Lausunto sisäisen tur­val­li­suu­den se­lon­te­koon

16.10.2020

Näkövammaisten liitto on antanut sisäministeriölle lausuntonsa siitä, millaisia päätöksiä sisäisen turvallisuuden selonteossa tulisi tehdä, jotta Suomi olisi vuonna 2030 maailman turvallisin maa. Lähestyimme lausunnossame asiaa näkövammaisten ihmisten ja heidän läheistensä näkökulmasta.

Aluksi

Pidämme hyvänä asiana sitä, että sisäisen turvallisuuden selonteko perustuu laajaan turvallisuuskäsitykseen. Kokonaisvaltaiseen turvallisuuteen kuuluu useampia aspekteja. Arjen turvallisuus sisältää muun muassa turvallisen ympäristön, toimivan pelastussektorin ja turvalliset ratkaisut arjessa. Turvallisuutta voidaan katsoa myös väkivaltaisten ja rikollisten uhkien torjumisen näkökulmasta. Kokonaisturvallisuudenkäsitteeseen nivoutuvat myös järjestelmän resilienssi ja eheys.

Sisäisen turvallisuuden selonteko on yksi osa yhteiskunnan turvallisuuskehyksessä. Sisäinen turvallisuus ei ole vain operatiivista viranomaistoimintaa. Näkövammaisten ihmisten kannalta keskeisiä sisäiseen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa syrjäytyminen, yhdenvertaisuus, työllisyystilanne sekä näkövammaisten ihmisten arjessaan tarvitsemien palvelujen ja tukitoimien tosiasiallinen saatavuus. Lisäksi sisäistä turvallisuutta luovat yhteiskunnan arvot, perus- ja ihmisoikeudet sekä oikeusjärjestelmä.

Näkövammaisten liitto muistuttaa, että sisäisen turvallisuuden parantaminen edellyttää laaja-alaista yhteistyötä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa. Myönteistä on, että sisäministeriö osallistaa sisäisen turvallisuuden selonteon laatimiseen myös eri vammaisjärjestöt. Tämä on myös YK:n vammaissopimuksen velvoitteiden mukaista.

YK:n vammaissopimus ja sisäisen turvallisuuden selonteko

Näkövammaisten ja muiden vammaisten ihmisten turvallisuuden tunteen ja turvallisuuden toteutumisen arvioinnin kehikkona tulee käyttää Suomessa laintasoisena voimassa olevaa YK:n vammaissopimusta. Sopimus tulee pitää läpileikkaavasti mukana sisäisen turvallisuuden toimenpiteissä ja kehittämistarpeissa.

Vammaisten ihmisten kokemus ja tietoisuus hätä- ja pelastustoimesta

Vammaisjärjestöjen yhteistyöjärjestö Vammaisfoorumi ry kysyi kesällä 2018 vammaisilta ihmisiltä itseltään heidän oikeuksiensa toteutumisesta. Kysely on osa YK:n vammaissopimuksen Suomen maaraportin rinnakkaisraportin laatimisprosessia. Kyselyyn vastasi yli 1500 vammaista ihmistä.

Yksi kysymyksistä koski esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä ongelmia hätä- ja pelastuspalveluissa. Kyselyyn vastaajista 17 % oli viimeisen kahden vuoden aikana kokenut esteettömyyteen tai saavutettavuuteen liittyviä ongelmia hätä- ja pelastuspalveluissa. Ongelmia kokeneista yli 5 % koki ongelmia melko usein ja 4 % jatkuvasti.

Vammaisfoorumin kyselyssä kysyttiin myös, tietääkö vastaaja, miten hän toimisi yleisessä vaaratilanteessa (esimerkiksi vesi- ja sähkökatkokset tai luonnonkatastrofit). Vastaajista 544 eli yli 36 % vastasi kysymykseen, ettei tiedä.

Näkövammaisten liitto pitää prosenttiosuuksia huolestuttavina.

Syrjintä

Syrjintä ja työsyrjintä on kriminalisoitu rikoslaissa. Yhtenä syrjintäperusteena kyseisissä pykälissä mainitaan vammaisuus. Vammaisuus syrjintäperusteena esiintyy kuitenkin hyvin harvoin poliisille ja käräjäoikeuteen asti menevissä jutuissa.

