HE 151/2004 VP Val­tion ta­lou­sar­viok­si vuo­del­le 2005/ mat­ko­je­nyh­dis­te­ly­kes­kus­ten toi­min­ta ja asia­kas­pal­ve­lun toi­mi­vuus

Lausunto 26.10.2004

Eduskunta
Valtiovarainvaliokunta
Liikennejaos

Näkövammaisten Keskusliitto ry kiittää valtiovarainvaliokuntaa mahdollisuudesta tulla kuulluksi valtion talousarvioesityksen käsittelyyn liittyen matkojenyhdistelykeskusten toiminnan ja niiden asiakaspalvelun toimivuuden osalta. Liikenne- ja viestintäministeriön matkojenyhdistelytyöryhmän mietinnön (25/2004) pohjalta valmisteltu hanke yhteiskunnan korvaamien matkojen järjestämisestä ja korvaamisesta matkojenyhdistelyn turvin merkitsee ehdotetulla tavalla toteutuessaan huomattavia heikennyksiä näkövammaisten ihmisten liikkumiseen ja siihen kiinteästi sidoksissa oleviin yhdenvertaisten elämisen ja toiminnan edellytyksiin.

Vaikeavammaisten kuljetuspalvelut turvaavat perusoikeuksia

Yhteiskunnan korvaamista kuljetuksista erityisesti vammaisuuden perusteella järjestettävistä tukitoimista ja palveluista annetun lain (380/1987) eli vammaispalvelulain sekä samannimisen asetuksen (759/1987) nojalla järjestettävät vaikeavammaisten kuljetuspalvelut ovat suurelle osalle maamme näkövammaisista (n. 80 000 eli 1,5 % väestöstä) ainoa mahdollisuus liikkumiseen ja siihen liittyviin erilaisiin aktiviteetteihin sekä koko elämänhallintaan. Tämä on myös kuljetuspalvelujen tarkoitus vammaispalveluasetuksen 4 §:n 1 ja 2 momentin mukaan: "Kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset".

Näin vaikeavammaisten kuljetuspalveluilla on aivan erityinen asema Suomen perustuslaissa (731/1999) säädetyn yhdenvertaisuuden (6§), liikkumisvapauden (9§) sekä osallistumisoikeuden (14 §) toteuttajana. Edelleen koska kuljetuspalvelut ovat osa kunnan sosiaalihuollon palveluja, on otettava huomioon perustuslaissa julkiselle vallalle säädetty velvollisuus turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut (19 §) siten, että jokaisella ihmisellä on edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Niin ikään merkitystä on myös perustuslain 22 §:n säännöksellä julkisen vallan velvollisuudesta turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Edellä mainittujen perustuslaillisten oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen vaikeavammaisten kohdalla vaarantuu, mikäli matkojen yhdistelykeskukset toteutetaan matkojenyhdistelytyöryhmän mietinnön pohjalta.

Liikkumisen funktionaalisuus

Matkojenyhdistely erilaisten matkapalvelukeskusten turvin on nähty pääsääntöisesti logistisena kysymyksenä, mikä sivuuttaa vaikeavammaisuuden aiheuttamat vaikutukset liikkumiseen sekä siihen liittyvään erilaiseen asiointiin ja osallistumiseen sekä niissä tarvittaviin saattaja- ja avustajatarpeisiin. Kuljetuspalvelun ja avustamisen tarve on matkojen yhdistelyssä haluttu erottaa selkeästi toisistaan, mutta vaikeavammaisten arjessa tämä ei ole mahdollista.

Näkövammaisten niin kuin muidenkin kansalaisten liikkuminen on funktionaalista: liikkeelle lähdetään kun pitää mennä töihin, opiskelemaan, harrastamaan, viemään lapsia hoitoon, ostoksille, virasto- ja pankkiasioille, kyläilemään jne. Liikkeellä oltaessa arkielämän hallinta edellyttää niin näkövammaisilta kuin muiltakin ihmisiltä useiden asioiden hoitamista samalla kertaa: muun muassa mahdollisuutta kotimatkalla poiketa lyhyesti kaupassa ja asiointimatkalla erilaisten kauppa-, pankki- ja apteekkiasioiden yhdistämistä. Todellisuudessa näkövammaisten samoin kuin muiden vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen käyttäjien tarve omien päivittäisten toimintojen ennakointiin ja yhdistelyyn on vielä suurempi kuin vammattomilla ihmisillä, koska välttämättömien työ- ja opiskelumatkojen lisäksi vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja on tosiasiallisesti käytössä enintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa huolimatta siitä, että lainsäädäntö mahdollistaa myös lisämatkojen myöntämisen.

