Hal­li­tuk­sen esi­tys edus­kun­nal­le kan­sa­ne­lä­ke­laik­si ja laik­si vam­mai­se­tuuk­sis­ta se­kä eräik­si nii­hin liit­ty­vik­si laeik­si (HE 209/2005)

Invalidiliitto ry
Näkövammaisten Keskusliitto ry

Lausunto 21.4.2006

Eduskunta
Sosiaali- ja terveysvaliokunta

Yleistä

Invalidiliitto ry ja Näkövammaisten Keskusliitto ry pitävät positiivisena pyrkimystä selkeyttää kansaneläke- ja vammaisetuuslainsäädäntöä. Hallituksen esitys 209/2005 vp vastaa pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmaan kirjattua tavoitetta sosiaaliturvalainsäädännön selkeyttämisestä. Lausuttavana oleva hallituksen esitys ei kuitenkaan kaikilta osin vastaa hallitusohjelmassa samassa yhteydessä esitettyä tavoitetta sosiaaliturvan ennakoitavuudesta ja riittävän turvan takaamisesta.

Selkeydellä, ennakoitavuudella ja riittävällä turvalla on erityinen merkitys kun kyse on etuuksista, jotka turvaavat toimintakykyä ja kompensoivat vammasta aiheutuvia erityiskustannuksia. Vammaisetuuksien erityisyyttä vammaisten ihmisten arjessa lisää vielä niiden sidonnaisuus oikeuteen saada Kansaneläkelaitoksen järjestämää vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta. Näin ollen vammaisetuuksista säädettäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota nimenomaisesti vammasta aiheutuviin avuntarpeisiin ja erityiskustannuksiin vastaamiseen tosiasiallisesti. Lisäksi katsomme, että tarkoituksenmukaista olisi ollut taloudellisten väliinputoamisten ja tuloloukkujen välttämiseksi uudistaa myös eläkkeensaajan asumistukilaki samanaikaisesti nyt uudistettavien sosiaaliturvaetuuksien kanssa.

Kansaneläkelaki

9 § Asumisaikavaatimus

Asumisaikavaatimuksen alentaminen viidestä kolmeen vuoteen on positiivinen uudistus, joka yhdenmukaistaa eri kansalaisryhmien oikeutta perustoimeentulonturvaan.

13 § Kuntoutuksen varmistaminen

On toivottavaa, että Kansaneläkelaitos soveltamisohjeissaan ja omassa koulutuksessaan kiinnittää huomiota kuntoutuksen ja muiden palvelujen piiriin ohjaamisesta pykälän toteutumiseen nykyistä tehokkaammin, jotta kuntoutus ja siihen liittyvät palvelut voidaan mahdollisimman usein käynnistää oikea-aikaisesti.

15 § Työkyvyttömyyseläkeoikeuden alkaminen

Kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen samasta ajankohdasta työeläkelakien työkyvyttömyyseläkkeen kanssa, vaikka sairausvakuutuksen 300 päivää ei ole täyttynyt, on perusteltu, eläkejärjestelmää selkeyttävä ja vakuutetun näkökulmasta myös sitä positiivisesti yksinkertaistava muutosehdotus.

17 § Työkyvyttömyyseläkkeen aikainen ansiotyö ja eläkkeen lepäämään jättäminen

Työkyvyttömyyseläkkeensaajalle säädetty oikeus ansaita 588, 66 euroa kuukaudessa on työmarkkinoiden rakenne huomioon ottaen liian jäykkä. Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto vaativat, että nykyinen kuukausittainen ansiotuloraja muutetaan vuosiansiotulorajaksi samoin kuin opintotuessa, jotta joustava työelämään osallistuminen mahdollistuisi nykyistä laajemmin. Lisäksi koska 588,66 euron tulorajaa ei ole sidottu indeksiin eikä sitä muutoinkaan ole voimassaoloaikanaan tarkistettu, ei se ota huomioon yleistä palkkakehitystä ja soveltuu siksi sellaisenaan heikosti ansiotulorajaksi, jolla ei ole vaikutusta eläkkeen maksamiseen. Siksi vaadimme myös 588,66 euron tulorajan tarkistamista KEL-indeksillä. Vammaisten ihmisten työllistymisen edistämiseksi tulee lisäksi tarjota eläkkeen lepäämäänjättämismahdollisuus myös niille eläkkeensaajille, joiden työeläkelakien mukainen työkyvyttömyyseläke on myönnetty vapaakirjaeläkkeenä.

