Sokeain viikko, marraskuun toinen viikko

Marraskuun toisella viikolla vietetään perinteistä Sokeain viikkoa (ruots. Blindveckan). Ruotsista ja Tanskasta 1920-luvun alussa Suomeen levinneet sokeainpäivät (nykyisin marraskuun 2. ehjä viikko sunnuntaista sunnuntaihin) ovat näkövammaisyhdistysten kansallisista teemapäiväperinteistä vanhimmat. Muutamia sota-ajan poikkeusaikoja lukuun ottamatta Sokeain viikko on järjestetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1921.

Helsingin Sokeain Yhdistyksen aloitteesta järjestetyt ensimmäiset sokeainpäivät näyttäytyivät julkisuudessa aluksi hyvin pienenä helsinkiläisenä paikallisilmiönä. 1920-luvun puolivälissä ne laajenivat valtakunnalliseksi tapahtumaksi ja niiden ajankohdaksi vakiintui marraskuun toinen viikko.

Sokeain viikon tarkoituksena on nostaa esille näkövammaisille tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja, jotka näkyvät paikallisissa ja valtakunnallisissa tempauksissa. Viikko on tarjonnut runsaasti näkyvyyttä monille näkövammaisten ajamille asioille. Käsityötuotteiden myyntinäyttelyt, kirkkokonsertit ja Markus-sedän lastentunnit olivat pitkään tärkeitä julkisuuden foorumeita. Toisin kuin monilla pienemmillä paikkakunnilla, Helsingissä oli käytettävissä usein myös kohtalaisen edustavia julkisia näyttelytiloja. Ensimmäisten sokeainpäivien aikaan ne järjestettiin vielä Helsingin NMKY:n juhlasalissa Vuorikadulla, mutta jo vuonna 1924 sokeainpäivien päätapahtuma ja myyntinäyttely siirrettiin Suomen messujen tiloihin Ratakadulle.

Sokeain viikon tilaisuuksiin on ollut tapana kutsua esiintyjiä ja puhujia niin viihteen kuin politiikan ja liike-elämän huipulta. Vuoden 1952 Sokeain viikon vetonaulana oli kansan rakastama Miss Universum Armi Kuusela, joka veti ennennäkemättömällä tavalla ihmisiä ja toimittajia puoleensa. Sokeainpäivät ovatkin tarjonneet ihmisille vuosikymmenien varrella monenlaista ohjelmaa, joihin on sisältynyt aina asiaa ja tietoutta näkövammaisuudesta.

Sokeain viikon teemat ovat eläneet yhteiskunnan muutosten mukana. Jotkin teemat ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa läpi historian. Näitä ovat olleet muiden muassa työllisyys ja toimeentulo, opiskelu ja tiedonsaanti sekä liikkuminen ja apuvälineet. Ne ovat nousseet Sokeain viikon teemoiksi kaikilla vuosikymmenillä.

Uudempia Sokeain viikon teemaperinteitä edustavat rakennetun ympäristön esteettömyyteen ja saavutettavuuteen sekä tietoyhteiskunnan haasteisiin liittyvät teemat. Myös ikäihmisten ja vanhusväestön näkövaikeuksiin on alettu kiinnittää huomiota. Samoin vapaaehtoistyö on Sokeain viikon teemaperinteistä nuorimpia.

Sokeain viikko on merkinnyt yhdistyksille aina myös varainhankintaa. Varoja on kerätty niin toimitalojen rakentamiseksi kuin jäsenistön asumis- ja elinolojen sekä virkistysmahdollisuuksien ja palvelujen parantamiseen. Alkuvuosina kampanjointi oli myös varsin villiä. Synergiaetuja ei kyetty hyödyntämään ja jokainen yhdistys pyrki maksimoimaan oman etunsa. Tilanne selkiintyi vasta 1920-luvun puolivälissä, kun sokeainpäiviä ryhdyttiin organisoimaan ensin sokeainpäivien keskustoimikunnan ja vuodesta 1928 lähtien Sokeain Keskusliiton toimesta.

