Lausun­tom­me osa­työ­kykyis­ten työl­lis­tä­mi­sen malliin

Työelämän yhdenvertaisuus ja inklusiiviset työmarkkinat ovat tavoitteita, joiden tulisi olla kaiken yksilöllisesti ja yhteiskunnallisesti tarkastellun työllistymisen ja työllistämistoimien perustana.

Image removed.Näkövammaisten liitto on vastannut kysymyksiin liittyen selvitykseen osatyökykyisten työllistämisen Suomen mallista (TEM 29.9.2020)- Ulkoinen linkki.

Seuraavassa on aina ensin kysymys, ja sen alla Näkövammaisten liiton vastaus.

Tavoitteet osatyökykyisten työllistämiselle

Osatyökykyisten työllistämistoimenpiteillä voidaan tavoitella mm. taloudellisia päämääriä ja sosiaalipoliittisia päämääriä. Edelliset liittyvät mm. työllisyysasteeseen, julkisen talouden kestävyyteen ja osatyökykyisten kotitalouksien talouteen. Jälkimmäiset liittyvät mm. yhdenvertaisuuteen, köyhyyden torjuntaan, syrjäytymisen ehkäisyyn tai välittämiseen.

Millaisia tavoitteita asettaisitte osatyökykyisten työllistämiselle?

Osatyökykyisten ja vammaisten työllistämisen ja työllistymisen tavoitteissa tulisi yhdistyä kunkin henkilökohtaiset tavoitteet yhteiskunnassa laajemmin asetettuihin tavoitteisiin ja päämääriin. Olennainen lähtökohta vammaisten työllisyydessä ovat YK:n vammaissopimuksen mukaiset oikeudet, erityisesti:

  • Oikeus mahdollisuuteen ansaita elantonsa vapaasti valitsemallaan tai työmarkkinoilla hyväksytyllä työllä sekä työympäristö, joka on avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa.
  • Varmistaa, että vammaisia henkilöitä varten tehdään työpaikoilla kohtuulliset mukautukset.
  • Edistää vammaisten henkilöiden työkokemuksen hankkimista avoimilla työmarkkinoilla.

Työelämän yhdenvertaisuus ja inklusiiviset työmarkkinat ovat tavoitteita, joiden tulisi olla kaiken yksilöllisesti ja yhteiskunnallisesti tarkastellun työllistymisen ja työllistämistoimien perustana. Palkkauksen ja työn ehtojen yhdenvertaisuus ovat tässä keskeisiä, sillä lähes 60 % työikäisistä ja 41 % työssä käyvistä vammaisista oli kahden viimeisen vuoden aikana kokenut köyhyyttä (Vammaisfoorumin kyselytutkimus 2018).

Vammaisuus ei automaattisesti tarkoita alentunutta työkykyä, mutta pitäytymisellä vain tiettyihin työympäristöratkaisuihin, työtehtäväkokonaisuuksiin ja työn tekemisen tapoihin voidaan ihmisestä tehdä osatyökyinen tai työkyvytön. Näin ei mahdollisteta työelämän monimuotoisuutta, joka puolestaan tutkitusti nostaa tuottavuutta, lisää työhyvinvointia ja osallisuutta. Ja näin vaikutukset sekä kotitalouksien että julkisen talouden kestävyyteen ovat selvät.

Julkinen tuki

Jos työllistettävänä on hyvin vaikeasti työllistettäviä henkilöitä, julkisen tuen tarve on arvatenkin suuri ja vastaavasti päinvastoin, jos työllistettävänä on helposti työllistyviä ihmisiä.

Mitä näkökohtia liittäisitte mm. tätä taustaa vasten julkisen tuen hyväksyttävyyteen, suuruusluokkaan ja vaikutuksiin markkinoilla?

Jos Suomen malliin suunniteltava julkinen tuki on suuri, esimerkiksi 60 %, kuten Samhall Ab:ssa, niin keskeisiä näkökohtia ovat läpivirtaavuus, koulutus ja valmennus, tuki työllistymiseen avoimille työmarkkinoille, yritysyhteistyö ja tukevat työnantajapalvelut siirryttäessä avoimille työmarkkinoille.

Julkisen tuen ehtoina olisivat myös henkilöstön vammaisuuteen liittyvä erityistuntemus, vahva järjestöyhteistyö sekä läpileikkaava valmennuksellinen työote sekä liiketoimintaosaaminen.

Suomen malli

Selvityksen toimeksiannossa on mainittu Ruotsissa osatyökykyisiä työllistävä Samhall Ab ja Suomen työpankkikokeilu.

Voisiko toimeksiannossa mainittu Suomen malli joltakin osin rakentua näiden pohjalle ja millaisia piirteitä tulisi mielestänne Suomen malliin kytkeä?

Samhall Ab:n toiminnassa ja Suomen työpankkikokeilussa vammaisten työllistymisen kannalta huomioitavia osa-alueita ovat:

  • Lähtökohtaisesti vammaisen henkilön työ- ja toimintakyky muuttuu, tavallisesti vahvistuu, työskenneltäessä. Myös osaaminen lisääntyy ja monipuolistuu. Nämä huomioidaan työsuhteen aikana tavoitteissa ja etsitään uusi työrooli sekä tehtävät.
  • Valmennus- ja kuntoutuspalvelut sekä oppisopimuskoulutus kytketään työn tekemiseen.
  • Työntekijän mahdollisuudet laajentaa osaamistaan tekemisen kautta.
  • Työ mahdollistaa myös samanaikaisen ammatillisen koulutuksen.
  • Kokeilut erilaisissa työympäristöissä mahdollistuvat.
  • Yritysyhteistyö, joka taas osaltaan mahdollistaa asennemuutosta laajemminkin.
  • Viimesijaisuus kun kaikki muut työllistymisen keinot on käytetty. Erilaisia työllistymisen tuen muotoja (mm. työhönvalmennus, palkkatuki, työolosuhteiden järjestelytuki ja starttiraha) tarvitaan edelleen ja niitä tulee kehittää.

