Tavoiteohjelman sisältö
1. Johdanto
2. Ympäristön haasteet 2001-2010
3. Näkövammaisten
elämäntilanteen haasteet 2001-2010
4. Arvot ja toiminta-alueet
5. Järjestöt hyvän elämän edistäjinä
6. Kuntoutumalla elämänhallintaan
7. Elinikäinen oppiminen
8. Työllisyys kuntoon
9. Sosiaaliturva
10. Mukaan tietoyhteiskuntaan
11. Asiantuntijapalvelut
12. Kansainvälinen työ ja
kehitysyhteistyö
13. Tavoiteohjelman seuranta
1. Johdanto
Tässä tavoiteohjelmassa esitetään näkövammaistyön arvot, päämäärät ja visiot vuosille 2001-2010. Näkövammaisia ovat sokeat, vaikeasti heikkonäköiset ja kuurosokeat. Tavoiteohjelma osoittaa, mihin suuntaan näkövammaiset itse haluavat näkövammaistyötä suunnata tällä vuosikymmenellä.
Yhteiskunnan nopeat rakennemuutokset edellyttävät järjestötoiminnalta nopeaa reagointia. Tavoitteiden määrittelemiseksi on ensin tarkasteltava näkövammaisten tarpeita suhteessa ympäristön todennäköisiin muutoksiin, oman järjestötoiminnan mahdollisuuksiin ja keskeisten sidosryhmien näkemyksiin.
2. Ympäristön haasteet 2001-2010
Yhteiskunnan muutokset ovat tällä vuosikymmenellä suuria ja nopeita. Suomi on siirtymässä Uuden Talouden aikakauteen, jossa tieto ja tietoteknologia ovat talouden tärkeimmät tuotannontekijät. Kansainvälinen yhteistyö lisääntyy voimakkaasti, joten asioita on yhä enemmän tarkasteltava maapallon laajuisina ilmiöinä. Myös EU:n päätökset ja kannanotot vaikuttavat suomalaisten jokapäiväiseen elämään. Yhteisvaluutta Euron käyttöönotto luo todennäköisesti kansantaloudelle kasvumahdollisuuksia ja vakautta, mutta talouden kansainvälistyminen aiheuttaa monia epävarmuustekijöitä ja suuria heilahteluja.
Suomalaisen yhteiskunnan kehittämistyön perustana on pohjoismainen hyvinvointiyhteis-kunta. Kehitys ei ole kuitenkaan tasaista kaikkien kansalaisten kannalta. Väliinputoajia on edelleen paljon ja syrjäytyminen yleistä. Myös vammaisten kohdalla on eriarvoista kehitystä; toiset työllistyvät ja selviytyvät kohtuullisesti, toiset jäävät syrjäytyneinä sivuun kehityksestä.
Paikallinen ja alueellinen päätöksenteko lisääntyy. Yhä useammat yksilöä koskevat päätökset tehdään lähellä häntä itseään. Kunnat tuottavat yhteistyössä nykyistä suuremman osan julkisista palveluista kuntarajojen yli. Palvelujen toteuttamispaikat siirtyvät etäämmälle käyttäjistä, joten saavutettavuus heikkenee. Alueellisesti epätasapainoinen kehitys jatkuu siten, että kasvukeskukset suurenevat, kun taas muut alueet kuihtuvat.
Koulutuksessa käytetään yhä enemmän tietotekniikkaa ja virtuaalitekniikkaa. Samalla työ-elämän luonteeseen kuuluu jatkuva, elinikäinen uudelleenkoulutus. Uhkana on, että usealle virtuaalimaailmassa eläminen saattaa merkitä syrjäytymistä.
Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, yhteiskunta joutuu todennäköisesti työvoimapulan eteen. Etenkin koulutetulle työvoimalle on tarjolla runsaasti työtä samalla kun työttömyysluvut pysyvät korkeina.
Yli 65-vuotiaiden prosentuaalinen osuus väestöstä lisääntyy tuntuvasti. Samalla vanhuus-iän näkövammaisuus yleistyy. Toisaalta silmäsairauksien hoitomahdollisuudet paranevat, samoin kuin näkövammaisuuden ennaltaehkäisy, kunhan yhteiskunnan rahoittama hoito pystytään takaamaan kaikille väestöryhmille. Monivammaisten näkövammaisten määrä ilmeisesti kasvaa nuorten ja työikäisten joukossa.