Saattaja- ja avustajatarpeet sekä yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen ratkaisematta

Näkövammaisten ihmisten saattaja- ja avustajatarpeet keskittyvät liikkumisessa ajoneuvoon pääsyyn, kohteeseen siirtymiseen ja kohteessa toimimiseen. Näin liikkuminen ja siihen liittyvät saattaja- ja avustajatarpeet ovat kiinteästi toisiinsa liittyviä eivätkä irrallisia tapahtumia. Huomattava on, että vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa kunnalle säädetään erityinen järjestämisvelvollisuus vaikeavammaisten kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen. Tämä subjektiivisena oikeutena säädetty velvollisuus toteutuu hyvin vaihtelevasti ja usein niin, että näkövammainen henkilö on itse huolehtinut saattajan hankkimisesta. Monesti tämä on ollut myös toimivin käytäntö, koska se on mahdollistanut tarvittavan avun saamisen joustavasti. Kunnille näkövammaisten saattajapalvelun korvaaminen on aiheuttanut vähäisiä kustannuksia, koska monet saattajat toimivat ilman korvauksia.

Matkojenyhdistelyn tavoitteena on yhdistellä, ketjuttaa ja ohjata matkustajia erilaisiin kuljetusmuotoihin. Lähtökohtana on, että palvelut ovat kaikille avoimia. Edellä mainitun liikenne- ja viestintäministeriön matkojenyhdistelytyöryhmän raportissa operatiivisen toiminnan ohjaukseksi on ehdotettu ensisijaisesti linjaliikennettä, kaikille avointa ostoliikennettä (palvelulinjat, kutsuohjaus), yhdistettyä erilliskuljetusta ja viimesijaisena yksittäiskuljetuksia, mikäli edellä mainitut järjestelmät eivät sovellu. Samoin raportin mukaan "matkojen yhdistelyssä on tärkeää huomioida kuljetuspalvelua käyttävän asiakkaan tarpeet niin, että yhdistely tai ketjuttaminen ei oleellisesti heikennä palvelutasoa ja että kuljetukset ovat tasavertaisesti saatavilla ja tarpeen mukaisia". Raportissa ei kuitenkaan lainkaan pohdita vaikeavammaisille tärkeitä saattaja- ja avustajapalveluja. Niin ikään raportissa sivuutetaan kaikki olennaisen asiakaspalvelukoulutuksen järjestämiseen liittyvät kysymykset.

Koska näkövammaisille ihmisille yhdenvertaisten liikkumismahdollisuuksien toteutuminen on sidoksissa saattaja- ja avustajakysymyksiin, ei näkövammaisten käyttämien vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen järjestäminen suunnitellun matkojenyhdistelykeskustoiminnan avulla ole toimiva ratkaisu. Matkojenyhdistely ja keskitetyt järjestelmät eivät kykene vastaamaan näkövammaisten yksilöllisiin matkan suorittamiseen liittyviin saattaja- ja avustajatarpeisiin. Näkövammaisten niin kuin muidenkin vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen turvaamiseksi tarvitaan yksilöllisiä saattaja- ja avustajapalveluja sekä näitä korvaavina vakiotaksin käyttömahdollisuutta. Toisin sanoen tarvitaan näkövamman aiheuttamiin yksilöllisiin tarpeisiin perustuvaa joustavasti reagoivaa järjestelmää sujuvan ja turvallisen tavanomaisen liikkumisen varmistamiseksi. Tähän liittyen on eduskunnan oikeusasiamies kanteluratkaisussaan (2118/4/00 15.5.2002) todennut, ettei valittu kuljetuspalvelujen järjestämistapa saa tosiasiassa johtaa sellaiseen tilanteeseen, että se estää tai kaventaa tosiasiallisesti kuljetuspalvelun saajaa käyttämästä vaikeavammaiselle ihmiselle kuuluvia kuljetuspalveluja hänelle soveltuvalla ajoneuvolla ja avulla. Mikäli yhteiskuljetus ei vamman, sairauden tai kuljetuspalvelun tarpeen vuoksi sovellu vaikeavammaiselle henkilölle, on kuljetuspalvelu tällöin järjestettävä muulla vaikeavammaisen yksilölliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla.

Kokemukset kielteisiä

Erilaiset matkojenyhdistelykokeilut ja -hankkeet ovat osoittautuneet näkövammaisten ja myös muiden vaikeavammaisten vaativia yksilöllisiä tarpeita vastaavien asianmukaisten kuljetusten järjestämisessä hyvin heikosti toimiviksi. Ongelmia on ollut esimerkiksi asiakaspalvelussa, tilaamiskäytännöissä, kuljetusten toimitustarkkuudessa sekä niiden luotettavuudessa ja turvallisuudessa kuin myös itse matkojen yhdistelyssä. Näistä syistä on esimerkiksi Oulun kaupungissa suurin osa näkövammaisista jätetty matkojenyhdistelypalvelun ulkopuolelle.

