NKL:n lau­sun­to liit­tyen Eu­roo­pan par­la­men­tin ja neu­vos­ton ase­tuk­seen mat­kus­ta­jien oi­keuk­sis­ta lin­ja-au­to­lii­ken­tees­sä.

Lausunto 14.10.2009

Liikenne- ja viestintäministeriö

Kuulemistilaisuus liittyen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä.

Näkövammaisten Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi asetusehdotuksen työryhmätyöskentelyn aikana muuttuneista kohdista.

Näkövammaisten Keskusliitto pitää esitystä lähtökohtaisesti hyvänä ja tarpeellisena. Pidämme tärkeänä, että vammaisten ja liikuntarajoitteisten oikeuksista linja-autoliikenteessä säädellään asetuksella, ja että asetus tulisi voimaan mahdollisimman pian. Asetuksella voitaisiin parantaa vammaisten mahdollisuutta matkustaa linja-autoilla ja he voisivat päästä yhdenvertaisempaan asemaan muiden matkustajien kanssa. Asetuksen tulisi olla kuitenkin huomattavasti velvoittavampi. Asetuksen pitäisi olla sisällöllisesti sellainen, että se oikeasti ja tosiasiallisesti mahdollistaa vammaisen ja liikuntarajoitteisen henkilön matkustamisen linja-autolla. Asetuksen tulisi olla velvoittavuudeltaan vähintään samansisältöinen kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä.

Näkövammaisten keskusliitto pitää erittäin tärkeänä sitä, että asetuksen vaatimukset koskevat kaikkea bussiliikennettä, eikä asetuksessa mahdollistettaisi varauman tekemistä paikallisliikenteen osalta.

Näkövammaisten Keskusliitto haluaa erityisesti korostaa sitä, että asetuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota matkustajan oikeusturvaan ja tehokkaaseen oikeussuojaan. Matkustajalla tulisi olla selkeä mahdollisuus valittaa ja saada korvauksia. Nyt valitusmenettely on epäselvä. Asetuksen säännöksen rikkomisista tulisi asiakkaalla olla oikeus saada riittävät korvaukset ja rikkojalle tulisi määrätä riittävät sanktiot.

Tulevan kansallisen soveltamisen osalta haluamme jo tässä vaiheessa nostaa esille sen, että kansallisessa lainsäädännössä tulee säätää asetuksen mukaisesta valitusmenettelystä ja siihen liittyvistä sanktioista. Tätä ei voida jättää sen varaan, että asetuksen säännösten perusteella valittu elin käsittelee valitukset, mutta ei voi määrätä niistä mitään sanktioita. Tämä tilanne on tällä hetkellä lentoliikenteessä.

Seuraavassa nostamme esille yksityiskohtaisia kommentteja liittyen esitettyihin artikloihin ja niihin tehtyihin muutoksiin.

Asetuksen tavoitteena on yhdenvertaisuuden lisääminen. Vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tulee olla mahdollista matkustaa yhdenvertaisesti muiden matkustajien kanssa linja-autoilla kaupunki- ja taajama-alueilla sekä pitkänmatkan liikenteessä. Tämä periaate tulee muistaa muidenkin artikloiden soveltamisen kohdalla.

2 artikla
Soveltamisala

Pidämme erittäin huonona 2-kohdan mahdollisuutta poiketa asetuksen säännöksistä kaupunki-, esikaupunki- ja alueellisessa liikenteessä. Tämä mahdollisuus poiketa asetuksen määräyksistä heikentää huomattavasti vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden saattamista yhdenvertaiseen asemaan muiden matkustajien kanssa.

Pidämme myös huonona 5-kohtaa, koska nimenomaan usein juuri teknisillä muutoksilla voidaan mahdollistaa vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuus käyttää linja-autoliikennettä. Esimerkiksi pysäkki- ja päätepysäkki-kuulutukset mahdollistaisivat usean näkövammaisen mahdollisuuden käyttää linja-autoja.

9 artikla
Vastuu kadonneista ja vahingoittuneista matkatavaroista

Uusi artikla kaventaa matkustajan näkökulmasta linja-autoyrittäjän vastuuta verrattuna aikaisempaan 9 artiklaan. Artiklan 2-kohta tulisi muotoilla niin että yrittäjä on vastuussa kadonneista ja vahingoittuneista matkatavaroista ellei kyseessä ole matkustajan oma huolimattomuus tai tuottamuksellinen virhe.