Vammaisjärjestöt selvittivät asiaa, ja vuosina 2016–2019 yleisissä alioikeuksissa (käräjäoikeuksissa) oli koko Suomessa yhteensä ainoastaan 59 juttua työsyrjintä- tai syrjintä-nimekkeillä. Vain kahdessa näistä syrjintäperusteena oli vammaisuus. Vuosina 2016–2019 koko Suomessa tehtiin syrjintä- ja työsyrjintärikoksissa 54 syyttämättäjättämispäätöstä sekä 69 päätöstä esitutkinnan rajoittamisesta. Näistä 11 syyttämättäjättämispäätöstä ja 3 esitutkinnan rajoituspäätöstä koski tilanteita, joissa syrjintäperusteena oli vammaisuus.

Vammaisjärjestöissä tiedetään, että vammaisuuden perusteella tapahtuu paljon syrjintää sekä työelämässä että muualla. Jostain syystä syrjintärikokset eivät etene poliisille eivätkä varsinkaan tuomioistuimiin. Oikeusturva ei käytännössä toteudu, vaikka rikoslaissa on asiaa koskeva säädös.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston kertomuksesta vuodelta 2019 ilmenee, että vammaisuus on vuosien ajan ollut yleisin syrjintäperuste yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleissa syrjintäyhteydenotoissa. Lisäksi vammaisten ihmisten syrjintäyhteydenotot ovat vuosittain kasvussa. Myös vammaisjärjestöissä on havaintoja, että vammaiset ihmiset kokevat syrjintää ja epäasiallista kohtelua kaikilla elämänosa-alueilla ja säännöllisesti.

Lausuntopyynnön kysymykset ja vastauksemme niihin

1. Mitä poliittisia päätöksiä tulisi tehdä, jotta Suomi olisi nykyistä turvallisempi tai vähintään yhtä turvallinen teidän edustamanne väestöryhmän, asian tai elämän osa-alueen näkökulmasta?

Vammaisten naisten riski joutua rikoksen uhriksi on moninkertainen muihin naisiin verrattuna.

YK:n vammaissopimuksen artikla 6 käsittelee vammaisia naisia ja tyttöjä. Artikla tunnistaa vammaisten naisten ja tyttöjen erityisen haavoittuvan aseman. Sukupuolisensitiiviset sekä esteettömät ja saavutettavat turvakotipalvelut ovat lähisuhdeväkivaltatilanteissa välttämättömiä. Turvakotien esteettömyys on perusteltua kartoittaa. Samoin on perusteltua kartoittaa turvakoteihin ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvän viestinnän saavutettavuus. Näkövammaisten naisten ja tyttöjen asemaa lähisuhdeväkivaltatilanteissa vaikeuttaa myös mahdollinen riippuvuus väkivallan tekijästä sekä näkövamman tuomat ongelmat tilanteesta pois lähtemiseen. Näkövammainen ei voi paeta samalla tavoin kuin näkevä ihminen.

Hätäkeskuslaitoksen, pelastustoimen ja poliisin tietoisuutta näkövammaisuudesta ja näkövammaisten ihmisten arjesta on perusteltua lisätä. Koulutuksen avulla voidaan lisätä näiden tahojen mahdollisuutta tiedostaa ja tunnistaa näkövammaisuus ja näkövammaisen ihmisen kohtaaminen työssään. Näkövammaisten liitto tarjoaa asiantuntijuuttaan näkövammaisuuteen liittyvissä kysymyksissä esimerkiksi hätäkeskusten, pelastustoimien ja poliisin työn tueksi.

