Vam­mais­foo­ru­mi ry:n lau­sun­to eh­do­tuk­ses­ta Eu­roo­pan par­la­men­tin ja neu­vos­ton ase­tuk­sek­si mat­kus­ta­jien oi­keuk­sis­ta lin­ja-au­to­lii­ken­tees­sä.

Lausunto 31.3.2009

Eduskunta
liikenne- ja viestintävaliokunta

Asiantuntijakuuleminen 1.4.2009

Valtioneuvoston kirjelmään U 14/2009 vp ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (matkustajien oikeudet linja-autoliikenteessä)

Vammaisfoorumi ry kiittää mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä. Vammaisfoorumi pitää esitystä lähtökohtaisesti hyvänä ja tarpeellisena. Pidämme tärkeänä, että vammaisten ja liikuntarajoitteisten oikeuksista linja-autoliikenteessä säädellään asetuksella ja että asetus tulisi voimaan mahdollisimman pian. Asetuksen voimaansaattaminen parantaisi vammaisten mahdollisuutta matkustaa linja-autoilla ja asettaisi heidät yhdenvertaisempaan asemaan muiden matkustajien kanssa. Asetuksen tulisi olla kuitenkin velvoittavampi. Asetuksen pitäisi olla sisällöllisesti sellainen, että se oikeasti ja tosiasiallisesti mahdollistaa vammaisen ja liikuntarajoitteisen henkilön matkustamisen linja-autolla. Asetuksen tulisi olla velvoittavuudeltaan vähintään samansisältöinen kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä.

Valtioneuvoston esittämä kanta, että säännöksiä tulee useissa kohdin täsmentää, ettei niistä aiheudu kohtuuttomia kustannuksia linja-autoalalle ei saa johtaa siihen, että vammaisten ja liikuntarajoitteisten mahdollisuutta matkustaa linja-autolla rajoitetaan.

Seuraavassa on käsitelty ehdotusta artiklakohtaisesti ja nostettu esille niitä kohtia, joihin haluamme kiinnittää huomiota.

2 artikla
Soveltamisala

Mielestämme artiklan 2 kohtaa tulisi soveltaa erittäin tiukasti. Jos julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten vaatimustaso ei vastaa asetuksessa vaadittua tasoa, tulisi asetuksen säännökset sovellettavaksi myös kaupunki-, esikaupunki- ja alueellisessa liikenteessä.

11 artikla
Poikkeukset ja erityisehdot

Artiklan 1-kohdan a-kohdassa mainitut turvallisuusvaatimukset tulee ilmoittaa yksityiskohtaisesti ja niistä tulee tiedottaa jo etukäteen. Varatessaan matkaa vammaisella tulee olla tiedossa linja-automatkustamiseen liittyvät turvallisuusvaatimukset. Tiedottaminen tulee tapahtua sellaista muotoa käyttäen, että se on vammaiselle esteettömästi saavutettavissa. Näkövammaisille tiedotus tulee olla pistekirjoituksella ja sähköisessä muodossa.
Jos vammaiselta henkilöltä 1-kohdan a- tai b-kohdan perusteella evätään varaus tai pääsy ajoneuvoon, tulee vaihtoehtoisista mahdollisuuksista tiedottaa matkustajalle välittömästi. Tiedottamisen tulisi tässäkin tapahtua esteettömässä muodossa.

Artiklan 2-kohdassa mainittu korvaus tulisi olla riittävä ja sen saaminen tulisi olla mahdollisimman helppoa. Korvauksen saaminen ei saisi edellyttää hankalaa byrokratiaa.

Mikäli linja-autoyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä käyttää artiklan 3-kohdan mahdollisuutta vaatia omaa avustajaa vammaiselle matkustajalle, tulee tästä ilmoittaa hyvissä ajoin vammaiselle matkustajalle. Kun vaatimus avustajasta tulee linja-autoyritykseltä, lipunmyyjältä tai matkanjärjestäjältä, tulee näiden kustantaa avustajan matkakulut.

12 artikla
Esteettömyys ja tiedotus

Artiklan 1 kohdan mukaisia sääntöjä laadittaessa tulisi olla standardit säännöistä, jotta laadittavista säännöistä tulisi yhteneväiset.

