Lausunto yh­den­ver­tai­suus­val­tuu­te­tun yh­den­ver­tai­suus­suun­ni­tel­maan

Yhdenvertaisuusvaltuutettu uudistaa yhdenvertaisuussuunnitelmaansa ja on pyytänyt suunnitelmaan järjestöjen näkemyksiä palvelujensa ja käytäntöjensä yhdenvertaisuudesta ja saavutettavuudesta. Näkövammaisten liitto antoi lausuntonsa.

Seuraavassa ensin yhdenvertaisuusvaltuutetun kyselyn kysymys, ja sen jälkeen Näkövammaisten liiton vastaus.

1. Miten yhdenvertaisuuteen ja syrjintään liittyvät kysymykset näkyvät järjestönne toiminnassa?

Yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kysymykset ovat jatkuvasti esillä Näkövammaisten liiton toiminnassa. Näkövammaiset ihmiset kokevat syrjintää monilla elämän osa-alueilla. Näkövammaisten liitto puuttuu syrjintään ja yhdenvertaisuuden toteutumisen ongelmiin vaikuttamistyöllään ja muun muassa ottamalla yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon.

Syrjintää työelämässä

Hyvin monet näkövammaiset ihmiset kohtaavat syrjintää työelämässä. Syrjintä on tavallista rekrytointiprosessissa, erityisesti työhaastattelutilanteissa. On viitteitä siitä, että monet näkövammaiset työnhakijat eivät rekrytoinnissa pääse ensimmäiseltä haastattelukierrokselta pidemmälle näkövammaisuutensa vuoksi.  Työssä olevien näkövammaisten ihmisten kohdalla syrjintä ilmenee erityisesti siinä, että useat työnantajat joko kieltäytyvät tekemästä yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä ja YK:n vammaissopimuksessa säädettyjä kohtuullisia mukautuksia taikka viivyttelevät niiden toteuttamisessa.

Syrjintää opinnoissa

Näkövammaiset kohtaavat syrjintää opiskelemaan hakeutuessa tai opintojensa aikana. Kohtuullisia mukautuksia ei tehdä tai erityisjärjestelyt jäävät toteutumatta. Myös Sora-säädökset, jotka tulivat voimaan vuonna 2012, aiheuttavat joitain ongelmia näkövammaisten opiskelemaan hakeutumisessa.

Syrjintää sote-palveluissa

Syrjintää esiintyy kuntien ja sairaanhoitopiirien vastuulle kuuluvissa palveluissa. Esimerkiksi näkövammaisista lapsista yli puolet eivät olleet saaneet hakemiaan vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun vapaa-ajanmatkoja (Näkövammaisten liiton ja Näkövammaiset lapset ry:n selvitys 2019). Hoitoon pääsy, hoitokäytännöt ja -resurssit eivät ole yhtenäisiä koko maassa, esimerkiksi lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden saatavuus vaihtelee alueittain.

Ikäsyrjintää

Näkövammaiset ihmiset kokevat myös ikään liittyvää syrjintää. Esimerkiksi 65-vuotias näkövammainen kunnan/kuntayhtymän sosiaalipalvelujen asiakas voidaan siirtää vammaispalvelujen asiakkuudesta vanhuspalvelujen asiakkaaksi, vaikka hän edelleen tarvitsisi vammaispalveluja. Iäkkäiden näkövammaisten ihmisten on vaikea saada vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua, sillä heille tarjotaan sen sijasta kotihoitoa. On huomattava, että näkövamma on aina silmälääkärin toteama sairaus eikä missään tilanteessa osa normaalia ikääntymistä.