Hätäkeskuksiin on voitava saada yhteys eri tavoilla. Esimerkiksi kuulonäkövammaisten on usein mahdotonta soittaa hätäpuhelua, jolloin tekstiviestivaihtoehto on oleellisen tärkeä. Älypuhelimissa toimiva 112-sovellus on hyvä vaihtoehto, jos näkövammaisella on älypuhelin, ja jos sovelluksen saavutettavuudesta huolehditaan. Hätäkeskuslaitos voisi myös harkita joissain tilanteissa videoyhteyden mahdollisuutta. Se palvelisi esimerkiksi tilanteissa, joissa olisi kyettävä kuvailemaan ympäristön tapahtumia. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi alkava maastopalo tai olemassa olevan havaittavan savun määrän arviointi. Näkövammaiselle näiden näönvarainen havainnointi on vaikeaa tai mahdotonta. Jos näkövammaisella on käytössä älypuhelin, videoyhteyden mahdollisuus saattaisi antaa hätäkeskukselle arvokasta tietoa tilanteesta. Videoyhteys voisi olla hyödyllinen myös onnettomuustilanteissa ja sairaskohtauksissa.

Sisäiseen turvallisuuteen ja sen osa-alueisiin liittyvän viestinnän tulee olla saavutettavaa ja monikanavaista. Ellei viestinnän saavutettavuutta varmisteta, näkövammaiset ihmiset jäävät helposti sen ulkopuolelle. Esimerkiksi poliisi viestii paljon sosiaalisessa mediassa sekä käyttää kuvia ja videoita. Poliisilla ja rajavartiolaitoksella on nopeaa onnettomuusviestintää muun muassa Twitterissä. Nämä eivät monesti ole näkövammaisten ihmisten saavutettavissa. Näkövammaisilla ei välttämättä ole välineitä, tarvittavia apuvälineitä tai taitoja käyttää kyseisiä viestintätapoja. Viranomaisiin yhteyttä otettaessa digitaalisen asioinnin rinnalla on oltava vaihtoehtoisia tapoja ottaa yhteyttä, kuten puhelin.

Vaaratiedotteet eivät ole tällä hetkellä kaikkien saavutettavissa. Television vaaratiedotteet tulevat ainoastaan äänimerkkinä, jolloin näkövammainen ihminen ei tiedä, mitä vaaratiedote koskee. Tämä ongelma ratkeaa vain siten, että television vaaratiedotteen sisältö sekä kuuluu ääneen luettuna että tekstinä. On myös perusteltua harkita, voisivatko vaaratiedotteet tulla puhelimiin muutoinkin kuin 112-sovelluksen kautta. Tällöin kyse olisi jonkinlaisesta pakotetusta toiminnosta, joka tulisi läpi operaattorista riippumatta. Joissain maissa pakkotoiminnolla lähetetään puhelimiin esimerkiksi maanjäristyksiä tai tsunameja koskevia vaaratiedotteita. Näkövammaisten liiton mielestä tärkeintä on, että näkövammaiset ihmiset saavat vaaratiedotteet yhdenvertaisesti muiden kanssa sekä helposti, nopeasti ja luotettavasti.

Kaikki ennaltaehkäisevä työ on tärkeää. Sitä on viranomaisten koulutus ja tietoisuuden lisääminen näkövammaisuudesta, varautumissuunnitelmien laatiminen näkövammaiset ihmiset huomioon ottaen, yhteistyö näkövammaisten järjestöjen kanssa sekä yhteinen keskustelu turvallisuuteen liittyvistä asioista. Ennaltaehkäisevää työtä on myös esimerkiksi rakennusten kerrosnumerointien merkitseminen siten, että kerrosnumerot ovat myös näkövammaisten ihmisten havaittavissa (isot kohonumerot, hyvät kontrastit, pistekirjoitus). Tämä konkretisoituu esimerkiksi poistumistilanteissa, joissa poistutaan portaikkojen kautta ja on poistuttava tietyn kerroksen kohdalla. Ilman kerrosnumerointien esteettömyyttä näkövammaisten näkökulmasta näkövammainen ihminen ei voi olla varma, missä kerroksessa hän on ja missä kerroksessa hänen tulisi poistua rakennuksesta.