Geenitekniikka merkitsee sekä uhkaa että myönteistä mahdollisuutta. Sitä koskevista eettisistä periaatteista on päätettävä demokraattisesti ja vähemmistöryhmien oikeuksia kunnioittaen sekä huolehdittava tarkasta kontrollista.
Yhteiskunta muuttuu sellaiseksi, että siinä selviäminen edellyttää hyvää näkökykyä ja itsepalvelutilanteiden hallintaa. Lainsäädäntöä kehittämällä ja muilla keinoilla tulee vaikuttaa siten, että yhteiskunnan rakenteet eivät lisää eri väestöryhmien epätasa-arvoa.
Tulevaisuudessa julkisten palvelujen tuottamista hoitaa nykyistä useammin kaupallinen yhtiö, jolloin suora julkinen laatukontrolli helposti heikkenee. Tämä ja maksujärjestelmän lisääntyvä omavastuuosuus ja tarveharkinta merkitsevät uhkaa kansalaisten tasa-arvolle.
3. Näkövammaisten elämäntilanteen haasteet 2001-2010
Näkövammaisista suurin osa on yli 65-vuotiaita, joista useimmat elävät pääasiallisesti pelkän kansaneläkkeen varassa. Työikäisistä näkövammaisista alle puolet on mukana työelämässä. Heidän ansiotulonsa jää usein keskimääräistä alhaisemmaksi. Monet nuoret ovat monivammaisia. Uhkana on syrjäytyminen.
Vain pieni osa näkövammaisista saa kuntoutusta tai valmennusta selviytyäkseen arkipäivän toiminnoista. Apuvälineiden saatavuus on heikkoa. Vaikein tilanne on ikääntyneiden näkövammaisten kohdalla.
Valtaosa yleisestä informaatiosta on yhä näkövammaisten ulottumattomissa. Toisaalta nykyinen informaatioteknologia avaa myös uusia mahdollisuuksia. Kehitystä on määrätietoisesti ohjattava sellaiseen suuntaan, että siihen kuuluu myös näkövammaisille käyttö-kelpoisia vaihtoehtoja. Käyttöliittymät eivät saa ehdottomasti edellyttää näkökykyä. Vastaavasti on pidettävä huolta siitä, etteivät kodinkoneet ja muut kotiympäristön laitteet muutu näkövammaisten kannalta liian vaikeakäyttöisiksi.
Ympäristönsuunnittelussa tarvitaan vammaisten ja muiden liikuntaesteisten parempaa huomioon ottamista. Maaseudulla selviytymistä haittaa julkisen liikenteen puuttuminen ja palvelujen etäisyys. Kaupungeissa palvelut keskittyvät taajamien laitamille suuriin ostos-keskuksiin, jolloin niiden saavutettavuus on näkövammaiselle huono.
4. Arvot ja toiminta-alueet
Päämääränä on yhteiskunta, jossa näkövammaisten elämänlaatu on hyvä, kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet ja näkövammainen voi elää oma-ehtoista, itsenäistä elämää ja toteuttaa itseään omien valintojensa mukaan.
Päämäärään pääsemme aktiivisella näkövammaistyöllä, jonka taustalla ovat yhteisesti sovitut arvot.
Näkövammaistyön arvot
Omaehtoinen hyvä elämä
+ edistämme näkövammaisen erityistaitoja
+ helpotamme
tiedonsaantia
+ tuemme arkipäivän selviytymistä
+
ehkäisemme syrjäytymistä
Tasavertainen kansalainen
+ edistämme perusoikeuksien soveltamista käytäntöön
+
luomme yhdenvertaiset mahdollisuudet yhteiskunnan palveluihin ja
toimintaan
+ edistämme näkövammaisen riippumattomuutta ja
omatoimisuutta
+ toteutamme esteetöntä ympäristöä ja
toimimme fyysisten rajoitusten poistamiseksi
+ edistämme
yhdenvertaisuutta toimeentulossa ja sosiaaliturvassa
+
tuemme näkövammaisten työllistymistä ja elinikäistä oppimista
Osana toimivaa yhteiskuntaa
+ lähtökohtana on toimiva ja osallistuva näkövammainen
+
yhteiskunnan toiminta ei saa olla eristävää eikä eriyttävää
+ yhdistystoiminnalla sisältöä elämään
+ tasavertainen
mahdollisuus kulttuuri- ja harrastetoimintaan
Yhteisvastuullisuus
+ näkövammaisjäsen auttaa ja ohjaa toista näkövammaista elämän
eri tilanteissa
+ näkövammaisjärjestöt edistävät kaikkien
näkövammaisten oikeuksia
+ näkövammaisjärjestöt tuottavat
palveluja kaikille näkövammaisille.