Sokeainkukka toimi pitkään tärkeimpänä yhdistysten yhteisenä valtakunnallisena myyntiartikkelina. 1930-luvun alussa koettiin kuitenkin eräänlainen kukkasota, kun Helsingin Sokeat ry päätti kehittää yleisen sokeainkukan rinnalle oman Helsingin sokeain kevätkukan. Sokeain Keskusliitossa ja sen jäsenyhdistyksissä ei suhtauduttu suopeasti tällaiseen kilpailuun, joka saattoi vaarantaa koko yhteisen edun. Helsingin Sokeat ry oli kuitenkin ehtinyt jo tilata Ateneumilta sinivalkean vuokkomallin ja valmistuttaa siitä sadantuhannen kappaleen myyntierän ennen kuin Sokeain Keskusliitto ehti puuttua asiaan. Lopulta yhteisymmärryskin löytyi ja yhdistysten välille saatiin sopu. Helsingin Sokeat ry luopui aikeestaan ja möi hankkimansa kevätkukkavaraston keskusjärjestölle.

Sokeainkukasta luovuttiin 1960-luvulla ja sen tilalle otettiin myyntiartikkeliksi kukkaa jäljittelevä rintanappi. Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Terho Ovaska puolestaan hahmotteli 1970-luvun puolivälissä näkövammaisten uudeksi symboliksi nykyisen annansilmä-merkin, joka on myös Näkövammaisten liiton nykyinen logo.

Annansilmä-merkin tarina

Annansilmät-ystävälehti 1996 / Anna-Maija Kurvinen-Tikkanen

Saammeko esitellä: Annansilmä-merkin luoja Terho Ovaska

Annansilmä-merkistä on tullut näkövammaisuuden symboli. Se esiintyy Näkövammaisten liiton logossa. Näkövammaisten tekemissä poppanoissa merkki takaa, että kyseessä on todella sokean henkilön käsityö. Annansilmä-merkin suunnitteli 20 vuotta sitten Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Terho Ovaska. Miten hän tuli sen tehneeksi?

- Olen piirtänyt lapsesta lähtien kaikkea mahdollista, Ovaska kertoo. - Kotikylän näytelmien mainosten tekeminen ja luokkasormuksen suunnittelu lankesivat minulle luonnostaan. Tiesin kuitenkin, ettei taiteilemalla elä ja niin suoritin koulun jälkeen mainoshoitajan tutkinnon Markkinointi-instituutissa. Sen jälkeen tienasin leipäni G.W. Sohlbergin ja Teboilin mainospäällikköinä, kunnes siirryin AD:ksi mainostoimisto Viisariin.

- Viisarissa sitten tapasin eräänä päivänä Sokeain Keskusliiton pääsihteeri Arvo Karvisen.

Mainosmiehelle humaani tehtävä

Sokeain Keskusliitto suunnitteli isoa kampanjaa kootakseen rahaa uutta näönkuntoutusosastoa varten. Saadakseen ammattiampua kampanjansuunnitteluun he olivat kääntyneet Viisarin puoleen.

Sokeain Keskusliitossa oli ajateltu kampanjan ytimeksi rintanapin myymistä. Terho Ovaskalle annettiin malli.

- Se oli sellainen pienehkö nappi, jossa oli keltaisella pohjalla mustia pistemerkkejä. Pistekirjoitusta se oli, mutta mitä siinä luki, sitä en tiedä.

- Katselin nappia. Minusta se oli melko voimakas merkki eikä kovinkaan houkutteleva. Ja kuitenkin nappia oli tarkoitus myydä satoja tuhansia, Ovaska pohtii.

Terho Ovaskalle annettiin vapaat kädet suunnitella kampanja. Hän kertoo käyneensä läpi monenlaisia tunteita.

- En tiennyt paljonkaan näkövammaisten maailmasta, siksi tunsin hienoista arkuutta. Sairastan itse myös erästä kroonista sairautta, joka pysyy hyvin kurissa lääkkeillä, ja jäin pohtimaan, millaisen rintanapin haluaisin itse omasta sairaudestani kertomaan.

- Tehtävä tuntui hienovaraiselta, mutta siksi myös kovin haasteelliselta ja virittävältä, Ovaska sanoo. - Tämä oli aivan toista kuin shamppoomainosten suunnittelu.

Kasvikuvastosta kampanjatunnukseksi

Ovaska jäi pohtimaan merkin myyvyyttä. Pistemerkin hän hylkäsi mielessään. Rintanapin tulisi olla kaunis, pikemminkin koriste.

- Pähkäilin asiaa mielessäni. Sitten välähti, että kukkahan sen tietenkin pitäisi olla, ja niin painuin kirjastoon selailemaan kasvikuvastoja.

Kun kirjan sivuilta kääntyi esiin annansilmä, Ovaska koki ahaa-elämyksen: niin kukan nimi kuin muotokin ovat juuri sopivat.

