytetään asiakkaille maksuttomina. Kuntoutuspalvelujen kokonaisuuden ja kattavuuden näkökulmasta vaatimusta perustelee lisäksi se, että muilta osin kuntoutuksen järjestämisestä säädetään lain tasolla (esimerkiksi laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutus-etuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista ja lait tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta).

Eri vamma- ja sairausryhmien apuvälinepalvelujen tarpeet on otettava kattavasti huomioon siten, että lain tasolla varmistetaan yksilöllisiin lääketieteellisiin tarpeisiin perustuvien apuväline-palvelujen järjestäminen terveydenhuollon lääkinnällisen kuntoutuksen osana. Nykyiset puutteet esimerkiksi puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaation apuvälineiden sisällyttämisessä kaikissa muodoissaan lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineisiin tulee korjata.

Kuntoutussuunnitelmien laatimisen tehostamisen ja laadun parantamisen voidaan katsoa perustelevan myös lääkinnällisestä kuntoutuksesta säätämistä lain tasolla. Esimerkiksi Kelan sisäinen tarkastus kuntoutuspäätösten oikeellisuudesta vuonna 2006 toi esille huomattavia puutteita kuntoutussuunnitelmien laatimisessa ja sisällöissä. Sisäisessä tarkastuksessa tutkituissa 600 ratkaisussa jopa 32 %:ssa havaittiin muun muassa seuraavia puutteita: kuntoutuksen tavoitteet eivät käy ilmi, suunnitelmaa ei ole laadittu yhteistyössä kuntoutujan tai tarvittaessa hänen omaisensa kanssa tai yhteistyö ei mitenkään ilmene suunnitelmasta, sairauden aiheuttama lääkinnällinen tai toiminnallinen haitta vaikeavammaisuuden toteamiseksi jää huonosti kuvatuksi, suunnitelmasta eivät käy ilmi kuntoutujan tarvitsemat laitosmuotoiset kuntoutuspalvelut ja niiden ajoitus perusteluineen sekä suunnitelmaa ei ole laadittu julkisen terveydenhuollon yksikössä.

Lakiehdotukseen sisältyvää viittausta kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä annetun lain säännösten noudattamiseen Vammaisfoorumi pitää merkityksettömänä kuntoutuspalveluja tarvitsevien ihmisten aseman ja oikeuksien sekä riittävän ja tarkoituksenmukaisen kuntoutuksen järjestämisen kannalta.

Todellista merkitystä sen sijaan olisi varmistaa vammaisille ja pitkäaikaissairaille henkilöille mahdollisuus tarpeenmukaiseen kuntoutusohjaukseen lääkinnällisestä kuntoutuksesta annettavan lain muodossa. Kuntoutusohjauksen tehostaminen on edellytys toimivien moniammatillisten tiimien asiakaslähtöisen ja tavoitteellisen kuntoutustyön suunnittelulle ja toteutumiselle.

Mikäli sosiaali- ja terveysministeriö ei edellä mainituista syistä huolimatta pidä perusteltuna lääkinnällisestä kuntoutuksesta säätämistä omana lakinaan, edellyttää Vammaisfoorumi nykyisen lääkinnällisen kuntoutuksen asetuksen säilyttämistä terveydenhuoltolakityöryhmän muistioon sisältyvien lääkinnällistä kuntoutusta koskevien kahden pykäläehdotuksen ohella.

Kuntoutusohjaajat tekevät paljon yhteistyötä myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen kanssa. Järjestöjen aluetyöntekijät sekä alue- ja paikallisyhdistykset muodostavat huomattavan resurssin, jota julkinen terveydenhuolto voisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin esimerkiksi ensitietopäivien järjestämisessä. Järjestöjen osaamisen käyttäminen tukisi myös kuntoutujia hakeutumaan nykyistä useammin yhdistystoimintaan. Kansalaisjärjestötoiminnan kokemustietoon perustuva vertaistuki sekä monenlaiset yhteisöllisyyttä ja voimaantumista edistävät toimintamuodot vahvistavat osaltaan kuntoutumista.

Asiakasmaksut vaikuttavat terveydenhuoltopalvelujen oikeudenmukaiseen kohdentumiseen

TEROKA-hankkeen mukaan terveyspalvelujen eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää ehkäisevän työn painoarvon lisäämisen ohella myös muun muassa palvelumaksujen alentamista ja omavastuuosuuksien pienentämistä.