Lähtökohtana on toimiva ja osallistuva näkövammainen yhteiskunnassa. Toiminnan on tuettava itsenäistä ja omaehtoista selviytymistä. Näkövammaistyöllä edistetään näkö-vammaisten erityistaitoja, helpotetaan tiedonsaantia, tuetaan arkipäivän selviytymistä ja ehkäistään syrjäytymistä. Tavoitteena on elinympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa elävä, itsenäinen, omatoiminen ja taloudellisesti toimeentuleva näkövammainen henkilö.
5. Järjestöt hyvän elämän edistäjinä
Näkövammaistyötä toteuttavat niin Näkövammaisten Keskusliitto
kuin sen jäsenyhdistykset
- toimimalla näkövammaisten
oikeuksien valvojina ja edistäjinä
- toimimalla
näkövammaisalan asiantuntijana Suomessa
- antamalla
vertaistukea
- tuottamalla näkövammaisille tärkeitä
palveluja
- tuottamalla näkövammaisille vapaa-ajan ja
harrastepalveluja
- toimimalla näkövammaisten
yhdessäolojärjestönä
Näkövammaisten Keskusliitto, sen jäsenyhdistykset ja muut näkövammaisjärjestöt ovat näkövammaistyön keskeisiä toteuttajia, jotka toiminnallaan tukevat näkövammaisten tasa-arvoa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Yhdistysten tärkein osa on yksittäinen näkövammainen, jonka oikeuksien valvonnasta on huolehdittava. Paikallistasolla on etsittävä mukaan ne näkövammaiset, jotka eivät ole vielä löytäneet yhdistyksiä ja vertaistukea. Jäsenmäärän kohottaminen on tärkeällä sijalla koko vuosikymmenen ajan.
Järjestöjen tulee motivoida näkövammaisia osallistumaan järjestötoimintaan, oikeuksien valvontaan ja yhteiskunnan kehittämiseen sekä hankkimaan kuntoutusta ja hakemaan apuvälineitä.
Yhdistykset vaikuttavat kaikille soveltuvien julkisten palveluiden toteuttamiseen paikallisella ja alueellisella tasolla. Tavoitteena on havahduttaa kunnalliset päättäjät tiedostamaan vastuunsa vammaisasioissa. Yhdistysten tulee verkostoitua muiden vammaisjärjestöjen, kunnallisten vammaisneuvostojen, viranomaisten ja kunnallisten luottamushenkilöiden kanssa.
Näkövammaisyhdistysten tärkeimpiä tehtäviä ovat jäsenpalvelu ja jäsentiedotus. Lähipalveluja on pystyttävä lisäämään, sillä muuten palvelut jäävät helposti kokonaan saavuttamatta. Alue- ja paikallisyhdistysten on saatava käyttöönsä riittävät taloudelliset voimavaarat. Tärkeällä sijalla on kehittää edelleen näkövammaisen toiselle näkövammaiselle antamaa vertaistukea niin arkipäivän selviämisessä kuin erilaisessa harrastus- ja kulttuuri-toiminnassa. Apuna käytetään myös hyvin organisoitua vapaaehtoistyötä esim. luku-, opastus- ja harrastuspalveluja tuotettaessa.
Näkövammaisten Keskusliitto tuottaa edelleen osan palveluista keskitetysti. Järjestöjen on itse tuotettava palvelut silloin, kun julkiset palvelut puuttuvat eikä niitä pystytä kehittämään tarpeita vastaaviksi. Tällaisia palvelumuotoja ovat mm. erityiskuntoutus, pistekirjatuotanto ja opaskoirakoulutus.
Järjestötyössä on pyrittävä lisäämään näkyvyyttä ja käyttämään julkisuutta apuna oikeuksien valvonnassa ja sosiaaliturvan kehittämisessä.
Liiton on lisättävä jäsenistön, henkilökunnan ja muiden kansalaisten näkövammaistietoutta. Tämä on tehtävä korostamatta näkövammaisten erilaisuutta. Liiton tulee nauttia perustellusti ulkoista arvostusta uskottavana ja yhteiskunnallisesti merkittävänä asiantuntijajärjestönä sekä vahvistaa julkisuuskuvaa jatkuvasti.
Liiton säännöt uudistetaan vuoteen 2004 mennessä erityisesti huomioon ottaen alueellisen ja paikallisen yhdistystoiminnan edellytykset.
