NKL:n lau­sun­to Ko­mis­sion eh­do­tuk­seen ase­tuk­sek­si mat­kus­ta­jien oi­keuk­sis­ta me­ri- ja si­sä­ve­si­lii­ken­tees­sä

Lausunto 3.2.2009

Liikenne- ja viestintäministeriö
Tietopalvelu EU-asiat
eujakelu.lvm@mintc.fi

Lausuntopyyntönne 20.1.2009 EU/2008/1693 liittyen Komission ehdotukseen asetukseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä.

Näkövammaisten Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua komission ehdotuksesta asetukseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä. Näkövammaisten Keskusliitto pitää esitystä lähtökohtaisesti hyvänä ja tarpeellisena. Pidämme tärkeänä, että vammaisten ja liikuntarajoitteisten oikeuksista säädellään asetuksella ja että asetus tulisi voimaan mahdollisimman pian. Pidämme tärkeänä että eri liikennemuotojen osalta matkustajien oikeudet ovat samansisältöisiä ja vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt ovat yhdenvertaisessa asemassa muihin matkustajiin nähden.

Näkövammaisten keskusliitto haluaa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että kaiken tiedottamisen ja matkustajille annettavan tiedon tulee olla esteettömässä muodossa, esim. näkövammaisten osalta pistekirjoituksella tai sähköisessä muodossa.

Seuraavassa on käsitelty ehdotusta artiklakohtaisesti ja nostettu esille niitä kohtia, joihin haluamme kiinnittää huomiota.

2 artikla
Soveltamisala

Mielestämme artiklan 2 kohtaa tulisi soveltaa erittäin tiukasti. Jos julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten vaatimustaso ei vastaa asetuksessa vaadittua tasoa, tulisi asetuksen säännökset sovellettavaksi myös tällöin, esim. lauttaliikenteessä Suomenlinnaan.

6 artikla
Kuljettamisesta kieltäytymisen estäminen

Artiklan kohta 2 on tärkeä, että vammaisilta tai liikuntarajoitteisilta henkilöiltä ei peritä lisäkustannuksia. Kuitenkin artiklassa 9 kohdassa 3 puhutaan erityismaksusta. On kyseenalaista jos liikenteenharjoittaja lisää lipun hintaan erityismaksun avun rahoittamiseksi, vaikka se perittäisiinkin kaikilta. Maksu tulisi sisältyä lipun hintaan eikä siitä saisi olla erillistä mainintaa.

7 artikla
Poikkeukset ja erityisehdot

Artiklan 1-kohdan a-kohdassa mainitut turvallisuusvaatimukset tai 2 kohdan aluksen rakenteen vaikutukset tulee ilmoittaa yksityiskohtaisesti ja niistä tulee tiedottaa jo etukäteen. Varatessaan matkaa vammaisella tulee olla tiedossa matkustamiseen liittyvät turvallisuusvaatimukset tai se että tietyn aluksen rakenne estää vammaisen kuljettamisen. Tiedottaminen tulee tapahtua sellaista muotoa käyttäen, että se on vammaiselle esteettömästi saavutettavissa.

Jos vammaiselta henkilöltä 1-kohdan a- tai b-kohdan perusteella evätään varaus tai pääsy alukseen, tulee vaihtoehtoisista mahdollisuuksista tiedottaa matkustajalle välittömästi.

Artiklan olisi hyvä olla yhteneväinen linja-autoliikenteen asetuksen kanssa (KOM2008/817). Edellä mainitussa ehdotetussa asetuksessa puhutaan korvauksesta eikä lipun hinnan palautuksesta ja vaihtoehtoisen matkan järjestämisestä. Tässäkin käsiteltävänä olevassa asetuksessa tulisi olla määräys korvauksesta JA vaihtoehtoisen matkan järjestämisestä.

Mikäli liikenteenharjoittaja, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä käyttää artiklan 2-kohdan mahdollisuutta vaatia omaa avustajaa vammaiselle matkustajalle, tulee tästä ilmoittaa hyvissä ajoin vammaiselle matkustajalle. Tätä mahdollisuutta tu-lee myös käyttää vaan perustelluissa tapauksissa. Kun vaatimus avustajasta tu-lee liikenteenharjoittajalta, lipunmyyjältä tai matkanjärjestäjältä, tulee näiden kustantaa avustajan matkakulut.

8 artikla
Esteettömyys ja tiedotus

Palvelun esteettömyyttä ja syrjimättömyyttä koskevia sääntöjä laadittaessa tulee varmistaa riittävä vammaisasioiden asiantuntemus ja vammaisjärjestöjen riittävän laaja edustus.