10 artikla
Oikeus matkustamiseen

Artiklan 2 -kohdassa todetaan, että matkanvaraaminen ei saa aiheuttaa vammaisille heille kuuluvista palveluista mitään ylimääräisiä kuluja eikä kuluja saa myöskään siirtää lippujen hintaan. Käytännössä kuitenkin matkan varaaminen voi tulla kalliimmaksi, jos internetin välityksellä tarjotaan edullisempia lippuja. mutta sen välityksellä ei voikaan varata avustaja palvelua tai oman avustajan lippua. Internetin kautta lippujen hankinta tulee tehdä kaikilta osin mahdolliseksi myös vammaisille ja liikuntarajoitteisille.

11 artikla
Poikkeukset ja erityisehdot

Artiklan 1-kohdan a-kohdassa mainitut turvallisuusvaatimukset tulee ilmoittaa yksityiskohtaisesti ja niistä tulee tiedottaa jo etukäteen. Varatessaan matkaa vammaisella tulee olla tiedossa linja-automatkustamiseen liittyvät turvallisuus-vaatimukset. Tiedottaminen tulee tapahtua sellaista muotoa käyttäen, että se on vammaiselle esteettömästi saavutettavissa. Näkövammaisille tiedotuksen tulee tapahtua pistekirjoituksella ja sähköisessä muodossa.
Jos vammaiselta henkilöltä 1-kohdan a- tai b-kohdan perusteella evätään varaus tai pääsy ajoneuvoon, tulee vaihtoehtoisista mahdollisuuksista tiedottaa matkustajalle välittömästi. Tiedottamisen tulisi tällöinkin tapahtua esteettömässä muodossa.
Artiklan 2-kohdassa mainittu korvaus tulisi olla riittävä ja sen saaminen tulisi olla mahdollisimman helppoa. Korvauksen saaminen ei saisi edellyttää hankalaa byrokratiaa. Mikäli linja-autoyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä käyttää artiklan 3-kohdan mahdollisuutta vaatia omaa avustajaa vammaiselle matkustajalle, tulee avustajavaatimus olla perusteltu ja tästä tulee ilmoittaa vammaiselle matkustajalle hyvissä ajoin. Kun perusteltu vaatimus avustajasta tulee linja-autoyritykseltä, lipunmyyjältä tai matkanjärjestäjältä, tulee näiden kustantaa avustajan matkakulut.

12 artikla
Esteettömyys ja tiedotus

Artiklan 1 kohdan mukaisia sääntöjä laadittaessa tulee huolehtia siitä, että laadittavista säännöistä tulisi yhteneväiset koko maassa.

Bussien pysäkkikuulutukset liittyvät esteettömään matkustamiseen. Pysäkkikuu-lutusten avulla myös näkövammaiset henkilöt voivat käyttää busseja. Pysäkki-kuulutus tulisi kuulua esteettömyysvaatimuksena kaikkeen bussiliikenteeseen.

13 artikla
Oikeus avunsaantiin

Näkövammaisten Keskusliitto pitää erittäin valitettavana sitä että artikla 13 on poistettu uudesta versiosta. Katsomme että asetuksessa tulee säätää yleinen velvollisuus linja-autoyrityksille, lipunmyyjille ja terminaalien pitäjille noudattaa vammaisten ja liikuntarajoitteisten oikeuksia linja-autoliikenteessä sekä avustaa kaikin mahdollisin keinoin vammaisia ja liikuntarajoitteisia, jotta he voivat matkustaa busseissa. Esimerkiksi avustamista terminaaleissa ei voi rajata 14 artiklan perusteella vain muutamaan terminaaliin.

14 artikla
Oikeus avunsaantiin terminaaleissa

Kaikkien terminaalien pitäisi olla esteettömiä ja sellaisia, että vammainen ja lii-kuntarajoitteinen voi saada tarvitsemaansa apua. Artiklan sanamuodon perusteella voi käydä niin, että vain muutamat terminaalit suuremmissa kaupungeissa nimettäisiin tällaisiksi. Jotta vammaisten ja liikuntarajoitteisten mahdollisuus tosiasiallisesti käyttää linja-autoja toteutuisi, tarvitaan esteettömiä terminaaleja, jossa on mahdollisuus avunsaantiin, kattavasti koko maahan.

18 artikla
Koulutus

Linja-autoyritysten henkilöstön ja mahdollisten alihankkijoiden koulutus on tärkeää, jotta vammaisten saama apu toteutuisi oikealla tavalla. Aivan yhtä tärkeää kuin linja-autoyritysten järjestämä koulutus työntekijöilleen on lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien työntekijöiden koulutus. Tästä tulisi olla myös omat määräykset.