6. Kuntoutumalla elämänhallintaan
Kuntoutuksella tuetaan näkövammaisten elämänhallintaa ja osallistumista yhteiskuntaan. Näkövammaisten tulee saada vammansa vuoksi tarvitsemansa lakisääteiset kuntoutus-palvelut tasavertaisesti vamman laadusta, vammautumisen ajankohdasta, asuinpaikasta, iästä ja perhesuhteista sekä muista henkilöön ja kuntoutuksen järjestämisvastuisiin liittyvistä seikoista riippumatta.
Kuntoutuksen palvelukokonaisuuden muodostavat kuntoutusohjaus, yksilöllinen ja ryhmämuotoinen kuntoutus, sopeutumisvalmennus sekä tarvittavat apuvälineet ja niiden käytön ohjaus. Kuntoutuspalveluilla kompensoidaan toiminnallisia rajoituksia esim. liikkumisessa, lukemisessa ja päivittäisissä toiminnoissa sekä taataan toimintakyvyn säilyminen ja itsenäinen suoriutuminen.
Toimivien ja tarkoituksenmukaisten kuntoutuspalvelujen saaminen edellyttää riittävää rahoitusta ja kuntoutuslainsäädännön velvoitteiden noudattamista. Julkisella sektorilla kuntoutuspalveluja tuotettaessa tulee erityistä huomiota kiinnittää perusoikeuksien toteutumiseen.
Kuntoutuspalveluja on kehitettävä asiakaslähtöisesti sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Palvelujen toimivuutta ja tuloksellisuutta on seurattava ja arvioitava laadun varmistamiseksi. Erityisesti on huolehdittava kuntoutuspalvelujärjestelmän kehittymisestä kattamaan myös näkövammaisten vanhusten kuntoutustarpeet. Näkövammaisten tasa-arvoinen asema tietoyhteiskunnassa edellyttää riittävien tietoteknisten apuvälinepalvelujen turvaamista.
Oman haasteensa kuntoutusjärjestelmälle tuovat monivammaiset näkövammaiset, etenkin kuulonäkövammaiset. Heidän tarpeensa on riittävästi otettava huomioon palveluja järjestettäessä. Myös pakolaiset ja muut maahanmuuttajat tarvitsevat kuntoutuspalveluja. Tämä on haaste sekä yhteiskunnalle että Näkövammaisten Keskusliitolle.
7. Elinikäinen oppiminen
Näkövammaisilla on oltava oikeus koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Toimintapolitiikalla tuetaan niin tutkintoon tähtäävää kouluttautumista kuin muutakin omaehtoista opiskelua. Myös ammatillinen ja elinikäinen oppiminen on tietoyhteiskunnassa tärkeää.
Oppikirjat ja muu oppimateriaali on saatava soveltuvassa muodossa ja ajallaan. Materiaalikustannukset eivät saa kohdistua näkövammaiselle itselleen eivätkä oppilaitokselle siten, että se aiheuttaa näkövammaisten syrjintää oppilasvalinnoissa.
Elektronisen oppimateriaalin tuottamista on laajennettava ja turvattava helppo saatavuus ja pääsy tiedon lähteille.
Liitto toimii asiantuntijana ja tarvittaessa tukipalvelujen tuottajana siten, että oppilaitokset voivat tarjota opetustaan kaikille saavutettavalla tavalla. Huomiota kiinnitetään oppivelvollisuusiän jälkeisten opiskelumahdollisuuksien turvaamiseen. Painopistealueita ovat ammatillinen jatko- ja täydennyskoulutus sekä muu aikuiskoulutus.
Integraation tukemiseksi alueopettajajärjestelmä on rakennettava koko maan kattavaksi ja vahvistettava erityiskoulujen toimintaedellytyksiä siten, että näkövammaiset voivat olla muiden mukana kaikissa koulutusmuodoissa ja heidät otetaan niissä tarpeellisessa määrin huomioon.
8. Työllisyys kuntoon
Työllisyyttä on edistettävä sen kaikilla osa-alueilla. Näkövammaisille on etsittävä uusia ammatteja järjestämällä kokeiluja ja kouluttamalla myös uusiin työtehtäviin sekä organisoitava työllistämisprojekteja esim. EU-rahoituksen turvin. Työhön sijoittuminen on saatava tehokkaammaksi yhteistyössä työvoimahallinnon kanssa.
Kaikki työllistämisen tukitoimet on ajanmukaistettava ja niitä on oltava tarjolla riittävästi. Työnantajien eläkevastuuta on kevennettävä näkövammaisten työllisyyden parantamiseksi. Samasta työstä on saatava sama palkka ja työsyrjintätapauksiin on puututtava määrä-tietoisesti.