53 § Lapsikorotuksen myöntäminen

Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto kannattavat lämpimästi lapsikorotuksen myöntämistä kaikille eläkkeensaajille työkyvyttömyysasteesta riippumatta.

57 § Takautuva hakuaika

Mikäli etuuksien takautuva hakuaika nyt esitetyllä tavalla puolittuu verrattuna aiempaan, on asiaan välttämätöntä kiinnittää erityistä Kansaneläkelaitoksessa asiakkaille neuvontaa ja ohjausta annettaessa. Lisäksi päätöksenteossa on otettava huomioon asiakkaiden yksilöllinen kokonaistilanne silloin kun harkitaan erityisiä syitä haetun etuuden maksamiseksi pidemmältä ajalta kuin kuudelta kuukaudelta ennen etuuden hakemista, jottei oikeudenmenetyksiä tapahdu. Takautuvan hakuajan muutoksesta tulee Kansaneläkelaitoksen myös erikseen tiedottaa kaikille vakuutetuille saavutettavassa ja esteettömässä muodossa.

59 § Työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus

Työkyvyttömyyseläkkeen hakijan oikeusturvan toteutumisen vahvistamiseksi tulee Kansaneläkelaitoksen soveltamisohjeita täsmentää esittämällä selkeät määritelmät hakemuksen liitteiksi tarvittaville lääkärinlausunnoille samoin kuin kuntoutussuunnitelman osalta on tehty. Lisäksi lakiehdotuksen perusteluja tulee täydentää siten, että niistä ilmenee mitkä ovat ne erityiset syyt jotka oikeuttaisivat Kansaneläkelaitoksen hankkimaan omalla kustannuksellaan hakemuksessa tarvittavan lääkärintodistuksen.

92 § Tietojen luovuttaminen eräissä tapauksissa

Tietojen luovuttamisen on lähtökohtaisesti tapahduttavan asiakkaan suostumuksella henkilötietolain (523/1999) ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) mukaisesti.

Laki vammaisetuuksista

Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto katsovat, että kaikista vammaisetuuksista säätäminen yhdessä laissa luo aiempaa helpommin hahmotettavan rakenteen vammaisetuusjärjestelmälle. Erityisen tärkeää on lain tarkoituksen määritteleminen. Lain tarkoitussäännöksessä merkittävintä on vammaisten ihmisten kannalta jokapäiväisessä elämässä selviytymisen, toimintakyvyn ylläpitämisen ja kuntoutuksen korostaminen. Toivottavaa on lain tarkoituksen heijastuminen myös suoraan soveltamiskäytäntöihin.

4 § Suomessa asuminen

Lakiehdotuksessa esitetään, että nykyisestä poiketen eläkettä saavan hoitotuen osalta Suomessa asuminen määräytyisi asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) 3, 3a ja 4 §:n mukaisesti. Soveltamisalalain 4 § 2 momentissa säädetään, että henkilöön, joka toistuvasti oleskelee ulkomailla siten, ettei yhtäjaksoinen oleskelu ylitä yhtä vuotta, sovelletaan sosiaaliturvalainsäädäntöä vain, jos henkilön ulkomailla oleskelusta huolimatta katsotaan asuvan vakinaisesti Suomessa ja hänellä on kiinteät siteet Suomeen. Tulevaisuudessa eläkettä saavan hoitotukea ei maksettaisi oman ilmoituksensa mukaan ulkomaille pysyvästi muuttaneille henkilöille. Toistuvan tilapäisen oleskelun ajalta etuutta voitaisiin myös jatkossa maksaa ulkomaille, jos Kansaneläkelaitos tapauskohtaisesti etuuden saajan oman ilmoituksen mukaisesti tulkitsee hänet Suomessa asuvaksi. Tällöin säilyy myös oikeus Kansaneläkelaitoksen järjestämään vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen.