Vammaisia ja pitkäaikaissairaita ihmisiä edustavan Vammaisfoorumin jäsenjärjestöjen jäsenkunnasta suuri joukko on heikossa työmarkkina-asemassa olevia perusturvaan lukeutuvien sosiaaliturvaetuuksien varassa eläviä ihmisiä. He ovat samalla myös laadukkaiden
työterveyspalvelujen ja korkean omavastuuosuuden takia kalliiden yksityislääkäripalvelujen ulkopuolella. Pienituloisilla vammaisilla ja pitkäaikaissairailla ihmisillä ei myöskään ole varaa uusien ja usein hyvin kalliiden tehokkaiden lääkkeiden hankkimiseen niiden korkeiden omavastuuosuuksien vuoksi. Nämä myös TEROKA-hankkeen kuvaamat terveyspalvelujen saantiin liittyvät eriarvoistavat taustatekijät lisäävät terveyseroja muuhun väestöön nähden niiden terveysriskien ohella, joita itsessään moniin vammoihin ja pitkäaikaissairauksiin sisältyy (esim. joihinkin vamma- ja sairausryhmiin liittyvä kohonnut syöpäriski sekä riski psykiatrisiin sairauksiin).

1.8.2008 toteutettujen asiakasmaksujen korotusten voidaan ennakoida vahvistavan terveyserojen lisääntymistä. SATA-komitean sosiaaliturvan kokonaisuudistustyöhön sisältyvän maksukattouudistuksen Vammaisfoorumi toivoo ratkaisevan viimein vuosia odotetun sosiaali- ja terveydenhuollon maksukattojen yhdistämisen - toivottavasti myös lääkekulujen katto huomioon ottaen - kohtuulliselle välttämättä tarvittavien palvelujen käytön mahdollistavalle tasolle myös pienituloisten kansalaisten osalta. Lisäksi Vammaisfoorumi pitää välttämättömänä asiakas-maksujen tason tarkistamista asiakkaiden tosiasiallisen maksukyvyn huomioon ottavalla tavalla.

Rekisterit

Terveydenhuoltolakityöryhmä esittää muistiossaan terveydenhuoltolaissa säädettävästä rekisterinpidosta ja potilastietojen käsittelystä siten, että potilastiedot muodostaisivat järjestämismallista riippumatta yhden rekisterin sairaanhoito- tai terveyspiiriin taikka jatkossa mahdollisesti erityisvastuualueelle. Ehdotusten toteutuessa ei julkisessa terveydenhoidossa tarvittaisi erillisiä suostumuksia potilastietojen siirtoon potilaan hoitovastuun siirtyessä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon tai päinvastoin. Tavoite on kannatettava sikäli kun tietosuojasta huolehditaan ja varmistutaan samalla myös siitä, että terveydenhuollon asiakkaiden tietoisuus rekisteriin sisältyvien tietojen käyttötavoista taataan.

Sen sijaan ehdotettuun rekisteriin sisältyvien terveystietojen mahdolliseen luovuttamiseen sosiaalihuollon käyttöön Vammaisfoorumi suhtautuu kielteisesti. Monien sosiaalihuollon palvelujen järjestäminen ei edellytä pääsyä asiakkaan terveystietoja laajasti sisältäviin rekistereihin. Vammaisfoorumin käsityksen mukaan asiakkaiden tietosuojan turvaaminen edellyttää, että sosiaalihuollon palveluja ja tukitoimia järjestettäessä asiakkaita pyydetään jatkossakin toimittamaan itse sosiaalihuollon päätöksentekoa varten kulloinkin tarvittavat tiedot terveydentilastaan.

Terveydenhuollon rekisterinpidon uudistamisen Vammaisfoorumi toivoo erityisesti johtavan sellaiseen tilanteeseen, jossa vastuu terveydenhuollon maksukaton täyttymisen seurannasta siirtyy asiakkaalta terveydenhuollon yksiköille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöstä

Työryhmän toimeksiantoon ei sisältänyt sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiin rakenteisiin tähtääviä kysymyksiä. Ehdotetut terveyspalvelujen järjestämisvaihtoehdot ovat työryhmän mukaan kuitenkin sellaisia, että ne antavat perustan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisille rakenteille. Laajan väestöpohjan kuntayhtymässä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö esitetään mahdolliseksi toteuttaa yhteistoiminta-alueella tai kunnassa. Terveyspiirissä sosiaalihuollon tehtävät ja kehitysvammahuolto hoidettaisiin siten kuin kunnat asiasta sopivat.

Lakiehdotukseen sisältyy yleinen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöhön velvoittava säännös. Työryhmän mukaan sosiaalihuollon lainsäädäntöä on uudistettava siten, että se osaltaan tukee PARAS-puitelain mukaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämis-kokonaisuutta ja saumatonta alueellista yhteistyötä. Yhteistyöstä vastuussa olevaa tahoa ei kuitenkaan ole määritelty.