13 artikla
Oikeus avunsaantiin

Artiklassa puhutaan vain siitä, että terminaalin pitäjien ja linja-autoyritysten on ?varmistettava, että vammaiselle henkilölle annetaan apua?. Artiklan tulisi olla velvoittavampi. Artiklassa olisi hyvä käyttää samaa muotoa kuin on Neuvoston asetuksessa vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä (1107/2006)

14 artikla
Oikeus avunsaantiin terminaaleissa

Kaikkien terminaalien pitäisi olla esteettömiä ja sellaisia, että vammainen ja liikuntarajoitteinen voi saada tarvitsemaansa apua. Artiklan sanamuodon perusteella voi käydä niin, että vain muutamat terminaalit suuremmissa kaupungeissa nimettäisiin tällaisiksi. Avunsaantiin terminaalissa liittyvistä saapumis- ja poistumisteistä tulisi olla myös selkeä säännös samoin kuin on asetuksessa 1107/2006.

18 artikla
Koulutus

Linja-autoyritysten henkilöstön ja mahdollisten alihankkijoiden koulutus on tärkeää, jotta vammaisten saama apu toteutuisi oikealla tavalla. Aivan yhtä tärkeää kuin linja-autoyritysten järjestämä koulutus työntekijöilleen on lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien työntekijöiden koulutus. Tästä tulisi olla myös omat määräykset.

19 artikla
Pyörätuolien ja liikkumisvälineiden korvaaminen

Artiklaan pitäisi lisätä myös muut apuvälineet. Esimerkiksi näkövammaisella matkustajalla saattaa olla mukana kannettava tietokone ja pistenäyttö tai muu kallis apuväline. Nämä tulisi myös korvata tämän artiklan nojalla. Artiklassa puhutaan siitä, että korvaus maksetaan välineen omistavalle matkustajalle. Usein apuvälineet kuten, pyörätuolit eivät ole matkustajan omistuksessa vaan ainoastaan hallinnassa. Omistajana on useimmiten keskussairaala. Artiklaa tulisi muuttaa niin, että korvaus maksetaan matkustajalle, joka on välineen haltija tai välineen omistajalle, joka ei välttämättä ole matkustaja.

25 artikla
Tiedottaminen matkustajien oikeuksista

Matkustajille annettava tiedotus tulee olla saatavissa esteettömässä muodossa, esim. näkövammaisten osalta pistekirjoituksella tai sähköisessä muodossa tai joidenkin ryhmien osalta selkokielellä.

26 artikla
Valitukset

Selkeät ja tehokkaat valitusmenetelmät varmistavat sen, että asetuksen määräyksillä on oikeasti merkitystä vammaisille matkustajille. Valituselimen pitäisi olla riippumaton linja-autoyrityksistä, lipunmyyjistä ja matkanjärjestäjistä. Artiklassa puhutaan vain linja-autoyritysten perustamasta valitusmenettelystä. Jotta valitusmenettely olisi tehokas, tulee tämän perustetun valituselimen päätöksistä olla mahdollisuus valittaa puolueettomalle tuomioistuimelle.
Asetuksessa on myös epäselvää, mikä on artiklan 26 perusteella perustetun valitusmenettelyn ja 27artiklan kansallisen täytäntöönpanoelimen välinen yhteys.

30 artikla
Seuraamukset

Asetuksen tullessa voimaan on huolehdittava siitä, että artiklan määräykset toteutetaan Suomessa. Seuraamuksien tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varottavia. Tehokkaista seuraamuksista säätäminen on tae sille, että asetuksen määräyksiä noudatetaan käytännössä. Prosessin tulisi olla myös selkeä.
Kaiken kaikkiaan asetuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota matkustajan oikeusturvaan ja tehokkaaseen oikeussuojaan. Matkustajalla tulisi olla selkeä mahdollisuus valittaa ja saada korvauksia. Nyt valitusmenettely on epäselvä. Asetuksen säännöksen rikkomisista tulisi asiakkaalla olla oikeus saada riittävät korvaukset ja rikkojalle tulisi määrätä riittävät sanktiot.

Liite 1

Liitteen b-kohdassa on mainittu ajoneuvoon nousemiseen avustamisessa hissi, pyörätuoli tai muu asianmukainen laite. Kohdassa tulisi mainita myös velvoitteeksi nostoapua, jos ja kun käytössä ei ole edellä mainittuja välineitä. Nostoon käytettävien välineiden hankkiminen tulisi olla myös velvoittavampi.
Liitteen b-kohdassa mainitaan avustuskoira. Tässä terminologia tulisi olla tarkempi eli oikeus on kuljettaa hyötykoiraa, joka voi olla opaskoira, avustajakoira tai kuulokoira.

VAMMAISFOORUMI RY

Merja Heikkonen
puheenjohtaja

Pirkko Mahlamäki
pääsihteeri