5 § Määritelmät

Ehdotetussa pykälässä on esitetty määriteltäväksi keskeisimmät laissa käytettävät käsitteet. Uutta on toimintakyvyn käsitteen määrittely lain tasolla. Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto ehdottavat, että sitä koskevaan määritelmään lisätään nykyisissä soveltamisohjeissa oleva vertailu vastaavanikäisten normaaliksi katsottavaan selviytymiseen tai omaan aiempaan suoriutumiseen sekä se, että toimintakyvyn alentumista arvioitaessa ei edellytetä avuntarvetta.

Toimintakyvyn heikentymisen ohella lakiehdotuksessa on määritelty henkilökohtaiset toiminnot, ohjaus ja valvonta, erityiskustannukset sekä työkyvytön henkilö. Erittäin merkittävä muutos nykykäytäntöön ja vallitseviin soveltamisohjeisiin verrattuna on avun tarpeen määrittelyn sivuuttaminen kokonaan. Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto vaativat avun tarpeen määrittelyn lisäämistä pykälään, jotta lainmuutos toteutuessaan ei todellisuudessa johda tekniseksi tarkoitetun uudistuksen muuttumiseen myös radikaalisti etuuksien myöntöperusteita kiristäväksi ja siten vammaisten ihmisten asemaa ja toimintakykyä heikentäväksi uudistukseksi. Soveltamisohjeissa määriteltyjä ovat nykyisin avun tarve itsessään ja sen alakäsitteet henkilökohtaiset toiminnot, kotitaloustyöt ja asiointi. Avun tarve on toimivasti määritelty siten, että henkilökohtaisissa toiminnoissa, kotitaloustöissä ja asioinnissa tarvittavan avun ja sairauden tai vamman vaikeusasteen lisäksi avuntarpeeseen katsotaan vaikuttavan monien muiden seikkojen kuten asuinolosuhteiden ja paikkakuntakohtaisten olojen. Samoin soveltamisohjeiden mukaan avuntarvetta voidaan katsoa olevan, jos apua ei ole saatavilla ja jos ihmisen on pakko selviytyä apuvälineiden tai oman sinnikkyytensä avulla.

Avun tarpeen määrittelemättä jättäminen uhkaa redusoida vammaisten ihmisten jokapäiväisessä elämässään välttämättä tarvitseman avun kattamaan pääsääntöisesti vain henkilökohtaiset toiminnot. Tämä merkitsee toimintakyvyn tukemisen rajoittamista ja vammaisten ihmisten elämänpiirin supistamista. Avuntarve tulisi sisällyttää uuteen lakiin vammaisetuuksista siten kuin nykyisissä soveltamisohjeissa on kirjattu. Vastaavat seikat tulee ottaa huomioon myös lakiehdotuksen 11 §:n kohdalla. Avun tarpeen määrittelyn säilyttäminen nykyisellään on välttämätöntä myös Kansaneläkelaitoksen kuntoutus-etuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) 9 §:n mukaisen vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen saamisen turvaamiseksi: Avun tarpeen määrittelyn muuttaminen lakiehdotuksessa esitetyllä tavalla sisältää todennäköisen uhkan tarkistaa hoitotukia nykyisestä korotetusta hoitotuesta perushoitotukeen, jolloin tuen saaja mitä todennäköisimmin menettäisi myös oikeuden Kansaneläkelaitoksen järjestämään lääkinnälliseen kuntoutukseen. Korotetun vammaistuen tarkistaminen puolestaan tarkoittaa paitsi lääkinnällisen kuntoutuksen oikeuden menettämistä myös vammaistuen maksamisen lakkaamista kokonaan.

