Kan­sain­vä­li­nen opas­koi­ra­päi­vä, huh­ti­kuun vii­mei­nen kes­ki­viik­ko

Huhtikuun viimeisenä keskiviikkona vietetään Kansainvälistä opaskoirapäivää (ruots. Internationella ledarhundsdagen, engl. International Guide Dog Day).

Päivän tarkoituksena on tehdä opaskoiratyötä tunnetuksi maailmalla ja Suomessa, erityisesti niillä paikkakunnilla, joilla asuu koirankäyttäjiä. Päivää on vietetty Suomessa ja maailmalla vuodesta 1991 lähtien.

Opaskoirakoulutuksen historia

Modernin opaskoirakoulutuksen juuret versoavat ensimmäisestä maailmansodasta. Tuolloin alettiin Saksassa kouluttaa ensimmäisiä saksanpaimenkoiria oppaiksi sodassa näkönsä menettäneille sotasokeille.

Suomen ensimmäinen opaskoira lienee ollut saksanpaimenkoira nimeltä Outa, josta on kerrottu vuonna 1933 ilmestyneessä Varjojen Mailta -lehdessä. Muistitiedon mukaan muutamat uskalikot olivat kuitenkin ehtineet kouluttaa jo tätäkin aikaisemmin opaskoiran itselleen.

Järjestelmällisesti opaskoirien koulutus alkoi vuonna 1940. Tällöin koulutettiin ensimmäiset opaskoirat talvisodassa näkönsä menettäneille sotasokeille.

Suomen ensimmäinen opaskoirakurssi alkoi 25.6.1940 Sotakoirakoulussa Hämeenlinnassa. Koulun johtajana oli majuri Degerstedt ja hänen apunaan toimi ruotsalainen Lars Svartengren. Kurssi päättyi elokuussa 1940. Sotamarsalkka Mannerheim luovutti ensimmäiset viisi opaskoiraa sotasokeille. Yksi niistä oli Tauno Ketoselle luovutettu opaskoira Turre, jonka nimi otettiin myös Sotasokeat ry:n jäsenlehden nimeksi ja josta kuvanveistäjä Jussi Mäntynen hahmotteli pienoisveistoksen sotasokeille varainhankintatuotteeksi.

Suomen Punainen Risti rahoitti opaskoirien koulutuksen useita vuosia. Kouluttajina toimivat sotakoirien kouluttajat, ja koirat koulutettiin Helsingin poliisilaitoksen Käpylän koiratarhalla. Olojen vakiinnuttua opaskoirien koulutus siirtyi Sotasokeat ry:n ja Sotainvalidien Veljesliiton vastuulle. Vuonna 1947 valmistui ajanmukainen opaskoirakoulu Espoon Mäkkylään. Samoihin aikoihin ryhdyttiin myös puhumaan, että muutkin kuin sodassa näkönsä menettäneet tarvitsisivat opaskoiria. Vuonna 1948 syntyi Opaskoirayhdistys, jonka tärkeimpänä ohjelmallisena tavoitteena oli saada opaskoiria siviilisokeille.

Opaskoirakoulu toimi Sotainvalidien Veljesliiton ylläpitämänä vuoteen 1976. Sotasokeiden määrän vähetessä huomio kiinnittyi yhä enemmän muiden sokeiden ja heikkonäköisten asiaan. Samalla myös Opaskoirayhdistyksen rooli ja merkitys kasvoi. Sen ehdotuksesta perustettiin Opaskoirasäätiö, joka otti opaskoirakoulun vastuulleen. Se hoiti opaskoirakoulua vuodet 1977-1985. Vuonna 1985 Opaskoirasäätiö ja Näkövammaisten Keskusliitto sopivat järjestelystä, jolla Opaskoirakoulu siirrettiin Näkövammaisten Keskusliitolle.

Nykyperinteitä

Vuodesta 1951 Näkövammaisten liiton jäsenyhdistyksenä toiminut Opaskoirayhdistys on jatkanut opaskoirankäyttäjien etujärjestönä. Se on yhdessä Näkövammaisten Keskusliiton opaskoirakoulun kanssa pyrkinyt edistämään opaskoiran käyttäjien asiaa ja tunnettuutta järjestämällä vuosittain opaskoirakoululla avointen ovien päiviä ja valitsemalla vuoden opaskoirakon ja hoitoperheen sekä peesarin kansainvälisenä opaskoirapäivänä. Opaskoirakoulu on vastannut opaskoirakon ja hoitoperheen valinnasta, Opaskoirayhdistys puolestaan vuoden peesarista. Valinnoilla on haluttu kannustaa opaskoirien kasvattajia, käyttäjiä ja eri tavoin opaskoirakoiden kanssa vapaaehtoistyössä mukana toimivia henkilöitä huolehtimaan opaskoirien hyvinvoinnista pennuista eläkeikään.

Suomessa opaskoirankäyttäjien määrä on pysynyt viime vuosina melko samana. Heitä on noin 200. Opaskoirat työskentelevät keskimäärin 10 vuotta. Uusia koiria tarvitaan paitsi uusille käyttäjille, myös eläkkeelle siirtyvien opaskoirien tilalle. Opaskoirien kustannuksista vastaavat yleensä sairaanhoitopiirit ja joskus vakuutusyhtiöt, jos näkövamma on tapaturman aiheuttama.

Näkövammaisten liiton opaskoirakoulun lisäksi Suomessa toimii nykyisin kaksi muuta opaskoirakoulua, vuonna 2011 perustettu ja Kuopiossa toimiva Opaskoirakoulu Viiksi ja Seinäjoen lähellä toimiva, vuonna 2008 perustettu NouHau.

Lähteet ja kirjallisuus

Herttuainen, Juha 1998. Opaskoirat. Helsinki: Opaskoirayhdistys.