Työiässä vammautuneiden mahdollisuutta jatkaa työssä tai osa-aikatyössä on parannettava ammatillisen kuntoutuksen ja työolosuhteiden järjestelytuen avulla. Työterveyshuollon vastuuta on tässä korostettava.
Näkövammaisille on turvattava myös yrittäjyys todellisena toimeentulovaihtoehtona. Käsityö-, hieroja- ja kuntohoitaja-ammattien tulevaisuus on turvattava. Yrittäjyyttä ja vammaisten muuta työllistymistä on tuettava verohelpotuksin.
Osa-aikatyö ja lisäansioiden hankinta eläkkeen ohella on arvokas työllistämisen alue. Nuorten valmiuksia työmarkkinoille on vahvistettava kuntoutuksen ja koulutuksen avulla.
9. Sosiaaliturva
Nykyinen pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskunta-ajatteluun perustuva sosiaaliturva on säilytettävä. Jokaisella tulee olla käytännössä oikeus perusturvaan. Perusturvajärjestelmää tulee kehittää ansiosidonnaisen sosiaaliturvajärjestelmän ohella, jotta varmistetaan myös työelämän ulkopuolella oleville kansalaisille riittävä toimeentulo ja itsenäinen suoriutuminen. Taloudellista tukea ja palveluita on saatava normaalilla hakemusmenettelyllä ilman, että jatkuvasti on käynnistettävä valitusprosesseja.
Kunnallisten sosiaalipalvelujen lähtökohdaksi on jokaiselle asiakkaalle laadittava yksilöllinen palvelusuunnitelma. Sen tulee kattaa monipuolisesti hänen elämäntilanteensa. Yleistä neuvontaa ja ohjausta on tehostettava ja sosiaaliturvatietouden on oltava jokaisen näkö-vammaisen ulottuvilla. Sosiaaliturva tulee saada samanlaisena kuin mitä lainsäädäntöön on kirjattu asuinpaikasta riippumatta ja ilman muuta tarveharkintaa. Henkilökohtainen avustaja on saatava subjektiiviseksi oikeudeksi.
Liitto seuraa vammaispalvelulain toteutumista ja vaikuttaa sen kehittämiseen.
Sosiaaliturvan rahoitus on järjestettävä niin, että sosiaaliturvasta vastaava julkinen sektori kykenee hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä.
Sosiaaliturvan on oltava tasapuolisesti eri ikäryhmien käytettävissä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sosiaaliturvan kehittämiseen vastaamaan kasvavan vanhusväestön tarpeita.
Sosiaaliturvaa tulee joustavoittaa siten, että lisäansioita on mahdollista saada myös lyhyt-aikaisista työsuhteista. Tukimuotoja on kehitettävä edistämään työllistymistä ja työssä pysymistä. Siksi järjestelmä ei saa olla sellainen, että vamman vuoksi annettava tuki vähenee tai lakkaa ansiotulojen saamisen vuoksi.
Kunkin hallinnonalan on vastattava osaltaan näkövammaisten tuesta. Kaikkia tehtäviä ei tule siirtää sosiaalisektorille.
10. Mukaan tietoyhteiskuntaan
Tietoyhteiskunnassa tiedonsaanti ja liikkumisvaikeudet voivat helpottua olennaisesti. Silti haaste kuntoutusjärjestelmälle on vaativaa, sillä mahdollisimman monille on kyettävä välittämään tarpeellinen tieto-taito. Jos haasteeseen ei pystytä vastaamaan, entistä useampia näkövammaisia uhkaa syrjäytyminen.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä ikääntyneeseen väestöön, sillä vanhuuseläkkeellä oleville on ollut vaikea saada sekä tietoyhteiskunnassa tarpeellisia apuvälineitä että niiden käytönohjausta. Laitteiden mahdollinen halpeneminen saattaa tuoda helpotusta tähän ongelmaan.
Visuaalisen käyttöliittymän vaihtoehtona tulee aina olla puheliittymä. Lähtökohdaksi tieto-yhteiskunnassa on otettava kaikkien kansalaisten huomioonottaminen ja tavoitteeksi, että tietoyhteiskunta on tarkoitettu jokaiselle. Näkövammaisille tulee kehittää omia erityislaitteita ja -palveluja aina silloin, kun se muiden ratkaisujen puuttuessa on välttämätöntä. Hyvällä suunnittelulla voidaan kuitenkin kehittää laitteet ja järjestelmät kaikille soveltuviksi, jolloin kalliita erityisratkaisuja ei tarvita.