Henkilökohtaisten toimintojen määritelmää tulee myös itsessään täydentää kattamaan oikeus kommunikaatioon, tiedonsaantiin ja -hallintaan. Huomattava on, ettei määritelmiin sisältyvä ohjaus ja valvonta lakiehdotukseen sisältyvässä muodossaan kata nykyiseen soveltamiskäytäntöön sisältyviä avun tarpeen ulottuvuuksia ja on siten riittämätön kompensoimaan nykyisin käytössä olevia avun, ohjauksen ja valvonnan käsitteitä.

7 § Alle 16-vuotiaan vammaistuki

Lakiehdotuksen 7 §:n 3 momentissa mainittujen Kelan tarkempien ohjeiden rasituksesta ja sidonnaisuudesta eri sairausryhmissä tulee olla myös asiakkaiden tiedossa ja saatavilla. Näitä ohjeita tulee myös lakiuudistuksen yhteydessä tarkistaa siten, että vaikeasti vammaisten lasten kohdalla tarkastellaan uudelleen maksettavan vammaistuen taso eri ikäkausina. Rasituksen ja sidonnaisuuden vuoksi on välttämätöntä muuttaa soveltamiskäytäntöjä siten, että oikeus ylimpään alle 16-vuotiaan vammaistukeen ulotetaan koskemaan myös yli 4-vuotiaita sokeita lapsia. Päivittäistoiminnot, sosiaalisen kehityksen tukeminen, harrastustoiminnan mahdollistaminen ja koulunkäynnin tukeminen vaativat sokeiden lasten vanhemmilta huomattavasti aikaa ja voimavaroja suhteessa samanikäisiin vammattomiin lapsiin. Avun, ohjauksen ja valvonnan tarve ei sokea lapsen kohdalla iän karttuessa vähene, vaan monelta osin lisääntyy vammattomiin lapsiin verrattuna. Esimerkiksi sokean lapsen koulunkäynnin sujumisen varmistaminen edellyttää vanhemmilta apuvälineiden toimivuudesta vastaamista sekä pistekirjoituksen opettelemista ja taidon jatkuvaa ylläpitoa, jotta voi pistekirjoitusta käyttävien sokeiden lasten koulunkäyntiä tavanomaiseen tapaan tukea.

8 § 16 vuotta täyttäneen vammaistuki

Lakiuudistuksessa on asianmukaisesti otettu huomioon työeläkelakien muutos liukuvasta vanhuuseläkkeelle jäämisestä. 65 vuotta täyttänyt henkilö voi saada vammaistukea, jos hän jatkaa työssäkäyntiään eikä saa vanhuuseläkettä. Kuitenkin 1.10.2005 voimaan tullessa laissa Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista oikeus vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen päättyy kun ihminen täyttää 65 vuotta, vaikka hän jatkaisi työssäkäyntiään eikä saisi vanhuuseläkettä. Yhdenvertaisuuden, johdonmukaisuuden ja selkeyden vuoksi lakia Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista on muutettava vastaamaan tätä vammaistuen myöntämisen uutta säännöstä.

Pykälän 5 momentin mukaiset Kansaneläkelaitoksen tarkempien ohjeiden siitä, miten sairaudesta, viasta ja vammasta aiheutuva haitta arvioidaan, tulee olla myös asiakkaiden tiedossa ja saatavilla esteettömässä ja saavutettavassa muodossa.

9 § Eläkettä saavan hoitotuki

Ehdotetun pykälän 3 momentissa esitetään nykyiseen tapaan sokealle tai liikuntakyvyttömälle henkilölle oikeutta vähintään perushoitotukeen. Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto painottavat tämän säännöksen soveltamisessa yksilöllistä harkintaa ja edeltävän vastaavan etuuden tason huomioon ottamista.

Säännökseen kirjattu minimitaso ei päätöksenteossa saa muodostua automaattiseksi enimmäismääräksi kuten nykyisessä soveltamiskäytännössä pääosin tapahtuu.