Matkojenyhdistely on edellä mainitussa liikenne- ja viestintäministeriön raportissa esitetty järjestettäväksi "yhdenmukaisella tavalla koko maassa, jolloin kansalaiset ovat mahdollisimman tasavertaisessa asemassa asuinpaikasta riippumatta". Ratkaisematta on kuitenkin se, kuinka järjestelmä tosiasiassa voi ottaa huomioon esimerkiksi asiakkaiden erilaiset fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset olosuhteet sekä niistä aiheutuvat edellytykset palvelujen toteutumiselle lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Matkojenyhdistelyyn liittyviä lainsäädäntöhankkeita

Vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen ohella näkövammaisten käyttämiä yhteiskunnan korvaamia matkoja ovat myös Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain nojalla korvaamat sairaanhoito- ja kuntoutusmatkat. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä olevassa matkojenyhdistelytyöryhmän mietintöön pohjautuvassa hallituksen esityksessä 166/2004 vp ehdotetaan, ettei Kansaneläkelaitoksen järjestämään vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen liittyvissä matkoissa sovellettaisi matkojen yhdistelyä lainkaan. Perusteluina mainitaan, ettei matkojenyhdistelyä ole tarkoituksenmukaista soveltaa vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta koskeviin matkoihin, koska kuntoutusmatkoja suoritetaan monta kertaa viikossa ja usein vaikeavammaisen terveydentila edellyttää joka tapauksessa yksin tehtäviä matkoja erityisajoneuvolla. Lisäksi näiden vaikeavammaisten matkojen yhdistely muihin matkoihin on kokemusten mukaan ollut vaikeaa.

Niin ikään sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä 164/2004 vp ehdotetaan puolestaan sairausvakuutuslain mukaisten sairaanhoitomatkojen kustannusten korvaamista muutettavaksi siten, että ne tukisivat matkojenyhdistelyä koskevia järjestelyjä. Matkojenyhdistelystä voitaisiin ehdotuksen mukaan poiketa, jos vakuutetun terveydentila tai liikenneolosuhteet edellyttävät matkustamista yksin erityisajoneuvolla. Erityisajoneuvon käytöstä korvattavien kustannusten myöntöperusteita käsittelevään lakiehdotuksen 5 §:n 2 momenttiin ei kuitenkaan sisälly mainintaa vaikeavammaisuudesta, vaan vammaisuus tulee esille ainoastaan lakiehdotuksen 8 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Koska molemmissa edellä mainituissa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä olevissa lakiesityksissä mahdollistetaan matkojenyhdistelyn soveltamatta jättäminen vammaisuuden perusteella ja koska kokemukset myös vammaispalvelulain mukaisten matkojen yhdistelystä ovat huomattavan kielteisiä on perusteltua, että matkojenyhdistelyssä näkövammaisten ja muiden vaikeavammaisten ihmisten kohdalla sovelletaan yhdenmukaisia käytäntöjä kaikkien yhteiskunnan korvaamien matkojen osalta. Huomattava on lisäksi, ettei yhteiskunnan korvaamia matkoja ole mahdollista pitää yhteismitallisina, sillä vaikeavammaisten kuljetuspalvelut jokapäiväisen elämän ja sen hallinnan mahdollistavana palveluna ovat erityisen merkittäviä omatoimisen suoriutumisen tukemisessa ja tasavertaisen yhteiskunnan jäsenyyden mahdollistajina.

Saattaja- ja muun avun tarve kriteeriksi matkojenyhdistelyn soveltamatta jättämiselle

Kun otetaan huomioon vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen erityinen merkitys käyttäjilleen sekä se, että lainsäädäntö ei tunne hyväksyttävää erotteluperustetta sille, että vaikeavammaiset ihmiset voidaan sulkea matkojen yhdistelyn ulkopuolelle yksinomaan sairausvakuutuslain korvaamien matkojen osalta, esittää Näkövammaisten Keskusliitto ry, että sellaiset näkövammaiset ja muut vaikeimmin vammaiset henkilöt, jotka vamman tai sairauden johdosta tarvitsevat välttämättä toisen henkilön apua, saattamista tai valvontaa matkaan pääsemiseksi, matkan aikana tai matkakohteessa suljetaan matkojen yhdistelyn ulkopuolelle kaikkien yhteiskunnan korvaamien matkojen osalta.

Mikäli näkövammaisten ja muiden vaikeavammaisten jättäminen yhdistelyn ulkopuolelle ei ole mahdollista Näkövammaisten Keskusliitto edellyttää, että avustajapalveluja kehitetään matkojenyhdistelyn kehittämisen rinnalla. Ennen kuin matkojenyhdistely käynnistetään on näkövammaisten ja vaikeavammaisten avustajien saatavuus turvattava tavalla tai toisella.

Lisäksi Näkövammaisten Keskusliitto haluaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että hankkeen jatkovalmistelussa eri tahojen tulee taata aktiivisen kuuleminen sekä osallisuus myös yhteiskunnan korvaamien kuljetusten käyttäjäryhmille.

NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO RY

Mauno Lehtinen
toimitusjohtaja

Merja Heikkonen
järjestöjohtaja