Näkövammaisia on Suomessa noin 80 000, joista noin 70 000 on heikkonäköisiä.
Heikkonäköisiä on kaikissa ikäryhmissä, mutta iäkkäillä heikkonäköisyyteen johtavat silmäsairaudet ovat yleisempiä. Yli 65-vuotiaista heikkonäköisiä on 50 000?70 000 (Näkövammarekisterin vuosikirja 2007). Heikosti näkeviä on paljon ja väestön ikääntyessä heidän joukkonsa lisääntyy siinä määrin, että rakennetun ympäristön ja joukkoliikenteen suunnittelussa tämä ryhmä tulee ottaa entistä paremmin huomioon.
Monivammaiset näkövammaiset
Näkövammarekisterin (2007) mukaan kaikista näkövammarekisteriin rekisteröidyistä henkilöistä 5,3 %:lla on näkövamman lisäksi liikuntavamma ja 4,9 %:lla kuulovamma. Kehitysvammaisia on 4,1 % ja CP-vammaisia 2.1 %. (Lähde: Näkövammarekisterin Vuosikirja 2007. Stakes, Näkövammaisten Keskusliitto ry.)
Kuurosokeus on kuulon ja näön toimintarajoitteiden yhdistelmä, joka rajoittaa henkilön suoriutumista ja täyttä osallistumista yhteiskuntaan siinä määrin, että se edellyttää yhteiskunnalta tukea erityispalveluihin, ympäristön mukauttamiseen ja/tai teknisten apuvälineiden saamiseen. (Lähde: Suomen Kuurosokeat ry www.kuurosokeat.fi). Kuurosokealle henkilölle ympäristön selkeys ja opasteiden yksinkertaisuus ovat tärkeitä. Hyvä akustiikka ja taustahälyn vaimentaminen helpottavat kuulemista. Selkeä visuaalinen tieto sekä hyvä ja häikäisemätön valaistus ovat tärkeitä kommunikaation (huulioluku ja viittomat) onnistumiseksi. (Lähde: Verhe, I. (1996). Selkeä ympäristö. Näkövammaiselle soveltuvan toimintaympäristön suunnittelu. Näkövammaisten Keskusliitto ry, Rakennusalan kustantajat RAK.)