Avun ja palvelujen tarpeen ja määrän selvittämiseksi Kansaneläkelaitoksen on tarvittaessa hankittava myös muiden kuin kunnan sosiaaliviranomaisten lausunto. Kyseeseen on tultava myös hakijan ja hänen elinolosuhteensa tosiasiallisesti tuntevan henkilön lausunto hoitotuen myöntämisedellytysten selvittämiseksi (4 mom.).

11 § Kokonaisharkinta

Lakiehdotuksen 11 §:n 2 momentissa todetaan, että vammaistuen tai hoitotuen määrää harkittaessa eri tekijöiden yhteisvaikutus arvioidaan kokonaisuutena. Kelan viimeaikaisissa korotettujen vammaisetuuksien päätöskäytännöissä avun tarve henkilökohtaisissa toiminnoissa on kohtuuttomasti korostunut suhteessa muuhun avun, ohjauksen ja valvonnan tarpeeseen. Pykälän velvoittavuuteen eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta ja kokonaisuuden arvioinnista on syytä erityisesti kiinnittää huomiota tämän lain soveltamisohjeita laadittaessa. Tämän vuoksi avun tarve on myös sisällytettävä määritelmiin, kuten Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto edellä 5 §:n yhteydessä ovat esittäneet.

12 § Vammaistuessa tai hoitotuessa huomioon otettavat etuudet

Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto ehdottavat, että ulkomailta vapaakirjana maksettava työkyvyttömyysetuus, joka vastaa suuruudeltaan sitä työeläkkeen määrää, jolla vielä saa täyden kansaneläkkeen, ei estäisi vammaistuen saamista.

13 § Vammaistuki eläkkeen lepäämään jättämisen ajalta

Tulorajan osalta viittaamme siihen, mitä olemme KEL 17 §:n kohdalla lausuneet.

16 § Takautuva hakuaika

Takautuvan hakuajan osalta viittaamme siihen, mitä olemme asiasta edellä KEL 57 §:n kohdalla lausuneet.

29 § Vammaistuen tai hoitotuen myöntäminen väliaikaisesti

Nykyisiin soveltamiskäytäntöihin liittyen esitämme lain perusteluihin kirjattavaksi, että valituskelpoinen päätös on annettava aina myös silloin, kun asia on aiemmin väliaikaisella päätöksellä ratkaistu eikä etuuden taso muutu silloin kun asiassa lopullinen päätös tehdään.

32 § Vammaisetuuksien tarkistaminen

Vuodesta 2004 alkaen on Invalidiliiton tietoon tullut huomattavasti aiempia vuosia enemmän korotettujen vammaisetuuksien varsin mielivaltaisilta tuntuneita tarkistushakemuksia vaikeavammaisille ihmisille, joiden olosuhteissa ja terveydentilassa ei ole tapahtunut muutoksia parempaan suuntaan. Vastaavia havaintoja on Näkövammaisten Keskusliitossa tehty syksystä 2005 lukien. Vakiintuneista vammaisetuuksien myöntämiseen liittyvistä edellytyksistä huolimatta tarkistushakemusten seurauksena tukia on säännönmukaisesti alennettu. Siksi lakiehdotuksen 32 §:n ohjeistamisen tulee tapahtua niin yksiselitteisesti, että asiakkaille on ilmeistä miksi Kansaneläkelaitoksen mielestä tuensaajan terveydentilassa, toimintakyvyssä, erityiskustannuksissa tai muissa olosuhteissa on tapahtunut sellainen muutos, että se edellyttää hoitotuen tai vammaistuen tarkistamista. Asiakkaan on myös saatava tietää, mitä lääketieteen kehitys tai hoitokäytäntöjen muuttuminen suhteessa maksettuun etuuteen kussakin tapauksessa tarkoittaa. Lisäksi asiassa on kuten jo edellä lakiehdotuksen 5 §:ää käsittelevistä kommenteistamme ilmenee erityistä merkitystä korotettujen ja ylimpien vammaisetuuksien olennaisella yhteydellä Kansaneläkelaitoksen vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen myöntämiseen ja siten vaikeavammaisten ihmisten mahdollisuuksiin ylläpitää toimintakykyään. Vammaisetuuksien perusteeton tarkistaminen esimerkiksi säästösyistä ei voi olla lain hengen eikä kirjaimen mukaista.