Vammaisfoorumi ei pidä hyväksyttävänä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöstä säätämistä edes yleisellä tasolla ilman, että sosiaalihuollon edustavat osallistuvat säädösvalmisteluun. Jo puitelain säätämisen yhteydessä Vammaisfoorumi jäsenjärjestöineen toi eri yhteyksissä esille huolensa sosiaalihuollon mahdollisesta alistamisesta terveydenhuollolle. Myöskään terveyden-huollon sosiaalityölle ei työryhmän muistiossa määritellä mitään roolia tai asemaa omana professionaan terveydenhuollon kentällä siitä huolimatta, että terveydenhuollon sosiaali-työntekijöillä on hyvät valmiudet toimia aktiivisesti ja tosiasiallisesti yhteistyössä sosiaalihuollon edustajien kanssa. Vammaisfoorumi korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa on käsiteltävä yhtäläisesti erityisasiantuntemusta ja -osaamista edellyttävinä toiminta-alueina, joiden yhteistyötä tulee määrätietoisesti kehittää osallistamalla molemmat osapuolet siihen yhdenvertaisesti.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön kehittämisen ja samalla aidon asiakaslähtöisyyden toteuttamisen välineeksi soveltuu palveluohjaus. Useita eri hallinnonalojen palveluja käyttävillä kuten esimerkiksi kehitysvammaisilla lapsilla ja heidän perheillään on erityishuolto-ohjelman ohella monia toisiinsa nivoutuvia palvelu-, hoito- ja kuntoutussuunnitelmia, joiden liittymäkohtien koordinointi sekä suunnitelmien toteutumisen seuranta on pääsääntöisesti lasten vanhempien vastuulla. Vammaisfoorumi esittää, että asiakkaiden oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi palveluohjauksen kehittäminen ja systemaattinen käyttöönotto on sisällytettävä osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön kehittämistä myös säädöstasolla.

Jatkovalmistelusta

Työryhmän PARAS-puitelakiin paljolti pohjautuvat ehdotukset terveydenhuollon uudelleen organisoimisesta edellyttävät yhtälailla sosiaalihuoltolain muuttamista. Sosiaali- ja terveyden-huollon sisältölakien uudistamiseen liittyen ja ohella sosiaali- ja terveysministeriössä on jo aloitettu sosiaali- ja terveydenhuollon hallintolain valmistelu. Tämän niin sanotun SOTE-lain sisällöksi on hahmoteltu kuntien sosiaali- ja terveystoimen järjestämisvastuun, kehittämisen ja valvonnan kysymyksiä varmistamaan yhdessä sisältölakien kanssa toimivat palvelut.

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja sisältöjen uudistamisehdotusten laatiminen siten, että uudistettavan lainsäädännön kokonaisuutta ja sen vaikutuksia voidaan arvioida asian-mukaisesti edellyttää sekä uuden terveydenhuoltolain ja uudistetun tai uuden sosiaalihuoltolain kuin myös sosiaali- ja terveydenhuollon hallintolain antamista eduskunnalle samanaikaisesti. Uuden terveydenhuoltolain antaminen eduskunnalle tulee näin ollen lykätä odottamaan sosiaalihuoltolain ja SOTE-lain säädösvalmistelun päättymistä. Vaatimusta tukee myös se, että yleislainsäädännön ohella erityislainsäädäntöä on uudistettava. Vammaispalvelulain muuttaminen on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Sosiaalihuollon asiakaslaki ja potilaslaki vaativat myös ajantasaistamista. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman Mieli 2009 -työryhmän linjauksia kansallisesta mielenterveys- ja päihdesuunnitelmasta on myös perusteltua odottaa ennen lakiehdotusten antamista eduskunnalle.

Sosiaalihuollon näkökulman ohella vireillä oleva kokonaisuudistus kaipaa täydentämistä myös sosiaali- sekä terveydenhuollon palveluja säännöllisesti käyttävien sosiaali- ja terveysjärjestöjen näkökulmasta. Vammaisfoorumi jäsenjärjestöineen antaa mielellään panoksensa kehittämistyöhön.

Lisätietoja asiassa antavat Vammaisfoorumin puheenjohtaja Merja Heikkonen (050 383 5226, merja.heikkonen@nkl.fi) sekä varapuheenjohtaja Ilona Toljamo (040 757 8223, ilona.toljamo@cp-liitto.fi).

VAMMAISFOORUMI RY

Merja Heikkonen
puheenjohtaja

Pirkko Mahlamäki
pääsihteeri