Tak­si­lii­ken­ne­la­ki­työ­ryh­män mie­tin­tö

27.8.2004, lausuntopyyntö LVM132:00/2003

Näkövammaisten Keskusliitto ry kiittää liikenne- ja viestintäministeriötä mahdollisuudesta lausua käsityksensä taksiliikennelakityöryhmän mietinnöstä.

Työryhmän tehtävänä on ollut määritellä taksiliikenteen harjoittamista koskevan lainsäädännön muutostarpeet ottaen huomioon perustuslain säännökset. Näkövammaisten ja muiden vaikeavammaisten ihmisten kohdalla taksiliikenne turvaa erityisesti Suomen perustuslain (731/1999) 9 §:ssä säädetyn liikkumisvapauden toteutumista. Taksiliikenne-työryhmän mietinnössä esitettyihin ehdotuksiin liittyvästä perusoikeudellisesta arvioinnista liikkumisvapauden toteutumisen punninta on kuitenkin vähäistä. Jotta liikkumisvapautta koskeva säännös tosiasiallisesti toteutuisi kuten eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännössä painotetaan, tulee tehtyjä ehdotuksia tarkistaa myös liikkumisvapautta tehokkaasti turvaavaksi (HE 309/1993 vp, s. 51). Tätä puoltaa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännös sekä välittömän että välillisen syrjinnän kieltoineen, joilla pyritään tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseen tarvittaessa myös positiivisen erityiskohtelun avulla.

Taksiliikenteen merkitys näkövammaisten liikkumiselle on niin huomattava, että uudistuksia suunniteltaessa ja toteutettaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, etteivät muutokset vaaranna näkövammaisten taksiasiakkaiden turvallisuutta ja palvelun laatua taksien tilaushetkestä matkan päättymiseen saakka.

Tarveharkinta

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) ja samannimisen asetuksen (759/1987) mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle ihmiselle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen asuin- ja lähikuntien alueella. Nämä kuljetukset kunnat järjestävät pääasiassa siten, että asiakkaalle korvataan taksilla tehdystä matkasta aiheutuneet kustannukset vähennettynä omavastuuosuudella, jonka on vastattava julkisen liikenteen taksaa (asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 912/1992 6 §). Kuljetuspalveluihin oikeutettuina vaikeavammaisina näkövammaiset ihmiset tekevät suurimman osan jokapäiväiseen elämään kuuluvista matkoista sekä työ- ja opiskelumatkoistaan kunnan korvaamina taksilla järjestettyinä kuljetuspalvelumatkoina. Kuitenkin koska kuljetuspalvelumatkojen määrä on sangen rajallinen (18 vapaa-ajan matkaa sekä välttämättömät työhön ja opiskeluun liittyvät matkat kuukaudessa), käyttävät näkövammaiset ihmiset taksia hyvin paljon myös itse matkan maksavina asiakkaina.

Koska tarpeenmukaiset, turvalliset ja riittävät taksipalvelut koko maassa ovat näkövammaisille keskeisessä asemassa perustuslaissa jokaiselle perusoikeutena turvatun liikkumisvapauden toteutumisessa ei tarveharkinnasta luopuminen ole täysin ongelmaton asia. Näkövammaisten Keskusliiton käsityksen mukaan tarveharkinnasta luovuttaessa tulisi selvittää mahdollisuudet asteittaisen luopumisen käyttöönottoon siten, että samalla luodaan kattava sääntelyn purkamisen vaikutuksia arvioiva ja valvova järjestelmä. Tarveharkinnasta luopuminen tai sen lieventäminen ei saa merkitä kulkemisessaan ensisijaisesti taksipalvelujen toimivuudesta ja luotettavuudesta riippuvaisten vaikeavammaisten ihmisten liikkumisen ja samalla myös heidän liikkumisvapautensa rajoittamista. On mahdollista, että tarveharkinnasta luopuminen elinkeinovapauden perusteella saattaa loukata tai heikentää liikkumisvapauden toteutumista erityisryhmien kohdalla.

Taksanvahvistus

Näkövammaisten Keskusliitto vastustaa työryhmän ehdotusta hintasääntelystä luopumisesta ja katsoo, että liikenne- ja viestintäministeriön tulee jatkossakin määritellä taksien enimmäistaksat. Näkövammaisten ja muiden erityisryhmien kannalta sääntelyn purkaminen merkitsee heikennyksiä kuluttajansuojassa, turvallisuudessa ja luotettavuudessa sekä huomattavia vaikeuksia ennakoida matkan hintaa. Näkövammaisten ihmisten kannalta sillä onko hinnasto nähtävillä autossa ja mahdollisesti myös sen ulkopuolella ei ole mitään merkitystä, koska näkövammaiset eivät näitä hintoja kykene lukemaan eivätkä he myöskään kykene varmistumaan siitä, että kuljettaja tosiasiassa ilmoitettua taksaa noudattaisi.