Saavutettavien ja esteettömien palvelujen puute

Saavutettavuuteen ja ympäristön esteettömyyteen liittyvissä asioissa on vielä paljon tehtävää. Sähköisten palvelujen saavutettavuus ei läheskään aina toteudu. Tämä on huolestuttavaa digitalisaation yleistyessä kaikilla sektoreilla. Digitalisaatio on myös vähentänyt tai laittanut toissijaiseksi muut palvelukanavat. Esteettömyyttä ei monesti huomata tarkastella näkövammaisten ihmisten näkökulmasta. Tällöin tilojen valaistus, kontrastit tai muut näkövammaisten liikkumista ja toimimista helpottavat esteettömyysratkaisut jäävät toteuttamatta. Näkövammaisilla on myös ollut ongelmia pankkitunnusten saamisessa.

Yhdenvertaisuuskäsitteen virheellinen tulkinta

Ongelmana on myös yhdenvertaisuuden käsitteen virheellinen tulkinta. Yhdenvertaisuus ymmärretään edelleen valitettavan usein siten, että kaikille vammaisille ihmisille järjestetään palvelut samalla tavalla. Tosiasiassa yhdenvertaisuus on sitä, että näkövammainen ihminen saa tarvitsemansa palvelut (vammaispalvelut ym.) yksilöllisen tarpeensa ja elämäntilanteensa vaatimalla tavalla. Tämä koskee myös palvelujen järjestämistapaa. Näkövammaisten liitto on huolestunut tästä virheellisestä tulkinnasta ja toivoo, että myös yhdenvertaisuusvaltuutettu ottaisi asian työlistalleen.

2. Kuinka hyvin tunnette syrjintään liittyvän lainsäädännön, kuten yhdenvertaisuuslain? Onko syrjintälainsäädäntö näkökulmastanne toimivaa?

Koska Näkövammaisten liiton työssä kohdataan paljon yhdenvertaisuuteen ja syrjintään liittyviä kysymyksiä, niitä koskeva lainsäädäntö tunnetaan liitossa hyvin. Näkövammaisten liitto tiedottaa yhdenvertaisuuslaista muun muassa työpaikoilla, työterveyshuollon yksiköissä sekä näkövammaisille ihmisille yleensä.  

Lainsäädäntö on pääosin toimivaa. Näkövammaisten liitto kantaa huolta yhdenvertaisuuteen ja syrjintään liittyvien asioiden valvonnasta.  Viranomaisten tulisi tehokkaammin valvoa yhdenvertaisuuden toteutumista sekä puuttua ja selvittää syrjintätapauksia nykyistä aktiivisemmin. Näkövammaisten liitossa aluehallintovirastojen toiminta on herättänyt kysymyksiä, koska kokemuksemme mukaan usein melko selvissäkin syrjintätapauksissa aluehallintovirasto on jättänyt pyytämättä selvitykset työnantajilta. Lisäksi olemme huolissamme siitä, että kohtuullisten mukautusten laiminlyönti ei näytä aiheuttavan mitään toimenpiteitä.

Ongelmallista on myös se, että hyvityksen saaminen koetusta syrjinnästä edellyttää tuomioistuin käsittelyä. Tuomioistuinkäsittely puolestaan muodostaa yksilölle oikeudenkäyntikuluriskin.

3. Onko yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminta edustamallenne järjestölle tuttua? Koetteko, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminta on yhdenvertaista?

Kyllä. Ainakin yleisessä työelämän yhdenvertaisuuden edistämisessä yhdenvertaisuusvaltuutettu on onnistunut. Tarkemmin Näkövammaisten liitto ei osaa ottaa kantaa siihen, onko yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminta yhdenvertaista.

4. Oletteko tehneet yhteistyötä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston kanssa? Jos olette, millaiseksi koitte yhteistyön?

Kyllä jonkin verran. Yhteistyö on toimivaa, mutta Näkövammaisten liitto toivoo, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto tutkisi ja selvittäisi itse oma-aloitteisesti aktiivisemmin syrjintään liittyviä tapauksia.