45 § Tietojen luovuttaminen eräissä tapauksissa

Pääsääntönä on pidettävä sitä, että tietoja luovutetaan asiakkaan suostumuksella sekä henkilötietolain (523/1999) ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) mukaisesti kuten edellä KEL 92 §:n kohdalla olemme lausuneet.

47 § Muuta etuutta varten saatujen tietojen käyttäminen

Pykäläehdotuksen mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi yksittäistapauksessa oikeus käyttää jonkin muun etuusasian käsittelyä varten saamiaan tietoja vammaisetuuslain mukaisia etuuksia käsitellessään. Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto korostavat, että tällöin tietojen tulee aina olla tarkoituksenmukaisessa suhteessa haettuun etuuteen nähden. On otettava huomioon, että jotakin muuta etuutta varten toimitettu selvitys voi sisällöltään olla puutteellinen vammaisetuuden kannalta eikä siten sellaisenaan sovellu käytettäväksi tai että hakijan olosuhteet ovat voineet olennaisesti muuttua. Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto painottavat, että hallintolain (434/2003) 31 §:n mukaisen selvittämisvelvollisuuden tulee aina olla lähtökohtana etuusasioita ratkaistaessa ja että vammaisetuuksien erityinen luonne ja merkitys edellyttävät muuta tarkoitusta varten laadittujen ja luovutettujen lausuntojen ja selvitysten soveltuvuuden huolellista arviointia, jotta hakija saa tosiasiallisia olosuhteitaan ja tarpeitaan vastaavan etuuspäätöksen.

56 § Siirtymäsäännökset

Viittaamme siihen, mitä olemme lausuneet etuuden tarkistamisen perusteista lakiehdotuksen 32 §:n kohdalla: vanhojen etuuksien tarkistamisen perusteiden tulee olla julkisia ja asiakkaan tiedossa.

Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto edustavat lukuisia sellaisia vaikeavammaisia ihmisiä, joille Kansaneläkelaitos maksaa erilaisia suojattuja etuuksia. Näiden ihmisten toimeentulon ja toimintakyvyn turvaamiseksi on välttämätöntä, että suojaukset kaikilta osin säilyvät nykyistä lainsäädäntöä vastaavalla tasolla.

INVALIDILIITTO RY

Raimo Lindberg
toimitusjohtaja

Marja Pihnala
järjestöpäällikkö

NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO RY

Esko Jantunen
puheenjohtaja

Mauno Lehtinen
toimitusjohtaja

 

Invalidiliitto ry
Näkövammaisten Keskusliitto ry

Viite: Lisälausuntopyyntö 21.4.2006 suulliseen asiantuntijakuulemiseen liittyen
Asia: Hallituksen esitys (209/2005) Eduskunnalle Kansaneläkelaiksi ja laiksi vammaisetuuksista sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi

Lausunto 25.4.2006

Eduskunta
Sosiaali- ja terveysvaliokunta

Hallituksen esityksen 209/2005 vp käsittelyn yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa 21.4.2006 pidetyssä asiantuntijakuulemisessa valiokunnan jäsen Marjaana Koskinen pyysi Invalidiliitto ry:n ja Näkövammaisten Keskusliitto ry:n edustajilta heidän esittämäänsä lausuntoon liittyen ehdotusta vammaisetuuksista annettavaksi ehdotetun lain 5 §:n täsmentämiseksi sellaiseksi, että se kattaisi vammaisten ihmisten jokapäiväisessä elämässään tarvitseman avun myös muiden kuin henkilökohtaisten toimintojen osalta. Avuntarpeen määrittely lakiehdotukseen sisältyvässä muodossaan kaventaa huomattavasti nykyiseen soveltamiskäytäntöön ja -ohjeistukseen sisältyvää avuntarpeen määritelmää ja siten vammaisten ihmisten oikeutta yhdenvertaiseen elämään, vaikka lakiehdotusta on luonnehdittu tekniseksi uudistukseksi.