Sitä työryhmän mietintöön sisältyvää näkemystä, jonka mukaan tietyille asiakasryhmille kuten lapsille, vammaisille ja vanhuksille ei ole matkojen hintatasolla merkitystä, emme voi pitää perusteltuna. Niin Kelalle kuin kunnille taksilla tehtävien matkojen korvaaminen on suuri menoerä. Esimerkiksi juuri yksittäisillä takseilla tehtävien vaikeavammaisten kuljetuspalvelumatkojen kustannusten voimakas kasvu on johtanut erilaisten matkojen yhdistely- ja kuljetuspalvelukeskusten perustamiseen. Huomattava on myös, että voimassa olevan vammaispalvelu-lainsäädännön mukaan kunta on velvollinen korvaamaan vain kohtuulliset kuljetuspalvelujen järjestämisestä aiheutuvat kulut. Niin Kelan, kuntien ja kuin heidän asiakkaidensa intressien mukaista on ennakolta tietää mitkä ovat heille taksiliikenteen käyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Tämän ennakoinnin nykyinen vakiintunut hintasääntely mahdollistaa ja toisin kuin mietinnössä esitetään se osaltaan myös edistää liikkumisvapauden toteutumista.

Liikennelupavaatimus

Työryhmän mietinnöstä poiketen Näkövammaisten Keskusliitto pitää liikennelupavaatimuksen säilyttämistä välttämättömänä kaikessa vastikkeellisessa henkilökuljetuksessa, jotta asiakkaiden turvallisuus voidaan yhteismitallisesti taata.

Hakijaa koskevat vaatimukset

Näkövammaisten Keskusliitto pitää työryhmän esittämiä hyvään maineeseen sekä ammattitaitoon liittyviä vaatimuksia perusteltuina asiakasturvallisuuden ja palvelun tasalaatuisuuden varmistamiseksi. Ammattitaitovaatimusta osoittavan kokeen tulisi olla kaksiosainen siten, että kirjallisen kokeen ohella pitäisi antaa näyttökoe, jolla kuljettajaksi aikova osoittaa myös käytännössä hallitsevansa ammatin vaatimukset. Osaksi kokeita ja koulutusta tulee ottaa myös erityisryhmien kuten vaikeavammaisten palveluun liittyvät kysymykset.

Työryhmän mietinnössä esitetyt hakijaa koskevat vaatimukset kuten myöskään erilaisten laatujärjestelmien soveltaminen eivät ole riittäviä kompensoimaan kertaluonteista tarveharkinnasta luopumista tai luvanvaraisuuden heikennyksiä.

Valvonta

Mahdollisesti toteutettavat muutokset edellyttävät, että niin sisäinen kuin ulkoinen valvonta on riittävää ja asianmukaista, jotta luotettava, turvallinen ja asiakkaiden erilaiset yksilölliset tarpeet huomioon ottava taksiliikenne voidaan taata. Viranomais-valvonnassa niin resurssit kuin valvonnan sisällöt tulee määritellä vallitsevia olosuhteita vastaamaan. Samoin taksitarkastajien asemaa tulee selkiinnyttää työryhmän esittämällä tavalla. Huomiota tulee valvonnassa kiinnittää myös asiakaspalautejärjestelmän luomiseen.

Asemapaikkamääräykset, ajovelvoitteet ja ajovuorojärjestys

Ajovelvoitteista ja ajovuorojärjestyksestä luopuminen työryhmän mietinnössä ehdotetulla tavalla saattaa joissakin osissa maata synnyttää palvelutyhjiön. Jotta kattavat taksipalvelut maan eri osissa turvattaisiin myös jatkossa, Näkövammaisten Keskusliitto esittää vähintäänkin paikallista taksiliikenteen kysyntää keskimäärin vastaavan minimistandardin luomista ja noudattamista täysin säätelemättömän tilanteen sijaan niin asemapaikkamääräysten, ajovelvoitteiden kuin ajovuorojärjestyksen osalta. Samalla tulee huolehtia siitä, että erityisryhmille soveltuvia taksiajoneuvoja on kullakin paikkakunnalla riittävässä määrin.

Tilausjärjestelmät

Näkövammaisten Keskusliitto katsoo, että taksien tilausvälityksen sääntely on säilytettävä, jotta riittävä taksikyytien saatavuus turvataan. Nykyiset tilausvälityksessä esiintyvät ongelmat voidaan korjata tilauskeskustoimintaa kehittämällä ja uudistamalla (vrt. Ruotsin malli). Säätelemätön taksien tilausjärjestelmä jo yksistään vaikeuttaisi huomattavasti näkövammaisten ihmisten taksin tilausta. Vakiintunut tilauskäytäntö on tärkeä osa taksin käyttöä ja siten myös itsenäistä liikkumista ja liikkumisvapauden käyttämistä.

NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO RY

Mauno Lehtinen
toimitusjohtaja

Merja Heikkonen
järjestöjohtaja