Näkövammaisten liitto toivoo, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto julkaisisi nykyistä enemmän tekemiään päätöksiä ja linjauksia. Ne hyödyttäisivät merkittävällä tavalla oikeuksienvalvonta-, vaikuttamis- ja tiedottamistyötä. Tehdyt päätökset ja linjaukset antaisivat selkänojaa vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden vahvistamiselle. Se todennäköisesti edesauttaisi myös julkisen ja yksityissektorin toimijoiden valmiuksia tuottaa palveluita yhdenvertaisella tavalla ja muuttaa syrjiviä käytäntöjään yhdenvertaisemmiksi.

5. Oletteko käyttäneet yhdenvertaisuusvaltuutetun verkkopalveluita? Jos olette, onko teillä siihen jotain huomautettavaa tai kehitettävää? 

Verkkosivut ovat monipuoliset. Verkkopalvelut ovat myös tiedon hankinnan ja saavutettavuuden näkökulmasta toimivat. Verkkosivujen visuaalinen ilme voisi olla selkeämpi.

6. Oletteko käyttäneet yhdenvertaisuusvaltuutetun neuvontapalveluita (puhelinpäivystystä, chatia, sähköpostia tai yhteydenottolomaketta)? Jos olette, onko teillä siihen jotain huomautettavaa tai kehitettävää?

Näkövammaisten liiton työntekijät ovat jonkin verran käyttäneet kyseisiä neuvontapalveluita, jotka ovat monipuoliset. Mitään huomautettavaa näistä neuvontapalveluista ei ole. Kynnys ottaa yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon on matala. Näkövammaisten liitto pitää erittäin tärkeänä, että neuvontapalveluiden saavutettavuudesta huolehditaan.

7. Saattaako järjestönne yhdenvertaisuusvaltuutetulle tiedoksi sellaiset tietoonne tulleet yksittäistapaukset, joissa arvionne mukaan on mahdollisesti tapahtunut syrjintää? Mikäli ette, mitkä toimet valtuutetun puolelta tukisivat tiedon välittämistä jatkossa?

Kyllä useat tapaukset, lukuun ottamatta työelämän syrjintää koskevia yksittäistapauksia, koska ne eivät kuulu yhdenvertaisuusvaltuutetulle. (Vammaisten työelämän syrjinnän valvonta pitäisi laissa säätää yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaan kuuluvaksi.)

Yhdenvertaisuusvaltuutettu voisi edelleen lisätä tiedottamista toiminnastaan järjestöille sekä erityisesti myös yksityishenkilöille, mikä osaltaan edesauttaisi syrjintätapausten ilmoittamista yhdenvertaisuusvaltuutetulle.

8. Oletteko ohjanneet järjestönne edustamia henkilöitä (kuten jäseniä, asiakaita) ottamaan yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutettuun? Jos olette, miten yhteydenottajat kokivat yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa asioinnin?

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnasta on kerrottu näkövammaisille ihmisille, ja joissain tilanteissa heitä on ohjattu ottamaan yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutettuun. Näkövammaisten liitolla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten yhteydenottajat ovat kokeneet yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa asioinnin.

9. Minkälaiset konkreettiset toimet olisivat tarpeen järjestönne yhteydenottokynnyksen madaltamiseksi yhdenvertaisuusvaltuutettuun?

Näkövammaisten liitto ei pidä yhteydenottokynnystä korkeana. Konkreettinen toimi yhteydenottokynnyksen madaltamiseksi olisi se, että työelämässä tapahtuva vammaisten ihmisten syrjinnän valvonta säädettäisiin laissa yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaan kuuluvaksi, kuten edellä on mainittu. Järjestökentän ja yhdenvertaisuusvaltuutetun välinen nykyistä tiiviimpi yhteistyö osaltaan edelleen madaltaisi yhteydenottokynnystä.

Lisätietoja lausunnosta

ts. oikeuksienvalvontalakimies Elina Ketonen, elina.ketonen@nkl.fi
järjestöjohtaja Sari Kokko, sari.kokko@nkl.fi

Lisätietoja työelämäkysymyksistä

työelämäpalvelujen päällikkö Taru Tammi, taru.tammi@nkl.fi


Sivu päivitetty