Mitä ihmisryhmiä tulisi Suomen mallin piiriin hyväksyä eli keiden asioita tulisi mallilla hoitaa? Tulisiko esim. kaikki osatyökykyiset hyväksyä vai vain jokin osa heistä? Tulisiko muita vastaavasti vaikeassa asemassa olevia hyväksyä mallin piiriin? Millä perusteilla mallin piiriin hyväksyttävä henkilöpiiri tulisi muodostaa?

Suomen mallia kehitettäessä olisi ”ihmisryhmä -ajattelun” sijaan olennaista lähteä vammaisten henkilöiden yksilöllisistä tilanteista ja tarpeista yhdistettynä työnantajien yksilöllisiin tilanteisiin ja tarpeisiin.

Selkeä ja vammaisen henkilön osallistava työllistymissuunnitelma ja palvelutarpeen arviointi on lähtökohta. Mikäli työllistyminen avoimille työmarkkinoille ei näiden arvioiden ja jo tehtyjen toimien perusteella ole mahdollista ja realistista, niin Samhall Ab:n tapaan tämä olisi viimesijainen työllistymisvaihtoehto. Mutta ei viimeinen työpaikka, vaan edellä mainitusti koulutukseen, kuntoutumiseen ja työssä kehittymiseen mahdollisuudet antava työ, josta siirtyminen toisiin tehtäviin ja toisiin työpaikkoihin mahdollistuu.

Suomen mallin piiriin kuuluvat henkilöt saavat palveluita ja etuuksia sekä maksavat veroja. Jos henkilöt siirtyvät mallin toimenpiteiden kohteiksi (esim. Ruotsin tapaisessa tilanteessa siirtyvät yhtiön palvelukseen), heidän asemansa suhteessa palveluihin ja tulonsiirtoihin muuttuu.

Mihin palvelu-, tulonsiirto- tai verojärjestelmien piirteisiin tai Suomen mallin piirteisiin tulisi erityisesti kiinnittää huomiota, jotta niveltyminen olemassa oleviin järjestelmiin toimisi tarkoituksenmukaisesti?

Työllistyminen työsuhteeseen työehtosopimuksen mukaisesti, jolloin työstä kertyy eläkettä ja syntyy mahdollisuus ansiosidonnaisiin etuuksiin ja työterveyshuoltoon.

Työvalmennus- ja ammatillisen kuntoutuksen palvelut niveltyneinä työllistymisvaiheeseen ja työssä.

Työkyvyttömyyseläkkeisiin ja niiden ansiorajoihin. Lineaarinen malli Kelan täydessä työkyvyttömyyseläkkeessä on vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten työllisyyttä lisäävä, kannustinloukun purkava ja myös kansantaloudellisesti edullinen ratkaisu.

Mitä asioita olisi vältettävä Suomen mallissa tai sen vaikutuksissa?

Olennaista on välttää lähtökohtaista yhdenmukaistamista jo alkaen osatyökyinen  -käsitteen käytöstä.

Työntekijän ”jumiutumista” yhteen työhön ja työtehtäviin on tietoisesti tärkeää välttää, mikäli se ei ole työntekijän oma tavoite. Työntekijän osaaminen ja työkyky muuttuvat ja paranevat työssä ja tärkeää on päästä sen mukaan eteenpäin, yksilöllisin tavoittein.

Ruotsissa osatyökykyisten taloudellisesti tuettuun työllistymiseen on kolme vaihtoehtoa: työpaikka Samhall AB:lla, työkyvyn mukaan sopeutettu palkkatuettu työ ja palkkatuettu työpaikka avoimilla työmarkkinoilla. Arvioinnin käytettävästä työllistämismuodosta tekee kussakin tapauksessa työvoimavirkailija. Suomen mallissa arvioinnin tulisi tapahtua työnhakijan palvelutarpeen perusteella ja niin, että hän on aktiivisesti mukana tilanteensa arvioinnissa. Tulisi siis välttää vain yhden virkailijan tekemää arviota.

Suomen mallin tulisi olla yksi palvelukokonaisuuden osa ja työllistymisen vaihtoehto. Missään tapauksessa ei tule luoda yhtä kaikille osatyökykyisille tarjottavaa mallia.

Mitä muuta asiaan liittyvää haluaisitte nostaa esiin?

Työllisyyspalvelujen (te-toimisto, kunnalliset ja yksityiset työllisyyspalvelut) ja mahdollisen Samhall Ab:n kaltaisen yrityksen henkilöstön ammattitaito ja verkostoituminen mm. vammaisjärjestöjen kanssa on tärkeää. Henkilöstön koulutuksen perusvaatimuksena voisi olla työkykykoordinaattori -koulutus.

Lisätietoja

työelämäpalvelujen päällikkö Taru Tammi
Näkövammaisten liitto ry
taru.tammi@nkl.fi
p. 050 596 5023

järjestöjohtaja Sari Kokko


Sivu päivitetty