9 artikla
Oikeus avunsaantiin

Artiklan 1 kohdan tarkoitus on epäselvästi ilmaistu. Liikenteenharjoittajan on vastattava siitä, että vammainen ja liikuntarajoitteinen matkustaja saa sellaista apua, että hän voi nousta lähtevään kulkuneuvoon ja poistua kulkuneuvosta. Artiklan 8 1 kohdan nojalla laadittujen sääntöjen nojalla ei tätä oikeutta tai liikenteenharjoittajan velvollisuutta voida kaventaa tai rajoittaa.

11 artikla
Oikeus avunsaantiin aluksessa

Artiklassa tulisi käyttää yhtä velvoittavaa sanamuotoa kuin on asetuksessa vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä (EY 1107/2006). Artiklan tulisi kuulua: "Liikenteenharjoittajan vastuulla on antaa ?"


12 artikla
Avunannon edellytykset

Artiklan d-kohdassa tulisi olla maininta että saapumis- ja lähtöpisteet tulee olla jokaisessa satamassa. Nyt mainita "on ilmoitettava tapauksen mukaan alueella sijaitsevat saapumis- ja lähtöpisteet" jättää asian liian epäselväksi ja väljäksi.

Artiklan f- kohdassa tulisi käyttää avustajaeläimen sijaista termiä hyötykoira, joka voi olla opaskoira, avustajakoira tai kuulokoira.


16 artikla
Pyörätuolien ja liikkumisvälineiden korvaaminen

Artiklaan pitäisi lisätä myös muut apuvälineet. Esimerkiksi näkövammaisella matkustajalla saattaa olla mukana kannettava tietokone ja pistenäyttö tai muu kallis apuväline. Nämä tulisi myös korvata tämä artiklan nojalla. Artiklassa puhutaan siitä, että korvaus maksetaan välineen omistavalle matkustajalle. Usein apuvälineet kuten, pyörätuolit ja pistenäytöt eivät ole matkustajan omistuksessa vaan ainoastaan hallinnassa. Omistajana on useimmiten keskussairaala. Artiklaa tulisi muuttaa niin, että korvaus maksetaan matkustajalle, joka on välineen haltija tai välineen omistajalle, joka ei välttämättä ole matkustaja.

18 artikla
Oikeus avunsaantiin

Artiklan 2 kohdassa käytetään epämääräistä ilmausta "kun se on fyysisesti mahdollista" Asetuksessa tulisi selkeämmin ilmoittaa mitkä voivat olla ne syyt että hotelli- tai muuta majoitusta eikä sataman ja majoituspaikan välistä kuljetusta voida toteuttaa. Nämä seikat tulisi olla myös ennakkoon tiedossa ja niistä tulisi tiedottaa matkustajille.

Artiklan 4 kohdassa todetaan että "kuljetuksesta vastaavan on kiinnitettävä erityistä huomiota". Säännöksen tulisi olla velvoittavampi eli että liikenteenharjoittajan vastuulla on että vammainen ja liikuntarajoitteinen henkilö saa tarvitsemansa avun.

25 artikla
Valitukset

Selkeät ja tehokkaat valitusmenetelmät ja oikeussuojakeinot varmistavat sen, että asetuksen määräyksillä on oikeasti merkitystä vammaisille matkustajille. Valituselimen pitäisi olla riippumaton liikenteenharjoittajista, lipunmyyjistä ja matkanjärjestäjistä.
Asetuksessa on myös epäselvää, mikä on artiklan 25 perusteella perustetun valitusmenettelyn ja 26 artiklan kansallisen täytäntöönpanoelimen välinen yhteys.

26 artikla
Kansalliset täytäntöönpanoelimet

Täytäntöönpanoelimissä tulee olla mukana riittävä vammaisasioiden asiantuntemus ja vammaisjärjestöjen edustus.

Täytäntöönpanoelimille tulee taata riittävät resurssit, jotta ne voivat käytännössä suorittaa tehtäviään.

29 artikla
Seuraamukset

Asetuksessa puhutaan jäsenvaltion antamista säännöistä, olisi selkeämpää käyttää termiä säädös. Eli paikallisella lailla tulee varmistaa se että asetuksen rikkomisesta säädetään seuraamukset jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varottavia. Asetuksen tullessa voimaan on huolehdittava siitä, että artiklan määräykset toteutetaan Suomessa. Seuraamuksien tulee todella olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varottavia. Tehokkaista seuraamuksista säätäminen on tae sille, että asetuksen määräyksiä noudatetaan käytännössä. Prosessin tulisi olla myös selkeä.

Asetuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota matkustajan oikeusturvaan ja tehokkaaseen oikeussuojaan. Matkustajalla tulisi olla selkeä mahdollisuus valittaa ja saada korvauksia. Nyt valitusmenettely on epäselvä. Asetuksen säännöksen rikkomisista tulisi asiakkaalla olla oikeus saada riittävät korvaukset ja rikkojalle tulisi määrätä riittävät sanktiot.

Helsingissä helmikuun 3. päivänä 2009

NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO RY

Mauno Lehtinen
toimitusjohtaja

Merja Heikkonen
järjestöjohtaja