Näkövammaiset ja muulla tavoin vammaiset ihmiset ovat helposti vihapuheen kohteena. Viharikoksen määritelmää ei ole rikoslaissa, mutta käytännössä vammaisuus toimii siinä vaikuttimena rikoksentekopäätökselle. Oikeusministeriöllä oli Against hate – hanke, jossa esillä oli myös vammaisuusnäkökulma. Uusin hanke on Tiedolla vihaa vastaan – hanke, jonka tavoitteena on viharikosten ja vihapuheen vastaisen työn kehittäminen. Poliisiammattikorkeakoulun vuosittaisesta viharikostilastosta (2019) käy ilmi, että poliisille on ilmoitettu vähän viharikoksia. Vammaisiin kohdistuva rikollisuus on piiloon jäävää rikollisuutta

Poliisiammattikorkeakoulun viharikostilastojen lisäksi on perusteltua kerätä systemaattisesti tietoa vammaisiin kohdistuvista viharikoksista. Lisäksi on perusteltua puuttua niihin tehokkaasti kouluttamalla poliiseja, asianajajia, syyttäjiä ja tuomareita eli kaikkia oikeusjärjestelmään kuuluvia viranomaisia ja muita toimijoita.

Vammaisten ihmisten oikeussuojaa rikoksen uhrina tulee parantaa. Rangaistusten koventamisperusteet vammaisiin ihmisiin kohdistuvissa rikoksissa tulee nähdä ennaltaehkäisevänä keinona. Rikoslain 5 §:ssä on säädetty rangaistuksen mittaamisessa sovellettavista koventamisperusteista. Pykälässä oleva luettelo on tyhjentävä. Rikoslain 5 §:n 1 momentin 4-kohdassa on säädetty muun muassa, että rikoksesta tuomittavaa rangaistusta mitattaessa on rangaistusta kovennettava, kun rikoksen tekemisen vaikuttimena on ollut sen kohteena olevan henkilön vammaisuus. Kohta on lisätty rikoslakiin vuonna 2015.

Näkövammaisten liitto kannattaa Invalidiliiton esitystä, että rikoslakiin kirjataan erityinen viharikossäännös, joka pelkästään nykyisen rangaistuksen koventamisperusteiden sijaan kattaisi riittävän tuntuvalla rangaistusuhkalla henkeen ja terveyteen sekä yksityisyyden suojaan liittyviä tekoja.

Asumisympäristön osalta Näkövammaisten liitto kiinnittää huomiota ympäristön yleiseen turvallisuuteen, liikkumisen turvallisuuteen ja asumisen turvallisuuteen. Näkövammaisten ihmisten kokema turvattomuuden tunne korostuu muun muassa vieraissa ympäristöissä tai tilanteissa, joissa he joutuvat odottamaan esimerkiksi vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua. Näkövammaisen on myös vaikeampaa poistua tilanteesta kuin näkevän ihmisen. Samoin näönvarainen havainnointi ympäristöstä ja sen mahdollisista yllättävistä riskeistä tai turvallisuusuhista on vaikeaa tai mahdotonta.

Arjen turvallisuutta ja sujuvuutta parantavat näkövammaisen ihmisen yksilöllisen tarpeen ja elämäntilanteen mukaisesti toteutetut ja järjestetyt vammaispalvelut. Niillä on oleellinen merkitys tavallisen arjen sujumisessa eli työssäkäynnissä, opiskelussa, asioinnissa, perhe-elämässä, vapaa-ajanvietossa, sosiaalisessa elämässä ja yhteiskuntaan osallistumisessa. Kun vammaispalvelut ovat tarkoituksenmukaisia ja tosiasiassa yksilöllisen tarpeen mukaisesti järjestettyjä, ne lisäävät näkövammaisen ihmisen turvallisuuden tunnetta ja konkreettisesti myös turvallisuutta.

2. Miten esittämänne päätökset tai linjaukset edistäisivät sisäistä turvallisuutta?

Näkövammaisten liiton esittämät näkemykset edistävät sisäistä turvallisuutta parantamalla näkövammaisten ihmisten asemaa ja osallisuutta yhteiskunnassa. Ne lisäävät ja parantavat arjen turvallisuutta sekä vaikuttavat myönteisesti näkövammaisten ihmisten arkeen.

Lisätietoja

järjestöjohtaja Sari Kokko, p. 050 401 5802, sari.kokko@nkl.fi

toimitusjohtaja Jukka Tahvanainen