Am­ma­til­li­nen kun­tou­tus

Kuva, jossa on elektroninen suurennuslaite.

Se, mitä ammatillinen kuntoutus kunkin yksilöllisessä tilanteessa voi olla, riippuu yksilöllisestä tarpeesta. Henkilön ei itse ensisijaisesti tarvitse tietää, mitä kuntoutusta hakee ja mistä. Tärkeintä on tuoda esiin tarve hoitavalle lääkärille tai työterveyshuollossa. Jos ensimmäisenä vaihtoehtona esiin nousee sairausloma, työntekijän tai yrittäjän on hyvä kertoa, että hän haluaa samalla lähteä selvittämään myös ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuutta.

Tavallisesti ensin selvitetään kuntoutustarve ja -mahdollisuudet. Kela voi järjestää tässä vaiheessa ammatillisena kuntoutuksena kuntoutusselvityksen. Joskus ratkaisut, kuten töiden järjestelyt tai työolosuhteiden mukautukset, löytyvät ja käynnistyvät näiden jälkeen, eikä muita toimenpiteitä tarvita. Työtehtäväjärjestelyissä tai uusiin työtehtäviin siirryttäessä tarpeen voi olla työkokeilu, joka työntekijöillä tai yrittäjillä järjestetään ensisijaisesti työeläkelaitoksen ammatillisena kuntoutuksena.

Jos tarvitaan täydentävää tai uudelleenkoulutusta uusiin työtehtäviin siirtymistä tai ammatinvaihtoa varten, koulutusmahdollisuuksiin voi tututua koulutuskokeilun avulla.

Kun suunnitelma täydentävästä koulutuksesta tai uudelleenkoulutuksesta on syntynyt, koulutuksen kustannukset ja koulutuksen aikaisen toimeentulon maksaa tavallisesti työeläkelaitos (työelämässä vakiintuneesti olevat) tai Kela (nuoret tai työttömät) kuntoutusrahana.

Te-toimisto ei varsinaisesti enää ole ammatillisen kuntoutuksen järjestäjätaho. Työttömänä työnhakijana oleva henkilö voi kuitenkin edelleen saada palvelua, jossa selvitetään sellaisia työ- ja koulutusmahdollisuuksia, joissa mahdollisen vamman tai sairauden asettamat rajoitukset on otettu huomioon. Te-toimisto ohjaa sitten varsinaisiin toimiin Kelaan tai työeläkelaitoksen piiriin. Te-toimistot antavat ammatinvalinnanohjausta ja voivat kustantaa työkokeiluja.

Jos työkyky on kuitenkin alentunut niin, että on jäätävä sairauslomalle, on jokaisella oikeus sairauspäivärahaan ja työssä olevilla on oman tes:n mukaisesti oikeus palkkaan sairausloman alussa.

Tilanne voi olla se, ettei sairauspäivärahaoikeuden aikana kuntoutustoimenpiteistä huolimatta työkyky ole palannut niin, että työhön palaaminen olisi mahdollista. Tällöin sairauspäivärahakauden jälkeen (300 pv eli käytännössä yksi vuosi) on mahdollista hakea ammatillisen kuntoutuksen toimien ajalle ja kuntoutussuunnitelman laatimisen ajalle kuntoutustukea. Mikäli henkilö on tullut työkyvyttömäksi vakiintuneeseen ammattiinsa ja ammatillisen kuntoutuksen toimilla ei työkykyä voida palauttaa, on sairauspäivärahaoikeuden jälkeen mahdollisuus hakea työkyvyttömyyseläkettä.

Jotkut voivat palata osa-aikaiseen työhön, ja tällöin mahdollisuutena ovat osasairauspäiväraha ja/tai osatyökyvyttömyyseläke. Osatyökyvyttömyyseläke voi olla mahdollisuus jatkaa työssään myös siinä tapauksessa, että työkyky on selkeästi alentunut mutta sairauslomalle jääminen ei ole tarpeen. Työtehtävien muutoksilla ja työajan puolittamisella voidaan päästä hyviin ratkaisuihin ja jatkaa työssä. Osa-aikaiseen työhön siirtymisestä seuraavaa palkan alenemaa kompensoimaan on mahdollista hakea osatyökyvyttömyyseläke.

Näkövammaisen henkilön on olennaista hallita oman näkötilanteensa mukaiset näkövammaistaidot selviytyäkseen itsenäisesti jokapäiväisessä elämässä ja työelämässä. Tällöin monet lääkinnällisen kuntoutuksen ja näkövammaiskuntoutuksen keinot voivat tukea ammatillista kuntoutusta ja työkyvyn parantamista.

Työelämässä jaksamiseksi on tärkeää tunnistaa kuormitustekijöitä ja ongelmia ajoissa ja lähteä hakemaan niihin helpotusta ja ratkaisuja. Yksi ennakoiva keino on työkykyä ylläpitävä kuntoutus (TYK).