Näitä periaatteita on sovellettava myös uutta digitaalista äänikirjaa suunniteltaessa ja laitteita valittaessa. Kaikille soveltuvissa ratkaisuissa pitäytyminen takaa kehityksen mukana pysymisen sekä huollon helpon saatavuuden. Yhteiskunnan on rahoitettava uuden äänikirjan tuotanto- ja kuuntelulaitteet, samoin entisen äänikirjavaraston siirron uuteen muotoon.
Pistekirjoituksen asemaa tulee vahvistaa ja kuntoutuksessa korostaa sen oppimista uus-lukutaidottomuuden torjumiseksi. Televisioon on saatava mahdollisuus tekstitysten kuuntelemiseen puheena ja ohjelmistoon filmejä, joihin on tehty näkövammaisia varten kuvaselostus.
11. Asiantuntijapalvelut
Näkövammaisjärjestöt ovat asiantuntijoina mukana kaikessa näkövammaisia koskevassa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Ne tarjoavat aktiivisesti asiantuntemustaan palvelutuottajien, yritysten, viranomaisten ja muiden tahojen käytettäväksi. Erityistä huomiota kiinnitetään ammattihenkilöstön koulutukseen. Tärkeitä ryhmiä ovat keskussairaaloiden näkövammaistyöntekijät ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö. Työntekijöitä kannustetaan ammatillisen asiantuntijuuden kehittämiseen. Lisäkoulutusta ja tutkimusta tuetaan määrätietoisesti.
Havaitessaan puutteita julkisissa palveluissa tai jollakin osa-alueella, näkövammaisjärjestöt tekevät aloitteita ja antavat asiantuntijalausuntoja vireillä olevista hankkeista sekä lähettävät edustajiaan työryhmiin ja osallistuvat kehittämishankkeisiin. Järjestöjen omat kehittämishankkeet ja kokeilutoiminta ovat tärkeä osa asiantuntijapalvelujen ylläpitoa.
Asiantuntijatehtävän hoitamiseksi liitto huolehtii oman henkilökuntansa ammatillisesta osaamisesta.
12. Kansainvälinen työ ja kehitysyhteistyö
EU:n työssä on tällä vuosikymmenellä esillä erityisryhmien aseman parantaminen, josta on sovittu Amsterdamin sopimuksen 13 artiklassa. Eurooppa-tasolla toiminta on ensisijaisesti oikeuksien valvontaa, johon liitto vaikuttaa erityisesti toimimalla aktiivisessa yhteis-työssä Suomen Vammaisfoorumin ja Euroopan Sokeain Unionin sekä pohjoismaisten näkövammaisjärjestöjen kanssa. Tärkeällä sijalla ovat syrjäytymiseen ja syrjintään liittyvät kysymykset. EU edellyttää, että jäsenvaltiot poistavat suorat ja epäsuorat vammaisten työllistymisesteet.
Kansainvälisessä yhteistyössä saatua tieto-taitoa käytetään Suomessa kansallisessa edun- ja oikeuksienvalvonnassa. Vastaavasti suomalaista osaamista siirretään tiedon-vaihdossa EU:n muille jäsenvaltioille ja Suomen lähialueille.
Kehitysyhteistyön kohteet valitaan harkiten ja keskitytään voimavarojen mahdollistamaan mielekkääseen toimintaan. Tarkoituksena ei ole niinkään taloudellinen avustaminen kuin tieto-taidon siirtäminen, jotta kohdealueen näkövammaiset pystyisivät paremmin työskentelemään omassa järjestötoiminnassaan jäsentensä hyväksi. Kansainvälisen avustustoiminnan painopistettä pyritään siirtämään lähialueiden yhteistyöhön. Myös jäsenyhdistyksiä kannustetaan lähialueyhteistyöhön.
13. Tavoiteohjelman seuranta
Näkövammaisten Keskusliitossa seurataan tavoiteohjelman toteutumista laatimalla liitto-kokouskausittain seurantaraportti ja tekemällä mahdolliset tarkistukset.
Tavoiteohjelma on perustana laadittaessa vuosittain toiminta- ja taloussuunnitelma.
Tavoiteohjelmaa hyödynnetään yhdistys- ja jäsenkoulutuksessa samoin kuin liiton henkilökunnan koulutuksessa.
Ohjelmaa esitellään lehtikirjoituksin.