Jotta vammaisten ihmisten tosiasiallinen avuntarve otettaisiin myös jatkossa riittävässä määrin huomioon Kansaneläkelaitoksen vammaisetuuksia myönnettäessä, esittävät Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto vammaisetuuksista ehdotetun lain yksityiskohtaisiin perusteluihin liitettäväksi voimassaoleviin Kansaneläkelaitoksen etuusohjeisiin sisältyvän avuntarpeen määrittelyn, joka on kattava kuvaus avuntarpeesta kokonaisuudessaan.

Vammaisetuuksista annettavaksi ehdotetun lain 1. luvun yleisten säännösten 5 §:n määritelmät yksityiskohtaiset perustelut

Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto esittävät vammaisetuuksista annettavaksi ehdotetun lain 1. luvun yleisten säännösten 5 §:n määritelmään yksityiskohtaisiksi perusteluiksi seuraavaa:

5 § Määritelmät

Pykälässä määriteltäisiin keskeisimmät laissa käytettävät käsitteet.

  • Toimintakyvyn heikentymisellä tarkoitettaisiin henkilön jokapäiväisessä elämässään tarvitsemien toimintojen vaikeutumista sairauden, vian tai vamman takia henkilökohtaisissa toiminnoissa, kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella. Toimintakyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon niin fyysinen, psyykkinen kuin sosiaalinen toimintakyky henkilön omassa elinympäristössä. Arvioinnissa ei edellytetä avuntarvetta.

Toimintakyvyn alentuminen saattaa näkyä esimerkiksi siten, että toiminta kestää normaalia kauemmin tai siihen liittyy turvallisuusriskejä. Se saattaa näkyä myös kommunikaatiossa, sosiaalisissa taidoissa tai kognitiivisissa toiminnoissa.

Sairauden tai vamman vaikeusasteen lisäksi avuntarpeeseen vaikuttavat monet muut seikat kuten asumisolosuhteet ja paikkakuntakohtaiset olosuhteet. Hakijalla voidaan katsoa olevan avuntarvetta, jos apua ei ole saatavilla ja hänen on pakko selviytyä apuvälineiden tai oman sinnikkyytensä avulla. Avuntarve pelkästään kotitaloustöissä tai asioinnissa ei riitä hoitotuen saamiseen avuntarpeen perusteella.

Toimintakyvyn alentumisen alkamisajankohtaa arvioitaessa vertailukohtana voidaan pitää esimerkiksi omaa suoriutumista aikaisemmin tai vastaavanikäisten normaaliksi katsottavaa selviytymistä (ikä, sukupuoli, sosiaalinen asema, kulttuuritausta).

Määritelmä on uusi ja on sisällytetty lakiin selkeyden vuoksi. Määritelmä perustuu Kansaneläkelaitoksessa ennen tämän lain voimaantuloa käytössä olleisiin etuusohjeisiin ja on siten vakiintuneen soveltamiskäytännön mukainen.