- Siitä mieleeni lohkesi samalla koko kampanjan idea: "Ostamalla merkin annan silmät", Ovaska muistelee.

Sokealleko silmät?

Sokeain Keskusliitossa annansilmä-idea kohtasi vastustusta: eikö ole kornia puhua silmien antamisesta, kun kerääjänä on sokeain järjestö?

Pääsihteeri Arvo Karvinen, itsekin sokea, oli kuitenkin ihastunut ideaan ja ajoi sitä läpi. Ja niin lopulta Ovaska sai luvan rakentaa kampanjamateriaalin annansilmä-merkin varaan. Suunniteltavana oli itse napin lisäksi koko muu kampanjamateriaali.

- Napista tuli isompi kuin pistekirjoitusmerkistä. Mustalla pohjalla oli punainen annansilmä, jolla on keltaiset heteet. Värit tulivat suoraan luonnosta.

Kampanja alkoi aprillipäivänä 1976. Koululaiset myivät merkkiä niin paljon, että kasaan saatiin 1,6 silloista miljoonaa, joka karkeasti arvioiden olisi tänään 3,2 miljoonaa markkaa. Rahat olivat hyvä startti Sokeain Keskusliiton näönkuntoutusosastolle.

- Annansilmä-merkistä taisi alkaa tuolloin oikea rintanappivillitys, Terho Ovaska naurahtaa. - Annansilmä-nappi teetettiin vielä Englannissa, mutta pian kampanjan jälkeen rintanappeja alettiin valmistaa myös Suomessa ja niitä alkoi näkyä lisää katukuvassa.

Pilapiirtäjän on uusiuduttava joka päivä

Terho Ovaskan yhteistyö Sokeain Keskusliiton kanssa jatkui vielä sen jälkeenkin, kun hän oli siirtynyt freelanceriksi toteuttamaan haavettaan saada piirtää pilapiirroksia kokopäiväisesti.

- Oltuani vapaana työntekijänä jonkun aikaa minut palkattiin Uuteen Suomeen ja Iltalehteen tekemään piirroksia. Syksyllä 1991, vain paria kuukautta ennen Uuden Suomen lopettamista, minut pyydettiin Kari Suomalaisen seuraajaksi Helsingin Sanomiin.

Terho Ovaska kertoo, että pilapiirtäjän työ on rankkaa. Joka päivä on saatava uusi idea ja pystyttävä vielä pukemaan se iskeväksi piirrokseksi. Aikaa kuluu paljon eri tiedotusvälineitä seuratessa, koska on pysyttävä jatkuvasti ajan hermolla ja ymmärrettävä pinnalla olevia asioita.

- No se on nimeltään "Terho vaan", Ovaska naurahtaa pienestä filosofoivasta olennosta, joka silloin tällöin kommentoi asioita hänen piirroksissaan ja joka oheisessa piirroksessa pitää annansilmää käsissään.

- Se on minun alter egoni, se piilossa oleva mietiskelevämpi ja rauhallinen minäni. Tietenkin mallia hahmoon olen saanut Kari Suomalaiselta, jonka pieni kiukkuinen mustapukuinen mies on naurattanut ihmisiä vuosikymmeniä sarkastisilla huomautuksillaan.

Kari Suomalainen on Ovaskan mielestä ohittamaton edelläkävijä ja pilapiirtäjä, jonka kaltaista ei Suomessa ehkä enää tule.

Vieläkin ylpeä

Sokeain Keskusliiton uusi toimitusjohtaja Pentti Lappalainen, joka tuli taloon juuri kampanjan avauspäivänä, mielistyi kovasti annansilmä-merkkiin. Hänen vaikutuksestaan se siirtyi talon logoon, kun järjestön nimi vuonna 1980 muutettiin Näkövammaisten Keskusliitoksi.
- Kun näen annansilmä-merkin, tunnen vieläkin iloa ja ylpeyttä, Terho Ovaska kertoo.
- Merkki voisi näkyä julkisuudessa ehkä vielä enemmänkin, vai?

Lähteet ja kirjallisuus

  • Annansilmät-ystävä-lehti 1996 / Anna-Maija Kurvinen-Tikkanen
  • Vartio, Eero 1982. Puoli vuosisataa Helsingin näkövammaisten hyväksi. Helsingin näkövammaiset ry. 1932–1982. Helsinki: Helsingin Näkövammaiset ry.