19 artikla
Pyörätuolien ja liikkumisvälineiden korvaaminen

Pidämme hyvänä, että artiklaan on lisätty apuvälineet. Haluamme tässä nostaa esille sen, että aikaisemmassa suomenkielisessä käännöksessä puhuttiin siitä, että korvaus maksetaan välineen omistavalle matkustajalle. Usein apuvälineet, kuten pyörätuolit, eivät ole matkustajan omistuksessa vaan ainoastaan hallinnassa. Omistajana on useimmiten keskussairaala. Artiklaa käsiteltäessä ja sitä käännettäessä suomeksi, tulee sanamuoto tarkoittaa sitä, että korvaus maksetaan matkustajalle, joka on välineen haltija tai välineen omistajalle, joka ei välttämättä ole matkustaja.

25 artikla
Tiedottaminen matkustajien oikeuksista

Artiklassa todetaan, että informaatio on annettava esteettömässä muodossa, ja että on erityisesti kiinnitettävä huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin. Uskoaksemme tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että tieto annetaan näkövammaisten osalta pistekirjoituksella tai sähköisessä muodossa.

26 artikla
Valitukset

Selkeät ja tehokkaat valitusmenetelmät varmistavat sen, että asetuksen määräyksillä on oikeasti merkitystä vammaisille matkustajille. Valituselimen pitäisi olla riippumaton linja-autoyrityksistä, lipunmyyjistä ja matkanjärjestäjistä. Artiklassa puhutaan vain linja-autoyritysten perustamasta valitusmenettelystä. Jotta valitusmenettely olisi tehokas, tulee tämän perustetun valituselimen päätöksistä olla mahdollisuus valittaa puolueettomalle tuomioistuimelle.

Ottaen huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista tulee valituselimessä olla myös vammaisjärjestöjen edustaja.

Asetuksessa on myös epäselvää, mikä on artiklan 26 perusteella perustetun valitusmenettelyn ja 27artiklan kansallisen täytäntöönpanoelimen välinen yhteys.

26a artikla
Valitusten käsittely

Jotta valitusmenettelyllä olisi jotain merkitystä valittajalle, tulee valituksen käsittelyyn sisältyä mahdollisuus määrätä sanktiot. Ja jos sopimusta on rikottu, tulee rikkojalle määrätä riittävä sanktio ja matkustajalle vahingonkorvaus.

27 artikla
Kansalliset täytäntöönpanoelimet

Kuten aikaisemmin todettiin, tulisi asetuksesta selvitä paremmin, mikä on tämän artiklan täytäntöönpanoelimen ja 26 artiklan valituselimen keskinäinen suhde.

Artiklan 2 a kohdassa on lisäys että kansallisen täytäntöönpanoelimen tulee tehdä yhteistyötä vammaisjärjestöjen kanssa. Jotta YK:n vammaissopimuksen määräykset täyttyisivät, tulee yhteistyön merkitä sitä, että vammaisjärjestöllä on toimielimessä oma edustaja.

30 artikla
Seuraamukset

Asetuksen tullessa voimaan on huolehdittava siitä, että artiklan määräykset toteutetaan Suomessa ja seuraamuksista säädetään kansallisella lailla. Seuraamuksien tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varottavia. Tehokkaista seuraamuksista säätäminen on tae sille, että asetuksen määräyksiä noudatetaan käytännössä. Myös prosessin tulisi olla selkeä.

Määrättävillä seuraamuksilla on erittäin suuri merkitys. Jos seuraamukset eivät ole tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia ei niillä ole käytännössä merkitystä. Tästä on hyvänä esimerkkinä asetus vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudesta lentoliikenteessä. Asetuksen perusteella ei ole säädelty kansallisista seuraamuksista ja käytäntö on se että, kun asetusta ei olla noudatettu, saa asiakas vain valittelun tapahtuneesta. Jos seuraamus olisi tehokas, olisi sillä merkitystä siihen, että asetusta ei niin usein rikottaisi.

Liite 1

Liitteen b-kohdassa on mainittu ajoneuvoon nousemiseen avustamisessa hissi, pyörätuoli tai muu asianmukainen laite. Kohdassa tulisi mainita myös velvoitteeksi nostoapua, jos ja kun käytössä ei ole edellä mainittuja välineitä.

Liitteen b-kohdassa mainitaan avustuskoira. Tässä terminologia tulisi olla tarkempi eli oikeus on kuljettaa hyötykoiraa, joka voi olla opaskoira, avustajakoira tai kuulokoira.



Helsingissä lokakuun 14. päivänä 2009

NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO RY

Mauno Lehtinen
toimitusjohtaja

Merja Heikkonen
järjestöjohtaja