  • Henkilökohtaisilla toiminnoilla tarkoitettaisiin henkilön liikkumista, henkilökohtaisesta hygieniasta ja terveydestä huolehtimista, pukeutumista, ruokailua, kodinhoitotehtäviä, asiointia ja muita näihin verrattavia toimintoja.
  • Ohjauksella ja valvonnalla tarkoitettaisiin henkilön tarvitsemaa säännöllistä opastusta ja silmälläpitoa henkilökohtaisissa toiminnoissa, välttämättömissä kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella tai toisen henkilön jatkuvaa varuillaan oloa. Säännös vastaisi kansaneläkeasetuksen 45 §:n 1 momenttia sekä vammaistukiasetuksen 3 §:n 3 momenttia.
  • Erityiskustannuksilla tarkoitettaisiin toimintakyvyn heikentymisestä aiheutuvia tarpeellisia ylimääräisiä ja jatkuvia kustannuksia niiltä osin kuin henkilö vastaa niistä itse. Säännös vastaa asiallisesta kansaneläkeasetuksen 45 §:n 2 momenttia ja vammaistukiasetuksen 4 §:n 1 momenttia.
  • Työkyvyttömällä tarkoitettaisiin henkilöä, joka saa työkyvyttömyyseläkettä kansaneläkelain, työntekijän eläkelain tai muiden vastaavien lakien perusteella. Myös maahanmuuttajan erityistukea saavaa henkilöä pidettäisiin työkyvyttömänä. Nykyistä käytäntöä vastaten työkyvyttömänä ei kuitenkaan pidettäisi henkilöä, joka saa työeläkelakien mukaista osatyökyvyttömyyseläkettä. Säännös vastaisi asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 30 a §:n 1 momenttia.

Vammaisetuuksista annettavaksi ehdotetun lain 1. luvun yleisten säännösten 5 §:n määritelmät:

Invalidiliitto ja Näkövammaisten Keskusliitto esittävät vammaisetuuksista annettavaksi ehdotetun lain 1. luvun yleisten säännösten 5 §:n määritelmät säädettäväksi seuraavasti:

5 § Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

  1. toimintakyvyn heikentymisellä henkilön jokapäiväisessä elämässään tarvitsemien toimintojen vaikeutumista sairauden, vian tai vamman takia;
  2. avuntarpeella henkilön sairauden, vian tai vamman takia tarvitsemaa apua henkilökohtaisissa toiminnoissa, kotitaloustöissä ja asioinnissa;
  3. henkilökohtaisilla toiminnoilla henkilön liikkumista, henkilökohtaisesta hygieniasta ja terveydestä huolehtimista, pukeutumista, ruokailua ja muita näihin verrattavia toimintoja;
  4. ohjauksella ja valvonnalla henkilön tarvitsemaa opastusta ja silmälläpitoa henkilökohtaisissa toiminnoissa, välttämättömissä kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella tai toisen henkilön jatkuvaa varuillaoloa;
  5. erityiskustannuksilla toimintakyvyn heikentymisestä aiheutuvia tarpeellisia, ylimääräisiä ja jatkuvia kustannuksia niiltä osin, kuin henkilö vastaa niistä itse;
  6. työkyvyttömällä henkilöä, joka saa työkyvyttömyyseläkettä kansaneläkelain (xxx/200x), työntekijän eläkelain (xxx/200x) 3 §:ssä tarkoitettujen lakien, kansanedustajain eläkelain (329/1967), valtio- neuvoston jäsenen oikeudesta eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä annetun lain (870/1977) tai eri- tyistukea työkyvyttömyyden perusteella maahanmuuttajan erityistuesta annetun lain (1192/2002) mukaan tai joka saa edellä mainittujen lakien mukaiseen etuuteen rinnastettavaa etuutta ulkomailta. Työkyvyttömänä ei kuitenkaan pidetä henkilöä, joka saa työeläkelakien mukaista osatyökyvyttömyyseläkettä.

Helsingissä 27.4.2006

INVALIDILIITTO RY          NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO RY

Lisätietoja asiassa antavat:

Invalidiliitto ry, vammaisasiamies/lakimies Elina Akaan-Penttilä puh. 613 191 tai puh.040-533 4664, elina.akaan-penttila@invalidiliitto.fi

Näkövammaisten Keskusliitto ry, sosiaaliturvapäällikkö Jaana Penttilä, puh. 396 041 tai 050 365 1464, jaana.penttila@nkl.fi

 

Tasavallan presidentti peruutti eduskunnalle annetun hallituksen esityksen HE 209/2005 vp kansaneläkelaiksi ja laiksi vammaisetuuksista sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi 5.5.2006.